Tervehdys rakkaat! Saavuin viime yönä Kaakkois-Aasiasta. Olin ensin Thaimaan rauhallisilla rannoilla ja sitten Kuala Lumpurin ihanassa kihinässä ja sitten taas Thaimaan rauhallisilla rannoilla.

Olin valmistautunut kirjoittamaan tänne maalailevia matkakuvauksia joita tulvi mieleen raukeassa auringossa lilluessa. Ylistämään ruumiinlämpöistä merivettä. Hehkuvankuumaa hiekkaa. Upeaa, taianomaista Kuala Lumpuria, sen kiihkeitä katuja, hehkuvanvärisiä taloja, rähjäisyyttä, värivaloja! Ja viileitä kimaltavia ostoskeskuksia, joista löysin ihanan Diane von Furstenbergin liikkeen. Huomatkaa, että kohta ilmestyvässä Trendin haastattelussa pilkkaan ihmisiä jotka mainitsevat blogeissaan tuotemerkkejä! Ihana Diane von Furstenberg, olisin halunnut JOKAISEN mekon siinä kaupassa!

Näin siis ns. vasemmistolaista maailmankatsomustaan (sekä köyhiin ja vähäosaisiin kohdistuvaa solidaarisuuttaan) aikaisemmin lähes joka tuutista tyrkyttänyt musiikkitaiteilija Maija Vilkkumaa blogissaan 27.3.2010.

Tämä varsin … tuota… persoonallisella äänellä  laulava muusikko kuuluu ns. Ultra Bra-ryhmään. Joukkoon hyvinsyötettyjä ja -puettuja pikku vasemmistovekaroita, jotka kävivät samaan aikaan 1990-luvulla samaa eliittikoulua.

Veikkaan, että kukaan laman kourissa painiskeleva suomalainen ei ole kovinkaan kiinnostunut näiden vasemmistoelitistien matkailusta (miten se suihkukoneella lentäminen vaikuttikaan ilmastoon?) vonfurstenburgien mekoista tai julkisilla rahoilla kirjastoon hankittavista louisvuittonin käsilaukuista.

Tavallisten suomalaisten ihmisten  elämä pyörii ihan muiden asioiden kuin jatkuvan kaukomatkailun, kulutusturhakkeiden ja muodin ympärillä. Minusta on ihmeellistä, jos joku vielä näkee jotain uskottavuutta näiden sinnemäkien ja vilkkumaiden “solidaarisuudessa”, “vihreydessä” tai edes “vasemmistolaisuudessa”.

Sen enempää talikolla tytön tuotoksia penkomatta, niin täytyy kuitenkin todeta, että eipä ihmetytä että nämä pikku hellanduudelikset ovat elämineen pihalla kuin lumiukko tavallisen normivirtasen elämästä.

Se lumiukko taitaa tosin sulaa seuraaviin vaaleihin mennessä, jättäen toki jälkeensä  symbolin näiden ihmisten elämän tärkeimmistä asioista.

Diane von Furstenbergin mekon ja Louis Vuittonin käsilaukun pihamaan kuralammikossa lojumassa, omistajan etsiessä uutta eksotiikkaa maapallon toiselta puolelta – turvallisesti turistina…

Lähteet: Maija Vilkkumaa, IS, Wiki

Vi har stora förändringar på gång där väldigt uppskattade industriarbeten inte har samma privilegierade ställning längre. Dynamiken mellan samhällsgrupperna blir svår.

Maahanmuuttoministeri Astrid Thors HBL:n haastattelussa 27.3.2010.

Suomeksi käännettynä tuo ministeritasolta tullut ilmoitus menee jokseenkin näin, että, meillä (Suomessa)  on tapahtumassa suuria muutoksia, kun hyvin (yhteiskunnallisesti)  arvostetuilla teollisuustyöläisillä ei tule olemaan (tulevaisuudessa) enää nykyistä etuoikeutettua asemaansa. Suomessa olevien yhteiskuntaryhmien dynamiikka (vuorovaikutussuhde)  tulee jatkossa muuttumaan vaikeaksi.

Tämä on sen luonteinen ilmoitus, jota jokaisen (etenkin näillä työvoimavaltaisilla aloilla työskentelevän) suomalaisen duunarin kannattaa ihan aikuisten oikeasti miettiä.

Etenkin tehdessään äänestyspäätöstään sen perusteella, haluaako Suomen olevan tulevaisuudessa kasvavan halpatyövoiman maa, vai haluaako tällainen duunari pitää kiinni hyvinvoinnistaan, työpaikastaan ja työolosuhteistaan?

Toisaalta voi myös ihmetellä, miksi täti Astrid ei kerro näistä todellisista päämääristään ja ajatuksistaan (suomenkielisessä) valtamediassa?

Äänestämällä voi  onneksi (vielä toistaiseksi) vaikuttaa – vasemmistoliitolta (tai yleensä ottaen koko perinteiseltä vasemmistolta) duunarin on turha apua odottaa, yhtään sen enempää tai vähempää kuin kokoomukselta, vihreiltä, keskustalta, demareilta tai ärkoopeeltakaan.

Lähde: HBL

Eilen julkisuuteen tulleen uutisen mukaan poliisiylijohtaja Mikko Paatero kertoi medialle, että poliisihallituksen sisäisessä tarkastuksessa ei ole tullut esille seikkoja, joiden perusteella poliisihallitukseen liitetyssä asekaappijutussa olisi syytä epäillä rikosta.

Tämä valtiollisen väkivaltaviranomaisen  itsetutkiskelu koski sisäasiainministeriön poliisiosaston vuoden 2006 muuton jäljiltä löytyneen kaapin vaiheita.

Poliisiylijohdon  oman ilmoituksen mukaan sen muuton yhteydessä unohtuneet aseet ovat olleet ampumakelvottomia. Tuonn saman ilmoituksen mukaan kaikki päiväkotiin matkalla ollutta 13 ampuma-asetta oli deaktivoitu määräysten mukaisesti. Myös kaikkien kahdeksan kaasusumuttimen säiliöt oli tyhjennetty ja puhkaistu – poliisin omanilmoituksen mukaan.

Niin tai näin - tämä epäillyn itseensä kohdistama tutkinta aseisiin liittyvässä asiassa ei täytä minkäänlaisia länsimaisessa kansalaisyhteiskunnassa perinteisesti käytettyjä puolueettomuuskriteerejä.

Mitä todennäköisemmin poliisiylijohto puhuu totta, mutta sen oman uskottavuuden vuoksi asiassa olisi ollut syytä suorittaa esitutkinta jonkin toisen viranomaisen toimesta. Poliisin itsenäisyys sitä koskevissa rikosasioissa on ongelma. Kun naapurikihlakunnan (valtiollinen) poliisi tutkii naapurissaan poliisiin (valtiolliseen) kohdistuvaa rikosepäilyä, epäily siitä, ettei korppi korpin silmää noki on (ja sen pitääkin olla) mukana tavallisen normivirtasen ajatuskuvioissa.

Tästä ikävästä ja poliisi uskottavuuteen varsin vahvasti purevasta jääviysongelmasta päästäisin eroon ainakin kahdella eri tavalla. Paikallispoliisin kunnallistamisella ja erillisellä oikeusministeriön alaisella (esimerkiksi hallinnollisesti Eduskunnan oikeusasiamiehen alaisuuteen  liitetyllä) poliisi- ja virkarikosten tutkintayksiköllä.

Paikallistasoinen kunnallinen poliisi olisi organisatorisesti erillään valtiollisesta KRP:sta, joten sen kontrollointi ja siihen kohdistuvien  rikosepäilyjen tutkinnan puolueettomuus   olisi nykyistä huomattavasti uskottavampaa. Jos tähän vielä lisäisi suoran kansanäänestyksen laajentamisen kunnallisiin johtaviin virkamiehiin, niin paikallispoliispäälliköllä pitäisi olla myös kuntalaisten luottamus toimessaan (kuten muillakin johtavilla virkamiehillä).

(Mikään ei tietenkään estä laajentamasta samaa käytäntöä myös valtiollisten virkamiesten valintatilanteisiin. Näin kansalaisten mielipide ja demokraattinen valvonta ulottuisi läpi koko yhteiskunnan ja kansanvaltaisuus vahvistuisi huomattavasti nykyisestä tilanteesta.)

Eduskunnan oikeusasiamiehen  alainen erillinen poliisi- ja virkarikosten tutkintayksikkö olisi toinen tärkeä askel kansalaisyhteiskunnan läpivalaisussa.

Tällainen erillinen yksikkö ei olisi minkään ministeriön alaisuudessa, joten sen pitäisi olla (ainakin teoriassa) koskematon korruptiolle ja poliittiselle käskyttämisellä. Se toimisi ainoastaan voimassaolevan  lainsäädännön mukaan itsenäisesti riippumatta siitä minkälainen hallituskokoonpano kulloinkin on Suomen peräsimessä.

Kun tämän asian yhteydessä miettii myös sitä faktaa, että poliisin hallinnollisen virheen vuoksi ampuma-ase myönnettiin sekä Jokelan että Kauhajoen tapauksissa väärin perustein – ja kammottavin seurauksin -  niin herää kysymys siitä, että pitäisikö aselupahallintokin siirtää pois poliisilta ja jonkin toisen viranomaisen hoidettavaski?

Esimerkiksi puolustusvoimien alueorganisaation?

Lähde: STT

Rasismi on Suomessa pelottavan voimakasta ja estotonta, kun ministeri saa sontaa niskaansa pelkästään siksi, että vastaa maahanmuuttoasioista, ja kun maahanmuuttoasioihin perehtyneet tutkijat saavat viharyöpyn vastaansa aina julkisuudessa esiinnyttyään.

Entinen stalinisti ja nykyinen vihreä MEP Satu Hassi US-blogissaan 23.3.2010.

Tuo kirjoitus kannattaa lukea kokonaisuudessaan läpi. Se valaisee hyvin viime viikolla mediassa pinnalle paukahtanutta rasismi-sitä-rasismi-tätä-teemaa.  Ainakin tämän pienen huomion  kirjoittajalle jäi sellainen kuva, että Hassi on sisäistänyt syvällisesti stalinismin ajatusmaailman.

Erilaisilla keppihevosilla (mukana tämä tutkijoihin liittyvä väite) ympyrää noitarovionsa ympärillä ratsastava Hassi pyrkii (rasismiksi leimaamalla) kieltämään kaiken maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvan keskustelun.

Jo tuo lause  kun ministeri saa sontaa niskaansa pelkästään siksi, että vastaa maahanmuuttoasioista, kertoo pelkästään kaiken tarvittajan kirjoittajastaan. Hassin maailmassa ministeri on ilmeisesti hallitsija kansa alamaisia. Hallitsija on arvostelun ulkopuolella ja kansa pitäköön suunsa kiinni?

Tässä rasismiin liittyvän käsitteen  iloisessa inflaatiossa on Hassin poliittisessa viiteryhmässä tosin edetty jo harppoen (ja mielikuvitusta käyttäen) vieläkin kauemmas – jopa ilmastonmuutoskritiikki niputetaan hallituksen (itsensä julistaneen) ilmastoasiantuntijan puheenvuorossa iloisesti samaan nippuun rasismin kanssa.

Surkuhupaisinta koko farssissa on  akateemisten tutkijoiden vetäminen mukaan tähän sanavapaudenvastaisen viikon agendaan. Joukko tutkijoitahan esiintyi mediassa ja oli huolissaan siitä, että heitä uhkaillaan ja painostetaan kuin Stalinin ajan Neuvostoliitossa.

