Kansalaisoikeuksien nykyinen kehitys kulkee liittovaltiokehityksen rinnalla siihen suuntaan, että joudumme luopumaan eräistä perusoikeuksistamme - tällä näkymällä varsin nopeasti.
Kansalaisyhteiskunnan kulmakivinä pidettyjä ilmaisun-, mielipiteen-, sanan- ja yhdistäytymisvapauksien kohtalo on ajautumassa siihen, että yleiseurooppaöainen EU-parlamentti on hiljakseen valmistellut sellaista lainsäädntöä, joka tulee rajoittamaan kaikkia noita edellämainittuja osa-alueita.
Tämän näytöksen jälkeen tulemme kokemaan kansalaisoikeuksiltaan rajoitetun uuden liittovaltion synnyn – uusimperialistisen eurooppalaisen maailmanvallan nousun kilpailemaan muiden suurvaltojen uuskolonialismin saalistusalueista.
Kukaan kansallismielisesti (l.nationalistisesti) ajatteleva ihminen ei voi välttyä – luettuaan tuon tekstin ja ajaeltuaan sitä - siltä ajatukselta, että seuraavat pogromit ja vainot tullaan Eurroopassa kohdistamaan kansallismielisiin ihmisiin – he häiritsevät uutta eurooppalaista yhtenäistymiskehitystä pois kansanvaltaisuudesta kohti oligarkiaa – ja lopulta diktatuuria.
Kannattaa lukea myös ajatuksella tämä – erittäin hyvä – samaan asiaan asiaan liittyvä eurooppalaisen toisinajattelijan – Marco Cappaton -kommentti:
VÄHEMMISTÖÖN JÄÄNYT MIELIPIDE
Esittäjä Marco Cappato
Ehdotus neuvoston puitepäätökseksi rasismin ja muukalaisvihan vastaisesta toiminnasta
(KOM(2001) 664 – C5-0689/2001 – 2001/0270(CNS))
Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa todetaan, että “jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta”. Nämä suvaitsevat periaatteet vaarantava lainsäädäntö, jossa kriminalisoidaan “vakaumuksia”, on tyypillistä totalitarismeille.
Tämä on komission linja, kun se pyytää tekemään “julkisesta yllytyksestä rasistiseen vihaan”, “rasistisia ilmauksia sisältävien kirjoitusten levittämisestä” ja näihin ja muihin rikoksiin yllyttämisestä rikosoikeudellisesti rangaistavaa ja määrää niihin liittyvästä takavarikoinnista ja menetettäväksi tuomitsemisesta. Näiden toimien lisäksi, joista langetettava enimmäisrangaistus on vähintään kahden vuoden vapausrangaistus, kun ne liittyvät laittomaan yhdistystoimintaan, olisi loogista järjestää julkisia tilaisuuksia, joissa poltetaan ja tuhotaan merkittävä osa maailmankirjallisuudesta ja -taiteesta.
Populististen ja antieurooppalaisten liikkeiden riemuksi eurobyrokraattien hulluus jyrää alleen Voltairelta perityn suvaitsevuuden – “je ne suis pas d’accord avec ce que vous dites, mais je me battrai jusqu’au bout pour que vous puissiez le dire” (vapaa suomennos: “en yhdy mielipiteeseenne, mutta teen kaikkeni, jotta voisitte ilmaista sen”) – ja osoittautuu paljon vaarallisemmaksi kuin se “hirviö”, jota vastaan väittää taistelevansa.
Asiasta on käyty keskustelua myös Hommassa. Käykää tutustumassa.
Eräs vihervasemmistolaisen liikkeen suurimmista ajattelijoista ja innostavimmista intellektuelleista on antanut pari vuotta sitten virheiden Vihreä Lanka-julkaisulle seuraavan (sananvapautta koskevan) lausunnon:
”Suomessa arvostetaan kumman paljon vaiteliaisuutta. Meidän pitäisi oppia laukomaan puheita, iskemään sanalla. Useissa muissa Euroopan maissa väittelykulttuuri on kehittynyttä: kiivaan yhteenoton jälkeen mennään yhdessä kaljalle eikä suututa”, Jarkko Tontti kertoo ulkomailla asuttujen vuosien kokemuksesta.
Tontin ihannemaassa ei ole pääministeriä, joka kieltää hallitustaan puhumasta julkisuudessa keskeneräisistä asioista tai pyytää muslimeilta anteeksi profeetta Muhammedia käsitteleviä pilapiirroksia.
Tontille sananvapaus on sydämen asia. Hän kuuluu Suomen Peniin, eli toimittajien, kääntäjien ja kirjailijoiden sananvapausjärjestöön. Tontti kannattaa lämpimästi Penin piiristä lähtenyttä ajatusta, jonka mukaan kunnianloukkausrikos pitäisi poistaa kokonaan laista. Kunnianloukkausta käytetään liian usein tekosyynä, kun joku haluaa rajoittaa toisten ilmaisunvapautta.
”Mitä tahansa täytyy voida sanoa”, Tontti vaatii.
Ateistina omaa räväkkää kampanjansa uskontoa vastaan käyvä Tontti totesi jumalanpilkasta jokin aika sitten näin:
Ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Suomen rikoslaissa on yhä kriminalisoitu jumalanpilkka. Minun mielestäni riittäisi, jos jumalanpilkka muutettaisiin asianomistajarikokseksi, eli vain rikoksen uhri voisi käynnistää syytetoimet, jos katsoo tulleensa loukatuksi.
Sama teema jatkui Tontin Vihreän Langan julkaisemassa Tontilta -blogissa myös tänä keväänä. Kyse oli tuolloin siitä, että onko moraalisesti oikein, että Suomen pääministeri yrittää hiljentää oikeuden kautta entisen naisystävänsä sananvapauden. Tuolloin Tontti kirjoitti näin:
Vain vähän aikaa sitten kansanedustaja Bjarne Kallis teki eduskuntakyselyn Vihreässä Langassa julkaistusta sarjakuvasta, jossa asetettiin rinnakkain hakaristi ja Israelin valtion lippu. Sarjakuva ja vertaus eivät olleet erityisen onnistuneita, kuten ei ole Pääministerin morsian -teoskaan. Mutta ilmaisunvapauteen kuuluu, että tyhmiäkin pitää saada puhua.
Tätä mieltä Jarkko Tontti oli siis vielä viime keväänä - ja silloin kun ei vielä puhuttu todellisista poliittisen ilmaisuvapauden piiriin kuuluvista lausunnoista ja niihin liittyvästä sananvapaudesta. Mutta kuten monesti aikaisemminkin, kaikki ei todellakaan ole sitä miltä se aluksi vaikuttaa.
Nimittäin Jussi Halla-aho, häneen kohdistunut poliittinen ajojahti ja lopulta viime viikolla (parhaimpien tyrannivaltioiden perinteitä noudattaen) käyty poliittinen näystösoikeudenkäynti, ovat paljastaneet Tontin todellisen karvan.
Tämä samainen Tontti antoi viime viikolla lausunnon (samaisen Penin varapuheenjohtajan ominaisuudessa) Halla-ahoa koskevassa sananvapausasiassa. Kun tämä lausunto tuli pyytämättä sananvapausjärjestönä tunnetun yhdityksen johdosta, tällä kommentilla on laajakantoinen ja syvä merkitys. Ääni Tontin kellossa oli kuitenkin aivan toisenlainen nyt, kun kyse oli Halla-ahosta. Aikaisemmin siis jopa kunnianloukkauslainsäädännön lakkauttamista vaatineen Penistimme ämyrissä soi nyt aivan uusi virsi:
Sananvapausjärjestö Suomen Penin mukaan ihmisoikeuksien ja sananvapauden nimissä ei voi blogiinsa kirjoittaa ihan mitä tahansa. Penin varapuheenjohtaja Jarkko Tontti kritisoi helsinkiläistä kaupunginvaltuutettua Jussi Halla-ahoa (ps./sit.) siitä, että hän on kirjoittanut blogeissaan yhdestä kansanryhmästä yleistäen, ei yksilöinä.
- Niin tärkeä ihmisoikeus kuin sanavapaus onkin, täytyy harkita ja punnita kommentteja, kommentoi asiaa Sananvapausjärjestö Suomen Penin varapuheenjohtaja Jarkko Tontti Uudelle Suomelle.
Sillälailla…
Kun Jussi Halla-aho kritisoi oikeutta kaksoisstandardista ja sen soveltamisesta yhdenvertiasuusperiaatteen vastaisesti, tämä standardi näyttää levinneen oikeudenkäytön ulkopuolellekin – ainakin Jarkko Tontti nimisen lakimiehen moraaliin.
Tontti on nykyään (ainakin Jussi Halla-ahon tapauksessa) sitä mieltä, että se mikä on hänelle (siis Tontille) sallittua ei ole sallittua Jussi Halla-aholle – eikä muillekaan sellaisille kansalaisille, jotka ajattelevat Tontin ajatusmaailmasta poikkeavasti. j
Tontti on kirjoittanut myös ajoittain (l. tasaisin väliajoin) varsin räväkästi kirkkoa ja luterilaista uskontoa vastaan suunnattuja tekstejä.
Itse hän kommentoi noita – ainakin minua ja vakaumustani tasaisesti loukkaavia – tekstejä kuuluisan Halla-ahon sananvapautta koskevan Pen-lausuntonsa yhteydessä näin:
Tontti myöntää, että joku kristitty voi teksteistä loukkaantua. Hän haluaakin ravistella uskovia ihmisiä.
- Sitä ei voi käydä kieltämään, että Koraani ja Raamattu sisältävät hätkähdyttäviä väitteitä, Tontti puolustautuu ja kritisoi tiettyjen kristittyjen kirjaimellista tapaa tulkita tekstejä.
- Jokaisen kristyttynä itseään pitävän olisi syytä pohtia Raamatun sisältämiä väitteitä, hän jatkaa.
Tontti ei kuitenkaan katso, että hänen tekstinsä voitaisiin katsoa kansanryhmää vastaan kiihottamisena, kuten Halla-ahon tapauksessa.
- Uskontoja ja maailmankatsomuksia täytyy kritisoida perustellulla tavalla, kertoo uskonnottomaksi tunnustautuva Tontti.
Eli nyt taidettiin sitten päästä asian ytimeen. Jos tätä Tontin meriselitystä tulkitsee miten tahansa, niin muille kuin Tontin kanssa samoin ajatteleville ihmisille jää joka kerran Musta-Pekka käteen. Perusteltu tapa perustuu Tontin perusteluun, joka taas perustuu Tontin subjektiiviseen mielipiteeseen.
Tontti on ottanut itselleen oikeuden määritellä mitkä mielipiteet ovat oikeita – tarkemmin ottaen kenen esittäminä ja missä yhteydessä. Tontti varaa itselleen oikeuden toimia sananvapausasioissa sensorina ja kertoa mikä sopii ja mikä ei tähän Uuteen Uljaaseen Monikulttuurisen Eurooppalaiseen Liittovaltioon – ja sen hallintoalueeseen nimeltä Suomi.
Herää vahva epäilys, että Tontin ns.humanistisen hymyn takaa irvistelee todellisuudessa herkkähipiäinen, toisinajattelua, sananvapautta ja mahdollisesti myös muita kansalaisoikeuksia rajoittamaan pyrkivä ehta uusstalinisti. Demlalainen kansandemokraatti.
Toinen mahdollisuus on myös se, että sieltä löytyy aidosti kaksinaamaisia menettelytapoja ja henkistä epärehellisyyttä hyödyntävä elitistisesti ajatteleva – ajattelunsa kansanvallan ja sananvapauden hyötyajatteluun perustava – laskelmoiva opportunisti.
Vaikea sanoa mikä on sitten totuus – mutta tällainen kuva on ainakin minulle välittynyt henkilökohtaisesti - seuratessani Tontin puuhasteluja ja kirjoittelua.
Lähteet: US, STT, VL, HS. Kiitokset Juuso Peltoniemelle ja Antti Heiskalalle
Olen hetken miettinyt kirjoitanko eräästä – tuohon yläpuolella olevaan merkkiin liittyvästä – näkemästäni tapauksesta. Ajattelin jättää (ihan lähimmäiseeni kohdistuvasta rakkaudesta ja myötähäpeästä johtuen) asian sikseen, mutta muuan Jussi K. Niemelä ja hänen hengenheimolaistensa käynnistämä ateistinen lähetystyökampanja aiheutti sen, että päätän nyt sitten kuitenkin krjoittaa aiheesta.
Olin jokin aika sitten paikalla todistamassa tilannetta, jota ei voi millään tavalla pitää evoluution huipulta lähtevänä toimintana.
Kuljin katua pitkin ja ihmettelin erään auton (joka oli siis varustettu ylläolevalla merkillä) liikehdintää. Auton kuljettaja oli jostain minulle tuntemattomasta syystä pysäköinyt pienen henkilöautonsa sellaiselle kadunpätkälle, joka oli varattu 4 tunnin pysäköintialueeksi kuorma- ja pakettiautoja varten.
Tämä pieni henkilöauto oli (ilmeisesti pysäköinnin jälkeen) jäänyt kahden kuorma-auton väliin ja auton kuljettaja ei saanut autoaan edessä ja takana olevista ylin metrin raoista huolimatta takaisin kadulle.
Kuljettaja väänsi autonsa poikittain, jonka jälkeen auton takaosa kolahti kanttikiveen. Kuljettajalle tuli ilmeinen paniikki ja auton keula kolahti edessä seisovaan kuorma-autoon. Seuraavan hätäisen tempauksen jälkeen auton perä osui taakse pysäköityyn kuorma-autoon.
Seuraavaksi kuljettaja sai autonsa poikittain kadulle – ja aiheutti ruuhkan. Poistuin paikalta, enkä jäänyt enää katsomaan loppuhuipennusta.
Surullistahan ja myötätuntoa herättäväähän tämä sinänsä on. Myötähäpeä syntyy siitä, että kyseisen ajoneuvon kuljettaja välitti merkillään darwinismia ja evoluutiota- osoittaen käytöksellään se, ettei ainakaan hän ollut evoluution huipentuma.
Toisaalta tässä tuli mieleen, että äänekkäimmät ateistihihhulitaha toimivat samalla tavalla – ensin suhtaudutaan välinpitämättömästi ohjeisiin ja sääntöihin, sen jälkeen tulee paniikki ja paniikkia seuraa vahinko ja rytinä. Mikään muu kuin ismin nimi ei erota näitä hihhuleita uskonnollista hihhuleista.
Ja ihmisten tulee saada liikkua vapaasti missä vain, Nilsson sanoo. Esimerkiksi Suomeen pitäisi ottaa enemmän maahanmuuttajia, heidät pitäisi integroida kielellisesti paremmin ja kantaväestön muukalaisvihaakin voisi esimerkiksi asennekasvatuksella kitkeä.
Tässä kohdassa maahanmuuttokriitikot naurahtavat pilkallisesti ja kysyvät, kuka maksaa sosiaaliturvan työttömille maahanmuuttajille. Eikä se mikään asiaton kysymys olekaan.
“En ymmärrä sitä logiikkaa, että ‘ne tulee tänne elämään meidän rahoilla’, ja silti niille ei edes anneta mahdollisuutta tehdä muuta. Okei, on paljon ihmisiä, jotka elävät sosiaalituella tullessaan suomeen, mutta jos heidät integroidaan yhteiskuntaan ja he saavat töitä…”
Mutta jos he eivät saa töitä? Maahanmuuttajienhan on erityisen vaikea niitä saada.
“Silloin se on tavallaan meidän oma vika. Jos he ovat töissä, he maksavat veroja.”
Nyt kuulostaa taas idealistilta.
“Globalisaatiokriitikko” Eva Nilsson (27:n vuoden kypsässä iässä, yhtä kypsine mielipiteineen) Image 8/09.
Uskon maahanmuuttajavoiman hyväksikäytön oivaltamisen (keinotekoisen suomenruotsalaisen vähemmistön kasvattamisen humanitaarisen maahanmuuton kautta) syntyneen RKP:ssä sattumalta. Vertaisin tätä esim. vakuutuspetokseen, jossa ilmoitetaan tulipalossa menetetyn paljon muutakin kuin mitä todellisuudessa menetettiin. Tai osuvampi vertaus lienee se, että vakuutuspetoksen mahdollisuuden oivallettua heitetään bensaa palonalkuun. Miten tämä sitten liittyy nyt käytävään oikeudenkäytiin, niin en näe suoraa yhteyttä. Se on silti huomionarvoinen näkemys siitä mitä RKP hyötyy vapaammasta maahanmuuttopolitiikasta.
Tavallisten ihmisten ja pienyritysten pankkiasioita hoitamaan pitäisi perustaa kokonaan uusi pankki, kansanpankki, ehdottaa vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki. Kansanpankki ei tavoittelisi toiminnallaan voittoa, toisin kuin muut pankit, ja se voisi periä alhaisempia korkoja ja palvelumaksuja kuin nykyiset pankit.
Puheenjohtaja Paavo Arhinmäki 18.08.2009 (ajatus kansanpankista sai saman tien kannatusta muilta vasemmistoliiton kansanedustajilta, etenkin Minna Sirnöltä)
Vasemmistolaista logiikkaa, esimerkki 2.:
Vasemmistoliitto on saanut Metalliliitolta kertomaansa enemmän toiminta-avustusta vuonna 2007. Parin viikon takaisessa rahoitusselvityksessä puolue kertoi, että se on saanut 2007 Metalliliitolta toiminta-avustusta 15 000 euroa.
STT:n selvittäessä asiaa ilmeni, että puolueen tilille on kuitenkin kilahtanut toiminta-avustusta paljon enemmän, eli noin 59 000 euroa. Vasemmistoliitto siirsi tästä toiminta-avustuksesta 44 000 euroa Metalliliiton vasemmistoryhmälle.
Vasemmistoliiton puoluesihteeri Sirpa Puhakka selitti näiden lukujen eroa sillä, että puolue ilmoitti rahoitusselvityksessään vain sen osan Metalliliiton toiminta-avustuksesta jonka puolue otti lopulta puoluekäyttöön.
On kerrottu niistä rahoista, jotka puolue käyttää omaan toimintaansa
Hän ei kuitenkaan osannut kertoa, miksi Metalliliiton vasemmistoliittoa edustavan ryhmän osuus potista on pitänyt kierrättää vasemmistoliiton puolueen tilin kautta.
Eräs maahanmuuton vapauttamista koskeva perusteema on ollut ikääntyvä väestömme ja sen myötä maahamme saapuva työvoimapula. Todellisuus on kuitenkin toinen – toistan tässä hieman itseäni.
Suomen väestön ikääntyminen on käsitteenä kupla. Kyse on sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien aiheuttamasta tilastollisesta kummajaisesta. Tämä ongelma kuitenkin katoaa näiden suurten ikäluokkien mukana hautaan noin 10-20 vuoden sisällä. Tämän jälkeen Suomen väestö putoaa (ilman keinotekoista väestönkasvua) noin neljään miljoonaan suomalaiseen ja väestöpyramidi (kuin myös elinkeinoelämä) normalisoituu.
