Kullervo Kalervonpoika

Josif Tshugasvili, Isä aurinkoinen – ja kaikkien kansojen ystävä


Johan Bäckman, dosentti – ja virolaisten ylin ystävä

Kun vallanpitäjä kieltää mielipiteen ilmaisemisen julkisuudessa – jäljelle jää anonymiteetti

Kun vallanpitäjä vie anonymiteetin – jäljelle jää julkinen häpeä ja vaikuttaminen verkoissa.

Kun vallanpitäjä katkaisee tietoliikenneyhteydet ja takavarikoi tietokoneet – jäljelle jäävät perinteiset kopiot ja monistuskoneet.

Kun vallanpitäjä takavarikoi kopio- ja monistuskoneet – jäljelle jää kirjoittaminen seiniin.

Kun vallanpitäjä takavarikoi kirjoitusvälineet – jäljelle jää sana.

Sillä sanaa ei voi takavarikoida.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) antoi tiistaina Suomelle – jälleen kerran – kolme langettavaa tuomiota epäoikeudenmukaisista oikeudenkäynneistä ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten rikkomisesta.

Yksi näistä tuomiosta tuli erikoisesta tapauksesta. Tässä tapauksessa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomittu mies ei ollut saanut kunnolla puolustautua oikeudessa . Oikeudenkäynnissä käytettiin syyttäjän puolella avaintodisteena videota lapsen ja lääkärin keskustelusta. Syytetty ei saanut esittää lapselle kysymyksiä suoraan eikä myöskään avustajansa kautta välillisesti, vaikka ihmisoikeussopimuksen mukaan syytetylle pitää antaa mahdollisuus kyseenalaistaa häntä vastaan esitettyjä väitteitä.

Suomi on aiemmin saanut EIT:ltä ainakin kaksi tuomiota melkein samanlaisista tapauksista. Tähän mennessä kaikki ne tapaukset, joissa Suomi on ollut vastaajana ovat päätyneet langettavaan tuomioon.

Kahdessa muussa tiistaina annetussa tuomiossa oli kyse liian kauan kestäneistä oikeudenkäynneistä. Sellaisistakin on tullut lukuisia langettavia tuomioita.

Mitä jatkossa?

Vaikka tämä saattaa tuntua hieman toistolta, siihen on syynsä – kuten tulette huomaamaan.

Tätä uutista vasten voisi peilata myös kovasti pinnalla olevia kotimaisia sananvapausasioita – etenkin eräiden virallisten tahojen sananvapautta vastaan käynnistämän ristiretken valossa.

Jussi Halla-ahon tapauksessa sopivan rikollisen löytäneen, mutta sopivaa rikosta etsiessään, tuhansia poliisin työtunteja tähän sanavapauden kannalta arveluttavaan projektiin käyttänyt valtionsyyttäjä Mika Illman on ollut varsin hyvin esillä – muuallakin kuin tässä tai Halla-ahon blogissa.

Mihin valtionsyyttäjä perustaa laintulkintansa?

Kaikesta päätellen on helppo päätyä sellaiseen päätelmään, että valtionsyyttäjä Illman on käyttänyt aikaisemmissa ja nykyisissä prosesseissaan laintulkintansa pohjana omaa väitöskirjaansa Hets mot folkgrupp.

Kun tämä asia nousi julkisuuteen kuuluisan Mikko Ellilän irvokkaan näytösoikeuden käynnin aikana, valtionsyyttäjälle tuli kiire peitellä oikeussalissa saakka jälkiään. Seuraava lainaus on osa tuon oikeudenkäynnin kuvausta, joka löytyy Matias Turkkilan blogista. Illmanin loppupuheenvuoro:

Vetoaisin kirjallisuuslähteisiin [Toinen niistä on WSOY:n julkaisema "Rikosoikeus", toinen on Syrjinnän vastainen käsikirja, toimittanut Timo Makkonen - International organization for migration 2003. s. 128.].

Tässä kommentaari. Todetaan, että on tullut riidattomasti näytetyksi, että teksti on ollut yleisön saatavilla. Ei ole kyse siitä, etteikö mielipiteitä saisi olla. Tietynlaisten mielipiteiden levittäminen on säädöksen tarkoittamaa. Panetelussa ja kiihottamisessa on usein kyse yleistämisestä.

Vai niin – eipä vakuuta…

Motiivi?

Illman on kuvannut myös itse suhtautumistaan sananvapauteen – väitöskirjansa lisäksi – esimerkiksi Akkusatoori-lehdessä vuonna 2005:

Tuskin millään rikosoikeuden lohkolla lainkäyttäjälle on jätetty yhtä paljon harkintavaltaa kuin sananvapausrikosten alueella.

Tämä kommentti paljastaa sellaisen karun totuuden, että Illman toimii täysin tietoisesti ymmärtäen sen , että hänen keppihevosenaan käyttämissä ns. sananvapausrikoksissa syyttäjän ja tuomioistuimen pelivara on erittäin suuri. Suomeksi sanottuna ttämä merkitsee sitä, että tavallisen kansalaisen on käytännössä mahdotonta tietää, mikä on lain mukaan kiellettyä kiihotusta ja mikä vastuullista sananvapauden käyttöä – Illmanin jumalaisen tulkinnan mukaan.

Mielenkiintoista onkin nähdä joskus tulevaisuudessa se, kuinka suuren korvaussumman ja kuinka monta langettavaa tuomiota tämä banaali ristiretki kansalaisoikeuksia vastaan aiheuttaa Suomen valtiolle.

The tolerance of individual points of view is an important component of the democratic political system.

Lähteet: HS ja Turkkilaista tuumintaa. Kiitos LOT ja Vasarahammer

Ajankohtainen Kakkonen kertoi aika suoraan meille tiistaina, kuinka paljon turvapaikanhakija aiheuttaa kuluja lamassa rämpivälle suomalaiselle kansallisvaltiolle:

Sisäministeriön maahanmuuttojohtaja Sirkku Päivärinne kertoi tuossa ohjelmassa, että ensimmäisen puolivuotiskauden tietojen perusteella se summa oli noin

* Alle 16-vuotiaan turvapaikanhakijan kohdalla 57000 euroa/vuosi.
* Ryhmäkotiasumispaikat ovat hieman edullisempia ja niissä kustannustaso on noin 30 000 euroa /vuosi.
* Aikuispaikka vastaanottokeskuksessa maksaa alle 17000 euroa/vuosi.

Kertokaa nämä summat sillä – noin – 6000 :lla tänä vuonna Suomeen saapuvaksi arvioidun turvapaikanhakijan määrällä ja saatte esiin kerrankin todellisuuden siitä mihin meillä on varaa.

(Samaan aikaan:
* Satojentuhansien suomalaisten joukko yrittää ellää kittuutella noin 6000 euron vuotuisilla eläkkeillä ja yhteiskunnallisilla tulonsiirroilla.
* Maassamme on noin 6000 asunnotonta.)

Miettikää itse sitä.

Siis sitä, mihin meillä on varaa ja mihin meillä ei ole varaa.

Miettikää.

Ja miettikää myös sitä olisiko tässä kenties jotain järkeä?

Lähde: YLE (Kiitos Roopelle)

Edit 0912:

Palaan perusturva-aiheeseen todennäköisesti uudestaan. En kuitenkaan malta olla lainaamatta perusturvauudistukseen kuuluvaa uutista. Se suhteuttaa hieman tuota turvapaikahakijoihin kuluvaa rahamäärää:

Sosiaaliturvan uudistuskomitea (Sata) ehdottaa lapsilisien ja kotihoidontuen sitomista kuluttajahintaindeksiin.

Komitean mukaan ei ole perusteita jättää joitain perusturvaetuuksia ilman indeksisuojaa, kun suurimmalla osalla niistä on suoja. Perusturvaetuuksiin ovat rinnastettavissa lapsilisät ja kotihoidontuki.

Lapsiperheiden etujärjestö ry:n puheenjohtaja Anna Lanas-Nevala sanoo, että indeksiin sitominen on hyvä juttu, mutta korjauksena riittämätön.

“Sitä on kaivattu pitkän aikaa ja vähän lupailtukin, mutta mitään ei ole tapahtunut.”

“Se on pieni askel eteenpäin, mutta eihän se korjauksena yksistään riitä.”

Kahden prosentin inflaatiotarkistus lapsilisämenoihin lisäisi vuotuisia menoja 28 miljoonaa euroa.

Eli 28 000 000 eurolla saataisiin kaikkia suomalaisia lapsiperheitä koskeva inflaatiotarkistus lapsilisiin. Samalla rahalla pystytään kustantamaan 500:n alle 16-vuotiaan turvapaikanhakijan oleskelu vuoden ajan Suomessa.

Olisikohan aika saada jotain tolkkua tähän nykyiseen puuhasteluun verorahoilla?

Lähde: HS

Suomen vastaanottamat ihmiset eivät tulisi tänne vankeina vaan turvapaikan saajina.

Pekka Haavisto HS:n mukaan Guantánamon Eurooppaan siirrettävistä terroristeista.

Katsokaapa tätä Hyysärin etusivua:

Onkohan toimituksessa sattunut kenties pieni työtapaturma?

Päivän uutisvirta on tuonut tiedon, että Jussi Halla-ahon blogikirjoittelu – tai jotkin osat siitä asetetaan syyteharkintaan. Syyteharkinnan tekee muodollisesti apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske – mutta hänen selkänsä takaa näkyvät Mika Illmanin demlalaiset kasvot.

Vaikka julkisuudessa on puhuttu paljon siitä, että tämä viranomaisten ja vallanpitäjien uskottavuuden kannalta lähinnä surkuhupaisa, mutta Jussi Halla-aholle totisinta totta oleva poliittinen ajojahti, perustuisi Vihreiden Naisten tutkintapyyntöön, niin totuus on aivan toisenlainen.

Kuka onkaan kaiken takana?

Vaikka ViNailijat pistivätkin prosessin käyntiin – VaNailijoiden seuratessa vanavedessä – niin juttu on muuttunut kansanvallan kannalta vastenmieliseksi matkan varrella. Kun Halla-ahon Rosa “vittuhaiseehyvältä” Meriläistä koskevasta – ja ehkä hieman tölvivästä – kirjoituksesta ei löytynyt kuitenkaan rikosta (rikokseen yllyttämistä ei ole olemassa ilman päätekoa) , eikä tutkintapyynnössä ollut näin ei päätä eikä häntää, niin valtionsyyttäjä Mika Illman huomasi ilmeisesti tilaisuutensa tulleen.

Tilaisuuden hyökätä julkisen vihamiehensä ja Illmanin kannalta vaarallisen toisinajattelijan kimppuun korkeasta virka-asemastaan käsin ja yhteiskunnan väkivaltakoneistoa hyväksikäyttäen.

Nyt nimittäin näyttää siltä, että Illman on löytänyt (vanhaan neuvostotyyliin) sopivan syyllisen – rikos pitää vielä löytää ja kirjata.

