Kullervo Kalervonpoika

Tämän blogin toimitus sanoutuu täten julkisesti irti tästä – ja kaikesta muustakin laittomuuksiin yllyttävistä julkilausumista.

Kiitos, jättäkää meidät rauhaan. Väkivalta ei kuulu sananvapauden piiriin.

“Huivitetut suomalaisnaiset ovat minulle outo asia. Ihmettelen, miksi vapaat naiset vapaassa Suomessa pukeutuvat 1400-vuotta sitten säädetyn lain mukaan. Vai onko heillä liian vahva ulkomaalaistaustainen mies?”

Iranilaistaustainen nainen nimeltään Azaden Seura lehden kuluvan vuoden numerossa 5 (s.8-9).

Kannatan moniäänistä yhteiskuntaa. Suomi, ja kaikki länsimaistuneet valtiot, ovat jo nyt hyvin moniäänisiä. Suomi ei ole tälläkään hetkellä mikään monotoninen junttila, vaikka näin monasti väitetään. Tällaisen kehityksen ovat taanneet valistunut maailmankuva, ihmisoikeuksien myöntäminen kansalaisille ja yhdenvertaisuus lain edessä. Moniäänisen yhteiskunnan pitää kasassa kaikille yhteinen sääntökirja (tässä tapauksessa Suomen laki) ja yleisempi kulttuurinen viitekehys, jonka mukaan kaikki osapuolet joutuvat pelaamaan.

En kannata monikulttuurista yhteiskuntaa. Monikulttuurinen yhteiskunta on toki moniääninen, mutta tällaisessa yhteiskunnassa eri osapuolet katsotaan oikeutetuiksi pelaamaan eriävillä säännöillä kulttuuriensa viitekehyksissään. Tällaisia oikeuksia jaettaessa voitolle päätynee eniten vaativa ja kovimpia keinoja käyttävä ryhmä. Monikulttuurisuus siis aiheuttaa jännitteitä yhteiskunnan sisällä, koska se laittaa yhteiskunnan eri osapuolet kamppailemaan toisiaan vastaan jaossa olevista erioikeuksista.

Minä en ole valmis tinkimään pisaraakaan länsimaisille elämäntavoille rakentuvasta yksikulttuurisesta valtiojärjestyksestämme, koska vain sellaisella voidaan taataa kestävästi yhteiskuntamme pysyminen jatkossakin moniäänisenä ja kaikille osapuolille yhtä mukavana (ts. yhtä kusipäisenä). Minulla ei myöskään mitään syytä pyytää sivistynyttä maailmankuvaani anteeksi tai tulla haukutuksi rasistiseksi perunanenäksi tuomitessani mielestäni barbaarisia tapoja muista kulttuureista.

Jos jotakuta tällaisessa yhteiskunnassa asuvaa tai tänne muuttamista suunnittelevaa muumittaa julmetusti hänelle nykyisessä valtiojärjestyksessä taatut ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen linjassa olevat oikeudet, suosittelisin häntä muuttamaan valtioon, joka tyydyttäisi hänen näkemyksensä toivottavasta monokulttuurisesta valtiojärjestyksestä.

Nimimerkki Requiem Homma-foorumilla 23.2.2010.

Lähde

“Meidän velvollisuutemme on auttaa ihmisiä hädässä ja silloin Suomeen pitää ottaa myös kiintiöpakolaisia”

“Voi olla, että Rydman halusi herättää maahanmuuttokeskustelua, mutta tämä tuntuu menevän överiksi siinä mielessä, että monikulttuurisuus kuitenkin on Suomelle rikkaus toisin kuin Rydman väittää.”

Demarinuorten puheenjohtaja Heta Välimäki kokoomusnuorten puheenjohtajan Wille Rydmanin ehdotukseen kiintiöpakolaisten vastaanottamisen lopettamisesta 23.2.2010  Vihreän piikkilangan mukaan.

Me kaikki ilmeisesti muistamme jokin aika sitten oikeusministeri Tuija Braxin asettaman demlalaisista juristeista muodostetun työryhmän tai (yllätys, yllätys…) saman henkilön Kauhajoen surullista – päättäjien välinpitämättömyydestä johtunutta – surkeiden sattumusten sarjaa ja siitä aiheutuneen mielenterveyden surkeuden merkkipaalua tutkineen lautakunnan?

Samaa kehityspolkua edustaa tänään uutisvuosta rannalle uinut ajopuu. Tuossa uutisessa kerrotaan, että sisäministeriössä identiteetin suojaamista pohtinut työryhmä pitää toisen ihmisen nimellä toimimista merkittävänä ongelmana. Uutisen mukaan tuo  työryhmä ei suoraan ehdota tällaisen identiteettivarkauden kriminalisointia, vaan asia siirtyy oikeusministeriön harkittavaksi.

Henkilökohtaisesti en pidä toisen nimellä esiintymistä asiallisena, toisaalta en pidä asiallisena tai järkevänä jokaisen yhteiskunnallisen  epäkohdan kriminalisointiakaan. Huonolla ja harkitsemattomalla lainsäädännöllä saadaan enemmän vahinkoa kuin hyötyä aikaan.

Minua on jo hetken kummastuttanut eräs huomattavasti tärkeämpi lainsäädäntövaltaan liittyvä asia. Nämä uutiset, joissa   joku poliittisesti kasattu tutkintalautakunta/oikeusministerin kasaama työryhmä/sisäministeriön työryhmä esittää lakialoitetta.

Näin silti – vaikka ja kun – lainsäädäntömme mukaan tuo lainsäädännöllinen aloiteoikeus eli oikeus ehdottaa lain säätämistä, muuttamista, selittämistä tai kumoamista on Suomessa kansanedustajilla, tasavallan presidentillä, Ahvenanmaan maakuntapäivillä ja kirkolliskokouksella.

Kunnallinen aloiteoikeus tosin on jokaisella kuntalaisella oman kuntansa toimintaa koskevissa asioissa. Aloitteen kunnanvaltuuston toimivaltaan kuuluvassa asiassa voi tehdä vähintään kaksi prosenttia kunnan äänioikeutetuista asukkaista. Valtuuston on käsiteltävä asia viimeistään kuuden kuukauden kuluttua asian vireilletulosta.

Mutta tässä ei ole siis kyseessä lainsäädännöllinen aloiteoikeus, vaan paikallisdemokratiaan kuuluva aloiteoikeus.

Lainsäädännöllisen aloiteoikeuden kohdalla kyse näyttäisi olevan siitä, että lakeja valmistelevat instanssit ovat hiljalleen ottaneet myös lainsäätäjän roolin itselleen. Kun tähän ynnätään nykyisen oikeusministerimme  ja hänen sidosryhmiensä (Demla ja vihreät) ideologisin perustein asettamat Kauhajoen onnettomuutta tutkinut yksisilmäinen tutkintalautakunta ja perusoikeuksiamme kaventamaan pyrkivä demlalainen työryhmä, on aika vaikea nähdä asiassa muuta kuin Braxin vallanhimo ja vaalikauden lopun häämöttäminen.

Toivon vakavasti jokaista vihreitä äänestävää (tai sitä harkitsevaa) miettimään millaisessa maailmassa he haluavat itse elää tulevaisuudessa – vapaassa kansanvaltaisessa maassa vai vihreässä pakko- ja holhoustyranniassa?

Toinen asia mitä aidosti toivon on se, että ns.porvaripuolueet ottaisivat laput silmiltään, vetäisivät jonkin rajan näihin lehmänkauppoihin ja puolustaisivat kansalaisten oikeuksia ja vapautta Suomessa.

Tässä hommassa nimittäin käy muuten loppupeleissä aivan samalla tavalla, kuin siellä mistä vihreät oppinsa, keinonsa ja ideologiansa raamit ovat hakeneet.

Ja eduskunnan olisi noin muutenkin syytä keskittyä omaan työhönsä välillä -  on näköjään taitanut pitää kiireitä lahjuksia ja henkilökohtaisia etuuksia jahdatessa ja sen varsinainen työ on jäänyt hoitamatta?

Silloin ei oikeastaan pidä ihmetellä miksi lakialoitteisiin liittyvä valta on karannut eduskunnan käsistä – valtatyhjiöillä kun on taipumus täyttyä varsin pikaisesti.

Lähteet: OM, VN, HS, IL, STT, YLE, Finlex

Sanokaa minulle - hyvät kansalaisyhteiskunnan jäsenet – että tämä ei ole totta Suomessa vuonna 2010. Kertokaa minulle, että näen vain painajaista, josta herään aamulla takaisin tasa-arvoiseen ja kansalaistensa oikeuksia kunnioittavaan kansanvaltaiseen Suomeen.

Samasta asiasta raportoi laajemmin tuo Kerosen Jiri.

Ja onhan tuota kommentoitu muuallakin: Riikka Söyring 1, 2, Veli-Pekka Kortelainen 1, Lars Österman 1 ja myös tämänkin vaatimattoman blogin vaatimaton toimitus 1, 2.

Muistettakoon tässä vielä mitä perustuslakimme julkisen vallan käytöstä kertoo:

Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

(Kullervoblogi palaa asiaan paremmalla ajalla)

Jk. Tämä on muuten aihe, johon toivoisi ciclistojen ja jonipelkosten ottavan kantaa (Cosmo älköön vaivautuko, halusi totalitarismiin on jo tiedossa.)

Suomalaisena olen näistä tummaihoisista maanmiehistä ja -naisista paljon ylpeämpi kuin teistä (vaaleaihoisista ja alkuperäisistä).

Antti Pentikäinen Helsingin seurakuntayhtymän Kirkko ja Kaupunki-lehdessä.

Yliopistojen valtakunnallisessa Valoa-hankkeessa pohditaan, miten ulkomaalaiset korkeakouluopiskelijat saataisiin jäämään Suomeen töihin.

Söderqvistin tutkimuksen mukaan työnantajia ei välttämättä edes kiinnosta työnhakijan tutkinto.
“ Riittää, että on hyvä tyyppi ja oikea asenne.”

Aalto-yliopiston erikoistutkija Minna Söderqvist Kansan Uutisten 18.2.2010 julkaiseman ns.uutisen mukaan.

Söderqvistin päiväuniin puuttumatta, suomeksi – työväestöä (muka) edustava ja internationalistista solidaarisuutta huutava kansandemokraattinen Vasemmistoliittomme haluaa riistää kehitysmaiden terävimmät aivot lääketieteellisen-, kaupallisen ja teknillisen korkeakoulutuksen jälkeen – tekemään Suomeen ns. viiden euron tunnin-töitä siivoamalla metroasemia ja muita julkisia tiloja.