Kannanottona uhkailuun ja painostamiseen haluan kertoa varsin selväsanaisesti sen, että tämän kirjoituksen kirjoittaja (ja koko blogin toimitus) tuomitsee uhkailun, häiriköinnin ja painostuksen – kohdistuu se sitten keneen keskustelun osapuoleen tahansa.

Se mikä tekee asian (sen vakavuudesta huolimatta) nurinkuriseksi, on asioiden kääntäminen päälaelleen.

Jos tutkija asettautuu jonkun tutkimuksensa kohteena olevan eturyhmän intressien taakse, hän on menettänyt samalla hetkellä uskottavuutensa. Sen voi tosin tehdä myös tuon tutkimuksen ulkopuolellakin – leimautumalla julkisuudessa jonkin osapuolen jäseneksi.

Osaan tutkijoista kohdistuu näihin asioihin liittyviä (aivan oikeutettuja) epäilyksiä ja keskustelun tukehduttaminen kuuluu aika huonosti akateemiseenkin maailmaan.

Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto väitti siis viime viikon sananvapaudenvastaisen kampanjan yhteydessä HS:ssa, että:

“Sitä voi verrata sellaisiin historiallisiin tilanteisiin kuin Stalinin ajan Neuvostoliitto tai se, kun Galileo Galilei joutui katolisen kirkon inkvisition uhriksi”

MTV3:n toimittaja Timo Haapala lohkaisi  asian ytimeen varsin osuvasti blogissaan:

Voi herrajumala.

Stalinin ajan Neuvostoliitossa oli kyse valtioterrorismista omia kansalaisia kohtaan. Filosofian tohtorin itkunparahdukset ymmärtäisi, jos tieteenharjoittaja haettaisiin kotoaan sisäministeriön mustalla umpiautoautolla aamuyöstä ja vietäisiiin valtioelimen toimesta kylmään selliin odottamaan aamuista pikaoikeudenkäyntiä, johon ei olisi valitusoikeutta, mutta luodin hinta perittäisiin omaisilta. Sellaista se oli Stalinin ajan Neuvostoliitossa. Toinen vaihtoehto saattoi jollekin filosofian tohtorille tai matemaatikolle olla, että reilut parikymmentä vuotta kului Gulagissa Siperian takana metsätöitä harjoittaessa.

Olisi mielenkiintoista nähdä, kuka valtion edustaja on tieteenharjoittajaa uhkaillut niin reippaasti, että tulee Stalinin Neuvostoliitto mieleen… Nytkin toisen päähallituspuolueen puheenjohtaja ja valtiovarainministeri oikein toivoo keskustelua aiheesta…

Niinpä niin…

Koko kupletin juoni on varsin selvä - maahanmuuttokritiikin vaimentaminen ja virallisen linjan kanssa eri mieltä olevien toisinajattelijoiden uhkailu, painostus ja loppupelissä suora rankaiseminenkin.

Tällainen ei kuulu kansanvaltaiseen demokratiaan ja se sotii ihmisoikeuksien perustana olevaa sanan- ja mielipiteenvapautta vastaan. Rasimin käsitettä laajentamalla ja sananvapauden olemuksen  (kansalaisen suoja hallitsijan mielivaltaa vastaan) päinvastaiseksi hallitsijoiden toimesta kääntämällä astummekin sitten aimo askeleen kohti poliisivaltiota – ja orwellilaista dystopiaa 1984.

Se mihin se kuuluu on esimerkiksi juuri Hassin nuoruudessaan aktiivisesti ja avoimesti kannattamaan stalinismiin.

Kysymys kuuluukin – pääseekö koira koskaan karvoistaan?

Lähteet: US, HS, STT, MTV3, VL

Verkko on vihaa täynnä. Keskustelupalstoja dominoivat atavistiset maahanmuuttokriitikot ja tiedelukutaidottomat ilmastoskeptikot.

Vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen Piikkilangassa 23.3.2010.

Hyvää päivää, täällä jälleen Radio Jore Vaan, Absurdistan. Ehdottoman stalinistisen luotettava lähteenne -  joka yleensä vastaa kysymyksillä ja aniharvoin  vastaa kysymyksiinne, mutta siirtää aina ja ehdottomasti  siirtää vastuun kaikesta (jopa Bodomjärven murhista) kuulijalle.

Kysykää meiltä mitä te haluatte, me vastaamme teille mitä me haluamme.

Meiltä kysytään;  mitä on rasismi?

Me vastaamme; rasismi on kansasta kumpuavaa arvostelua omia vallanpitäjiään ja hallituspuolueita kohtaan. Rasismi voi kohdistua myös opposittioon.
Rasismi ei ole rotuun kohdistuvaa syrjintää, koska rotuja ei ole olemassakaan.

Radio Jore Vaan vaikenee tältä illalta – hyvää ötyä, muistakaa kansalaiset, että kansanvalta on pötyä… eikä ammuta kuollutta hevosta.

EU:n Suomi nimisen provinssin kuvernööri Suomen ulkoministeri Alexander Stubb on julkaisuttanut päivän Pravdassa Helsingin Sanomissa käskykirjeen haastattelun hallintoalamaisilleen äänestäjilleen.

Otsikolla Stubb puolustaa maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta julkaistu manifesti haastattelu antaa varsin selvän kuvan kyseisen herran ajatusmaailmasta ja olemuksesta.

Stubbin näkemyksen mukaan kriitikoiden hallitsema maahanmuuttokeskustelu on muuttunut vastenmieliseksi. Hänen mielestäään turvapaikanhakijoiden yhdistäminen sosiaaliturvan väärinkäytöksiin on pölhöpopulismia.

Stubbin sanoma tiivistyy siihen ilmoitukseen, jossa hän kertoo tehneensä meidän hallintoalamaisten puolesta päätöksen siitä, että Suomen pitää olla kansainvälinen ja monikulttuurinen.

Eipä mitään uutta Suomenkaan auringon alla. Kun hallitsija kertoo sen, miten kansan pitää ajatella ja toimia, olemme lähempänä 100 vuotta sitten ollutta olotilaa.

Suomen tasavalta ja siihen liitetty kansanvaltaisuus valuu askel askeleelta kohti Suomen suurruhtinaskuntaa. Euroeliitti on korvannut tsaarin, mutta muuten meno on kovin tuttua tässä maassa.

Stubbin mukaan Suomessa vellova maahanmuuttokeskustelu on kääntynyt pahasti vinksalleen.

“Maahanmuuttokriittinen näkökulma, se ääripää, dominoi keskustelua. Keskustelu on liian yksipuolista. Siinä haiskahtaa rasismi, siinä haiskahtaa nationalismi, populismi ja ksenofobia . Se on hyvin vastenmielistä”

Rasismin nykyiseen inflaation syömään ja laajennettuun käsitteeseen on mahdotonta ottaa objektiivista kantaa – kuvaukseksi riittänee se, että jos nykytulkinnan mukaan ei ole ihmisrotuja, ei voi olla rotuvihaakaan (rasismia).

Aito nationalismi on kaunis asia. Ilman sitä Alexander Stubbiakaan tuskin olisi olemassa nykyisenkaltaisena hahmona – kysykää vaikka virolaisilta. Stubb sotkee (mahdollisesti tahallaan) nationalismin ja imperialismin käsitteet -  suomalaisen kansallisvaltion puolustamiseen liittyvä nationalismi on Stubbin edustaman (Euroopan Unioni) suurvaltaimperialismin vastakohta. Näin tarkasteltuna Stubbin toimiminen Suomen ulkoministerinä on enemmän kuin huolestuttava asia (palaan tähän vielä kirjoituksen lopussa).

Todellisen nationalismin on määritellyt erinomaisesti Viron presidentti (itsekin pakolaisvanhempien lapsena Tukholmassa syntynyt) Toomas Hendrik Ilves sanoessaan, kun suurten kansojen edustajat puhuvat “pahasta nationalismista”, en voi ottaa heitä vakavasti. He eivät ymmärrä, mitä tarkoittaa oman kielensä ja kulttuurinsa menettäminen.

Luonnolle puolestaan on ominaista vahva nepotismi – oman suosiminen ja  vieraan hylkiminen. Ilman tätä ominaisuutta emo hylkäisi pentunsa eikä mitään yhteistä olisi saatu aikaan ihmiskunnankaan historiassa. Näin ollen ksenofobia kuuluu myös ihmisluontoon olennaisena osana. Tämä ei ole mikään suomalaisten erityinen geneettinen ominaisuus.

Populismi puolestaan on osoittanut käyttökelpoisuutensa vastustajan aliarviomisessa ja leimaamissa.  Stubbin käyttämä sana pölhöpopulismi on erinomainen taikasana, jolla voidaan kuitata kaikki vastapuolen kommentit – kuten sanalla rasistikin.

Kuten jo todettiin, Stubb on antanut julistuksensa tämän haastattelun aivan  omasta aloitteestaan. Aihe on lähellä sydäntäni, Stubb perustelee ministerisalkkunsa ulkopuolisen aiheen kommentointia.

“Turvapaikan antaminen on oikeudenmukaista ja humaania, pakolaisten auttaminen on eettisesti oikein. Työperäinen maahanmuutto on Suomelle loistava voimavara.”

Stubb hehkuttaa monikulttuurisuuden rikkautta ja kansainvälisyyden ihanuutta. Kuitenkin hän väittää tuossa julistuksessaan, että myös maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista pitää puhua avoimesti.

“Ongelmia on kaksi: suomalaisella yhteiskunnalla on vaikeuksia asenteellisella tasolla ottaa maahanmuuttajia vastaan. Toisaalta suomalaisella järjestelmällä on ollut huono valmius ottaa turvapaikanhakijoita, kun niiden määrä on niin voimakkaasti kasvanut. Näihin epäkohtiin meidän pitää puuttua.”

Vaikea yhtälö – kansan alistaminen päättäjien mielipiteelle ja taloudellisen vaurauden luominen teollisuuden itse ulosliputtaneessa, yli varojensa eläneessä ja laman kourissa kituvassa maassa.

Mieleni tekisi kysyä Stubbilta, että mikä on sitten hänen mielestään  ratkaisu tähän hänen esittämäänsä kysymykseen? Miten mr. Stubb aikoo puuttua näihin epäkohtiin?

Hiljentämällä toisinajattelijat ja/tai vaihtamalla kansan nöyrempään ja halvemmalla töitä tekevään uuteen kansaan ja lisäämällä puolue- ja ministeritoverinsa Jyrki Kataisen malliin Suomen valtionvelkaa?

Ja ajamalla loppupeleissä näin Suomikin selvitystilaan ja EU:n todelliseksi provinssiksi -  Kreikan tapaan.

Stubb myöntää, että Suomi on ollut liian houkutteleva kohde turvapaikanhakijoille.

“Siihen on yritetty hallituskauden aikana puuttua.”

Helmikuussa turvapaikanhakijoiden toimeentuloturvan perusosaa leikattiin ja osa tuesta annetaan elintarvikkeina. Myös hakemusten käsittelyä on nopeutettu.

Ja höpö, höpö. Juuri tämän hallituksen aikana Suomen houkuttelevuus on lisääntynyt -  juurikin hallituksen toimenpiteistä johtuen. Aivan päinvastoin kuin mitä Stubb möläytti suustaan.