Sitä varten poliisikin ilmeisesti on Illmanin mielestä olemassa – minulle kun oli jäänyt sellainen hassu kuva, että poliisin päätehtävä on turvata yleinen järjestys… hassua miten sitä näköjään voiki olla väärässä… ). Muutenkin ylityöllistetty poliisi sai nimittäin Illmanilta käskyn käydä läpi koko Halla-ahon kirjallinen tuotanto – jos sieltä löytyisi edes kontekstista erotettuna jotain sopivaa syytettä varten.

Ja kuten uutinen kertoo, löytyihän sieltä – siis ainakin Mikan ihka ikiomasta mielestään – jotain. Jussi Halla-aho on itse kommentoinut tätä asiaa Scriptassaan (Tässä on muuten syytä muistaa se, miten laki määrittelee Mikan tehtävät valtionsyyttäjänä… ).

Ristiretki sananvapautta vastaan jatkuu

Tämä episodi on viimeisin näytös eriskummallisessa ja kansanvallan vastaisessa ristiretkessä sananvapautta vastaan, jonka Mika Illman ja Mikko Puumalainen käynnistivät Mika Illmanin kiistellyn väitöskirjan pohjalta.

Tässä maassa nähtiin sitten sekin aika, että valtionsyyttäjä perustaa näkemyksensä ja henkilökohtaisen kampanjansa omaan väitöskirjaansa sen sijaan, että hän perustaisi toimensa voimassaolevaan lainsäädäntöön.

Täsä maassa nähtiin myös se, että eräät tekopyhät – ja ilmeisen vallanhimoiset – ihmiset alkoivat määritellä sanan rasismi kautta sitä, kenellä on oikeus sananvapauteen ja vapaaseen ilmaisuun Suomi-nimisessä demokratiassa. Siis sellaisen sanan, jota jota ei löydy Suomen lainsäädännöstä ja joka jätettiin eduskunnan valiokuntakäsittelyn takia tietoisesti ja tarkoituksella pois lainsäädänöstämme. Olen kirjoittanut tästäkin aikaisemmin, lainaten Eduskunnan omia dokumentteja.

Tämä oli kuitenkin – vääryydestään ja ilmeisestä lainvastaisuudestaan huolimatta – oletettavaa viimeistään silloin, kun Halla-aho kertoi Scriptassaan Mika Illmanin patistaneen poliisin tutkimaan koko tuon blogin sisällön. Mitään syytekynnyksen ylittävää sieltä ei hakemallakaan löydä, joten Illman kaivoi muutamia lauseita irti asiayhteydestään ja perusti näin varsin olemattomalle pohjalle koko esitutkinnan.

Illmanin käskyn pohjanoteeraus oli Halla-ahon kirjoituksesta Muutama täky Illmanin Mikalle kaivettu lause – vinoilu, jonka kaikki muut paitsi Mika Illman ja tämän ajokoirat ymmärsivät parodiaksi.

Jos tämä menee oikeuteen saakka, niin oikeusvaltiossa noudatettavan laintulkinnan ja oikeuskäytännön pohjalta tällaiset jutut kaatuvat omaan mahdottomuuteensa – ja lainvastaisuuteensa – viimeistään hovioikeudessa.

Toisaalta olisi hauska nähdä kuinka joku huonosti työnsä hoitava ja virkaansa omien tavoitteidensa ajamiseksi käyttänyt virkamies saisi kuonoonsa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.

Eiköhän sekin tulla jossain vaiheessa näkemään…

Lähteet: HS, STT, YLE

Jk. Mika Illmanin tavasta hoitaa virkaansa juontuvaa sananvapauden rajoittamistoimintaa kutsutaan nykyään muuten illmanismiksi. Nimimerkki P määritteli illmanismin viime kesänä näin:

Illmanismi on sananvapauden rajoittamiseen ja ns. sananvapausrikoksiin liittyvä oppikunta, jonka mukaan maahanmuuttajien ja maahanmuuton arvosteleminen faktapohjaisestikin on kiihottamista kansanryhmää vastaan, vaikka arvosteleminen ei sisältäisi minkäänlaisia kehotuksia syrjintään, väkivaltaan tai mihinkään rikolliseen. Samoin yhteiskuntien ja kulttuurien vertaileminen faktapohjaisesti nimeten vertailukohteet on kiihottamista kansanryhmää vastaan.
Tunnusomaista kuolukunnalle on luja usko illmanin teesiin – arvostelu on sallittua, jos sitä ei lausuta ääneen, jolla ilmanistit pyrkivät kiertämään kritiikin ajatusrikosten/ajatusrikollisten jahtaamisesta.
Illmanismiin liittyy tarve siteerata Mika Illmanin laatimaa väitöskirjaa virkatoimien perusteena esitutkintavaiheesta syyttämiseen ja medianhallintaan.

Väitöskirjalla perustellaan väite syytekynnyksen ylittymisestä kiihotuksesta kansanryhmää vastaan, vaikka se ei kyseisen lain kirjaimen , eikä esitöiden valossa voi ylittyä Illmanin väitöskirjan venytetyllä tulkinnalla.

Eräs eilisestä uutisvuosta silmään pistäneistä uutisista koskee Salon Suomusjärvellä, Syväjärven entisen motellin tiloissa toimivaa turvapaikanhakijoiden tilapäismajoitustilaa.

Tuossa motellissa asuu tällä hetkellä 50 turvapaikanhakijaa ja Ylen uutisten mukaan he eivät ole tyytyväisiä.

Kiittämättömän kitinää

Nämä turvapaikanhakijat tuotiin tilapäismajoitukseen Helsingin alueelta, jossa he saivat päivisin liikkua vapaasti kaupungilla. Erityisesti mielipahaa näille poloisille aiheuttaa ruoka. Somalialaisille perinneruokien valmistus on tärkeää. He kaipaavat takaisin Helsingin vastaanottokeskuksiin, jossa heillä oli mahdollisuus ostaa ruokatarvikkeita kaupungilta ja valmistaa ruokansa itse.

Olemme eristyksissä kaupungeista ja ostospaikoista. Jos haluamme ostaa jotakin, meidän pitää matkustaa 20 kilometriä, eikä täällä ole säännöllisiä kulkuyhteyksiä

kertoo Abdulgadir Hassan.

Höpö, höpö…

Kyllä Suomusjärveltä pääsee aivan säännöllisesti bussilla Saloon – ja vähän muuallekin – takaisin. Tähän samaan ratkaisuun joutuu melko suuri joukko alkuperäisväestöä edustavia ja taajaman ulkopuolella asuvia ihmisiä turvautumaan varsin säännöllisesti (ja jos virheistä asia olisi kiinni, niin loputkin yksittyisautot kerättäisiin maaseudulta pois).

Toinen asia mikä aiheuttaa tyytymättömyyttä on TV:n puuttuminen:

Meillä ei ole huoneissamme televisioita tai muuta viihdettä, eikä paikkoja joihin mennä. Emme saa päättää mistään itse

sanoo Abdi Mohamed Abdi.

Noin yleensä ottaen…

… luulisi sellaisen ihmisen, joka on joutunut lähtemään kotimaastaan pakoon sotaa tai muita kauhuja ja pääseen sisään Suomen kaltaiseen turvalliseen paikkaan – ja Syväjärven kaltaiseen lintukotoon – olevan kiitollinen ja tyytyväinen suojasta, turvasta, rauhasta ja huolenpidosta? Luulisi tällaisella ihmisellä olevan suurempiakin huolia kuin mahdollisuus pyöriä vapaasti – nimen omaan – Helsingin kaduilla odottaessaan päätöstä turvapaikasta tai siitä , että turvapaikassa ei ole televisiota.

Näin ei kuitenkaan sitten ilmeisesti asian laita ole, koska tyytymättömyys ja kiittämättömyys näyttävät kukoistavan. Näitä mielipiteitä lukiessani, mieleeni tulevat näistä kahdesta nimenomaisesta yksilöstä ja heidän kommenteistaan sellaiset sanat kuin elintasopakolainen ja sosiaalituristi…

Tällaiset vaatimukset heikentävät kaikkien todellisten turvapaikanhakijoiden asemaa ja statusta tässä maassa. Kannattaa myös muistaa se, että tuhansiin ihmisiin nouseva joukko alkuperäisväestön surkeimpia syrjäytymistapauksia, elää vuodesta toiseen ilman kotia Suomen ilmasto-olosuhteissa.

Tätä totuutta vasten koko uutinen maistuu lähinnä irvokkaalta ja makaaberilta.

Eikä tässä vielä kaikki, tänään on nimittäin paljastunut aivan uusia ulottuvuuksia koko asiaan.

Sisäministeriö rahoittaa epämääräisiä liiketoimia.

Salon Seudun Sanomat on nimittäin julkaissut asiaan liittyvän uutisen. Uutisen mukaan pakolaiskeksuksen takana olevat tahot eivät ehkä olekaan luotettavuudeltaan sitä tasoa, jota veronmaksajan on lupa odottaa julksta rahoista maksettaessa.

Sisäasiainministeriö ostaa Suomusjärven tilapäismajoituspalvelut Family Dream- nimiseltä yritykseltä. Family Dreamiä tällä hetkellä pyörittävä irakilaistaustainene yrittäjä Hasan al-Wattar ei ole maksanut kiinteistön loppusummaa sovitusti vuoden 2008 loppuun mennessä, joten kauppa on nyt purkautunut. Näin toteaa motellin al-Wattarille hyvässä uskossa myyneen Primanova Oy:n omistaja Pauli Metsäranta

Itse asiassa noin puolen miljoonan euron kauppasummasta ei ole maksettu euroakaan, joten sopimus ei ole enää voimassa ja kohde on meidän

, Metsäranta sanoo.

Vuoden 2007 lopulla motellin al-Wattarille myynyt Metsäranta sanoo ryhtyvänsä toimiin välittömästi – al-Wattaria odottaa häätö ja ainakin kymmenien tuhansien eurojen suuruinen sopimussakko.

Suomusjärvellä sijaitsevaa motellia on kunnostettu pitkin viime vuotta. Metsärannan mukaan suurin osa kunnostustöistä on tehty Primanova Oy:n rahoilla. Metsäranta kertoo arvanneensa jo viime keväänä, ettei ostaja saa kauppasummaa maksettua määräaikaan mennessä.

Silti sitä ajatteli, että jos sitä rahaa kuitenkin siunaantuisi ostajalle jostain. Kauppakirjan ehtojen takia toimiin ei kuitenkaan voitu ryhtyä aikaisemmin.

Motelliin majoitetuista pakolaisista Metsäranta sai tietää vasta keskiviikkona kolmannelta osapuolelta.

al-Wattar mainitsi minulle asiasta jossain sivulauseessa, mutta periaatteessa tieto tuli minulle täytenä yllätyksenä. Oikein pelottaa, mitä motellista jälleen paljastuu

, Metsäranta huokaa.

Metsäranta ei ole vielä tehnyt lopullisia päätöksiä motellin tulevaisuuden suhteen. Joulukuusta asti myynnissä olleelle kiinteistölle on jo ilmaantunut ostajaehdokas.