… polkien samalla suomalaisen duunarin työoloja- ja ehtoja ja pätkääkään suomalaisesta työttömästä tai köyhästä välittäen.

Palaan vielä Helsingin kaupunginvaltuuston päätökseen, jossa vihreät saivat historiallisesti ensimmäisen kerran pakotettua ja huijattua muut puolueet poliittisen ideologiansa alle ja tämän välikappaleiksi. Kirjoitin tuosta aikaisemmin täällä.

Mielenkiintoisinta (ja pelottavinta) koko päätöksessä on se, että tämä kuppikunta katsoo oikeudekseen pakottaa muita ihmisiä poliittisen ideologiansa perusteella – ja puuttuu niinkin henkilökohtaiseen asiaan kuin lasten ruokavalioon.

Huolimatta siitä, että pelkkä kasvisruokavalio on osoitettu kasvuikäisille ( ja muillekin) terveydelliseksi haitalliseksi tai jopa vaaralliseksi, kansalaisten itsemääräämisoikeuteen puututaan (miettikää mikä huuto syntyisi pakollisesta sianlihapäivästä), laillisuusnäkökohdat on unohdettu (opetusviraston juristien varoituksista tuon taivaallista piittaamatta), niin silti vihreätsaivat masinoitua tällaisen päätöksen aikaan.

Tämä on huolestuttavaa juuri pakottamisen vuoksi. Kasvisruoka kuuluu osana täysipainoista ruokavaliota, mutta pelkkä kasvisruoka on terveydelle haitallista ja siihen  pakottaminen ei kuulu 2000-luvun kansalaisyhteiskuntaan.

Vihreiden ajamaa (ja muun vasemmiston peesaamaa) pakkomallia on toteutettu viimeksi onnistuneesti Neuvostoliitossa ja pakollinen kasvisruokapäivä kerran viikossa on puolestaan Saksaa aikoinaan hallinneen Adolf Hitlerin keksintöä.

Kun Vihreät ovat näin kovin kiinnostuneita pakottamaan muut ihmiset syömään ideologiansa mukaista (tieteellisesti humpuukiksi osoitettua) anekauppaan verrattavaa hyvänomantunnon ravintoa, herää kysymys miten he itse suhtautuvat esimerkiksi itse heille ilmaiseksi tarjottuun ruokaan?

Aarno “Loka” Laitinen valottaa viime lauantaisessa Iltalehden kirjoituksessaan asiaa näin:

Kun vihreiden eduskuntaryhmä kutsutaan yritys- tai järjestövierailulle, isännille lähtee pitkä sähköposti, jossa sihteeri kertoo kansanedustajien ruokarajoitteet. Vain kaksi suostuu syömään kaikkea, lihaakin.

Vihreiden tyttöset eivät syö lihaa, osa heistä ei syö kalaa. Muutamalle silakka on myrkkyä, koska siinä on dioksiinia. Vilja ja juureksetkaan eivät ole heille itsestäänselvyys, sillä osa ei kelpuuta perunaa, valkoista riisiä tai maissia.

Jotkut ovat allergisia kurkulle, tomaatille, paprikalle, kaalille, sienille. Lista lyheni jonkun verran, kun Heidi Hautala ja Satu Hassi veivät ruokarajoitteensa Brysseliin, mutta tällaisenakin vihreiden ryhmä on hankala vieras isännille ja kokeille, kun 14 kansanedustajalle pitää valmistaa lähes yhtä monta erilaista ateriaa.

Ruokaniuhotus on vihreiden uskonto, johon muutkin halutaan pakottaa. Nyt Helsingin vihreät ovat aloittaneet kaupunginhallituksessa taistelun liharuokia vastaan ja vaativat kouluihin pakollisia vihannesruokapäiviä. Siis pakkoruotsin lisäksi pakkokasvikset.

Miten näistä viherhöperöistä tuleekin mieleen eräät siat?

Mitähän kyseinen eduskuntaryhmä pitäisi siitä, että se saisi juuri samaa ruokaa kuin kaikki muutkin? Eikö se olisi täysin linjassa tämän kasvisruokapakon kanssa?

Lähde: IL

… tämä on ideologinen päätös. Minun ideologiaani kuuluu se, että yhteiskunta tietää mikä on yksilölle parasta.

Demareiden Osku Pajamäki kuvasi  tarkasti suhdettaan demokratiaan ja kansalaisiin, kommentoidessaan ihmisten henkilökohtaiseen vallinnanvapauteen puuttunutta kasvisruokapakkopäätöstä eilisessä Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksesssa.

No, maailmalla on paljon esimerkkejä siitä mihin tuollainen ajattelu lopulta johtaa. Toivotaan, että vaikutus ei ole täysin käänteinen siten, että suurin voittaja ovat pikaruokaketjut, pakolla ei saada juuri koskaan mitään pysyvää aikaan.

Ja parempi niin onkin. Pelkkä kasviravinto on kalliimpaa, erittäin yksipuolista (kukaan ei pärjää Suomessa talven yli fennovegaanina) ja on jo tähän mennessä lisäännyt liialla hiilihydraattipitoisuudellaan diabeteksen räjähdysmäistä kasvua.

Toivon aivan vakavasti, että joku vie tämän asian hallinto-oikeuteen. Joku sellainen kansalainen, jonka lapsia ja näiden hyvinvointia tämä yksityisyyteen tunkeutuva pakko koskee. Tällainen päätös on myös kansalaiset eriarvoiseen asemaan asettava, eli yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen.

Muistakaapa ihmiset nyt kuitenkin etenkin se asia, ketä äänestätte seuraavissa vaaleissa – sellaista poliitikkoa joka kunnioittaa teitä vai sellaista joka haluaa alistaa teidät tahtonsa alle.

Esimerkiksi päättämällä siitä mitä Sinä ja lapsesi saatte syödä.

Lähteet: Helsingin kaupunki, Evira

Jk. Ynnätäänpä tähän rasisminvastainen työryhmä, Kauhajoen yksisilmäinen tutkintalautakunta ja sen käyttäminen lainsäädäntöön, päivän kettutyttöuutinen ja niin edelleen…

Vallansiirto on käynnissä – ja vauhdilla.

Politiikkaa tehdään (ja asioistamme päätetään) aivan muualla kuin niistä pitäisi päättää.

SDP hallitsee edelleen (ja täysin suvereenisti) yhteiskunnallisten  ideoiden heittämisen ilmaan – muiden ideoita kopioiden ja ne omikseen julistaen.

Sosiaalidemokraatit liputtavat tänään julkaistun uutisen mukaan sen puolesta, että myös naiset velvoitettaisiin osallistumaan kansalaispalveluun. Sen voisi suorittaa perinteisenä varusmiespalveluna, siviilikriisinhallinnassa tai esimerkiksi ensiapu- tai hoivatehtävissä.

Sdp esittää, että mahdollisuus koko ikäluokkaa velvoittavasta kansalaispalvelusta selvitetään tulevalla vaalikaudella.

Kansalaispalvelua ideoinut Sdp:n ulko- ja turvallisuuspoliittinen jaosto perustelee ehdotustaan sukupuolten tasa-arvoisella kohtelulla. Työryhmän puheenjohtajan Eero Heinäluoman mukaan naisillekin pakollinen kansalaispalvelu voisi olla muutaman kuukauden mittainen.

Onhan se kiva lukea lehdestä, kuinka omat ajatukset kelpaavat jo  demareillekin. muistatte varmaan mitä olen aikaisemmin kirjoittanut esimerkiksi koko ikäluokkaa koskevasta kansalaispalvelusta ja Nato-jäsenyydestä? (noilla hakusanoilla löytyy useampin aiheisiin liittyvä kirjoitus).

Tässä pitäisi varmaan olla imarreltu, mutta jotenkin sellainen tilanne ei tunnu kovin oikealta, jossa toista poliittista laitaa edustava puolue varastaa (jo useampi vuosi sitten)  esittelemäni idean ja esittelee sen omana tuotoksenaan.

Mutta myönnetään toki, että SDP osoittaa enemmän isänmaallisuutta ja tervettä järkeä kuin esimerkiksi työttömyysministeri Anni Sinnemäen luotsaama vihreät.

Sinnetänne (ja takaisin lähtöpisteeseen) periaatteella työvoimapolitiikkaa luotsaava työministerimme on nimittäin kertonut omia näkemyksiään asian tiimoilta Vihreiden verkkosivulla julkaistussa blogikirjoituksessaan.

Päinvastoin kuin vastuulliset ja yhteiskunnallisesta hyvinvoinnista huolissaan olevat tahot,  Sinnemäki  ei ole kiinnostunut kansalaispalveluksen kautta toteutuvasta todellisesta tasa-arvosta. Sinnemäki näkee asian näin:

“Asevelvollisuutta lyhentämällä ja valikoivammaksi muuttamalla saataisiin monet nuoret nopeammin jatko-opintojen pariin. Nyt asevelvollisuuden suoritus kuluttaa ajankohtien hankaluuden vuoksi usein kaksikin opiskeluvuotta”,

Vai niin?

Jälleen kerran työministerimme osoittaa sen, kuinka kauas todellisuudesta -  eliittiin kuuluva (ja päivääkään todellista työtä tekemätön) poliittinen broileri – voikaan Suomessa ajautua.

Yhteiskunnallisesti, sosiaalisesti, terveydenhoidollisesti ja kasvatuksellisesti puolen vuoden varusmiespalvelus on paljon arvokkaampi asia, kuin kahdenkaan vuoden aikaistaminen työuralla.

Lisäksi Sinnemäki unohtaa puolustusvoimien työllistävän vaikutuksen varuskuntapaikkakunnilla, koko kansan armeijan edut sotilasluokan syntymiseen nähden ja noin yleensäkin yhteisen yhteiskunnallisen edun. Tällainen toimenpide olisi omiaan luomaan lisää työttömyyttä – kuten työministerimme kaikki muutkin ideat.

Unohtamatta hetkeäkään sitä ristiriitaa mikä on koko vihreän puolueen puheiden ja tekojen välillä. Vihreät esiintyvät jatkuvasti niin ristiriitaisia kommentteja ja aloitteita esittäen, että tässä herää aito ihmetys siitä, minkälainen ihminen äänestää vihreitä?

Tämä arvoliberalismiaan kovalla äänellä kailottava puolue ajaa todellisuudessa yksilönvapauksien kaventamista ja ihmisten pakottamista haluamiinsa asioihin.

Sinnemäen blogissaan esittämä työvoimapoliittinen ohjelma on – anteeksi karkea ilmaisuni – puhdasta paskaa. Ympäripyöreää, elämästä ja todellisuudesta kaukana olevaa puutaheinää.

