Kullervo Kalervonpoika

Vasemmistomilitantit puuhaavat Helsinkiin patsasta historian karmeimman poliittisen aatteen airuena ja joukkomurhaajana varsin hyvin tunnetulle Vladimir Iljitsh Leninille (Влади́мир Ильи́ч Ле́нин).

Kymmenet tunnetut vasemmistolaiset ovat allekirjoittaneet aloitteen Lenin-patsaan hankkimisesta Helsinkiin. Aloitteessa esitetään punagraniittisen patsaan sijoittamista Lenininpuistoon Alppilaan.

Aloite toimitettiin keskiviikkona Helsingin kaupunginjohtajalle Jussi Pajuselle.

Edellisen kerran Leninin patsasta puuhattiin Helsinkiin vuonna 2000, mutta hanke kaatui kansalaisten vastustukseen.

Niille nassukoille – jotka eivät tunne Lenin-sedän saavutuksia – voisi lyhyesti kertoa, että tämä vähemmän ihmisrakas ja humaani setä oli etulinjassa perustamassa Neuvostoliittoa. Neuvostoliitto oli taas kommunismiin perustuva yhteiskunnallinen epäonnistunut kokeilu, joka kaatui omaan mahdottomuuteensa vuonna 1991.

Kommunismi on puolestaan rikos ihmisyyttä ja ihmiskuntaa vastaan. Se perustuu kateuteen ja rikokseen. Sen kantavin ajatus on kateuden kautta oikeudetonta oikeutta hakeva periaate, että se kuka ei kykene luomaan omaisuutta olisi jotenkin oikeutettu varastamaan siltä joka kykenee. Lisäksi kyseinen aate pyrkii oikeuttamaan rikoksen uhrien syyllistämisen, orjuuttamisen ja murhaamisen.

Kommunismi on aate, jossa ihminen on pienen eliitin – nomenklaturan - johtaman yhteiskunnan osanen. Toisin kuin Suomessa omaksutussa demokraattisessa järjestelmässä, kommunismissa ihminen on luotu yhteiskuntaa varten. Ei siis niin, että yhteiskunta olisi luotu ihmisiä varten.

Kun arvioi Lenin-setää, kannattaa muistaa esimerkiksi sellainen teos kuin Kommunismin musta kirja.

Kommunismin musta kirja on ranskalaisen Stéphane Courtoisin toimittama useiden eri alojen tutkijoiden kirjoittama kommunistivaltioiden ja kommunistien rikoksia raportoiva 863-sivuinen kirja. Kirja on julkaistu alkuperäiskielellä vuonna 1997 ja suomenkielinen käännös on julkaistu vuonna 2001.

Courtois toteaa esipuheessa:

Yksittäisiin ihmisiin kohdistuneiden rikosten ja erillisissä kohteissa toimeenpantujen summittaisten joukkomurhien lisäksi kommunistiset vallanpitäjät pystyttivät valtansa tueksi hallitusjärjestelmän, jonka varsinaisena toimintatapana on ollut joukkotuhonta.

Vähimmäisarvio kommunismin uhreista on seuraavaa suuruusluokkaa:

* Neuvostoliitto: 20 miljoonaa kuollutta,
* Kiina: 65 miljoonaa kuollutta,
* Vietnam: miljoona kuollutta,
* Pohjois-Korea: 2 miljoonaa kuollutta,
* Kambodža: 2 miljoonaa kuollutta,
* Itä-Eurooppa: miljoona kuollutta,
* Latinalainen Amerikka: 150 000 kuollutta,
* Afrikka: 1,7 miljoonaa kuollutta,
* Afganistan: 1,5 miljoonaa kuollutta,
* kansainvälinen kommunistinen liike ja kommunistipuolueet, jotka eivät ole olleet vallassa: noin
10 000 kuollutta.

Kirjassa kerrotaan yksityiskohtaisesti myös kommunistien tekemistä kansanmurhistaa, etnisistä puhdistuksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan eri maissa.

Satojentuhansien tai jopa miljoonien ihmisten kuolemaan johtaneita nälänhätiä on vuoden 1918 jälkeen koettu ainoastaan kommunistisissa maissa. Näistä tuoreimpina esimerkkeinä Etiopia ja Mosambik 1980-luvulla sekä nykyinen Pohjois-Korean tilanne, joka on jatkunut jo pitkään rautaesiripun takana.

Kirja sisältää arvokkaita kuvauksia kommunismin raakuudesta sekä kommunistijohtajien – juurikin kyseisen Leninin – piittaamattomuudesta inhimillistä kärsimystä kohtaan.

Tällaiselle synkälle hahmolle ollaan siis puuhaamassa vasemmistovoimin – ja veronmaksajien kustannuksella – patsasta Helsinkiin.

Tämän vastenmielisen projektin tukilistalta löytyy monta – surullisen – tuttua nimeä:

Aarnio Pekka, muusikko
Aarnio Anna-Leena, kuvaamataidon opettaja
Ahonen Jouko, Paperiliiton puheenjohtaja
Alapuro Risto, professori
Bergholm Timo, ohjaaja
Chydenius Kaj, säveltäjä
Eliasson Anja, kuvataiteilija, pilapiirtäjä
Halkola Kristiina, näyttelijä
Harjuniemi Matti, Rakennusliiton puheenjohtaja
Harzell Raimo, elokuvaaja
Hazard Kaarina, akateeminen sekatyöläinen
Hautala Matti, SAK:n hallituksen puheenjohtaja
Immonen Maija, akateeminen eläkeläinen
Kajanoja Jouko, yhteiskuntatutkimuksen päällikkö
Kallinen Timo, teatteritaiteen tohtori
Kalmakurki Reijo, eläkeläinen
Kamu Monna, muusikko
Kangaspuro Markku, historiantutkija
Kaurismäki Mika, elokuvaohjaaja
Klemetti Veli-Heikki, tv-uutiskuvaaja
Kolbe Laura, professori, kaupunkikulttuuritutkija
Komulainen Marjut, näyttelijäohjaaja
Korhonen Kaisa, professori
Kukko Sakari, muusikko
Kulhia Timo, hallintotieteiden maisteri
Lindroos Elmo, puistotaistelija, eläkkeellä
Lindström Kari, taidegraafikko
Linkola Pentti, kalastaja, kansankiihottaja
Mikkola Marja-Liisa, kirjailija
Milonoff Pekka, teatteriohjaaja
Minkkinen Aimo, Lenin-museon johtaja
Neuvonen Kiti, muusikko
Oittinen Vesa, filosofian tohtori
Peltola Sulevi, näyttelijä
Raittinen Jussi, muusikko
Rantala Raija-Sinikka, teatteriohjaaja
Rantanen Tuomas, kustannuspäällikkö
Rossi Matti, kirjailija, ilmiantaja
Ruikka Mirja, arkkitehti
Rumbin Mark, lähihoitajaopiskelija
Ryöppy Katariina, kuvataiteilija
Saaritsa Pentti, runoilija, kääntäjä
Sauli Anneli, näyttelijä
Siren Lasse, akateeminen työtön
Sokka Sinikka, näyttelijä
Suhonen Tiina, tanssinopettaja
Suonperä Arjo, varatuomari
Taanila Hannu, journalisti
Tulkki Esa, lääkäri
Turkka Jouko, ohjaajakirjailija
Vierikko Vesa, näyttelijä
Vuorenmaa Erkki, Metalliliiton puheenjohtaja

Päällisin puolin tarkasteltuna on varsin selvästi huomattavissa myös se, että näiden allekirjoittajien ammateista koostuva lista suorastaan huutaa tyhjyyttään yhteiskunnallisesti tärkeiden ammattikuntien edustajista. Tämä sakki edustaa pääasiassa yhteiskunnan tuilla eläviä – eli muiden ihmisten työnteolla loisivia – arrogantteja vasemmistokiihkoilijoita.

Näitä, jotka ovat nostaneet itsensä muiden ihmisten yläpuolelle ja katsovat oikeudekseen vaatia patsaan pystyttämistä eräälle kaikkien aikojen suurimmista kansanmurhaajista, varkaista ja rikollisista.

Minusta tämä hanke kertoo paljon näiden puuhaihmisten humanismista sekä suhtautumisesta muihin ihmisiin ja rikolliseen aatteen pohjalta syntyneeseen rikolliseen järjestelmään – kommunismiin.

Olen itse nähnyt 1970-luvulla tuolloisessa Leningradissa ensimmäiset vankivaunut ja pakkotöissä olleet kahlevangit. Näin myös samalla sellaisen ihmeen, että opettajamme kertoi meidän nähneen väärin. Terveisiä vaan sinne Pirkon suuntaan. Kas, kun nimesi ei ollut tässä listassa – oletko kenties luopunut uskostasi?

Pidän tosin arvokkaana kokemuksena sitä, että olen nähnyt kommunismia toteutettavan käytännössä. Se on antanut läpi elämän kestävän immuniteetin sekä kommunismia että sen sivuseurauksia vastaan.

No mitä mieltä minä sitten olen tästä patsasprojektista?

Minun mielestäni jo ajatuksenakin tällainen Leninin patsaan pystyttäminen Helsinkiin on samaa luokkaa, kuin ajatus Adolf Hitlerin patsaan pystyttämisestä Tel Aviviin.

Toivottavasti enemmistöllä on keinot edelleen torjua tällainen kaikkea ihmisyyttä loukkaava patsashanke – lopullisesti.

Lähteet: STT, IS, Wikipedia, Kommunismin musta kirja

Lisäys: Myös – ainakin – Jussi Halla-aho kirjoittaa aiheesta.

… johon olen aikaisemminkin törmännyt. Huomasin vasta nyt, etten ole lisännyt tätä pesäkettä omaan blogrolliini. Olkaapa hyvät.

Ruttuvaarikin on innostunut bloggaamaan. Hän kuten – minä ja niiiiiiiiin monet muutkin – kirjoittaa omia mielipiteitään. Tämä kannattaa myös tiedonvälityksen suohon uponneen virkamiehenkin muistaa.

Sananvapaus ja media ovat kaksi toisistaan erillään olevaa asiaa.

Olen oppinut erään totuuden virkamiehistä jo kovin kauan sitten. Se on niitä harvoja totuuksia, jotka pysyvät – hallintomallista riippumatta.

Nimittäin sen, että virkamieskunta voidaan jakaa neljään päätyyppiin. Perinteiseen arvosteluasteikkoon asetettuna nämä tyypit menevät toivotusta vähiten toivottuun seuraavasti:

1. Älykäs ja ahkera
2. Älykäs ja laiska
3. Tyhmä ja laiska
4. Tyhmä ja ahkera

Tämä ihan taustaksi muutamille kirjoituksilleni kontemporaarista suomalaisesta virkamieskunnasta.

Virheet – De Dorka on julkaissut kotouttamisohjelmansa.

Tästä hullunhauskasta ja todellisuudesta iloisesti irti olevasta ohjelmasta on annettu tänään lehdistötiedote. Palaan tähän Pakolaispoliittiseen Pahkasikaan – jahka sen saan käsiini kokonaisuudessaan.

Hyvänä jatkumona monikyldyristien kaavailuille myöntää sosiaalituristiviisumeja EU:n ulkopuolelle, Virheet – De Dorka, haluaisivat myös helpottaa Suomen kansalaisuuden saantia.

Vihreiden valtuuskunnan hyväksymän maahanmuuttajien kotouttamisohjelman tavoitteena on, että Suomeen pysyvästi asettuneet maahanmuuttajat saavat kansalaisuuden. Vihreät esittävät lisäksi kaikille maahanmuuttajille oikeutta suomen kielen koulutukseen. Vihreät antaisivat lisää rahaa sellaisille kouluille, joissa on oppilaita monista eri kulttuureista.

Vihreiden valtuuskunta haluaisi myös puuttua työhönotossa tapahtuvaan syrjintään nykyistä tehokkaammin. Vihreiden kotouttamisohjelman mukaan Suomessa pitää huolehtia, ettei maahanmuuttajia suljeta yhteiskunnan ulkopuolelle.

Viherpoppoon omin sanoin:

Monista maista on saatu selvää näyttöä siitä, että työnhakijoita karsitaan pelkästään vieraskielisen nimen perusteella. Kannustammekin julkista sektoria kokeilemaan anonyymistä työhakemusmenettelyä.

Niin – monista maista on saatu myös kokemuksia siitä, että monikulttuurisuus aiheuttaa ongelmia ja synnyttää monitahoista ja – säikeistä rasismiakin. Ja se rasismi kohdistuu myös alkuperäisväestöön.

Kysymyksiä:

Hoidetaanko työhaastattelukin anonyymisti – paperipussi päässä? Kielletäänkö työnantajaa ja esimiehiä tutustumasta rekrytoitavaan työntekijään? Maksetaanko palkkakin suoraan ja anonyymisti – esimerkiksi jonkin klaanin tai järjestön tilille?

Kertokaapa mikä tai kuka työnantaja haluaa palkata ihmisen töihin tapaamatta tätä?

Vastaavasti maahanmuuttajien odotetaan sitoutuvan demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja yhdenvertaisuuteen.

Ihanko totta? Kauanko teiltä virheiltä kesti päästä tuohon johtopäätökseen? Kuusitoista vuotta? Vai kolmekymmentä?

Nämä anonyymit työhakemukset ovat vain luonnollinen jatkumo tässä järjettömyyden triumfissa.

Seuraavaksi kiintiöidään varmaankin sopiva määrä lääketieteellisen aloituspaikoista luku- ja kirjoitustaidottomille maahanmuuttajille. Tokihan heidän pitää lääkäreiksi päästä – jos luku- ja kirjoitustaidoton maahanmuuttaja ei pääse lääkäriksi, niin sehän silkkaa rasismia ja sortoa.

Näistä luku- ja kirjoitustaidottomista Suuren työvoimapulan paikkaajista kirjoitti perjantain Pravdakin varsin huolissaan.

Tästä eteenpäin – jos nämä ajatukset toteutuvat – onkin mielenkiintoista nähdä se, miten ihmisten vaivojen hoitaminen hoituu jatkossa. Tämän hetken yksi suurimmista ongelmista on se, ettei julkisessa terveydenhuollossa potilaalla ja lääkärillä välttämättä ole yhteistä kieltä.

Tätä taustaa vasten tarkasteltuna Tehyn työtaistelun aiheuttamat uhkakuvat ja suorat vaikutukset olivat kuin hyttysen pieru Rulla-aavan jängällä…

Olen henkilökohtaisesti ollut – jo – todistamassa tilannetta, jossa tyttäreni valitti kipua oikeassa jalassaan. Lääkäri alkoi tutkimaan tämän ilmoituksen jälkeen tyttäreni vasenta jalkaa.

Kun tähän lisätään luku- ja kirjoitustaidottomuus – sitten päästäänkin mukaan varsin mielenkiintoisiin tilanteisiin…

Lähteet: STT, YLE, HS

Olen aikaisemminkin kirjoittanut sananvapauden surkeasta tilasta Suomessa.

Tässä vaiheessa haluan palata hieman erääseen aikaisempaan aihetta koskevaan kirjoitukseeni. Se löytyy täältä.

Tuolla valtakunnansyyttäjä perusteli päätöstään jättää nostamatta syytettä erästä anarkistia vastaan. Syyteharkinta koski kansanryhmää vastaan kiihottamista.

Haluaisin kiinnittää huomionne muutamaan asiaan olennaisesti liittyvään ikävään seikkaan.

Valtakunnansyyttäjä on rakentanut päätöksensä tiedonvälityksestä annetun lainsäädännön pohjalle. Kysymys kuuluu, yrittääkö viranomainen tässä tapauksessa tietoisesti hämärtää lainsäädännöllisiä rajoja ja pyrkiikö tämä näin romuttamaan sananvapauden periaatteita?

Sananvapaus ja tiedonvälitys ovat kaksi eri asiaa. Edellinen on kansalaisyhteiskunnan perusoikeus joka takaa avoimuuden ja suojelee kansalaisia viranomaisten ja hallitsijoiden mielivallalta. Tiedonvälitys on vain keino edistää tai rajoittaa sananvapautta.

Eräs kaikkia totalitaristisia järjestelmiä yhdistävä piirre on se, että vallanpitäjä kontrolloi tiedonvälitystä. Tämä tapahtuu ohjailun, sensuurin, painostuksen, poliisiväkivallan ja lainsäädännön kautta.

Tai kuten tässä kotoisessa tapauksessamme mahdollisesti tapahtuu – lainsäädäntöön liittyvän tulkinnan kautta.