Mitään ei kuitenkaan ole vielä lyöty lukkoon, joten on hyvin mahdollista, että turvapaikanhakijat saavat majoittua jatkossakin Suomusjärvelle

, Metsäranta sanoo.

Kymmenen vuotta motellin omistanut Metsäranta kertoo katuvansa sitä päivää, jona hän osti kiinteistön.

Se oli täydellinen vikaostos. Motellista ei ole ollut muuta kuin harmia

, myöntää Metsäranta.

Ja harmit näkyvät jatkuvan. Myötätuntoni on Metsärannan puolella.

Kuka on vastuussa?

Kuka on vastuussa, kas siinäpä kysymys. Tässä tapauksessa virkamiesvastuu on sisäministeriön kansliapäälliköllä Ritva Viljasella ja poliittinen vastuu sisäministeri Anne Holmlundilla.

Oma kantani on se, että asiassa tulee suorittaa esitutkinta ja Viljanen tulee siirtää tutkinnan ajaksi palkattomalle virkavapaalle ja päättää mahdollisesta virkasuhteen jatkamisesta tai päättämisestä vasta tutkinnan ja mahdollisen oikeudenkäynnin jälkeen.

Holmlundin kohdalla tämä on vain yksi kivi lisää erehdysten ja virheiden sarjassa. Hänen pitäisi tehdä suomalaisittain erikoinen teko ja kantaa poliittinen vastuu tästä – ja erota itse.

Ehdotin tuossa aikaisemmin sveitsiläistyyppistä kansanvaltaa otettavaksi käyttöön myös Suomessa. Nyt olen sitä mieltä, että sitovien kansanäänestysten ja kansalaisten lakialoiteoikeuden lisäksi tuohon pitäisi liittää myös kansalaisten oikeus erottaa epäpätevät poliitikot ja virkamiehet äänestyksellä.

Tällaiset uutiset eivät ole omiaan kasvattamaan kansalaisissa – jo entisestäänkin varsin vaatimattomana ilmenevää – luottamusta nykyiseen maahanmuuttopolitiikkaan, hallitukseen eikä etenkään eräisiin epädemokraattisesti nimitettyihin virkamiehiin tai heidän nimittäjiinsä.

Lähteet: YLE, SSS via Tapio Arjo (kiitos)

Päivitys 270109 1418: Myös Octavius on kirjoittanut samaa aihetta sivuten aikaisemmin.

Perustuslakimme sanoo, että valta Suomessa kuuluu kansalle. Ja heti perään tuossa laissa todetaan, että kansaa edustaa eduskunta.

Eli Suomi on edustuksellinen (l.parlamentaarinen) tasavalta. Tämä on teoriassa erinomainen asia, mutta kuten kaikki muutkin teoriassa erinomaiset asiat, käytäntö tökkii.

Ja se tökkii pahasti.

Mikä sitten mättää?

Todellisuudessa tilanne on kulkeutunut koko Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisen ajan enemmän ja enemmän siihen suuntaan, että kansa ja päättäjät ovat varsin eri mieltä lähes kaikista olennaisista asioista. Näyttää siltä,että päättäjät ovat vieraantuneet kansasta – tai vaihtoehtoisesti kansa ajattelee väärin.

Nykyinen – käytännössä kolmen suuren puolueen keskenään pyörittämä – parlamentarismi hallintomallina mahdollistaa nykyisten – pääasiassa täysin ammattitaidottomien ja omaa etuaan joka asiassa ajavien – päättäjien puuhastelun. Ei Suomea voi kutsua millään mittareilla todelliseksi demokratiaksi. Kaikista kauniista puheista ja perustuslakiin kirjatuista kansanvaltaisuuden perusteista huolimatta hallintomallimme on omituinen sekoitus oligarkiaa ja entiseen personaaliunioniin perustuvaa yksinvaltiutta (jota siis käyttää pieni ryhmä pääpuolueiden napamiehiä ja – naisia).

Eli – vaikka valta kuuluukin kansalle Suomessa, kansalla ei ole mahdollisuuksia eikä keinoja valvoa edustajiensa toimia ja tekemisiä.

Suora demokratia

Tähän ongelmaan olisi olemassa erittäin helppo ja toimiva ratkaisu – edustuksellisen (parlamentin) kansanvallan rinnalle luotava valvonta- ja vaikutuskoneisto – suomalaisittain sovelletun sveitsiläisen hallintomallin tapaisesti.

Sveitsillä ei ole varsinaista valtionpäämiestä, vaan toimeenpanovaltaa edustaa seitsenjäseninen liittoneuvosto, jonka puheenjohtaja valitaan jäsenistä yksivuotiselle kaudelle. Kaksikamarinen parlamentti on pääasiallinen poliittisen vallan hallitsija. Molemmilla kamareilla, liittokokouksella ja kansalliskokouksella, on oikeus lainsäädäntöön. Liittokokouksen 46 jäsentä – kaksi jokaisesta kantonista ja yksi entisistä puolikantoneista – valitaan suoralla vaalilla ja kansalliskokouksen 200 jäsentä suhteellisella vaalilla. Toimikausi on molemmissa kamareissa neljä vuotta. Kansa voi kumota minkä tahansa liittoparlamentin säätämän lain ja aloitteiden kautta tehdä lisäyksiä perustuslakiin. Tämä tekee Sveitsistä puolittain suoran demokratian.

Tämän saman asian voisi toteuttaa myös Suomessa suomalaisittain.Eduskunta voisi jäädä nykyiselleen, mutta kansalaisilla olisi selvä mahdollisuus kertoa mielipiteensä ja vaikuttaa suoraan asioihin. Presidentin virka voitaisiin lakkauttaa ja nykyinen valtoneuvosto korvata sveitsiläisen liittoneuvoston tyyppisellä elimellä.

Tässä on ainoastaan yksi suuri ongelma.

Epäilen nimittäin, että nykyinen nomenklaturamme ei ole valmis alistumaan palvelemaan kansaa ja asettumaan valvonnan ja ohjailun alaiseksi – demokraattisesti.

Noh – mitä mieltä olette?

Iltalehti – tai oikeastaan alunperin Aamulehti – uutisoi Suomea vaivaavasta huutavasta spermapulasta.

Pula sai alkunsa siitä, kun Suomen lainsäädäntö muuttui niin, ettei sperman luovuttaja enää voi tehdä lahjoitustaan nimettömänä ja myös lesboparit saivat oikeuden yhteiskunnallisesti tuettuun keinohedelmöitykseen. Lakimuutos on odotetusti vaikuttanut luovutukseen, sillä – oikeutetusti – monet potentiaaliset luovuttajat pelkäävät sitoumuksia, joita lapsen alulle saattaminen voisi tuoda.

Kyse on pähkinänkuoressa siitä, että uuden lain mukaan lapsella on oikeus tietää biologinen isänsä täytettyään 18 vuotta. Vaikka joukko kukkahattutätejä vähätteleekin tätä asiaa, en oikein usko kenenkään olevan otettu siitä, että vakisuhteessa kumppaninsa ja biologisten lastensa kanssa elävä isä törmää uuteen perheenjäseneen omalla kotiovellaan.

Toinen juttu sinänsä on se, että minun mielestäni sperman luovuttaminen naisparille – esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa opiskelijapoika tienaa lisää rahaa spermanluovutuksella – on lähinnä miehen ( l. tai nuoren pojan) seksuaalista hyväksikäyttöä. Ajatuksena tällainen on – mielestäni – aika lähellä opiskelijatytön rahapulassaan harjoittamaa prostituutiota.

Spermapula on siis odotetusti äitynyt jo niin pahaksi, että lapsettomuushoitoja antavat klinikat perustavat omia spermapankkeja ja houkuttelevat miehiä luovutustalkoisiin.

Tämä saattaa johtaa pahenevaan seksusalisen riistoon spermanluovutuksen muodossa – etenkin , jos nämä klinikat ryhtyvät markkinatalouden sääntöjen mukaan tarjoamaan enstistä suurempia korvauksia luovuttajille, samaan aikaan kun taloudellinen taantuma ja suurtyöttömyys rynnii Suomen porteista sisään.

Suurin kärsijä tässä tilanteessa on se kohtuullisen suuri joukko suomalaisia heteropariskuntia, jotka eivät ole yrityksistä huolimatta onnistuneet saamaan lasta keskenään. Heitä käy hieman sääliksi. He ja luovuttajat ovat tämän biologian vastaisen jumalaleikin ensimäiset kärsijät.

Seuraavat kärsijät saattavat olla ne lapset, jotka syntyvät keinohedelmöityksen seurauksena väärään ympäristöön tai joille asiasta tehdään numero.

Kenenkään ei pitäisi leikkiä jumalaa – ei ainakaan lapsilla eikä lasten elämällä. Oikeus lapsiin ei ole mikään subjektiivinen ihmisoikeus sekään, toisin kuin lapsen oikeus onnelliseen ja tasapainoiseen lapsuuteen ja nuoruuteen.

Ikävä sanoa, mutta nyt näyttää siltä, että olin oikeassa kirjoittaessani tästä aiheesta aikaisemmin.

Lähde: IL

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors (r) vaatii siivua valtiovarainministeriön suunnittelemasta elvytyspaketista poliisille turvapaikkahakemusten käsittelyyn.

HS 21.1.2008

Monet rasismia vastustavat kansalaisjärjestöt eivät ole yleensä ottaneet osaa oikeusjuttuihin usein siitä yksinkertaisesta syystä, ettei niillä ole ollut lakeja joihin vedota.

Kuitenkin Euroopan unionin rasismidirektiivin käyttöönotto ja kansallisten lakien kehitys tarkoittavat, että nyt enemmän kuin koskaan käräjöinnillä on mahdollisuus johtaa todelliseen muutokseen niiden kohdalla, jotka ovat alttiina rasismille ja syrjinnälle. Rasisminvastaisuus on melko uusi alue laeissa ja kansalaisjärjestöjen tehtävä on kasvattaa yleistä tietoisuutta niistä mahdollisuuksista, joita sillä on.

Tästä johtuen strategisesta käräjöinnistä on tullut hyödyllinen asianajotekniikka, kansalaisjärjestöt voivat sekä suoranaisesti ottaa osaa strategiseen käräjöintiin että tukea muita keräämällä tietoa, arvioimalla mahdollisia uhreja ja ottamalla osaa asianajamiseen.

“Strategia tai vaikutus, jota käräjöinti käyttää oikeussysteemissä pyrkiessään luomaan laajan sosiaalisen muutoksen”

Strategisessa käräjöinnissä päähuomio on enemmän lain tai käytännön muuttamisessa kuin yksittäisen henkilön hyvittämisessä, vaikka nämä kaksi asiaa eivät ole toisiaan poissulkevia. Strateginen käräjöinti pyrkii yksittäistapausta tai -uhria pidemmälle, se pyrkii tuomaan laajennetun suojelun piiriin kaikki, jotka ovat syrjinnälle alttiina. Muuttamalla lakia tai luomalla ennakkotapauksen yksittäistapaus voi toimia pisarana, joka johtaa muutoksen aaltoon paljon laajemmalla tasolla.