…Työkyvystä pitää huolehtia paremmin… Pään pitää kestää… Työtä erilaisissa elämänvaiheissa… Nopeammin uran alkuun… Nuorten syrjäytyminen pitää estää.. mutta myös eläkejärjestelmään tarvitaan muutoksia… blaa, blaa, blaa…

Missä pihvi? Ai niin, eihän sitä vegaanin kirjoituksesta voi (tietenkään) löytyä.

Sinnemäki on tyypillinen vihreä – pinnalta vihreä ja sisältä punainen vesimeloni. On naiivia kuvitella, etteikö kommuunissa asuva kommunistimme pyrkisi aidosti luomaan oman kaltaistaan mallia kommunismista. Älkää edes kuvitelko muuta.

Palataanpa kuitenkin demareihin. SDP:n kohdalla niiden aidosti omien ideoiden tuottaminen jäi aikoinaan “Jo riittää!” kampanjaan. Sen jälkeen tämä yleispuolue on ollut lähinnä kummallinen punakorporaatioiden peitejärjestö ja savijalkainen poliittinen pikkujättiläinen suomalaisen poliittisen toiminnan kentällä.

Sen ainoa varteenotettava yhteiskunnallinen tehtävä näyttäisi nykyään olevan ainoastaan nostalgisen hurmoksen ja harhaisen tunteen luominen vappumarssien kautta niille ihmisille, jotka luulevat edustavansa ylemmässä keskiluokassa sitä aitoa duunaria.

SDP oli aikoinaan tärkeä tekijä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan luomisessa, nyt se näyttää muuttuneen tarpeettomaksi pyhäinjäännökseksi menneiltä ajoilta.

Oikeastaan tuo puolue näyttäisi muuttuneen toisten ajatuksia ominaan suoltavaksi kopiokoneeksi…

Lähteet: Vihreät, STT

Maahanmuuttoministeri Astrid Thors (r) vastaili viime Kuukausiliitteessä kansalaisten kysymyksiin. Kysymykset olivat laatineet verkkosivusto Homma-forumin jäsenet. Homman keskusteluissa kaiken maailman tulokkaita ja thorsseja silitetään nyrkillä tanakasti vastakarvaan.

Ministerin haastattelun sai aloittaa nimimerkki Sivulause. Hän luonnehti maahanmuuttoa Suomelle taloudelliseksi rasitteeksi ja kysyi, kuinka “perustelette kyseisen hyväntekeväisyyden suomalaisille veronmaksajille”. Thors vastasi Suomen sitoutuneen “YK:ssa ja EU:ssa ihmisoikeusnormeihin. Jos ihminen kohtaa kotimaassaan vainoa, hänelle on tarjottava turvapaikka. Se on osa meidän kansainvälistä vastuutamme”.

Ministeri myös arveli, että Suomessa on “niitä, jotka ajattelevat, että meillä on oma hyvinvointivaltiomme eikä siitä riitä muille kuin suomalaisille”.

Suomi on vauras, vakaa maa, hyvinvointivaltio. Semmoiseen on onni – onnellinen sattuma – syntyä.

Vaan tasan eivät käy onnen lahjat.

Thorsin vastauksista lienee luettavissa, että sattuman satoa on lupa ja myös velvollisuus tasoittaa. Rikas Suomi ei siitä köyhdy, että antaa omastaan myös muille.

Lottovoittajan vastuun, rikkaan vastuun lisäksi Suomen velvollisuutta auttaa voi perustella myös maamme siirtomaahistorialla. Se alkoi viimeistään – saamelaisethan on alistettu jo ammoin – vuonna 1995, jolloin Suomi liittyi Euroopan unioniin. Unionin muita jäseniä ovat muun muassa Britannia, Ranska, Espanja, Portugali, Hollanti, Belgia, Saksa ja Italia. Ne valloittivat aikoinaan suuren osan muuta maailmaa, rosvosivat rikkauksia ja raaka-aineita, vetivät mielivaltaisia rajoja ja jättivät lopulta jälkeensä raunioituneita ja rampoja haiteja, somalioita, kongoja ja afganistaneita.

Suomen EU-jäsenyys ei tarkoita vain vapaata kauppaa, yhteistä rahaa ja alhaisia korkoja tai joutavia kurkku- ja kalakukkodirektiivejä, vaan myös osuutta yhteisestä historiasta. Suomi otti paitsi euron, myös kaiken sen mistä eurot on lyöty: inkojen ja atsteekkien kullan, Kongon timantit ja kuparin, orjien veren ja hien.

Suomalaista toimeentulotukea kirjeessä sukulaisille Somaliaan? Siinä euro palaa syntysijoilleen.

HS:n toimittaja Matti Huuskonen 14.2.2010.

Päivitys 14022010 1621: Myös (ainakin)  Pikkupoika  kirjoittaa tästä aiheesta.

Päivitys 14022010 1637: Myös Yrjöperskeles puuttuu aiheseen.

Onneksi olkoon Johanna Suurpää - sitkeä uurastuksesi on jälleen palkittu. Neuvostovaltio Valtioneuvosto nimitti uutisten mukaan torstaina Sinut oikeusministeriön kansandemokratia- ja vähemmistökieliasioiden yksikön johtajaksi .

Tämä (valtiohallinnolle nykyään tyypilliseen tapaan) viiden vuoden määräaikainen työ alkaa maaliskuun alussa.

Suurpää on toiminut joulukuusta 2007 lähtien vähemmistövaltuutettuna. Palaan Suurpään  työuran aikaisempiin vaiheisiin myöhemmin. Se kenestä tulee sitten Suurpään seuraaja vähemmistövaltuutettuna onkin toinen kysymys.

Pääsemmekö kenties näkemään ensimmäisen maahanmuuttajataustaisen vähemmistövaltuutetun komentelevan suomalaisten enemmistöä, vai käykö tässä kenties niin, että VN muuttaa pätevyysehtoja ja saamme seuraavaksi vähemmistövaltuutetuksi avoimessa yliopistossa (pari yleisökurssia)  lakia lukeneen anarkian ja suomalaisvihan ykkösnimen – Akuliina Saarikosken?

Kannattaa muistaa myös se, mistä Johannan ura alkoi.  Hän tuli rymisten julkisuuteen edellisen laman alla. Tuolloin poliisi esti hänen pääsynsä somalialaisia pakolaisia täynnä olleen laivaan.

Tämä johtui siitä, että kun ensimmäinen somaliryhmä saapui Suomeen, neiti Suurpää oli myös aluksessa – humanitaarisella maahanmuutolla rahoja käärivän Pakolaisapu ry:n juristina. Tuolloin nykyinen laillisuudenvalvojamme kunnostautui esittelemällä aivan omasta hihastaan revittyä laintulkintaa, vastustamalla viranomaisia ja neuvomalla myös – ilmeisesti – maahantulijoita hakemaan turvapaikkaa ja hävittämään matkustusasiakirjansa.

Hän ilmoitti tuolloin (HS 27.8.1990):

“YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaan jokaisella on oikeus hakea turvapaikkaa. Pakolaissopimus tarkentaa asiaa: pakolainen voi tulla maahan jopa laittomasti eli hänen matkustusasiakirjojensa ei tarvitse olla kunnossa. Paitsi viisumia pakolainen ei tarvitse välttämättä laillista passiakaan, jos hän heti rajalle tultuaan ilmoittaa oikeat henkilötietonsa.”

Suurpää väitti myös, ettei tuolloisesta Suomen laista löytynyt  perusteita viisumin vaatimiseksi (sic!).

Suurpään mukaan viranomaiset vertasivat Suomen silloista tilannetta perusteettomasti Ruotsiin.

“Ruotsiin oli tullut vuoden aikana lähes 30000 pakolaista, kun rajoituksiin ryhdyttiin. Suomeen ei ole tullut vielä kohtuuttoman paljon pakolaisia.”

Erässä asiassa täytyy antaa tunnustusta Suurpäälle. Täytyy nostaa tuollaisesta mistään ympäristötekijöistä tai yleisestä mielipiteestä piittaamattomuudesta (kansanvallan periaatteista nyt  puhumattakaan) harjoitetusta  härkäpäisyydestä määrätietoisuudesta Suurpäälle hattua. Hän on tehnyt  kaikkensa saadakseen tuon tilanteen korjatuksi haluamakseen.

Miten asiat sitten todellisuudessa menivät (ja olivat) tuolloin? Poliisi sai tiedon somalien maahantulosta etukäteen Tallinnasta viranomaistaholta. Helsingin poliisilaitos otti tulijoihin satamassa tiukan linjan.  Helsingin poliisilaitoksen komentaja Paavo Koskela perusti päätöksensä tuolloiseen lainsäädäntöön:

“Lähdin siitä, että kyseessä on luvaton maahantulo, jonka estimme”,

Aluksen päällikön velvollisuus oli (ja on) huolehtia siitä, että kaikkien aluksessa olevien henkilöiden matkustusasiakirjat ovat kunnossa. Muuten aluksen päällikkö on velvollinen viemään matkustajat takaisin. Poliisikomentaja Koskelan mukaan laivan purseri oli kertonut, että somalien viisumit olivat kunnossa Tallinnassa.

Suomen tullissa (Pakolaisapu ry:n terhakoiden tätien, Suurpään ja Kirsi Hytinantin laivassa tapahtuneen vierailun jälkeen) viisumia ei kuitenkaan ollut ollut yhdelläkään somalilla. Passi sen sijaan puuttui vain noin kymmeneltä. Suuresta osasta somalien passeista oli revitty yksi sivu irti. Poliisi epäilee, että kyseisellä sivulla oli väärennetty Suomen viisumi.

Laivan käytäviltä löytyi kaksi Etiopian passia, joissa oli väärennetyt viisumit. Kukaan ei kuitenkaan tunnustanut näitä passeja omakseen.

Näin Suomi sai ensimmäiset humanitaarisen maahanmuuton perusteella Suomeen saapuneet somalinsa.

Suurpään työura jatkui tuosta eteenpäin samoissa (suppeissa ja yksipuolisissa) merkeissä. Hän on toiminut ulkoasiainministeriön ihmisoikeuspolitiikan yksikön päällikkönä, Turvapaikkalautakunnan sihteerinä ja Pakolaisneuvontapisteen lakimiehenä. Hän on toiminut myös asiantuntijana Wienissä ja Tallinnassa maahanmuuttoasioihin liittyen.