Lainsäädännöllä ja sen tulkinnalla on helppo leimata toisinajattelijat rikollisiksi ja vaientaa valllanpitäjään kohdistuva ikävä kritiikki lainsäädäntöteitse. Kätevää, eikö vain?

Kun viranomainen tekee rikosilmoituksen yksityisen kansalaisen mielipiteenilmaisun johdosta, ollaan kapealla ja väärällä polulla. Ja kun tämä hakee laintulkintansa tiedonvälitystä reguloivasta lainsäädännöstä – ollaan eksyksissä ja hukassa.

Olemme oikeudellisessa tilanteessa, jossa toinen osapuoli toimii asianosaisena, tutkinta- ja syyttäjäviranomaisena sekä tuomioistuimena ja rangaistusinstanssina. Kun tämä perustuu perustuslain ja ihmisoikeusopimusten takaaman mielipiteen- ja sananvapauden romuttamiseen, ollaan kaukana demokraattisesta kansalaisyhteiskunnasta.

Ja kun valtakunnansyyttäjä puhuu YK:n sopimusten tulkinnasta hän on oman tulkintansa kanssa pilkillä varsin heikoilla jäillä…

Olemme matkalla pois kansalaisyhteiskunnasta ja kohti poliisivaltiota.

Myös nykyinen tiettyjä virkoja koskeva nimityspolitiikka on omiaan viemään uskottavuutta kyseisten viranhaltijoiden halusta ja kyvystä toimia kansalaisyhteiskunnan pelisääntöjen mukaisesti. Siis puolueettomina tasapuolisesti kansalaisiin suhtautuvina yleisönpalvelijoina.

Kun Astrid Thors nimitettiin maahanmuuttoministeriksi, osattiin jo varautua siihen, että hän käyttää ministerinpostiaan omien henkilökohtaisten ambitioidensa ajamiseen. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää – niin kauan kun ei ole kyse oman yksityisen edun tavoittelusta. Ministeri on poliittinen virkamies ja ajaa tätä kautta myös äänestäjäryhmänsä asioita. Unohtamatta tietenkään yleistä etua.

Thors on onnistunut loistavasti valjastamaan saamansa noin 9000 ääntä valjakoksi, joilla vähemmistö ohjaa Suomea enemmistön tahdon vastaisesti. Onneksi olkoon Astrid! Se kuinka kansalaisyhteiskunnan pelisääntöjen mukaista tuollainen toiminta sitten on, olkoon – taas kerran – jokaisen itsensä pääteltävissä.

Astrid on poliitikko ja näin ollen tapaus sinänsä. Huolestuttavampaa on se, että selkeästi puolueellisesti ajattelevia ja asioihin suhtautuvia ihmisiä nimitetään korkeisiin valtiollisiin virkoihin. Omasta mielestäni esimerkiksi Mikko Puumalainen – vähemmistövaltuutettuna ja nyttemmin apulaisoikeuskanslerina – ja Johanna Suurpää vähemmistövaltutettuna, eivät ole henkilökohtaisen taustansa, kiihkoilunsa, entisten tehtäviensä ja asenteellisuutensa vuoksi sopivia hoitamaan virkojaan.

Puolueettomuus loistaa näissä virkamiesvalinnoissa poissaolollaan. Ei viranomainen voi profiloitua hallintoalansa liittyvissä kiistoissa kummankaan osapuolen edustajaksi.

Eräs mielenkiintoinen asia on myös Rauhanliiton rooli tässä asiassa. Rauhanliitto Laura Lodeniuksineen on ollut mukana tukemassa tätä toisinajattelijajahtia ja sananvapauden rajoittamista Suomessa. Tämä toiminta saattaa jossain vaiheessa johtaa siihen, että poliisi ottaa kiinni ja pidättää sekä oikeudet vangitsevat ihmisiä Suomessa. Heidän mielipiteidensä vuoksi.

Arvatkaa kuka oli muuten Laurana Lauran paikalla aikaisemmin? No tietysti Astrid… Yllättikö?

Kysynkin nyt Sinulta Laura – jos olet aidosti ihmisoikeusaktivisti – nukutko hyvin yösi?

Tämä aika alkaa muistuttamaan yhä enemmän ja enemmän 1980-luvun loppua.

Luulisi edes päättäjien – virkamiehistä nyt puhumattakaan – oppineen jotain edellisestä suuresta lamasta. Edes sen perusasian, että se joka ei ymmärrä historiaansa, joutuu elämään sen aina uudestaan. Ja uudestaan… ja uudestaan… ja uudestaan…

Mutta ei…

Historia nimittäin toistaa itseään tässä ajassa ja hetkessä.

1980-luvun lopulla uskottiin jatkuvaan talouskasvuun – niin kuin nykyisinkin. Sen seurauksena unohdettiin ja sivuutettiin kaikki varoitukset talouden ylikuumenemisesta ja sitä seuraavasta taloustaantumasta. Sitä seuranneet ikävyydet pitäisivät olla ainakin päättäjien muistissa.

Mutta ei – kun ei, niin ei…

Tässä armaassa isänmaassamme on joukko haihattelijoita. Vallan uumeniin kivunneita ihmisiä. Näitä haihattelijoita jotka luulevat nykyisen talouskasvun jatkuvan ikuisuuksiin ja manaavat työvoimapulaa.

Näitä ihmisiä, jotka ovat hylänneet historian tarjoaman opetuksen.

Ihmisiä, jotka huutavat ulkomaalaista työvoimaa pelkkää paperia edustavalle talouskasvulleen.
Ihmisiä, jotka ovat unohtaneet ne 200000 omaa kansaansa edustavaa työtöntä.
Ihmisiä, jotka haluavat Suomeen vähään tyytyvän ja vierastyövoimasta koostuvan uuden yhteiskuntaluokan.
Ihmisiä, jotka ovat valmiita vetämään pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan vessasta alas.
Ihmisiä, jotka asettavat oman ahneutensa yhteiskunnan etujen edelle.
Ihmisiä, jotka haluavat muuttaa Suomen monikulttuuriseksi.
Ihmisiä, jotka haluavat muuttaa viisumikäytännön kautta Suomen sosiaaliturismin tavoitelluimmaksi kohdemaaksi.
Ihmisiä, jotka haluavat maksattaa näiden sosiaalituristien minimipalkan alle jäävät kulut meillä.
Ihmisiä, jotka eivät oikeasti ymmärrä mitä monikulttuurisuus tuo tullessaan

Ja etenkin näitä ihmisiä:

Ihmisiä, jotka ovat valmiit henkilökohtaisen tai ns. poliittisen vastuun kohdalleen osuessa pudottamaan oman vastuunsa kuin vesilintu veden rasvaisesta selästään.

Teitä on varoitettu…

Tapaus Mikko Puumalainen vastaan sananvapaus on saanut uuden lisäsivun.

Olen aikaisemminkin kommentoinut hänen – vähemmistövaltuutetun virasta käsin käynnistämänsä – sananvapautta vastaan suunnatun ristiretkensä edellisiä vaiheita.

Viimeisimmät kirjoitukseni asian tiimoilta ovat luettavissa täällä ja täällä. Muut kirjoitukseni löytyvät noissa artikkeleissa olevista linkeistä – tai selailemalla tämän blogin hakutoimintoa. Täytyyhän minun toki jättää – mahdollisesti eteen tulevassa – itseäni koskevassa oikeusmurhassa jotain tehtävää myös Valtakunnansyyttäjänviraston virkamiehillekin…

Uusin episodi on saatu nyt julkisuuteen. Valtakunnansyyttäjänvirasto (tulee jotenkin tuosta nimityksestä mieleen Saksan Kolmas Valtakunta tai Neuvostoliitto…) on päättänyt jättää syyttämättä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta epäiltyä anarkistia nimeltään Marko Sihvo.

Se mitä tämä päätös pitää sisällään – on jo itsessään – varsin mielenkiintoista. Koska tämän tapaisilla dokumenteilla on tapa kadota nettiavaruudesta, olen liittänyt sen tähän kirjoitukseen mukaan kokonaisena – omien täyttä ymmärrystä vailla olevien kommenttieni höystämänä. Kirjoitus on varmaan jonkun mielestä hieman liian pitkä tai muuten ärsyttävä. Pahoittelen jo etukäteen aiheuttamaani mielipahaa.

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTO PÄÄTÖS

7.11.2007 Dnro R 06/21
1 ESITUTKINTA 2400/R/234/06

Keskusrikospoliisi on tutkinut, onko Marko Sihvo syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan, kun hän on toiminut www.parazite.org -nimisen internetsivuston ylläpitäjänä. Tutkinnan kohteena oleva sivusto on ns. linkkien kautta ollut yhdistettynä toisten henkilöiden perustamiin ja ylläpitämiin sivustoihin, joiden sisältöä voidaan arvioida rasistiseksi.

2 SYYTEHARKINAN SUORITTAMINEN VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTOSSA

Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 3§:n mukaan sanottua lakia sovelletaan Suomessa harjoitettavaan julkaisu- ja ohjelmatoimintaan. Lain 2 §:n mukaan julkaisutoiminnalla tarkoitetaan julkaisujen ja muiden verkkoviestien kuin ohjelmien toimittamista yleisön saataville. Laki sovelletaan
myös sähköisen viestintäverkon eli esimerkiksi internetin avulla harjoitettavaan julkaisutoimintaan.

Sanotun lain 24 §:n mukaan valtakunnansyyttäjä päättää syytteen nostamisesta julkaistun viestin sisältöön perustuvasta virallisen syytteen alaisesta rikoksesta sekä tällaiseen rikokseen liittyvästä päätoimittajarikkomuksesta. Valtakunnansyyttäjä määrää tällöin myös siitä, kenen on ajettava syytettä.
Valtakunnansyyttäjänviraston työjärjestyksessä on määrätty, että apulaisvaltakunnansyyttäjä ratkaisee asiat, jotka koskevat nyt puheena olevaa syyteoikeutta.

Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain esitöissä on katsottu, että rikoslain 11 luvun 8 §:ssä rangaistavaksi sisältöön perustuva rikos (HE 54/2002 vp. s. 68 ja Sananvapaustoimikunnan mietintö 1997:3 s. 127).

Näin ollen ja kun nyt puheena oleva epäilty kiihottaminen kansanryhmää vastaan perustuu siihen, että lainvastaisia tietoja olisi julkaistu internetissä sijaitsevilla kotisivulla eli joukkotiedotusvälineessä, olen suorittanut
syyteharkinnan sanotun lain tarkoittamassa järjestyksessä.

3 ESITUTKINNASSA SAATU SELVITYS

Marko Sihvoa on kuultu rikoksesta epäiltynä. Hän on kertonut olevan tutkinnan kohteena olevan sivuston ylläpitäjä. Sihvo on ilmoituksensa mukaan koonnut sivustolta ilmenevän aineiston ja myös laatinut muun ohella otsikon “Nationalism, revisionism and racism” alla olevan linkkilistan. Sihvo ei ole laatinut niitä sivustoja, joille sanotut linkit ovat yhteydessä, mutta hän on valinnut ne ja perustanut omalta sivustoltaan niihin yhteydessä olevat linkit.

Sihvo on kiistänyt syyllisyytensä rikokseen. Hän on kertonut, ettei hänen tarkoituksenaan ole ollut kiihottaa kansanryhmää vastaan, vaan “kritisoida sananvapauden rajoituksia esittämällä sensuroitua ja kiistanalaista
materiaalia”. Sihvo on erikseen todennut vastustavansa rasismia. Hän on kertonut pyrkineensä edistämään yksilönvapautta ja sananvapautta sekä anarkiaa.

Hetkinen…

Sihvo puolustelee tekemisiään sillä, että hän on pyrkinyt edistämään anarkiaa. Tässä taitaa olla – siis omasta rajoittuneesta mielestäni – ensimmäinen paradoksaalinen yhteys koskien koko syyteharkintaa.

Nopea vilkaisu esimerkiksi Wikipediaan kertoo anarkiasta seuraavaa:

Anarkia on valtion ja mahdollisesti muidenkin auktoriteettien puute. Se tulee kreikankielisestä sanasta arkhos, esivalta, sekä kieltävästä an-etuliitteestä. Usein anarkialla tarkoitetaan yleisesti ottaen hallitsematonta entropiaa ja järjestyksen puutetta. Valtion vajotessa anarkiaan yleinen seuraus on sisällissota ja erilaisten sotaherrojen nousu.

Se kuka käyttää anarkiaa perusteluna perustellessaan syyttömyyttään rikosepäilyssä – suomalaisen oikeusjärjestelmän piirissä – on minun mielestäni kovin kaukana yhteiskuntaa rakentavasta tai sen instituutioita säilyttämään pyrkivästä toiminnasta.

Yksilönvapauksien ja sanavapauden suojeleminen ja niiden edistäminen on taas causana – mielestäni – varsin perusteltu.

Nyt päästäänkin sitten varsinaiseen aiheeseen – Mikko Puumalaiseen ja hänen puuhasteluihinsa virkamiehenä.

Esitutkintapöytäkirjaan on sisällytetty vähemmistövaltuutetun lausunto 26.4.2006, joka muun ohella sisältää oikeudellisen kannanoton tutkinnan kohteena olevasta sivustosta. Lausunnossa todetaan, että sivuston suoranaisena tarkoituksena ei näyttäisi olevan rasistisen sanoman levittäminen, vaan lähinnä
sananvapauden rajoittamisen arvostelu.

En haluaisi olla paranoidi, mutta nyt näyttää jo viimeistään siltä, että Puumalaisen ristiretken todellinen kohde on nimenomaan sananvapauden rajoittaminen Suomessa.

Kun Puumalainen käyttää omaa lausuntoaan laintulkinnan pohjana, ollaan mielestäni aika kaukana oikeusvaltiossa yleisesti noudatettavista oikeudenmukaisuuden periaatteista.

Kuinka demokratian pelisäännöt sisäistäneeltä Puumalainen sitten vaikuttaa – siitä jokainen saa tehdä omat johtopäätöksensä…

Lausunnossa kuitenkin huomautatetaan, että rikoslain 11 luvun 8 §:n tunnusmerkistö täyttyy siitä riippumatta pitääkö laatija itseänsä rasistina vai ei, ja onko hänen tarkoituksensa ollut kiihottaa kansanryhmää vastaan vai ei. Tahallisuusarvionti liittyy siten lähinnä levittämiseen sekä lausumien/tiedonantojen laatuun. Vähemmistövaltuutetun näkemyksen mukaan sivuston laatija on syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan, koska hän on kerännyt linkkilistan otsikolla “nationalism, revisionism racism”, jonka kautta sivuston lukija pääsee lukemaan ja seuraamaan muiden laatimaa rikoslain 11 luvun 8 §:n tarkoittamaa rasistista aineistoa.

Täällä haisee Kiinan kansantasavalta – etenkin siellä käytettävät metodit ja oikeuskäytäntö.

Miten muuten Puumalainen ja ja hänen kaltaisensa kuvittelevat sulkevansa intenetistä löytyvän aineiston suomalaisten saatavuuden ulkopuolelle?

Tuolla perusteella kaikkien internetissä toimivien hakupalvelimien vastaavista päätoimittajista – sekä suomalaisten nettioperaattorien vastaavista henkilöistä – pitäisi tehdä samansisältöinen tutkintapyyntö.

Haloo sukellusvene – maa kutsuu!

Minun täytyy tässä vaiheessa tehdä tunnustus. Omat sivuni sisältävät linkin rodunjalostukseen kehottavalle rasistiselle sivustolle.

Nimittäin Kennelliitto ry:n sivuille… Vuh, vuh…

Esitutkintapöytäkirjaan on edelleen sisällytetty ylitarkastaja Lari Huttusen laatima tutkintamuistio 4.8.2004. Muistiosta ilmenee, että sivustolla on muun ohella “Links” -otsikoitu osio, joka sisältää linkkejä puheena olevan sivuston ulkopuolisille sivustoille. Muistiosta ilmenee myös tietoja, joiden perusteella on syytä epäillä, että epäilty Marko Sihvo on tutkitun sivuston ylläpitäjä.

Esitutkintapöytäkirjaan on myös sisällytetty ote tutkinnan kohteena olevasta sivustosta. Sanotussa otteessa on sivuston edellä tarkoitettu “Links” -otsikoitu osio.

Esitutkintapöytäkirjan liittenä on CD, jolle on tallennettu tutkinnan kohteena ollut aineisto.