Strategisen käräjöinnin käsitteeseen kuuluu tapauksien valinta, tapauskohtainen suunnittelu ja hallinta sekä varmistus siitä, että suotuisat tulokset toteutuvat. Jokaisella kansalaisjärjestöllä ei ole valtuuksia tai taitoja osallistua
käräjöintiin, eikä käräjöinti liioin ole oikea toimintatapa monissa tapauksissa. Tästä huolimatta kaikkien rasisminvastaisten toimijoiden on tärkeää tunnistaa strategisen käräjöinnin merkitys työkaluna, jolla
luodaan muutosta

Tämä Suomen perustus- ja rikoslain kanssa ristiriidassa oleva teksti löytyi täältä (kiitos vinkistä Roopelle). Sen takaa löytyy Enar-Finland ry. Ja tämän yhdistyksen takaa – puheenjohtajan asemasta – löytyy puolestaan Ali Qassim.

Sama Ali Qassim on bongattu usein näiden kansallisvaltion ja laillisuuden muutokseen pyrkivien ns.monikulttuuristen projektien – ja niiden julkiseen rahoitukseen liittyvien jälkiselvittelyjen yhteydessä.

(Palaamme asiaan…)

Lain ja käytännön muuttamista…

Tällainen toiminta suunniteltuna ja järjestelmällisenä on erittäin huolestuttavaa.

Kyseessä on suora puuttuminen ns.kansalaistoiminnan (tai tässä tapauksessa myös sellaisten toimijoiden kautta, jotka eivät ole edes kansalaisia) suomalaiseen oikeuskäytäntöön ja jopa lainsäädäntöön.

Tällaista toimintaa ei tule hyväksyä yhtään sen enempää kuin turkistarhaiskuja, talonvaltauksia, järjestelmällistä lasten silpomista kuin vieraiden kulttuurien lainvastaisten tapojen hyväksymistä suomalaisessa lainsäädännössä eikä oikeuskäytännössä.

Toiminnan mallit ovat hyvin 1970-lukulaisia – samoin kuin ainakin kantaväestöä näissä edustavat toimijatkin. Kuten tuosta lainauksesta käy ilmi, kyse voi olla jopa suoranaisesta vallankaappauksen valmistelusta tai laillisen yhteiskuntajärjestyksen kumoamisesta.

Taistolaisten opit yhteiskunnan murentamisesta sisältäpäin ovat saaneet uuden muodon.

Valtionsyyttäjän vastuu?

Valtionsyyttäjä tehtäviin on kirjattu lainsäädännössä näin:

Valtionsyyttäjien on ensisijaisesti huolehdittava syyttäjäntehtävistä yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä rikosasioissa.

Tätä nimenomaista laissa määriteltyä tehtävää vasten, tuntuu suorastaan irvokkaalta, että esimerkiksi valtiosyyttäjä Mika Illmanilla on aikaa ja intressiä jatkaa (henkilökohtaista?) kampanjaansa ja ristiretkeään sananvapautta vastaan.

Kysymys kuuluukin – mitä virkaa on tällaisella virkavallalla?

Jukka Korpela kommentoi uutisryhmissä vähemmistövaltuutettujen prioriteetteja aika osuvasti.

Valitettavasti näyttää siltä, että Suomen kaikki vähemmistövaltuutetut
nykyisin keskittyvät sanallisiin pyrkimyksiin rajoittaa ajatusten
ilmaisemista kuin vähemmistöjen ja vähemmistöihin kuuluvien ihmisten
oikeuksien puolustamiseen. Huomatkaa, mikä yleistävä väite! Koliseeko
haastemies kohta postiluukusta?

Minusta tuon saman havainnon voi liittää myös eräisiin muihin virkamiehiin.

(Nimittäin, puuhastelu kansalaisoikeuksien kanssa joutuu vieläkin epäilyttävämpään valoon silloin, kun näiden kaikessa rauhassa vallankumousta tekevien enareiden takaa löytyy yleisliittolaista puuhastelua…)

Jussi Halla-aho on päivittänyt Scriptassaan tietoja häneen kohdistetusta esitukinnasta.

Koko esitutkinnan läpi paistaa se, että Mika Illmanhan se taas on asialla.

Kysymykset, sanamuodot, koko aineiston läpi suoritettu kahlaus (minusta ilman edes syytä olettaa-pohjaa, tai ainakaan sen näkymistä) sekä muukin verovaroilla ja poliisin vähillä resursseilla toteutettu varsin läpinäkyvistä mahdollisista henkilökohtaisista syistä (julkisuushaku, omat poliittiset ambitiot, väitöskirjan mainostaminen?) aloitettu ja jatkettu ajojahti.

Tällä ei minun nähdäkseni ole mitään tekemistä valtionsyyttäjälle lainsäädännössä määrättyjen tehtävien kanssa. Tässä ei voi todellakaan välttyä siltä vaikutelmalta, että asian eteenpäin ajaminen (sakkorangaistus mielipiteeseen ja sananvapauteen perustuvassa rikosepäilyssä) on varsin henkilökohtaista. Tämän vuoksi, suosittelen Jussille seuraavaa:

a) Illmanin jääväämistä julkisena vihamiehenä.
b) vetoamista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kantaan sananvapauskysmyksissä.

Tuo kohta b) menee siis näin:

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Tällainen yhden tai muutaman poliittisesti aktiivisen virkamiehen ajama ristiretki sananvapautta ja omasta poliittisesta näkökulmastaan poikkeavia poliittisia näkemyksiä vastaan on täysin Suomen kaltaiseen oikeusvaltioon kuulumatonta.

Etenkin, kun se perustuu yhden virkamiehen omaan (kiistanalaiseen) väitöskirjaan.

Toivoisin jokaisen tähän prosessiin joutuvan jatkavan asian tarpeksi pitkälle eri oikeusasteissa. Tämä ei voi, eikä saa olla, alku suomalaiselle kansalaisoikeuksien rajoittamiselle hallltsijoiden voimatoimin.

Lisäksi toivon jokaisen asiaan närkästyneen ja tätä prosessia vääryytenä pitävän aktiivikansalaisen kampaavan ns. pitkällä kammalla tutkintaan yllyttäneiden tahojen kaikki toimet – oikeusprosessia varten.

Voimia Jussille ja perheelle.

Olen joskus aikaisemminkin kritisoinut Kristiina Kouroksen ohjastaman ihmisoikeusliiton käsittämättömyyksiä.

Tuore luterilaisen kansankirkkomme Kotimaa-lehti kertoo, että ihmisoikeusliiton toimisto selvittää vanhoillislestadiolaisuuden käsityksiä ehkäisystä. Pääsihteeri Kouroksen mukaan tarkoitus on selvittää, onko ehkäisykielto ongelmallinen ihmis- ja perusoikeuksien kannalta.

Selvitämme asiaa ihmisoikeusjuridiikan näkökulmasta, kyse on muun muassa seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta, ei vain naisten osalta vaan myös miesten.

Hetkinen?

Eikö juuri tässä asiassa puututa ihmisten seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen varsin henkilökohtaisella tasolla? Vaikka itse olen abortoinnin kannalla tietyissä olosuhteissa, kyse on kuitenkin ihmisten makuuhuoneissa tapahtuvasta toiminnasta – ja seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta.

Ja kuinka Kouros siveyspoliiseineen aikookaan valvoa tämän ehkäisypakon noudattamista? Interaktiivislla kondomeilla, pimeänäkökameroilla, ilmiantajaverkostolla vai jollain vielä eksoottisemmalla metodilla?

Tämä tilanne on sikäli myöskin tragikoominen, että se osoittaa tiettyjen suvaitsevaistoon kuuluvien piirien omituisen logiikan kierotumisen kaikessa ajatustyössä. Jos joku ryhmä tai ajatus on heidän mielestään hyvä tai tarpeellinen, tämän suunnan edustajat saavat tehdä lähes mitä tahansa. Jos ryhmä tai ajatus on mitenkään suvaitsevaiston maailmankatsomuksesta poikkeava, asia yritetään kriminalisoida.

Kriminalisointi eriarvoistavana yleisavaimena

Eli näin pyritään tekemään vakaumuksesta, uskonnosta tai mielipiteestä rikos. Tällainen toiminta täyttää sitten taas puolestaan – ainakin minun mielestäni – hyvin selvästi kansanryhmään kiihottamisen tunnusmerkistön.

Se on puolestaan kriminalisoitu – tosin kovin ympäripyöreästi ja epäselvästi – rikoslaissa.

Eikö Kouroksen tulisi puolustaa lestadiolaisia eikä syyllistää heitä? Ja jos Kouros jatkaa syyllistämistääm (=kiihottamista uskonnollista kansanryhmää vastaan), tässä on tilanne, johon pitää joko vähemmistövaltuutetun toimiston tai valtakunnansyyttäjänviraston puuttua – heti.

Kouroksen klaanin toiminta asettuu vielä kyseenalaisemmaksi, kun miettii miksi ihmisoikeusliiton ajaman kannan mukaan;

a) Lestadiolaisten seksi ilman ehkäisyä kielletään
b) Katolilaisten seksi ilman ehkäisyä sallitaan
b) Muslimien seksi ilman ehkäisyä sallitaan

Tämä on kysymys mihin oikeastaan haluaisin vastauksen Kristiina Kourokselta itseltään. Etenkin sen jälkeen, kun hän asettui ihmisten silpomisen kannattajaksi.

Lähde: Kotimaa

Jk. Asiasta kirjoittavat myös (ainakin) IDA ja Tacitus.

Pääministeri Matti Vanhanen on julkaissut oman käsityksensä vapaudesta:

Minun visiossani Euroopan kansallisvaltioiden rajoista tulee näkymättömiä. Juhliessamme vuotta 1809, jolloin kansallisvaltioiden väliset rajat pystytettiin, on tunnustettava, että suuntaus on nyt toinen. Kansallisvaltioiden rooli ei ole pystyttää muureja vaan purkaa niitä. Rajoilla ei pitäisi olla vaikutusta kansalaisten jokapäiväiseen elämään.

Minun näkemykseni on hieman toinen.

Minulle vapaus merkitsee oikeutta elää omalla kotiseudullani ja oman kansani parissa rauhassa.

Minulle vapaus merkitsee oikeutta käyttää omaa äidinkieltäni – joka tilanteessa – omassa maassani.

Minulle vapaus merkitsee mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon yhteisissä asioissa.

Minulle vapaus merkitsee oikeutta kertoa mielipiteeni ilman pelkoa rangaistuksesta.

Minulle vapaus merkitsee edellisten sukupolvien veren ja työn kautta lunastamien saavutusten puolustusta.

Minulle vapaus merkitsee turvallista kansallisvaltiota.

Minulle vapaus merkitsee hyvinvointivaltiota.

Minulle vapaus merkitsee rajoja ja niiden vartioimista.

Minulle vapaus merkitsee oikeutta arvostella poliitikkkoja ja virkamiehiä.

Minulle vapaus merkitsee itsenäistä kansallisvaltiota.