Toimiessaan ns.kansalaisjärjestöjen ylläpitämän pakolaisneuvontapisteen lakimiehenä Johanna Suurpää valittiin myös Vuoden Kellokkaaksi (HS 1.3.1990). Naistoimittajien yhdistys valitsee Kellokkaakseen vuosittain henkilön, joka on merkittävällä tavalla kiinnittänyt huomiota ajankohtaiseen kysymykseen.

Tämä uusi Demokratia- ja kieliasioiden yksikkö perustettiin (tilaustyönä) oikeusministeriöön tämän vuoden alusta. Yksikkö huolehtii kansalaisvaikuttamiseen, vaalien järjestämiseen ja kehittämiseen, puoluelakiin sekä kieliasioihin liittyvistä tehtävistä.

Kansalaisvaikuttamisen alistaminen oikeusministeriön alaisuuteen on mainio tapa kiristää sensuuria ja kaventaa kansalaisten perusoikeuksiin kuuluvaa sanan-, mielipiteen- ja yhdistymisvapautta.

Demlalaisesta vaalien järjestämisestä kansalla on jo aikaisempaa kokemusta – persauksilleen menneen Braxin masinoiman (lippuäänestystä helpommin manipuloitavissa olevan) sähköisen äänestyskokeilun tiimoilta.

Puoluelain alistaminen Suurpään peukalon alle takaa puolestaan sen, että nykyinen korruptoitunut näennäisdemokratia saa jatkaa edelleen -  huolimatta yhä  äänekkäämmiksi käynneistä vaatimuksista siirtyä kohti suoraa kansanvaltaa (ja etenkään huolimatta vaalirahaskandaalista ).

Kieliasioiden alistaminen samaan sylttytehtaaseen, helpottaa lähinnä marginaalisen RKP:n tavoitteita luoda keinotekoisesti lisää ruotsinkielistä väestöä Suomeen:

RKP on uussuomalaisten puolue, joka haluaa houkutella mukaan maahanmuuttajia puoluetyöhön, myös johtaviin elimiin. Tavoitteemme on, että joka neljäs maahanmuuttaja valitsee ruotsin kielen ensimmäiseksi vieraaksi kielekseen.

(Asiasta on kirjoittanut myös Mikko Ellilä)

Kun Johanna Suurpää nimitettiin kyseisen yksikön päälliköksi, yhteiskuntamme saattoi astua taas uuden askeleen lähemmäksi kansandemokratiaa. Uskallan epäillä, että seuraavan vuoden aikana Suurpään yksikkö valmistelee yhden jos toisen yleistä oikeudentajua vastaan olevan ja enemmistöä alistavan lakiehdotuksen Eduskunnan kumileimasimen alle vahvistettavaksi.

Lähteet: VN, UM, SM, STT, HS

Jk. Kun Johanna kuitenkin lukee tämän kirjoituksen, haluaisin esittää hänelle yhden kysymyksen. Oletko vielä samaa mieltä kuin vuonna 1990?

“Kestää parikymmentä vuotta ennen kuin suomalainen lapsi alkaa kuluttamisen sijasta tuottaa yhteiskunnalle jotain. Pakolaisen kohdalla kyse on luultavasti parista vuodesta. Siksi pidän puheita pakolaisten aiheuttamista kansantaloudellisista rasitteista melko kohtuuttomina.”

Päivitys 120210 2242: Myös Yrjö on käsitellyt samaa aihetta.

Muslimien verkkosivusto sai presidentin kansainvälistymispalkinnon

Muslimeille suunnattu sosiaalisen median verkkosivusto Muxlim Lifestyle Community on saanut tasavallan presidentin kansainvälistymispalkinnon. Sivuston perusti vuonna 2007 Mohamed El-Fatatry, joka tuli Suomeen opiskelemaan Nokian kansainvälisen maineen houkuttelemana.

Yhteisöllä on kymmeniä miljoonia käyttäjiä 190 maassa.

Uutisvuosta poimittua 2.2.2010.

Ilmeisesti juurikin tällaisia projekteja me tarvitsemme Tarja Halosen mielestä turvaamaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan, poistamaan puutteen ja kärsimyksen (työvoimapulasta nyt tässä puhumattakaan) ja luomaan todellisia työpaikkoja, joiden verotuloilla Suomi nousee nousuun?

Onneksi olkoon Mohamed El-Fatatry! Onneksi olkoon Tarja Halonen! Ja ennenkaikkea onneksi olkoon Suomi ja veronmaksajiksi kelpaavat normivirtaset!

Lähde:HS

Sulkekaa Pagani. Ei ehtoja, ei selityksiä. Riisukaa aseista Frontexin laivat ja helikopterit. Ei ehtoja, ei selityksiä. Jakakaa kaikille vapautuspaperit. Vapauttakaa lapset, naiset ja miehet, ilman ehtoja, selityksittä.

Voimalehden sylipuudeli Fifi 31.1.2010

Tuo paljonkertova kommentti liittyy artikkeliin Lesvoksesta tuntemattomaan, jossa Tarek , läpikulkusiirtolainen, vaatii oikeutta nähdä vallihaudan takana oleva paratiisi, josta on kuullut niin paljon. Samassa raja-aiheisessa kommunikeassa joukko eurooppalaisia vihervasemmistolaisia vaatii maanosan rajojen demilitarisointia.

Tuota samaa tavaraa löytyy lisää täältä.

Bon Appetit!

Lähde: Voima/Fifi

Minun on pitänyt jo pitkään kirjoittaa eräästä rauhanturvaoperaatioihin liittyvästä ongelmasta. Asia on unohtunut ja aina jotenkin siirtynyt, mutta nyt saattaa olla oikea hetki tällekin.

Nykyinen monimutkainen ja kompleksoitunut maailma pitää sisällään entistä enemmän erilaisia kansainvälisiä kriisejä ja kansainvälisiä ponnistuksia niiden ratkaisemiseksi.

Olemme olleet kansana  pitkään mukana rauhanturvaamisessa. Meitä luonnehditaan omien rajojemmekin ulkopuolella rauhanturvaamisen suurvallaksi. Mutta tähänkin asiaan liittyy myös ei-toivottuja elementtejä. Jätän tällä kerralla ulko- ja EU-politiikan kirjoituksen ulkopuolelle ja keskityn asiaan liittyvään kansalliseen ja sotilaalliseen ongelmaan.

Henkilökohtaisesti (ihmisenä)  vastustan kaikkia muita, kuin YK:n lipun alla tehtyjä rauhanturvaoperaatiota. Ammatillisesti vastustan ihan  kaikkia rauhanturvaoperaatiota – tai ainakin suomalaisten osallistumista niihin.

Yhdysvaltalainen eversti  Harry Summers (joka oli Vietnamin sodan veteraani) esitti näiden “rauhanoperaatioiden” sotilaalliset ongelmat ensimmäisenä.

Hän korosti sitä  perusasiaa, että asevoimien ainoa tehtävä oli valmistautua käymään taisteluja sodassa ja käydä niitä tarvittaessa. Humanitaarisia operaatioita voidaan kyllä avustaa logistisesti, mutta taistelujoukkojen käyttöä niissä pitäisi välttää.

Tällaiset matalan intesiteetin operaatiot ja rauhanturvatehtävät kuluttavat asevoimien moraalia ja opettavat joukoille menettelytapoja, jotka heikentävät kykyä taisteluun tosipaikan tullen. Tällainen taistelujoukko on menettänyt arvonsa ennaltaehkäisevänä pelotteena.

Tuntemattoman Sotilaan majuri Karjulaa siteeraten, te olette sotilaita, ette mitään apusisaria.

Olen itse nähnyt tällaisten operaatioiden vaikutuksen suomalaisiin reserviläisiin ja se on monesti ollut negatiivinen.

Sen lisäksi, että sotaan koulutetuilta ja erinomaisen motivoituneilta miehiltä viedään koulutuksen tarkoitus ja heistä tehdään eräänlaisia poliiseja, he myöskin usein tylsistyvät rutiineihin ja vapaa-aika kuluu voittopuolisesti nestemäisten virvokkeiden parissa.

Kun nämä kaverit palaavat kotimaahan, otteen saaminen normaalista elämästä voi olla tuskallisen vaikeaa ja surukseni olen huomannut aika monen hyvän miehen elämän  menneen ulkopuolisuuden ja alkoholismin kautta turmiolle.

Tavallaan (ammatillisesti) vieläkin pahempaa on ollut seurata sitä, miten tällaiset operaatiot vaikuttavat ammattiarmeijoiden värvättyyn miehistöön ja heidän moraalinsa.

Kun tiedämme myös sen, että ns.rauhaanpakottamisoperaatiot (tai EU/YK-operaatio Darfur) ja esimerkiksi Yhdysvaltojen johtamat operaatiot ovat yleensä vain kaapu uuskolonialismille ja tämän vuosituhannen siirtomaasodille, mielestäni meidän olisi syytä saadaan aikaan laaja ja avoin kansalaiskeskustelu tästä aiheesta.

Siitä, että mikä on roolimme tällaisessa toiminnassa, haluammeko me olla siinä mukana, mitkä ovat saavuttamamme todelliset hyödyt ja mitkä ovat toiminnan todelliset riskit?

Tämä on niin vakava koko kansaa koskeva asia, että se pitää ottaa pois presidentti Tarja Halosen yksityislautaselta ja poliitikkojen saunaseuroista.

Lähteet: Puolustusvoimat, Harry G. Summers, The New World Strategy: A Military Policy for America’s Future, Simon & Schuster, 1995,

Jk. Unohtamatta tätäkään.

Käykääpä tutustumassa asialliseen sivustoon täällä.

Ja etenkin sen sisältöön:

Tervetuloa Aselaki-Infoon

Aselaki.info -sivuston tarkoituksena on koota yhteen Suomessa voimassa olevaan ampuma-aselakiin ja uuteen lainsäädäntöhankkeeseen liittyvää informaatiota. Tiedotuskokonaisuuteen liittyy myös Aselaki-Blogi, jossa eri intressipiirien edustajat ottavat kantaa ja esittävät mielipiteitään aselakihankkeen tiimoilta.

Meneillään oleva lainsäädäntöhanke koskettaa suoraan lähes 700.000 ampuma-aseiden luvanhaltijaa ja välillisesti useita eri intressipiirejä. Kun mukaan lasketaan ilma-aseet, on harrastajia yli miljoona. Hanke on asetettu ampuma-aselainsäädännön, ampumaratojen laittamista ja kunnossapitoa koskevan lainsäädännön sekä ilma- ja jousiaseita koskevan lainsäädännön uudistamiseksi.