Jokainen joka on seurannut uutisia tietää, että nykyisessä halölituksessa on maamme ensimmäinen maahanmuuttoministeri ja sen, että nykyisen hallituksen aiknan eduskuntaa käytettiin kumileimasimena – houkuttelevuutta lisäävän – uuden ulkomaalaislain läpijyräämisessä.

Stubb on ilmeisesti ollut niin pitkään kepulaisten kanssa hallituksessa, että hänkin puhuu niin totta kuin voi…

Oli tässä puheenvuorossa toki sentään jotain hyvääkin. Hallituksessa on viimeinkin huomattu, että hallintoalamaisia kansalaisia kiihdyttää se, että Suomeen tulee paljon turvapaikanhakijoita Bulgariasta ja Romaniasta (jotka molemmat ovat EU-maita ja lähtökohtaisesti turvallisia). Hallitus aikookin poistaa toimeentulotuen myös EU-maista tulevilta turvapaikanhakijoilta.

“Maahanmuuton pitää tuntua oikeudenmukaiselta. Sen pitää olla oikeudenmukaista sitä henkilöä kohtaan, joka tulee. Mutta myös niitä ihmisiä kohtaan, jotka tämän ylläpitävät ja maksavat tämän järjestelmän. Eli me suomalaiset.”

Eli me suomalaiset ? Jassoo, tästä me suomalaiset käsitteestä voidaan toki esittää toisenlaisiakin näkemyksiä…

Stubbin suomalaisuus on varsin erilaista kuin normivirtasen suomalaisuus. Enemmänkin Stubb edustaa tämän uuden ajan uljasta euroeliittiä.

Alexander Stubb on käynyt koulua Mainland High Schoolissa Daytona Beachissa Floridassa ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1988 Gymnasiet Lärkanista Helsingistä. Stubb on sotilasarvoltaan korpraali.

Varusmiespalveluksen jälkeen hän suoritti valtio-opin perustutkinnon (BA) Furmanin yliopistossa Yhdysvalloissa sekä jatko-opintoja Sorbonnen yliopistossa Pariisissa ja Bruggen College of Europessa, jossa hän on myös vieraileva professori. Hän väitteli filosofian tohtoriksi London School of Economicsissa vuonna 1999.Väitöskirjan aiheena oli Euroopan unionin joustava yhdentyminen.

Aikaisemmin Stubb on toiminut erityisasiantuntijana Suomen EU-edustustossa Brysselissä, jossa hän vastasi institutionaalisista kysymyksistä ja suomalaisten rekrytoimisesta EU-instituutioihin. Vuosina 2001–2003 Stubb oli Euroopan komission puheenjohtaja Romano Prodin poliittinen neuvonantaja. Lisäksi hän on ollut mukana neuvottelemassa Amsterdamin ja Nizzan sopimuksista ja toiminut suurlähettiläs Antti Satulin avustajana. Stubb on myös vakiokolumnisti useissa lehdissä ja julkaissut 10 EU-aiheista kirjaa sekä lukuisia akateemisia artikkeleita.

Alexander Stubb on naimisissa englantilaisen asianajajan Suzanne Innes-Stubbin kanssa. Heillä on kaksi lasta. Stubb asui Belgiassa Brysselin ulkopuolella sijaitsevassa Rixensartissa, kunnes muutti perheineen Espoon Tapiolaan loppuvuodesta 2008.^[22]

Stubb on kaksikielinen: hänen isänsä äidinkieli on ruotsi ja äidin suomi. Lisäksi hän puhuu sujuvasti ranskaa, saksaa ja englantia.

Kun katsoo Stubbia tämän todellisuuden valossa, niin ymmärtää helpommin sen, miksi Stubbin käsitykset ovat ristivedossa ns.yleisen mielipiteen kanssa. Stubbin monikulttuurisuus on eliitin monikulttuurisuutta – siihen eivät kuulu jonottamiset julkisissa palvelulaitoksissa tai kulttuurikonfliktit naapurustossa.

Stubb myöntää myös sen, että ristivetoa on myös maahanmuuttokysymyksissä Kokoomuksen sisällä . Kokoomuksen nuorten liiton puheenjohtajan Wille Rydmanin mukaan monikulttuurisuuden korostaminen on väärin. Rydmanin mukaan kiintiöpakolaisten ottamisesta pitäisi luopua.

Stubb tyrmää Rydmanin ajatukset täysin ja kuittaa ne totuttuun tyyliin sanomalla, että joka puolueessa on rydmaneja. Heidän ajatuksillaan ei ole mitään tekemistä kokoomuksen maahanmuuttolinjan kanssa. Ei mitään.

Hän ei kuitenkaan osaa arvioida, kuinka paljon kannatusta Rydmanin ajamalla tiukalla linjalla on todellisuudessa kokoomuksessa.

“Uskon ja toivon, että mahdollisimman vähän. Ehkä promillen verran.”

Toivottavasti ulkopuolinen ulkoministerimme ei tule putoamaan kovin lujaa ja korkealta kun paska osuu tuulettimeen tulevaisuudessa…

Lähteet: HS, STT, Wikipedia, UM

Maahanmuutosta keskusteltaessa sivuutetaan työperäinen maahanmuutto yleisesti sanomalla, ettei heistä mitään haittaa ole tai se on sitä oikeata maahanmuuttoa Suomelle. Asiahan ei näin ole.

Työperäisellä maahanmuutolla on huomattavia vaikutuksia suomalaisten työllistymiseen sekä palkkojen kehittymiseen. Työperäistä maahanmuuttoa käytetään yleisesti myös sellaisilla aloilla, missä suomalaisista työntekijöistä ei puutetta ole, kuten esimerkiksi rakennustyömailla. Pelottavimpana esimerkkinä tästä on uuden ydinvoimalan rakennustyömaa.

Maahanmuuttajia tarvitaan kyllä sellaisilla aloilla, missä työvoimapula on arkipäivää, kuten esimerkiksi hoitotyössä. Silloinkin on varmistettava, ettei ulkomaalaisella työvoimalla poljeta suomalaisten palkkoja tai rikota voimassa olevia työehtosopimuksia. Tätä valitettavasti tapahtuu useasti ja siihen on puututtava.

Ulkomaisen työvoiman käyttäminen on myös useasti liian helppo ratkaisu, jolloin rakenteellisia muutoksia koulutuspolitiikassa eikä palkkapolitiikassa tarvitse tehdä. Suomen pitäisi ensisijaisesti ratkaista itse työvoimapula-alansa tekemällä koulutus alalle houkuttelevammaksi sekä lisätä koulutuspaikkoja ja samaan aikaan vähentää niillä aloilla, missä työvoimapulaa ei ole. Palkkakannustin on tässä yksi asia, mutta myös erilaisia urakehitysmalleja pitäisi ruveta suunnittelemaan. Monen hoitajan urakehitys lakkaa samalla hetkellä, kun hän valmistuu, vain harvalle riittää paikkoja asiantuntijan tehtävissä.

Ulkomaisen työvoiman käyttäminen tulee kalliiksi myös maalle, josta koulutetut ihmiset ovat lähteneet pois. Harva maa kouluttaa toisten maiden tarpeisiin asti omia kansalaisiaan. Tässä poikkeuksen tekee Filippiinit, mistä on tullut ”sairaanhoitajatehdas”. On moraalisesti arveluttavaa hyötyä toisen maan kouluttamista työntekijöistä ja käyttää heitä halpatyövoimana Suomessa, samalla polkien suomalaisten palkkoja. Tätä moraalista ongelmaa ei ole Suomen itsensä kouluttamissa ihmisissä.

Perinjuurin vanhana vennamolaisena olen jo kerran (tai pari) ollut samaa mieltä – täysin eri ideologiaa ja puoluetta edustavan - Dan Koivulaakson kanssa ja nyt täytyy todeta (unohtakaa nuoleskelu), että myös Teemu Hiilinen osuu täysin napakymppiin kommentissaan.

Tosin Teemulle täytyy kertoa se, että myös hänen mainitsemallaan rakennusalalla työperäinen maahanmuutto näkyy ja juuri ns.talousajattelun myötä joka päivä voimakkaammin. Nämä ns. viiden euron vierastyöläiset alentavat suomalaistenkin palkkatasoa ja vievät myös heiltä työmahdollisuuksia. Kysele asiasta vaikka Rakennusliiton änkyröiltä.

Lähde: Hommawatch

JK. Jussi Jaloselle: tuolle mainitsemallesi käsitteelle “remittance” ei taida löytyä vielä oikein suomenkielistä sanaa. Annapa jokin hyvä ehdotus, se saattaa päätyä ihan viralliseen kieleen saakka (me suomalaiset kun olemme vieläkin hanakoita kehittämään oman kulttuurimme pohjaa – omaa kieltämme).

Oma ehdotukseni on siirtotyöraha
tai vierastyöraha.

Suomessa taas ainoat julkisesti väkivallalla – ja jopa etnisellä puhdistuksella – uhkailleet tulevat ”maahanmuuttokriitikoiden” omista leireistä.

“Toimittaja” Akuliina Saarikoski Uudessa Suomessa 18.3.2009.

Tämä Jyrki Saarikosken tytär alkaa olla ehtymätön typeryyksiä, propagandaa ja epätotuuksia työntävä torvi. Ikävä kyllä Uusi Suomi-nettilehden omistaja  Niklas Herlin on mennyt (ilmeisesti) ajattelemattomuuttaan antamaan tälle YLE:n toimituspäällikön tyttärenä sisään päässeelle käänteisjournalistille (ketä ketä nyt sinänsä oikeasti kiinnostaa suojatyöpaikkalaisten jorinat? )  lisäksi aitoa mediatilaa ja aikaa.

Kunhan Uusi Suomi (ja Herlin) julkaisevat  näitä todellisuuden kahleet journalismista katkaisseita  akuliinailuja riittävän paljon ja pitkään, sen uskottavuus tulee päättymään samalle tasolle Hyysärin kanssa.

On ehkä ihan paikallaan muistuttaa siitä, että Akuliinan muisti pätkii todellisuus on harhautunut nyt aika pahasti (kas, täällä, täällä ja täällä – noista linkeistä löytyy lisää Akuliisan seikkailuja ihmemaassa) siitä miten normivirtanen asian kokee. Kun mietitään, kuka Suomessa uhkailee väkivallalla, on tosiaan syytä muistella, mitä kyseinen “toimittaja” on itse laukonut julkisuuteen:

Ei ole relevanttia, onko teko laillinen vai laiton, kunhan se on perusteltu.

Murtautuminen ja omaisuuden rikkominen on OK, jos siihen on hyvä syy.

Tarvitaan konfliktia, jotta voidaan neuvotella kysymyksistä.

Ei pidä katsoa sitä mikä on yleisesti hyväksyttyä, vaan sitä mikä on henkilökohtaisesti oikein.

Ihmiset joutuvat elämään yhdenmukaisessa maailmassa. Se tuottaa hirveän määrän väkivaltaa.

(Yhteiskunnan tuottamaa) väkivaltaa on myös se, että joutuu mukautumaan normeihin (noudattamaan yhteisesti sovittuja sääntöjä).

“Vyötärölläni roikkuvat mersun merkit ovat peräisin sun faijas autosta.”

Puhumattakaan niistä Akuliinan heittelemistä ihan suorista väkivallalla uhkailuista:

Jep…

Myös hiljan aikaa sitten uutisvuossa ollut tieto siitä, että ns.eläinaktivistien Turussa vuonna 2008 tekemän yli sata ihmistä hengenvaaraan asettaman tuhopolton tutkinta on edistynyt, liittyy kiinteästi  Akuliinan historiaan.