Minulle vapaus merkitsee valtion oikeutta rajoittaa maahantuloa.

Minulle vapaus merkitsee suomalaisuuden suojelua.

Minä en ole kovinkaan monesta asiasta Matin kanssa samaa mieltä.

Kysymys jonka haluan esittää Keskustalle kuuluu: Vastaako Matin näkemys myös Keksustan virallista näkemystä puolueena? Siinä on kysymys, jota on syytä miettiä.

Kuten kanssablogisti Octavius jo totesikin Matista:

Matti Vanhanen on ilmoittanut kategorisesti, että hän on Suomen pääministeri myös vuosina 2011-2015, eli seuraavan vaalikauden. Kuluvan viikon torstaina 15.1. vertasi hän itseään pitkäaikaiseen Suomen presidentti Kekkoseen.

Puuttumatta mitenkään siihen miten pääministerimme kykyrakenne ja lahjakkuus riittää seisomaan noiden sanojen takana, voi kiistatta todeta, että Matti näkee itsensä suurena valtiomiehenä.

Ottaen huomioon Matin näkemykset vapaudesta sekä hänen aikaisemmat lausuntonsa sananvapaudesta ja kansanvallasta, minua ihmetyttää aivan oikeasti sellainen juttu, että eikö navetantauspuolueella ole oikeasti ketään muuta ehdokasta pääministeriksi, kuin tämä lähinnä puolueen peräkammarin pojaksi luokiteltava – ja ilmeisesti vallastaan humaltunut – ns. naistenmies?

Vai onko Keskusta kenties aloittanut omatoimisesti itsetuhonsa ja alasajonsa puolueena?

YLE nimittäin kertoo, että keskustan kannatus näyttäisi pudonneen jo alle 20 prosenttiin. Vielä joulukuussa Matti Vanhasen luotsaaman keskustan kannatus oli 20,7 prosenttia. Ylen uutisten Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan keskustaa kannattaa tällä hetkellä 19,2 prosenttia suomalaisista.

Lähteet: HS, STT, YLE, Octavius

Viikonlopun uutispuro kertoo, että virheiden kansanedustaja Heidi Hautala lähtee ehdokkaaksi kesäkuun europarlamentin vaaleihin. Hän on ensimmäinen suomalainen entinen euroedustaja, joka pyrkii tauon jälkeen takaisin EU-parlamenttiin.

Hautala oli europarlamentin jäsen vuosina 1995–2003. Hän on toiminut muun muassa puolueen ja sen eduskuntaryhmän puheenjohtajana.

Ehdokkaaksi lähtemistä harkitsee myös vihreiden nykyinen puheenjohtaja ja työministeri Tarja Cronberg. Hän jättää puolueen johtamisen toukokuussa.

Selvä – mutta miksi?

Olisikohan juttu niin, että Hautala on turhautunut siihen, etteivät hänen eunatsionalistiset ajatuksensa saa vastakaikua, näissä typerissä kansallisvaltiostaan ja kansallisesta itsemääräämisoikeudestaan jääräpäisesti kiinnipitävissä enemmistösuomalaisista?

Olisikohan juttu niin, että virheet ovat laskeneet edellisten vaalien hypen pohjalta mahdollisuuden saada Hautala ns. takuuvarmasti takaisin sisään EU-parlamenttiin?

Olisikohan juttu niin, että he ovat laskeneet saman hypen kantavan mahdollisesti kaksi suomalaista virhettä kerrallaan EU-parlamenttiin?

Olisikohan juttu niin, että tässä pedataan eduskuntapaikkaa ensin Jukka Relanderille (4 403 ääntä, 1. varasija) ja sen jälkeen Zahra Abdullalle (4 198 ääntä, 2. varasija)?

Olisikohan juttu niin, että todellisuudessa virheet halveksivat suomalaista kansallisvaltiota, kansanvaltaa, kulttuuria sekä Suomen kansaa? Tästähän on ylenpalttisen Euroopan liittovaltioon kohdistuvan lietsonnan ja edesvastuuttoman maahantulopolitiikan lisäksi esimerkkejä mm. juuri avatun Vuosaaren sataman rakentamiseen liittyvässä kiristys- ja hidastuspolitiikassa.

Laitanpa tähän loppuun taas pienen kyselyn:

Lähde STT

Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin (r) on ehdotellut, että kaikki puolueet laatisivat yhteisen julkilausuman, jossa ne sanoutuisivat irti rasistisista sanoista ja teoista EU-vaalikampanjoinnissa.

Wallinin haaveissa on saada aikaan sitova julistus:

Julkilausumassa puolueet ilmoittaisivat, etteivät ne hyväksy ehdokkaidensa tai muiden puolueaktiivien julkisesti levittävän muukalaisvihamielisiä mielipiteitä

Iloisesti irti kansanvallasta

Olennaista tässä julkilausumassa on tietysti se, mitä lasketaan muukalaisvihamielisyydeksi ja mitä ei. Tämän ratkaiseminen ei taida olla tässä tapauksessa niitä kaikkein helpoimipia tehtäviä – nimittäin Wallinilla tuntuu itselläänkin olevan hieman hakusessa erottaa se, ovatko suomenruotsalaiset kotimaalaisia vai ulkomaalaisia:

Adressit tai nettikeskustelut eivät minun ajatteluuni vaikuta mitenkään. Näitä virtuaalisia kansantuomioistuimia on lukuisia ja niitä voi nimimerkkien takaa manipuloida. Keskustelijat näyttävä olevan myös samoja, jotka vastustavat suomenruotsalaisia ja ylipäänsä ulkomaalaisia

jotka vastustavat suomenruotsalaisia ja ylipäänsä ulkomaalaisia

Tässä kohtaa herää eräs tärkeä kysymys: Pitääkö Wallin kenties itseään ja muita suomenruotsalaisia sitten ulkomaalaisina?

Oma lukunsa on sitten Wallinin edustama härkäpäinen asenne. Tämä asenne, jossa mikään tai kukaan, ei vaikuta mihinkään tämän itseriittoisen ja ylimielisen poliitikon tekemisiin ja ajatteluun. Jos kuka tahansa poliitikko jättää kuuntelematta kansan mielipiteitä ja elää omassa totuudessaan, tällainen poliitikko ei ole tehtäviensä tasalla eikä tunnu oikein muutenkaan sisäistäneen kansanvallan periaatteita.

Wallinin käsitys kansalaismielipiteestä ja – öh… ulkomaalaisista? – tulee esiin tässä Kalevassa julkaistussa haastattelussa.

Yhden totuuden kuluttajavalistusta

Wallinin mukaan se, mitkä puolueet allekirjoittaisivat – hänen luonnostelemansa ja määrittelemänsä – julkilausuman, olisi äänestäjille hyvää kuluttajavalistusta.

Varmasti näinkin.

Tällainen julistus on omiaan kertomaan esimerkiksi sen, mitkä puolueet eivät ole sitoutuneet kansanvaltaan, enemmistöpäätöksiin, kansallisvaltion suojeluun ja suomalaisen kulttuurin puolustamiseen. Se kertoo äänestäjälle myös sen, mitkä puolueet ovat valmiita kaventamaan kansalaisoikeuksia – kuten sananvapautta.

Wallinin mukaan hänen hankkeessaan on:

kysymys on myös kuvasta, mitä viestitämme maamme rajojen ulkopuolelle

Tästähän on RKP:n kohdalla on ollut kyse jo jonkin aikaa.

Wallin väittää myös, että monikulttuurisuus ja maahanmuutto eivät ole osa Suomen tulevaisuutta vaan jo nyt vallitseva asioiden tila.

Tämä alkaa lähennellä jo irvokkuutta.

Kun Suomi on väestöltään ja pääkieleltään yli 90 %:sti yksikielinen ja monokulttuurinen, tällaisten väitteiden esittäminen vaatii esittäjältään – joka siis edustaa noin 4 %:n kielivähemmistöä – joko kieroutunutta huumorintajua, täydellistä todellisuudentajun puutetta, suuruudenhullua mielenlaatua tai tarkoitushakuista ja pahantahtoista tarkoitusperää.

Pitäisi hyväksyä paasikivimäisesti tosiasiat ja toimia niin, että Suomen maahanmuuttopolitiikka ja kotouttaminen sujuisivat hyvin. Kysymys on myös perustavaa laatua olevista ihmisarvoon liittyvistä kysymyksistä.

Todellakin.

Kyse on alkuperäisväestön oikeudesta kieleen, kulttuuriin, yhteiskuntaan ja omaan maahan. Kyse ei ole maahanmuuttopolitiikkaan muuten mitenkään liittyvistä asioista – vapaa maahanmuutto ja sosiaaliturismi kun eivät ole delleenkään mitään kansainvälisesti määriteltyjä subjektiivisia ihmisoikeuksia.

Kun Wallin ehdottaa, että puheenjohtajat allekirjoittaisivat julkilausuman hyvissä ajoin ennen vaalikampanjan alkua, hänellä on taas uusi piru taskussaan.

Tähän mennessä maahanmuuttopolitiikka on nostettu pöydälle lähinnä perussuomalaisten toimesta. Wallin – nimenomaisesti – korostaa, että hänen aloitteensa ei ole suunnattu ketään vastaan vaan se on ilmaisu monikulttuurisuuden puolesta.

Höpö, höpö…

Tämä Wallinin ehdotus on suunnattu nimenomaan – sananvapauden lisäksi – perussuomalaisia vastaan. Sillä pyritään kieltämään avoin ja julkinen maahanmuuttokeskustelu – Matti Vanhasen tumputtaessa komppia takavasemmalla – etenkin näin EU-vaalien alla.

RKP:llä on nimittäin olemassaoleva ja todellinen uhka siitä, että se menettää ainoan EU-parlamenttipaikkansa perussuomalaisille. Ja tähän torjuntataisteluun kohtuuttomuuden puolesta on valjastettu sitten myös Matti Vanhanen.

Tämä on todellinen syy myös tähän Wallinin kommenttiin:

Ja nimenomaan siitä näkökulmasta, että se on tosiasia. Olisi hyvä, että puolueet ilmaisisivat tämän selkeästi, ettei syntyisi tulkinnanvaraa onko yhteisessä rintamassa säröjä.

Yhteisessä – yhden marginaaliryhmän määrittelemässä – rintamassa, joka on myös kansan enemmistön tahdon vastainen.

Demokraattorit ovat tehneet esiinmarssinsa julkisuuteen. Tällä julkilausumalla ei ole mitään tekemistä rasismin vastustamisen tai ulkomaalaisvastaisuuden kanssa.

Kimppahali – vaikka väkisin

Tämä Wallinin ehdotus on mielestäni, joko:
a) Tyypillinen RKP:läinen kimppahali juhannussalon ympärillä.
b) Ikävä muistutus siitä, miten valta turmelee ja siitä pidetään kiinni kynsin hampain.

Suomen laki ei tunne käsitteitä rasistinen tai viharikos, joten tällaisen asian nostaminen esille on lähinnä puuttumista lainsäädäntöön ja oikeusjärjestykseen.