Uuden lain tulisi edistää aseturvallisuutta, sen tulisi olla olla pitkäikäinen, kestävä ja huomioida harrastajat sekä asealan sidosryhmät aina yhdistyksistä luvanvararaista elinkeinoa harjoittaviin yrityksiin. Hallituksen esitys ampuma-aselain muuttamiseksi annettiin eduskunnalle kesäkuussa 2009 ja se on edennyt valiokuntakäsittelyyn samana syksynä.

Tiedote: Poliisijohto ylittänyt toimivaltansa aselupaohjeissa – 13.12.2009 [pdf]
Kirjelmä: Kantelu Valtioneuvoston Oikeuskanslerille – 26.10.2009 [pdf]
Luentomateriaali: Infotilaisuus eduskunnassa – 7.11.2009 [pdf]
Liite – Yksityiskohtaiset lakiesityksen ongelmat [pdf]
Tiedote: Harrastajat huolissaan aseturvallisuudesta 9.9.2009 [pdf]
Tiedote: Sisäministeriö ei tunne aselain sisältöä 27.8.2009 [pdf]
Tiedote: Vain toimiva aselaki luo turvallisuutta 26.8.2009 [pdf]
På svenska – Bara en fungerande lag ökar den allmänna säkerheten [pdf]
In english: Only a working Firearms Law can improve Public Safety [pdf]

Lähde: Aselaki-info

Freddy ei ole tietoinen Karjalan evakkojen joskus varsin kurjasta kohtelusta eikä esim. Chilen pakolaisista. Tietämättömyytensä pistää pohtimaan onko hän ollenkaan pätevä keskustelemaan maahanmuuttoasioista.

Näin siis vihreiden melkein kunnallisvaltuutettu Joni Pelkonen toisen kunnan oikean (ja maahanmuuttajataustaisen) kunnallisvaltuutetun Freddy Van Wonterghemin kommenttiin James Hirvisaaren US-blogissa, jossa Freddy kertoo kokemuksistaan maahanmuuttajana Suomessa:

Muistaakseni vuona 1977 sain maistaa nyrkki täällä Kotkassa, syy oli nainen ja kilpaileva uros. Siihen aikaan Suomessa asui vain ihmisiä ja rasismista ei ollut tietoakaan.
Nykyään täällä asuu ihmisten lisäksi maahanmuuttajia.

Joni Pelkonen ei siis:

1. pidä karjalaisia suomalaisina,
2. ei ymmärrä huumoria,
3. ei hyväksy maahanmuuttajan mielipiteitä mukaan maahanmuuttokeskusteluun ja
4. katsoo olevansa oikea instanssi määrittelemään sen, kuka saa osallistua maahanmuuttokeskusteluun.

Aika hyvin - ihan itse suvaitsevaiseksi julistautuneelta ajatusten automaatilta.  Ajatelkaa ihmiset sitä vaihtoehtoa , jos Joni ei olisikaan maahanmuutto”suvaitsevainen”…

Lähde: Wimmaisen wammainen vihaforum.

Työministeri Anni Sinnemäki alkaa tavoitella jo todella vahvasti Suomen tasavallan   Kaikkien aikojen turhin ministeri -titteliä. Tähän mennessä jokainen hänen suustaan työministerinä (tai poliitikkona) päästämä sammakko, lause tai ehdotus on ollut omiaan lähinnä vähentämään rehellistä yritteliäisyyttä ja todellisia työpaikkoja.

Tämäkään päivä ei sitten tuonut poikkeusta tähän sääntöön. Sinnemäki nimittäin loihe lausumaan Vihreän Langan verkkouutisten mukaan näin:

” Poliittisilla) nuorisojärjestöillä on paljon tuntemusta ja tietämystä nuorten työttömyyteen liittyen. Pidän niiden ehdottamia neuvotteluja ihan mahdollisina”

Jaha? Opportunistiset ja omaa etuaan ajavat pyrkyrikakarat mukaan ajamaan työvoimapolitiikkaa? Ai jaa, siis näillä päivääkään työtä tai työttömyyttä nähneillä poliittisilla broilereilla on  sitten paljon tuntemusta ja tietämystä nuorten työttömyyteen liittyen?

Hohhoijjaa… Täytynee myöntää, että meillä taitaa olla todellakin aivan aito pula-aika ympärillämme ja elämässämme…

Kun nyt nimittäin näyttää siltä, että homejuustostakin puuttuu home…

Ehkä eräs ennustukseni vielä toteutuu tällä menolla…

*   *   *

En muuten olisi uskonut, että olen jostain asiasta samaa mieltä vasemmistonuorten puheenjohtajan Dan Koivulaakson kanssa. Nyt näitä asioita on sitten yllättäen ilmestynyt jo kaksikin. Ensimmäinen liittyi Lex Braxiin ja toinen tähän asiaan.

Koivulaakso sanoi tänään, että vasemmistonuoret eivät allekirjoita tätä poliittisten nuorisojärjestöjen julkilausumaa, jonka tavoitteena on käynnistää niin sanotun nuorisosopimuksen sorvaaminen yhdessä hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kanssa.

”Viime vuonna 320 000 ihmistä teki ilmaistyötä harjoittelun muodossa, tätä emme voi hyväksyä. Vasemmistonuorten mielestä hätäaputyöt kuuluvat historiaan”

”Nuorisosopimuksen kanssa on oltava tarkkana, ettei se johda erillistyömarkkinoihin, joilla työehdot heikkenevät entisestään.”

Koivulaakso varoitti siitä, että palkaton työharjoittelu on vakiintumassa osaksi työmarkkinoita. Hänen mukaansa tämä tarkoittaa riskien ja joustopaineiden ulkoistamista työntekijöille.

Olen aika pitkälle samaa mieltä Koivulaakson kanssa. Minusta kaikkien rehellisten ihmisten (sekä yrittäjien että työntekijöiden) etu on se, että työelämässä pelataan rehellisin säännöin (kunhan tämä saataisiin vielä kitkettyä pois koko Suomesta).

Eikä tällaisenkaan touhun laajentaminen nuoriin – elämänsä alussa  oleviin – toivorikkaisiin ihmisiin, ole minusta mitenkään asiallista. Jos ihminen lyödään tuollaiseen muottiin heti työelämän alussa, lopputulos ei voi olla alkua parempi.

Tuollainen epäterve järjestöjen harjoittama liiketoiminta on omiaan vääristämään rehellistä kilpailua ja kuuluu lähinnä kategoriaan liikevoiton luominen ihmisten hyväksikäytöllä. Orjuus, pakottaminen ja alistaminen eivät kuulu kansalaisyhteiskuntaan. Kuten olen todennut aikaisemminkin, että jos työnantaja on maksavinaan palkkaa, myös työntekijä on tekevinään töitä.

Lähteet: STT, VL

Eilen putkahti viimein julkisuuteen se uutinen, jota (ainakin jotkut meistä) ovat odottaneet (kaiken tähän mennessä ryssineen) valtionjohdon viimeinkin tunnustavan julkisesti.

Vastoin valtionvarainministeri Jyrki Kataisen (kok) ilmoituksia siitä, että meillä on varaa, (rikostutkinnan kohteena oleva) pääministeri Matti Vanhanen (kesk) ilmoitti  maanantai-iltana virka-asunnossaan Kesärannassa:

“Suomalaisille annetun hyvinvointilupauksen toteuttamiseen ei ole rahaa”

Tämä asia on ollut  – aika hyvin ja aika pitkään – kansalaisten tietoisuudessa ja tajunnassa, mutta ilmeisesti poliittinen kulttuuri on aidosti muuttumassa siihen, että poliitikonkin pitää jossain vaiheessa luopua “ei”-mantran julistamisesta.

Toisaalta Vanhanen lopettelee uraansa politiikassa samalla tavalla kuin hän on sitä  toteuttanutkin – siirtämällä vastuun omista toimistaan Suomen kansalle ja seuraajalleen sekä irtisanoutumalla aikaisemmista puheistaan ja lupauksistaan.

Media kertoi siis eilen, että Suomen julkinen talous on ajautumassa umpikujaan.  Suomessa on aloitettava mittava sopeutusohjelma, kertoo valtiovarainministeriön tuore raportti. Tässä yhteydessä termi julkinen talous tarkoittaa valtiota, kuntia ja erilaisia sosiaaliturvarahastoja (esimerkiksi eläkeyhtiöiden hallussa olevia eläkerahastoja).

Julkisen talouden kestävyysvaje on jo 5,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vaje on uhannut aiempienkin tietojen mukaan, mutta nykyinen  talouskriisi – ja sen aikana hallituksen suruton velanotto -   on pahentanut tilannetta.

Kestävyysvaje kertoo, kuinka paljon pitäisi löytää säästöjä tai lisätuloja, jotta raha riittäisi tulevaisuudessakin esimerkiksi terveyskeskusten ja koulujen pyörittämiseen ja eläkkeiden maksamiseen.

Vanhasen hallituksen tyylin  koreografisesti sopien, tämä sopeutusohjelma alkaa heti ensi vaalikaudella eli kevään 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Eli Vanhasen hallitus mätkäyttää seuraavan hallituksen persauksilleen jäähän – kerien tai ilman.

Ministeriön raportin laatinut ylijohtaja Jukka Pekkarinen laskee, että sopeutus vie koko vuosikymmenen eli kaksi vaalikautta. Taloutta pitäisi joka vuosi vahvistaa 1,5 miljardilla eurolla. Pekkarinen korostaa sitä, että toimien pitää tulla pian. Käytännössä se tarkoittaa leikkauslistoja ja veronkorotuksia.

Vanhanen on (tyylilleen aina uskollisena) ilmoittanut puolestaan, ettei menoleikkauksia tarvita, vaan muut keinot riittävät.

Tämän (kauan tiedossa olleen) vajeen paikkaaminen pelkästään tuloveronkorotuksilla,  tarkoittaisi nykyisten tuloverotuottojen kaksinkertaistamista. Se taas tarkoittaisi nykyisen taloudellisen taantuman aikana sitä, että ne joilla vielä on tuloverotettavia töitä, läkähtyisivät ennätysmäisen verotaakan alle.

Vasemmiston näkemyksen mukaan, verojen nostaminen on aina paikallaan ja heidän mielestään paljon lisätuloja olisi saatavissa esimerkiksi poistamalla verotuet eli erilaiset verovähennysoikeudet. Verotukien poistamisen  merkitys olisi valtion budjetissa noin 13 miljardia , joten (vasemmistolaisen näkökulman mukaan) yksin niiden poistaminen täyttäisi kestävyysvajeen.

Jos koko vaje haluttaisiin puolestaan (libertalistien toiveiden mukaan)  täyttää pelkillä menoihin kohdistuvilla leikkauksilla, se tarkoittaisi julkisten menojen leikkaamista 11 prosentilla. Pelkästään valtion rahoista otettuna se tarkoittaisi neljäsosaa valtion budjetista.