Jos tätä – ominkin voimin hoidettavissa olevaa parinkymmenen vuoden mittaista – ongelmaa varten tuodaan maahamme massoittain halpatyövoimaa, tulemme rakentamaan tuleville sukupolville todellisen monikulttuurisen ongelman. Sellaisen, jonka vaikutukset saattavat kestää satoja vuosia ja pahimmillaan ne tuhoavat suomalaisen kulttuurin, suomalaisen kansallisvaltion ja suomalaisuuden.
Sen sijaan, että nämä vanhuksista ja huoltosuhteesta huolissaan olevat ihmiset tekevät nykyistä monikulttuuripropagandaansa, suosittelen laskeutumista todellisuuteen ja tekemään jotain todellista asioiden eteen.
Päivän uutisvuo kertoo, että uusi ikäihmisille tarkoitettu toimintapuisto Helsingin Pikku Huopalahdessa sai yksimielisen innostuneen vastaanoton keskiviikkona, kun joukko vireitä eläkeläisiä tutustui siihen.
Taavetinpuistoon on tuotu monia välineitä, jotka uutisen mukaan vaikuttavat lasten leikkipuiston telineiltä. Ensihavainto ei olekaan kovinväärä, sillä laitteet on suunnitellut ja valmistanut rovaniemeläinen Lappset-yritys, joka tekee leikkipuistojen välineitä. Suurin ero leikkipuiston telineisiin on se, että ikäihmisten puistossa ne ovat matalammalla. Kehittämiseen on osallistunut ikäihmisiä ja lapsia. Puistossa on käytetty myös urheilukentiltä tuttua pinnoitetta, jolloin kaatuminen on pehmeämpää kuin hiekalle.
Näillä ikäihmisille suunnitelluilla aitteilla voi pitää yllä lihaskuntoa ja tasapainoa. laitteiden suunnittelussa on otettu huomioon ikääntyvien kansalaisten arkielämän taitojen ylläpitäminen. Näin ollen myös pyörätuolin ja rollaattorin avulla liikkuvat on otettu huomioon. Puiston yhteydessä on myös puolen kilometrin pituinen kävelyreitti, jonka varrella on penkkejä.
Tämä toimintapuisto on syntynyt Miina Sillanpään säätiön aloitteesta. Helsingin kaupunki vastasi rakentamisesta ja huolehtii ylläpidosta.
Tämä on hieno ajatus, jota voisi laajentaa Pikku-Huopalahden ulkopuolellekin. Tällaiseen toimintaan olisi helppo yhdistää kahvilatoimintaa, retkiä, harrastuspiirejä – jopa päivätansseja seniorikansalaisille. Kun vielä jossain päin käytössä olevaa vanhusten ja lasten yhteisen ajan viettoa saataisiin tähän mukaan, voitaisiin puhua ikäpolvien kohtaamisesta ja yleishyödyllisestä toiminnasta.
Parhaimmillaan näin saataisiin ikääntyvää väestöä aktivoitua ja kuntoutettua niin, että nykyistä paljon pienempi osa päätyisi myöskin nykyistä lyhyemmäksi ajaksi kroonikko-osastoille. Olen taipuvainen uskomaan siihen, että terve sielu asuu terveessä ruumiissa. Uskoisin ahdistuksen, yksinäisyyden ja masennuksenkin saavan näin ainakin ensiapua ikääntyvässä väestönosassamme.
Vastaavasti kaikki väestön ikääntymisestä huolissaan olevat monikulttuuristit voisivat käyttää edes osan vapaa-ajastaan vapaaehtoistyöhön ja seurusteluun ikäihmisten kanssa. Ehkä sieltä löytyisi viimein järkeä myös tähän nykyiseen monikulttuuriuskontoon.
Joku sanoi joskus, että viisas yhteiskunta kunnioittaa ja kuuntelee vanhuksiaan.
Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut, että kuvittele itsesi, jälkeläisesi tai ihan kuka tahansa Sinulle tärkeä ihminen tähän:
Kiina nimittäin kauppaa alistamiensa uhrien sisäelimetkin parhaiten tarjoavalle – tekemänsä valtiollisen murhan jälkeen.
STT:n julkaisema ja Reutersin toimittama uutinen vahvistaa edelleen näkemystäni siitä, että Kiina olisi pitänyt laittaa kansainväliseen kauppasaartoon jo vuosia sitten. Olen ajoittain muistutellut asiasta, esimerkiksi voisi ottaa vaikka tämän Pekingin olympialaisten alla julkaisemani kirjoituksen.
Maitsemani uutisen mukaan Kiinassa jopa 65 prosenttia luovutetuista elimistä tulee teloitetuilta vangeilta,. Näin on kertonut viimeinkin jopa virallinen China Daily -lehti tänään keskiviikkona.
Kiinan hallitus on ilmoittanut olevansa tyytymätön tilanteeseen ja käynnistävänsä uuden ohjelman, jolla myös tavallisia ihmisiä halutaan kannustaa elintenluovuttajiksi.
“Teloitetut vangit eivät missään nimessä ole sopivia elintenluovuttajiksi”,
Kiinan apulaisterveysministeri Huang Jiefu sanoi.
Uudella ohjelmalla etsitään ihmisiä, jotka ovat valmiita luovuttamaan elimiä kuolemansa jälkeen. Luovuttajien perheille kaavaillaan taloudellista tukea. Jopa 1,5 miljoonaa kkiinalaista tarvitsee uutta elintä, mutta vuosittain vain noin 10 000 heistä pääsee elinsiirtoleikkaukseen. Kova kysyntä on myös luonut markkinat laittomalle elinkaupalle, jota nyt halutaan kitkeä.
Tämä nyt virallisenkin Kiinan tunnustama ongelma on vain jäävuoren huippu. Eräs vielä ikävämpi piirre tähän toisinajattelijoiden ruumiiden häpäisyyn liittyvässä valtiollisessa ihmisoikeusrikoksessa on se, että suuri osa näistä elimistä päätyy Kiinan ulkopuolelle – kovaa rahaa vastaan.
Kiina teloittaa edelleen rikollisten lisäksi myös toisinajattelijoita ja on maailman teloitustilastojen ehdoton ykkönen. Vuonna 2008 maassa teloitettii todennäköisesti lähemmäs 8000 henkilöä. Tuomioita jakava oikeuslaitos ei ole riippumaton, sillä Kiinan kommunistisen puolueen virkailijat painostavat ja jopa määräilevät tuomioistuimia. Syytetyt eivät saa riittävän nopeasti yhteyttä asianajajaan ja oikeudenkäynneissä syytettyjä ei ensisijaisesti oleteta syyttömiksi.
Kiinassa kuolemanrangaistuksen voi saada kaiken kaikkiaan 68 erilaisesta rikoksesta, muun muassa väljästi määritellystä ”valtion yhtenäisyyden uhkaamisesta” ja veropetoksesta. Kuolemanrangaistusta on näin käytetty myös tehokkaasti siis myös poliittisten vastustajien ja toisinajattelijoiden vaientamiseen. Vakavista rikoksista epäiltyjen kidutus on yleistä. Kiinan lainsäädäntö ei kiellä käyttämästä kidutuksella hankittuja todisteita oikeudenkäynneissä, eikä syytetyillä ei usein ole mahdollisuutta saada asianmukaista puolustusasianajajaa ajoissa.
Ampuminen on yhä yleisin teloitustapa Kiinassa. Kuolemaantuomittua ammutaan niskaan tai päähän takaapäin. Myrkkyruiskeella teloittaminen on yleistynyt ja sitä on Kiinassa esitelty ”humaanimpana teloituskeinona”.
Kiinan kansantasavalta järjestää myös julkisia teloituksia. Näihin koko kansan tapahtumiin on viety yleisöksi jopa koululaisia, sekä kuolemaantuomittujen julkiset kuljetukset asutuskeskusten läpi teloituspaikalle. Kiina on sitoutunut luopumaan näistä käytännöistä, mutta viranomaisten lupaukset ovat usein olleet katteettomia.
Amnesty Internationalin ja Human Right Watchin mukaan on myös olemassa laajaa todistusaineistoa siitä, että teloitettujen elimiä käytetään elinsiirtoihin – eli toisinajattelijoiden ruumiit häpäistään kuoleman jälkeen vielä ryöstämällä ne.
Ruotsin ulkopoliittisen instituutin tutkijan tohtori Johan Lagerkvistin mukaan on ulkomaisilla yrityksillä on suuri mahdollisuus vaikuttaa ihmisoikeuksiin ja demokratisoitumiseen. Jos mielipiteitä ei esitetä, edistystä ei ole paljonkaan saavutettu. Kiinan johtajat ovat riippuvaisia ulkomaisista yrityksistä talouskasvun jatkumiseksi. Kiinan ympäristöongelma on eräs ihmiskunnan tulevaisuuden suurimmista kokonaisuuksista..
Lagerkvist antaa Ruotsin yritysjohdolle viisi avainohjetta kaupankäyntiin epädemokraattisen ja autoritaarisen maan kanssa, kuten Kiina:
1) Kiina ei ole eettisesti vapaa-alue, vaan sama etiikka on voimassa koti- ja ulkokentällä.
2) Kaikkia vieraita tapoja ja käsityksiä ei tarvitse kunnioittaa, vaikka olisikin vieras. Muun muassa paikallista vankeinhoitoa, naisten sortotapoja tai autoritaarista politiikkaa voi ja joskus tuleekin kritisoida paikalla.
3) On voitava olla uskollinen perusarvoilleen, jottei menetä uskottavuuttaan.
4) Älä omaksu ajatuksia Kiinan byrokratiakapitalismin loistavuudesta. Se on todennäköisesti ohimenevä ilmiö. Kukaan ei tiedä, koska Kiina demokratisoituu. Tämän päivän toisinajattelijat ja maanpakolaiset voivat olla huomisen vallanpitäjiä.
5) Älä ole huoleton maineestasi ja nimestäsi Kiinassa: Globaalissa maailmassa leviävät uutiset yritysten ja maan sosiaalisesta vastuusta nopeasti.
Kiinatutkija Mary Gallagherin mukaan nykyinen talouskasvu ja varsinkin ulkomaiset investoinnit ovat suurin Kiinan demokratiaa viivästyttävä syy.
Suomi – ja suomalaiset – tukevat tätä ihmisoikeuksien törkeää polkemista suoraan ja epäsuorasti. Tärkeimpänä huonona esimerkkinä on tietysti Nokia, joka on jo pitkään siirtänyt tuotantoaan Kiinaan – välittämättä Kinnassa vallassa olevasta hallintojärjestelmästä ja maan ihmisoikeustilanteesta. Raha on pyhittänyt keinot.
Myös lukuisat muut suomalaiset yritykset ovat mukana tuossa toiminnassa. Sen lisäksi, että ne tukevat suoraan rikollista hallintoa, ne vähentävät myös suomalaisten teollisuustyöpaikkoja ja elinmahdollisuuksia – välittämättä myöskään päästöistä taiympäristöstäkään yhtään sen enempää.
Uusin ulottuvuus tässä kehityksessä on ollut kiinalaisten opiskelijoiden ryntäys Suomeen – ilmaisen korkeakouluopetuksen ja paremman elintason pariin. Tämä kehitys siirtää tietotaitoa ulos Suomesta ja tukee Kiinan nykyistä hallintoa. Ehkä härskein esimerkki tässtä on parin vuoden takaa. Tuolloin yksikään suomalainen nuori ei mahtunut opiskelemaan teoolista muotoilua Helsingissä – Kiinasta tulleet opiskelijat miehittivät koko linjan.
Eivätkä julkisyhteisötkään jää tässä touhussa yhtään yrityseleämästä jälkeen. Otetaan esimerkiksi vaikka Vantaan kaupunki.
Kiinalaisen Harbinin kaupungin tekemät ihmisoikeusrikokset tulivat julkisuuteen vuonna 2007. Harbinin kaupungin viranomaiset kiduttivat (ja jatkavat kiduttamistaan edelleen) Falun Gongin harjoittajia. Vantaa solmi kuitenkin yhteistyösopimuksen Harbinin kanssa heinäkuussa 2008. Vantaan kaupunginjohtaja Juhani Paajasen mukaan ihmisoikeudet paranevat kun luodaan yrityssuhteita Kiinaan. Vantaa ei selvittänyt ihmisoikeusasioita, eikä katso voivansa puuttua niihin. Käytäntö on osa Vantaan kaupungin elinkeinopolitiikkaa.
Yksityinen kansalainen on hieman huonossa tilanteessa tämänkin asian suhteen – vaikka se vaikuttaa Kiinan ihmisoikeustilanteen lisäksi jo omaan jokapäiväiseen elämäämmekin.
Jatkuvasti kiihtyvä EU:n liittovaltiokehitys ja vallan siirtyminen yhä syvemmälle keskusjohtoiseen Brysseliin luovat yhden suuren ongelman – muut ovat kotikutoisia.
Olemme luottaneet parlamentarismin puhtauteen ja antaneet liikaa valtaa omille päättäjillemme (jotka näyttävät huomattavasti oletettua korruptoituneemmilta nykyisen uutistulvan valvossa). Kuten jo tuossa aikaisemmin linkittämässä kirjoituksessani totesin, omat poliitikkomme pitäisi saada vastuuseen touhuistaan.
Se miten tuohon taas päästään on aika yksinkertaista. Jos jokainen yhteisistä asioista kiinnostunut ihminwen jättäisi antamatta äänensä nykyiselle nomenklaturalle ja äänestäisi suoraa kansanvaltaaajavaa ehdokasta, asiat saattaisivat jossain vaiheessa muuttua parempaan suuntaan.
Samaan aikaan olemme olleet liian kiinnostuneita nostamaan omaa elintasoamme, matkustelemaan eksoottisissa kohteissa ja ostamaan (Kiinassa osittain orjatyövoimalltuotettuja) uusia kulutushyödykkeitä mahdollisimman halpaan hintaan.
Kiinan kauppasaartoon asettaminen tuskin onnistuu, mutta kansalainen voi ostopäätöksillään vaikuttaa myös Kiinaan – sen harjoittamaan politiikkaan, hallintojärjestelmään sekä- myös ja etenkin sen - talouskasvuun.
Kiina poliittisine hallintojärjestelmineen on uhka myös normivirtaselle – miksi siis sormivirtanen tukisi sitä?
Lähteet: STT, Reuters, Wiki, Euroopan parlamentti, Human Right Watch, Amnesty International
Halla-aho olisi voinut käsitellä teemaa mainitsematta mitään erityisiä kansanryhmiä tai uskontoja.
Syyttäjä Simo Kolehmaisen suusta kuultu väite Jussi Halla-ahon oikeudenkäynnissä , hänen kommentoidessaan uskonnon arvostelemista ja miten sitä hänen henkilökohtaisen mielipiteensä mukaan saa tehdä.
Tällainen ääneen lausuttu idiotismi on täysin linjassa Mika Illmanin ( kiistellyssä ja laajasti kritisoidussa) väitöskirjassaan “Hets mot Folkgrupp” esittämän vastaavanlaisen järjenvastaisuuden kanssa:
Demokraattisessa maassa hallitusta ja sen harjoittamaa politiikkaa tulee voida arvostella voimakkaastikin ja ulkomaalaispolitiikka on yksi sen osa. Jos siihen sisältyy samalla ulkomaalaisten arvostelu, sekin on hyväksyttävä, jos sitä ei ääneen lausuta.
Tässä alkaa hiljalleen näyttää siltä, syyttäjälaitokseemme on pesiytynyt Saksassa 1940-luvulla vallalla ollut henki, tein vain työni ja täytin minulle annetut käskyt – siitä riippumatta ovatko ne oikeudenmukaisia tai jopa kansalaisyhteiskunnan periaatteiden ja lainsäädännön hengen vastaisia.
Voisi jopa kysäistä, että onko täydellinen moraalittomuus, eettinen selkärangattomuus ja henkinen vajavaisuus kyseisen ammattikunnan ammatillinenllinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre?
Jk. Tämä samainen Simo Syyttäjä on muuten kunnostautunut aikaisemminkin vallanpitäjien juoksupoikana , kansalaisoikeuksien rajoittajana ja sananvapauden kaventajana.
Ilmoitan nyt alkuun, että en ota sen kummemmin vielä kantaa Jussi Halla-ahon tämänpäiväiseen oikeudenkäyntiin, kuin toteamalla, että syyttäjän toiminta oli kuin suoraan Neuvostoliitosta ja että Sanoma-WSOY:n ns.puolueeton media on osoittanut jälleen kerran todellisen luonteensa.
Palaan myöhemmin varsinaiseen asiaan.
Silmiinpistävää tämä Erkkomedian päivän uutisointi on ollut – totta tosiaan. “Halla-aholaiset valtasivat oikeussalin” oli ensimmäinen otsikko, jota seurasi samanlaista tuubaa pitkin päivää. Tämä oli vain alkua sille, mitä nyt sitten on nähty.
Sellaiselle kansalaiselle joka on tutustunut Erkkomedian läpinäkyvään propagandaan aikaisemminkin, tämä tuskin tulee yllätyksenä – muille se sitten saattaa olla sellainen.
Pääkysymys kuuluu siten, että mikä on median rooli? Eikö median pitäisi tukea kansalaisten ilmaisun-, sanan- ja mielipiteenvapautta yhteiskunnan valtakoneiston edessä ja samalla valvoa vahtikoirana viranomaisten toimintaa? Näinhän se perinteisesti on ollut – mutta ei Sanoma-WSOY:n tapauksessa.
Kun näiden Erkon penaaleiden pitäisi valvoa yksityisen kansalaisen kansalaisoikeuksia – etenkin sananvapautta, nämä ovat kuin verikoirat yksityisen kansalaisen kimpussa:
Syyttäjä katsoo, että kaupunginvaltuutettu Jussi Halla-aho (ps) voitaisiin tuomita jopa ehdolliseen vankeuteen blogikirjoituksestaan. Halla-ahoa syytetään Helsingin käräjäoikeudessa uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Kun taas on kyse epäilystä virkamiesten – poliisin, eli yhteiskunnan väkivaltakoneiston – väärinkäytöksistä, tyyli on aivan toinen:
Vastaajina virkarikosjutussa on kaksi krp:n huumepoliisia. Miesten rikosnimikkeiksi on merkitty virkavelvollisuuden rikkominen ja virkasalaisuuden rikkominen. Toissijaisesti heitä syytetään tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Rappe sanoi maanantaina ajavansa kummallekin poliisille sakkorangaistusta tai korkeintaan ehdollista vankeusrangaistusta.
Onkohan tuolla toimituksessa ymmärretty jotain perusteellisesti väärin?
Konjunkturinstitutetin palveluksessa oleva ekonomisti Juhana Vartiainen totesi MTV3:n aamulähetyksessä Ruotsin selviytyvän hänen näkemyksenssä mukaan Suomea nopeammin taloudellisen taantuman kourista.
Eräs asia varsin asiallisessa mielipiteessä teki kuitenkin särön kokonaisuuteen.
Vartiainen nimittäin perusteli kantaansa sillä, että Suomen väestö ikääntyy Ruotsin väestöä nopeammin. Asia on tietenkin näinkin, mutta se ei missään nimessä ole koko totuus – se on ainoastaan ekonomistin silmillä tarkasteltu näkyvä osa koko ongelmasta.