Akuliina Saarikoski on toiminut Oikeutta Eläimille yhdistyksen tiedottajana,

Oikeutta eläimille-yhdistys on  EVR:n – Eläinten vapautusrintaman – suojakilpi – hieman samoin kuin Sinn Fein oli IRA:n suojakilpi pahimman terroriaallon kiihkeimpinä aikoina. Tämä EVR on irtisanoutunut julkisesti oikeudenkunnioituksesta ja se voidaan varsin selkeästi luokitella yhteiskunnan rakenteita väkivalloin murtamaan pyrkiväksi organisaatioksi – terrorijärjestöksi.

FBI ja ATF ilmoittivat 18. maaliskuuta 2005 Eläinten vapautusrintaman ja Maan vapautusrintaman olevan väkivaltaisia ääri-eläinoikeustaistelijoita ja eko-terroristeja, jotka kohdistavat yhden suurimmista terroristiuhista kansalle.

Akuliina kehaisee myös tunnettua vihafoorumia – Hommawatchia. Hän kirjoittaa, että Islamofobia, eli islamin vastustaminen tai sen pelko, on eurooppalaisen syrjinnän uusimpia muotoja. Se, että sitä esiintyy myös Suomessa, on ilmeistä. Hommafoorumin parhaat palat aiheesta löytyvät osoitteesta hommawatch.org.

Mielenkiintoiseksi tuon toteamuksen tekee se, että toisin kuin Akuliina (jälleen kerran) väittää, tuo foorumi on keskittynyt metakeskusteluun Homma-forumista ja aidon yhteiskunnallisen vihapuheen levittämiseen. Se on saanut tukea tälle linjalleen myös valtakunnallisen tason vasemmistopoliitikolta.

Se mitä tuo vihafoorumi pitää todellisuudessa sisällään, liittyy siis aika kevyesti islamofobiaan -  totuus sen sisällöstä noudattelee tätä polkua:

Panu Hglund:

En pidä sinua ihmisenä, vaan osana murhanhimoista vihollista, jonka on kadottava, jotta minä voisin elää.

Panu Hglund:

…Toisin sanoen jos aiot hyvin suunnitelmallisesti antaa vanhalle vihamiehellesi Mauno Munapään-Mulkkuselle (keksitty nimi) opetuksen vetämällä häntä lujasti motoon, etsit hänet käsiisi ja toteutat aikeesi, niin et ole Suomessa murhaaja, jos Mauno liukastuu turpaanvedostasi, kaatuu selälleen, lyö takaraivonsa rotvallin reunaan ja kuolee kallonpohjan murtumaan. Jossain englanninkielisessä maassa luultavasti olisit murhaaja, koska olit tekemässä suunniteltua rikosta häntä vastaan; meillä et ole, koska et suunnitellut tekeväsi murhaa.

Registered User:

Hompansseja kohtaan on osoitettava armotonta kovuutta, kun Mikko Ellilän “katoilta äänestäminen”, Juha Mäki-Ketelän “1918″ tai Palautus.orgin “Operaatio Ulos” alkavat. Laillisen esivallan on iskettävä takaisin kaikilla konsteilla. Siinähän sitä kovuutta on, kun Eiran bunkkeriin pudotetaan täsmäpommi Hornetista ja Hommakerhon seinän läpi ajaa Leopard 2.

Olen ehdottomasti samaa mieltä kovuudesta hompanssien kanssa. Hompanssit kolmannen asteen kuulusteluun! Hompanssit internointileirille! Rypälepommeja! Sähköshokkeja! Napalmia! Ihanaa! Hompanssi don’t surf! Smells like victory!

Panu Hglund (vastauksena edelliseen):

Jos nyt kuitenkin jätät ne rypälepommit ja sen napalmin pois. Ne tulisivat kysymykseen, jos hommalaiset olisivat vetäytyneet maaseudulle käymään sissisotaa.

Kuuma peruna:

Kaikki hompanssit suljettava viipymättä kiven sisään.

Joni Pelkonen:

Pyssyjen kanssa on toki tullut heiluttua enempi vähempi. Jotkut kehuskelevat kuinka raskaalla kaliiperilla ovat ampuneet mutta miun mielestä se on ihan se ja sama oliko S&W malli 27 vai 17.

Panu Hglund:

“Valitse Homma tai elämä” ei ole tappouhkaus.

Kuuma peruna:

Rikoksen suunnittelu ei sen sijaan ole Suomessa rikos.

Registered User:

Vähemmistökriitikkojen mielipiteillä ei ole minkäänlaista merkitystä.

Registered User:

… itse asiassa suurin osa hommalaisista on sosiaaliturvan varassa eläviä ammatti- ja taparikollisia.

Panu Hglund:

Ilmiselvä terroristi siis. Pamppua vaan tuollaisille.

Taha Islam:

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Oulaa on saatava sanoa huoranpenikaksi

Jep…

Kun Saarikoski viittaa tuossa kirjoituksessaan toisaalta islamofobiaan ja toisaalta on vaatimassa maallisen islamin virallisia tunnusmerkkejä – minareetteja – suomalaiseen katukuvaan, niin tällainen asioiden yhdistäminen vaikuttaa lähinnä (Saarikosken maailmankatsomuksen kannalta tarkasteltuna) lähinnä mielipuoliselta ajattelulta.

Saarikoski voisi käydä kysymässä Suomen vanhimmalta islamilaiselta yhteisöltä – tataareilta – miten nämä ovat pystyneet harjoittamaan uskontoaan ilman minareetteja jo toista sataa vuotta Suomessa? Vastaus saattaisi yllättää ja Akuliinalle se tuskin sopisi…

Kun anarkistilesbo vaatii Suomeen maallisen islamin tunnuksia, hän istuu mielestäni hieman hassunkurisessa roolissa.

Tästä Akuliinasta  tulee (päivä päivältä enemmän) mieleeni  jotenkin Liisa ihmemaassa – ja etenkin hänen konfliktinsa Herttakuningattaren kanssa.

Lähde: US

Jk. Myös Pasi Turunen on kirjoitellut samasta asiasta.

Kaupunkiluonto voi myös tukea maahanmuuttajien sopeutumista. Esimerkiksi siirtolapuutarhojen viljelypalstoilla voi viljellä omaan ruokakulttuuriin kuuluvia kasveja.

Jotta maahanmuuttajien tarpeet voidaan huomioida ja heidän ideansa hyödyntää, tarvitaan suunnittelussa aitoa vuorovaikutusta.

Suomen ympäristökeskuksen vanhempi tutkija Jari Lyytimäki Vihreän Langan mukaan

Puuttumatta mitenkään siihen, että jokaisen kaupunkilaisenkin olisi ihan hyvä pitää pientä kotipuutarhaa (vaikka sitten kerrostalon parvekkeella),niin tämä herättää kyllä ihan aidosti muutamia vakavia kysymyksiä.

Minkälaisia maahanmuuttajia Lyytimäki tarkoittaa  tällä lausunnollaan? Humanitaarisia vai työperäisiä?  Pysyvästi maahan jääviä vai maassa vierastyövoimana olevia?Maahanmuuttajat kun eivät ole mikään homogeeninen ryhmä.

Voiko tästä lausunnosta päätellä niin, että Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja sen tutkija Lyytimäki suhtautuvat huolettomasti vieraslajien leviämiseen suomalaisessa florassa?  Irtisanoutuuko Vihreä Lanka MEP Heidi Hautalan (joka kuuluu vihreiden  ns.Pyhään Perheeseen)vieraslajien vastaisesta taistelusta ja vihreiden kuuluisasta vierasperäisten lajien mustasta listasta?

Uskotaanko tässä maassa ihan aikuisten oikeasti siihen, että yhteiskunnan järjestämät palvelut ja kontrolli edistävät integraatiota paremmin kuin valistus, ohjaus ja omatoimisuuteen kannustaminen?

Ja eräs vieläkin tärkeämpi kysymys – uskooko joku siihen, että segregaatiota suosimalla integraatio lisääntyy?

Lähde: Vihreä Lanka

Suomi niminen valtio on ottanut jälleen kerran aimo askeleen pois kansalaisvaltiosta ja kohti poliisivaltiota. Poliisi on avannut aidon DDR:läisessä ja orwellilaisessa hengessä anonyymin ilmiantopalvelun kotisivuilleen.

Tällaisella ilmiantopalvelulla poliisi mahdollistaa perättömien ilmiantojen tekemisen vaivattomasti – ja jopa kannustaa siihen. Jos naapurisi ärsyttää ja tiedät tämän kirjoittelevan esimerkiksi blogia, voit käyttää näppärästi poliisia omaan kiusantekoosi tästä eteenpäin.

Samoin voit nyt työllistää poliisia usuttamalla sen pomosi, anoppisi, poliittisen vastustajasi, vihamiehesi  tai kenen tahansa sellaisen  kimppuun josta et pidä ja  joka toimii netissä.

Se kuinka paljon tällainen toiminta tulee sitten syömään poliisin resursseja, ei näytä kiinnostavan poliisijohtoa eikä näitä armaita päättäjiämme. Valvonta, sensuuri ja kuri näyttäisivät muodostuneen jo itsetarkoitukseksi tässä entisessä demokratiassamme.

Mielenkiintoista on tosin se, miten Orwellin totalitaristinen maailma tuli sitten Suomeen ihan muutamassa vuodessa-  ja nimen omaan liberaaleiksi julistautuneiden vihreiden hallitessa oikeusministeriötä Demlan tuella.

Historia tulee aivan varmasti muistamaan tämän päivän päättäjät – mutta ei välttämättä hyvällä.

Lähde: Poliisi

Jk. Myös Jarkko Pesonen kirjoittaa samasta asiasta.

Tyttöjen alistaminen alkaa päiväkodista

09.03.2010 10:35

A. – P. Pietilä

Tämä on tositarina suomalaisesta arjesta: Isä tuo itkevän pikkupoikansa päiväkodin johtajan puheille. ”Poikani kunniaa on loukattu hänen sukunsa edessä”, isä sanoo. Poika on kertonut isälleen päiväkodin arjesta.

”Poikaani ei saa nukuttaa kerrossängyssä, jonka yläpetillä tai viereisessä vuoteessa on tyttö”. Isä vaatii uskontoonsa ja kulttuuriinsa vedoten, että suomalaistytöt on eristettävä oikeauskoisista pojista.

Koska tarina on Suomesta, päiväkodin henkilökunta eristää suomalaistytöt maahanmuuttajapojista. Samassa päiväkodissa opetetaan, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ja kaikkia tulee kohdella yhdenvertaisesti. Tämä perustuu tasa-arvolakiin ja YK:n ihmisoikeuksien julistukseen.

Kellään ei ole erioikeuksia uskontonsa tai ihonvärinsä vuoksi, eikä ketään tulee syrjiä uskonnon, kulttuurin tai ihonvärin perusteella. Tämä perustuu lakiin syrjinnän kieltämisestä.

Koska tarina on Suomesta, päiväkodinohjaajat hyväksyvät maahanmuuttajien erioikeudet. Oikeauskoisia poikia kohdellaan päiväkodeissa jo pienestä pitäen etuoikeutettuina. Naisten alistaminen alkaa jo kapaloiässä, Suomessa. Mitä sanovat lapsi-, nais- ja ihmisoikeusjärjestöt?

Joukko kantaväestöön kuuluvia vanhempia valmistelee kantelua tasa-arvovaltuutetulle lastensa laittomasta kohtelusta päiväkodissa. Jos tuomioita joskus jaetaan, rangaistuksen saavat päiväkodin työntekijät, eivät oikeauskoisten isät.

