Keskustaa edustava Maria-Kaisa Aula on kommentoinut tänään ulkomaalaisten isoäitien Suomesta karkottamista. Nykyisin poliittisessa suojatyöpaikassaan lapsiasiavaltuutettuna toimiva aito kepulainen poliittinen broilerimme kannattaa ns. laajan perhekäsityksen soveltamista Suomenkin ulkomaalaislakiin EU:n perusoikeuksien mukaisesti. Niissä otetaan huomioon myös lapsen oikeudet, joiden piiriin kuuluvat isovanhemmat.
Hyysärin julkaiseman uutisen mukaan Aula on kiukutellut tänään Jyväskylässä sitä, ettei Häneltä (ei henkilökohtaisesti eikä virassa olevalta) kysytty mielipidettä tai pyydettyä lausuntoa venäläisen ja egyptiläisen isoäidin käännyttämiseen Suomesta.
Tällainen näkemys tarkoittaisi toteutuessaan käännytyksen keskeyttämistä. Mielenkiintoiseksi Aulan kommentin tekee kuitenkin se, että tuolla vaatimuksellaan hän sotkeutuu muutaman muun virkamiehen ja poliitikon tavoin (oikeudettomasti ja painostusta keinonaan käyttäen)vallanjaon kolmikantaoppiin ja rikkoo koko oikeusvaltiomme rakenteiden tärkeintä perustaa.
Tämä kommentti kuluu samaan sarjaan asiaa aikaisemmin virastaan käsin (laillisuusperiaatteen vastaisesti) väkisin muuttamaan pyrkineiden KHO:n presidentti Pekka Hallbergin, tasavallan presidentti Tarja Halosen sekä pääministeri Matti Vanhasen kommenttien kanssa.
Se mihin haluan kiinnittää huomiota (tämän laittomuuden rajoilla keikkuvan pelleilyn lisäksi), on Aulan kommenttien keskinäinen ristiriitaisuus ja kaksinaamaisuus. Aula päästelee tilanteen ja tarpeen mukaan tarvittavia kommentteja. Kun Maria-Kaisa esittää tänään huolestumistaan isovanhempien ja lapsenlapsien oikeuksista, niin aikaisemmin hän on viis veisannut näistä biologiseen sukulaisuuteen kuuluvista siteistä – ihan virallisen lapsiasiavaltuutetun asiaan antamalla virallisella kommentilla:
Useissa maissa on sallittu samaa sukupuolta olevien rekisteröityjen parien ns. sisäinen adoptio, silloin kun parilla on toiselle osapuolelle syntynyt biologinen lapsi, joka elää perheessä. Suomessakin on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä lakiesitys, jolla sisäinen adoptio rekisteröidyssä parisuhteessa mahdollistetaan ja näin vahvistetaan lapsen sosiaalisen vanhemman oikeudet ja velvollisuudet perheessä tosiasiallisesti elävää lasta kohtaan. Sisäisessä adoptiossa ei tapahdu lapsen sijoittamista uusiin olosuhteisiin, vaan kyse on perheessä jo elävän lapsen tilanteesta sekä hänen etunsa arvioimisesta. Lapsiasiavaltuutettu on kannattanut näitä lakimuutoksia ja pitänyt niitä lapsen edun mukaisena. Näihin tilanteisiin viitataan suositusluonnoksessa termillä “legal parenthood”.
Rekisteröityjen perheiden adoptiota koskevissa valmistelutöissä on Suomessakin otettu esille, että rekisteröidylle parille annettaisiin tietyissä tapauksissa mahdollisuus ottaa yhdessä ottolapseksi myös sellainen lapsi, joka ei ole kummankaan rekisteröidyn puolison oma lapsi.
Näin siis lapsen (ja hänen biologisten sukulaistensa) etu ja sen määritelmä muuttuu – vähemmistön halun sekä tilanteen ja tarpeen mukaan. Isovanhemmat ovat siis ilmeisesti Aulan mielestä lapsen oikeus vain silloin, kun he eivät edusta heteroseksuaalia suomalaiskansallista enemmistöä.