Suomen väestön ikääntyminen on käsitteenä kupla. Kyse on sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien aiheuttamasta tilastollisesta kummajaisesta. Tämä ongelma kuitenkin katoaa näiden suurten ikäluokkien mukana hautaan noin 10-20 vuoden sisällä. Tämän jälkeen Suomen väestö putoaa (ilman keinotekoista väestönkasvua) noin neljään miljoonaan suomalaiseen ja väestöpyramidi (ja elinkeinoelämä) normalisoituu.
Jos tätä – ominkin voimin hoidettavissa olevaa parinkymmenen vuoden mittaista – ongelmaa varten tuodaan maahamme massoittain halpatyövoimaa, tulemme rakentamaan tuleville sukupolville todellisen monikulttuurisen ongelman. Sellaisen, jonka vaikutukset saattavat kestää satoja vuosia ja pahimmillaan ne tuhoavat suomalaisen kulttuurin, suomalaisen kansallisvaltion ja suomalaisuuden.
Halla-aho kommentoi asiaa Scripta-blogissaan: Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ilmoitti tänään panevansa vireille allekirjoittanutta koskevan syytteen. Rikosnimikkeinä ovat “kiihottaminen kansanryhmää vastaan” ja “uskonrauhan rikkominen”.
Hommaforum tulee raportoimaan kattavasti oikeudenkäynnin kulusta. Paikalle ovat ilmoittautuneet video- ja stillkuvaaja. Oikeudenkäynnin kulku pyritään litteroimaan mahdollisimman nopeasti Mikko Ellilän tapauksen lailla.
** TULOSSA **
JH-a haastateltavana tiistaiaamuna Heikelän & Linnanahteen Korporaatiossa klo 8:00 ja 9:00 välisenä aikana.
Hommaforumin ja -ry:n puuhamies Matias Turkkila samassa ohjelmassa noin 9:15 raportoimassa oikeustalon tunnelmista.
Forum järjestää oikeudenkäyntipäivän iltana klo 20-21 keskustelutilaisuuden Jussi Halla-ahon sekä forumin lukijoiden välille.
Helsingin keskiviikkokerho 26.8 osoitteessa William K., Annankatu 3 alkaen 20:00. JH-a paikalla, kunhan valtuuston kokouksesta selviää. Kaikki mukaan!
Osallistu
Forumin mediaryhmä sekä useat lukijat ovat myös ilmoittaneet saapuvansa seuraamaan oikeusistuntoa. Hommaforumin keskustelua näissä ketjuissa:
Jussi Halla-aho, PhD, a Finnish blogger, politician and a City Council member, is to stand trial on August 25. He has been charged with blasphemy and incitement of an ethnic-group and ordered to stand trial for making statements on his blog about Somalis and about Islam’s prophet being a pedophile.
Halla-aho’s original text titled “A couple of baits for Mika Illman (the State Prosecutor)” dealt with the double-standard evident in Finnish case law and the media. A translation by the well-known blogger Tundra Tabloids can be found here.
Hommaforum.org – an internet-born community of immigration-sceptic activists – is keeping a close eye on the Halla-aho trial. Translated court proceedings as well as video and photography are to be delivered for the global Internet community to witness – as we fear – the sorry state of Freedom of speech in Finland.
Olen pitkään suhtautunut kriittisesti ilmiöön nimeltään Greenpeace. Ennen tätä kirjoitustani olen kirjoittanut kyseisestä järjestöstä yhtiöstä esimerkiksi täällä ja täällä. Lisäpohjaa epäilyilleni olen saanut kaiken muun lisäksi myös niistä julkisista luvuista, joita GP suvaitsee julkaista.
Jokainen voi halutessaan (vielä toistaiseksi) tutustua tuohon raporttiin, lainaan kuitenkin sieltä jotain joka pisti silmään.
Financial and Decision Making Structure
Greenpeace comprises 28 independent national/regional offices in over 40 countries across Europe, the Americas, Africa, Asia and the Pacific, as well as a coordinating body in Amsterdam, Greenpeace International.
Totta, GP on jakautunut niin, että sillä on 28 aluellista organisaatiota. Varsin demokraattiselta ja avoimelta vaikuttavaa – mutta mikä tässä sitten häiritsee?
Ainakin minua häiritsee se, että Greenpeace ei ole demokraattisesti hallittu järjestö. Esimerkiksi Suomen Greenpeace on osa Greenpeace Nordenia, jossa yhdistyksen toiminnasta päättää ainoastaan 20 äänestävää jäsentä. Tämä 20 hengen joukko täydentää itse itseään. Järjestöllä on Suomessa 24 000 maksavaa tukijaa, mutta he eivät voi vaikuttaa mitenkään yhdistyksen päätöksiin tai yhdistyksen toiminnan sisältöön.
Jokainen saa (jälleen) itse mielessään päättää sen mitä tällainen toiminta sitten on. Minusta se on lähinnä hyvin pienen porukan harrastamaa elitististä rahastusta – keppihevosena toimii ympäristönsuojelu.
GP kertoo, että sen varainhankinnan kulut ovat noin 20 % kokonaisbudjetista. GP:n mukaan ne ovat investointi, joka tuottaa ja niiden tulee aina maksaa itsensä takaisin seuraavan 12 kk sisällä. Tällä hetkellä Greenpeacen (oman ilmoituksenmukaan) budjetista yli 70 % menee suoraan kansainväliseen ja Pohjoismaiseen kampanjatyöhön.
Neulansilmän kautta nähtynä taloudellinen totuus tästä ympäristönsuojelusta ja ns.kampanjatyöstä on vielä enemmän kysymyksiä herättävä. Lainataanpa lisää lukuja GP:n vuosiraportista. Greenpeace Nordenin (virallinen) liikevaihto on vuonna 2008 ollut 114 001 euroa. Tuosta (virallisen tiedon mukaan) rahasta on kulunut toiminnan pyörittämiseen 111 375 euroa. Tulos on kulujen jälkeen 3396 euroa voitollinen.
Eli GP Norden on käyttänyt lahjoitusten kautta saamansa varat – vain ja ainoastaan – omaan (varsin kyseenalaiseen) toimintaansa. Senttiäkään näistä lahjoituksista ei ole mennyt ympäristönsuojeluun – jos sellaiseksi ei lasketa kiristystä ja muskeliveneillä pillurallin ajamista tankkerin tai työmaan ympärillä.
Eli tämän veronkierto-organisaation järjestön oman ilmoituksenkin mukaan Greenpeacelle lahjoitetut varat menevät kaikille ajankohtaisille kampanjoille. Näin upotetaan varallisuus kulujen kautta toimintaan – ja kuka hyötyy siitä?
GP:n omin sanoin:
Käytämme saamamme lahjoitusvaroja joustavasti siellä missä niitä tarvitaan eli emme korvamerkitse rahoja. Tämä järjestely mahdollistaa sen, että voimme jakaa resurssimme uudelleen ja siten reagoida nopeasti jos jokin ympäristöongelma vaatii välittömiä toimenpiteitä.
Osa rahoista, noin 25%, menee Greenpeace Internationalin kautta myös kansainväliseen kampanjointiin. Nämä rahat käytetään toimintaamme maissa, joissa varojen hankkiminen ympäristötyöhön on vaikeaa. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Kiina, Brasilia ja Venäjä. Osa kansainväliseen työhön kohdistuvasta tuesta käytetään myös Greenpeacen alusten kunnossapitoon ja työmme kansainväliseen koordinointiin.
Jännä juttu – eikö totta. Jos kyse olisi PK-yrittäjästä, poliisi ja verottaja saattaisivat tutkia hyvinkin intensiivisesti tällaista toimintaa.
Greenpeacea vastaan on kohdistettu kritiikkiä myös muualta. Esittelemäni epädemokraattisuuden ja siihen liittyvän rahastuksen lisäksi Greenpeace on saanut risuja myös muista syistä.
Eräät europarlamentaarikot (mm. Ville Itälä, Piia-Noora Kauppi ja Reino Paasilinna) ovat olleet olleet sitä mieltä, että Greenpeacen toiminnan kohdalla on kyse kaupallisesta toiminnasta, jota johdetaan kuin liikeyritystä. GP:n oman näkemyksen mukaan keskitetty hallinto mahdollistaa nopean päätöksenteon ja yritysten tehokkuuteen verrattavan ympäristösuojelutoiminnan.
Tunnetuin Greenpeace-kriitikko on (aiemmin Greenpeacen johdossa toiminut) Patrick Moore. Hän sanoi hyvästi GP:lle jo vuonna 1986. Tämä tapahtui silloin, kun Greenpeace päätti tukea maailmanlaajuista kloorikieltoa. Mooren mukaan kloorin käyttö juomavedessä on suurin saavutus yleisen terveyden historiassa ja pitää sitä välttämättömänä terveydelle. Mooren mukaan hänen kollegoillaan ei ollut lainkaan tieteellistä koulutusta, ja hän onkin arvostellut Greenpeacea tieteellisen objektiivisuuden hylkäämisestä.
Kokoomuslaisen Verkkouutisten artikkelin mukaan johtavat porotutkijat (muun muassa Oulun yliopiston eläintieteen professori, vihreiden kansanedustaja Erkki Pulliainen) ovat todenneet, että Greenpeacen Ylä-Lapin metsäkampanjan perustelu porojen riippuvaisuudesta luposta on vailla mitään todellista pohjaa.
Greenpeace esitti omina perusteinaan (kysymättä asiaa paikallisilta asukkailta) Lapin paliskuntien yhdessä Oulun yliopiston dosentti Pentti Sipilän kanssa vuosituhannen vaihteessa tekemää tutkimusta lupon esiintyvyydestä. Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksen (eikä tämän artikkelin kirjoittajankaan kokemusten) mukaan paikallinen väestö ei tue Greenpeacea, ei edes poronhoitajien enemmistö. Ylälappilaisten laaja enemmistö katsoo, että alueen ongelmat pitäisi ratkaista paikallisin voimin .
Greenpeace on sen jälkeen narissut siitä , että alueen nykyiset (paikallisten ihmisten kanssa yhteistyössä tehdyt) metsähakkuupäätöksetkään eivät ole paikallisia päätöksiä, vaan metsähallituksen Helsingistä käsin tekemiä päätöksiä (niin kuin tällainen ajattelu oikeuttaisi keskieurooppalaisen elitistiä päättämään Lapin asioista paikallisten puolesta). Lisäksi Greenpeace on väittänyt, että metsähakkuut uhkaavat Lapissa nimenomaan saamelaisten elämäntapaa ja kulttuuria, joiden harjoittamiseen heillä on sekä perustuslain että poronhoitolain takaama oikeus (ja mihin unohtuivat muiden alueella satoja, jopa tuhansia, vuosia eläneiden- porotalouden ulkopuolelta elantonsa tienaavien - ihmisten oikeudet?).
SAK:n entinen varapuheenjohtaja Matti Huutola ja (entinen) europarlamentaarikko Ari Vatanen ovat sanoneet Greenpeacen - ja muiden Suomen rajojen ulkopuolelta ohjailtujen - ns. luonto- ja ympäristöjärjestöjen esittävän virheellisiä tietoja Metsä-Lapin puunhakkuista. He ovat arvostelleet Greenpeacea myös täydellisestä tunteettomuudesta ja välinpitämättömyydestä alueen asukkaiden työpaikkojen japohjoisessa elämiseen kuuluvien elinehtojen suhteen.
Greenpeace väittää edelleen kannattavansa tuolla alueella eri elinkeinojen yhteensovittamista ja perää Suomen valtiolta vastuuta huolehtia tästä pitkällä tähtäimellä (tätä on joskus kutsuttu ulkopoliittiseksi painostamiseksi). Myös metsähallituksen ja Suomen Metsäyhdistyksen edustajat ovat jatkuvasti kritisoineet Greenpeacea sen Keski-Euroopasta (ja keskieurooppalaisen näkemyksen mukaan) johdetuista kyseenalaisista toimintatavoista suvereenissa Suomen valtiossa.
Greenpeacen kengänjälki ja varjo Suomessa edustavat – elämän pohjoisessa todellisuudessa – häikäilemätöntä paikalliseen asujaimistoon ja heidän elämäänsä rajoittamiseen pyrkivää elitismin ja komentotalouden – jopa uuskolonialismin – varjoa ja saappaanpainallusta.
Ympäristöhuijaus? Kyllä – GP on jäänyt siitäkin muutaman kerran kiinni. Muistuttelematta tässä erään yksilön Ylä-Lapissa tekemää valokuvahuijausta, muistutan siitä, että jo muinaisella 1990-luvulla tämä yritys järjestö lähti soitellen Saksaan avohakkuita vastustamaan. GP:n tuolloin Saksaan kuljettama puunkanto oli metsähallituksen selvityksen mukaan varastettu.
Eräs ilomantsilainen maanviljelijä oli houkuteltu traktorinsa kanssa auttamaan Greenpeacen viher rahasotureita, joiden kantoa nostanut maastoauto vinsseineen oli juuttunut maastoon kiinni. Greenpeacelaiset kertoivat noutavansa kantoa läksiäislahjaksi toverilleen.
Tämä Saksassa toimitettua kampanjaa vartavasten varastettu kanto lähetettiin osoituksena siitä, että avohakkuut Suomessa jatkuvat edelleen samaan aikaan, kun metsäyhtiöt julkaisevat metsänkäsittelyohjeita ja antavat lausuntoja vanhojen metsien suojelutarpeista.
Tämä tien päälle kaatuneesta puusta jäänyt kanto ei kuitenkaan ollut peräisin aarniometsästä – toisin kuten saksalaisille kerrottiin. GP:n metsävastaavan, Matti Ikosen, mukaan kanto oli peräisin alueelta, jonne ollaan perustamassa Koitajoen kansallispuistoa. GP:n kampanjavastaavan, Sari Kuvajan, mukaan kannon oli ollut määrä osallistua Greenpeace-näyttelyyn Itävallassa myöhemmin syksyllä.
Metsähallituksen mukaan kanto oli kuitenkin peräisin tavallisen talousmetsän puusta, joka oli metsurien kanssa erityisesti sovittu jätettäväksi pystyyn erikoisena “ikipuuna”. Puun oikea ikä oli noin 230-245 eikä 290 vuotta. Keväällä puu oli kaatunut metsätien poikki myrskyssä. Tämä Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva ( ja alueen hyvin tunteva) Matti Ikonen haki, löysi ja varasti kannon toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Ilomantsissa viherjoukkioineen törmäillyt Ikonen oli joutunut - olosuhteiden pakosta - pyytämään lähistöltä asuvalta maanviljelijältä lainaksi traktoria irrottaakseen kiinnijääneen autonsa (viherautoiluhan ei kuormita luontoa vaan tässäkin tapauksessa tarkoitus pyhitti keinot). Maanviljelijämme oli (Ikosen pyynnöstä) lähtenyt ajamaan traktoria ja tavannut kannon ottojälkien luona “muita nuoria sekä maastoauton, jossa oli ollut vinssi kiinni kyseiseen pitkään kantoon, jossa oli ollut tässä vaiheessa tyvitukki kiinni”
Myös aikaisemmin mainittu metsähallitus on ollut Suomessa GP:n tulilinjalla jo jonkin aikaan. Päivän uutisvuo kertoo meille, että kaksi äänekästä ihmistä on saanut metsähallituksen perääntymään enemmistön varojen järkevän hoidon puolesta ja tekemään sopimuksen näiden kanssa – GP:n painostuksen tuella. Onneksi olkoon GP – näin sitä toimitaan vastoin demokratian alkeellisimpiakin sääntöjä.
Toinen metsähallitukseen liittyvä tuore uutinen kertoo puolestaan, että Suomen luonnonsuojeluliitto arvostelee metsähallituksen aikeita ottaa vesialueita tuulivoimaloiden käyttöön. Tuulivoimaliiketoiminnalle aiotaan varata noin 100 000 hehtaaria Perämereltä, Pohjanmaalta, Satakunnasta ja Uudeltamaalta ( GP on todennäköisesti huomannut myös saman uutisen – muskeliveneittä odotellessa…).
Tähän minun täytyy kommentoida siten, että todellisena luonto- ja ulkoihmisenä minulle luonto on ensisijaisesti esteettinen arvo. – muut arvot kulkevat tosin käsi kädessä estetiikan kanssa. Näin ollen minäkin vastustan näitä helvetinkoneita keskellä luontoa.
Toisin kuin Greenpeace ja sen rahastajat – minä vastustan näitä tuulivoimaloita esteettisten ja luonnollisten arvojen vuoksi. Minä en vastusta niitä saadakseni henkilökohtaista taloudellista voittoa tai päästäkseni ajelemaan TV-kameroiden ympäri maailmaa välittämässä kuvassa muskelikumiveneellä ympäri luotoa – ilmanmuutoksesta pätkääkään välittämättä.
Lähteet: VL, STT, Greenpeace, HS, IL, Nykypäivä, Verkkouutiset, SS, Vihreä voima
“Valtuustotyö auttaa edustamaan helsinkiläisiä valtakunnan politiikassa”, Astrid Thors sanoo.
Hänen mukaansa Helsingin vahva edustus hallituksessa näkyy esimerkiksi siinä, että hallitus on hyväksynyt länsimetron ja kehäradan rakentamisen sekä Ruotsalaisen teatterin jättiremontin.
Maanmuuttoministeri ja demlisti Astrid Thors (Ankkalammikon elitistivähemmistöseura) kolmoisroolistaan politiikassa (kunnanvaltuutettuna, kansanedustajana ja ministerinä) Hyysärissä 24.8.2009
Tärkein tähän uutiseen liittyvä kysymys kuuluu, että pitäisikö tässä nyt itkeä vai nauraa? Kuten otsikkokuvakin kertoo, etujen valvominen ei ehkä ole onnistunut normaalisti ymmärrettävällä tavalla ministeri Thorsin kohdalla.
Myös Thorsin väite siitä, että hänen kohdallaan valtuustotyö auttaa edustamaan helsinkiläisiä valtakunnan politiikassa on joko surkeaa totuudenvääristelyä tai vaihtoehtoisesti karkeaa pilaa, joka kohdistuu helsinkiläisiin.
Tähän mennessä Astrid Thors on lähinnä edustanut kahta ryhmää – omaa (suomenruotsalaisten enemmistöä pilkkanaan pitävää) Ankkalammikon elitistivähemmistöseuraansa ja jokaista maahamme (vaikka sitten ilman todellista tarvetta) änkeämään pyrkivää sosiaalituristia.
Tarkalleen ottaen, se kuinka suurta osaa helsinkiläisistä (ja suomalaisista) Thors edustaa on tiedossa. Ankkalammikon elitistiseuran (SFP/RKP) jäsenet, myötäjuoksijat, hännystelijät ja tukijat antoivat Astridillemme viime eduskuntavaaleissa kokonaista 5 938 ääntä.
Se, että Thors pääsi tällä äänimäärällä muuttamaan perustavanlaatuisesti suomalaista yhteiskuntaa, on kieltämättä loistava valtapoliittinen saavutus. Sellainen, josta Niccolo Macchiavellikin olisi varmaa tyytyväinen. Helsinkiläisten edustamisen ja kansanvallan kanssa sillä taas ei ole mitään tekemistä.