Maahanmuuttoministeri Astrid Thors, oikeusministeri Tuija Brax ja tasa-arvoministeri Stefan Wallin ovat tietoisia tapahtumista suomalaisissa päiväkodeissa.

Ruohonjuuritason kulttuuritörmäykset ovat arkipäivää, joita maahanmuutosta päättävät poliitikot vähättelevät. Suomalaislasten vanhemmat reagoivat kiihtyvällä tahdilla omilla jaloillaan ja vaihtavat asuinalueita, kouluja ja päiväkoteja.

Haluavatko poliitikot, että Suomessa vahvistuu ulkomaalaisvastainen kansanliike, joka jo riehuu Keski-Euroopassa? Minä en ainakaan halua.

A.-P. Pietilä

a-p.pietila@lehtiyhtyma.fi

Tämä oli harvinaisen suorapuheinen puheenvuoro valtamedian piiristä. Saa nähdä tullaanko Pietilää  rankaisemaan (ja etenkin miten) väärien mielipiteiden esittämisestä julkisuudessa?

Lähde: Vantaan Sanomat

Kun noin viiden miljoonan suomalaisen muodostamassa yhteiskunnassa 39 000:n työssäkäyvän ihmisen tulot eivät riitä edes minimielinkustannuksiin, on syytä kysyä onko kovin rehellistä puhua enää hyvinvointiyhteiskunnasta?

Kelan julkaiseman tuoreen tilaston mukaan lähes neljännes asumistuen saajista on sellaisia työllisiä, jotka saavat niin pientä palkkaa, että se ei riitä asumismenoihin. Yleistä asumistukea saavista 24,2 prosenttia oli työssä käyviä. Tällaisten asumistukea saavien määrä on kasvanut edellisvuodesta tuhannella. Viime vuoden lopussa 39 000 ihmisen palkkatulot eivät riittäneet elinkustannuksiin.

Yleistä asumistukea saavien määrä on muutenkin kasvussa. Asumistukea saavia ruokakuntia oli viime vuoden lopussa 161 800 ja 2010 maaliskuussa jo 165 300. Joulukuun kasvu edelliseen vuoteen oli 16,1 %. Työttömiä ruokakuntia oli 63,3%. Lisäys oli 2 prosenttiyksikköä.

Tällä tavalla yhteiskuntamme osallistuu verovaroilla pienipalkkaisten toimeentulon tukemiseen. Kolikolla on tosin kääntöpuolensakin.

Näin jokainen meistä veronmaksajista osallistuu myös toimeentulon kannalta liian  pieniä palkkoja maksavien yritysten taloudelliseen tukemiseen – ja jopa suoranaiseen orjatyövoiman välittämiseen.

Kun yhteiskunta pitää yllä tällaista kilpailuakin vääristävää järjestelmää, yhteiskunta on aika kaukana omasta tarkoituksestaan – kansalaistensa suojaamisesta ja näille yhdenvertaiset olosuhteet takaavasta yhteisön ylläpidosta.

Tässä maassa pitäisi purkaa paljon tällaista typerien poliittisten päätösten (kaurapuurokompromissien) seurauksena syntynyttä vääristymää. Tässä tapauksessa – eli siinä, miten työnteosta saatava raha riittää työntekijän toimeentuloon – minulla on eräs ehdotus.

Nostetaan tuloveron nollaprosentti tuhanteen euroon kuukaudessa. Tämä toimenpide lisää työntekijän käteen (siis elinkustannuksiin) saamaa tulon nettomäärää. Sen lisäksi se purkaa pahimmat poliittisten nerojemme rakentamat kannusteloukut.

Tässä on sellainenkin piirre, että se kansalainen jolla on jo kaikkea, kuluttaa suhteessa vähemmän kuin pienituloinen. Pienituloiselle palkkaan suoraan kohdistettu yhteiskunnallinen tulonsiirto siirtyy suoraan kulutukseen, lisää työllisyyttä ja on näin eräs osa yhteiskunnallista nousua lamasta (vaikka vihreät kulutuksen kasvua ja kaikkien kesken jaettua hyvinvointia vastustavatkin).

Veikkaan, että tämän jälkeen myös asumistuen lisäksi muita suoria tulonsiirtoja saavien kansalaisten määrä vähenee.

Lähde: Kela

Päivän uutisvuo on tuonut mukanaan kiihtyvään käänteisrasismiin liittyvän uutisen. Tästä samasta aihepiiristä kirjoitettiin myös tässä blogissa pari päivää siten. Kyse on siis ns. positiivisesta syrjinnästä. Tai oikeastaan tämä uuden ajan apartheidin siistimmästä kieliasusta, positiivisesta erityiskohtelusta.

Helsingin kaupungin maahanmuuttoasioiden johtaja Annika Forsander haluaa lisätä maahanmuuttajien määrää kaupungin työvoimassa. Helsinki harjoittaa työhönotossa niin sanottua positiivista erityiskohtelua. Forsander ilmoittaa kaupungin  pyrkivän palkkaamaan maahanmuuttajia työntekijöiksi samassa suhteessa kuin heitä on kaupungin asukasmäärässä.

Helsingillä on maahanmuuttajien palkkaamisesta ohjeet. Ne mahdollistavat aliedustettuina olevien ryhmien hakijoiden lievän suosimisen rekrytoinnissa.

Noin elävässä elämässä ja käytännössä, tämä on alkuperäisväestöä etnisin perustein syrjivää kohtelua – eli rasismia. Syrjintä on aina syrjintää – perustellaan sitä miten tahansa. Tämä positiivinen syrjintä erityiskohtelu on yksi ristiriitaisimmista käsitteistä mitä EU:ssa on koskaan keksitty. Kieliasultaan se muistuttaa pelottavan paljon orwellilaista uuskieltä: sota on rauhaa -> positiivinen syrjintä
erityiskohtelu ->rakkausmurha -> nopea raiskaus ->hymyilevä ryöstö…

Tässä asiassa on erityisen rumaa se, että syrjintä kohdistuu juuri alkuperäisväestöön -  tavallisten ihmisten kotiseudulla ja kotikaupungissa. Kun ohjeet puhuvat lievästä suosimisesta, niin on aika vaikea nähdä miten määritelmä samassa suhteessa kuin heitä on kaupungin asukasmäärässä täyttää tällaisen lievän suosimisen millään mittakaavalla mitattuna.

Kun tuota tarkastelee lähempää, niin eräs päällimmäinen huomio on se, että maahanmuuttajien kohdalla käsitellään heidän koko ryhmänsä prosentuaalista kokoa – kantaväestön kohdalla työvoiman ulkopuolella oleva väestö on hylätty aivan kokonaan.

Minusta sellainen tulevaisuus, jossa esimerkiksi oma lapseni syrjäytetään työnhaussa etnisyytensä (syntyperäinen suomalainen) vuoksi, ei voi olla tasa-arvoinen tulevaisuus. Tuollainen tulevaisuus tulee mukanaan kyvykkyyttä ja ihmisen persoonaa kunnioittamattoman tulevaisuuden apartheidin.

Kun ennen sanottiin, että on lottovoitto syntyä Suomeen, niin tällaisten uutisten ja nykyisen kehityksen polulla asiat ja ajat ovat muuttuneet niin, että on lottovoitto tulla maahanmuuttajana Suomeen – tai syntyä maahanmuuttajataustaiseksi.

Lähde:STT

Kullervoblogilla on ollut ongelmia muutamien tietoliikennettä häiritsevien tahojen ja henkilöiden kanssa. Toivon mukaan ongelmat on nyt selvitetty, eikä blogin luettavuutta ja pääsyä siihen tarvitse toista kertaa rajoittaa. Tämän vuoksi blogi oli hetken suljettu.

Toimitus

“Kuka uskaltaa perehtyä maahanmuuttajien asemaan ja puhua siitä julkisesti, kun seurauksena on se, että saa sähköpostinsa täyteen tätä vihakuormaa tappouhkauksineen”

Vihreiden puoluesihteeri Panu Laturi on huolissaan nousevasta maahanmuuttovihasta. Hänen mukaansa poliitikkoihin verkossa kohdistuvat uhkailut ja vihaposti vaikuttavat myös maahanmuuttopolitiikkaan.

Laturin huoli suomalaisen yhteiskuntarauhan murentumisesta ja kansan  sisäisen yhtenäisyyden murenemisesta on akuutti ja aiheellinen. Se kohta taas, missä Laturi kahauttaa rantapuskan kautta Koijärven suohon, on kansalaisten (l. hallintoalamaisten) syyttely poliitikon asemasta käsin.

Vihreiden ei-julkinen  poliittinen agenda ilmeisesti pitää sisällään sananvapauden rajoittamiseen (ja vastapuolen poliittisten mielipiteiden hiljentämiseen) kuuluvan tavoiteohjelman. Siitä on saatu aikaisemminkin jo esimakua Laturin oikeusministerinä toimivan puoluetoverin Tuija Braxin kummallisten lausuntojen, poliittisten operaatioiden ja hänen asettamansa poliittisesti yksisilmäisen työryhmän kautta.

(Hassu sattuma (jos nyt joku aikuinen vielä sattumaan uskoo) oli  sinänsä, että nämä uhkailut, jotka ovat jo vanhaa kauraa, tulivat sopivasti julkisuuteen tuon työryhmän tulosten jättämisen yhteydessä.)

Laturin tavoite on ilmeisesti käyttää tätä tilannetta hyväkseen ja pyrkiä rajoittamaan suomalaista sananvapautta tätäkin vastenmielistä asiaa keppihevosenaan käyttäen. Hänen kommentistaan paistaa vahvasti  myös tavoitteet, jotka ovat politiikkojen arvostelun kieltäminen ja hallitsijoihin kuuluvan kritiikin ja siihen liittyvän sananvapauden rajoittaminen – vastoin perinteistä sananvapauden käsitettä, jonka tehtävänä on ollut suojella hallintoalamaista hallitsijan mielivallalta.

Myös se perinteinen vihreiden osoittama besserwisseröinti ja pakko-pakko on mukana Laturin puheenvuorossa. Vanhan totuuden mukaan kukaan ei puhu rivaalistaan eikä opponentistaan ilman vahingoittamisen tarkoitusta. Laturi totesi samassa yhteydessä myös näin:

“Varsinkin kokoomuksesta olen huolissani, sillä puolueessa on ollut vallassa liberaalimpi siipi ja nyt näyttää, että vanha konservatiivikokoomus on tekemässä vastaiskun nuorten kautta”

Minusta tuo asia on sellainen, joka ei oikeastaan kuulu mitenkään kilpailevan puolueen puoluesihteerille. Eiköhän tuo asia lähinnä kuulu kokoomuksen jäsenille – ja äänestäjille.

Laturin ymmärrys varmaan riittäisi, mutta poliittinen tarkoituksenmukaisuus on korvannut sen. Kun Laturi on huolissaan väkivaltaisuuksien puhkeamisesta Suomessa, hänen olisi hyvä vilkaista ympärilleen ja peiliin.

Totuus nimittäin on se, että vihreitä julkisena suojamuurina käyttävä epämääräinen joukkio ns.kansalaisaktivisteja ja soosipäitä on se joukko, joka on syyllistynyt rikoksiin, tuhotöihin ja väkivaltaisuuksiin tässä maassa.