Voiko sitä kuunnella ja mitä musiikkia se sisältää? Ei kai tuon CD:n sisältö ole kansanryhmää vastaan kiihottavaa?
Voi hyvä isä…

4 SOVELTUVAT SÄÄNNÖKSET

Rikoslain 11 luvun 8 §:ssä on säädetty rangaistavaksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Säännöksen mukaan se, “joka yleisön keskuuteen levittää lausuntoja tai muita tiedonantoja, joissa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin kansallista, rodullista, etnistä tai uskonnollista ryhmää taikka niihin rinnastettavaa kansanryhmää, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi”.

Perustuslain 12 §:ssä on säädetty sananvapaudesta. Säännöksen mukaan jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy säännöksen mukaan “oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä”.

Unohtamatta mitä saman lain 6 § sanoo:

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella

Hyysäri on avannut jokin sitten uuden palvelun. Palvelun nimi on Twingly.

Tämän palvelun tarkoituksena on sulkea virallisen blogosfäärin ulkopuolelle kaikki virallisesta totuudesta poikkeavat suomenkieliset nettikirjoittajat. Eli luokitella osa mielipiteistä kielletyiksi ja luokitella samalla näiden mielipiteiden esittäjät toisinajattelijoiksi – tulevaisuuden toimenpiteiden helpottamiseksi.

Asiasta kirjoittaa osuvasti pikkupoika.

Olen ns. hieman käsi näissä asioissa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että oma höperehtivä – ja dementiaa sairastava – keski-ikäinen habitukseni on saanut myös rukkaset monikulttuuriselta Twingly-tyttöseltä…

Muita toisinajattelijan leiman otsaansa saaneita ovat pikkupojan lisäksi – ainakin – Reiska, Uusi Viesti ja – yllätys, yllätys – Mikko Ellilä.

Lerppalakkisia miehiä ja mustia autoja odotellessa…

Octavius on palannut kehään. Vuodatuksen sensuroima blogikirjoittajamme on avannut uuden blogin täällä wordpressin maailmassa.

Tervetuloa!

Käykääpä väki tutustumassa tuohon blogiin.

Onneksi olkoon suomalaiset! Olemme saaneet kunnon korotuksen kunnallisveroihimme ja tulemme näin laman kynnyksellä näkemään vielä inflaatiopeikon ilmestymisen kotitalouksien pöytään.

Juuri nyt Suomi on tällaisessa tilanteessa. Takana on poikkeuksellisen pitkä lihavien vuosien jakso, jonka jatkumisen varaan kaikki rakennetaan. Väkisinkin palaa mieleen 1980-luvun loppu, jonka tunnelmassa on paljon yhtäläisyyksiä tämänpäiväiseen

Näin sanoi edellisen laman mestarointiin osallistunut Esko Aho Savon Sanomille.

Eniten ja syvimmälle tämä koko tilanne tietysti koskettaa pienituloisia ja vähävaraisia. Luitteko muuten aikaisemman tähän samaan aiheeseen liittyvän kirjoitukseni?

Mutta eihän tämä kiinnosta TEHY:läistä satuhahmoa – sitä vielä pelottavampaa peikkoa. Tämä Pahatar saa veronmaksajilta 2500 euroa kuukaudessa taskurahaksi. Hän harrastelee terveydenhoitajana koulussa – jota muuten lapsesi käyvät, ole tarkkana…

Hänen miehensä tienaa niin paljon, ettei hänen tarvitse edes tehdä töitä. Hän tekee töitä oman mielenterveytensä vuoksi – rikkoen samalla siinä sivussa herkkien kasvuiässä olevien elämiä ja mielenterveyttä.

Hän katsoo, että hänellä on oikeus…

Tervetuloa vuoden 2007 Ahneiden pitoihin.

Saalistajat ovat jälleen kerran näyttäneet sen, että vähemmistö voi maksattaa enemmistöllä lähes tulkoon ihan mitä tahansa. Yhteisöllisyys on muuttunut wc-paperiksi ja kaikki eturyhmät huutavat kuorossa omia oikeuksiaan – potkien samalla kaikkia muita nivusiin ja työntäen näitä taaemmaksi kyynärpäillään.

Kun tähän lisätään tieteellisesti todistettu vierastyövoiman tarve – kuten Turun Sanomat kertoo:

Suomi ei ehkä tulevaisuudessa ole enää houkutteleva työpaikka ulkomaalaisille, sillä kilpailu vierastyöläisistä kovenee Euroopassa. i työvoiman kysyntä ja tarjonta kulkevat usein niin ammatillisesti kuin alueellisestikin kaukana toisistaan.

Vajaan kymmenen vuoden kuluttua kotimainen työvoima ei millään konstilla kata työmarkkinoiden tarpeita.

Olisi muuten ihan noin aikuisten oikeasti nähdä mihin lähteisiin tällainen ns. paskanjauhanta todellisuudessa perustuu. Ilmeisesti ei mihinkään luotettaviin, koska niitä lähteitä ei nähdä koskaan.

Mitä me muuten teemme noin 200 000 kotimaisen työttömän kanssa? Karkotetaanko heidät muualle vai suljetaanko leireihin? Vai onko mielessänne jotain aivan muuta? Suvaitsevaisen haihattelijajoukon vastauksia odotellessa…

Tähän kun vielä ynnätään Astrid Thorsin tukijoukkoineen huutama monikulttuurinen Suomi, niin saadaankin aikaan keskinäistä sisällissotaa käyvä turvaton ja ahneuteen perustuva hullujenhuone. Sellainen joka kaatuu lopulta siihen mahdottomuuteen, että maksajia ei enää ole – kun kukaan ei halua antaa mitään, kaikki haluavat vain ottaa.

Esko Aho kysyy näin:

Mistä löytyisi se voima, joka saisi kansakunnan huomion hyvinvoinnin jakamisesta sen perustan luomiseen?

Nämä ahneiden pidot merkitsevät yhteisöllisyyden ja suomalaisen kansalaisvaltion loppua.

Tässä alkaa hiljalleen tulla mieleen ajatus poliittisen turvapaikan hakemisesta Islannista…

Lähteet: STT, TS, SS

Uusin(kaan) Yliopistolehti ei juuri(kaan) yllätä.

Monikulttuurisuus – ja sen mukanaan tuoma peitelty totalitarismi ja uuskolonialismi – on tullut jäädäkseen myös Suomeen.

Gavan Titley on kirjoittanut – ojennukseksi meille tyhmille alkuasukkaille – kaikkien brittiläisen imperiumin parhaimpia perinteitä noudattavan saatekirjoituksen myös meille suomalaisille. Tuon kirjoituksen on suomentanut Tiina Ohinmaa.

Hurraa – uuskolonialismilla on uudet kasvot… entisen orjan kasvot…

Orjan kasvot – kyllä. Aivan kuten itsellänikin. Meitä suomalaisia ja irlantilaisia yhdistää – ainakin – se, että olemme läpi historiamme olleet suuremman naapurimme alistamia – kansallisesti orjan asemassa.

Tämä – siis yllättäen ja surukseni irlantilaiseksi havaitsemani – kirjoittaja toimii National University of Irelandissa mediatutkimuksen lehtorina sekä Helsingin yliopiston Renvall-instituutissa vierailevana lehtorina. Olisin olettanut jotain aivan muuta ihmiseltä, jonka esi-isät ovat joutuneet alistumaan brittiläisen kolonialismin alle…

Hän on toki tätä taustaa vasten – varmaankin – täysin oikea ihminen kertomaan – meille suomalaisille – hallintoalamaisille, mitä tarkoittaa sananvapaus.

Gavan Titley – joka tarvitsee kirjoitukselleen suomentajan – ei ole omasta mielestäni ehkä kuitenkaan se kaikkein relevantein bärssoona kertomaan alkuperäisille suomalaisille mielipiteitään meille kuuluvasta suomalaisesta sananvapaudesta…

Jep, myönnetään saman tien.

Tässä purkauksessani on vakava argumentaatiovirhe – so fuckin´what?

Koko vihervasemmisto on viime aikaisten näyttöjen valossa seuraavaksi epärelevantein osapuoli kommentoimaan suomalaista sananvapautta… puhumattakaan näistä argumentaatiovirheistä.

Lähde: Yliopistolehti

Jk. Innolla odotan erään herra Höglundin kommentteja asiaan. Hyvin näyttää purevan Panun omien tarkoitusperiensä mukaiseksi rakentama kelttiläisyys…

Päivitys 20.11.007:

Titleyn kotisivut löytyvät muuten täältä.

Lotta Roti on kommentoinut (Yliopisto 11/2007) tätä Titleyn kirjoitusta tuoreeltaan seuraavasti:

Rasismia vai kritiikkiä?

Gavan Titley on kirjoittanut retorisen ilmavan kolumnin (Yliopisto 10/07), jonka asiasisältö näyttää olevan tiivistettävissä seuraavaan: vasemmistoliberaalit ovat hyviä ja oikeassa, oikeistolaiset arvokonservatiivit taas pahoja ja väärässä. Titley muistuttaa, että kaikki vaikuttamaan pyrkivät ja vallasta kamppailevat tahot pelaavat kielipelejä, mutta jättää mainitsematta, että vasemmistoliberaalit ovat tämän lajin mestareita.

Titley on oikeassa siinä, että poliittisen korrektiuden käsite on kärsinyt melkein yhtä pahan inflaation kuin sana rasismi. Nykyään rasismista puhuva tarkoittaa yhä harvemmin muuttumattomaan ja synnynnäiseen ominaisuuteen perustuvaa rotusyrjintää. “Rasisminvastustajat” eli vasemmistoliberaalit ovat keksineet muun muassa sellaisia uuskäsitteitä kuin “kulttuurirasismi” (jota käytetään kulttuurieroista johtuvien vakavien yhteiskunnallisten ongelmien poisselittämiseen ja trivialisointiin) tai “islamofobia” (jolla islamin, poliittisen ja maailmankatsomuksellisen järjestelmän, arvostelu leimataan irrationaaliseksi peloksi sekä kielletään asiasta keskusteleminen).

Alun perin käsitys rasismin tuomittavuudesta perustuu siihen, että kukaan ei voi etniselle alkuperälleen mitään. Jos samalla termillä tarkoitetaankin yhtäkkiä sitä, ettei ideologioita tai kulttuurisia käytäntöjä saisi arvostella tai tosiasioita tutkia, on kysymys aivan eri asiasta.

Muuten kolumni on erinomainen demonstraatio siitä, että poliittinen korrektius ylimielisen liberaalin eliitin keinona määritellä todellisuutta ja sananvapauden rajoja on enemmän kuin myytti. Titley ei kyseenalaista feministien ja rasisminvastustajien yksinoikeutta määritellä, mitä sosiaalinen oikeudenmukaisuus on. Varsin monen kansalaisen mielestä esimerkiksi oikeudenmukaista on, että maassa ollaan maan tavalla ja että vakavista väkivaltarikoksista joutuu pitkäksi aikaa linnaan.

Titleyn mainitsemat ghetot ja ääriliikkeet Euroopassa eivät ole mytologiaa, vaan tosiasioita, jotka huolestuttavat kansalaisia (ruokafestivaaleista tuskin kukaan on huolissaan tai harmistunut). Jokin on mennyt pieleen. Ei liene ensimmäistäkään esimerkkiä siitä, että epämiellyttävät tosiasiat olisivat menneet pois kieltämällä niistä ääneen puhuminen tai sulkemalla niistä huolestuneet ryhmät demokraattisen prosessin ulkopuolelle.

Lopuksi Titley toteaa ilman sen kummempia perusteluja, että vasemmistoliberaalien poliittiset vastustajat eivät oikeasti ymmärrä sananvapauden arvon päälle, vaikka siitä puhuvatkin. Tämäkään ei ole omiaan hälventämään mielikuvaa ylimielisestä liberaalista eliitistä.

Oletin vielä hetki sitten, että Suomessa lainsäädäntövalta kuuluu kansan valitsemalle eduskunnalle.
Taisin olla sittenkin väärässä.

Nimittäin…

Käykääpä huviksenne katsomassa vähemmistövaltuutetun kotisivu:

Vähemmistövaltuutettu on valtansa turvin nostanut Suomen Asianajajaliiton viranomaisen statukseen…

George Orwell on täällä – tänään…

Seuraavaa liikettä – ja lerppalakkisia miehiä mustassa autossa – odotellessa.

Kotimaan uutiset toivat perjantaina 16.11.2007 meille – omaa parastamme ymmärtämättömille – hallintoalamaisille tiedon, että valtioneuvoston viisaat hallitsijat ovat suuressa viisaudessaan päättäneet ehdottaa – ja Suuriruhtinattaremme Tarja I Halonen – nimittää Johanna Suurpään uudeksi enemmistönvalvonta… ööh – korjaan vähemmistövaltuutetuksi.

Vähemmistövaltuutetun pitäisi hoitaa virkaansa Miniluvin omien kotisivujen mukaan seuraavasti:

Keinoina valtuutettu käyttää ensisijassa suosituksia, ohjeita ja neuvoja. Valtuutettu voi tehdä eri etnisten ryhmien tai ulkomaalaisten asemaa tai yhteiskunnassa esiintyviä epäkohtia koskevia aloitteita. Valtuutetulla on laaja tiedonsaantioikeus. Tarvittaessa, joskin hyvin poikkeuksellisesti, valtuutettu voi myös avustaa perusteellisesti laajakantoisissa syrjintäasioissa etnisen syrjinnän kohteeksi joutunutta henkilöä. Useimmiten oikeusapua annetaan kuitenkin oikeudellisena neuvontana.

Edellinen samaa virkaa hoitanut flagellum populimme – eli Mikko Puumalainen – onnistui oman hallintokautensa aikana irtautumaan kaiken maailman ensisijaisista suosituksista, ohjeista ja neuvoista ja siirtymään ihan itse ns. suoraan toimintaan. Hän pystyi – vastoin julkista mielipidettä ja kansan enemmistön tahtoa – profiloimaan kyseisen tehtävän ja johtamansa viraston suomalaista toisinajattelua vastaan suunnatuksi globalisaation ja rasismin teräskärjeksi. Olen seurannut tuota gloriaa täynnä olevan elämäntehtävän suorittamista useissa typerissä kirjoituksissani – viimeksi täällä.

Hänen hallintokautensa kiistämättömin saavutus on noin neljänkymmenen tutkintapyynnön masinoiminen – ja tätä kautta muutenkin ylityöllistetyn ja esitutkintaa virkansa puolesta hoitavan poliisin työllistäminen näillä yhteiskunnallisesti tärkeillä rikosepäilyillä.

Tosin joku ymmärtämätön alamainen voisi nähdä Mikon puuhastellen lähinnä toisinajattelijoihin kohdistuvan jahdin ja sananvapauden kieltämisen piirissä.

Laki vähemmistövaltuutetusta ja syrjintälautakunnasta 13.7.2001/660 muuten väittää näin:

2 § (20.1.2004/22)
Tehtävät

Vähemmistövaltuutetun tehtävänä on:

1) valvoa yhdenvertaisuuslain (21/2004) noudattamista siten kuin mainitussa laissa säädetään;
2) edistää hyviä etnisiä suhteita yhteiskunnassa;
3) seurata ja parantaa ulkomaalaisten ja etnisten vähemmistöjen asemaa ja oikeuksia;
4) raportoida yhdenvertaisuuden toteutumisesta eri etnisten ryhmien osalta sekä eri etnisten ryhmien oloista ja asemasta yhteiskunnassa sekä tehdä aloitteita havaitsemansa syrjinnän ja epäkohtien poistamiseksi;
5) antaa tietoja etniseen alkuperään perustuvaa syrjintää sekä etnisten vähemmistöjen ja ulkomaalaisten asemaa koskevasta lainsäädännöstä ja sen soveltamiskäytännöistä;
6) suorittaa vähemmistövaltuutetulle ulkomaalaislaissa (378/1991) säädetyt tehtävät.

Vähemmistövaltuutetun tehtävänä on lisäksi valvoa etnisestä alkuperästä riippumattoman tasa-arvoisen kohtelun toteutumista yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa.

3 §
Valtuudet

Havaitessaan etnistä syrjintää vähemmistövaltuutettu pyrkii ohjein ja neuvoin vaikuttamaan siihen, ettei syrjintää jatketa tai uusita.

Vähemmistövaltuutettu voi tehdä aloitteita ja antaa suosituksia ja neuvoja, joiden tavoitteena on parantaa hyviä etnisiä suhteita ja edistää etnisten vähemmistöjen asemaa.