(Tästä onkin enää askel monikulttuuriseen unelmaan – seuraavaksi Thorsin tavoitteena saattaa olla äänioikeuden (toimeentulotuen lisäksi) jakaminen myös kaikille maahamme humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan nimissä saapuville maahantulijoille. Äänioikeuden laajentamisen ehdoksi voi kaavailla esimerkiksi tämän äänen automaattista siirtämistä Astrid Thorsille – näppärää äänimäärän kasvattamista eikö totta?)
Näiden kahden ryhmän etujen ajaminen on varsin kaukana helsinkiläisten edustamisesta valtakunnanpolitiikassa.
Länsimetron ja kehäradan rakentaminenkaan ei muuten liity mitenkään Thorsin persoonaan puhumattakaan sitten hänen tästä kolmoisroolistaan politiikassa.
Vastoin väitteitään, Thors ei ole mitenkään profiloitunut liikenne- tai aluepolitiikkaan Nämä kyseiset Astridin keppihevosenaan käyttämät hankkeet ovat valtakunnallisestikin tärkeitä liikennepoliittisia päätöksiä, joihin on saatu konsensun syntymään – ihan ilman Astrid Thorsia.
Ainoa liikennepolittiinen hanke, johon Thors on osallistunut, on Suomen rajojen ja sosiaaliturvan avaaminen kaikille maahamme haluaville maahantulijoille. Ja siinähän Astrid on onnistunut tunneltulla menestyksellä.
Sokerina pohjalla tässä hassunhauskassa jutussa on sitten tämä Ruotsalaisen teatterin jättiremontti. On aika vaikea nähdä miten tällaiseen elitistiseen hankkeeseen suunnatut rahat hyödyttävät tavallisia helsinkiläisiä – ehkä samalla (tavallisille ihmisille aukeamattomalla) logiikalla kuin Helsingin sosiaaliviraston johtajan Paavo Voutilaisenkinpuuhastelut verovaroilla.
Toisaalta kun tarkastelee koko Thorsin poliittista agendaa on aika vaikeaa ymmärtää, miten tavallinen helsinkiläinen (tai suomalainen yleensä ottaen) hyötyy hänen ajamastaan politiikasta.
Ehkä tähän Thorsin kommenttiin sitten kuitenkin liittyi sellainen annos sarkasmia tai ironiaa, että minä en sitä pysty ymmärtämään tai se ei jostain muusta syystä avaudu minulle.
Pelottavaa olisi nimittäin se, että Astrid aivan oikeasti uskoisi noihin puheisiinsa.
Lähde: HS
Jk. Jätin tämän kirjoituksen loppuun ( aivan tarkoituksella) toisen tuohon uutiseen liittyvän asian.
Kyse on tietenkin Jussi Halla-ahon huomisesta oikeudenkäynnistä. Tuossa samaisessa kirjoituksessa Hyysäri jatkaa (ajoittaen tämän juuri oikeudenkäynnin alle) Jussi Halla-ahon vastaista päähänlyönti- ja propagandakampanjaansa.
Vastoin Hyysärin penaalien tahtoa, en suostu kommentoimaan moista journalismin nimissä kirjoitettua roskaa, enkä lähtemään mukaan tuohon lokauskampanjaan. Toivotan Jussille ja hänen perheellensä voimia ja jaksamista.
Kuten olen jossain aikaisemminkin todennut, tässä on kyse näytösoikeudenkäynnistä. Tämä on de facto Halla-ahon julkisen vihamiehen (valtionsyyttäjä Mika Illmanin) virka-asemaansa väärinkäyttäen käynnistämä poliittinen ajojahti, joka jatkunee (tuomiosta huolimatta) tästäkin eteenpäin.
Ja se jatkuu juuri niin pitkään, kunnes Suomen nykyinen uussuometunut poliittinen kultuuri muuttuu. Toivottavasti Jussi Halla-ahon tapaus pystyy muuttamaan tätä suuntaa huomenna kohti takaisin kansanvaltaisen kansalaisyhteiskunnan säännöillä toteutettavaa poliittista ja oikeudellista kulttuuria – oikeudenmukaisesti.
Työministeri Anni Sinnemäki(virheet) vakuutti Vaasassa keskiviikkona, että kyllä valtio – ehtymättömänä kaivona - pystyy tarjoamaan kriisipaikkakuntien työttömiksi joutuville “kaikki palvelut, joita hallituksella on mahdollisuus turvata ihmisten uudelleen työllistymiseksi ja kouluttamiseksi”.
Rahaa (velkasellaista) on Sinnemäen mukaan laarissa jaettavissa sekä äkillisen rakennemuutoksen hoitamiseen että muutosturvaan, ja sitä voidaan lisäbudjetilla myös lisätä, eduskuntaryhmänsä kesäkokoukseen Vaasassa osallistunut Sinnemäki sanoi. Hän lupasi hallituksen reagoivan tilanteeseen nopeasti.
“Pyritään myös siihen, että näille paikkakunnille syntyisi mahdollisuuksien mukaan uutta yritystoimintaa, ehkä erityisesti metsästä ammentavaa yritystoimintaa”, Sinnemäki kuvasi.
Toisaalla Vihreä Lanka kertoo hieman toista.Vihreän Langan mukaan (jota pitää uskoa vihreiden arvovaltaisena propagandaämyrinä) vihreät ehdottavatkäänteisen arvonlisäveron käyttöönottoa, jotta elvytysrahat eivät päädy harmaaseen talouteen.
Rakennusalalla on elvytetty paljon. On myös tärkeää, että on reilut pelisäännöt rehellisille yrittäjille,
virheellisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö sanoo vihreiden tiedotteessa. Hän ilmoittaa oleba huolissaan viime viikkojen verokeskustelusta.
Nyt pidetään huutokauppaa veronalennuksista samanaikaisesti, kun on tehtävä sisäisiä siirtoja työllisyystoimien rahoittamiseksi ja kehyksissä on tiukkaa
Hänen mukaansa vihreillä on ehdotuksia siitä, miten veropohjaa voidaan vahvistaa. Yksi keinoista on kiinteistöveron korottaminen.
Virheellisen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Kirsi Ojansuu taas toteaa, että:
Kiinteistöveron alarajan maltillinen korottaminen 0,1 prosenttiyksiköllä on kestävä tapa vahvistaa kuntataloutta, sillä veron tuotto on erittäin vakaa
Koska alarajan nosto koskee kaikkia kuntia, hillitsee se samalla kuntien välistä kilpailua asukkaista tai yrityksistä.
Vihreiden eduskuntaryhmä linjasi keskiviikkona Vaasassa tavoitteensa ensi viikon budjettiriiheen. Näistä tavoitteista, mitkä liittyvät tähän aiheeseen ovat (tuon jo mainitun ) lisäksi käänteisen arvonlisäveron ajaminen rakennusalalle ja jäteveron ulottaminen teollisuuden omille kaatopaikoille.
Käänteisessä arvonlisäverossa pääurakoitsija maksaisi arvonlisäveron koko urakkasummasta, eli myös aliurakoitsijoiden osuudet. Aliurakoitsijoiden pitää nykyisin itse maksaa omat veronsa, mutta osa jättää veronsa maksamatta.
Suomeksi - tällä käänteisellä arvonlisäverolla on se suora vaikutus, että kun pääurakoitsija maksaa kaikki maksut ja on yksin vastuussa urakasta, se voi myös silloin huoletta käyttää harmaata työvoimaa kaikissa niissä aliurakoissa – joihin se nyt enää ryhtyykään.
Kun rakennusala on ajautumassa jo 1990-luvun alun lamaakin pahempaan tilanteeseen (korkeintaan 18000 uutta asuntoa on nykysuunnitelmien mukaan valmistumassatänä vuonna), niin vastoin vastuunkantamisen periaatteita, virheet ajavat lainkuuliaiset urakoitsijat nurkkaan ja suosivat halvempaa pimeää rakennustoimintaa.
Tämä on vihreää elvytys- ja työvoimapolitiikkaa sen (suomalaisille) karuimmassa muodossaan.
Kun teollisuutemme on muutenkin siirtymässä halvemman kustannustason maihin, niin vihreiden ratkaisu asiaan on kiristää edelleen suomalaisen teollisuuden toimintaedellytyksiä, ajamalla muutenkin vaikeuksissa olevalle elinkeinoelämän haaralle uusia velvotteita – kuten tämä jäteveron ulottaminen teollisuuden omille kaatopaikoille.
Tämän voisi jo laskea tahalliseksi suomalaisen yhteiskunnan (ja suomalaisten) vahingoittamispyrkimykseksi.
Elvytyksen ja työttömyyden kannalta nämä tavoitteet ovat täysin samansuuntaisia Sinnemäen hieman aikaisemmin ehdottaman valtiollisen lentoyhtiön, Finnairin, teurastamisen kanssa. Tänään VR kertoi selvästi lukeneensa työministerin lausunnon, ilmoittaen potkivansa 1200 ihmistä työttömyysjonojen jatkoksi – tämä toimenpide kun nyt on sitten hyväksytty työministerin arvovaltaisella lausunnolla.
Näin vihreät hoitavat työvoimapolitiikkaa ja työttömyyttä – tekemällä yritysselämän toimimisen mahdottomaksi Suomessa ja viemällä viimeisetkin työpaikat.
* * *
Minä muuten ihmettelen ihan oikeasti, kuka tavallinen suomalainen näitä virheitä äänestää? Tuollaisella äänestäjällä täytyy olla varsin masokistinen (tai skitsofreninen) luonteenlaatu.
Eilinen Hyysäri kertoi vasemmistoliiton uuden puheenjohtajan, Paavo Arhinmäen, jatkavan profiloitumistaan proletariaatin pelastajana ja vasemmiston vapahtajana.
Paavon uusin tempaus on idea Monopolin edustaman pelimaailman tuomisesta todelliseen elämään. Kansantaloustiedettä ilmeisesti monopolipöydässä opiskellut vasemmistopopulistimme nimittäin on ilmaissut halunsa saada muodostetuksi veronmaksajien rahoilla kansanpankin. Tällainen Arhinmäen kaavailema pankki ei keskittyisi vain suurimman mahdollisimman voiton tavoitteluun, vaan perinteisiin pankkipalveluihin. Pankkiiriuraansa aloitteleva monopolistimme arvioi Joensuussa, että tällaiselle pankille olisi kysyntää.
Kansanpankki ei välttämättä perisi lainoista kovin suurta korkoa ja voisi toimia hetkittäin myös tappiolla.
Jees poks.
Jokainen ajattelukykyinen ihminen ymmärtää kuitenkin Paavon ajatteluun sisältyvän mahdottomuuden. Pankkien toiminta perustuu siihen, että ne ottavat sijoituksia ja säästöjävastaan ja myyvät näitä rahoja kaliimmpaan hintaan (korkoa perien) eteenpäin. Jos pankki ei tekisi näin, se olisi hetken päästä vararikossa.
Arhinmäen edustama vasemmistolaisuus näkyy jälleen kerran tässäkin möläytyksessä. Vasemmisto olettaa, että verovaroista koostuva kassa on ehtymätön ja sieltä voidaan kaivaa rahaa miten järjettömiin hankkeisiin tahansa. Paavo hengenheimolaisineen ei huomaa myöskään sitä, että tällainen veronmaksajien maksama pankki toimisi kuin kärpäspaeri kapitalistien suuntan. Kun pankkiin saadaan uoptettua tarpeeksi rahaa, tulee joku (ulkomaalainen) sijoittaja ja ostaa sen pilkkahintaan.
Näin kävi pankkikriisin jälkeenkin – ja nimenomaan sen jälkeen kun suomalaisten veronmaksajien rahoja oli pumpattu tarpeeksi konkurssikypsiin pankkeihimme.
Olennaista on kuitenkin pysyä asiassa ja korostaa, sitä ettei Paavo taida nyt ihan itsekään uskoa ideaansa. Tämä on aika luonteva jatko näille Arhinmäen aikaisemmille “ideoille” – niille, jotka edustavat mahdottomuuden avaruudessa pyörivää vasemmistopopulismia puhtaimmillaan.
Paavolla on miljoonan ruplan paikka. Muu vasemmisto jäykistynyt vuoden 1918 juoksuhautoihinsa ja Forssan kokouksen perintöön – tai vastavuoroisesti on kajauttanut taantuman lepikkoon demarillaan ja pelkää työpaikkojensa puolesta siinä globaalissa EU:ssa, johon he itsekin halusivat väen vängällä. Sitä saa mitä tilaa.
Kun pysytään tiukasti asiassa, niin huomaamme, että tämä on osa Arhinmäen kampanjaa saada vasemmisto koottua vasemmistoliiton lippujen alle. Ainoa kuka saattaa olla kantona kaskessa Paavon tavoitteissa on vanha vaemmistokaveri Anni Sinnemäki (virheet) Toivon suomalaisten puolesta, että Sinnemäen linja jatkuu entisenlaisena – näin saadaan kansa vakuutettua myös virheiden todellisesta olemuksesta
Älkää tosiaan menkö halpaan. Jokaisen on syytä raaputtaa hieman kuorta ja tutustua siihen, mitä Arhinmäki (kuten myös Sinnemäki) todellisuudessa edustavat – nimittäin itseään ja poliittista uraansa.
Lähde: HS
Jk. Toisaalta pitää muistaa Paavon suuri esikuva – Ernesto Che Guevara. Che toimi Kuuban vallankumouksen jälkeen valtionpankin johtajana ja sai sen konkurssikypsäksi parissa kuukaudessa. Ehkä hänkin haki talousoppinsa Monopoli nimisestä pelistä?
Väitteesi siitä, että tänne tultaisiin sosiaaliturvan vuoksi, on yksinkertaisesti epätosi, eikä perustu mihinkään.
Kumma juttu, että uuden ulkomaalaislain mukana räjähdysmäisesti kasvaneen maahantulijoiden tulvan enemmistö koostuu jo virallisenkin mielipiteen mukaan juuri näistä ihmisistä, jotka saapuvat sosiaaliturvan vuoksi Suomeen.
Suomen terhakkain vihervasemmistolehtiVihreä Lanka ei taas tänäänkään yllätä.
Otsikolla Helsinki ahdistelee romaneja julkaistussa (Lasse Leipolan kirjoittamassa) anarkouutisessa väitetään( aika luovasti), että Helsingin kaupunki on ajanut itsensä umpikujaan romaniasiassa Leipolan mukaan näin varoittaa sosiaalikeskus Sataman romanityöryhmä.
Kyseisen vallankumoustaan työmarkkinatuella puuhastelevan marginaaliryhmän mukaan kaupungin päättäjät yrittävät demonisoida kokonaisen kansanryhmän, koska heillä ei ole muuta ratkaisua.
Työelämän ja yhteiskunnallisen vastuun ulkopuolelle jättäytynyt Dan Koivulaakso on käytellyt yhteiskunnalta saamiaan subventioita aikaisemminkin yhteiskunnan vastaisiin puuhasteluihinsa. Viime aikoina Dan on ollut mukana järjestämässä majoitusta romanikerjäläisille – kaupunkilaisten verovaroilla.
Komealta kalskahtavaa työryhmä nimitystä itsestään käyttävä tuttipulloterroristien joukko viittaa muun muassa poliisin romaneita kohtaan heinäkuussa kohdistamaan tehokampanjaan. Tämä työryhmä valittelee, ettei romanikiertolaisten tilanteesta synny asiallista keskustelua missään kaupungin elimessä.
Se, mikä nyt sitten on asiallista ja mikä ei, määrittyy tuskin pienen kaupunkia ja yhteiskuntaa raunioittamaan pyrkivän marginaaliryhmän mielipiteiden mukaan. Asiallisesti ottaen, tästä asiasta on käyty asiallista kansalaiskeskustelua, jonka tuloksena on todettu, että kerjääminen ja kerjäläiset eivät kuulu Suomeen – eikä myöskään se rikollisuus joka heidän mukanaan on tullut.
Kuluneen kesän aikana romaneja on majoitettu kaupungin näille outonomisteille tarjoaman päivähoitopaikan – ns.sosiaalikeskuksen – alueella. He ovat pystyneet näin käyttämään nuorisotoimen varoilla tuettua tilaaa päivittäisten puuhiensa tukikohtana. Tämä on hyvä muistaa – etenkin niiden helsinkiläisten, joiden lapset eivät päässeet kaupungin tarjoamien kesäisten nuorisopalvelujen piiriin.
”Valvonnan ja hierarkioiden sijaan se on tarjonnut vastavuoroiseen avunantoon, solidaarisuuteen ja tasa-arvoon pohjaavan yhteisön, jossa miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, suomalaiset ja ulkomaalaiset jakavat vastuun yhdessä”,
sanoo Koivulaakso.
Vastuunjakaminen kuulostaa outonomien yhteydessä aika erikoiselta, etenkin kun puhutaan tällaisesta sakista, joka viis veisaa yhteiskunnallisesta vastuusta. Jakaminen näissä piireissä tapahtuu niin, että nämä outonomit jakavat yhteiskunnalta saatuja varoja keskenään – ja käyttävät puuhiensa verhoamiseen esimerkiksi näitä kerjäläisiä keppihevosinaan.
Samainen outonomien ryhmä ihmettelee, miten sosiaalikeskuksen väki on kyennyt muutamassa kuukaudessa luomaan olosuhteet, joissa kymmenet romanit ovat pystyneet elämään arkeaan jopa mukavasti, kun samaan aikaan viralliset tahot rämpivät byrokratian ja hierarkioiden ikuisessa suossa.
”Kuinka resuiset “autonomit”, joiden käytössä on 360 neliömetrin tila, pystyvät tarjoamaan jotakin, mihin EU-maiden hallitukset eivät kykene?”,
Koivulaakso kysyy.
Niinpä niin.
Ehkä se johtuu siitä, että yhteiskunnan resurssit ovat rajalliset – sähkö ei tule seinästä eikä raha pankkiautomaatista. Yhteiskunta joutuu miettimään, miten ja kenelle se rahansa jakaa (kuten olemme nähneet, nämäkin varat ovat pois muualta, missä niitä olisi tarvittu kipeämmin ja oikeudenmukaisemmin).
Ehkä se johtuu siitä, että toisin kuin nämä outonomit, yhteiskunta (eli kansalaisten enemmistö) ei katso tällaista kerjäystoimintaa eikä siihen liittyviä lieveilmiöitä tavoittelemisen ja tukemisen arvoiseksi yhteiskunnalliseksi toiminnaksi Suomessa.
Ehkä se johtuu myös siitä, että Koivulaakso kumppaneineen on tottunut olemaan käsi ojossa ja vaatimaan muilta taloudellista vastuuta omasta elämästään? Kun kaikki tulee ilmaiseksi ja ilman rehkimistä, on ilmeisen vaikeaa arvostaa yhtään mitään saamaansa.
Arvojohtajaksemme ihan itse julistautunut Tarja Halonen avautuu ja osoittaa (jälleen kerran) mitä hän edustaa todellisuudessa:
”Uusi teknologia mahdollistaa ihmisten hyvinvoinnin parantamisen rasittamatta liikaa luontoa ja ympäristöä.”
Mikä ihmeen uusi teknologia? Arvojohtajamme elää ilmeisesti ihan omassa todellisuudessaan, eikä ole edelleenkään pätkääkään kiinnostunut normivirtasten elämästä, huolista, toimeentulosta eikä työpaikoista – puhumattakaan sitten kansanvallasta ja siihen perustuvasta päätöksenteosta.