Konsensukseen perustuvassa yhteiskunnassa talouden tasapainotukseen (l.konsensuspolitiikalla itseaiheutetun tuhon korjaamiseen) käytetään kuitenkin  useita erilaisia keinoja.

Tässä on jälleen kerran nähtävissä sekä perinteisen vasemmiston, että uuslibertalistien ajattelumaailmojen suurimmat sokeat pisteet.

Vasemmistolla on edelleen se  ikuinen ja sokea usko veronkorotusten autuaaksi tekevään voimaan hyvinvointiyhteiskunnan pelastusrenkaana – huomioimatta verotuksen kiristämisen aiheuttamia muita vaikutuksia.

Huomattavimpia nykyisiä  verotukia ovat ansiotulovähennys sekä laskennallinen asuntotulo. Nämä poistamalla saadaan kyllä budjetti tasapainoon, mutta seurauksena on ihmisten elämän kurjistaminen entisestään ja pakkohuutokauppojen esiin vyöry – kun asuntovelalliset eivät pysty enää huolehtimaan velvoitteistaan.

Kun tähän lisätään vielä kokonaisveroasteen korottaminen ja nykyinen sosiaalipolitiikka, päädymme ilman kaavailtua maahanmuuttajavyöryäkin seuraavan vaalikauden aikana hyvinvointivaltion konkurssiin.

Kun veroaste nousee liian kireäksi, kukaan ei halua tehdä töitä (etenkään jos saman toimeentulon saa kotona makaamalla). Jos kukaan ei tee töitä, kassassa ei ole rahaa hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon.

Hyvinvointiyhteiskunta on hiellä, verellä ja työllä aikaansaatu luomus. Se on aivan  liian arvokas (ja liian suurten uhrausten varaan rakennettu) annettavaksi pelkästään tällaisten (ajattelemattomien) haihattelijoiden käsiin.

Vuosi 1918 näyttää olevan heille aivan turhan kaukana historiassa (talvisodasta näköjään puhumattakaan…)

Toisaalta nämä libertalistit ovat supistuksiin ja hyvinvoinnin romuttamiseen (kuin pässi suuriin sarviinsa) uskova ja itsekeskeistä talouskasvumantraa kiljuva minä-minulle-kaikki-ja-heti-heimo.

Jos lakkautamme kaiken hyvinvointiyhteiskuntaan kuuluvan ja siirrymme ns. yövartijayhteiskuntaan, siirrymme hetken päästä anarkiaan ja yhteiskunnan menot (eli tuossa yhteisössä ainoastaan yksityisen omaisuuden valvontaan kuluvat) kasvavat hetkessä yli yhdenvertaisuuteen perustuvan yhteiskunnan rauhallisena pitävien välttämättömien menojen.

Tällaiseen yhteiskuntaan liittyy myös (vääjäämättä ja  jossain vaiheessa), joko yhteiskunnan vähäosaisten alistaminen puoliorjuuteen tai näiden korvaaminen yhteiskunnan ulkopuolelta tuodulla vierastyövoimalla.

(Sivuhuomiona; se mitä en ymmärrä, että miksi miksi jotkut libertalistit ovat maahanmuuttokriittisiä?. Etenkin jos suomalainen kansallisvaltio, oma kansa, kulttuuri, traditiot, käytöstavat ja kaikki siihen muuten liittyvä ei kiinnosta pätkääkään?

Onko näiden (nimeltä mainitsemattomien) ihmisten maahanmuuttokritiikin syy (jos he eivät noita asioita tunnusta) ksenofobia vai ihan aito rasismi?)

Hyvinvointiyhteiskunta on hiellä, verellä ja työllä aikaansaatu luomus. Se on aivan  liian arvokas (ja liian suurten uhrausten varaan rakennettu) annettavaksi pelkästään tällaistenkaan (itsekkäiden) haihattelijoiden käsiin.

Vuosi 1918 näyttää olevan heille aivan turhan kaukana historiassa (talvisodasta näköjään puhumattakaan…)

Tämän ministeriön julkaiseman raportin luvuissa ei kuitenkaan ole laskettu erilaisten (todellisten) rakenteellisten uudistusten varaan.

Vastoin eräiden ns.suurien ajattelijoiden  näkemyksiä, todelliset uudistukset tarkoittavat työnteon kannattavuuden lisäämistä, väestönkasvuun liittyvästä odotteesta luopumisesta ja työperäisen maahanmuuton patoamista (omaan massatyöttömyyteen perustuen).

Työnteon kannattavuuden lisääminen olisi erinomaisen helppoa pelkillä veroteknisillä toimenpiteillä. Jos työtulon nollaveroprosentti (edes valtionverotuksessa) nostettaisiin 700-1000 euroon kuukaudessa, suurin osa tällä hetkellä aikaansa kannusteloukuissa viettävistä suomalaisista palautuisi todennäköisesti kiljuen työelämään. Tätä kautta menetetyt tuloveroeurot palautuisivat valtion kassaan kasvavan kulutuksen ja välillisten verojen kautta.

Köyhällä kun saattaisi olla useampikin akuutti hankinta edessään, kuin varakkaammalla ja ultrakuluttaneella kanssakansalaisella  – vaikka jollakin olisi seitsemän autoa, ei hän pysty ajamaan niistä kuin yhdellä kerrallaan.

Väestönkasvun rajoittaminen on myös eräs tärkeä rakenteellinen muutos. Vaikka sen vaikutukset ovatkin  hieman hitaammat, se on ekologisesti, työvoimapoliittisesti, teollisesti ja rakenteellisesti jossain vaiheessa elintärkeää Suomella ja suomalaisten tulevaisuudella.

Meidän pitäisi (niin äkkiä kuin mahdollista) luopua ajattelusta, jossa >5,3 miljoonaa asukasta nähdään Suomen elinehdoksi. Tällainen ajattelu johtaa itse asiassa täysin päinvastaiseen tulokseen – Suomen tuhoutumiseen sivistys-, kansallis- ja hyvinvointivaltiona.

Nykyinen yli viiden miljoonan ihmisen muodostama väestömme on pääasiassa sodan ja sitä seuranneiden  ns.suurten ikäluokkien syntymän  aiheuttama tilastollinen harha – jota on pahentanut täysin järjetön ulkomaalaispolitiikkamme ja EU:n jäsenyys.

Kun suuret ikäluokat siirtyvät noin 10-15 vuoden sisällä luonnollisella tavalla historiaan, Suomen väestön pitäisi antaa painua luonnolliseen määräänsä – noin 3,5 – 4 miljoonaan suomalaiseen. Siitä miten tästä mahdollisesta ylikäymisen ajasta selviydytään, jos työvoimapula tuleekin (johon en enää milloinkaan  suostu uskomaan tällä näytöllä), olen kertonut aikaisemmin esimerkiksi täällä.

Ehkä tärkein kaikista näistä toimenpiteistä on kuitenkin työperäisen maahanmuuton rajoittaminen. On täysin järjetöntä jakaa samaan aikaan suomalaisille yhteiskunnallisia tukia työttömyyden ajalta ja raahata maahan (usein alle minimipalkan ja – työehtojen työtä tekevää) ulkomaalaista työvoimaa. Tähänkin pystymme puuttumaan lainsäädännöllä (ja aktiivisilla toimilla), ilman että EU:lla olisi sanansijaa asiassa.

Puhumattakaan eräiden todellisuudeesta vieraantuneiden elitistien näkemyksistä siitä, että tällaisen ns.työperäisen maahanmuuttajan mukana pitäisi tuoda koko hänen sukunsa – rasittamaan jo muutenkin vinossa olevaa huoltosuhdettamme.

Lainaan tähän erään Kullervoblogin lukijan oivaltavaa kommenttia:

Kuka sitten elättää sen 500000 (Helsingin väestömäärän kokoisen lisäväestön sitä kuuluisaa työvoimapulaa odotellessa?

Kirjoitukseen linkitetyn (ilmeiasesti luotettavan) tilaston mukaan työllisiä oli vuoden 2009 joulukuussa 2 410 000. Kun koko väestö on 5 350 000 (nyt 5352332) ja siitä vähennetään tämä 2 410 000, tulokseksi saadaan 2 940 000.

Tästä päästään sellaiseen lukuun, tämän lyhyen laskutoimituksen 2 940 000 – 2 410 00 = jälkeen, kuin 530 000.

Meillä on nytkin yli puoli miljoonaa ruokittavaa enemmän kuin ruokkijoita. Tällaisen suunnitelman jälkeen pelkkä ns. vierastyövoima noataa ruokittavien määrän yli miljoonan.

Tämän kun kertoo vaimolla + kolmella lapsella + mummilla + ukilla eli kuudella luku onkin , lyhyen laskutoimituksen jälkeen 500000 x 6 =, 3 000 000.

Tähän 3 000 000 miljoonaan kun listään kotimainen elätettävä väestö 500 000, ollaan siinä tilanteessa, että huoltosuhteemme on muuttunut raskaasti negatiiviseksi.

Vai uskooko joku, että 2 400 000 ihmisen työllä voidaan elättää 3 500 000 työvoiman ulkopuolista ihmistä ja säilyttää siinä sivussa vielä hyvinvointiyhteiskunta?

Niinpä niin… Siinä muuten kysymys…

Puhumattakaan sitten humanitaarisesta maahanmuutosta. Nykyinen täysin hallitsematon humanitaariseen maahanmuuttoon liittyvä politiikkamme tulee jouduttamaan (tällaisena jatkuessaan) hyvinvointivaltiomme romahdusta, etnisiä konflikteja, avointa rasismia ja yhteiskunnallisia väkivaltaisuuksia.

Minusta on aivan käsittämätöntä se, miten sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen voi leijua kaksi metriä maan pinnan yläpuolella. Miten hän voi kuvitella, että kieli- ja ammattitaidoton, lapsia kotona hoitava ja kulttuurinsa mahdollisesti alistama maahanmuuttajanainen voisi “tienata” sosiaalisesti subventoiduilla tukirahoilla enemmän kuin 20 senttiä työtätekevän suomalaisen eurosta?

Maahanmuuttajanaiset ovat taloudellisesti hyvin heikossa asemassa. Siinä missä naisen euro on Suomessa 82 senttiä, maahanmuuttajanaisen euro on vain noin 20 senttiä, sanoo Etnisten suhteiden foorumin puheenjohtaja Ritva Viljanen.

Kuule Ritva, ei se ole 20 senttiä kummallisempi suomalisenkaan – miehen tai naisen – saama sosiaalinen tulonsiirto. Työ on työtä ja tulonsiirrot ovat tolonsiirtoja.