Nauttikoon Wallin vielä kun voi. Tämän hallituksen ja seuraavien eduskuntavaalien jälkeen RKP:tta ei nähdä enää hallituksessa – ja eduskunnassakin vain säälittävänä parin hengen eduskuntaryhmänä (joista toinen tulee Ahvenanmaalta).

Tämä on kuitenkin RKP:n taholta – ihan omin voimin ja toimin – täysin itse aiheutettua.

Tähän loppuun vielä pieni ajankohtainen kysely:

Lähteet: HS, Kaleva

(Kiitokset vinkistä nimimerkki Roopelle)

Matti Vanhanen on töräyttänyt käsityksensä kansanvallasta ja siihen kuuluvasta sananvapaudesta tänään pariinkin otteeseen koko kansan hämmästeltäväksi.

Uusi Suomi lainaa Vanhasen Hbl:lle antamaa haastattelua. Vanhanen toteaa näin:

Äänestäjillä ei saa olla sellaista illuusioita, että he saavat ilmaista ulkomaalaisvihamielisyytensä vaaleissa esimerkiksi perussuomalaisia äänestämällä

Eli äänestäjät eivät saa ilmaista mielipiteitään?

Bravo Matti – tämä oli kaikkien aikojen pahin mahalaskusi demokratian ja politiikan monttuisilla, kivisillä ja juurien peittämillä poluilla.

Keskustan kannalta tämä tarkoittaa henkistä paluuta Kekkosen aikaan – mutta ilman tarvittavaa valtaa ja välineitä. Kun Matti, joka on päässyt vahingossa Anneli Jäätteenmäen sekoilujen ja rötösten jälkeisessä poliittisessa tyhjiössä pääministeriksi, ei malta enää pitää suutaan kiinni, on enemmän kuin oletettavaa, että Keskusta töräyttää kyytiin hyppäämänsä Minervan kelkan kanssa kohti puuta ja poliittista mahalaskua.

Toinenkin samaan asiaan löytyvä kommentti löytyi varsin helposti päivän propagandatulvasta.

Jussi Halla-ahoon kohdistuneen viha- ja parjauskampanjan Primus motorina esiin ponkaissut IS:n toimittaja Sanna Ukkola on julkaissut Mattiin liittyvän kirjoituksen lehdessään. Tuossa yhteydessä julkaistussa haastattelussa Matti Vanhanen toteaa näin:

Olen huolissani, koska monessa muussa maassa vastaava (maahanmuutto) keskustelu on ryöpsähtänyt ja lähtenyt liikkeelle lumipallon tavoin. Uskon kuitenkin, että Suomessa tämä keskustelu pystytään hillitsemään.

Vai niin?

Matti hillitsee keskustelua demokraattisessa maassa?

No nyt voidaan siten unohtaa kaikki ulkokultainen kansanvallan suitsutus – kansalaisoikeudet, demokratia, ja sananvapaus. Eiköhän tämä näennäisyys sekä todellisuuden ja juhlapuheiden välinen räikeä ero ole aika selvää pässinlihaa.

(Ainakin niin kauan, kunnes Matti putoaa palliltaan…)

Lähteet: US, IS

Jk. Matti on muuten kunnostautunut tällä saralla aikaisemminkin:

Baltic Star

Television uutisissa Baltic Star:n Suomeen tuomien mielenosoittajien varapuheenjohtaja perusteli mielenosoitustaan. Hän sanoi mielenosoituksella annettavan tukea Viron, Liettuan ja Latvian vapaustaistelulle ja että he puolustavat myös suomalaista veljeskansaa. En ole huomannut, että Suomesta olisi pyydetty näiden matkalaisten tukea itsellemme minkäänlaisissa asioissa.
Suomen lain ja poliittisien johtajien avaruutta osoitti se, että tämä provokatoorinen mielenosoitus saatiin Suomessa järjestää. Arvelen jokaisen tv-uutisten katsojan ymmärtäneen mielenosoittajien tarkoitusperät ja asettaneen ne omaan sarjaansa.
Mielenosoituksen suomalaisena järjestäjänä ja luvan hakijana toimi eräs SMP:n kunnallisvaalilistoilta valittu kunnanvaltuutettu. SMP:n edustajat sanoutuivat tästä henkilöstä erilleen ja selittivät hänen olevan puolueen ulkopuolisen. Vaalien jälkeen kyllä kai tämänkin “sitoutumattoman” äänet ja valtuustopaikka laskettiin SMP:lle annetuksi äänestäjien tueksi.
Mielenosoittajien teemoista ja asenteista paistoi paitsi välinpitämättömyys sodan jälkeisen Euroopan todellisuudelle niin myös halu muuttaa Neuvostoliitossa vallitsevaa järjestelmää. Kumpikaan teemoista ei sovi suomalaiseen poliittiseen linjaan. Eräs ETYK-prosessin kulmakivistä on sodanjälkeisen tilanteen tunnustaminen. Toinen Suomen linjaan liittyvä erityispiirre on se, että me emme lausu mielipidettämme meihin ystävällisissä väleissä olevien muiden maiden sisäisistä asioista.
En tiedä olisivatko mielenosoitusluvan hakijat olleet yhtä lailla innokkaita jos laivalastillinen eri Neuvostotasavaltojen kommunisteja olisi tullut tänne ja muihin Pohjoismaihin antamaan tukea Pohjoismaiden “vapauttamiselle”.
Monet Suomessakin veljeskansojemme asioista huolta kantavat näkevät aiheensa huoleen Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestelmässä. Minusta paljon parempaa veljeskansojen yhteistyötä on esimerkiksi se työ, jota sadat kielen tutkijat tekevät parhaillaan Komin Neuvostotasavallassa suomalais-ugrilaisten kielten parissa. Myös Tallinnan valtava laulufestivaali osoitti juuri, että Neuvostovirossa vallitsee voimakas kansallinen kulttuuri. Eikä veljeskansojen monituhatvuotisessa historiassa kapitalismin ja sosialismin välinen ero ole merkitsevä.
Minua harmitti, että joku tanskalainen ns. pakolainen tuli tänne sanomaan, että hän puolustaa suomalaista veljeskansaansa ja samaan hengenvetoon puhuu jostakin taistelusta Neuvostoliiton sisällä. Kaiken lisäksi he järjestivät laittoman mielenosoituksen Neuvostoliiton lähetystön vieressä.
Muistan, kun rikollista mainetta saanut herra Roosna pakeni kotimaastaan. Muistaakseni neuvostoliittolaiset lähteet mainitsivat kyseessä olevan huliganismiin ja pikkurikoksiin taipuvaisen henkilön. Pohjolassa hänen pakonsa nähtiin poliittisena mielenosoituksena. Nyt hän ryösti Suomessa ja sanoi tarkoituksenaan olevan auttaa muita “pakolaisia”.
Nyt nämä pakolaiset, jotka pääosin ovat toisen ja kolmannen polven amerikkalaisia, sanoivat tulevansa tukemaan suomalaisia. Olisi ollut parempi, että olisivat jääneet tulematta.
Aivan oma lukuunsa on se, että parituhatta helsinkiläistä antoi tukensa provokaatiolle osallistumalla mielenosoituskokoukseen.

Matti Vanhanen Suomenmaa-lehdessä 30.7.1985

(Kiitos nimimerkki Rontti4)

Maahanmuutosta vastaava ministeri Astrid Thors (r) on tyytyväinen siihen, että kaikki puolueet ovat tyytymättömiä maahanmuuttajien kotouttamisen tuloksiin. Hän sanoo kokevansa kritiikin “tukevana kannanottona”.

HS 13.1.2009

Jep, tai vaikka näin:

Sota on rauhaa – tietämättömyys on voimaa – monikulttuurisuus on rikkaus – oikea on väärä – musta on valkoista

Perustuslakimme mukaan Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.

Totuus on kuitenkin se, että äidinkieleltään ruotsia puhuvien kansalaisten määrä vähentyy entisestään. Olen itse erittäin hyvä esimerkki siitä. Puhun ja kirjoitan kyllä (ymmärrettävän?) sujuvaa ruotsia, mutta en ajattele (tietoisesti) ruotsiksi enkä käytä sitä äidinkielenäni.

Näin silti, vaikka äitini puhui ruotsia omana äidinkielenään. Ja juuri tämän vuoksi – etnisesti suomenruotsalaisena – katson olevani oikeutettu arvostelemaan oman ankkalammikkoni asioita.

Mitä käykään silloin, kun ruotsia äidinkielenään puhuvien ja venäjää äidinkielenään puhuvien kansalaisten määrä on sama?

Tuleeko venäjästä kolmas kansalliskieli vai muuttuuko ruotsin kielen asema – ruotsalaisen mallin mukaan – vähemmistökieleksi?

Tätä samaa asiaa on pohdittu myös RKP:ssa. Siellä ollaan oltu – jo ennen erästä kuuluisaa laivaseminaaria – huolissaan degeneroituvasta ja vähenevästä, ruotsia äidinkielenään Suomessa puhuvasta kansanosasta.

Mutta – hip, hei, hurraa…!

RKP on keksinyt viisastenkiven. Nimittäin maahanmuuton.

Maahanmuuttoa kasvattamalla ja sitä pääkieleltään – kovin marginaalisille – ruotsinkielisille alueille suuntaamalla, saadaan samalla kerralla kaksi päämäärää toteutettua.

Nimittäin nöyrän työvoiman haaliminen ja heidän ruotsalaistamisensa.

Suoraan RKP:n omista – virallisista – teksteistä:

Uussuomalaisten kotouttaminen yhteiskuntaan käy siten, että heille annetaan mahdollisuus oppia maan kieli, suomi tai ruotsi, samaan aikaan kuin he saavat säilyttää kulttuurinsa, äidinkielensä ja identiteettinsä.

Kummankin kansalliskielen vahva asema tarkoittaa sitä, että myös ruotsin kielen täytyy voida olla vaihtoehto maahanmuuttajalle. Monilla kaksikielisillä paikkakunnilla valinnan mahdollisuus on olemassa, mutta turhan usein suomi on ainoa vaihtoehto. RKP on jo kauan esittänyt, että pakolaisilla tulisi olla mahdollisuus oppia suomea tai ruotsia, ja tämän tulisi koskea kaikkia maahanmuuttajia.

… och vi alla älskar varanna´… ursäkt… dom som skulle vara svenskspråkiga…

Lähde: RKP

Jarkko “Maitojuna” Tontti on avautunut taas tänään Vihreän Langan blogissaan.

Hän kirjoittaa otsikolla Koulujuhlat tähän päivään.

Suomalaisuus ja kristinuskoon perustuvat juhlat

Jarkko on viiteryhmänsä kera tyytyväinen siihen, että opetusministeri vaihtui. Sari Sarkomaan erottua perheasioidensa vuoksi, hänen tilalleen valittiin – myös pienten lasten äiti – Henna Virkkunen.

(Asiahan ei minulle tietenkään eikä mitenkään kuulu, mutta ihmetyttää hieman se, että pääkaupunkiseudulla asuvan ministerin toimia haittaa äitiys pahemmin kuin Jyväskylässä asuvan.)