Suuri vihreä filosofi Jarkko Tontti on jälleen kerran osoittanut ymmärryksensä laajuutta Vihreän Langan julkaiemassa blogissaan.
Tai sitten nationalismia tai muuta yhteisöllisyyttä korostavaa oppisuuntaa, jonka mukaan ihmistä ei kohdella yksilönä, ainutkertaisena ja erilaisena, vaan vain kansakunnan ja kulttuurin jäsenenä.
Metsään meni, taas. Kolina kuuluu vieläkin.
Toisin kuin virheiden ajama vasemmistolainen ns.yhteisöllisyys,, joka perustuu siihen, että yksilö on yhteisöä varten, nationalismi perustuu siihen, että yhteisö on yksilöä varten.
Nationalimissa yhteisen kulttuurin ja kielen omaavat ihmiset muodostavat keskenään – ykslöistä sukujen ja heimojen kautta koostuvan – kansankokonaisuuden, joka on tarkoitettu omien yksilöidensä suojaksi ja hyväksi.
Tosin kuin vihervasemmistolainen monikulttuurinen yhteiskunta, joka on tarkoitettu puolestaan kaikille muille paitsi sen rakentaneille ihmisille ja heidän jälkeläisilleen.
Klubi on aivan täynnä. Tyypillinen viikonloppuilta Kanta-Helsingin vähän vaihtoehtoisemmassa baarissa. DJ aloittaa ja lopettaa, välissä soittaa suurelle yleisölle vieras bändi.
Yleisö koostuu nuorista aikuisista, sellaisista, joita Pauli Kallio kuvaa käsikirjoittamassaan sarjakuvassa Kramppeja ja nyrjähdyksiä. Suurin osa on vintage-vaatteisia naisia, kulttuurialalta tai yliopistosta.
Mutta tällä kertaa yleisössä on jotain erikoista, jotain johon ei usein törmää tällaisissa paikoissa. Noin neljäsosa asiakkaista onkin isokokoisia keski-ikäisiä miehiä. Ei mitään hinteliä humanistinuorukaisia.
Parransänkiset miehet istuvat isoissa porukoissa eivätkä ujostele rintakarvojaan. Kyseessä on Club Balkan Fever, jota järjestetään säännöllisesti Corona-baarin alakerrassa sijaitsevassa yökerho Dubrovnikissa.
Balkan Feverin ovat löytäneet muun yleisön lisäksi Balkan-taustaiset maahanmuuttajat. Tai siis nimenomaan miehet, naiset taitavat olla lasten kanssa kotona tällaiseen aikaan. Machomiesten ja kulttuurihippien kohtaaminen on osin hupaisaa seurattavaa.
Sen lisäksi, että Dubrovnik tarjoaa tilan erinomaiselle musiikille se tarjoaa foorumin kulttuurien yhteentörmäykselle. Jos tällaisia kohtaamisia olisi enemmän, olisi kotoutuminen varmasti luontevampaa.
Jo miesten ulkonäkö hämmentää muuta yleisöä. Lähtökohta nuorilla kaupunkilaisaikuisilla on tietenkin suvaitsevainen. Mutta nyt suvaitsevaisuutta edellytetään kumpaankin suuntaan.
Machojen on kestettävä se, että heidän musiikkiaan fuusioidaan railakkaasti. Se, että levyjä saattaa soittaa parikymppinen nainen, joka ei suostu kuuntelemaan heidän toiveitaan. Se, että esiintyvä bändillä voi olla ironinen suhtautuminen kansallisuuksiin ja kansallisuusaatteeseen ylipäätään.
Lopputulos tuottaa hauskoja yllätyksiä, kuten yleisön joukosta lavalle kapuavan vanhemman miehen, joka laulaa solistin kanssa muutaman biisin – tuttuja kappaleita kun ovat.
Aivan rento tunnelma ei kuitenkaan ole. On vaikea kuvitella, että homopari uskaltaisi tällä klubilla tanssia hitaan saati suudella.
Suomessa on vahva perinne hölmöläistarinoiden kertomisen suhteen.
Kerrotaanpa tässä uusin hölmöläisjuttu.
Olipa kerran maa nimeltä Hölmölä. Hölmölässä asui kansa nimeltään hölmöläiset.
Suurin osa hölmöläisistä eli liian hyvän elintason keskellä ja kävi liian usein Thaimaassa, että he olisivat kiinnostuneet niistä hölmöläisistä – poliitikoista – jotka halusivat vallan kahvaan ja hallita toisia hölmöläisiä parlamentaarisen demokratian keinoin. Näin nämä hölmöläiset joutuivat omaa hölmöyttään suuren ja mahtavan Euroopan Hölmölän alamaisuuteen.
Elo Hölmölässä oli nousukauden aikana kuitenkin auvoisaa ja varsin mukavaa – etenkin niille hölmöläisille joilla oli rahaa ja mahdollisuuksia toteuttaa omia egotrippejään ja satsata oman elämyshistoriansa kartuttamiseen (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).
Samaan aikaan, kun Hölmölän normihölmöläiset viis veisasivat omasta tulevaisuudestaan tai yhteisistä asioista, nämä Hölmölän poliitikot saivat suuresta Euroopan Hölmölästä kuiskuttajia vieraikseen. Nämä Euroopan hölmöläiset saivat Hölmölän poliitikot vakuutettua siitä, että talouskasvu on rajatonta, työvoiman ja kapitaalien liikkuvuus on pelkästään hyvästä, ilmastomuutos on totta (ja sen torjumiseen tarvitaan ainoastaan Euroopan hölmöläisiltä kerättäviä veroravaroja) sekä – suurinpana isminä – monikulttuurisuus ja siihen liittyvä rajaton sosiaaliturismi kohti Hölmölää on vääjäämätöntä – ja myös ihmiskunnan hienoin keksintö (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).
Hölmölän ilmapiiriin ja arkeen alkoi tulla merkkejä saapuvasta taantumasta ja tulevista vaikeuksista – jopa sellaisista, jotka koskisivat myös egotrippejään toteuttavia normihölmöläisiä. Valtionvarainministeri Jyrki Hölmölä (Hölmölän Hajaannus) vakuutti normihölmöläisille, että talouden kehitys näyttää Hölmölän osalta myös ensi vuonna erittäin positiiviselta. Jyrki Hölmölän mukaan talouden tilanne antaa mahdollisuuden toteuttaa rakenteelliset uudistukset, joilla edistetään työllisyyttä (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).
Samaan hengenvetoon valtionvarainministeri Jyrki vakuutti normihölmöläisille, että ja jotta vanhushuoltosuhde pysyisi nykyisellään, pitäisi Hölmölään muuttaa vuosittain noin 140 000 työikäistä ihmistä. Vuoteen 2020 mennessä työikäisiä maahanmuuttajia pitäisi olla 1,8 miljoonaa (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).
Nyt alkoi jo kuulua nurinaa normihölmöläistenkin suista, Lomautukset lisääntyivät ja taloudellinen epävarmuus kasvoi kuin pimeys entisessä Hölmölän pirtissä.
Hölmölän poliitikoille tuli nyt hätä. Nyt jopa itse pääministeri Matti Hölmölän (Hölmölän Kes-kusta) oli pakko puuttua kesken naisseikkailujensa asioihin. Mutta eivät pääministeri Matinkaan vakuutukset rauhoittaneet sen enemmän keltaistta lehdistöä, muita poliitikkoja kuin normihölmöläisiäkään (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).
Nyt vaaditaan tiukempia otteita ja kansanvallan kaventamista, näin huusivat Hölmölän vihervasemmistolaiset ja kielivähemmistöpuolue kuorossa. Kansa tiukkaan kuriin, poliisille lisää oikeuksia ja sananvapaus pois!. Puhumattakaan asesita, ne pois hölmöiltä hallintoalamaisilta!
Mutta eivät hölmöläiset oikein uskoneet tuotakaan asiaa – kuten eivät myöskään sitä, että monikulttuuri on rikkaus. Hallituksella – ja sen muodostaneilla poliitikoilla oli ongelma; kuinka saada nämä enemmän diktatuuriin kuuluvat tavoitteet toteutetuksi kansanvaltaisessa Hölmölässä (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä)?
Kuin sattuman kaupasta tapahtui jotain, jolla oli käänteentekevä merkitys.
Hölmö-Jokelassa nimittäin poliisi oli antanut käsiaseluvan moniongelmaiselle pojalle (mutta hänkään ei ollut tärkeä). Näin silti, että lupa myönnettiin vastoin poliisin omia ohjeita. Pekka-Eric yhteiskuntaan suivaantuneena aloitti ammuskelun koulussa ja tappoi muutaman asioihin töysin syyttömän hölmöläisen (mutta hekään eivät olleet tärkeitä) jälkeen itsensä (pahat kielet tosin kertoivat, että poliisi antoi pahoin haavoittuneen Pekka-Ericin kuolla, mutta hänkään ei – juu – ollut tärkeä).
Nyt alkoi kauhistelu kaikkialla. Hölmölän mediasopulit toistelivat poliitikkojen mantraa, että aseet ovat pahasta ja että lailliset aseet tulee kieltää, koska laittomat aseet tulee kieltää. Jopa yltäkylläisyydessä elänyt (ja omia egotrippejään veronmaksajien kustannuksella harrastellut) kuningatar Tarja Hölmölä lähti arvojohtajana mukaan tähän leikkiin.
Poliitikot olivat huomanneet, että nyt heillä on käytössään keino, jolla yhteiskunnan kontrollointi ja kansalaisoikeuksien rajoittaminen saadaan ajettua läpi. Tässä vaiheessa jopa Hälmölän oma maanmuuttoministeri Astrid Hölmölä (Hölmölän ns.kielivähemmistöpuolue) taputti yhteen karvaisia käsiään, kansa saadaan kuriin ja Hölmölä monikulttuuristettua (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).
Hölmölän poliitikot valitsivat asiaa hoitamaan sisäministeri Anne Hölmölän (Hölmölän Hajaannus). Hän kun oli myös vastuussa edeltäneestä kehityksestä, Hölmö-Jokelan poliisioperaation toteutuksesta ja ennen kaikkea hölmöläisen poliittisen tavan mukaan myös poliittisessa ministerivastuussa (mitä ikinä se tarkoittaakaan).
Saatiin aikaan työryhmä, joka toi kumileimasimena toimivalle Hölmölän kansanedustuslaitokselle Uuden Uljaan Aselain siunattavaksi – kumileimasimen tavoin.
Kas kummaa – sattui vielä toinen varsin hyvin näihin tapauksiin sopiva välikohtaus (juuri sopivasti Hölmölän ollessa jo valumassa taantumaan).
Nimittäin nyt kävi niin, että toinen moniongelmainen nuorukainen – nimeltään Matti Juhani Hölmölä – oli saanut pitää käsiaselupansa Juutuubissa julkaistujen uhkausvideoidensakin jälkeen. Jälleen kerran Hölmölän poliisi teki virheen. Lupaa oltiin jo peruuttamassa, mutta jostain syystä lupaviranomainen antoi Matti Juhanin pitää aseensa (mutta hänkään ei ollut tärkeä).
Sen seurauksena Hölmö-Kauhajoella kuoli taas joukko syyttömiä ja ampujaakaan ei pystytty pelastamaan (mutta hekään eivät olleet tärkeitä).
Nyt tilanne muuttuikin sitten radikaalisti. Uusi Uljas Aselaki antoi poliisille oikeuden tarkastaa yksityisten hölmöläisten koteja ilman rikosepäilyä. Sisäministeri Anne Hölmölän valtiosihteeri Antti Hölmölä vertasi poliisille suunniteltua oikeutta tarkastuksiin esimerkiksi palotarkastuksiin tai moneen muuhun viranomaisvalvontaan.
Tämän lain perusteella poliisi saattoi kävellä vapaasti poliittisten toisinajattelijoiden koteihin suorittamaan kotitarkastuksia. Kun vankilat täyttyivät, toisinajattelijoita alettiin kerätä keskitysuudelleenkoulutusleireille. Näillä leireillä toisinajattelevia hölmöläisiä opetettiin Uuden Uljaan Monikulttuurisuuden Käyttäytymismalleihin.
(Osa näistä omaa parastaan ymmärtämättömistä hallintoalamaisista oli kerta kaikkiaan niin hölmöjä, että he eivät ymmärtäneet kumartaa uudelle järjestelmälle.
Näin ainakin kaksikymmentä Kullervo Hölmöläisenpojaksi epäiltyä yhteiskunnan vastaista hölmöläistä hirtettiin julkisesti Iranista kopioidun mallin mukaan Senaatintorilla Pekkaniskan kraananvarteen – suorassa Primetime-lähetyksessä.)
Hölmöläiset pelästyivät, luvattomien aseiden määrä kasvoi räjähdysmäisesti ja ammatti- ja taparikolliset saivat uudenlaisen rauhan puuhastella laittomien aseiden kanssa elinkeinonsa parissa – poliisilla kun oli kiireitä laillisten aseenhaltijoiden ja toisinajattelijoiden kanssa.
Poliitikkojen helpotus oli hetkellinen. Kun operaatio oli saatu lainmuutolsen myötä vauhtiin, Hölmölän demlistit ottivat poliisin avulla vallan ja myös Hölmölän Hajaannusta ja Hölmölän Kes-kusta´a edustavat poliitikot päätyivät leireille.
Ja Hölmölässä vallitsi tiukka kuri ja rauha. Poliisi oli munannut – ja saanut munauksensa takia (hölmöläiseen perinteiseen malliin) lisää pakkokeinoja ja oikeuden tukeutua kenen tahansa asuntoon. Monikulttuurisuuteen kuuluvat väkivaltaisuudet ja järjestäynyt rikollisuus pitivät kansaa ottessaan silloin, kun Uuden Uljaan Hölmölän poliisivoimat eivät ehtineet rauhoittamaan normihölmöläisiä (osa hölmöläisistä tosin eli varattomina, konkurssin tehneinä, edellisen laman takausvelkojen orjuuttamina, mielenterveysongelmaisina, päihderiippuvaisina, asunnottomina, sairaina, pitkäaikaistyöttöminä tai pelkästään köyhinä Hölmölän varjoissa, mutta eivät he olleet tärkeitä).
Sen pituinen se.
Hyvää ötyä lapset – kauniita unia.
(Muistakaa, että tämä oli vain satu)
DISCLAIMER: Tämä tarina perustuu vain ja ainoastaan kirjoittajan vilkkaaseen mielikuvitukseen ja kaikki yhteydet todellisuudessa tapahtuneisiin tapahtumiin ja ihmisiin ovat vain lukijan vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.
Virheiden äänenkannattaja Vihreä Lanka jatkaa höpöhöpöpropagandansa levittelyä. Lasse Leipola leipoo ekologiaa aivan uuteen uskoon
Otsikolla nämä oluet ekotissuttelija jättää juomatta nimetyssä jutussaan. Leipola kertoo, että Guinness ja Heineken ovat huonoja olutvalintoja ympäristötietoiselle kuluttajalle. Tämän mielipiteensä hän perustaa amerikkalaisen kuluttajasivuston Greenopian tekemään vertailuun.
Leipola jättää huomiomatta sen, että tässä amerikkalaisten tekemässä vertailussa, parhaat arviot saivat amerikkalaiset New Belgium Brewery ja pelkkiä luomuoluita valmistava Eel River. Suomessa saatavilla olevista oluista parhaiten menestyi Sierra Nevada, jonka Pale Alea saa Alkosta.
Leipolan mukaan yksi suurimmista olueen liittyvistä ympäristöongelmista on vedenkäyttö, sillä yhden olutlitran valmistamiseen tarvitaan usein 7–10 litraa vettä. Toinen seikka, johon vertailun tekijät toivovat tehostusta on pakkausmateriaalien käyttö.
Leikolan americanan palvonta menee metsään siinä, että tällaisten (yleisesti ottaen vielä maultaan mitäänsanomattomien) amerikkalaisten oluiden kuljettaminen Eurooppaan on ekologisesti järjetöntä. Ekologisesti ajatteleva ihminen ostaa tarvitsemansa elintarvikkeet (kuten kulutushyödykkeetkin) mahdollisimman lähellä omaa kotiaan tuottetuina ja kasvatettuina.
Tämä on taas yksi niistä pienistä havainnoista, jotka osoittavat sen, että elitismi ja erikoisuudentavoitelu ovat suomalisen vihreän liikkeen kulmakivet.
Ekologia ei todellisuudessa tähän ns.vihreään ajatteluun mahdu.
Maanmuuttoministeri Astrid Thors (demlisti) lienee ylpeä saavutuksistaan. Kuten hyvin muistamme hän sai esikuntineen runnottua läpi eduskunnassa ulkomaalaislain muutoksen viime talvena.
Tuo typeryydessään ja edesvatuutomuudessaan vertaansa halkeva laki on tuottanut satoa – jota nyt sitten varoituksista huolimatta korjataan sekä Suomessa että etenkin maamme rajojen ulkopuolella.
Turun Sanomat uutisoi, että ihmisten salakuljetus Suomeen on miljoonabisnestä.. Laittomia maahantulijoita tuodaan Suomeen tällä hetkellä jopa kymmenen rikollisryhmän voimin. Keskusrikospoliisin rikoskomisario Jukka Martikainen arvioi, että aktiivisia ihmissalakuljetusryhmiä toimii maassa viidestä kymmeneen. Ne salakuljettajat ihmisiä maksua vastaan sekä EU:n alueelta että kauempaa.
Martikaisen mukaan liigat pyörittävät huumekauppaan vertautuvaa miljoonabisnestä.
Perusmaksu on yleensä 5 000–10 000 euroa kuljetus. Joissakin tapauksissa hinta saattaa olla jopa 50 000 euroa.
Uuden ulkomaalaislain tultua voimaan, poliisi on tutkinut tämän vuoden elokuuhun mennessä jo 48 laittoman maahantulon järjestämistä. Esimerkiksi Turun käräjäoikeudessa on tällä viikolla syytetty kahta miestä irakilaisryhmän tuomisesta Suomeen. Seuraava tapaus odottaa käsittelyä ensi viikolla.
Trendi on selkeästi kasvava. Rikostutkimuksen osalta kasvu on ollut tasaista, mutta ei jyrkkää,
Poliisi on tutkinut törkeitä ihmiskauppaan liittyviä tapauksia tänä vuonna viisi kertaa . Törkeissä salakuljetustapauksissa ihmiset on useimmiten tuotu Suomeen EU:n ulkopuolelta. Mitä kauempaa kohde tuodaan, sitä varmemmin matkan aikana syntyy myös vammoja. Toisinaan salakuljettajat jopa pahoinpitelevät asiakkaitaan.
Martikaisen mukaan salakuljettajat ovat kuitenkin ammattitaitoisia ja liigat toimivat yleensä varsin tehokkaasti. Koska toimintaa halutaan jatkaa pitkään, kuljetusten on sujuttava sovitusti.
Jos maahantuodut ihmiset ovat tyytyväisiä, on todennäköisempää, että he eivät kiinni jäätyään todista järjestäjiä vastaan,
Maahantulon järjestäjät ottavat maksun henkilöiltä, jotka haluavat maahan omasta tahdostaan. Halukkaille järjestetään esimerkiksi väärennetyt passit tai heidät kuljetetaan perille viranomaisten huomaamatta.