Etnistä syrjintää koskevan asian voi panna vireille vähemmistövaltuutetun kautta. Vähemmistövaltuutetulla on oikeus asianomaisen suostumuksella siirtää taikka ilmoittaa edelleen toimivaltaiselle viranomaiselle käsiteltäväksi vähemmistövaltuutetulle ilmoitetut etnistä syrjintää koskevat asiat. «Vähemmistövaltuutettu» voi liittää mukaan lausuntonsa siirrettävästä asiasta. Toimivaltaisen viranomaisen tulee ilmoittaa vähemmistövaltuutetulle asian johdosta suoritetut toimenpiteet.

Onneksi olkoon – kuitenkin – Mikko! Näin edistetään hyviä etnisiä suhteita yhteiskunnassa…

Onnistuit laajentamaan – ihan vain ja ainoastaan viranomaistasolta käsin – laintulkinnan oman halusi ja mielialojesi mukaiseksi. Se on – omasta (ilmeisesti) täyttä ymmärrystä vailla olevasta mielestäni – kiistämätön saavutus. Jopa tässä vanhastaan lammasmaisista hallintoalamaisistaan tunnetussa sivistymättömyyden periferiassa.

Perinteiseen suomalaisen virkamiestyyliin Mikkomme nostettiin seuraavaan virkaan apulaisoikeuskansleriksi – valvomaan muita viranomaisia, etteivät nämä hairahdu oikean ajattelun ja tulevan monikulttuurisuuden ihanilta poluilta.

Tässä vaiheessa olisi varmaan laulaa samojen perinteiden mukaan tilaisuuteen sopiva virsi – esimerkiksi Siunaa ja varjele meitä tai Sun haltuus rakas isäni… Puhumattakaan siitä kuuluisasta iltarukouksesta, jonka Väinö Linna omisti eräässä kirjassaan Suomen johtajille.

Hänen tilalleen valittiin siis Johanna Suurpää. Mitä me sitten tiedämme Johannasta?

No mehän tiedämme, että OKT Johanna on asialleen omistautunut lakimies… ööh… – lakihenkilö?

Suurpää on toiminut aikaisemmin muun muassa EU:n ja ulkoministeriön ihmisoikeusyksiköissä. Suurpää aloittaa vähemmistövaltuutetun tehtävien hoitamisen joulukuun alussa.

Suurpää luonnehtii uutta tehtäväänsä erityisen haastavaksi, sillä Suomeen on lähivuosina odotettavissa aiempaa enemmän työperäistä maahanmuuttoa.

Tämä on muuten kysymys, johon haluaisin hiljalleen saada jonkin vastauksen muualtakin kuin yleensä lähteenä käytetyistä by Hiha und Hattu.

Astrid Thors maalailee meille muuten näitä samoja asioita – jälleen kerran – Turun Sanomien julkaisemassa haastattelussa. (Kahta en vaihda; uskoa Joulupukkiin ja uskoa Turun Sanomiin…)

Kyse on kokonaisuudessaan nyt siitä, että kaltaiseni hallintoalamaiset ovat ilmeisesti liian tyhmiä ja maahan pitää saada uusi paarialuokka. Sanoohan Johannakin näin:

On tärkeää, että yhteiskunta kokonaisuutena pysyy kehityksessä mukana.

Oikein – demokratia ja sananvapaus eivät sovi meille alkuperäisille suomalaisille. Tänne pitää saada parempi kansa.

Johanna aikoo toimikautensa aikana panostaa erityisesti hyvien etnisten suhteitten ja myönteisen asenneilmapiirin luomiseen.
Virkakausi on viisivuotinen.Diktaattorien kaudet ovat kautta historiankin olleet määräaikaisia – miksi suotta? Suoraa toimintaa näin globalisoituvassa maailmassa, mitä sitä turhaa hieromaan…Valtuutetun toimisto siirtyy työministeriöstä sisäministeriön yhteyteen ensi tammikuun alusta.
Tämähän on kätevää. Saadaanko näin narisevat ja typerät alkuperäisväestöä edustavat työttömät poistettua maasta ja korvattua heidät vähempään – toistaiseksi – tyytyvillä maahanmuuttajilla. Ai – jai – kun meillä on tässä hieno ajatus…

Kun isoisäni sanoi “Saatanan, ryssä!” ja veti liipasimesta – hän sai mitalin ja kutsun Linnaan.

Jos minä sanoisin saman – tekemättä samaa tekoa – saisin kutsun kuulusteluun, haasteen oikeuteen ja matkalipun linnaan..

Näin se maailma muuttuu – Eskoseni…

Otsikko saa varmaan monen hieraisemaan silmiään.

Suomihan on perinteinen vakiintunut demokratia. Sellainen, jossa kansalaisten sanan- ja mielipiteenvapaus on suojattu perustuslaissa.

Tämän päivän uutisvuon mukanaan tuoman uutisen mukaan Suomi ei ole sellainen.

Uutiset kertovat nimittäin, että espoolainen mies saa syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan internetissä.

Mies oli julkaissut verkkosivuillaan Afrikasta ja Aasiasta tulevia maahanmuuttajia solvaavia lausuntoja. Apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan lausunnoissa oli vahvasti yleistäen kuvattu nämä ryhmät muun muassa alkeellisiksi ja rikollisiksi.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän nostamaa syytettä käsitellään Espoon käräjäoikeudessa. Rikos tuli tutkittavaksi vähemmistövaltuutetun toimesta.

Tämähän koskee tietysti Mikko Ellilää. Olen kommentoinut asian aikaisempia vaiheita esimerkiksi täällä ja täällä.

Vaikka en Ellilän kanssa ole kovinkaan monesta asiasta samaa mieltä, niin tässä tapauksessa Ellilä saa kyllä henkilökohtaisen tukeni.

Täältä katsoen näyttää siltä, että Ellilä alkaa olla suomalaisessa yhteiskunnassamme valtaa pitävien puolueiden ja niiden lainsäädännön kautta ohjaaman oikeuslaitoksen silmissä vaarallinen toisinajattelija.

Missä ovat ihmisoikeusjärjestöt nyt, kun Suomessa harjoitetaan ihmisoikeuksien rikkomista ja niiden mutaan polkemista?

Tällainen suhtautuminen kansalaisiin “toisinajattelijoina” ei kuulu demokraattisesti hallittuun yhteiskuntaan. Kaikkein vähiten sellaiseen missä perustuslaki alkaa sanoilla: “Valta Suomessa kuuluu kansalle”.

Samassa perustuslaissa todetaan:

12 §
Sananvapaus ja julkisuus

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Näyttääkö Teistä siltä, että tässä on noudatettu Perustuslakia – tai edes sen henkeä?

Mihin tämä toisinajattelijajahti sitten perustuu? Voimassaolevaan lainsäädäntöönkö?

Ei – tämä toisinajattelijajahti perustuu valtiosyyttäjä Mika Illmanin väitöskirjaan.

Illman väittää muun muassa seuraavaa:

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on Suomessa rikos, mutta perusoikeuksiin kuuluu toisaalta sananvapaus, oikeus sanoa julkisesti mielipiteensä. Oikeustieteen lisensiaatti Mika Illman tutki väitöstyössään näiden kahden rajaa, joka ei ole kovinkaan yksiselitteinen ja selvä.

Illman päätyy siihen, että väkivaltaan kehottaminen rasistisin perustein on kiellettyä ja rikoksen tunnusmerkit täyttävää toimintaa. Myös kehottaminen kansanryhmän syrjintään tai vihaan kansanryhmää vastaan rasistisin perustein ilman väkivaltaakin on rikollista. Sen sijaan positiivinen lausunto, esimerkiksi suomalaisten paremmuudesta, ilman ääneen lausuttua vertailukohtaa tulee sallia sananvapauden nimissä. “Ei se kovin sympaattista tietysti ole, koska siihen sisältyy ääneen lausumattomana ajatus, että ulkomaalaiset ovat huonompia”, Illman sanoo.

Hän perustelee sallivaa suhtautumista moniarvoisen, demokraattisen yhteiskunnan vaatimuksena. Illman ottaa toiseksi esimerkiksi hallituksen ulkomaalaispolitiikan. Demokraattisessa maassa hallitusta ja sen harjoittamaa politiikkaa tulee voida arvostella voimakkaastikin ja ulkomaalaispolitiikka on yksi sen osa. Jos siihen sisältyy samalla ulkomaalaisten arvostelu, sekin on hyväksyttävä, jos sitä ei ääneen lausuta.

YK:ssa hyväksyttiin kaikkinaisen rotusorron vastainen sopimus vuonna 1965, johon Suomi liittyi vuonna 1970. Tämä on Suomen lain rasisminvastaisen oikeuskäytännön perusta. Mika Illman on vertaillut oikeuskäytäntöä samaan sopimukseen liittyneissä muissa pohjoismaissa ja Saksassa, joissa on ollut ongelmia suuremman ulkomaalaistaustaisen väestön vuoksi selvästi Suomea enemmän. Niissä on myös lainsäädäntöä kiristetty.

Illman pitää tärkeänä, että Suomen oikeuskäytäntö ei muodostu näitä maita sallivammaksi. Muuten on vaarana, että Suomesta tulee vapaasatama kaikenlaisille rasistisille agitaattoreille.

“Internet on muuttanut tässä suhteessa asioita paljon. Esimerkiksi USA:ssa, missä sananvapaus on suurempi kuin pohjoismaissa, on perustettu paljon nettisivustoja, joilla esitetään asioita, jotka muualla ovat kiellettyjä. Periaatteessa yhdysvaltalaisella palvelimella voisi olla vaikka suomenkielisiä sivustoja, joilla esitetään rasistisia näkemyksiä eikä niille Suomesta voisi tehdä mitään. Koska suomenkieliset sivut olisivat kuitenkin selvästi suunnattu suomalaisille, voisi niiden ylläpitäjä joutua lain kanssa tekemisiin jos sattuisi tulemaan Suomeen”, Illman arvioi.

Internet-palvelimien ja nettisivujen tiimoilta Suomessa on ollut paljon keskustelua tsetseenien kansallismielisistä sivuista, jotka Venäjän mukaan ovat rikollisia. Mika Illman katsoo kuitenkin, että jos niiden sisältö ei ole Suomen lakien mukaan laitonta, sivujen ylläpito suomalaisella nettipalvelimella tulee sallia.

Kun lakia tulkitaan – jonkun ihmisen mielipiteeseen perustuvan – väitöskirjan kautta, ollaan kaukana oikeudenmukaisuudesta ja kansanvaltaisuudesta.

Ja – omasta mielestäni – se rikkoo myös suoranaisesti Perustuslakiamme myöskin näiltä osin:

2 luku
Perusoikeudet
6 §
Yhdenvertaisuus

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Tässähän on kyse nimenomaan ihmisen syytteeseen asettamisesta – ja tuomitsemisesta – vakaumuksen ja mielipiteen perusteella.

Tällaisen jälkeen Suomen on turha pullistella ihmisoikeuksien supermaana tai Tarja Halosen irvistellä millekään maalle ihmisoikeuksien noudattamisesta.

Itse asiassa tällä syytteellä Suomi on asettautunut samantasoiseksi maaksi ihmisoikeuksien suhteen kuin esimerkiksi Kiina.

No – lievennetään hieman…

Kiinassa on sentään yleisesti tiedossa mitä saa ja mitä ei saa sanoa julkisesti. Suomessa tämän asian määrittely näyttäisi jääneen muutaman virkamiehen kulloisestakin mielialasta riippuvaiseksi.

Varsinainen ihmisoikeuksien supermaa – Suomi …

Terveisiä lainsäätäjille.

Teidän olisi syytä – ja suhteellisen nopeassa tahdissa – aloittaa lainsäädäntötyön uudistaminen Suomessa.

Nykyisin Arkadianmäen Ongelmajätelaitokseksi – lähinnä tuotostensa tason perusteella – luokiteltavan lainsäädäntöelimemme työ on ala-arvoista. Surkean ja yleisen oikeudentajun vastaisen lakitehtailun lisäksi nämä lait on kirjoitettu kovin epäselviksi ja tulkinnanvaraisiksi.

Juuri nämä huonosti valmistellut lait antavat muutamalle vallanhaluiselle virkamiehelle mahdollisuuden tulkita voimassaolevaa yksilöityä lainsäädäntöä perustuslain vastaisesti.

Lisäksi sellainen lainsäädäntö, joka koetaan yleisen oikeustajun vastaiseksi on omiaan lisäämään kunnioittamattomuutta lakia kohtaan ja alentamaan lainrikkomiskynnystä.

Kun se yksilötasolla on rikottu jo jossain kohtaa on helpompi rikkoa sitä muuallakin.

Tätä meininkiä vasten tarkasteluna ei ole mikään ihme, että todellisuudesta vieraantuneet marginaali-ihmiset ja kaiken maailman vähemmistöt vaahtoavat oikeuksistaan, aktivismista ja kansalaistottelemattomuudesta. Nämä ovat ne yleisselitykset kun nämä vähemmistöt haluavat itse määritellä mitä lakeja he noudattavat ja mitä eivät.

Mitä isot edellä – sitä pienet perässä.

Kun osa virkamieskunnasta toimii samoin – kuten tässä Ellilän tapauksessa – niin ei pidä ihmetellä etteikö se yllyttäisi tiettyjä kansalaispiirejäkin tekemään samoin.

Seuraukset saattavat olla sitten Jokelan luokkaa – tai vielä pahempia.

Miettikää muuten sellaista tilannetta kun enemmistö hermostuu ja katsoo säkkinsä täyttyneen. Tuskin edes teistä päättäjistä kukaan haluaa vuoden 1918 tapahtumien toisintoa Suomessa. Tai maan ajautuvan monikulttuurisuuden kautta eri etnisten ryhmien väliseen sisällissotaan.

Terveisiä kansalaisille.

Miettikää – ihan aikuisten oikeasti – kenelle annatte äänenne. Tällä hetkellä asioitanne hoitaa joukko julkkiksia, omaneduntavoittelijoita, poliittisia opportunisteja tai äärilinjan – piilotettuja – kiihkoilijoita.

Jos maan pääministerin suurimmat saavutukset ovat naisseikkailut ja eduskunnassa istuu iskelmälaulajia ja näyttelijöitä, niin ei ole todellakaan ihme, että maa makaa niin kuin se on pedattu.

Väärin, voiden pahoin ja tutisten…

Lähteet: YLE, HS, STT, Helsingin Yliopisto, Finlex

Lisäys 15.11.2007: Tätä asia mietiskellessäni muistui mieleeni eräs kaunis periaate:

Olen kanssasi täysin eri mieltä, mutta olen valmis kaatumaan sen puolesta, että Sinulla on oikeus olla kanssani eri mieltä…

Jaakko Tontti niminen nuorimies kirjoittelee Virheet- De Dorka ryhmittymää edustavassa Vihreä Lanka nimisessä lehdykässä.

Jaakkomme kertoo itsestään seuraavaa:

Kirjoittaja on sotilaspassinsa palauttanut kirjailija, josta tuli pasifisti reserviupseerikoulun kurssilla numero 195.

Kymmenen miljoonan ruplan kysymys kuuluukin seuraavasti: Miten ja miksi Sinusta tuli pasifisti juuri Reserviupseerikoulussa?

Johtuisiko se kenties siitä, että Milky Way kutsui ja takinkääntäminen oli Sinulle kenties ainoa mahdollisuus pelastaa kasvosi?

Se nimittäin selittäisi käsittämättömän vihasi yhteisesti sovittua järjestelmää ja yhteiskuntamme turvallisuusjärjestelmän kivijalkaa vastaan…

Vai johtuuko se kenties jostain toisesta syystä?

Politiikkaan tuo takinkääntäminen taas sopii mainiosti. Kaikista muutenkin epäluotettaviksi tunnetuista politiikoistamme juuri vihervasemmistolaiset ovat edustaneet tuota ihmistyyppiä enemmän kuin tarpeeksi.

Onnea ja menestystä elämässäsi. Ehkä sitten joskus…

Lähteet: Vihreä Lanka, Wikipedia

Päivän uutisvuo kertoo kansalaisille, että pääministeriksi puhtaan vahingon kautta – kun muita, edes mitenkään juridisesti sopivia tai edes rikkeettömiä ehdokkaita Keskustasta ei enää löytynyt – päässyt peräkammarinpoika Matti Vanhanen kannattaa lisärajoituksia aselakiin.