Se mikä ihmetyttää on eräs peruskysymys. Jos Laturi haluaa sulkea omaa mielipidettään vastaan olevien ihmisten suut ja kieltää asiallisen kritisoinnin, miten hän luulee näiden sen jälkeen kommunikoivan hänen kanssaan?

Laturi ja vihreät tanssivat  sillä kapealla terällä, mikä erottaa tyrannin demokraatista. Nimittäin se, että sananvapaus (ja vapaudet yleensäkin) loppuvat siihen kohtaan, jossa sananvapautta astalona käyttäen pyritään estämään jonkun muun sananvapaus.

Lähde: VL

Vastoin vihervasemmiston luomaa harhakuvaa syrjintä ei sytytä suomalaisia yrityksiä. Maahanmuuttajien suosiminen työvoimaa palkattaessa ei kiinnosta suomalaisia yrityksiä. Jonkin verran myönteisempää suhtautuminen on julkisella sektorilla. Etenkin kunnissa halutaan lisätä maahanmuuttajien osuutta työvoimasta.

STT:n kysely positiivisen erityiskohtelun käytöstä lähetettiin sähköpostilla noin 40 suurelle suomalaiselle työnantajalle lokakuun lopussa. Hieman alle puolet vastasi kyselyyn. Suurin vastausaktiivisuus oli yksityisillä yrityksillä.

Positiivisella erityiskohtelulla tarkoitetaan (engl. Affirmative action) virallisessa kapulakielessä aliedustetun ryhmän suosimista. Suomeksi se tarkoittaa kantasuomalaiseen enemmistöön kohdistuvaa ( ihonvärin, syntyperän, kielen ja kulttuurin perusteella) kohdistuvaa syrjintää meidän omassa kotimaassamme.

Positiivinen syrjintä tarkoittaa perustuslakiinkin kirjatusta  yhdenvertaisuusperiaatteesta luopumista, koska jotakin ryhmää suosiessa syrjitään samalla muiden ryhmien edustajia.

Virallinen Jargon väittää, että tällaisella syrjivällä menettelyllä on tarkoitus tasoittaa esimerkiksi ihmisten mahdollisuutta saada työpaikka erilaisista lähtökohdista huolimatta. Työpaikkoja täytettäessä voidaan suosia esimerkiksi maahanmuuttajaa, jos työpaikalla on maahanmuuttajia erityisen vähän.

Esimerkiksi Helsingin kaupunki suosii työhönotossa työmarkkinoilla aliedustettuja etnisiä ryhmiä, vaikka näiden ryhmien työnhakijat eivät olisikaan yhtä päteviä kuin paremmin edustettuihin ryhmiin kuuluvat työnhakijat.

Todellisuudessa näin  päästään tilanteeseen, jossa koulutus tai kyvykkyys eivät enää merkitsekään yhtään mitään. Kun ihmisen ihonväri, syntyperä, kieli tai kulttuuri ovat valinnan perusteena, kyseessä on (kaikista kauniista puheista ja EU:direktiivistä huolimatta) puhdas, avoin ja pelkistetty rasismi. Tässä tapauksessa alkuperäisväestön edustajaan tämän omassa kotimaassa kohdistettu sellainen.

Kun lukee tuota direktiivin tekstiä, tulee mieleen sellainen epäilys, että se on skitsofreenikon muotoilema:

“Täydellisen yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi käytännössä, yhdenvertaisen kohtelun periaate ei estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai toteuttamasta erityistoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ehkäistä tai hyvittää henkilöiden rotuun tai etniseen alkuperään liittyviä haittoja.”

Eikä tässä vielä kaikki. Eräisiin julkisiin virkoihin rekrytoitaessa harjoitetaan positiivista syrjintää siten, että virkaan on valittava nainen, mikäli eri sukupuolta edustavat hakijat ovat muilta ansioiltaan samanveroiset. Näin pyritään edistämään sukupuolten tasavertaista edustusta tietyissä valtionviroissa.

Kuten kaikki kiintiöajattelu, tällainenkin malli on yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisuutensa lisäksi lahjakkuutta, kyvykkyyttä ja tehtäviin sopivuutta märällä rätillä päin naamaa huitaistu isku.

Kaiken tämän perusteella, STT:n tekemän kyselyn tulos ei hirveästi yllättä – liikemaailma kun kiinnostuneempi tuloksen tekemisestä kuin positiivisesta syrjimisestä.

Affirmative Action-ajattelu on tasa-arvoisuuskaapuun puettua todellista syrjintää.

Lähteet: VN, SM, STT, Wikipedia

Uutisvuo on työntänyt tullessaan jälleen erittäin huolestuttavan uutisen rannoillemme.  Suomen suurin osuuskauppa HOK-Elanto täyttää  maitohyllyjään tästä eteenpäin  ainoastaan osittain ruotsalaisomisteisen Arla Ingmanin maidoilla.

Huolestuttavinta koko uutisessa on se , että avainlipputunnusta avoimesti markkinoinnissaan käyttävälle yhteistoiminnalliselle  osuusliikkeelle, kotimaisen osuusmeijerin – Valion – tuotteet eivät kelpaa, vaikka Valio on suomalaisten maidontuottajien osuuskuntien omistama yritys.

Valion maidot poistuvat suuren osuusliikkeen valikoimasta – erikoismaitoja lukuun ottamatta. Valion rasvatonta maitoa sekä kevyt- ja kulutusmaitoa on HOK-Elannon S-marketien, Prismojen ja Alepojen hyllyistä saatavissa ainoastaan  niin kauan kuin tavaraa riittää.

Käytännössä tässä on kyse erittäin huomattavaa taloudellista suuruusluokkaa edustavasta ja  yhteiskunnallisesti varsin merkittävästä asiasta. HOK-Elanto myi viime vuonna noin 50 miljoonaa litraa maitotuotteita, joista puolet oli peräisin Valion meijereistä.

Tämän päätöksen tehneellä (ja osuustoiminnallisesti johdetulla) HOK-Elannolla on pääkaupunkiseudulla 143 elintarvikemyymälää ja yli puoli miljoonaa asiakasomistajaa. Päätöksen syiksi HOK-Elannosta kerrotaan  Arla Ingmanin tarjoama edullisempi hinta ja logistiset edut.

Mitä se taas pitää sisällään, on voiton maksimointi – yhteiskunnallisista  arvoista ja kokonaisuudesta pätkääkään välittämättä. Käytännössä tässä on taas eräs EU:n mukanaan tuoma koko Suomea ja kansallisvaltiomme tulevaisuutta koskeva loukkaus.

Peruslähtökohtana tässäkin asiassa on EU:n peruskirjaan kirjattu tavaroiden vapaa liikkuvuus. Ja sillä taas ei ole mitään tekemistä EU:n alueellisen tasa-arvon kanssa – puhumattakaan  ihmisten oikeudesta asua kotiseudullaan ja elättää itsensä työllään.

Arla Ingman aloitti keväällä maidon tuonnin Ruotsista. Halvan hinnan ryydittämänä tuontimaidon määrän arvioidaan kasvavan tänä vuonna 50 miljoonaan litraan. Jo viime vuonna tuontimaidon määrä nousi 19 miljoonaan litraan.

MTK:n johtokunnan jäsen ja maitovaliokunnan puheenjohtaja Eero Isomaa on (varsin aiheellisesti) huolissaan siitä, että tuontimaidolla ja HOK-Elannon kaltaisilla päätöksillä horjutetaan Suomen maitoon ja maitotuotteisiin liittyvää huoltovarmuutta.

Ingmanin ankkalammikkopääomaa edustava  toimitusjohtaja Robert Ingman kertoo  puolestaan, että

“Arla Ingmanilla on 26 prosenttia Suomen maitomarkkinoista ja Valiolla noin 60 prosenttia. Kilpailun avulla nostamme markkinaosuutemme 30 prosenttiin. Pystymme maksamaan tuottajille Valioa korkeamman tilityshinnan”,

Tämän jälkeen näitä tilityshintoja voidaankin  tarkastella aivan uudelta tasolta.

Kun Suomen kaltaisessa harvaan asutussa maassa lähdetään purkamaan yhteiskunnallisen elintarvikehuollon rakenteita, ainoastaan taloudellinen voitto tähtäimessä, ollaan heikoilla jäillä.

Valion kertoman mukaan, sen periaatteena on ollut, että maito haetaan kaikilta tiloilta Utsjokea myöten. Esimerkiksi Itävallassa ja Espanjassa meijerit eivät hae jokaiselta tilalta maitoa. Jobbarit ovat hakeneet sen jälkeen tiloilta maitoa kymmenen sentin litrahinnalla. Jopa 600 000 litran villejä maitoeriä on liikuteltu Euroopassa.

Jokainen ajatteleva kansalainen varmaan ymmärtää pahimman mahdollisen tilanteen – eikä päättäjiä vieläkään huolestuta. Olennaista on se, että raha liikkuu ja kerääntyy entistä pienemmän piirin taskuun.

Välittämättä siitä missä tuo piiri vaikuttaa, kunhan jokainen päätösketjun osallistuva saa oman osuutensa kakusta. Tällä asialla on rumempikin nimi – korruptio.

Tämän maassamme kukoistavan poliittisen korruption johdosta, kaikesta – jopa huoltovarmuudesta – on tullut kauppatavaraa isänmaan kauppiaiden käsiin.

Huoltovarmuus on jokaiselle itsenäiselle maalle vakava kysymys. Suomelle se on sotilasmaantieteellisen asemamme vuoksi suorastaan kysymys elämän ja kuoleman välillä.

Yleisesti ottaen huoltovarmuudella tarkoitetaan kykyä sellaisten yhteiskunnan taloudellisten perustoimintojen ylläpitämiseen, jotka ovat välttämättömiä väestön elinmahdollisuuksien, yhteiskunnan toimivuuden ja turvallisuuden sekä maanpuolustuksen materiaalisten edellytysten turvaamiseksi vakavissa häiriöissä ja poikkeusoloissa.

Suomalaisittain kansallisen huoltovarmuustoimintamme tarkoituksena on analysoida kriittisiin toimintoihin kohdistuvia uhkia ja riskejä ja kehittää keinoja haavoittuvuuksien hallintaan. Häiriöissä ja poikkeusoloissa taloudelliset toiminnot pyritään säilyttämään mahdollisimman lähellä normaalitilaa.

Ikävä kyllä, myös huoltovarmuuden ammattilaitoksen -  puolustusvoimien – hallinnoimissa  25 muonituskeskuksessa on varusmiehille tarjottu jo kahden vuoden ajan pelkästään Arla Ingmanin maitotuotteita.

Tämä on erinomaisen huono esimerkki siitä, miksi kaikkia asioita ei voida mitata taloudellisilla mittareilla.

Kun yhteiskunnalliset  turvallisuus- ja palveluorganisaatiot (puolustuslaitos, rajavartiolaitos, poliisi, pelastustoiminta ja terveydenhuolto) alistetaan taloudellisen tuottavuuden alttarille, ne menettävät suuren osan luonnollisesta toimintakyvystään.

Pahimmassa tapauksessa nykyinen priorisointi kulkee siihen suuntaan, että koko maata ei puolusteta sodan syttyessä, poliisi huolehtii ainoastaan yhteiskunnallisesti merkittävien ihmisten turvallisuudesta ja omaisuudensuojasta, rajavartiolaitos päästää suurimman summan maksavat maahan, ambulanssit kuljettavat vain suhteellisen terveitä ja varakkaita, palokunta sammuttaa maksusta ja terveydenhuollon piiriin pääsee vain osa väestöstä.

Ja kriisin tullessa vain etuoikeutetut kuuluvat huoltovarmuuden piiriin.