Viranomaiset ovat löytäneet tänä vuonna yhteensä 4 250 henkilöä, jotka oleskelevat Suomessa luvatta. Kesäkuun loppuun mennessä tapauksia ehti kertyä 3 800, mikä on lähes kolme kertaa enemmän kuin vastaavana aikana viime vuonna. Tuolloin vain 1 300 laitonta oleskelijaa päätyi poliisin huomaan. Tänä vuonna viranomaiset ovat todistaneet 1 111 ihmisen tulleen maahan laittomasti. Vastaava luku koko viime vuonna oli vain 1 265. Poliisin mukaan tilanne on jo niin paha, että sitä on syytä tarkkailla.
Keskusrikospoliisin näkökulmasta vielä ei olla paniikkitilanteessa, mutta viranomaisilta vaaditaan hereilläoloa,
Martikaisen mukaan tilanne on vakava, jos määrä kasvaa niin suureksi, että viranomaisten resurssit eivät riitä.
Syntyy niin sanottua ghettoutumista, kun viranomaiskontrollin ulottumattomissa olevien määrä kasvaa. Tämä tilanne ei välttämättä ole kovin kaukana, mutta ihan vielä siinä ei olla.
Turun satama on yhdessä Tornion kanssa yleisin paikka, josta maahan tullaan luvattomasti.
Idästä tulevat voivat kävellä rajan yli. Yleensä Schengen-alueen sisältä suurin osa tulee laivoilla
Martikainen kertoo.
Majuri Ilkka Herranen Rajavartiolaitokselta muistuttaa, että Suomi on kohdemaa, mutta myös kauttakulkumaa.
On muistettava etniset vetovoimatekijät. Ihmiset hakeutuvat omiensa pariin. Jos pyrkisimme Suomesta pois, todennäköisesti hakeutuisimme vieraassa maassa muiden suomalaisten seuraan.
Herranen kertoo, että Kiina ja Intia ovat maita, joista pelättiin saapuvan hyvien lentoyhteyksien vuoksi runsaasti laittomia maahantulijoita. Näin ei ole kuitenkaan käynyt.
Olemme käyneet kouluttamassa näissä maissa suurlähetystöjen ja lentokenttien henkilökuntaa, joten heidän on helpompi poimia epäilyttävät henkilöt.
Olisi tietysti itsepetosta sanoa, ettei näistä maista olisi yhtään tulijaa, mutta kaikkia on vaikea saada kiinni. Esimerkiksi muka turistimatkalla oleva voikin jäädä maahan oleskelemaan pitkäksi aikaa
Muistatteko mitä kirjoitin taannoin, kun varoittelin tästä tulevasta kehityskulusta? Kirjoitin tuolloin (asian mennessä eduskuntakäsittellyn) että:
Jos suomalainen kansallisvaltio – hyvinvointiyhteiskuntineen – muuttuu avoimeksi monikulttuuriseksi sosiaaliturismin kohteeksi, on ehkä turha enää etsiä tuohon muutokseen voimakkaimmin vaikuttaneita quislingeja tai kuusisia entisen kansamme joukosta…
Niin – näin nyt sitten näyttäisi käyvän aika lähitulevaisuudessa – jos asioihin ei puututa eikä tätä kehitysketjua pysäytetä.
Toinen – inhimilliseti katsoen – yhtä ikävä asia on tähän vastuuttomaan maahanmuuttopolitiikkaan liittyvä (tuossa uutisesakin mainittu) ihmiskauppa.
Minun on täysin mahdotonta ymmärtää näiden kehityksen takana olevien ihmisten motiiveja. Heille on kerrottu – heitä on varoitettu – mihin kyseinen politiikka tulee johtamaan. Silti tuota polittiikkaa on tehty, tehdään nyt ja tullaan ilmeisesti tekemään tulevaisuudessakin samoista lähtökohdista, yhtä itsepintaisesti ja jääräpäisesti ja etenkin pätkääkään välittämättä inhimillisestä kärsimyksestä, jota se tuo vääjäämättä mukanaan.
Kaikkein paradoksaalisinta kansalaisyhteiskunnan kansalaisen kannalta on se, että järjen äänet ja varoituksia kertovat ihmiset halutaan hiljentää , näiden samojen ihmiskaupankäynnin kiihdyttäjien – demlistien - taholta.
Hyvää päivää, täällä jälleen Radio Jore Vaan, Absurdistan. Ehdottoman stalinistisen luotettava lähteenne - joka yleensä vastaa kysymyksillä ja aniharvoin vastaa kysymyksiinne, mutta siirtää aina ja ehdottomasti siirtää vastuun kaikesta (jopa Bodomjärven murhista) kuulijalle.
Kysykää meiltä mitä te haluatte, me vastaamme teille mitä me haluamme.
Meiltä kysytään; miten aselain muutosprosessi edistyy?
Me vastaamme; olemme saaneet valvontakamerakuvaa lakia valmistelleen salaisen työryhmän kokouksesta, olkaa hyvät:
Radio Jore Vaan vaikenee tältä illalta – hyvää ötyä, muistakaa kansalaiset, että kansanvalta on pötyä…
Tässä (taas) eräs pelottavan mielenkiintoinen kommentti yhteiskuntamme huipulta, joka on jostain syystä mennyt tuoreeltaan ohi tutkaimen (kiitos nimimerkki Roopelle, jonka mielipiteisiin voi tutustua täällä) .
Oikeusministeri Tuija Brax (virheet) näyttää pitäneen puheen kansainvälisenä rasisminvastaisena päivänä 27.1.2009. Puheen (ehkä) suorin kohta on seuraava:
Ainoa EU:n rasisminvastaisen puitepäätöksen edellyttämä selvä muutostarve rikoslainsäädäntöön on, että oikeushenkilön rangaistusvastuu on ulotettava kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Muita mainittavia tarkistuksia rikoslainsäädäntöön ei ilmeisesti ole odotettavissa, sillä rasistiset teot ovat Suomessa kattavasti kriminalisoitu ja lisäksi rasistinen motiivi voidaan ottaa huomioon rangaistuksen koventamisperusteena. Mahdollinen tarve täsmentää lainsäädäntöä tutkitaan.
Se, että päätösvalta omissa asioissamme on luovutettu vastarintaa tekemättä EU:lle on surullinen – mutta ei mitenkään enää yllättävä – tosiasia. Näin oikeusministerin suusta kuultuna, tuo asia muuttuu vielä vastenmielisemmäksi. Ilmeisesti oma poliittinen eliittimme on tuudittautunut siihen asiaan, että kansanvalta on heitetty kokonaan tunkiolle eikä kansan mielipiteistä tarvitse välittää yhtään mitään.
Kun oikeusministeri vaatii virka-asemastaan käsin mielipiteenvapauden rajoittamista ja (demokratiaan kuulumattomien) mielipiderikoksista annettavien sanktioiden ulottamista kolmansiin osapuoliin, voidaan ilmeisesti asiallisesti todeta, että Suomen tasavaltaa ei ole, kansanvalta on kumottu ja perustuslaki on yhtä arvokas kuin se paperi jolle se on painettu.
Tämä läpikäyvä röyhkeys saa vieläkin ikävämpiä muotoja. Kun Brax sanoo, että rasistiset teot ovat Suomessa kattavasti kriminalisoitu, kyse ei kuitenkaan ole perinteisen länsimaisen oikeuskäsityksen mukaisesta kriminalisoinnnista. Braxin näkemys perustuu sellaiseen tulkintaan jota on totuttu yleensä näkemään (meitäkin vielä) vähemmän kansanvaltaisissa yhteiskuntajärjestelmissä:
Rasistisia rikoksia ei ole määritelty laissa. Rasistisena voidaan pitää mitä tahansa rikosta, joka tehdään rasistisesta motiivista. Rasistinen motiivi on kyseessä lähinnä silloin, kun rikos kohdistetaan kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai uskonnolliseen kansanryhmään tai siihen kuuluvaan henkilöön tähän ryhmään kuulumisen perusteella. Käsite viharikokset on laajempi, sillä siinä rikoksen kohteena voivat olla mitkä tahansa muutkin kansanryhmät kuten sukupuolisesti poikkeavat tai vammaiset. Tällöin esimerkiksi internetissä tapahtuvan rasistisen tai muunlaisen vihan lietsomisen yhteydessä puhutaan vihapuheista (“hate speech”). Rasistisista tai vihan motiiveista tehty rikos tulee rangaistavaksi joko itsenäisenä rikoksena tai yksittäisestä rikoksesta tuomittavaa rangaistusta voidaan koventaa rasistisen motiivin perusteella
Otetaan olennainen tuostakin – rasistisia rikoksia ei ole määritelty laissa.
Eli kun näitä ns. rasistisia rikoksia ei ole määritelty lainsäädännössä, niistä annettavat tuomiot eivät voi myöskään perustua lakiin. Todellisuudessa eduskunta ei halunnut kirjata lainsäädäntöömme rasismia käsitteenä.
Kiitos rouva ministeri – minä olen jauhanut tätä samaa asiaa jo pitkään – ministerin suusta tuli nyt siis vahvistus tällekin asialle. Tosin oikeustieteellisen loppututkinnon suorittaneelta ihmiseltä (joka toimii oikeusministerinä) oletetaan hieman toisenlaista asennetta laillisuusasioihin.
Kuka sitten saa Suomessa tuomita ihmisiä lainsäädännössä määrittelemättömien rikosten vuoksi? Yhdellä sanalla – Demla.
Demla eli (kansan)demokraattisten lakimiesten liitto on yhteinen nimittäjä tässä lainsäädäntö- ja toimeenpanovaltaa sekä kansanvaltaa kintuille kusevassa vallananastusprojektissa.
Kyseinen yhdistys on perustettu jo YYA-sopimuksen aikoihin. Tuolloin sen tehtävänä oli toimia Neuvostoliiton (verisen) salaisen poliisin KGB:n oikeuspoliittisena käsikassarana Suomen muuttamisessa kommunistiseksi(kansandemokraattiseksi) yhteiskunnaksi – näin sitten onneksi koskaan päässyt tapahtumaan.
Nykyisin tämä ennnttisten stalinistien ja nykyisten monikultturistien puuhakas joukko pyrkii muuttamaan Suomen monikulttuuriseksi helvetiksi ja tukahduttamaan toisinajattelevan kansanosan (enemmistön) ja sitä edustavien kellokaiden äänet – vaikka sitten lainsäädäntöön perustumattomista ns. rikoksista annettavilla vankeustuomioilla.
Demlalaisten suurin saavutus tähän mennessä on ollut Suomen merkittävimmän alapäähumoristin ja kansantaitelijan – Seppo Lehdon – paiskaaminen vankilaan sen vuoksi, että hänen huumoriaan ei siedetty yhteiskunnan yläpäässä.
Esimerkkejä yhteiskunnassa vaikuttavista demlisteistä on helppo luetella. Tämä ministerimme Tuija Brax on eräs varsin tunnettu demlisti.
Valtakunnaninkvisiittorina valtakunnansyyttäjänä toimiva Mika Illman on myös eräs varsin tunnettu demlisti. Hänen suurimpia saavutuksiaan on ollut kirjoittaa (sisällöltään uskomattoman kepeä ja) varsin kyseenalainen väitöskirja rasistisesta rikollisuudesta Suomessa - ja käyttää omaa väitöskirjaansa oikeustieteellisenä lähteenä syyttäjänä toimiessaan. Hän ratsastaa toisinajattelijoiden ruumiiden yli kohti oikeuskanslerin virkaa.
Eräs nimi joka kannattaa myös muistaa tässä yhteydessä on Johanna Ojala.
Tämä reipas asianajaja on ilmeisesti keskittynyt rahastamaan yhteiskunnalta rahaa itselleen, hoitamalla maahanmuuttajien maksuttomia oikeudenkäyntejä (mok). Unohtamatta mitenkään sellaisia demlistejä kuten lainsäädäntöneuvos Ilari Hannulaa (joka toimii Braxin alaisena oikeusministeriön lainvalmisteluosastolla), käräjätuomari Jaana Niemitaloa ( Helsingin käräjäoikeus) tai OTL ja hallinto-oikeuden assistenttia Riku Neuvosta (Helsingin yliopisto).
Niin, vielä eräs asia näistä demlisteistä. Oikeusministeri Brax on asettanut Brysselin käskystä työryhmän tutkimaan toisinajattelijoiden tehokkaampaa hiljentämistä ja rangaistusten koventamista (… vaikka rasistisia rikoksia ei ole määritelty laissa).
Oikeusministeriö on tänään asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on saattaa kansallisesti voimaan Brysselissä 27.-28. marraskuuta 2008 tehty neuvoston puitepäätös (2008/913/YOS) rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin, jäljempänä rasisminvastainen puitepäätös, sekä Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen Strasbourgissa 28. tammikuuta 2003 tehty lisäpöytäkirja (ETS 189), jäljempänä rasisminvastainen lisäpöytäkirja, joka koskee rasistisia ja muukalaisvihamielisiä tietoverkkorikoksia.
Jäsenet:
Käräjätuomari Jaana Niemitalo, Helsingin käräjäoikeus
Valtionsyyttäjä Mika Illman, Valtakunnansyyttäjänvirasto
Asianajaja Johanna Ojala, Suomen Asianajajaliitto
OTL, hallinto-oikeuden assistentti Riku Neuvonen, Helsingin yliopisto
Kaikki nämä edustavat yhtä (kyseenalaista) poliittista näkemystä sananvapaudesta – koko ryhmä olisi syytä jäävätä. Lisäksi – hieman syvemmältä tonkien – jokainen ryhmän jäsen pystyy edistämään tässä ryhmässä suoraan omia poliittisia, urallisia tai taloudellisia tavoitteitaan – myös ryhmän asettaja.
Puolueettomuus (toisinajattelijoiden mielipiteistä nyt puhumattakaan) on ainoa kaveri, joka loistaa työryhmässä poissaolollaan.
Lähteet: OM, kiitos Roopelle.</em
Päivitys 130809 2110:
Sen verran haluan vielä lisätä aiheeseen, että haluan kiinnittää huomionne erikoisesti erääseen Riku Neuvosen kirjaan Sananvapaus, joukkoviestintä ja sääntely (TALENTUM MEDIA OY 2005, ISBN 9521409533 / 952-14-0953-3 EAN 9789521409530) liittyneeseen kommentointiin:
Tilaisuuden aluksi vastikään sananvapaudesta kirjan kirjoittanut OTL Riku Neuvonen herätti keskustelua aiheesta Yksilön suoja ja sananvapaus. Alun perin sananvapaus ja yksityisyyden suoja perusoikeuksina oli tarkoitettu valtion ja yksilön välille suojaamaan yksilön vapaus- ja oikeuspiiriä valtiota vastaan. Nykyään perusoikeudet käsitetään myös horisontaalisena kysymyksenä, jolloin vastakkain ovat kahden yksilön perusoikeudet.
Tässä johtopäätöksessä on sellainen kansanvaltaisuudelle vieras piirre, että valtiovalta (tässä tapauksessa sekä lainsäätäjä että oikeusjärjestelmä) ottaa kantaa jonkun yksityisen ihmisen puolesta toista yksityistä ihmistä vastaan sanan miekkaa käytettäessä liian herkästi. Tässä mennään hyvin äkkiä väärälle puolelle aitaa siinä, mitä lainsäädäntö sanoo yhdenvertaisuudeesta (puhumattakaan nyt sitten ilmaisun-, mielipiteen- ja sananvapaudesta).
Tästä syntynyttä johtopäätöstä on laajennettu koskemaan myös myös vähemmistöryhmiä, jolloin on syntynyt sellainen nurinkurinen tilanne, että yhteiskunta ei asetu puolustamaan omia jäseniään, vaan puolustaa pahimmillaan yhteisön ulkopuolisia tunkeutujia ja rankaisee omia jäseniään.
Lähtökohta- nykyisessä maailmanmenossa - rasismista puhuttaessa on se, että kun rotuja käsitteenä ei ole olemassakaan monikulttuurisessa kontekstissa, ei voi myöskään olla rotusortoa – eli rasismia.
Henkilökohtaisesti minua häiritsee nykyisin (ihan oikeasti) aivan suunnattomasti tämä jatkuva rasismivouhkaus. Oma ajatusmaailmani lähtee kieli- ja kulttuurisidonnaisesta kansallisuusaatteesta, joka ei perustu mihinkään rotuajatteluun – ihan viimeiseksi WPWW-idiotiaan. Tällainen maailmankatsomus hyväksyy myös muiden kulttuurien olemassaolon – omilla alueillaan ja vastavuoroisesti toisen nationalistisen valtion olemassaoloa kunnioittaen ja sovussa eläen.
Aikaisemmin lähinnä naureskelin näille idiooteille, koska tuollainen kaikki samanlaisia. kaikki yhdenvertaisia (paitsi rasistit, joiden kanssa ei tarvitse edes keskustella) ajattelu alkaa kiertää ajattelun kehää jo niin kauas lähtökohdistaan, että se suorastaan syleilee jo rasismia (tai suvaitsemattomuutta) ajatuksen tasolla.
Toisaalta ihminen, joka vastustaa maahanmuuttoa mutta hyväksyy samaan aikaan tavaroiden ja työvoiman vapaan liikkuvuuden eurooppalaisten kansojen sisällä, on todellisuudessa puhdas rasisti – sanan varsinaisessa merkityksessä.
Tämän vuoksi suhtaudun hieman varauksella niihin ihmisiin, jotka vastustavat maahanmuuttoa perustaen sen länsimaisiin tai eurooppalaisiin arvoihin. Minulle tärkein paneurooppalainen arvo on kymmenien kulttuurien keskenään nykyään rauhanomaisesti elämä elonkirjo ja se, että lukuisat mantereellamme käydyt sodatkaan eivät ole pystyneet murentamaan näitä pieniä kulttuureita.
Se mikä on siihen pystynyt on vaaleanpunainen Coca-Colalle haiseva americana. Kun tuolta lännen monikulttuurisesta ahnemaasta on saatu sotien jälkeen oppi siitä, että kaikkien kulttuurien ja ihonvärien tulee elää saman sateenvarjon alla, on vain askeleen matka lähteä täyttämään Eurooppa ihan omien typerysten ja omaneduntavoittelijoiden voimin ei-eurooppalaisella väestöllä.
Historia tulee muistamaan tämän EU:n laajenemisen ja tuhoutumisen ajanjakson ajattelemattomuuden, ahneuden, itsekeskeisyyden ja pohjattoman lyhytnäköisen typeryyden ajanjaksona.
Monikulttuuri, suvaitsevaisuus, rasismi, ilmastonmuutos – kaikki nämä ovat tyhjää sananhelinää – Potemkinin kulisseja – joilla peitetään todelliset tavoitteet.
Nimittäin taloudellinen hyötyminen eri kulttuurien keskinäisestä kilpailusta, epävarmuudesta, väkivallasta ja suorasta vihasta.