Matti yrittää tällä kerralla hakea poliittisia lisäpinnoja Jokelan koulun uhrien ja heidän omaistensa traagisista kärsimyksistä. Aikaisemmin tämä vahinkopääministeri on kunnostautunut lähinnä julistamalla uskovaisuuttaan, raivoraittiuttaan ja tekemällä huorin – siis rikkomalla aviota ja yleisesti tunnustettua moraalia.

Tässäpä meillä onkin oikein mainio esikuva Suomen kasvavalle nuorisolle. Myös tulevaisuuden auvisille.

Pääministeri Vanhasen (kesk) mielestä on syytä harkita uusia rajoituksia aselainsäädäntöön. Vanhanen sanoi pääministerin haastattelutunnilla Yleisradion Radio Suomessa sunnuntaina, että hänelle oli valitettava yllätys, kuinka helppoa Jokelan kouluampujan oli hankkia itselleen käsiase.

Miksi et – Mattiseni – syytä oikeaa tahoa? Eikö luvan myöntäneellä poliisiviranomaisella ole mielestäsi mitään vastuuta tapahtuneiden asioiden johdosta?

Vanhasen mielestä tarkkuusaseet voitaisiin määrätä säilytettäviksi ampumaradoilla eikä kodeissa. Metsästysaseita ei tarvitsisi samalla tavoin rajoittaa, koska niitä ei voi kuljetella huomaamatta.

Vai niin?

Ihan tiedoksesi – oi suuri aseguru – lyhyimmät haulikot ovat alle metrin mittaisia ja normaalin rinnakkais/päällekkäispiippuisen haulikon saa kolmessa osassa vielä pienempään kokoon.

Ja miten muuten – oi Mega-Matti – estää rikollisten aseiden saannin? Puhumattakaan siitä, onko Sinulla jo suunnitelma miten vaarallisilla keittiöveitsillä ja saksilla tapahtuvat henkirikokset saadaan lainsäädännöllisesti kuriin?

Sitä tässä odotellaan…

Tällainen ase jonka saa taskuun piiloon, niin kyllä se on esitettävä kysymys, että miksi niitä saa olla ihmisillä kodeissa.

Miksi niitä sitten ei saisi olla?

Jos Keski-Uudenmaan poliisipäällikkö Matti Tohkanen on – saamani käsityksen mukaan ja mahdollisesti – syyllistynyt lupaviranomaisen ominaisuudessa virheeseen, tarkoittaako se mielestäsi – oi Matti – sitä, että kaikki meidän lainkuuliaisten kansalaisten pitää kärsiä viranomaisen – mahdollisesti – tekemästä virheestä?

Eikö Sinun mielestäsi laki koske kaikkia meitä tasapuolisesti?

Hallitus ilmoitti jo perjantaina ehdottavansa tiukennusta ampuma-aselakiin. Alaikäisten mahdollisuuksia saada aseita käyttöönsä on määrä rajoittaa.

Vanhanen ei halunnut arvioida, olisiko syytä vaatia aseenkantoluvan edellytyksenä lääkärintarkastusta. Varoaika ennen luvan myöntämistä voisi toisaalta olla harkittava ajatus.

Tätä voitaisiin harkitakin. Jos ajokortti vaatii lääkärintodistuksen, miksi ampuma-aseen hallussapidosta sit ei vaadittaisi?

Vanhanen ei uskonut, että Jokelan koulusurma olisi ollut mahdollista ehkäistä valvomalla internetiä tiukemmin. Satoja miljoonia sivuja ei voida helposti tarkkailla.

V..ttu! Kuinkahan kauan tuon johtopäätöksen tekeminen on Matilta – taas kerran – kestänyt.

Kansalaiset, hoi! Miettikääpä seuraavalla kerralla äänestäessänne oikein tarkkaan näiden äänestämienne ihmisten sopivuutta päättää yhteisistä asioista…

Ja lukekaa myöskin tarkkaan tappajan äidin Mikaela “Micco” Vuorion kotisivut ja tausta…

Matti Vanhanen voisi omasta mielestäni puuhastella enemmän esimerkiksi lempiaiheensa kanssa. Siis toisten miesten vaimojen vikittelyn ja polygamian laillistamisen kanssa.

Sen vaikutukset kun kumuloituvat noin kahdeksassatoista vuodessa. Ehkä meille kasvaa tuolla aikavälillä täyspäisempiä ja uskottavampia päättäjiä?

Tai ehkä ei sitten kuitenkaan.

Tuo ajanjakso antaa kuitenkin tämän maan kullervoille mahdollisuuden hakea poliittista turvapaikkaa esimerkiksi jalat maassa yhteiskuntana seisovasta Sveitsistä – tai Norjasta…

Tutustukaapa muuten huviksenne Norjan aselainsäädäntöön ja rikostilastoihin…

Matti ei taida kuitenkaan olla oikeassa.

Koska sokerina pohjalla:

Kun kerran Suomi näyttäisi viranomaistemme haaveissa muuttuvan pienten – keskenään taistelevien – vähemmistöjen kentäksi, haluan kysyä jotain edustamani vähemmistön puolesta.

Edustan pientä ja kovin marginaalista metsästäjien vähemmistöä. Se luku on tosin monikymmenkertainen näihin äänekkäimpiin vähemmistöihin nähden.

Edustan myös koiraihmisiä Näiden kahden sattuman summana edustan myös luolakoiria harrastavaa vähemmistöä.

Haluankin kysyä Sinulta – oi Matti – seuraavan kysymyksen:

Kun seuraavan kerran ajan supikoiria tai mäyriä ulos – riistanhoidollisena toimenpiteenä – naapuristostasi ja heidän rakennustensa alta – vahinkojen ehkäisemiseksi, haluatko minun käyttävän äänenvaimennetun kakskakkoseni sijasta kenties haulikkoa vai norsukivääriä riistaeläimen lopetukseen?

Vai leikkaanko kurkun auki Halal-malliin?

Kerropa se minulle – oi Matti… Pistoolin hallussapidonhan sinä haluat kieltää minultakin…

Lähde:STT

Jk. Kansalaisten yhdenvertaisuus on tässä kysymyksessä näköjään paperille kirjoitettuja kauniita ajatuksia.

Kymmenen minuuttia julkisilla kulkuvälineillä ja kaksisataa kilometriä omin neuvoin ovat kaksi täysin eri asiaa…

Nämä yhteisvarastot ovat tietysti rosvojen kannalta mitä mainioin ajatus. Kerätään kaikki aseet tunnettuun – sopivasti murrettavaksi valmiiseen – paikkaan. Supermarketiksi niille ihmisille, jotka eivät saa/hae laillisia aseenkantolupia.

Lisää tyhmiä ajatuksia?

Tämä ikävä Jokelassa tapahtunut tragedia on tuonut pöydälle – jälleen kerran – kysymyksen siitä onko laillinen aseenomistus uhka Suomessa?

Maassamme on kolmanneksi eniten rekisteröityjä siviiliaseita per capita koko maailmassa. Ainoastaan Yhdysvallat ja Jemen menevät tuossa luvussa ohi meistä.

Kuitenkin maassamme – näitä ikäviä yksittäistapauksia lukuun ottamatta – tehdään hämmästyttävän vähän rikoksia laillisilla aseilla. olen käsitellyt asiaa aikaisemmin täällä.

No mitä sitten tehdä?

Lainaan itseäni tuolta toisen artikkelini kommenttiosiolta:

Helsingin poliisilaitoksen entinen – eläkkeelle jäänyt – aselupayksikön päällikkö Ralf Gustafsson totesi, että Suomessa on yhdistymisvapaus. Se koski hänen mielestään myös yhdistymättömyysvapautta.

Kuitenkin hän halusi saada järjestäytymättömältä aseluvan hakijalta ampumaharrastuksen selvittämiseksi kahden tunnetun aseharrastajan suosituksen, ennen kuin myönsi luvan määräaikaisesti vuodeksi.

(Itse olen muuten 1970-luvulla joutunut hakemaan ensimmäiseen isäni omistamaa asetta koskevaan rinnakkaislupaan kahdeksan nimeä.)

Jos ongelmia sen – esimerkiksi vuoden aikana – ei synny, lupa voitaisiin muuttaa termille “toistaiseksi”.

Rafu-herra sanoi kerran allekirjoittaneelle kesyttäneensä tällä menetelmällä satoja kännipäissään katutappeluihin orientoituneita – mutta muuten kaikin puolin kansalaiskelpoisia – yhteiskuntamme jäseniä.

Hän muisti myös ilmoittaa, että “toistaiseksi” päättyy ensimmäiseen rähinään.

Mikko Auvisen tapauksesta olen sitä mieltä, että HSC:n – eli yksityisen yrittäjän ansiotarkoituksessa pyörittämä “ampumakerhon” – myöntämä “jäsenkortti” – yhden kertakäynnin jälkeen – ei ole sellainen lainsäätäjän edellyttämä todiste ampumaharrastuksen vakavuudesta eikä seuran jäsenyydestä.

Jussi Halla-aho kirjoittaa vieraskirjassaan :

Kaasusumuttimen kanssa ollaan tiukkana, koska kaasusumutinlupia myönnetään itsepuolustukseen, ts. mukana kannettavaksi. Aseita myönnetään ampumaurheiluun. Hallussapitolupa ei oikeuta niiden kanniskeluun.

Totta. Ja hyvä näin.

Tuusulan vallesmanni mokasi. Ongelma ei ole laissa vaan virkamiehessä, joka ei noudattanut lain henkeä. Laki vaatii, että aktiivinen ampumaharrastus on osoitettava uskottavalla tavalla. Ampumaseuran jäsenyys ei ole uskottava tapa, ainakaan jos jäsenyys on kestänyt kolme viikkoa. Esimerkiksi Helsingissä vaaditaan todistus pitkäaikaisesta harrastamisesta. Monessa muussa paikassa vaaditaan vahvistettu harjoittelupäiväkirja.

Se, että virkamies ei noudata sääntöjä, ei tarkoita, että säännöissä olisi vikaa.

Olen samaa mieltä. Tämä on niistä yksi harvoista johtopäätöksistä joihin olen toistaiseksi asian suhteen tullut.

Hyysäri taas puolestaan tekee tarkoitushakuisesti vääriä johtopäätöksiä…

Jussi jatkaa:

On turhaa kiusata niitä 700 000 kunniallista aseenomistajaa, jotka käyttävät aseitaan kunniallisiin tarkoituksiin. Kannattaisi keskittyä toimiin, joilla se kourallinen hulluja pystyttäisiin tunnistamaan. Nykyisellään poliisilla ei ole pääsyä hakijan mielenterveyttä koskeviin tietoihin, koska samat ihmiset, jotka vastustavat aseita, ovat myös hysteerisiä ihmisten yksityisyyttä koskevien tietojen suojasta. Hakukriteeriksi voitaisiin mielestäni hyvin liittää pakollinen istuntosarja psykologin vastaanotolla ja tältä saatu lausunto.

Täysin harkittavissa oleva ehdotus. Lisäksi sen kuuluisan yhteisöllisyyden korostaminen olisi syytä ehkä ottaa myös pöydälle. Kuten aikaisemminkin totesin, olisi hyvä jos vanha hyvä tapa “suosittelijoista” tai “takaajista” palautettaisiin lupamenettelykäytäntöön.

Asiaa muuten sivuaa Jari Pigg tänään postin kotiin kantamassa Metsästäjä-lehden numerossa 6/2007. Lehti tulee myöhemmin esille nettiin, enkä jaksa/viitsi/ehdi lainailla koko kirjoitusta.

Hän kirjoittaa myöskin vastuusta ja vastuuseen kasvattamisesta. Hän sivuaa myös poliisin työtä lupamenettelyviranomaisena.

Pigg kirjoittaa pääkirjoituksessa aiheesta Laillinen aseenomistus – uhkako? muun muassa näin:

Poliisilla tulee olla aikaa ja asetuntemusta haastatella, puhuttaa ja huomauttaa tarvittaessa aseluvan haltijaa tai hakijaa, kuten nyt monissa kihlakunnissa etenkin maaseudulla on tehty. Poliisin toiminnan tarkoituksena on edistää ihmisten lainmukaista käyttäytymistä ja se pitää ottaa huomioon myös aselupa-asioissa. Poliisi on aseenomistajille tuttu. Samoin aseenomistajat ovat poliisin vanhoja tuttuja myönteisessä mielessä. Toivottavasti näin on myös jatkossa kihlakuntauudistuksen edetessä.

Kovin ajankohtaista – ja kirjoitettu ennen näitä ikäviä tapahtumia.
Omen?

Artikkeli tulee näköislehtenä jossain vaiheessa näkyviin täällä

Tämän koko ikävän tapahtumaketjun seuraava välitön vaikutus on se, että hallitus on päättänyt kieltää aseiden itsenäisen hallussapidon alle 18-vuotiailta. Seurauksena on se, että noin 10000 alle 18-vuotiasta metsästäjää joutuu luovuttamaan aseensa ja he pystyvät jatkossa metsästämään ainoastaan yli 18-vuotiaan valvonnassa – toisin kuin tähän mennessä.

Eli suomeksi:

Kuten olen aikaisemmin todennut on ehkä liian aikaista tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Mutta minusta näyttää jo nyt vahvasti siltä, että hallintoviranomaisen – eli Keski-Uudenmaan Kihlakunnan poliisilaitoksen poliisipäällikkö Matti Tohkasen – menettelyvirhe kostautui siten , että se oli osittain aiheuttamassa kahdeksan ihmishengen menetyksen ja jälkipelissä rangaistaan niitä alle 18-vuotiaita aseenomistajia – lähinnä metsästäjiä ja urheiluammunnan harrastajia – jotka ovat eläneet lainkuuliaisesti.

Reilukerhosta – päivää.

Aika näyttää onko hallituksen päätös oikea vai väärä. Iso-Britanniassa kiellettiin taannoin yksityishenkilöiden oikeus käsiaseiden hallussapitoon. Seurauksena oli se, että valtava määrä laillisia käsiaseita katosi. Kun asiaa ja sen vaikutuksia tutkittiin myöhemmin, että kielto oli vaikuttanut kiihdyttävästi – laittomilla aseilla – tehtyjen rikosten lukumäärän kasvuun.

Rikolliset saavat aina aseensa halutessaan. Nämä rajoitukset koskevat vain lainkuuliaista enemmistöä. Muistatte varmasti Myyrmannin ja Petri Gerdtin?

Kun miettii näitä aseita joilla normivirtanen käyttää väkivaltaan, yleisimpinä esiintyvät sakset ja fileerausveitsi. Odotankin mielenkiinnolla seuraavaksi Laura Lodeniuksen seuraavaa aivopierua – sellaista jossa hän vaatii saksien ja keittiöveitsien hallussapidon alistamista luvanvaraiseksi.

Lodenius on jo härskisti käyttänyt toisten ihmisten surua ja murhetta omien tarkoitusperiensä edistämiseen. Samoin muuan Panu Höglund näyttää jalostaneen Jokelan tapauksen lähinnä oman vihapropagandansa levittämiseen.

Hävettääkö sitten näitä lodeniuksia ja höglundeja?

Enpä usko – tällaisessa asiassa häpeämiseen tarvitaan nimittäin todellista ja aitoa kykyä empatiaan ja inhimillisyyteen.

… palaan aiheeseen – savun hälvettyä…

Lähteet: Jussi Halla-ahon vieraskirja, Metsästäjä

Jk. Jussi Halla-aho käsittelee samaa aihetta blogissaan aiheella Inter arma.

Päivitys 21.11.2007: Aihetta ovat kommentoineet myös Octavius, Hautaa Ylpeät, Kansankokonaisuus, Tupla-j, Lindblomin Kimi – ainakin he…

Rakennan tällä hetkellä – tästä Jokelan erittäin ikävästä tapauksesta – ajatuksiani. Tähän mennessä mielessäni on herännyt seuraavia kysymyksiä.

Miten nämä asiat ovat vaikuttaneet tapahtuneeseen?