Koska muuten aloitat suomalaisen syrjäytyneen, köyhän tai työttömän puolesta puhumisen? Luulisi feministiä kiinnostava se, kuinka paljon Suomessa onkaan vielä sodan kärsineitä ja sotien jälkeen suomalaisen yhteiuskunnan ritvoille rakentaneita tyynejä ja hilmoja – ilman työeläkettä, pelkän kansaneläkkeen perusosan varassa kituuttaen?

(Kysymys oli retorinen. Tyyne ja Hilma ovat vääränvärisiä tai vääräuskoisia herättääkseen rouva kansliapäällikön mielenkiintoa.)

Kun lukee näitä ministeriöiden kommentteja tulee (kansalaisena) varsin skitsofreeninen olo. Eikä sisäministeriössä todellakaan tiedetä sitä, missä jamassa Suomi on. Luuleeko Viljanen, että rasistiset rahanjakotalkoot vieläkin jatkuva?

* * *

Niin… Minulla on muuten eräs muukin ihan vakava ehdotus säästötalkoisiin. Lakkautetaan parlamentarismi, poistetaan palkkalistoilta kaikki poliittiset virkamiehet ja palkataan näiden tilalle aitoja alojensa ammattilaisia.

Niin – ja alistetaan kaikki yhteiskunnalliset asiat (myös nimitykset) suoraan kansanäänestykseen. Ehkä siten saamme pelastettua jotain kansallisvaltiosta – sekä sen solidaarisuuteen perustuvasta hyvinvoinnista.

Ehkä saamme näin karsittua myös tarpeettomat rimpsut pois hyvinvointivaltion turvaverkosta.

Lähteet: VM, SM, UM, HS, STT, IL, Wikipedia

Kirjoittelin taannoin huoltovarmuudesta ja pelkkään kaukolämmön kaikkivoipaisuuden harhan  uskomiseen liittyvistä riskeistä. Nyt kuluneen talven aikana nämä riskit ovat realisoituneet.

Olkoon tämä kirjoitus (jälleen kerran) esimerkkinä siitä kuinka viherhöperöiden idealismi on irti todellisuudesta – ja etenkin täällä pohjoisessa Suomessa asuvien ihmisten arjesta.

Tämän talven uutiset ovat kertoneet kaukolämmön ongelmiin liittyviä uutisia enemmän kuin kylliksi.

Olemme lukeneet siitä, kuinka Suomussalmella hytistiin jouluna ruostuneen kaukolämpöputken putken vuoksi. Asuntojen lämpötilat palautuivat normaaleiksi vasta iltapäivästä alkaen tapaninpäivänä Suomussalmella.

Myös Turussa hytistiin viime viikonloppuna.Noin 150 000 ihmistä jäi Turussa lauantai-iltana ilman lämpöä kaukolämpöputken rikkoutumisen takia.

Eikä pääkaupunkiseutukaan ole jäänyt tästä asiasta kokemuksia vaille. Jo ennen tätä talvea nähtiin esimakua pahimmasta mahdollisesta. Vantaalla kaukolämmön toimitus katkesi lähes koko 150 000 asukkaan kaupungissa 20.2.2007 illalla noin kello 18, kun kaukolämpöverkon pääjohto repesi Myyrmäessä Vaskivuorentiellä. Vika saatiin paikattua aamuyöllä puoli kahden aikaan, jolloin pystyttiin aloittamaan myös Martinlaakson lämpölaitoksen lämmönjakelu.

Mitä tästä sitten pitäisi oppia? Se, että lämpö ei aina tule putkesta eikä sähkö välttämättä seinästä. Etenkin silloin, jos tässä maassa noudatetaan vihreiden haihatteluja energiapolitiikassa.

Kaukolämpö on erinomainen tapa hyödyntää muun energiantuotannon (esimerkiksi ydinvoimaloiden)  ja teollisuuden hukkalämpöä, mutta pelkästään sihen ei voi luottaa.Kuten olen aikaisemminkin todennut, Suomen kaltaisessa (kylmässä ja pohjoisessa) maassa olisi hyvä olla myös lämmitykseen liittyviä varajärjestelmiä.

Kun kerran  lainsäädäntömme velvoittaa rakentamaan tietynkokoisiin asuinkiinteistöihin väestönsuojat,  se voisi myös velvoittaa rakentamaan varalämmityslaitteeksi varaavan takan kaikkiin asuntoihin – myös ja etenkin kaukolämmön varassa oleviin  kerrostaloasuntoihin.

Kotimaisen uusiutuvan luonnonvaran energiakäytöstä syntyvät hiukkaspäästöt ovat noissa tilanteissa pienin huolemme- (tai puhumattakaan ilmastonmuutoskuplasta noin yleisesti ottaen). Kun tämä rakennusvelvoite kohdistuisi toteutuessaan ainostaan asuntojen uudistuotantoon – turvallisen, kotoisan lämpimän, viihtyisän ja perinteisesti hieman savulle tuoksuvan – tuloksen saavuttaminen tietysti kestäisi oman aikansa.

Mutta jostainhan on aina aloitettava.

Lähteet: STT, YLE, IL

Monikulttuuriuskontoa julistava julkisrahoitteinen Yleisradiomme jatkaa myös muutaman toimittajan viitoittamalla tiellä. Ammattimiehiä haalitaan nyt Romaniasta-otsikolla varustettu ns.uutinen herättää jälleen kerran kumman skitsofreenisen olon lukijassa – ei nimittäin tiedä pitäisikö tässä itkeä  vai nauraa?

Ylen uutistoimitusta edustava Kristiina Tolkki täräyttää nimittäin lukijaa hudaan heti kättelyssä lauseella eläköityvä Suomi tarvitsee entistä enemmän ulkomaista työvoimaa. Tämä edustaa joko a)täydellistä ymmärtämättömyyttä suomalaisesta arkitodellisuudesta, b) työttömiin kanssakansalaisiin kohdistettua ivaa tai c) kieroutunutta huumoria.

Maassa joka taistelee taloudellisen taantuman alla ja jossa oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2009 joulukuussa 206 000, mikä oli 44 000 enemmän kuin edellisen vuoden joulukuussa. Työttömien miesten määrä lisääntyi 34 000:lla ja työttömien naisten 11 000:lla. Työvoimaan kuulumattomia työikäisiä oli joulukuussa 1 418 000, mikä oli 62 000 enemmän kuin vuotta aiemmin.

Tästä huolimatta – julkisin varoin kustannetun – YLE:n akuliinatoimitus, väittää silmät suurina että, tällä hetkellä pulaa on korjausrakentajista, siivoojista ja sairaanhoitajista. Vuokratyöyritykset etsivät työntekijöitä etenkin uusista EU-maista, kuten Romaniasta.

Näin siitä huolimatta, että juuri rakennusalan työttömyysluvut ovat karua luettavaa.  Vuoden 2009 kolmannella neljänneksellä rakennusalan työttömiä oli noin 16 400 eli määrä oli kasvanut 48 prosenttia vuoden takaisesta.

Etenkin talonrakennusalalla avointen työpaikkojen väheneminen ja työttömyyden kääntyminen kasvuun on tapahtunut erittäin nopeasti uudisrakentamisen suhdannekäänteen seurauksena. Vuoden 2009 alkupuoliskolla talonrakentamisen avointen työpaikkojen määrät puoliintuivat vuodentakaisista.

Kolmannella neljänneksellä rakennusalan avoimia työpaikkoja oli 45 prosenttia vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vielä vuotta aiemmin alalla oli kova pula ammattitaitoisesta työvoimasta, mutta uudisrakentamisen kysynnän voimakkaan vähenemisen vuoksi alan työvoimapula on hellittänyt ja työllisyysnäkymät selvästi synkentyneet.

Uutiseen päässyt vuokratyövoimaa välittävä Varamiespalvelu-yhtiöt väittää, että esimerkiksi korjausrakentajia on vaikea löytää. Varamiespalvelu-yhtiöiden toimitusjohtaja Mika Kaukonen sanoo myös, että:

Kun tästä mennään muutama vuosi eteenpäin, tarvitaan entistä enemmän väkeä myös sosiaali- ja terveysalalle.

Varamiespalvelut etsii uusia työntekijöitä muun muuassa Romaniasta. 32-vuotias Moldoveanu Dorel on ollut Suomessa rakennustyömiehenä pari vuotta. Hän on työskennellyt aiemmin myös Saksassa ja Israelissa. Turussa tällä hetkellä työskentelevä Dorel kertoo, että:

Suomalainen työpaikka on paljon parempi kuin saksalainen. Palkka on hyvä ja ihmisten kanssa tulee hyvin toimeen.

Niin… Voisin oikeastaan lainata (hieman mukaillen tähän Eva Biaudetin lausuntoa, nimittäin minäkään en toivo, että Suomesta tulee vierastyöläisyhteiskunta.

En kannata todellakaan sitä, että tänne tulisi vain miehiä, jotka eivät asetu tai naisia, jotka jättävät perheensä, mutta en kannata myöskään heidän perheidensä tänne raahaamista.

Meidän on punnittava, halutaanko ajaa suomalaisten etua vai keskittyä siihen, että saadaan lisättyä tulijoiden lukumäärää – ja työn hinnan alenemista.

Suomi on siitä hyvä maa, että täällä eletään sääntöjen mukaan, mutta aina ei nähdä, mikä sääntö on se keskeinen sääntö.

Minun mielestäni esimerkiksi tässä ei ole päätä eikä häntää – edelleenkään.

Suomi on todellisuudessa kuitenkin sellainen maa, että meillä ei ole olemassa (eikä näköpiirissäkään) minkäänlaista työvoimapulaa Suomessa on paheneva pula rehellisistä  työnantajista ja yrityksistä jotka ovat valmiita ajattelemaan asiota (entiseen tapaan) myös nykyistä projektia muutaman kymmenen vuotta kauemmas.

Mielenkiintoista koko hommassa on se, että yritysmaailmassa tehdään tuskin milloinkaan mitään minkään muun, kuin taloudellisen voiton eteen. Eräs tämän toiminnan tärkeimmistä motivaatiotekijöistä on pyrkimys pudottamaan työn hinta niin halvaksi, että sellaisen suomalaisen, joka elättää itsensä ja perheensä sillä, on mahdotonta tulla toimeen tuolla palkalla.

Nykyinen työvoimapulavalitus perustuu puhtaasti siihen, että koko puuhan  taustalla on halu saada halvinta mahdollista työvoimaa ilman oikeuksia. Kieron ja markkinoita vääristävän kilpailun tuottama voitto siirtyy suoraan näiden yhtiöiden katteeseen ja sitä kautta sen omistajille ja toimivalle johdolle.