Virkkunen on pahoittanut Jarkon mielen. Aloittaessaan opetusministerinä hän totesi, että kristilliseen uskoon perustuvat juhlat sopivat kouluihin, koska ne kuuluvat suomalaiseen kulttuuriperinteeseen.

Jarkon mielestä:

Voisi luulla, että isänmaallisuuden nimeen vannova Kansallinen kokoomus toimisi pikemminkin sen puolesta, että lapsille kerrottaisiin koulussa Ukko ylijumalasta, metsän Tapiosta ja Väinämöisestä.

Omasta mielestäni lapsille pitää kertoa suomalaisuudesta, sen juurista ja siihen liittyvästä kulttuurista – uskomuksista, tavoista, muinaisuskonnosta, tavoista, kielen etymologiasta – mutta myös historiasta. Nykyään – ainakin Helsingissä – tämän osan koulujen opetuksesta ja kulttuurikasvatuksesta on korvannut marginaalivähemmistöjen kulttuuri – suomalaiskoululaisille pakollisine kulttuurikeskus Caisa-käynteineen ja vesipiippukierroksineen.

Ja tässä kohtaa pitää muistaa myös se, että suomalaisuus on muotoutunut tuhansien vuosien aikana perhe-, suku- ja heimokeskeiseksi – sellaiseksi, joka ei halua piirinsä sisään vieraita. Etenkään sellaisia, jotka eivät halua sopeutua suomalaisuuteen ja kasvaa suomalaisiksi.

Edelleen pitää muistaa se, että satojen vuosien aikana tuo perhe- ja heimokeskseisyys on sitoutunut myös luterilaiseen arvomaailmaan ja moraaliin – enemmän juuri arvojen kuin varsinaisen uskonnon puolelta.

Uskonto on muuttunut osittain traditionalismiksi – muuttumatta kuitenkaan filososfiaksi ja säilyttäen uskonnon paikan valtaväestön (n.80 %) keskuudessa. Se edustaa minkä tulkinnan kautta kautta valtaenemmistöä suomalaisista ja Suomessa oleskelevista ulkomaaneläjistä.

Kenelle nämä juhlat sitten kuuluvat?

Jarkko on tyytyväinen siitä, että opetusministeri ei voi vaikuttaa kuntien eikä koulujen juhlakäytäntöihin. Hänen mielestään hänen tyttärensä koulun joulujuhla oli harvinaisen onnistunut juuri siksi, että Virkkusen narinat oli jätetty omaan arvoonsa:

Toisin kuin joskus edellisinä vuosina, nyt ei näkynyt seimikuvaelmia ja laulut kertoivat lähinnä lumileikeistä ja tontuista. Musiikki-, tanssi- ja balettiluokkien esitykset olivat hätkähdyttävän hienoja, tuskainen virrenveisuu oli poissa.

Lasten edun kannalta koulujen juhlien pitäisi olla kaikille oppilaille ja vanhemmille yhteisiä tilaisuuksia, ei joidenkin vanhempien nostalgiankaipuun paapomista.

Ei. Ei tietenkään.

Joulu on kristillinen juhla – eikä sen järjestäminen edellytä enemmistödemokratiaan perustuvassa ja valtionkirkkoisessa kansanvallassa minkäänlaista eri uskontojen ja uskonnottomuuksien huomioimista.

Jos joulun sanoma lähimmäisenrakkauden julistuksineen – jostain käsittämättömästä syystä – loukkaa jonkun maailmankatsomusta Suomessa, silloin tämän marginalistin on syytä jäädä kotiinsa virittelemään pom… teroittelemaan veitsiään. Ei joulujuhlaan eikä joulun juhlintaan ole pakko osallistua.

Mutta….

Millään vähemmistöllä ei ole oikeutta vaatia – etenkään Suomen kaltaisessa maassa – enemmistöä luopumaan historiaansa ja kulttuuriinsa kuuluvista perinteistä. Eihän enemmistökään estä vähemmistöä toimittamasta oman kulttuurinsa mukaisia rituaaleja – omissa ympyröissään, omalla ajallaan ja omilla rahoillaan kustannettuna.

Piste.

Jarkon ansio

Ei nyt kuitenkaan haukuta tässä ihan kaikkea Jarkon tuskalla ja vaivalla tuottamaa tekstiä. Tämä Jarkon kirjoitus pitää sisällään erään erittäin huomionarvoisen seikan.

Nimittäin se, että enemmistön on syytä olla tarkkana vähemmistöjen kanssa.

Tonttikirjoitus osoittaa erittäin todeksi sellaisen asian, että kun eräät äänekkäät vähemmistöt pääsevät kellarista (tai kaapista) ulos, ne katsovat tehtäväkseen muokata, vaikka väkisin, enemmistöä oman maailmankuvansa mukaiseksi.

Kiitos Jarkko. Tontteilusi oli täällä kerralla tarpeellista.

Kirjoittaja on punaniskainen juntti, joka söi jouluna perinteisiä suomalaisia jouluherkkuja ja kuunteli joulumusiikin lisäksi vanhaa Swingiä ja Rock and Rollia – ja antaa Jarkolle anteeksi sen, mitä tämä kirjoittaa – Hän ei nimittäin tiedä mitä hän tekee…

(Piti kirjoittamani tässä monestakin asiasta, mutta ajanpuute esti näiden julkaisemisen toistaseksi – julkaisen nämä tekeleet myöhemmin.)

Maahanmuuttokriittisten mielipiteet joutavat viemäriin … maahanmuuttokriittiset näkemyksetkin voisivat olla jotain muuta kuin viemäritavaraa.
Toistaiseksi ne ovat viemäritavaraa. Koska media niin tahtoo ja sallii.

Pekka Siikala US-blogissaan.

Vaikka mediassakin on vikaa, tilanne on kuitenkin pohjimmiltaan sellainen, että niin kauan kun vastapuoli kykenee tämäntasoiseen keskusteluun ja argumentointiin, on turha odottaa asiallista keskustelua maahanmuutosta.

Päivän Hyysäri palaa rakkaaseen romanialaiskerjäläisiin liittyvään ikiteemaansa.

Helsingin kaupungin ja Helsingin Diakonissalaitoksen Rom po drom – Romanit tiellä -projektissa työskentelevä työpari – Tuomo Leinonen ja Marjatta Vesalainen – on haastatellut liki kahtasataa Helsingissä majailevaa kiertolaista.

Työryhmä tutkii

Se mitä on tähän mennessä tuolle työryhmälle (kerjäläisten itsensä kertomana) on selvinnyt:

* Nämä kerjäläiset oleskelevat Suomessa kerrallaan keskimäärin kuusi kuukautta.
* Suurin osa heistä kerjää Helsingin keskustassa joka päivä yhdeksästä viiteen.
* Päivän tuotto vaihtelee kymmenen ja viidentoista euron välillä.
* Valtaosa Helsingin keskustan kerjäläisistä on romanialaisia, muutamat ovat Bulgariasta.
* Suomessa pisimpään viipyvät ovat yleensä kotoisin Bacaun, Gorjin tai Alban lääneistä Romaniasta.
* Nuorin tavattu kiertolainen oli kaksivuotias, vanhin jo vanhus. Suurin osa kiertolaisista on miehiä.
* Kiertolaisryhmät – tai mustalaiset, kuten he itseään kutsuvat – olivat tulleet Suomeen leveämmän leivän perässä.
* Suomesta ei tiedetä etukäteen muuta kuin se, että se sijaitsee “ulkomailla”.
* Osa romanialaisista luuli tai luulee Suomea kuningaskunnaksi.
* Työryhmä ei havainnut merkkejä laajemmin johdetusta toiminnasta.
* Myöskään pakotettua kerjäämistä ei havaittu, vaikka naiset ovatkin tiukasti miesten käskynalaisia.
* Romanikulttuuri ei salli prostituutiota.

Uskokoon kuka haluaa ja mitä haluaa – olen osittain aika skeptinen kerrotun todellisuuspohjan kanssa. Ei sovi unohtaa, että poliisi kertoi auton keräilevän kolehteja ja huoltavan kerjäläisiä. Eikä sitä, että – edelleen poliisin kertomana – Katajanokalta löytyi näiden kerjäläisten käyttämä rekvisiittavarasto.

Kerjääminen ja lapsen etu

Työryhmä ilmaisee myös huolensa kiertolaislasten kohtalosta. Kerjäläisten ja katusoittajien lasten koulunkäynti kärsii vanhempien jatkuvan poissaolon tai muuttamisen takia.

Tässä on varmaan oikea huolen paikka. Mutta mitä tehdä?

Kerjäläiskulttuuriin paikoilleen asettuminen ei oikein – tämänkään tutkimuksen mukaan – kuulu. Vaeltaminen maasta toiseen ei taida oikein antaa pohjaa koulunkäynnille tai edes yhden kielen kunnolliselle oppimiselle.

Ja kun lapsella ei ole edes mahdollisuutta hannkia ja saada kunnollista luku- ja kirjoitustaitoa, hänen on vaikea oppia edes ammattia. Ja jos oma kulttuuri pohjautuu kiertämiseen ja jo lapsena tapahtuvaan kerjäämiseen, lasten kokonaisetu on pahasti vinoutunut.

Minusta asiaa olisi syytä tarkastella myös tästä suunnasta – onko tällainen ns. alkuperäiskulttuuri sovitettavissa eurooppalaiseen ihmioikeuskäsitykseen?

Kerjäläisten tukeminen

Leinosen ja Vesalaisen mielestä kerjäläisille pitäisi antaa materiaalista tukea vain harkiten.

Tästä olen samaa mieltä. Jos jokin kulttuuri perustuu elannon hankkimiseen ilman työntekoa, se pyrkii myös hyödyntämään kaikki saamansa subventiot – jotka puolestaan vähentävät (yleistäen) halua minkäänlaiseen työntekoon.

Näin oravanpyörä on valmis.

Toisaalta, minulle tulee hieman epätodellinen olo, kun sama parivaljakko toteaa seuraavaksi:

Työlle on asetettava tavoitteeksi kerjäävien ja suomalaisten välisen yhdentymisen tukeminen sekä sosiaalisen eriarvoisuuden vähentäminen.

Jos he eivät pärjää kotimaassaan ja lähempänä omaa kulttuuriaan olevassa ympäristössä, miten he voivat pärjätä aivan toisella planeetalla sijaitsevassa Suomessa? Etenkin kun heidän kulttuurinsa perustuu kiertämiseen ja kerjäämiseen ja suomalainen kulttuuri vahvasti paikallaanolemiseen ja luterilaiseen työmoraaliin.

Eiköhän näitä ihmisiä pystytä parhaiten auttamaan heidän omassa kotimaassaan? Minun nähdäkseni ongelmien ratkominen niiden synty-ympäristössä on huomattavasti tehokkaampaa, kuin niiden levittäminen pitkin Eurooppaa.

