Ajoittain – ja aina silloin kun luulee nähneensä aika lailla elämää – jostain tärähtää jokin uusi pohjanoteeraus.
Tällä kerralla se tulee – yllätys, yllätys – päivän Pravdasta.
TNS Gallup on tehnyt Keskustan Verkkolehti Apilan tilauksesta – yleiseltä näkökulmasta -varsin tarpeettoman mielipidetutkimuksen. Tosin kepuleilla on tunnetusti aina naapurin lehmä suossa – vai kuinka se menikään…
Kyselyssä haastateltujen suomalaisten (?) mielestä Sdp:n kansanedustaja Erkki Tuomioja olisi sopivin henkilö puolueen seuraavaksi presidenttiehdokkaaksi. Hän sai tässä kyselyssä 20 prosentin kannatuksen. Kyselyyn vastasi 12.–17. lokakuuta 1 282 henkilöä.
Toiseksi suosituimmaksi demariehdokkaaksi nousi eduskunnan ex-puhemies Paavo Lipponen. Häntä piti sopivimpana ehdokkaana 17 prosenttia vastaajista.
Kolmanneksi suosituin on Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes. Häntä kannatti 11 prosenttia kansalaisista. Sdp:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma sai kyselyssä neljän prosentin kannatuksen.
Olen aikaisemminkin ollut sitä mieltä, että nämä gallupit ovat vain osa disinformaatio- ja propagandakoneistoa. Kun otokset ovat noin 1000 ihmisen kokoisia, näillä voi oikeastaan pyyhkiä takapuolensa.
Tarkoitushakuista sontaa. Sellaista peliä, jonka suuret puolueet – ja etenkin Keskusta – hallitsevat suvereenisti.
Miettikääpä huviksenne muuten sitä tilannetta, että vastoin kaikkia oletuksia Erkki Tuomiojasta tulisi presidentti. Voitte valmistautua sen jälkeen ajatukseen, että USA:n seuraavan hyökkäyssodan kohteeksi joutuu arrogantin ja kapeakatseisen Tuomiojan ulkopoliittisesti päin helvettiä luotsaama Suomi.
Toisaalta olisi ehkä hyväkin, että SDP asettaisi – kepuleiden toiveiden mukaisesti – Tuomiojan ehdokkaakseen. Hyvin harva demarikaan kerää inhoa yli puoluerajojen niin paljon kuin Erkki – jopa omiensa joukosta.
Siis toveri Erkki – ylimielinen, herraskodin hemmoteltu kakara. Erkki, josta on kasvanut poliittinen broileri, joka ei ole tehnyt elämänsä aikana päivääkään oikeaa työtä.
Samainen TNS Gallup on tehnyt myös demareiden pyynnöstä asenteenmuokkaustyötään.
Kokoomus hermostui maanantaina Sdp:n pää-äänenkannattajan Uutispäivä Demarin uutisesta, jonka mukaan lähes puolet suomalaisista pitää kokoomusta pääsyyllisenä mahdolliseen hoitajien joukkoeroon. Uutinen perustui Demarin TNS-Gallupilla teettämään mielipidekyselyyn.
Kyselyn mukaan suurin osa suomalaisista katsoo kokoomuksen myös antaneen hoitajille katteettomia palkkalupauksia, jotka se on pettänyt.
Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Pekka Ravin mukaan kysymykset olivat asenteellisia ja johdattelevia, joten tulos on epäpätevä.
“Tutkimus ei täytä minkäänlaisen luotettavan mielipidetutkimuksen kriteeristöä.”
Ryhmän varapuheenjohtaja Marja Tiura nimesi kyselyn “propagandatutkimukseksi”, joka kielii Sdp:n kaunaisuudesta.
Tutkimuksessa esitettiin noin 1 300 suomalaiselle muun muassa seuraava väite: “Kokoomus antoi eduskuntavaaleissa hoitajille katteettomia palkkalupauksia, jotka se on pettänyt”. Vastausvaihtoehtoja oli viisi: täysin tai jokseenkin samaa mieltä, täysin tai jokseenkin eri mieltä ja en osaa sanoa. Vastanneista 62 prosenttia oli vähintään samaa mieltä.Toimialajohtaja Juhani Pehkonen Suomen Gallupista kiistää kokoomuksen syytökset. Hänen mukaansa tutkimus on pätevä.
Tutkimusmetodina käytettiin asenneväittämiä, Pehkonen sanoo. Hänen mukaansa niillä testattiin kansan reaktiota ajankohtaisiin väitteisiin. Sama tulos olisi tullut Pehkosen mukaan, vaikka asiaa olisi kysytty eri tavalla.
Kokoomuksesta väitettiin myös, että Demari halusi salata kysymykset, koska lehti ei julkaissut niitä maanantaina lehdessä vaan vasta maanantaina kotisivuillaan. Lehdessä oli omituinen tyhjä aukko jutun yhteydessä.
Päätoimittaja Juha Peltosen mukaan kysymykset jäivät pois lehdestä teknisen vian takia, mutta ne julkaistaan tiistain lehdessä. Peltonen pitää kokoomuksen väitteitä “pöhköinä”.