1. Tekijän takaa löytyy linkolalainen - sen kaikkein puritaaneinta muotoa edustava – äiti.
2. Nuorelle henkilölle – vastoin lääkintöhallituksen määräyksiä tai niiden rajoja hipoen – on määrätty SSRI-lääkkeitä.
3. Nykyisen yhteiskuntamme egosentrisyys.
4. Kehyskuntien riittämätön kehittyneisyys ja kyky vastata – esimerkiksi tässä tapauksessa – mielenterveyden ongelmiin.
5. Yhteisöllisyyden rapistuminen ja siitä seuraava juurettomuus.
6. Koulukiusaaminen ja siihen liittyvä armoton todellisuus.
7. Myyrmannin pommipoika.
8. Amerikan asekahjot.
9. Poliisin menettely aseenkantolupa-asiassa. Tekijä oli käynyt kerran ampumassa – aikaisemminkin surullisen kuuluisaa mainetta niittäneessä – Helsinki Shooting Clubissa. Tämän ansiotoimintaan perustuvan yksityisen yrityksen myöntämän ns. jäsenkortin perustella poliisiviranomainen oli myöntänyt aseenhankkimis- ja kantoluvan.
10. Internet. Ja etenkin sen valvomaton käyttö lasten kesken…
11. Poliisin komentoketju Jokelan tilanteessa.

Tässäpä asioita. Asioita, joita mietiskelen.
Palaan asiaan savun hälvettyä – tai sitten en.

Syvin ja vilpittömin osanottoni kaikille Teille. Teille, joita tämä tragedia on koskettanut.

Kullervo

Saamme sitten nukkua yömme rauhassa – kuten kaikki tulevatkin jälkipolvet.

Näiden asioiden ja alan rautainen ammattilainen, Rauhanliiton sotilaskomentaja Laura Lodenius lupaa meille: Jos sota syttyy, ei tänne maavoimia vyöry,   päivän Hyysärissä julkaistussa artikkelissa.

Tuota osaamista ja ammattitaitoa vastaan on turha defensiivinkään toimintansa perustavan offensiivisen alan ammattilaisen sanoa varmaankaan mitään…

Vai mitä luulette?

Vanha tuttumme - kansakunnan  totuuden torvi – toimittaja Tanja Aitamurto on päässyt mieliteemansa – Suomen kansallisvaltion ja yhteiskuntajärjestelmämme romuttamisen – pariin.

Hän ihmettelee tyypilliseen tapaansa, että kun maanantaina kampanjoitiin maailmalla -30 maassa -rypäleaseiden kiellon puolesta, miksi kampanja ei näkynyt Suomessa.

Sattuneesta syystä – Tanjaseni. Sattuneesta syystä…

Miksi ei, Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius?
Nukkuuko suomalainen rauhanliike?

“Maailmalla ensisijaisesti humanitääriset järjestöt kampanjoivat rypälepommeja vastaan, eivät rauhanjärjestöt. Suomessa humanitääriset järjestöt kuten Suomen Punainen Risti eivät ole ottaneet kantaa rypäleaseisiin. Meidän kaltaisella pienellä rauhanjärjestöllä ei taas ole resursseja suuriin tempauksiin”,

hän selittää.

Nimen omaan selittää. Tyhjät tynnyrit ja niin edelleen…

Mikä helvetti tässä – muuten minulle niin rakkaassa – kansassamme on vikana?

Kautta aikain joukossamme on ollut – kansainvälisestikin vertailtuna – hälyttävän suuri joukko omaa kansaansa selkään puukottavia ja omiin housuihinsa laskevia opportunistisia ja/tai egosentrisiä pettureita. ja joukko typeryksiä, jotka ovat uskoneet heidän potaskaansa.

Suomi – 5 miljoonaa asukasta ja vahva demokraattinen hallinto – ei todellakaan ole mikään suuren luokan uhka maailmanrauhalle .

Päin vastoin.

YK-liittona itseään mainostava Rauhanliitto näyttää unohtaneen sen tosiasian, että Suomi on tunnustetusti rauhanturvaamisen supervalta.

Ja osittain juuri tuosta syystä myös allekirjoittanut on palkittu kollektiivisesti Nobelin rauhanpalkinnolla vuonna 1988. Yhdessä kaikkien muiden käiväröiden kanssa.

Minä kysyn Sinulta Laura – mitä todellista Sinä olet tehnyt maailmanrauhan eteen?

Minä – kuten monet muutkin faitterit – olemme sentään panneet oman perseemme peliin täysin tuntemattomien ihmisten puolesta. Ihmisten, jotka edustavat aivan eri uskontoa, kansallisuutta ja kulttuuria. Ja osa heistä on suhtautunut varsin vihamielisesti meihin ja ajamaamme rauhanasiaan.

Mutta nyt päästäänkin Lauran varsinaiseen aiheeseen:

Lodenius myös perää hallitukselta ryhtiä rypäleaseiden kieltoon tähtäävissä neuvotteluissa, joissa on mukana yli 80 maata. Hallitus on linjannut, että Suomi osallistuu prosessiin muttei kannata rypäleaseiden täyskieltoa. Kansainväliset neuvottelut etenevät joulukuussa. Sitä ennen Suomen pitäisi Lodeniuksen mielestä määritellä tavoitteensa, kynnyskysymyksensä ja etenkin se, millaisia rypäleaseita Suomi haluaa käyttää. Hän kelpuuttaisi sellaiset, joista ei jää räjähteitä maastoon.

Ihan tiedoksesi – Laura – rypäleaseilla korvataan jalkaväkimiinat. Ne, joiden täysikieltoon typerä ja asiansa osaamaton valtionjohtomme on hissukseen sitoutunut.

Mitä yhteistä näillä aseilla sitten on suomalaisittain?

Ainakin se, että niihin ei kukaan kävele vahingossa. Niitä käytetään sellaisia ihmisiä vastaan, jotka tulevat väkivalloin valloittamaan Suomea. Ja aiheuttamaan siinä sivussa myös lodeniuksille tuskaa ja kärsimystä.

Jalkaväkimiinat ovat toisaalta sivullisille turvallisempi järjestelmä. Jos ja kun niitä sotatilanteessa käytetään, niistä tehdään tarkat kartat – purkamista varten.

Suomi ei ole Vietnam eikä Kongo. Suomi on sivistysvaltio. Piste.

Ja ihan sivukommenttina; niitä jalkaväkimiinoja pystyy mikä tahansa koulutettu suomalainen perusyksikkö kasaamaan tarvittaessa ns. hätätarpeista.

Suomalaisittain jalkaväkimiinat kieltävä sopimus on juuri sen arvoinen mille se on kirjoitettu – paperia.

Kukkahattutoimittajamme mukaan rypäleaseiden ongelmana pidetään niiden huonoa toimintavarmuutta: räjähtämättömät ammukset vammauttavat siviileitä sotien jälkeenkin.

Miksi emme siis pysyttäytyisi jalkaväkimiinoissa?

Lodeniuksen mukaan sopimus voi päätyä kieltämään rypäleaseet, joita Suomella on ja joita Suomi aikoo hankkia. Rypäleaseille on kaavailtu puolustusvoimien mukaan tärkeää, lähes korvaamatonta roolia Suomen puolustuksessa.

Virallisesti – kyllä.

Lodenius arvelee Suomen passiivisuuden johtuvan erimielisyyksistä: ulkoministeriössä ei haluta toistaa “miinakatastrofia”, puolustusministeriössä halutaan pysyä ulkona sopimuksesta.

Ymmärrettävistä syistä.

Hallituksen pitää käyttää rohkeasti poliittista ohjausta, hän patistaa. Eikä puolustusvoimille saa antaa liikaa sananvaltaa. “Demokraattisessa valtiossa sotilaat eivät määrää vaan noudattavat päätöksiä, joita ulkopoliittinen johto linjaa. Eikä tällaisia sopimuksia luoda harmiksi sotilaille, vaan ihmisten suojaksi”, hän muistuttaa.

Jaha – nyt Suomi onkin sitten luisumassa kohti sotilasdiktatuuria?

Höpö, höpö…

“Näyttää siltä, ettei miinaprosessista opittu mitään. Globaalin kansalaismielipiteen vahvuus yllätti silloinkin 8jalkaväkimiinakysymyksessä) Suomen. Mielipide olettaa, etteivät sivistysvaltiot käytä epäinhimillisiä aseita. Eikä moraalikysymyksiä voi enää sivuuttaa puolustuspolitiikassa.”

Sota on moraalin ulkopuolella. Sota on politiikan jatke. Sellainen, jonka tavoitteena on tuhota vihollinen. Sotatilanteessa Lodeniuksella ja hänen moraalillaan pyyhitään takapuolta. Ja pahimmassa tapauksessa joku pyyhkii itsensä Lodeniuksen takapuoleen.

Suomen Puolustusvoimat ovat samanlainen asia kuin palokuntakin; kumpikin pitää olla olemassa kansalaisten ja lailisen yhteiskuntajärjestyksen suojelemiseksi pahimmassa kuviteltavissa olevassa tilanteessa eikä kuitenkaan kukaan halua joutua tilanteeseen joissa niitä joudutaan käyttämään.

Tämän pitäisi olla hyvin yksinkertaisesti muotoiltu totuus.

Hänen mielestään Suomen olisi viisasta myös varautua kieltoon tutkimalla vaihtoehtoja rypäleaseille.

Nyt minä taas kysyn puolestani – mitä helvetin vaihtoehtoja enää on olemassa jalkaväkimiinojen kieltämisen jälkeen. Nyt Lodeniuksenkin on valittava kahdesta pahasta se pienempi.

“Ja millaisen hyökkäyksen varalle rypäleaseita oikeastaan tarvitaan? Jos sota syttyy, ei tänne maavoimia vyöry.”

Kiitos tiedosta – rouva kenraali.

Totuus on kuitenkin se, että ainoa mahdollinen vihollisemme nykyisin kuviteltavissa olevassa tilanteessa on Venäjä.

Ja nyt tarkkana Laura: Venäjän sotilasdoktriini perustuu laajamittaiseen ja totalitaariseen maahyökkäykseen. Offensiiviin. Muut puolustushaarat ovat vain ja ainoastaan tukemassa maavoimien suorittamia pääsotatoimia. Kuten Neuvostoliitonkin aikoihin.

Sitä aikaa – oi Lauraseni – Sinä et taida edes muistaa…

Rypäleaseiden ulottumattomissa olevat tietoverkkosodat ja ilmahyökkäykset ovat hänen mielestään todennäköisempiä, mutta puolustusvoimissa ei haluta tätä tunnustaa.

Mihin perustat väitteesi?

Jos Lodenius ei usko oman kansansa veristä historiaa – eikä Lähi-Idän viimeaikaisia tapahtumia -todeksi, hänen kannattaisi varmaankin kysyä esimerkiksi Virolaisilta kannattiko antautua Neuvostoliitolle ilman minkäänlaista aseellista vastarintaa vuonna 1940?

Omatkin veteraanimme voisivat kertoa hänelle muutamia elämän realiteetteja, mutta eihän aivopesty egoistisen hyvinvointiyhteiskunnan piloille kasvamatta jätetty kakara heitä tietenkään usko.

Syy miksi Lodenius saa meuhkata ja vouhkata kavereineen typeriä ajatuksiaan on veteraanien teoissa.

He pelastivat maamme ja sen yhteiskuntajärjestyksen. Näköjään sen vuoksi, että kaikenmaailman kukkahattuvouhottajat ja hattivatit saavat pilata sen.

Ilman heitä Lodeniustakaan tuskin olisi edes olemassa.

Maailmassa kannattaa lodeniustenkin muistaa kuitenkin muutama olennainen asia:

Se, joka ei tunne historiaansa, joutuu elämään sen uudestaan…

Eftervärld – stå här pä eget bottnet och lita icke på friemmande hielp…

Ne kuulostavat varmaan kovin vanhoilta ja kalutuilta – mutta pitävät sisällään suuren viisauden.

Puhumattakaan tästä roomalaisesta viisaudesta:

Si vic Pacem – Para bellum

Joka isävainaani vapaan käännöksen mukaan on; Jos haluat rauhaa, osta Parabellum.

Olen itse taipuvainen ajattelemaan kotoisesti:

Rautaa rajalle – varustautumisen veroina maksettu hiki säästää verta pahan päivän tullen.

Millä ajattelit muuten meidän puolustautuvan hyökkäyksen tullen, Lauraseni?

Heittelemällä kävyillä vai kukkakimpuilla. Siis tätä rauhanomaisissa aikeissa raiskaavaa, murhaavaa ja ryöstelevää vapauttajaa?

Sitä – joka Sinun mielestäsi ja vastoin ammattilaisten tietoja – ei käytä offensiiviinsa maavoimia.

Uskottava kai se on – rou-va ken-raa-li!

Lähde: HS

Jk. Varsin hyvin tuntuvat paikalliset pärjäävän Irakissa ja Afganistanissakin nykyään. Suomalaisilta opitun sissitaktiikan voimin, huonosti varustettuina ja käytännössä katsoen ilman minkäänlaista logistiikkaa tai nykyaikaista komento- ja viestijärjestelmää. Natoa vastaan.

On se kumma se…

Suomalaisen kulttuurin ja islamin kohtaamisen ja yhteiselon rintamalta kuuluu varsin erikoisia uutisia.

Kirjailija Leena Lander on joutunut piiloutumaan kirjastaan Tummien perhosten koti Syyriassa nousseen islamiin liittyvän kohun vuoksi.

Julkiset esiintymiset loppuivat siihen

Leena Lander oli Syyriassa markkinoimassa kesällä arabiaksi käännettyä romaaniaan, kun maan islamilainen uskonnollinen johtaja tuomitsi teoksen epäsiveelliseksi.

Tästä tapahtumasta nousi niin raju kohu, että Lander pelästyi ja päätti pysytellä poissa julkisuudesta siihen asti, että pääsisi takaisin Suomeen turvaan.

En alun alkaenkaan olisi halunnut lähteä Syyriaan, mutta sikäläinen kustantaja vaati sitä ehdottomasti, muutama päivä sitten kotiin Paraisille palannut Lander selittää.

Landerille on muodostunut sellainen kuva, että syyrialaista muslimijohtajaa ärsytti erityisesti hänen teoksensa kohtaus, jossa nuoret koulukotipojat usuttavat perhosia parittelemaan. Uskonnollisen johtajan mukaan kohtaus on islaminuskon moraalikäsityksen vastainen.

Mutta islamia ei mainita teoksessani sanallakaan, Lander huomauttaa.
Eikä se ole suomalaisittain epäsiveellinen teos.

Tilanne on nyt tulenarka, sillä Landerin teos on tarkoitus julkaista pian Syyrian lisäksi ainakin Libanonissa ja mahdollisesti myös muualla Arabimaailmassa. Landerin Tummien perhosten koti on lisäksi ensimmäinen suomalainen teos, joka on käännetty suomenkielestä suoraan arabian kielelle.

Siksi tämä on aika iso juttu ja siksi suostuin lähtemään Syyriaan. Kirjat on jo painettu valmiiksi myös Libanonin myyntiä varten, ne vain eivät ole vielä siellä kaupoissa, Lander kertoo.

Kaiken piti olla kunnossa. Syyrian hallitus antoi luvan teoksen julkaisemiselle. Vain uskonnollinen johtaja nosti asiasta hälyn. Teoksen syyrialainen kustantaja jatkaa Landerin mukaan kamppailua.

Hän vakuutti, ettei asia jää tähän.

Jos joku on sitä mieltä, että hiljattain suomalaisten päivittäistavarakauppojen elintarvikepakkauksiin ilmestyneet halal tekstit ovat ihan kiva osoitus suvaitsevaisuudesta ja ihanasta monikulttuurisuudesta, kannattaa asiaa miettiä tämän Landerin tapauksen pohjalta uudestaan.

Islam on käännyttävä ja valloittava uskonto. Kannattaa myös muistaa, että islamin käsitys suvaitsevaisuudesta ja kielletystä poikkeaa aika rajusti suomalaisittain ymmärretystä. Sensuuri, kiellot ja rangaistukset ovat islamilaista arkipäivää.

Täytyy tosin myöntää eräs asia. Olen hieman hämmästynyt siitä, että perhosten parittelu on tämän islamin tulkinnan mukaan haraam.

Lähteet : IL, wikipedia

Pohjois-Suomen valtalehti Kaleva kertoo tänään Susanna Sakkosta joka puuhastelee monikulttuurin parissa.

Sakko tekee konsulttina töitä oman Susacon yrityksensä kautta. Toimialakseen hän ilmoittaa monikulttuuriset koulutus- ja konsultointipalvelut – eli tuttavallisemmin Mo-Ko-Ko.