Vieläkin omituisemmaksi tämän HOK- Elannon päätöksen tekee se, että HOK-Elanto käyttää markkinoinnissaan avainlipputunnusta – kuten tässä kirjoituksessa jo mainittiinkin.

Tämä osuusliike on saanut oikeuden tuohon tunnukseen, tehtyään päätöksen palkata vakituisiin työsuhteisiin nuoria suomalaisia – ikävä kyllä HOK-Elannossa työskennelleet ja tapaamani nuoret eivät ilmeisesti ole ymmärtäneet samalla tavalla kuin heidän työnantajansa käsitettä vakituinen työsuhde.

Kun samainen osuuskauppa lähtee tietoisesti murentamaan suomalaista maataloutta ja siihen liittyvää osuuskuntatoimintaa, suosien samalla halvinta mahdollista, eikö osuustoimintamiesten olisi syytä poistaa avainlippu firmansa mainoksista?

Ja kun kyseinen osuusliike on poliittisin perustein valittujen luottamusmiesten käsissä, herää kysymys siitä, että ovatko he aidosti yhteiskunnallisessa valvontatehtävässä vai keräämässä henkilökohtaisia etuuksia meidän muiden suomalaisten asiakasomistajien kustannuksella?

Samalla suomalaista yhteiskuntaa, elinkeinoelämää ja kansallista huoltovarmuuttamme murentaen.

Lähteet: HS, STT, Wikipedia, Puolustusvoimat, Huoltovarmuuskeskus

Iltalehti uutisoi sellaisesta Euroopan unioniin liittyvästä asiasta, jonka pitäisi herättää huolestumista jokaisessa sellaisessa ihmisessä, joka uskoo kansanvaltaan ja ihmisten oikeuteen päättää itse omista asioistaan.

Kaksi saksalaista kansanedustajaa nimittäin  ehdottaa (ilmeisesti aivan vakavissaan), että Kreikka harkitsisi joidenkin asumattomien saariensa myymistä.

Konkurssiin ajautuneet joutuvat myymään kaiken, jotta voivat maksaa velkojilleen. Kreikka omistaa rakennuksia, yhtiöitä ja asumattomia saaria, joita kaikkia voitaisiin käyttää velanmaksussa.

Näin sanoi kristillisdemokraatti Josef Schlarmann Bild-lehdelle. Samoilla jäljillä oli myös vapaiden demokraattien Frank Schäffler.

Kreikan hallituksen on ryhdyttävä radikaaleihin toimiin myydäkseen omaisuuttaan — esimerkiksi asumattomia saariaan

Saman uutisen mukaan Kreikan varaulkoministeri Dimitris Droutsas kertoi saksalaisen ARD-tv:n haastattelussa kuulleensa ehdotuksia kuuluisan Akropoliskukkulan myymisestä.

Tällaiset ehdotukset eivät ole suotavia näinä aikoina

Sumuverho alkaa haihtua ja EU:n todellinen olemus paljastua päivä päivältä yhä selvemmin.  EU:sta on kehittymässä Saksan ja Ranskan johtama eurooppalainen uuskolonialistinen ja imperialistinen hirviö.

Sen lisäksi, että jo nyt esimerkiksi suomalaisia sotilaita on sidottu hiljalleen kiihtyvään EU:n ja Kiinan käymään siirtomaasotaan Afrikan luonnonvaroista, EU näyttäisi naamionsa takaa kiinnostuneelta toteuttamaan kolonialismia myös omien jäsenvaltioidensa luonnonvaroilla ja omaisuudella – kuten tässä Kreikkaa koskevassa esimerkissä näemme.

Kaikista kauniista puheista ja lupauksista huolimatta, hätään houkuteltua ja sinne joutunutta jäsenmaata potkitaan todellisuudessa päähän – jopa kolonialismin keinoin. Se mikä näyttää kansanvallalta teoriassa, on pienen oligarkkien muodostaman yläluokan häikäilemätöntä vallananastamista ja tulokseen perustuvaa omaneduntavoittelua.

Jos ihmisten paha olo purkautuu Kreikassa nykyisiä demonstraatiota vieläkin voimakkaammiksi mielenilmaisuiksi en hämmästyisi yhtään sitä, että EU:ssa tehtäisiin päätös lähettää joukkoja turvaamaan EU:n ylikansallista valtaa järjestystä Kreikassa. Mitä siitä taas seuraa, se on varmaan helppo jokaisen kuvitella itsekin. Sotilaallinen interventio aiheuttaa aina väkivaltaista vastustusta miehittäjää vastaan.

Myös muiden julkisten instanssien hämärissä puuhailuissa soi sama sävel. Turjalainen kertoi hetki sitten siitä, kuinka:

(Oulun) kaupunki yhteistyössä ympäryskuntien ja Jaakko Pöyry Oy:n sekä Oulun Veden kanssa pumpata pohjavettä “kasvavan kaupungin tarpeisiin” Viinivaaran alueelta.

Nyt alueen vesivarat aiotaan valjastaa. Hanke haisee ja pahasti. Alueelta aiotaan pumpata tulevaisuudessa yli 20 000 kuutiometriä vettä vuorokaudessa, mikä on yli kaksinkertaisesti oululaisten vedenkulutuksen määrä.

Tämä hämäräperäinen kansallisiin luonnonvaroihin kohdistuva anastustoimi on herättänyt myös vastareaktion. Jokainen voi itse miettiä sitä, millaiseksi Suomi (ja laillisuus) on muuttumassa virkavallan lailliseen mielenosoitukseen kohdistaman voimatoimen vuoksi. Jiri Keronen on kertonut asiasta laajemmin täällä.

Vihervasemmiston suhtautumisesta sanan- ja mielipiteenilmaisunvapauteen  saa loistavan kuvan, kun lukee Pekka Haaviston US-blogiinsa kirjaaman mielipiteen:

Suomessa voi vaikka parkkeerata asuntovaununsa viikkokausiksi eduskunnan eteen, ja huutaa ikkunasta ohikulkeville kansanedustajille ”Korruptiota! Korruptiota!”. Muualla maailmassa vaunu olisi jo pommiuhan pelossa saanut kyytiä.

Tämä on – kuten jo totesin – paljon puhuva ja kertova kommentti siitä, miten vihreät oikeasti suhtautuvat kansalaisoikeuksiin ja luonnonsuojeluun…

Itse asiassa kun päästiin vihreisiin, niin Tuija Braxin viimeaikaiset puuhastelut ovat loistava esimerkki siitä, kuinka paljon vihervasemmisto vihaa Suomea ja laillista yhteiskuntajärjestystämme. Pyrkimykset rajattomaan maailmaan, ns. monikulttuuriin ja kontrolloimattomaan maahanmuuttoon ovat muuttuneet noissa joukoissa sellaiseksi uskonnoksi, että nämä tiitiäiset ja vasemmistonatsit ovat valmiita epäpyhään allianssiin kasvottoman globaalin kapitalisminkin kanssa -aivan kuten oppi-isänsä Josif Stalin aikoinaan.

Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Vapaavuori joko sumuttaa tai ei oikein ymmärrä näiden asioiden laajempaa viitekehystä. Hänen mielestään:

Itseäni tämä ”on voitava keskustella” -keskustelu on alusta asti huvittanut, vaikka meillä on monia typeriä lakeja, meillä ei kuitenkaan ole sensuuriviranomaisia. Minua huolestuttaa enemmän, että keskustelijat ilman mitään sanottavaa saavat niin paljon huomiota salaliittoteorioilleen ilman, että heiltä kuulee yhtään uskottavia esityksiä.

Tässä kohtaa kannattaa miettiä, mikä mahtaakaan olla Vapaavuoren motiivi tuohon kommenttiin…

Nimittäin totuus on se, että ultrakapitalismi takaa sinulle paikan katuojassa ja ultrakommunismi takaa Sinulle paikan pakkotyöleirissä. Onneksi meillä on kuitenkin  kolmaskin tie kuljettavanamme.

Aikaa ei ole kulunut kuin hieman yli kuusikymmentä vuotta siitä, kun saksalainen sotilassaapas alisti edellisen kerran  Kreikan (ja lähes koko muunkin Euroopan) nastoitetun teräspohjansa alle.

Vaikka EU tekee julkisuudessa pesäeroa tuohon aikaan ja sen ajan halintomalleihin, sittä on kehittymässä hyvää vauhtia kansalaisiaan sortava, imperialistinen, uuskolonialistinen ja pienen sisäpiirin hallitsema imperiumi.

Toivon koko maailman ja etenkin kaikkien eurooppalaisten vuoksi, että tämä hanke kaatuu omaan mahdottomuuteensa, ennen kuin Uusi Uljas Eurooppa pääsee jälleen toteuttamaan ambitiotaan – ja käynnistämään kolmannen maailmansodan.

Toivon tätä sydämestäni.

Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso on julkisesti ilmoittautunut Hommawatch-nimen foorumin tukijaksi. Samaa poliittista viiteryhmää edustava vantaalainen Teemu Hiilinen kirjoittelee tuolla foorumilla (oman ilmoituksensa mukaan)  omalla nimellään.

Samaisen foorumin äänekkääseen kirjoittajakuntaan kuuluvat vuosikausia nettikeskusteluja häiriköineet vihreitä edustavat nimimerkki Ciclista ja melkein varavaltuutettu Joni Pelkonen.

Kyseistä foorumia voi hyvällä syyllä pitää änkyrävasemmiston omana hiekkalaatikkona. Huvittavinta tuossa touhussa tosin on se, että vaikka kyseisen foorumin äänekkäimmät möykkääjät vastustavat metakeskusteluja, kokofoorumi on rakennettu metakeskustelun (ja silmittömän vihan) perustalle.

Perinteiseen vasemmistolaiseen tyyliin Koivulaakso ei ilmeisesti  kunnioita omasta mielipiteestään eroavia mielipiteitä, toisten vakaumusta, sanan- ja mielipiteenvapautta, yhdistymisvapautta eikä kansanvaltaistatapaa päättää asioista:

Yleinen paheksunta ei kuitenkaan hyödytä ketään, joka toivoo äärioikeiston katoavan poliittiselta kartalta. Poliittisten tavoitteiden eteen on tehtävä poliittista työtä. Tämän johdosta päätin haastatella tiedonlouhintatyötä tekevän Hommawatch-verkkosivuston taustayhteisöä, joka ilmoittaa tavoitteekseen estää oikeistopopulismin nousun valta-asemaan.

Se mitä tuolla foorumilla puuhaillaan ja mitä siellä suunnitellaan tuon tavoitteen saavuttamiseksi, selviää varmaan itse kullekin parhaimmin muutaman esimerkin kautta. Vihervasemmistolaista ja monikulttuurista vihapuhetta vuoden 2010 Suomessa, Olkaa hyvät:

Panu Hglund:

En pidä sinua ihmisenä, vaan osana murhanhimoista vihollista, jonka on kadottava, jotta minä voisin elää.

Panu Hglund:

…Toisin sanoen jos aiot hyvin suunnitelmallisesti antaa vanhalle vihamiehellesi Mauno Munapään-Mulkkuselle (keksitty nimi) opetuksen vetämällä häntä lujasti motoon, etsit hänet käsiisi ja toteutat aikeesi, niin et ole Suomessa murhaaja, jos Mauno liukastuu turpaanvedostasi, kaatuu selälleen, lyö takaraivonsa rotvallin reunaan ja kuolee kallonpohjan murtumaan. Jossain englanninkielisessä maassa luultavasti olisit murhaaja, koska olit tekemässä suunniteltua rikosta häntä vastaan; meillä et ole, koska et suunnitellut tekeväsi murhaa.