Tämä tosin on jo eilinen, mutta minusta täyttää päivän parhaan sananvalinnan kriteerit:
Ymmärrän myös aiheelliset huomautukset siitä, että politiikkaa tehdään pitkällä aikavälillä ja niin edelleen. Tämä on voinut olla totta joskus, mutta ajat ovat muuttuneet. Nykyään meillä on käytössämme välineitä ja keinoja, joita yhdelläkään ajalla ennen meitä ei ollut. Tieto liikkuu sekunneissa mantereelta toiselle ja ihmiset pystyvät ottamaan asioista selvää muutamalla klikkauksella. Kuka tahansa saa mielipiteensä esille helposti. Median ja poliitikkojen valtamonopoli on murtunut ja valtaa siirtyy yhä kasvavissa määrin kansalle. Ihmisten kohtalo on ihmisten omissa käsissä.
Jotenkin vähemmän yllättävää on sellainen seikka, että piskuinen – ja demokratiaa vallan kahvassa roikkumalla halventava – ruotsalaisen kolonialismin jäänne Suomessa on saanut vaalitukea yhtä paljon kuin kaikki muut puolueet yhteensä.
Valtiolta RKP on saanut tukia seuraavasti:
* Vuonna 2007 puoluetukea tuli 670 000 euroa ja 350 000 euroa tiedotustoimintaan.
* Vuonna 2008 puoluetukea tuli 810 000 euroa ja tiedotustoimintaan saman verran.
* Vuonna 2009 puoluetukea ja tiedotustukea on tullut kumpaakin 810 000 euroa.
Valtion varsinaisen puoluetuen lisäksi – suomenkielistä väestöä kohtaan rasistista politiikka harjoittava – Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland on RKP:n tärkein rahoituslähde niin varsinaista toimintaa kuin vaalirahoitusta ajatellen.
Vuoden 2007 eduskuntavaaleihin RKP sai:
* Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandilta 800 000 euroa
* Valtion tukena 100 000 euroa
* Teollisuuden ja työnantajien keskusliitto TT:ltä 50 000 euroa
* Björn Wahlroosilta 5 000 euroa.
* Osuuspankkikeskus antoi RKP:lle 4 000 euroa
* Lounasseminaareista kertyi 3000 euroa
* Muilta yksityishenkilöitä 2 000 euroa.
Kunnallisvaaleihin 2008 RKP sai:
* Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandila 300 000 euroa.
EU-vaaleihin 2009 RKP sai:
* Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandila 300 000 euroa
* Svensk Utveckling r.f:ltä 10 000 euroa
* Euroedustaja Henrik Laxilta 5000 euroa.
Svenska kulturfonden on vuodesta 2003 antanut vuosittaisen avustuksen silloin perustetulle säätiölle Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland.
Vuonna 2008 tuo summa oli noin 1,5 miljoonaa euroa.
Stiftelseniltä RKP on saanut vaalirahoituksen lisäksi:
* Vuonna 2007 325 000 euroa
* Vuonna 2008 520 000 euroa
* Vuonna 2009 875 000 euroa.
* * *
Näillä rahoilla käytetään väärin ruotsinkielisen kansanosan asemaa muutaman – vähemmistön vähemmistöä edustavan – eturyhmän (hinnalla millä tahansa) vallassa roikkumiseen.
Näillä rahoilla tuetaan tosiasiallista vähemmistörasismia enemmistöä kohtaan.
Näillä rahoilla pilkataan kansanvaltaa ja enemmistöpäätöksiä.
Näillä rahoilla pönkitetään ruotsalaisen kolonialismin jäänteitä Suomessa.
Näillä rahoilla pyritään keinotekoiseen kielivähemmistön lisäämiseen, pakkoruotsittamalla maahanmuuttajia ruotsinkielienemmistöisillä alueilla – ja vähän muuallakin.
Näillä rahoilla pyritään muuttamaan lähes homogeeninen kansallisvaltio monikulttuuriseksi helvetiksi.
Näillä rahoilla, pieni vallankahvaan päässeiden ihmisten joukko pilkkaa ruotsinkielisen vähemmistön enemmistöä.
Näillä rahoilla ostetaan valtaa – eli niitä käytetään korruptioon.
* * *
Loppukevennyksenä Hikipedian määritelmä RKP:sta (vastuu siirtyy nyt lukijalle):
RKP eli Ruotsin Kielen Puolustajat on Suomen diktatuurissa toimiva poliittinen puolue. Puolue on pieni, mutta ei harmiton. RKP:n kannatus on todella helposti arvioitavissa: katsotaan, kuinka monta prosenttia aikuisväestöstä on homoseksuaaleja, ja kerrotaan se yhdellä (syy, ks. suomenruotsalaiset). Viime aikoina puolueen kurssi on tosin ollut laskussa, mistä ei voi vetää sitä johtopäätöstä, että myös seksuaalivähemmistöjen määrä olisi romahtamassa.
Puolueen päämaja sijaitsee demilitarisoidulla Ahvenanmaalla, mutta Suomen armeijalla ei silti jostakin syystä ole ollut rohkeutta poistaa saarta kartalta.
Puolueen ainoa tarkoitus on suomenruotsalaisten ja ruotsin kielen suhteettoman suuren vallan säilyttäminen Suomessa. Koska millään muulla ei ole väliä, kyseinen barbaariryhmä on istunut apupuolueena Suomen diktatuurin hallituksessa Kekkosen ajoista lähtien. Näin myös ruotsin kielen pakko-opetus on säilyttänyt paikkansa, koska todellisten hallituspuolueiden ei tarvitse nuoleskella rantaruotsalaisia (yhtään enempää) saadakseen heidän tukensa.
”
–Mitä yhteistä on Suomella ja Pohjois-Korealla?
–Kummassakin on ollut sama puolue hallituksessa 50-luvulta lähtien.
Lähteet: US, Wikipedia, Hikipedia
Jk. Olen muuten etnisesti puoliksi suomenruotsalainen (kuten aika moni muukin suomenruotsalainen näinä päivinä),
Siksi suhtaudun skeptisesti totuuskomissioihin maanpetturuudesta. Suomi ei muutu paremmaksi sillä, että Suurpää, Illman, Puumalainen ja Thors joutuvat leivättömän pöydän ääreen. Ongelma on paljon syvemmällä ja erityisesti siinä, miten hyvinvointiyhteiskunta eristää kansalaiset omien päätöstensä seurauksista ja tekee politiikasta Idolsin kaltaisia tapahtumia. Jos omasta elämästä ei tarvitse kantaa vastuuta, miten ihminen voi vastata yhteisistä asioista.
Vihreiden mielestä jokaisella ihmisellä on oltava oikeus etsiä parempaa toimeentuloa ja turvaa oman maansa rajojen ulkopuolelta. Samalla on tärkeää luoda laillisia maahantuloreittejä, sillä pahimmillaan laillisen siirtolaisuuden liiallinen rajoittaminen voi johtaa laittomien siirtolaisten hyväksikäyttöön ja ihmiskauppaan.
Niin, Haluatko Sinä samaa kuin Vihreät De Gröna?
Minä en.
Vapaa maahanmuutto ei ole mikään subjektiivinen ihmisoikeus ja jokaisella yhteisöllä on oikeus päättää ne vieraat, kenet lasketaan yhteisön sisään. Tuollainen ajatus on tavoitteena kansanvallan vastainen, kansallisvaltiotamme muuttamaan pyrkivä ja toisten ihmisten (enemmistön) mielipidettä halveksuva.
Lisäksi väite siitä, että lailliset maahantuloreitit ehkäisivät muka laittomien siirtolaisten hyväksikäyttöä ja ihmiskauppaa on puhdasta homeenvihreää roskaa.
Eräs muutaman päivän vanha esimerkki siitä, että ns. laillinenkin maahanmuutto ruokkii ihmiskauppaa ja siirtolaisten hyväksikäyttöä löytyy täältä.
Se antaa hieman toisenlaista näkökulmaa Suureen Ilmastonmuutosväitteeseen ja osoittaa varsin selvöästi millaiseksi väittely menee tietyssä pisteessä jaerään esimerkin siitä, miten pitää keskustelu asiassa ja argumenteissa.
Valtiollinen lentoyhtiömme Finnair on tunnetusti vaikeuksissa. Yhtiön toimitusjohtaja Jukka Hienonen sai tarpeekseen ja erosi muutama päivä sitten tehtävästään. Hienonen kertoi olevansa tyytymätön yhtiön tulokseen ja joidenkin henkilöstöjärjestöjen sopeutumisvaikeuksiin.
Finnair ilmoitti perjantaina myös aloittavansa uudet yt-neuvottelut elo-syyskuussa.
Eli noin suomeksi kerrottuna, punakorporaatioiden hallitsema ay-liike on ottanut erävoiton sekä järjestä, valtiosta että työnantajaosapuolesta ja jatkaa (taantumasta huolimatta) hajotustyötään – aitoon taistolaiseen 1970-luvun tyyliin.
Hetki sitten työministeriksi nimitetyn vihreiden puheenjohtajan, Anni Sinnemäen, luulisi jo virkansa puolesta olevan kiinnostunut valtionyhtiöstä ja niiden hyvinvoinnin vaikutuksista työllisyyteen. Näiden valtionyhtiöiden kautta kun on helpompi kohdistaa suoria työvoimapoliittisia toimenpiteitä työmarkkinoille, kuin yksityisten yhtiöiden kautta.
Anni on nyt sitten ottanutkin kantaa valtionyhtiöihin – ja niiden kautta työllisyyteen.
Sinnemäki siirtäisi kotimaan lentomatkustajia juniin ilmastosyistä. Sinnemäki haluaa valtion ensi vuoden budjettiin riittävät määrärahat Pohjanmaan radan kaksoisraiteen toteuttamiseksi. Osan Oulun ja Helsingin välisestä lentoliikenteestä arvioidaan siirtyvän rautateille kaksoisraiteen valmistuttua.
Sinnemäen mielestä hallituksen on keskusteltava Pohjanmaan radasta budjettiriihessään. Hän huomautti, että hallitus on sitoutunut pistämään vähintään puolet liikenneinvestoinneistaan ratahankkeisiin.
Eihän rataverkostoon kohdistettavissa julkisissa subventoinneissa näin taantuman aikana ole itse asiassa mitään vikaa. Ongelma syntyy siitä kun maailmanparantajamme haluaa uhrata kotimaisen (energia- ja ympäristölähtökohtiin sitoutuneen) ja valtion omistaman lentoyhtiömme – ja sitä kautta tuhansia työpaikkoja - ilmastonmuutoskuplan alttarille.
Suorana seurauksena tällaisesta toiminnasta on kyseisen – vastuullisen ja kotimaisen – yhtiön toiminnan vaikeutuminen. Sen seurauksena yhtiön vähiten kannattavat vuorot tullaan lakkauttamaan ja niitä ryhtyy liikennöimään jokin puhtaalta taloudelliselta pohjalta ponnistava mukavuuslippuyhtiö – joka ei välitä työntekijöistään, taloudellisista velvoitteistaan, matkustajaturvallisuudesta eikä myöskään siitä kuuluisasta ilmastomuutoksesta.
Eurooppalainen vihervasemmisto on tehnyt näköjään periaatepäätöksen torjua ilmastonmuutosta yleisellä tasolla niin, että eurooppalainen (valvonnassa oleva ja vastuullinen) teollisuus ja elinkeinoelämä siirretään sellaisiin maihin, joissa ei välitetä moisista liiketoiminnan rajoitteista pätkääkään – Kiinaan, Intiaan ja Venäjälle.
Tällainen lausunto työministerin suusta antaa Finnairin johdolle selkeän signaalin siitä, että sillä on lupa pistää vaikka kuinka suuri osa työntekijöistä kilometritehtaalle syksyn yt-neuvotteluiss. Työministeriä tästä nähtävissä olevasta kehityksestä seuraava työttömyys ja sen sivuvaikutukset eivät kiinnosta pätkääkään – hän kun ratsastaa päin ilmastonmuutosta tuulimyllyllään.
Lähteet: STT, US, IL
Jk. Anni Sinnemäki on muuten erinomainen esimerkki kanssablogisti Yrjö Perskeleksen lanseeraamasta käsitteestä mitätöijät.
Ainoa asia, mistä tällä kohdalla olen varma, on se, että mikäli näitä mitätöijien halveksimia tavallisia suomalaisia ei olisi, loppuisi mitätöijiltä leipä.
Sen sijaan mitätöijien poissaoloa ei huomaisi ensinkään. Tai no, ehkäpä sitä ihmettelisi, miksi päivän lehden lukeminen ottaa päähän jotenkin vähemmän kuin ennen.
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) kertoi neuvottelutauolla, että talouden kehitys näyttää Suomen osalta myös ensi vuonna erittäin positiiviselta.
Kataisen mukaan talouden tilanne antaa mahdollisuuden toteuttaa rakenteelliset uudistukset, joilla edistetään työllisyyttä.
Kansakoulunopettaja valtion ylin talousguru Jyrki Katainen (Epäkansallinen Sekoomus) Talouselämälle 31.7.2009.
Työikäisten väheneminen näkyy suoraan talouskasvussa. Sen lisäksi ikäpyramidin muuttuminen aiheuttaa huikean haasteen sosiaalipalveluille.
Yli 65-vuotiaiden määrä ylittää nuorten määrän tänä vuonna ensimmäistä kertaa historiassa. Nyt Suomessa on yhtä seniori-ikäistä kohti neljä työikäistä. Vuonna 2025 enää 2,5.
Jotta vanhushuoltosuhde pysyisi nykyisellään, pitäisi Suomeen muuttaa vuosittain noin 140 000 työikäistä ihmistä. Vuoteen 2020 mennessä työikäisiä maahanmuuttajia pitäisi olla 1,8 miljoonaa.
… ja kuinkas sitten kävikään?
Jyrkin puheista huolimatta talousdiledanttimme on luotsannut Suomen kansan ja valtion mukaan maailmanlaajuiseen talouskurimukseen. Suomen talous romahtaa kiihtyvää vauhtia. Viimeisimmän (julkaistun) virallisen tilaston mukaan Bkt:n romahdus on nyt 12 %:a, – tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, siitä puuttuu kuukausittain 1,5 miljardilla eurolla lisääntyvä valtionvelka, joka käytetään Potemkinin kulissien ylläpitoon.
Jyrkin ei kannattaisi alkaa ministerin hommien loputtua ainakaan ennustajaksi. Siinä saattaa nimittäin ihan oikeasti joutua vastuuseen sanomisistaan ja tekemisistään – toisin kuin valtionvarainministerin puuhasalkkua pyöritellessä.
Toisaalta ei tavallaan yllätä yhtään se, että haulikkoammuntaa harjoittavan kansakoulunopettajan luotsaama talouspolitiikka on juuri itsensä näköistä – sinne tänne roiskittua kirjanoppinutta ja luovuudenpuutteesta kärsivää kaaosta. Onko todellakin näin , että kykypuolueena tunnetun kokoomuksen kyvyt ovat näin heikkoja?
Pokka ainakin Jyrkillä pitää. Aika näyttää onko se itse asiassa tyhmyyttä.
Kokoomuksen puheenjohtajalla, valtiovarainministeri Jyrki Kataisella ei mennyt luu kurkkuun Sammon kerrottua vaalirahoituksestaan. Päinvastoin. Katainen tiesi Sammon tuesta. Epäilyille, että Sammon antama vaaliraha vaikuttaisi pitkäaikaissäästämisen verokohtelusta päättämiseen, Katainen ei näe perusteluita.
Finanssikonserni Sampo rahoitti kokoomusta merkittävästi viime eduskuntavaalien yhteydessä. Konserni tuki puoluetta yhteensä 75 000 eurolla
Vai niin?
Vanha sananlasku sanoo, että sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Ja se taitaa pitää Kataisen selittelyistä huolimatta tässäkin asiassa paikkansa.
Muutama miljoonan euron kysymys kuuluukin – ei, ei, ei… ei niin, että onko Jyrki Katainen uskottava, vaan:
Ylikansalliset verot ovat yksi tapa toteuttaa yhteiskunnan heikompiosaisten kannalta oikeudenmukaista politiikkaa. EU:n on otettava johtava rooli villin kapitalismin suitsimisessa,
SDP:n Puheenjohtaja Jutta Urpilainen STT:n julkaiseman uutisen mukaan 8.8.2009.
Ylikansallisesta kapitalismista ylikansalliseen sosialisimiin? Ja kärsijöinä ovat tavalliset kansalaiset, demokratia ja kansallisvaltiot.
Hienoa Jutta!
Lisää tällaisia tekstejä, niin kansalaiset näkevät paremmin sen, että ihmiskasvoisen sosialismin savuverho on ajettu alas. SDP ajaa ylikansallista sosialisointia ja ihmisten orjuuttamista kasvottoman EU-byrokratian ikeeseen. Tässä sosialidemokraattisessa puuhastelussa ei ole juurikaan eroa Neuvostoliitossa toteutun epähumaanin ja kansandemokraattisen politiikan kanssa.
Aikaisemmin SDP varasti ainostaan rahasi, nyt pyrkimyksenä on (aitoon ja perinteiseen vasemmistolaiseen tyyliin) viedä myös vaikutusvaltasi, äänioikeutesi, sananvapautesi ja lopulta vapautesi.
Pari vakavaa kysymystä kuuluukin – ei, ei, ei, kumpikaan niistä ei ole se, että tekeekö päävasemmistopuolueen puheenjohtaja itsestään pellen esiintymällä huorahtavassa asusteessa, vaan:
Viininmaistelu loppui nyt dhimmi Maria,
Vuorossa on on suora Sharia
Maria vinkun huiviin nakkaa,
imaami pirun naisesta hakkaa
Kun vinkusta alkaa Maria juovuta,
Imaami ei hakkaamisesta luovuta
Päähän särkyy pullo juovuttava,
On Marian synnistä luovuttava
Voi Maria syntistä parkaa,
Onneksi imaami hieroo paikkaa arkaa
Pian on syntyvä poika noheva,
Pelastettu liitto on Marian oleva
Tätä ei estä väri ihon tai kypsyys mikään,
Kuin Somaliassa tai Libanonissa ikään
Vaan tästäkös Ahmed pultin nappaa,
Enhämmäoo edes pannutota akkaa!
Sossua varten sen siihen haalin,
Elantoa pakolaisen kurjan vaalin
Imaami sanoo pojalleen, takaisin pois!
Luuletko, että maa lännen sua varten ois?
Sun vihaa kotimaassa mielees kerätä pitää,
siitä vasta islamin muutos ja kumous täällä itää!
Länsi on syntistä pahuuden pesää,
Siksi sinun täällä hyvä on elää
Kunhan et koskaan mitenkään vaan,
Ala niitä työlläsi auttelemaan
Sarvesta tulee poikaa vaikka yksi tai kaksi,
Niiltä ota oppi naisen, se on tiukka ote ja saksi
Kivikasan äärellä, äitinsä haudan
Muhammed antoi äpärälle rauhan
Tämä runo on syntynyt spontaanisti kahden kirjoittajan – Kullervon ja MW:n – Homma-foorumissa käydyn perinteisen kalevalaisen runonlaulannan tuloksena, kesäisenä kymmenes elokuuta aamuna.
Meillä on siis kaksi menetelmää noudattaa maamme lakeja: ensin on meille maahamme muuttaneet ja heidän lakinsa, sitten seuraa omat lakimme, joita on vain kantasuomalaisten määrä noudattaa. Tämä voidaan kuvata liikennesäännöllä, jossa henkilöautoilla on määrä ajaa tien oikeata laitaa ja kuorma-autoilla tien vasenta laitaa
Raimo Myöhänen Roskanpoimija US-blogissaan (sensuroitu)
En lupaa päivittää tätä aihesarjaa päivittäin, mutta tästä on kuitenkin hyvä aloittaa:
Hallitus pääministeri Vanhasen johdolla on tehnyt sen, minkä parhaiten osaa – nimittäin työntänyt päänsä syvälle takapuoleensa, mikä näyttääkin olevan hallituksen avainministereille paras paikka.