Kalevan artikkeli on otsikoitu nimellä Voimaa vieraista kulttuureista. Minulle tuli tuosta otsikoinnista jostain syystä hieman samanlainen assosiaatio, kuin keskivertosaksalaiselle muutama vuosi sitten lanseeratusta Nokian Jeden Das Seine-kampanjasta…

Kaleva kertoo, että Sakko kiertää ympäri maata opettamassa eri alojen opiskelijoita ja ammattilaisia kohtaamaan maahanmuuttajia.Tässähän nyt ei sinänsä ole mitään pahaa. Mielenkiintoista on kuitenkin Sakkon työn sisältö ja etenkin hänen käyttämänsä työmenetelmät.

Hän käyttää itsestään nimitystä menetelmäkouluttaja. Hän luottaa ehdottomasti ulkomaalaisuuteen ja monikulttuurisuuden voimaan.

”Monikulttuurisuus yhteiskunnassa on parhaimmillaan rikkaus. Toinen ääripää on avoin rasismi”, hän tiivistää.

Nyt täältä päin tarkasteltuna näyttää vahvasti siltä, että Sakkolla ovat puurot ja vellit sekaisin ja logiikka on hieman hakusessa.

Monikulttuurisuus aiheuttaa rasismia.

Sakko kouluttaa eri alan opiskelijoita ja ammattilaisia kohtamaan ja työskentelemään maahanmuuttajien parissa. Hänen mielestään oppimisen paikkoja löytyy monelta työpaikalta alasta riippumatta.

Sakko kertoo tietävänsä kymmenen maahanmuuttaja-työvuotensa kokemuksella, että kun vieraan maan kulttuuria edustava henkilö tulee työyhteisöön, saattaa tulla yhteentörmäyksiä.

Tämä on hyvä havainto – sen havaitseminen tosin tuskin vaatii kymmentä vuotta.

”On ennustettu, että vuonna 2015 Suomen työvoima on maahanmuuton varassa. Se tulee näkymään katukuvassa. Työnantajille pitää saada tietoa eri kulttuureista, että vältytään rasismilta. Koulutus tulisi aloittaa esimiehistä, ja siinä meillä on pitkä tie”, Sakko sanoo.

Niin – on ennustettu. Säätäkin ennustetaan jatkuvasti jopa satelliittien avulla – tunnetulla tarkkuudella.

Kyse on nyt kuitenkin yhteiskunnallisista arvostuskysymyksistä.

* Tarvitsemmeko me tulevaisuuden Suomessa yli viisi miljoonaa suomalaista – etenkin kun teollisuus muuttaa maasta pois?
* Haluammeko muuttaa turvallisen yksikulttuurisen kansallisvaltion erilaisten keskenään kamppailevien etnisten ryhmien turvattomaksi monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi?
* Haluammeko satojen vuosien monikulttuuriongelman parinkymmenen vuoden hallittavissa olevan ongelman vuoksi?
* Onko meillä todellista tarvetta kulttuuriimme sopeutumishaluttomalle kieli- ja ammattitaidottomalle työvoimalle?
* Ovatko päättäjämme tehtäviensä tasalla ja ajavatko he meidän – suomalaisten -etuja ja asioita?

Olen kommentoinut asiaa aikaisemmin esimerkiksi täällä, täällä, täällä ja täällä.

Sakko kertoo seuraavansa myös politiikkaa eikä pidä poissuljettuna ajatusta, että hän itsekin pyrkisi joku päivä vaikuttajan paikalle.

”Monikulttuurisuus on aiheena ajankohtainen. Esimerkiksi Oulun kaupungin tavoitteissa mainitaan monikulttuurisuuden lisääminen ja asennekasvatus”

Jotenkin tästä kaikesta virallisesta totuudesta ja monikulttuurin palvomisesta epäjumalana tulee mieleen 1970-luvulle – onneksi – jäänyt tämä lakialoite – sen ajan typeryyden huipentuma.

”Tämä ei ole helppoa työtä, mutta vaihtelevaa kyllä. Luulen, että tällä hetkellä olen ainoa Suomessa, joka toimii näin laajasti”.

Tilauksesta hän hyppää junaan tai moottoripyörän selkään ja porhaltaa Oulusta milloin lähikuntaan, Rovaniemelle tai vaikkapa Heinolaan. Tyypillisin tilaus on kolmen päivän koulutuskokonaisuus. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että yksityisyrittäjä mainostaa palveluitaan median kautta.

Susanna Sakko on toiminut yksityisyrittäjänä puolitoista vuotta, ja nyt hänen on helppo muistella, kuinka aikaisemmin hänen ideansa hyllytettiin helposti. Olisiko tämä kenties syy myös siihen miksi Sakko toimi nykyään yksityisyrittäjänä?

”Minulla on paljon ideoita, ja nyt voin viedä ne tarmokkaasti eteenpäin. Yksityisyrittäjänä minulla tulee olla enemmän kuin muilla. Pyrin ottamaan askeleeni nopeammin”.

Toki – jos maksavia asiakkaita riittää. Ja niitähän näyttää nykyisessä Suomessa riittävän…

Mitä sitten näillä Sakkon järjestämillä koulutuspäivillä tehdään?

Sakko antaa esimerkin: Kongon demokraattisesta tasavallasta tulee perhe. Lapsi karkaa päivähoidosta perheensä perään. Perheen ja päivähoidon välillä on ollut hankaluuksia aiemminkin. Ongelman vuoksi ollaan solmussa.
”Ristiriitojen ratkaisemisen perinne on erilainen eri kulttuureissa. Työyhteisön pitää saada tietoa perheen kulttuuritaustasta ja miten heidän kanssaan ratkaistaan ristiriitoja”, Sakko sanoo.
Ongelmana voi olla myös erilainen aikakäsitys: Henkilökunta voi keskenään napista, että lasta ei taaskaan haettu päivähoidosta ajoissa. Mutta vanhemmille ei uskalleta sanoa.
”Suuri osa ongelmista johtuu tiedon puutteesta”, Sakko tiivistää.

Minä taas olen sitä mieltä, että tämä Kongon demokraattisesta tasavallasta Suomeen rantautunut perhe ei ole ymmärtänyt asemaansa suomalaisessa yhteiskunnassa.

Olennaisempaa kuin alkuperäisväestöön kohdistuvan propagandan levittäminen verorahoilla ja meidän alistamisemme vieraiden mielitekojen ja oikkujen uhreiksi, olisi kuitenkin saada nämä maahamme saapuvat ns. maahanmuuttajat ja pidempiakiset vierailijat – ml. sosiaalituristit – ymmärtämään mitä Suomessa saa tehdä ja mitä ei.

Helsingin kaupungin sosiaaliturismivirasto on muuten palkinnut Sakkon Innovaatio 2004 kilpailussa kunniakirjalla. Palkittu työ on nimeltään Päivähoidon ja sosiaalityön maahanmuuttaja- ja monikulttuurimalli hanke.

Kysymys kuuluukin – kuinka tärkeää ja yhteiskunnallisesti arvokasta tämä sitten on?

Nämä monikulttuuriset koulutus- ja konsultointipalvelut ja niihin liittyvät hilkkeet ja hankkeet ovat mielestäni loistava esimerkki siitä, että ihan kaikki työ ei ole samanarvoista tai yhteiskunnallisesti tarpeellista. Osa näennäispuuhastelusta on itse asiassa yhteiskunnallisesti vahingollista.

Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin tulee mieleen olisiko yhteiskunnallisesti kannattavampaa maksaa humpuukiprojektien ja huuhaatyöllistämisen sijasta työttömyyspäivärahaa?

Siinä saattaisi syntyä vähemmän vahinkoa…

Disclaimer: Tämän kirjoituksen sisältö ei ole suunnattu Susanna Sakkon henkilöä, vaan yhteiskuntamme – mielestäni – turhanpäiväistä verorahoilla tapahtuvaa puuhastelua vastaan. Kaikki kirjoituksesta aiheutuvat toisenlaiset mielikuvat ovat ainoastaan lukijan vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.

Lähteet: Kaleva, susacon.com, wikipedia, Hätäpäiden kalinaa

Eduskunnan kotisivuilta löytyi varsin kaunis aloite. Pohjoismaiden neuvosto kehittelee Kulttuurista koulureppua suomalaisaloitteen pohjalta

Suomen valtuuskunnan jäsen, kansanedustaja Risto Autio (kesk.) on tehnyt PN:n kulttuuri- ja koulutusvaliokunnassa ehdotuksen Kulttuurinen koulureppu –hankkeesta.

Hankkeen tarkoituksena on vaalia yhteistä pohjoismaista kulttuuria. Globalisoituvassa maailmassa erityisesti nuoret ovat vaarassa kadottaa omaa kansallista ja paikallista identiteettiään, kun tv-ohjelmat, elokuvat, tietokonepelit ja musiikki ovat kaikkialla samaa ylikansallista tuotantoa.

Terveen järjen ääni – tässä vauhdilla globalisoituvassa ja monikulturisoituvassa maailmassa.

- Maantieteellinen läheisyys, nopeat liikenneyhteydet ja Internet sekä tietenkin pohjoismainen yhteistyö parlamentaarisella tasolla mahdollistavat sen, että voisimme käynnistää Kulttuurinen koulureppu -hankkeen ja saada siten nuorisomme havahtumaan omaan identiteettiinsä ja luomisvoimaansa. Kulttuuria ei tehdä ainoastaan taidelaitoksissa vaan siellä, missä on toimintaa. Maailma ei ole metropoleissa vaan se on kaikkialla, missä on ihmisiä, sanoo Autio.

Aution idea on tehdä eri Pohjoismaissa ja itsehallintoalueilla samanaikaisesti, saman aiheen pohjalta yläaste- ja lukiotasoisissa kouluissa produktio, joka on jossain muodossa esitettävissä. Produktio voi olla näytelmä, musikaali, tanssiesitys, elokuva tai mikä tahansa presentaatio, mutta mielellään sellainen, joka imaisee mahdollisimman monet hankkeeseen osallistuvan koulun oppilaista mukaan.

Kulttuurinen koulureppu -hanke esitellään ja koordinoidaan eri maiden opetusministeriöissä. Koulut saisivat itse päättää, haluavatko ne mukaan vai eivät. Hanke voisi kestää kaksi lukuvuotta, joista ensimmäinen kuluu suunnitteluun ja koordinoimiseen. Mikäli hanke onnistuisi ja saisi jatkoa, uutta suunnitteluvaihetta ei välttämättä tarvittaisi, vaan seuraava ikäryhmä voisi jatkaa toimivilla pohjilla.

Aution ehdotus on saanut Oslon kokouksessa kannatusta ja PN:n kulttuuri- ja koulutusvaliokunta on päättänyt perustaa työryhmän hanketta kehittelemään.

Kuinka tämä asia etenee käytännön tasolla on sitten nähtävissä tulevaisuudessa. Näiden aloitteiden hengissä pysymisen ja eteenpäin menemisen elinehtona on ollut yleensä se, että hankkeen isä tai äiti on huolehtinut siitä myös aloitetta pidemmälle. Tai joku muu on puhaltanut niihin lisää potkua.

Toivotaan – ja uskotaan – että Autio on tällä asialla tosissaan.

Koska tässä maassa on myös sellaisia ihmisiä, jotka ovat valmiita muuttamaan suomalaisen ja pohjoismaisen yhteiskunnan ja kulttuuriperinnön vaaleanpunaiseksi globaaliksi mössöksi.

Hyvänä esimerkkinä taas kerran tämä hautamäen tyyppi.

Monikulttuurisuuden äänitorvi kiirehtii tyrmäämään tämänkin aloitteen. Hyysärin punertavan junioritoimituksen edustaja Jaakko Hautamäki kirjoittaa Sunnuntaisivuilla samasta aiheesta otsikolla Poliittista teatteria.

On varsin mielenkiintoista – jälleen kerran – huomata se kuinka tällainen isänmaaton ja kiittämätön hyvinvointivaltion kasvatti näkee pohjoisen kulttuurin varjelussa pahan.

Olen muuten pyrkinyt käsittelemään tätä mösjöö Hautamäkeä ja hänen kirjoituksiaan – niiden sisältöä ja tyyliä vastaavalla tavalla – aikaisemminkin.

Hautamäki kirjoittaa tällä kerralla seuraavaa:

Kotikadun Hannes Luotola, Pohjoismaiden neuvoston (PN) Suomen valtuuskunnan jäsen, keskustan kansanedustaja Risto Autio teki tällä viikolla Oslossa täsmäaloitteen.

Tärkeintähän tässäkin aloitteessa on tietysti se, että Autio näyttelee Hannes Luotolaa Kotikadussa. Näin saadaan hömppään vertaamalla vietyä uskottavuus sekä edustajalta, että aloitteelta.

Aution tarkoituksena on vaalia pohjoismaista kulttuuria produktioilla, koska hänen mukaansa globalisoituvassa maailmassa erityisesti nuoret ovat vaarassa kadottaa omaa kansallista ja paikallista identiteettiään.

No mitä pahaa tässä on?

Haluaako Jaska H. muuttaa maailman ylikansalliseksi yksikulttuuriksi?
Vai haluaako Jaska korvata kasvattiyhteiskuntansa arvot joillain aivan muilla?
Esimerkiksi islamilaisilla?

Ensimmäisen kauden kansanedustajat työnnetään usein PN:n valtuuskuntaan Pohjolaa parantamaan. Ja taas se kannatti. Autio huomasi heti ensimmäisessä kokouksessa, että pohjoismainen yhteistyö juuri parlamentaarisella tasolla mahdollistaa nuorison “havahtumaan omaan identiteettiinsä ja luomisvoimaansa”.

Edelleen; mitä vikaa on omassa kulttuurissa ja identiteetissä?

Ja tyyli jatkuu samana:

Kulttuurinen koulureppu -hanke koordinoitaisiin eri maiden opetusministeriöiden kautta. Jos koordinoitaisiin.

Ehdotus sai tietenkin kannatusta, ja PN:n kulttuuri- ja koulutusvaliokunta perusti työryhmän kehittelemään hanketta. Ja kuten PN:n tapoihin kuuluu, työryhmän jälkeen asiasta ei enää koskaan kuulla.

Sen sijaan Hanneksesta kuullaan. Hän palaa ruutuun yhden jakson verran 15. marraskuuta kertomaan, missä on ollut. Sitten hän katoaa Lappiin.

Noin paljonko Sinua -oi Jaska- häiritsee pohjoismainen kulttuuri ja identiteetti?

Oletkohan oikeassa maassa tai kulttuuriympäristössä? Viihtyisitkö kenties paremmin monikulttuurin keskellä? Miksi et muuttaisi jonnekin monikulttuuriseen yhteiskuntaan?

Etelä-Afrikka voisi olla juuri Sinua varten…

Kannattaisi muuten tehdä taustatutkimusta – etenkin ennen kuin kirjoittaa läpiä päähänsä valtakunnallisessa lehdessä…

Kas, kun Autio kehittelee ajatusta eteenpäin. Projekti on vanhempi kuin luuletkaan.

Lähteet: Eduskunta, Pohjoismaiden neuvosto, HS

Viime päivien uutiset ovat paljastaneet ranskalaisen Zoén arkki-järjestön adoption maskiin piiloutuneen kansainvälisen lapsikaupan vastenmielisen olemuksen.

“Halusin pelastaa yhden orvon sodalta”
Äiti Keski-Ranskasta halusi auttaa, mutta tšadilaislasten tuontiyrityksestä syntyikin sieppausskandaali.

Ranskalaisjärjestö yritti viedä 103 lasta Tšadista Ranskaan. Lasten omaiset odottivat oikeustalon ulkopuolella Abechessa torstaina.

Tämä asia liittyy varsin kiinteästi myös aikaisemmin kommentoimaani Darfurin rauhanturvaoperaatioon.

Sadat ranskalaisperheet ovat odottaneet kyseisen järjestön Darfurista “evakuoimia” orpoja. Viime viikolla kuusi järjestön aktiivia kuitenkin pidätettiin Tšadissa, joka syyttää heitä lasten sieppaamisesta ja petoksesta. On varmistunut, että järjestö yritti kuljettaa Ranskaan 103 lasta, joista suurin osa ei ole orpoja. Valtaosa näistä lapsista ei myöskään ole kotoisin Darfurista vaan Tšadista.

Millaiset ihmiset sitten pitävät yllä tällaista makaaberia ihmiskauppaa?

Hyvin harvat sijaisvanhemmiksi ilmoittautuneista – yllätys, yllätys – puhuvat asiasta julkisesti. 33-vuotias näyttelijä Bertrande Allemand on yksi heistä.