Registered User:

Hompansseja kohtaan on osoitettava armotonta kovuutta, kun Mikko Ellilän “katoilta äänestäminen”, Juha Mäki-Ketelän “1918″ tai Palautus.orgin “Operaatio Ulos” alkavat. Laillisen esivallan on iskettävä takaisin kaikilla konsteilla. Siinähän sitä kovuutta on, kun Eiran bunkkeriin pudotetaan täsmäpommi Hornetista ja Hommakerhon seinän läpi ajaa Leopard 2.

Olen ehdottomasti samaa mieltä kovuudesta hompanssien kanssa. Hompanssit kolmannen asteen kuulusteluun! Hompanssit internointileirille! Rypälepommeja! Sähköshokkeja! Napalmia! Ihanaa! Hompanssi don’t surf! Smells like victory!

Eilinen uutisvuo toi tullessaan sellaisen uutisen, johon pysähdyin hetkeksi. Uutiset vahvistivat pahimman epäilyksen, nimittäin Ruotsin-laivalta kadonnut 17-vuotias lukiolainen löytyi kuolleena mereltä.

Ilmoitus ruumiin löytymisestä tuli ulkomaiselta rahtialukselta. Laivalta oli nähty ihmisen ruumis osittain jään päällä lauantaina iltapäivällä.Poliisin tutkijat pääsivät paikalle merivartioston helikopterilla. He löysivät ruumiin ja tunnistivat vainajan.

Kuollut löydettiin läheltä Suomen aluevesirajan ulkoreunaa. Poliisi ei epäile asiassa rikosta. Kyseinen nuorukainen oli ollut mukana Elimäen lukion toisluokkalaisten niin kutsutulla vanhojen risteilyllä. Laiva palasi Tukholmasta Helsinkiin lauantaiaamuna.

Se mikä tässä uutisessa pysäyttää ja pistää ajattelemaan, on elämänsä alussa olevan nuoren kuolema. Tällaiset tapaukset tuntuvat jotenkin aina yhtä ikäviltä ja turhilta, kun vertaa niitä elämänsä ehtoopuolella olevan ihmisen kärsimyksen loppumisiin ja tuskista luopumiseen.

Toisaalta myös sellainen mietityttää (omien lasteni risteilyjä muistellessa), että onko valvonta ja yhteinen välittäminen toisista ollut tuolla risteilyllä riittävällä tasolla?

Osanottomme omaisille.

Lähde: STT

Maahanmuuttajille tulee tarjota työtä ja heidät pitäisi myös velvoittaa vastaanottamaan mitä työtä hyvänsä, jotta työkokemus karttuisi ja maahanmuuttajat voisivat näyttää työnantajille osaamistaan ja näin välttyä passiiviselta roolilta yhteiskunnassa ja tulonsiirtojen varassa elämiseltä.

Päivi Lipponen US-blogissaan 3.1.2010

Tässä tulikin sitten suoraan ja selkeästi korkeamman  demariluokan kommentti siitä, miksi heidän mielestään maahanmuuttoa pitää lisätä, mitä he maahanmuuttajilta odottavat ja kuinka paljon suomalaiset demarit arvostavat suomalaista työtöntä, duunaria, sairasta, syrjäytynyttä ja köyhää.

Puhumattakaan työehtosopimuksista, minimipalkasta, ammattitaidosta, kielitaidosta ja niin edelleen…

Maanviljelijä sanoi männävuosina (peltojen paketoinnin ja maaseudun tyhjenemisen aikoihin) demarille, että mitäpä sitä paskaa, kun ei ole peltoakaan…

Nykyaikaisemmassa muodossa tämän voisi muotoilla muotoon, että  mitäpä sitä työvoimaa, kun ei ole töitäkään.

HS:n toimituspäällikkö Reetta Räty on päästänyt näppäriltään kerrankin ihan asiallisen ajatuksen . Hän toteaa päivän Hyysärissä, että keskustelu on rasittavaa, jos toinen osapuoli kieltäytyy ymmärtämästä, mistä keskustellaan.

Tämä on sellainen asia, josta olen täysin samaa mieltä Reetta-tyttösen kanssa – tosin ilmeisen eri syistä, kuin Räty. Mutta yhtä kaikki, keskustelu, jossa keskustelijat eivät ymmärrä tosiaan, on aika rasittavaa ja yleensä täysin hedelmätöntä.

Ikävä kyllä, tämä asia on lisääntynyt viime aikoina käydyssä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja siitä on tullut valitettavasti maan tapa. Tällä pohjalla kenenkään tuollaiseen syyllistyvän on turha kitistä siitä, että tämä tiputetaan keskustelusta ja vastauksia ei tule.

Räty heittää omasta puolestaan keskusteluun parikin esimerkkiä. Ensimmäiseksi hän ottaa aiheekseen yhteiskunnalliseen (kansanvallan ulkopuoliseen) kansalaistottelemattomuuteen ja suoranaiseen rikollisuuteen toiminnassaan syyllistyvät ns.eläinoikeusjärjestöt ja heidän tukiverkostonsa vihreät.

Tuosta suunnasta lentelee taas ja jälleen kerran(kevät on ilmeisesti taas tulossa) kovenevia vaatimuksia siitä , että turkistarhauksesta pitäisi luopua Suomessa.

Rätyäkin  kiukuttaa hallituksen ja ministerien vastaus siitä, että turkistarhaus on laillinen elinkeino Suomessa.

No niin on! Ja siksi nyt ehdotetaan, että lakia pitäisi muuttaa. Voisivatko tarhauksen kannattajat siis perustella, miksi eläinten häkkikasvatuksen pitää olla laillista? Saataisiin kiinnostava keskustelu ihmisten ja eläinten väleistä, ehkä jopa vastuusta ja tunteista.

Mutta ei. Laillinen elinkeino, laillinen ammatti, laillinen turkistarha, sanat soivat keskusteluohjelmissa, blogeissa, kyselytunnilla.

Ongelma tässä keskustelussa ei ole kuitenkaan laillinen elinkeino – ongelma on se, että reettarädyt ja kettutytöt pyrkivät määrittelemään oman maailmankuvansa mukaan oikean ja väärän – ja pakottaisivat muutkin varsin mielellään joko alistumaan tahtoonsa tai muuttamaan oman mielipiteensä kulloisestakin asiasta.

Ottamatta tässä muutenkaan kantaa siihen, että koskevatko ihmisoikeudet eläimiä, niin tietynlainen ulkopuolisuus, maailmankuvan pahanlainen vääristyminen ja puhdas omien tavoitteiden härkäpäiseen ajamiseen (laillisesti tai laittomasti) perustuva itsekkyys loistaa läpi.

Mitä vahvemmaksi ns.kansalaistottelemattomuuden ja suoranaisen rikollisen painostuksen annetaan kasvaa tässä maassa, sitä kauemmaksi luisumme kansanvaltaisesta ajattelusta ja yhteiskuntajärjestyksemme (rauhasta nyt puhumattakaan) rapisee pala palalta pienien kovaäänisten painostusryhmien vaatimusten jalkoihin.

Jokainen voi miettiä sitä, kuinka paljon eri ryhmien  keskinäistä ymmärrystä lisää se, että yhteiskunnallinen keskustelu ajautuu huuto- ja uhkailukilpailuksi.

Kuten jo sanoin, olen kuitenkin eräistä asioista Reetan kanssa samaakin mieltä.Reetta menee erään todellisen yhteiskunnallisen ongelmamme  olemukseen.

Suomessa ei voi puhua vaalirahasta toistelematta, että rahankeräys ja tuen ottaminen on laillista. Niinhän se on. Vaalirahailmoitukseen on laillista kirjoittaa KMS, vaikka raha on tullut yritykseltä, jolla on jokin syy peittää lahjoituksensa.

Miksi rahan alkuperän peittäminen sallitaan?

Siitä ei puhuta, kun rikostutkintoja riittää, ja noin muuten: vaalirahoitus on laillista, niin laillista.

Miksi meillä on eduskunta, jonka työ on säätää lakeja, jos lait ovat jo nyt erehtymättömiä? Olemmeko saavuttaneet kehitysvaiheen, jossa Suomen laki määrittelee, mikä on oikein ja mikä väärin? Ja miksi ihmeessä juuri kansanedustajat ovat kovimpia perustelemaan kantojaan lailla – he kuitenkin muuttavat lakeja työkseen!

Reetta vastasi itse esittämäänsä kysymykseen. Vanha sananlasku sanoo, ettei korppi korpin silmää noki - ei tässäkään tapauksessa.

Niin kauan kuin monipuoluejärjestelmäämme kuuluva parlamentarismi huseeraa kukkona tunkiolla ja poliittisen kaurapuurokompromissein huolehditaan siitä, että kaikki poliitikot hyötyvät henkilökohtaisesti asemastaan jakokoneiston jäseninä, niin pitkään on turha olettaa eduskunnan puuttuvan sisällään olevaan rakenteelliseen korruptioon.

Vaikka maailmalla Suomea on pidetty pitkään korruptiovapaana vyöhykkeenä, niin KMS:n, Punajuuren ja Nuorisosäätiön kautta julkisuuteen tulleet yhteiskunnallisesti epämiellyttävät asiat eivät olleet ns. yksittäistapauksia.

Ne olivat vain jäävuoren huippu siitä suomalaiseen politiikkaan vuosikymmenien saatossa hiipineestä korruptiosta ja julkisen aseman väärinkäyttämisestä. Ainoa tapa päästä siitä eroon on siirtyminen suoraan kansanvaltaan – ja valvontaan.

Räty kommentoi kirjoituksessaan myös luterilaista kansankirkkoamme. Aikaisemmin hän on keskittynyt kirkon ja siihen liittyvien traditioiden mollaamiseen, mutta nyt hän löytää jotain omasta mielestään positiivistakin kirkon toiminnasta.

Viime viikolla apulaisoikeusasiamies ilmoitti, että kirkolla ei ole laillista oikeutta antaa turvapaikkaa ihmiselle, jota ollaan karkottamassa.

Kirkosta vastattiin, että laki tai sen tulkinta voivat olla epäoikeudenmukaisia. Silloin pitää vaatia oikeutta.

Kerrankin: hyvä kirkko!

Tämäkin noudattaa samaa kaavaa. Ateistit katsovat oikeudekseen komennella sellaista instanssia, jonka jäseniä he eivät olet. Kun kirkko suorittaa omaa yhteisöllistä tehtäväänsä, se kelpaa näiden ihmisten sylkykupiksi tai se unohdetaan kokonaan. Vai olettekko lukeneet Reetan tai jonkun hänen tovereistaan kirjoittaneen koskaan esimerkiksi Kirkon kotimaanavusta?

Kirkon olisi tässä tilanteessa hyvä muistaa se koko olemuksensa ydin: antakaa keisarille se mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle se mikä Jumalan on.

Unohtamatta siitä, että kirkko koostuu omista jäsenistään ja kirkon pitäisi olla yhteisönä heidän puolellaan -  eikä etenkään toimia jonkin marginaaliryhmän,  toisuskoisten tai ateistien käsikassarana.

Jos kirkko sellaiseksi muuttuu yleisemminkin, sekin vaipuu syvemmälle ja syvemälle siihen suohon, jossa se kieltäytyy ymmärtämästä.

Omia jäseniään.

Lähteet: HS, STT