Peltonen käyttäytyy juuri siten, kuin poliittisen koulutuksen saanut poliittinen toimija tekeekin. Kun hän jää kiinni ns. rysän päältä, valehdellaan suoraan päin naamaa ja siiirretään vastuu ja syy omasta toiminnasta vastapuolelle ja alennutaan nimittelyyn.
Uskotteko oikeasti näihin gallupeihin? Älkää ihmiset menkö vipuun, vaan käyttäkää omaa järkeänne näissä asioissa.
Nämä ovat nimittäin niitä juttuja, joissa normivirtasta pyritään vedättämään – ja huolella.
Lähteet: Verkkolehti Apila, HS, STT
Jk. Presidentti Tarja Halonen on antanut myös turhia kommentteja. Hän on avannut tyypilliseen tapaansa suunsa sellaisessa asiassa, joka ei hänelle kuulu – oikeista asioistahan hän pitää suunsa visusti kiinni.
Presidentti Tarja Halonen pitää nelivuotista presidentin toimikautta liian lyhyenä.
Kanta kauden sopivaan pituuteen riippuu siitä, minkälaista politiikkaa halutaan. Hän kertoi olevansa suhteellisen rauhallisen kehityksen kannalla, ja siihen sopivat pidemmät toimikaudet.
Eduskunnan puhemies ja viime presidentinvaalien kakkonen Sauli Niinistö (kok) ehdotti äskettäin, että presidentin toimikausi lyhennettäisiin nykyisestä kuudesta vuodesta neljään vuoteen.
Niin että silleen taas tänään …
31.10.2007 at 11:13 ap
Yllättävän tervejärkinen kolumni NJET-liitteen VT. päätoimittajalta. Suomii varovaisesti “koko kansan” Tavjaa. Lainaan sen kokonaisuudessaan tähän koska on maksullisessa digilehdessä: “Unelmieni presidentti
VILLE BLÅFIELD VILLE.BLAFIELD@HS.FI
KIRJOITTAJA ON HELSINGIN SANOMIEN
NYT-LIITTEEN VT. ESIMIES.
Jos komediasarja Frendit on utopia täydellisestä ystäväpiiristä, draamasarja West Wing on unelma täydellisestä presidentistä. Amerikkalaissarjan presidentti Bartlet on vahva mutta inhimillinen, tiukka mutta oikeudenmukainen, ja kuin ihmeen kaupalla hän esikuntineen keksii ratkaisun kaikkiin yhteiskunnan ongelmiin.
Toisinaan toivoisin voivani lorvia ystävieni kanssa newyorkilaiskahvilan sohvilla, ja toisinaan toivoisin, että oman maani valtionpäämiehet ja -naiset vastaisivat unelmaani vahvasta mutta inhimillisestä, tiukasta mutta oikeudenmukaisesta johtajasta.
Kumpikin on tietenkin toive vain.
Arvaan kyllä, että Tarja Halosesta vaatimukseni tuntuvat kohtuuttomilta. Halonen ei tietenkään ole tunteikkaiden unelmieni presidentti, vaikka lähelle pääseekin.
Reaaliyhteiskunnassa kun on ongelmia, joita presidentti ei voi ratkaista, esimerkiksi tämä Tehyn työtaistelu.
Kiistassa on helppo asettua sairaanhoitajien puolelle, mutta voin kuvitella, kuinka epäreilulta koko sotku tuntuu työnantajan näkökulmasta. Toiset vaativat jo tarjottuja korotuksia parempaa palkkaa (mistäs otat?) ja uhkaavat joukkoirtisanoutumisilla (potilasturvallisuus on sitten teidän vastuullanne, tiedoksi vain!). Kaiken kukkuraksi kansan syvät rivit tukevat vaatimuksia (jos ei muusta syystä niin siksi, että vaaleissakin luvattiin).
Juuri tällaisessa tilanteessa presidentti Bartlet pitäisi puheen. Hänellä ei välttämättä olisi ratkaisua palkkakiistaan, mutta hän esiintyisi rauhoittavasti ja sovittelevasti – ehkä jopa ottaisi kantaa.
“Kukaan ei ole kiistänyt joukkoirtisanoutumisen pätevyyttä. Kaikki sellaiset keinot, joilla voidaan vauhdittaa neuvotteluita, ovat käytössä”, Bartlet ehkä sanoisi.
Juuri näin sanoi Halonenkin keskiviikkona Lontoossa. Hienoa! Mutta Halonen sanoi myös: “Katson tätä asiaa nyt SAK:n entisenä lakimiehenä, en presidenttinä.”
Mitä ihmettä se tarkoittaa? Että tässä koko yhteiskuntaa ravistelevassa kriisissä Halonen puhuu mieluummin SAK:n entisenä lakimiehenä kuin istuvana presidenttinä?
Se on harmi, sillä hän olisi voinut puhua myös puolueettomana ja vahvana valtionjohtajana.
Kun West Wingin presidentti Bartlet valittiin toiselle kaudelle, hänen avustajansa kirjoittivat seinälle numeron.
Se vastasi päiviä, jotka presidentillä vielä oli käytettävissään: nyt ei enää pyritä toiselle kaudelle, nyt ei enää ole mitään hävittävää. Nyt on näin monta päivää aikaa tehdä hyvää, vaikuttaa asioihin – olla presidentti.”