Vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää on lanseerannut julkisuuteen uuden käsitteen nimeltään työnantajien korostuneet kielitaitovaatimukset.
Suurpään mielestä Suomessa vaaditaan maahanmuuttajilta ja ulkomaalaistaustaisilta työntekijöiltä liian hyvää suomenkielen osaamista.
Tämä ehkäisee Suurpään mukaan maahanmuuttajien työllistymistä ja integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Suurpään mielestä suomalaisessa työelämässä pärjättäisiin huomattavastikin nykyvaatimuksia heikommalla kielitaidolla.
Tämä Suurpään näkemys on herättänyt yllättävän vähän keskustelua julkisuudessa. Miten tämä asia on sitten todellisuudessa? Onko tuo väite ylikorostuneista kielitaitovaatimuksista sitten totta?
Minulla on aika tuore kokemus asian tiimoilta. Olin jokin aika sitten palauttelemassa tyhjiä pulloja ja tölkkejä erään nimeltämainitsemattoman saksalaisen halpamyymäläketjun liikkeessä. Jostain syystä kassin pohjalle oli jäänyt yksi Aura-olutta sisältänyt pullo avaamattomana.
Olin ajatellut ostaa tuosta kaupasta pari pakettia saksalaisia makkaroita takan ääreen paistettavaksi, joten kävelin suoraan kassalle ja näytin pulloa ja kerroin asiani – että pullo on muualta ostettu ja muualle maksettu. Näin siksi, ettei asian suhteen tulisi maksuvaiheessa ongelmia.
Kassatyöntekijä ei ymmärtänyt suomea, enkä saanut asiaani toimitettua. Vaihdoin englantiin ja ymmärtäminen parani – ainakin väärinymmärtäminen. Olen käyttänyt työssäni ammattikielenä toistakymmentä vuotta englantia ja ensimmäisen kerran elämäni aikana jouduin täyden kommunikaatiokatkoksen vaikutuspiiriin kyseisen kielen kohdalla.
Kassatyöntekijä tempaisi pullon kädestäni ja yritti ottaa siitä koodia kassaan – turhaan, tuote kun ei ole tuon liikkeen valikoimissa. Yritin tyrkyttää pullon palautuskuittia tälle työntekijälle, mutta hän oli kiinnostuneempi puhumaan minulle truntematonta kieltä ja veivaamaan pulloani edestakaisin lukupäätteen edessä.
Kassatyöntekijä ei saanut asiaa hoitumaan, joten hän huusi paikalle esimiehensä. No kiva, ehkäpä asia nyt selviää, ehdin jo ajatella. Kun esimies ilmestyi paikalle, hänen kielitaitonsa osoittautui samaa luokkaa olevaksi kuin kassatyöntekijänkin. Tässä vaiheessa selvisi kuitenkin se, että suomea osaava varsinainen esimies oli käymässä jossain ja palaisi kauppaan epämääräiseksi jääneen ajan kuluttua.
No, tässä vaiheessa katsoin, että minulla ei ole aikaa odotella ja ehdin lunastamaan pullokuitin myöhemminkin. Otin pulloni ja laitoin sen takaisin kassiini – ja silloin alkoi kauhea älämölö. Yritin saada selville mistä nyt on kyse (tosin arvasin kyllä, että ongelma on tuossa kohtuuttomassa kielitaitovaatimuksessa) ja jäin odottelemaan mitähän seuraavaksi…
No, seuraavaksi paikalle ryntää vartija kasvot punaisina, puuskuttaen ja henkeään haukkoen – toinen käsi pampulla, toinen kyynelkaasusumuttimella.
No – vartijan saapuminen oli oikeastaan ihan hyvä – asia selvisi varsin nopeasti ja pääsin jatkamaan matkaani orpoinen Aura-pulloineni.
Minulle on jäänyt vielä eräs kysymys. Johanna Suurpää – olisitko ystävällinen ja kertoisit, oliko tämä tilanne sellainen, jossa minä asiakkaana esitin kohtuuttoman kielitaitovaatimuksen kaupan henkilökunnalle?
03.03.2009 at 10:56 ip
samansuuntaisia ajatuksia samassa putiikissa… kassamamu ilmoitti hinnaksi viisiseitsemankummenta ja lätkäisi 6e;sta vaihtorahana 10 centtiä kouraan. Hetken ihmeteltyäni huomasin kassakuitissa summan
olleenkin 5,90 eli jonkinlaista kielitaidon
hieromista työn kannalta oleellisessa sanavarastossa voisi harjoittaa/vaatia
04.03.2009 at 9:46 ap
Kysymys kuuluu lisäksi: Onko mitään syytä asioida tuossa liikeessä? Olen itsekin törmännyt ala-arvoiseen palveluun jolloin käynti on jäänyt ainutkertaiseksi. Asiakas äänestää jaloillaan.
04.03.2009 at 8:21 ip
Onhan siinä(ehkä)sellainen mahdollisuus että kyseinen kioski saa jonkin sortin työllistämistukea. Siinä ei sitten paljon kielitaito paina.
Tai voihan se olla että havittelevat maahanmuuttajia asiakkaikseen omalla äidinkielellä.
05.03.2009 at 1:47 ip
Positiivista asiassa on se, että ko. henkilöt olivat töissä.
Negatiivisinta asiassa oli taas se, että olut oli Auraa. No – makunsa kullakin…:D.
05.03.2009 at 2:42 ip
Octavius:
Auran paras puoli taas on se, että se pannaan nykyään muuhun kuin Auran veteen…
06.03.2009 at 5:54 ip
“Jouko Says:
Kysymys kuuluu lisäksi: Onko mitään syytä asioida tuossa liikeessä? Olen itsekin törmännyt ala-arvoiseen palveluun jolloin käynti on jäänyt ainutkertaiseksi. Asiakas äänestää jaloillaan.”
Lähes kaikilla tuntemillani on kokemuksia hoonoa soomea puhuvista myyjistä ja on totta, että asiakas voi näissä tapauksissa äänestää jaloillaan.
Mutta entäpä sitten, kun “tiskin takana” oleva ummikko onkin esimerkiksi terveydenhoitaja tai lääkäri, poliisi, sosiaalityöntekijä, vartija tms. ja kyseessä on kiireellinen astetta vakavampi tilanne?
Mikäli lässytys liiallisista kielitaitovaatimuksista kovenee, ei auttane muuta kuin alkaa tekemään valituksia. Eihän asia voi mitenkään olla niin, että esim. terveyskeskuksen asiakkaan omalla vastuulla on asiansa ymmärretyksi saaminen!
Erilaiset palvelualojen tahot hurskastelevat usein asiakaspalautteen tärkeydestä palvelujen sujumiselle. Alkakaamme tehtailemaan tätä palautetta joka ikinen kerta kun kohtaamme näitä kielenrikastajia!
26.03.2009 at 3:55 ip
Omassa blogissani http://puutakenkaa.vuodatus.net/ on pari kirjoitusta kielten opiskeluun liittyen. Hollannissa tähän kielipolitiikkaan suhtaudutaan ihan päinvastoin.
08.07.2009 at 7:21 ip
No johan on, alkaa mennä törkeäksi jos joksikin tämä. Maassa maan tavalla tai maasta pois, kielenkin kanssa. Suomi saattaa olla vaikea kieli, mutta jos tänne on aivan VÄLTTÄMÄTTÄ päästävä niin sitten itkien ja hampaita kiristellen vain opettelemaan.