US-blogeista on viime aikoina nousuut esiin Roskanpoimija.. Blogia pitää vantaalainen Raimo Myöhänen, joka kirjoittaa kiitettävän epäkorrektisti monestakin asiasta.
Lukekaapa hänen kirjoituksiaan – ennen kuin sensuuri vie muutkin mennessään. Tämä nimittäin joutui jo sensuurin hampaisiin:
On koulun urheilutunti. Tai joku ulkoiluaiheinen hetki koulun pihalla. Pojat potkivat jalkapalloa omalla alueellaan, muutama tyttökin on uskaltautunut mukaan. Tytöt hyppäävät narua tai pelaavat polttopalloa. Kevätaurinko lämmittää koulun hiekkakenttää mukavasti saaden huivipäiset leikkijät riisumaan, tiukat pään ympäri kiedotut, huivinsa. Kaikilla on hauskaa, kunnes sen lopettaa kadulta, koulun alueen ulkopuolelta kuulunut huuto.
Tytöt lopettavat leikkinsä ja kietovat huivinsa tiukasti päänsä ympärille. Huivipoliisi on on taas liikkeellä, eikä tästä selvitä vähällä. Ensinnäkin koulun loputtua portilla on kaksi – kolme miestä, jotka selvittävät tyttöjen nimet ja kotipaikan. Samalla tuodaan esille, miksi huivia on aina käytettävä kodin ulkopuolella liikuttaessa. Jos huivia ei käytetä, siitä luvataan olevan haittaa heidän vanhemmilleen. Jo tästä tapauksesta otetaan vanhempiin yhteyttä ja vaaditaan heitä paremmin perheessään noudattamaan perinteitä. Lapset katsovat peloissaan maahan ja lupaavat noudattaa miesten ohjeita.
Olen itse nähnyt tuon kaiken keräillessäni roskia kadulta kyseisen koulun edustalla. Tiesin koulun loppuvan tunnin kuluttua ja järjestin itseni koulutien varrelle nähdäkseni jo edellä kertomani tapauksen. Ihmeekseni yksi huivipoliisi käytti puhuessaan suomen kieltä, joten saatoin ymmärtää, mistä puhuttiin. Yksikään tytöistä ei puhunut vastaan, vaan vaikenivat pää painuksissa.
Mitenkähän tämä huivipoliisin toiminta soveltuu Suomen lain kanssa. Minusta kyseessä on pakottaminen noudattamaan jotain tapaa, riippumatta siitä, haluaako lapsi tai nainen sitä. Jos suomalaiset körttiläiset toimisivat edellä mainitulla tavalla, varmasti siitä tehtäisiin montakin rikosilmoitusta. Mutta nyt ei tohdita, sillä onhan kyseessä maahanmuuttaja ja meillä vieraan kulttuurin edustajat. Heidän tapansa ovat pyhiä heille, eikä meillä ole oikeutta sekaantua niihin.
Meillä on siis kaksi menetelmää noudattaa maamme lakeja: ensin on meille maahamme muuttaneet ja heidän lakinsa, sitten seuraa omat lakimme, joita on vain kantasuomalaisten määrä noudattaa. Tämä voidaan kuvata liikennesäännöllä, jossa henkilöautoilla on määrä ajaa tien oikeata laitaa ja kuorma-autoilla tien vasenta laitaa.
Lomalla ehtii lueskella sellaisiakin blogeja jotka normaalisti eivät jaksa kiinnostaa. Täällä Uudessa Suomessa on poikkeuksellisen paljon junttioikeiston bloggaajia, ja etenkin kommentoijia, jotka käyttävät kaiken aikansa maahanmuuttajien leimaamiseen. Voi tietysti olla että kommenttien takana on vain muutama henkilö eri nimillä, nämä kun eivät yleensä uskalla omalla nimellään julistaa lapsellista sanomaansa.
* * *
Tänään törmäsin useassa blogissa väitteeseen, jonka mukaan Paavo Arhinmäki olisi ollut johtamassa autojen potkimista ”kuokkavierasjuhlissa” linnanjuhlien edustalla.
Porvoolainen vasemmistojuntti kommunisti ja mellakoitsija Jussi SaramoUS-blogissaan 7.8.2009.
Saramo on löytänyt uuden ulottuvuuden rasismille. Jussin mielestä Paavoa eikä muitakaan vasemmistolaisia eikä monikultturisteja kun ei saa arvostella – se kun on nykyään näköjään rasismia (sekin).
Hyvät lukijat – olettteko tekin jo syyllistyneet paavorasismiin?
Matti Vanhanen palasi ( osittain itse aikaan saamaansa ja siunaamaansa vaalitukisotkuun perjantaina pitämässään toimittajatapaamisessa.
Hän perusteli tukiyhdistysten käyttöä m sillä, että siten ehdokkaiden ei tarvitse maksaa vaalituesta veroa.
Ehdokashan ei voi ottaa itselleen avustusta. Tai jos ottaa, niin siitä pitää maksaa veroa, se on silloin henkilökohtaista tuloa. Sen takia ehdokkaalla on oma tukiyhdistys, jossa hän ei ole itse mukana, se ei ole silloin henkilökohtaista tuloa.
Kiva – kansa räpistelee lamantappotalkoissa ja pääministeri neuvoo päättäjiä kiertämään yhteiskunnalle kuuluvia veroja – korruptiona saamistaan lahjuksista.
Pieni kysely… ei, ei se, että mitä Matilla mahtaa olla päässä, vaan
Tuli tuossa mieleen puutarhassa, että miten ihminen onkaan voinut edetä tähänkin asti vaikka onkin käytännössä paljon järjettömämpi kuin esim. muurahaiset jos muurahaispesässä olisi näitä sirniöitä ja pelkosia niin osa murkuista hajottaisi pesää kun toiset rakentavat ja osa toisi kusiaisia asumaan murkkujen ruokavarastolle.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki on ollut varsin näkyvästi esillä aina kun anarkistit ovat saaneet tarpeeksi julkisuutta. Julkisuudessa on syntynyt kuva valtiota ja kaikenlaista yhteiskunnallista pakkoa vastustavasta anarkohenkisestä hahmosta. Tällä pohjalla anarkomarkot ja prekaeetut äänestivät Paavon myös Eduskuntaan.
Tämä kuva on nyt sitten lopultakin kadonnut kuin flatus Siperiaan kesäisen itätuulen mukana. Paavo Arhinmäki on todellisuudessa luunkova vasemmistolaisten arvojen ja pakkovaltiomallin kannattaja. Tosin kuin ns.oikeistolaisesti ajattelevat henkilöt, Arhinmäki uskoo kansalaisten olevan valtiota varten – eikä päinvastoin.
Päivän uutisvuosta nousi esiin varsin selväsanainen ja avoimesti marxilaishenkinen julistus.
Pakkopaavomme pidentäisi oppivelvollisuutta 18 ikävuoteen asti. Arhinmäki sanoo Aamulehdessä, että perusopetus voisi kestää yhä yhdeksän vuotta, mutta tämän jälkeen nuoren pitäisi jatkaa koulua vielä kolme vuotta teoriapainotteisella lukiotyyppisellä linjalla, ammatillisessa koulutuksessa tai oppisopimuksen turvin.
Paavon ehdotuksen taustalla on (sinänsä asiallinen) huoli siitä, että moni nuori jää peruskoulun jälkeen ilman opiskelupaikkaa tai töitä.
“12-vuotinen peruskoulu tarkoittaisi sitä, että kuntien ja valtion vastuulla olisi taata opiskelupaikka kaikille.”
Ideassa on ainoastaan se ikävä puoli, että se on täysin toteuttamiskelvoton. Yhteiskunnalliset varat ovat rajallisia, eikä tällä hetkelläkään kaikille nuorille löydy opiskelupaikkaa heti peruskoulun jälkeen.
Siinä ei auta töpselistä tuleva sähkö eikä taikaseinästä tuleva raha. Kun limiitti on täysi ja rahat syöty, on vaikea taikoa niitä mistään lissää – etenkään kun yhteisiä rahoja työnnetään täysin edesvastuuttomasti suoraan Kankkulan kaivoon.
Ongelma syntyy myös siitä, että mitä tehdään silloin kun opiskelu ei maistu ja kahdeksantoista ikävuotta tulee täyteen. On aika helppoa heittää villi arvaus, että koulu jää tuolloin kesken. Tuossa tapauksessa on (vanhaa sananlaskua hieman murjoen) kulutettu kolme ylimääräistä vuotta opettajien hermoja, koulun penkkejä, omia housunpersauksia – ja yhteiskunnan rahoja.
Mutta Paavolla on ratkaisu. Se ratkaisu on (yleisvasemmistolaiseen tapaan) tuo edellä mainittu pakko.
(Se miten hyvin tämä sopii Paavon prekaristi- ja anarkistiäänestäjien maailmankuvaan onkin sitten aivan toinen kysymys.)
Vasemmiston poltellessa ganjaa ja makasiineja sekä masinoidessa työmarkkinavallankumousta, kärsijäksi jäävät normivirtaset. Lainkuuliaiset ihmiset alistuvat väkivallan ja sanktioiden edessä pakon alle, mutta pakkokeinoilla ei ole koskaan saatu kovin pysyviä tuloksia – eikä tulla nytkään saamaan. Myöskään kannettu vesi ei ole kovin hyvä pysymään kaivossa.
Porkkana on keppiä parempi pitkäjänteistä työtä tehdessä – se olisi vasemmiston syytä oppia esimerkiksi Isä Aurinkoisen touhujen jälkisaldoa tarkastellessaan.
Myös Spd:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen on mukana näissä vasemmistolaisissa propagandatalkoissa. Urpilaisen mukaan oppivelvollisuutta voisi pidentää nuorisotyöttömyyden ehkäisemiseksi, mutta demareiden mallissa koulu jatkuisi vain vuodella.
“Jos on ollut jo vuoden vaikka ammatillisessa oppilaitoksessa parturikampaajalinjalla, silloin voi olla motivaatiota jatkaa tutkinto loppuun asti”
Urpilainen rysäyttää demarillaan pusikkoon vielä tukevammin ja syvemmälle kuin Arhinmäki.
Tuollaisen puolittaisen hällä-väliä-tyylin (vasemmalla kädellä) hoidetun pöhköpolitiikan aika on ohi – Urpilainen ja muut (1970-luvulle sekä henkisesti ja poliittisesti jääneet) demarit sitä eivät vielä kuitenkaan ymmärrä – eikä he myöskään ymmärrä sitä, että näin lähtee kierros näyttelykehässä käyntiin.
Mielenkiintoista tässä tilanteessa on se, että demarit ja vihreät ovat nyt vasemmiston kennelin näyttelykoirat – kennelin emäntä on vasemmistoliitto.
Olisi väärin olla antamatta Paavo Arhinmäelle ensimmäisen luokan Macchiavellin ritarikunnan komentajamerkkiä – komeasti Paavomme on aloittanut oman poliittisen valtataistelunsa.
Pitää nostaa hattua myös sille, että aidosti vasemmistolaista pakkovaltaa (ilmeisesti) ajava poliitikko nousi nimen omaan valtiota vihaavien anarkistien äänillä eduskuntaan.
Sillekin pitää nostaa hattua, että Paavo pystyi (vaikka vasemmistoliiton ay-jyrät vastustivat raivoisasti) nousemaan puolueensa johtoon.
Ja tämän päivän jälkeen pitää nostaa hattua ehdottomasti myös sille, että Paavo on onnistunut nostamaan itsensä suomalaisen vasemmiston keulahahmoksi – huolimatta siitä, että hän on änkyränä tunnettu marginaalipuolueen edustaja.
Demareiden Antti Kalliomäki ehdotti nimittäin maanantaina puolueen lehdessä Uutispäivä Demarissa, että Sdp:n olisi hylättävä molemmat perinteiset hallitusmallit punamulta ja sinipuna.
Kalliomäki haluaisi Sdp:n tavoittelevan enemmistöhallitusta, joka koottaisiin ilman kahta muuta suurta puoluetta. Hän myöntää, että tavoitteessa piilee riski Sdp:n oppositiotaipaleen venymisestä entisestään.
Vähemmän yllättäen, maanantaina Uutispäivä Demarin verkkosivulla niin vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki kuin vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistökin pitivät Kalliomäen ehdotusta varteenotettavana.
(Niin ovatko Vihreät edelleen porvaripuolue, kysyy äänestäjä?)
Myös Jutta Urpilainen huomautti maanantaina puhuneensa toistuvasti “punavihreän” yhteistyön tarpeesta tulevaisuudessa.
“Politiikan sisältöjen näkökulmasta punavihreä yhteistyö olisi luontevinta. Se on unelma, joka on äänestäjien käsissä”,
Urpilainen ei kuitenkaan usko unelman toteutuvan vielä ensi vaaleissa.
Onneksi olkoon Paavo - olet antanut vasemmistolle kasvot. Toivon vilpittömästi, että suomalaiset ymmärtävät mitä niiden kasvojen takana piilee.
Ihmiskasvoista sosialismia ei nimittäin ole olemassakaan – kuten ei kapitalismiakaan.
Olen usein todennut, että ultrakapitalismi takaa sinulle paikan katuojassa. Ultrakommunismi takaa Sinulle paikan pakkotyöleirissä. Onneksi on kolmaskin tie.
Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
Onnea matkaan, lapsikullat. Yrittäkää selviytyä.
Ikävä velvollisuuteni on kertoa, että jos syttyy sota teikäläisten ja esimerkiksi minun tuntemieni mamujen välillä — joista useimmat ovat kelpo ihmisiä — me olemme siinä sodassa eri puolilla.
Yritän olla oksentamatta, kun ruumiinne likoavat puroissa ja mätänevät metsiin.
Vihfreä humanisti Ville Komsi
Tämä blogi sisältää kirjoittajan henkilökohtaisia poliittisia mielipiteitä. Niitä ei pidä - eikä saa - ottaa totuuksina.
Vieraskirjaan kirjoitetuista mielipiteistä sekä kirjoitusteni kommentointiosioihin jätetyistä kommenteista vastaa jokainen kommentoija juridisesti itse.
Panu Höglund ja humanismi
Minusta olisi ihan hyvä jos muslimiterroristit tulisivat ja räjäyttäisivät hengiltä sinut ja kaikki vastenmieliset aateveljesi. Älä yhtään kuvittele että kukaan kunnon ihminen tuntisi pätkääkään
myötätuntoa sinua kohtaan.Panu Höglund turkulainen humanisti
Christopher Caldwell
Ruotsin suurimmat maahanmuutto-ongelmat eivät välttämättä liity ainoastaan rikollisuuteen, työttömyyteen ja ääri-islamilaisuuteen , vaan johonkin muuhun asiaan erillisenä kokonaisuutena.
Siihen, että Ruotsiin tulevat maahanmuuttajat ymmärtävät täydellisesti sen, että ruotsalainen järjestelmä on pystytetty tasa-arvon perustalle, mutta he ovatkin päättäneet, ettei tämä järjestelmä sovi erityisen hyvin heille.
Netin muukalaisviha koetaan vakavana uhkana myös siksi, että maahanmuuton odotetaan jatkossa lisääntyvän. Euroopasta on jo esimerkkejä siitä, kuinka maahanmuuttajien ja kantaväestön arkisetkin kärhämät voivat kärjistyä polttoiskuiksi ja mellakoiksi.
Pitäisin tärkeänä, ettei tilannetta päästetä sellaiseksi kuin se on eräissä muissa maissa, Ruotsissa ja Länsi-EuroopassaValtionsyyttäjä Mika Illman
Tiivistys sananvapauden rajoittamispyrkimyksistä
Väärästä mielipiteestä rankaiseminen kertoo lähinnä sen, ettei yhteiskunnalla ole perusteltua vastausta esitettyihin argumentteihin. Normaalissa väittelyssä sitä voisi pitää täydellisenä epäonnistumisena. Jos yhden yksilön ylilyönnit ovat ainoa perustelu miksi koko yhteiskunnan mielipidekirjoittelu pitäisi saada kuriin, ollaan aika heikolla pohjalla.Nimimerkki vastakiiski HS 6.5.2008 10:33
Viikon mokutus
Vähemmistövaltuutetun mukaan erityisesti ylikorostuneet kielitaitovaatimukset vaikeuttavat maahanmuuttajien työllistymistä.Johanna Suurpää, vähemmistövaltuutettu , Helsingin Sanomat 23.5.2008
Mika Illman ääneen lausumisesta
Demokraattisessa maassa hallitusta ja sen harjoittamaa politiikkaa tulee voida arvostella voimakkaastikin ja ulkomaalaispolitiikka on yksi sen osa. Jos siihen sisältyy samalla ulkomaalaisten arvostelu, sekin on hyväksyttävä, jos sitä ei ääneen lausuta.
Ei kai Suomessa?
Sananvapauden päivänä halutaan myös muistuttaa, että maailmassa on kymmeniä valtioita, jotka rajoittavat vapaata tiedonvälitystä ja ihmisten oikeutta ilmaista mielipiteitään
HS, Sananvapauden päivänä, 3.5.2008
Ns. positiivinen syrjintä lainsäädännössä
Syrjintälaki 7§
Tällä lailla ei estetä sellaisia erityistoimenpiteitä, joiden tavoitteena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden saavuttaminen 6 §:n 1 momentissa tarkoitetusta syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäisemiseksi tai lievittämiseksi (positiivinen erityiskohtelu).
Astrid Thors:
Ei pitäisi olla niin suurta väliä sillä, millä perusteilla ihminen on Suomeen tullut. Perheen käsitettä laajentamalla houkuttelemme helpommin uusia maahanmuuttajia.
Niinkö?
Maahanmuuttajat sinänsä eivät ole tuoneet mitään huonoa. Toki on joitain heihin liittyviä negatiivisia ilmiöitä, mutta ne eivät ole maahanmuuttajien vaan yhteiskunnan tuottamia.
Camilla Haavisto
Suomalaisuudesta sanottua
Ruotsalaisesta näkökulmasta neanderthalit itärajan takana elävät eri aikavyöhykkeellä. En tarkoita Itä-Euroopan aikaa – jota Suomessa kellotetaan – vaan aikaa pari jääkautta sitten.
Touhukkaat möyhäkäiset teroittelevat nuolenkärkiä idän sapelihammastiikerin varalta ja örjähtelevät ohi kulkevien naisten perään. Ruotsalaiset kulkevat hyvissä kengissä ja puhuvat kieliä – mitkä eivät sivumennen sanoen kumpikaan ole suomalaisministereiden tyypillisiä ominaisuuksia.
HS:n Tukholman kirjeenvaihtaja 30.3.2008 Kalle Koponen
Suomen perustuslain 14 §:ssä sanottua
Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.
Mika Illman väitöskirjastaan
Kriminalisoinnin tarkoituksena on viime kädessä suojata pluralistista yhteiskuntaa rangaistusuhan avulla.