“Kuulin Zoén arkista ystävältäni keväällä. Ajattelin, että haluan pelastaa yhden orvon sodalta”, Auzancesissa Keski-Ranskassa asuva Allemand kertoo puhelinhaastattelussa.

“Minulla on iso talo, eikä työni vie kaikkea aikaani.”

Parempiosaisten ihmisten ymmärtämätöntä puuhastelua. Puuhastelua, jolla halutaan lievittää omaa pahaa omaatuntoa – ymmärtämättä kaikkia niitä kerrannais- ja sivuvaikutuksia mitä tämä puuhastelu tuo tullessaa ja aiheuttaa.

Nykyajan anekauppaa pahimmillaan.

Allemandilla on biologiset kaksoset ja yksi kasvattilapsi. Hän sanoo, ettei kaivannut adoptiolasta vaan halusi vain auttaa.

Eli siis näin; Allemandin ymmärryksen mukaan ihmiskaupalla ja rikollisuudella on auttava vaikutus? Erikoista auttamista. Hän ei varmaan ymmärrä myöskään kuinka suuri ongelma maailman väestönräjähdys on. Sillä sitähän tässä on myös kysymys.

“Meitä perheitä on syytetty lapsikaupasta, mutta uskon kaikkien toimineen hyvässä uskossa.”

Useat perheet maksoivat Zoén arkille yli 2 000 euroa “evakuointikuluina”. Allemand maksoi vain 190 euroa. “Vastapainoksi hankin tuttavilta ja yrityksiltä järjestölle lahjoituksia 8 000 eurolla.”

Allemand seuraa huolissaan operaatiosta kertovia uutisia mutta sanoo tukevansa järjestöä yhä.

Miksi ihmeessä? Ihmisen typeryydellä ei näköjään ole mitään rajoja…

Eniten häntä kummeksuttaa se, että lapset eivät olleet orpoja eivätkä Darfurista.

“Se olisi ollut luonnollisesti ongelma myös Ranskassa: ei heille olisi saanut papereita ilman todistusta orpoudesta.”

No, kas kummaa… Uskokoon kuka haluaa…

Eiköhän totuus ole kuitenkin se, että afrikkalaisia asiakirjoja ole kuitenkin suhteellisen helppo väärentää. Ja ihmiskauppiaiden moraalissa paperin väärentäminen merkitsee varsinaisen päärikoksen rinnalla enää yhtään mitään.

Nämä allemandit ovat kanssarikollisia – joko tietäen tai tietämättään. Oletteko muuten koskaan kuulleet termejä rikos ihmiskuntaa vastaan ja myötäjuoksija?

Allemand on taipuvainen ajattelemaan, että Zoén arkin aktiivit ovat ryhtyneet hankkeeseen, “jota he eivät hallitse, joka ylittää heidän kykynsä”.

Allemandin oma asenne osoittaa aivan samaa hänestä ja hänen kaltaisistaan.

Pyreneiden vuorten lähellä asuva ranskalaispariskunta sen sijaan on haastanut Zoén arkin oikeuteen petoksesta. Rahallinen menetys oli heille vain osasyy. “Turvauduimme oikeusistuimeen lähinnä siksi, että jouduimme manipulaation kohteeksi”, pari kertoi perjantaina ilmestyneessä L’Indépendant-lehdessä.

Zoén arkki kertoi kotimaassa avoimesti haluavansa tuoda lapset Ranskaan. Perheille annettiin myös epämääräisiä lupauksia siitä, että lapsille voisi hakea Ranskan kansalaisuutta ja siten heidät voisi adoptoida. Sudan tai Tšad nimittäin eivät salli kansainvälistä adoptiota.

Tšadissa järjestön tarina oli erilainen. Se toimi nimellä Children’s Rescue ja kertoi toiminnakseen “lasten auttamisen”. Parisien-lehden mukaan järjestön Tšadissa tekemässä ilmoituksessa ei mainittu hanketta kuljettaa lapsia Ranskaan.

Bertrande Allemand toivoo ennen kaikkea Tšadissa pidätettyjen ranskalaisten pääsevän kotiin.

“Hallitus on hylännyt Zoén arkin aktiivit”, Allemand sanoo. “Se on myös kaunistellut toimiaan sanoessaan, että se varoitti sijaisperheitä. Kukaan viranomainen ei ottanut minuun yhteyttä, vaikka nimeni oli useilla Zoén arkin listoilla.”

Ranskan hallitus on siis syyllinen siihen, kun nämä puuhastelijat jäivät kiinni rikoksistaan?

Mielenkiintoinen moraali – täytyy todeta.

Oman valtiomme sisältä löytyy myös joukko tällaisia hyödyllisiä idiootteja. Perinteisen puupäävasemmiston lisäksi Virheet – De Dorka ovat äänekkäästi puuhastelleet muiden järjettömyyksiensä lisäksi myös näiden lapsikauppa-asioiden parissa.

Muistamme varmaan Pekka Haaviston?

Ja myöskin Haaviston puuhailut suomalaisten rauhaturvaajien uuskolonialismin alttarille uhraamisen, Etelä-Amerikan ja adoption parissa?

Vinkki: Pekka Haavisto elää rekisteröidyssä parisuhteessa ecuadorilaisen Antonio Floresin kanssa. Jos asia kiinnostaa, kannattaa tehdä hieman taustatutkimusta. Sieltä taustalta saattaa löytyä mörköjä…

Myös ahneiden pidot ovat liittyneet tähän iloiseen kuoroon mukaan. Aikaisemmin yhteisen rahojen omaan taskuun kahmimiseen ministerin vakanssiaan käyttänyt Suvi Lindén joutui eroamaan ministerintehtävistään kesäkuussa 2002 sen jälkeen, kun Ilta-Sanomat paljasti hänen myöntäneen 170 000 euron avustukset Sankivaaran golfkeskukselle, jossa hän oli itse perheineen osakkaana. Oikeuskansleri Paavo Nikula antoi Lindénille huomautuksen virheellisestä menettelystä.

Nyttemmin kulttuuriministerinä – rahojen kottikärryillä Kankkulaan kaivoon ja köyhien kyykyttämiseen keskittynyt – Lindén on priorisoinut uudelleen asioita.

Hänelle adoptiolapsen tuominen Suomeen Kiinasta on ollut ministerintehtäviä tärkeämpää puuhastelua.

Hyvät lukijani – miettikää oikeasti kenelle äänenne annatte…

Ja kaikki te, jotka ette ymmärrä adoption, väestöräjähdyksen, maahanmuuton kasvattamisen, monikulttuurisuuden ja kansallisvaltion romuttamisen seurauksia – älkää tehkö mitään. Näin saatte aikaan vähemmän vahinkoa puhumattakaan inhimillisestä hädästä ja kärsimyksestä.

Lähteet: HS, BBC, YLE, Wikipedia

Ihmisoikeusliittona tunnettu vähemmistöterroria harjoittava yhdistys – ilman mitään virallista asemaa – on päättänyt luokitella Suomen samanlaiseksi maaksi kuin Serbia tai Kongo. Kun mitään varsinaista ihmisoikeusasiaa ei ole, revitään tyhjästä ikeniä.

Tämä on suoraa jatkumoa viimeaikaiselle demokratian murentamiskehitykselle. Sille jossa Suomessa pyritään siirtämään valta vähemmistöille ja alistamaan enemmistön vähemmistön tahdon alle.

Olen kirjoittanut tästä tapauksesta aikaisemminkin täällä. Lisäksi olen sivunnut aihetta lukuisissa muissa kirjoituksissani.

Päivän Pravda kertoo että, Ihmisoikeusliitto vaatii Ylä-Lapin riitoihin kansainvälistä sovittelijaa. Ulkomaisen “ahtisaaren” tehtäväksi sovunhieronta pakkoteurastuksista, metsäkiistoista ja maanomistuksesta. Eli ihmisoikeusliitto haluaa asettaa Suomen samaan asemaan sisällissotia käyvien ei-oikeusvaltioiden kanssa?

Eihän Suomi voi enää tämän määrittelyn jälkeen osallistua YK:n rauhanturvatoimintaan ja moisen fasistisen poliisidiktatuurin edustajat – kuten tämä Martti Ahtisaari - pitää välittömästi poistaa kansainvälisistä tehtävistä.Ehkä sivistyneiden maiden pitäisi asettaa Suomi samanlaiseen saartoon kuin apartheidin aikainen Etelä-Afrikka?Ihmisten pitänee kerääntyä ympäri maailman mielenosoituksiin Halosen-Vanhasen diktatuuria avastaan ja laulaa tukeaan alkuperäisväestölle esimerkiksi “free Pekka Aikio” – tai ehkä oikeammin: “Fucking Finns – give ´em all Your money!”

“Jos vähän kärjistää, niin on vain ajan kysymys, koska Ylä-Lapissa tartutaan pyssyihin”, perustelee liiton puheenjohtaja, Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen.

Vai vähän kärjistää? Ojasen lausunto on asioiden tahallista vääristelyä ja kiihottamista väkivaltaan. Varsin vaarallista ja vastuutonta puhetta. Etenkin valtiosääntöoikeuden professorilta.

Jos nyt kaikesta huolimatta Inarissa syntyy näiden kukkahattuilijoiden – ilmeisestikin – haluama sisällissota, niin syyllisetkin ja kiihottajat taitavat olla tiedossa…

Ojanen pitää sovittelun käynnistämistä Suomen hallituksen tehtävänä.

Minkä ihmeen sovittelun? Vähemmistön tekemiä painostusyrityksiä ei pidä sovitella – etenkään hallituksen taholta. Eivätköhän rikos- ja riitaasiat edelleenkin kuulu oikeuslaitoksen ratkaistaviksi.

Tämä koohotus menee vielä pahemmaksi:

Työtä johtamaan pitäisi hänen mukaansa kutsua “riittävän korkean profiilin omaava kansainvälinen sovittelija” – eräänlainen Martti Ahtisaaren vastine siis – “jolla on erityistä asiantuntemusta kansainvälisestä oikeudesta ja alkuperäiskansakysymyksistä”.

“Ei olisi ensimmäinen kerta, jolloin alkuperäiskansojen asioita on soviteltu kansainvälisesti”, Ojanen huomauttaa.

Ei Suomessa. Ei aikaisemmin, eikä nytkään. Haluaako Ojanen todellakin leimata Suomen diktatuuriksi?

Liitto on Ojasen mukaan seurannut Ylä-Lapin saamelaisten tilannetta jo vuosia: ensin maanomistus- ja metsäkiistoja ja nyt viimeksi pakkoteurastuskiistaa.

“Ne kaikki liittyvät toisiinsa”, Ojanen tulkitsee. Hän korostaa, ettei liitto esitä Ylä-Lappiin kansainvälistä sovittelijaa vain Ivalon paliskunnassa puhjennutta porojen pakkoteurastuskiistaa ratkomaan.

Teurastuskiistaa Ojanen pitää epäsuorana ilmentymänä Ylä-Lapin metsäkiistoista – joissa vastakkain ovat usein olleet poronhoito ja metsätalous – sekä ratkaisemattomista maanomistusoloista: kelle lopulta kuuluvat saamelaisalueiden valtionmaat, saamelaisille vai Suomen valtiolle.

Nykyään kiistamaita hallinnoi Metsähallitus.

Ihmisoikeusliitto ei ole tässä asiassa minkäänlainen osapuoli. Se on osa vähemmistön kokoamaan laillisuuden murentamiseen ja painostukseen kasattua epädemokraattista painostus-, kiristys- ja uhkailukoneistoa.

Palaan tuohon maakysymykseen hieman myöhemmin… Se on varsin mielenkiintoinen…

“Suomi on ratifioinut ja voimaansaattanut mallikelpoisesti YK:n ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksia. Poikkeuksena on Kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäiskansojen oikeuksia turvaava sopimus”, Ojanen huomauttaa.

“Syynä on juuri se, että saamelaisalueiden maanomistusta ei ole saatu ratkaistua.”

Onhan se ratkaistu. Maat kuuluvat valtiolle. Piste.

Ivalon paliskunnan pakkoteurastuksia Ojanen pitää perustuslain ja Suomen kansainvälisten sopimusten vastaisina.

Uhattuina ovat hänen mukaansa neljän Nellimin kylässä asuvan saamelaisen poromiehen porot ja samalla elinkeino, perinteinen poronhoito. Se taas luetaan Ojasen mukaan osaksi saamelaisten kulttuuria, jota perustuslaki ja kansainväliset sopimukset suojelevat.

Enemmistön pitäisi siten taipua neljän ihmisen ahneuden edessä. Niinkö? Tämä ilmeisesti koskee Ojasen mielestä vähemmistöjä Suomessa laajemminkin? Mielenkiintoinen demokraattori tämä Ojanen – kerta kaikkiaan…

Nellimiläisten tueksi on asettunut myös Saamelaisneuvosto, joka kanteli pakkoteurastuksista YK:hon. Viime viikolla YK tiedustelikin, mitä Suomi aikoo tehdä.

Kauhea poliisidiktatuurivaltio Suomi. Seuraavaksi odotamme raflaavia kuvia Kutturan keskitysleirin kauheuksista…

Ensimmäinen paikallinen sovittelukokous oli kutsuttu koolle täksi päiväksi Nellimiin, mutta keskiviikkona tuli tieto, että se on peruttu, kun sovulle ei näyttänyt olevan edellytyksiä. Neuvotteluosapuolet olisivat olleet teurastuksista päättänyt paliskunnan enemmistö sekä nellimiläinen vähemmistö. Kokoukseen olisivat osallistuneet myös paliskuntain yhdistyksen ja maa- ja metsätalousministeriön edustajat.

Niinpä niin… Ehkä tuo olisi ollut se oikeampi tapa lähestyä asiaa – ennen oikeudenkäynteihin turvautumista. Mutta, että kansainvälinen selvittäjä Suomeen?

Haloo! Ihmisoikeusliitto – ovatko kaikki murot tallella kulhoissanne?

Palataanpa nyt kuitenkin kaiken tämän propagandan keskeltä tosiasioihin.

Suomen virallinen väkiluku 31.12.2006 oli 5 276 955. Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Saamella ja romanilla on virallisesti tunnustettu vähemmistökielen asema.

Väestöstä 91,51 %:n äidinkieli on suomi, 5,49 %:n ruotsi, saamen kieltä puhuu 0,03% väestöstä ja 2,17 % puhuu jotakin muuta kieltä.

Saamelaisiksi – tarkoitushakuista syistä – rekisteröityjä on n. 5800 henkilöä. Heistä kuitenkin saamea puhuu äidinkielenään vain n. 3000 henkilöä. Heistäkin noin puolet asuu muualla kuin ns. saamelaisalueella. ja heidän määränsä lisääntyy koko ajan. Heillekö kolmen pohjoisimman kunnan maat pitäisi jakaa keinottelua varten?

Tuleeko Greenpeace tueksi, kun saamelaispoika tarvitsee uuden mersun ja pistää entiset valtion metsät nurin? Sitäkin jään odottamaan mielenkiinnolla…

Saamelaisten kotiseutualue koostuu Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kunnista. Alueella asuu kuitenkin vanhastaan myös etnisesti suomalainen alkuperäisväestö. Näistä kunnista Enontekiö ja Utsjoki ovat lähinnä konkurssin partaalla olevia huuhaakuntia, eivätkä pysty suoriutumaan lakisääteisistä kunnallista palveluvelvoitteistaan ilman muualta Suomesta siirrettyjä verotuloja.

Osa etnisesti suomalaisesta alkuperäisväestöstä on aikanaan asuttanut nämä alueet ja suvut ovat asuneet alueella satoja vuosia. Toisin kuin esimerkiksi kovaäänisesti muiden omaisuutta vaatimassa olevan Pekka Aikion suku.

Hänen sukunsa edustaa 1800-luvun lopulla Norjasta Suomeen siirtyneitä tunturisaamelaisia. Että sellaista alkuperäiskansaa nämä Aikiot…

Tunnen muuten henkilökohtaisesti useitakin saamelaisia. Nämä tässä jutussa mainitut ahneet vaatijat edustavat poikkeamaa – muuten varsin luotettavissa ja ystävällisissä ihmisissä.

Lopultakin koko kupletin juonena on yhteisen ja yksityisen omaisuuden hankkiminen pienelle – mutta äänekkäälle – vähemmistölle. Vaikka väkisin ja ulkopuolista painostusta käyttäen.

Saa nähdä kuinka kyykkyyn enemmistö tässä asiassa painetaan…

Lähteet: HS,STT, Tilastokeskus