Kun nykyiset yhteiskunnan päättävissä asemissa olevat hölmöläiset ovat sitten joko a) liian hyväuskoisia, b) monikulttuuriuskovaisia tai c) edustavat tällaisesta rallista hyötyviä tahoja, niin ei ole ihme, että suomalainen duunari kärsii nykyisestä  tilanteesta lamankin aiheuttamaa perustilannetta enemmän.

Suomalaisten rakennustyöläisten työttömyys olisi  täysin tuntematon asia, jos täällä ei olisi ulkomaalaista halpatyövoimaa rakentamassa- ja kilpailua vääristämässä. Ja  – kuten  Varamiespalvelu-yhtiöiden Kaukonen jo sanoikin – alkuperäisväestön työttömyyttä ollaan laajentamassa myös muille aloille – (kielitaidottomia) sairaanhoitajia Filippiineiltä tai lääkäreistä Baltiasta, ei herätä ajatuksena kovinkaan korkeaa luottamusta jo nykyisinkin horjuvaan suomalaiseen terveydenhuoltoon.

Kun tähän vielä ynnätään ne 15 000 maatalouteen ulkomailta tuotettua piikaa ja renkiä, niin suunta on varsin selvä.

Sitten on vielä selityslistalla tämä kuuluisa eläköityminen. Nämä halpatyövoimaa Suomeen haalivat väittävät myös sitä, jotta kaikkien eläkkeelle jäävien työpaikat saataisiin täyteen, Suomeen pitäisi ottaa neljän seuraavan vuoden aikana saman verran väkeä kuin Helsingissä on asukkaita.

Tämä onkin nykyisen työvoimapulakuplan härskein vale. Kyse ei ole siitä, etteikö Suomessa olisi tarpeeksi työvoimaa – kyse on siitä, että ihmisille ei haluta maksaa (tietyissä piireissä) oikeaa palkkaa oikeasta työstä.

Tosin asian kanssa todellisuudessa töitä tekevässä työvoimahallinnossa ei uskota, että tilanne muuttuu ihan äkkiä.

Tulijoita kyllä olisi, mutta ei välttämättä sellaisia kuin me haluamme.

Niin -  itsekin työantajan asemassa joskus (silloin tällöin oto) vaikuttaneena, olen arvostanut aina työntekijöissä (myöskin päätoimeni alaisissa) rehellisyyden, asiakaspalvelutaidon ja ahkeruuden lisäksi suomalaisen kulttuurin ja ihmisen ymmärtämistä sekä kieli- ja ammattitaitoa.

Nämä kaksi viimeistä ominaisuutta ovat muuten  allekirjoittaneelle korostuneet entisestään  terveydenhuollosta (potilaana ja omaisena) muutaman viimeisen vuoden aikana saatujen  kokemusten kartuttamina.

Niin, piti vielä todeta (melkein unohtui), että näissä kuvioissa, joissa olen (perheenjäsenteni kanssa) toiminut mukana yrityksen pyörittämisessä, on varsin hyvin ymmärretty se, että jos työnantaja on maksavinaan palkkaa, myös työntekijä on tekevinään töitä.

Ja päinvastoin.

Lähteet: YLE, HS, Stakes, RT, RL

Aika moni hyvänpäiväntuttu on viime aikoina (lähinnä huvikseen)  ihmetellyt sitä, että mihin katosivatkaan  palopuheet ilmastonmuutoksesta? Kun katsoo ikkunasta ulos – puhumattakaan siitä, että viettää edes osan päivästään ulkona – niin selitys on aika päivänselvä.

Osa sitkeimmistä uskontonsa hurmokseen pudonneista viherhihhuleista jaksaa toki kaikesta huolimatta pitää meteliä uskonnostaan yllä – kuten kanssabloggaaja Pikkupoika voimakkaasti todisti menneellä viikolla ja uudestaan eilen.

Me alamme  lähestyä ilmastonmuutoskeskustelussa ensimmäistä kertaa sen kuuluisan Kööpenhaminan huuhaa-konferessin jälkeen normaalia tilannetta – se missä totuudella alkaa olemaan arvoa ihmisten pelottelun ja sillä tehdyn taloudellisen hyötymisen rinnalla.

Kansainvälisen ilmastopaneeli (IPCC) julkaisi ilmastonmuutosskeptikoille osoitetun  virallisen anteeksipyynnön viime viikolla. IPCC väitti aikaisemassa raportissaan, että Himalajan jäätiköt sulavat todennäköisesti kokonaan vuoteen 2035 mennessä.

Tuo lause oli peräisin ympäristöjärjestö WWF:n raportista, jossa taas siteerattiin intialaisen tutkijan haastattelua yli kymmenen vuoden takaa. Väitettä ei ollut todistettu tieteellisesti. Myös Greenpeacen manipuloiva sormi näyttäisi olvan mukana IPCC:n teksteissä ja etenkin sen dokumentaatiossa.

IPCC:n johtaja Rashenda Pachauri kuittasi aluksi kaiken nykyiseen ilmastonmuutospropagandaan kohdistuneen kritiikin “voodoo-tieteenä” – kunnes joutui myöntämään tuon  nolon virheen. Pachauri on muuten ollut esillä myös taloudellisten kytköstensä vuoksi.

Tämä tilanne vahvistaa (jälleen kerran) sitä kuvaa joka kriittiselle tarkastelijalle on muodostunut jo pitkään näistä eräistä ns.ympäristöjärjestöistä: ne ovat epämääräisiä, pimittävät tietoja itsestään, vääristelevät antamiaan tietoja ympäristöstä, niitä hallitaan kuin liikeyrityksiä ja niiden ainoa todellinen tarkoitus on kerätä rahaa pienelle sisäpiirille – ympäristö on ainoastaan tekosyy, jolla voidaan pelotella ihmisiä.

Se mikä tässä on huolestuttavaa, on perinteisesti hieman aidompana ympäristöjärjestönä mielletyn WWF:n valuminen samanlaiseksi kiristystä, vääristelyä ja sumutusta keinoinaan käyttäväksi taloudelliseksi kiristysjärjestöksi kuin Greenpeace.

Se toinen huomattava tapahtuma tässä viime aikoina  aiheen ympärillä on ollut (tietysti) laajasti uutisoitu tietomurto  Itä-Anglian yliopiston tietokonepalvelimelle Iso-Britanniassa. Tämän seurauksena ilmastotutkijoiden  varsin suurta suunnitelmallisuutta harhaan johtamisessa avaavia  sähköposteja päätyi internetiin. Tutkijat muun muassa kirjoittivat “tempusta”, jonka avulla lämpötilan alenemisen “voi piilottaa”.

Kyseisen yliopiston ilmastotutkimuksen laitoksen johtaja, professori Phil Jones on hyllytetty tutkimusten ajaksi. Toivotaan, että tutkimukset kertovat tulevaisuudessa hieman lisääkin siitä, mitä kaikkea liittyykään vauraille länsimaalaisille suunnattuun härskiin anekauppaan.

Lähteet: STT, HS, IPCC, WUWT

Jk. Näihin kannattaa muuten tutustua: Ilmastomuutosskeptikon käsikirja ja What´s up with that.

“En toivo, että Suomesta tulee vierastyöläisyhteiskunta. En kannata sitä, että tänne tulisi vain miehiä, jotka eivät asetu tai naisia, jotka jättävät perheensä.”

“On punnittava, halutaanko ajaa lapsen etua vai keskittyä siihen, että saadaan vähennettyä tulijoiden lukumäärää.”

“Suomi on siitä hyvä maa, että täällä eletään sääntöjen mukaan, mutta aina ei nähdä, mikä sääntö on se keskeinen sääntö.”

Eva Biaudet (RKP) Helsingin Sanomissa 25.1.2010

Biaudet sanoo, ettei hän kannata työperäistä maahanmuuttoa ilman perheitä. Hänen mukaansa on aina parempi, että tänne töihin tuleva tulee perheineen ja isoäiteineen ja asettuu aloilleen.

Minun mielestäni taas olisi parempi, että Suomeen ei tule (ainakaan tämän laman ja suurtyöttömyyden aikana) yhtään ulkomaista työvoimaa. Ja luulen, että en ole ihan yksin tämän mielipiteeni kanssa.

En myöskään näe kovin järkevänä tuoda tänne vierastyöläisten perheenjäseniä, (etenkään isoäitejä ja muita ydinperheen ulkopuolella olevia sukulaisia)  heikentämään entisestäänkin ruvella olevaa huoltosuhdettamme.

Minun on usein varsin vaikea nähdä sitä, millaisessa todellisuudessa nämä biaudetit elävät. Heidän kantansa on se, että Suomi kuuluu kaikille.

Tuossa samassa lehtijutussa kerrotaan, että  Biaudet palasi vuodenvaihteessa kotiin Wienistä, missä hän työskenteli kolme vuotta virkamiehenä Etyjin ihmiskaupan vastaisen työn erityisedustajana.Hän on tällä hetkellä työtön.

Nyt Biaudetilla olisi miljoonan taalan paikka tutustua suomalaisen vähäosaisen arkeen ja suomalaiseen arkitodellisuuteen. Ehkä hän sen jälkeen saattaisi muuttaa hieman näkökulmaansa.

Eräs asiaan liittyvä keskeinen sääntö (minkä Biaudetkin voisi palauttaa mieleensä) on se, että maahanmuutto ei ole mikään subjektiivinen ihmisoikeuskysymys. Asian voi tarkastaa vaikka vähemmistövaltuutetun kotisivuilta:

Ulkomaalaiseen voidaan  soveltaa maahantuloa ja maassa oleskelua koskevia säännöksiä ja ulkomaalainen voidaan asettaa erilaiseen asemaan Suomen kansalaisiin nähden johtuen heitä koskevasta lainsäädännöstä. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että ulkomaalaisen oikeutta saapua Suomeen ja oleskella maassa voidaan rajoittaa lailla. Myös erilaisten julkisten palveluiden kuten sosiaalihuollon ja terveyspalveluiden saamiselle voidaan asettaa lakiin perustuvia ehtoja. Näitä ehtoja ovat esimerkiksi Suomessa asuminen, kotipaikkaoikeus tai Suomessa työskentely.

Biaudet on unohtanut (tyylilleen uskollisesti) sen, että päättäminen maahanmuutosta ja siitä kuka saa tulla (ja millä ehdoilla Suomeen) kuuluu Suomen kansalle – ei  Biaudetille eikä maahanmuuttajalle.

Lähde: HS