Asiassa nousee vastakkain kaksi keskenään kovin ristiriidassa olevaa tavoitetta – sallitaanko kerjäämiseen ja kiertämiseen perustuva kulttuuri nykyisessä Euroopassa vai olisiko (jo pelkästään lasten tulevaisuuden ja kokonaisedunkin vuoksi) syytä rajoittaa tämän tyyppistä ( tämä ei siis ole luonteeltaan työvoiman vapaata liikkumista ) toimintaa rajojen yli.

Olisiko todellakin parempi auttaa näitä kiertolaisia omassa maassaan? Auttaa heitä sivistymään, juurtumaan ja hankkimaan itselleen todellisen, oikean elinkeinon ammatin kautta? Onko tällaisen toiminnan salliminen – jopa tukeminen – lopulta kenenkään etujen mukaista?

Huutava työvoimapula ja valtion runsaskätiset avustukset

Työryhmän mukaan moni saapuu Suomeen, koska on kuullut tuttaviltaan rikkaasta valtiosta ja anteliaista asukkaista. Harhatietoa levitetään muun muassa internetissä. Siellä on romaniankielisiä sivustoja, joissa kerrotaan tietoa Suomen huutavasta työvoimapulasta ja valtion runsaskätisistä avustuksista.

Samaan aikaan, eräät piirit hyysäävät asiaa ja muutamat vihervasemmistolaiset poliitikot ovat valmiita ottamaan nämä kiertolaiset suomalaisen sosiaaliturvan piiriin. Puhumattakaan ministereistä, jotka laman saavuttua huutavan työvoimapula(kupla)a julkisuudessa.

Sanoisin, että aika edesvastuutonta menoa – jopa kukkahattuväeltä.

—

Edelleen – samaan aikaan, tämä kukkahattuväki on unohtanut näköjään todellisuuden.

Suomessa on 650000 köyhyysrajan alapuolella elävää kantasuomalaista. Lisäksi – virallisesta humppukista huolimatta – maassamme on edelleen yli 200 000 työtöntä. Näitä (eläviä ja tuntevia ihmisiä) on piiloteltu tilastoihin, höpö-höpökursseille, sairauslomille, työkyvyttömyyseläkkeille ja ties mihin muuhun tilastoihin. Asunnottomuus on pääkaupunkiseudulla arkipäivää tuhansille ihmisille. Julkinen terveydenhoito on konkurssikypsä ja tehoton. Mielenterveydenhoidosta eivoida kai edes käytännössä puhua. Lapset, yksinhuoltajat, vanhukset, köyhät – jopa varakkaat, mutta ylityöllistetyt ja yksinäiset ihmiset – voivat pahoin.

Poliitikkojen lisäksi myös ammattiyhdistysliike ja vasemmisto kokonaisuudessaan on unohtanut työttömät ja keskittyy duunariammateissa säilyneen ylemmän keskiluokan hyvinvoinnin lisäämiseen – pätkätyökin kuuluu muille kuin tovereille. Vuoden 2008 alussa Asiakastiedon rekisterissä oli 309 000 maksuhäiriömerkinnän saanutta, eikä luvussa vielä näkynyt tuore pikavippibuumi.

Toimeentulotuki, kansaneläke ja työttömän perusturva ovat pysyneet pitkään samalla – noin 500 euroa kuukaudessa – tasolla. Toimeentulotuen perusosa vaatisi 35 prosentin korotuksen, jotta sen ostovoima saataisiin samalle tasolle kuin vuonna 1994.

—

Kuitenkin – jälleen samaan aikaan – vuonna 2008 pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanottotoiminnan kulut olivat 60 miljoonaa euroa ja vuonna 2009 nämä samat kulut kasvavat 92 miljoonaan euroon.(Kiitos lukijalle vinkistä)

Näihin kyllä riittää Suomessa nykyään rahaa ja mielenkiintoa.

Lähteet: Tilastokeskus, HS, Ylioppilaslehti, STT

Jk. Lisää suomalaisesta todellisuudesta – ajoittain paljonkin parjaamani – Ylioppilaslehden julkaisemassa ja Antti Järven kirjoittamassa ansiokkaassa jutussa.

Hyysäri uutisoi ajatuksesta alistaa päihteitä raskausaikana käyttävät äidit tahdonvastaiseen hoitoon (l. pakkohoitoon).

Ajatus on tullut uudelleen esille ja se on saanut eduskunnassa jälleen ristiriitaisen vastaanoton. Päihdeäitien hoitoa pohtiva työryhmä aikoo esittää muiden keinojen ohella myös tahdonvastaisen hoidon käyttöönottoa. Työryhmän esitykset julkistetaan helmikuussa.

Yli 3 000 sikiötä altistuu vuosittain alkoholille ja osa vauvoista saa pysyviä vaurioita. Pakkohoitoesitystä pidetään osittain tervetulleena, mutta moni muistuttaa myös siitä, että tahdonvastaisen hoidon mahdollisuus voi karkottaa odottavat äidit jopa neuvoloista sekä siitä, että on turhaa puhua pakkohoidosta silloin kun resursseja vapaaehtoiseen hoitoonkaan ei ole.

(… maahanmuuttoon riittää sitä vastoin rahaa…)

Esitän tässä vuoden 2009 ensimmäisen mielipidekyselyn:

Ottamatta itse tähän – sinällään varsin kaksiteräiseen ja ajatuksia herättävään – kysymykseen tässä kantaa sen enemmän puolesta kuin vastaankaan, haluan kuitenkin todeta yhden asian.

Huomioni kiinnittyi erääseen asiaan liittyvään kommenttiin, nimittäin Anni Sinnemäen suustaan päästämään ilmeiseen lipsahdukseen.

Sinnemäen mielestä eräänlainen vapaaehtoinen pakkohoito voisi tulla kysymykseen. Siinä odottava äiti sopisi etukäteen, että hänet pidetään hoidossa, vaikka hänen oma mielipiteensä asiasta vielä muuttuisi.

Tämä herättää heti lisäkysymyksen siitä, että pitäisikö Annin mielestä tätä hänen lanseeraamaansa vapaaehtoisen pakon käsitettä laajentaa muuhunkin yhteiskunnalliseen toimintaan ja regulointijärjestelmiin?

Jos joku esimerkiksi äänestää ensin oikein ja myöhemmin väärin, hänen äänensä voidaan siirtää oikeaan leiriin – suostumuksella tai suostumuksella.

Koko ajatus on varsin radikaali. Se pitää sisällään oikeusjärjestyksemme vastaisen mallin siitä, että subjektiivisista kansalaisoikeuksista voitaisiin luopua vapaaehtoisesti ja kansalaisella olisi oikeus poistaa yhdenvertaisuusperiaate omalta kohdaltaan.

Näitä ajatuksia on totuttu kuulemaan yleensä enemmän totalitaarisissa yhteiskuntajärjestelmissä.

No toisaalta, eipä tämä kovin paljon yllättänyt. Mitä muuta voi odottaakaan Tiedonantajan entisen toimittajan tyttäreltä, joka on jo aikaisemmin ilmoittanut Vasemmistoliiton olevan hänelle luontevampi poliittinen toimintaympäristö kuin Virheet De Röda.

Toivottavasti Sinnemäestä tulee virheiden seuraava puheenjohtaja. Impulsiivinen käytös yhdistettynä vasemmistolaiseen ylimielisyyteen ja poliittiseen röyhkeyteen saattaa osoittautua lopultakin oikein annosteltuna virheiden joutsenlauluksi.

Lähde: HS

Maahanmuuton ansiosta Suomen väkiluku kasvaa tänä vuonna enemmän kuin vuosiin. Väkiluku nousee arviolta 5 325 600 ihmiseen, mikä on 25 100 suomalaista enemmän kuin vuonna 2007.

Penaali Milka Sauvala, Hyysärissä 30.12.2008

Maahanmuuton ansiosta?

Onko keinotekoinen väestömäärän kasvattaminen, sosiaaliturismi tai väestömäärän keinotekoinen ylläpito jotenkin ansiokasta? Onko Milka on unohtanut ilmastonmuutoksen, globalisaation, ihmiskaupan, puoliorjatyön, kansainvälisen rikollisuuden ja kolonialismin vaikutukset?

Puhumattakaan alkuperäisväestön oikeuksista ja kansanvallasta.

Oula Lintula kysyi varsin asiallisen ja ajankohtaisen kysymyksen masinoinnista Sananvapausfoorumilla.

Tämä herätti eräitä ajatuksia minussa.

Tämä nimittely masinoinnista osoittaa sen, että vallanpitäjät joko pelkäävät valtansa puolesta tai haluavat nitistää kaikki soraäänet jo versovaiheessa. Tosin se osoittaa myös sen, että nykyinen nomenklatura ei oikein ymmärrä internetin merkitystä ja sen aikaansaamia muutoksia koko maailmassa.

Yhteiskuntamme on päivänvalossa tarkastellen osoittautunut – vastoin kaikkia kaunopuheita ja epäilysten hiljalleen todeksi osoittautuessa – varsin oligarkkiseksi valtioksi.

Se mikä näyttää ulos päin kauniilta kansanvallalta ja monipuoluejärjestelmältä, onkin erinäisten keskenään kissanhäntää vetävien ja saaliin lopuksi keskenään jakavien saalistajien – sanoisinko vennamolaisesti – rosvojoukko. Tämä sama piirre näkyy olevan määräävänä kaikessa muussakin suomalaisessa yhteiskunnallisessa toiminnassa.

Tuskin kukaan sanoo naama vakavana osallistuvansa yhdistystyöhön pelkästään ja ensisijaisesti yhteisen hyvän ja edun vuoksi. Minä myönnän osallistuvani metsästysseurani touhuihin vain ja ainoastaan siitä syystä, että hirvenmetsästys on käytännössä mahdotonta yksin Suomessa. Minä hyödyn seurasta ja seurani muista jäsenistä – näiden hyötyessä minusta. Tämä on vielä moraalisesti oikein.

Aivan toinen tilanne on sitten se, kun käytetään näitä yhteisöjä ja yhdistyksiä ponnahduslautana valtaan tai pelkästään oman edun tavoitteluun. Se ei ole minun mielestäni mitenkään moraalisesti hyväksyttävää, vaikka onkin maan tapa. Tässä näkyy suomalaisen yhteiskunnan läpi kulkeva piilokorruptio.

Pahimmillaan tämä piilokorruptio näkyy vallatuissa ja käytön jälkeen hylätyissä tai suoranaista oman edun tavoittelua varten perustetuissa yhdistyksissä – unohtamatta tässä mitenkään suomalaisen piilokorruption todellisia kukkasia – asunto-osakeyhtiöitä.

Vallassa on muuten (juuri nyt) aivan selvä internetistien läpimentävä aukko. Aika sitten näyttää muuttuuko mikään vai onko ihminen edelleen – sukupolvesta toiseen – Niccolo Macchiavellin erinomaisesti kuvaama omaa etuaan ajava häikäilemätön eläin. Sellainen, jolle sosiaalisuus on vain keino toteuttaa omia päämääriään.

Näin vuoden vaihtuessa haluamme toivottaa kaikille lukijoillemme entistä parempaa ja vähemmän monikulttuurista uutta vuotta 1984… ei kun 2009.