Tai kun se sopii muuten hyvin nykyiseen globaaliin monikulttuurivouhotukseen.
Lähteet: HS, Lapsiasiavaltuutettu
Jokainen yhteiskunta on rakennettu ensisijaisesti sen omia kansalaisia varten – niin Suomikin.
Valtio-opin perusteisiin kuuluu valtion verotusoikeus. Vastineena tästä valtio sitoutuu puolustamaan ja suojaamaan kansalaisiaan (tai hallintoalamaisiaan). Nykyisen yhteiskunnan tehtävänä on ensisijaisesti tarjota turvaa omille jäsenilleen – ei riistää näitä hallitsijan kukkaron paisuttamiseksi tai nostaa ulkopuoliset omien näiden jäsenten yläpuolelle.
Suomesta on kehittynyt millä tahansa historiallisella aikamittarilla tarkasteltuna varsin nopeasti pohjoismainen hyvinvointivaltio. Tähän pisteeseen on päästy yhteisen tahdon ja yhteisten (varsin karmaisevien) ponnistusten ja uhrausten kautta. Ikävä kyllä, tämä hyvinvointi on tuonut tullessaan myös yksisilmäisen omaneduntavoittelun ja sen vastapainona täydellisen ymmärtämättömyyden siitä, mille ja miten yhteiskuntamme hyvinvointi perustuu.
Joukoissamme on mukana korruptoituneiden poliitikkojen ja ainoastaan omaa etuaan ajavien muiden saalistajien lisäksi myös kasvava ja äänekäs joukko kultalusikka ja tofumössö suussaan syntyneitä haihattelijoita – niitä, joiden mielestä suomalainen hyvinvointivaltio kuuluu ihan kaikille koko maailmassa.
Päivän esimerkin tällaisista yksilöistä antaa Hyysärin toimittaja Riitta Vainio
“Sosiaalietuudet alkavat koskea Suomessa myös Romaniasta saapuneita romaneja, jos he viipyvät Suomessa pari vuotta, (Kelan lakimies Henna) Huhtamäki sanoo.
“Romanikerjäläisten Suomessa asumista arvioidaan siten, että maahan saapuvan henkilön tulee oleskella Suomessa noin kaksi vuotta. Asumista Suomessa arvioidaan kokonaisvaltaisesti, ja siinä otetaan huomioon, millaiset siteet henkilöllä on lähtömaahan eli Romaniaan ja tulomaahan eli Suomeen.”
“Työskentelyn perusteella oikeus etuuksiin voi syntyä jo aikaisemmin.”
Kerjäämistä ei katsota sellaiseksi työksi, joka tuo oikeuden etuuksiin, Huhtamäki sanoo.
Jos tulijalla on kotimaassaan työhistoriaa ja hän tekee Suomessa töitä yhteensä neljä viikkoa, hän pääsee työttömyysturvan piiriin, eli voi saada esimerkiksi peruspäivärahaa.
Kaksi vuotta maassa ollut voi saada muun muassa työmarkkinatukea ja lapsilisää sekä kaikki samat sosiaalietuudet kuin muutkin kansalaiset. “
Niin? Olisiko jo aika ottaa järki käteen ja palauttaa hyvinvointivaltion palvelut ainoastaan hyvinvointivaltiomme aitoja jäseniä (kansalaisia) koskeviksi? Nykyisen (ja etenkin tulevan) huoltosuhteemme – ja etenkin maamme koon vuoksi – meidän järjestelmämme ei tule kestämään kovin kauan, jos sosiaalietuuksiemme saannin perusteena on vain ja ainoastaan maassa oleskelu.
Jos tämä touhu jatkuu vielä hetken ajan, Eveline Fadayel karkoituksineen ja tällainen hölmö höveliäisyys on kuin yöunien näytöksessä se aamun viimeisenä hetkenä nähty unen pätkä – totuus nimittäin muuttuu sellaiseksi, että hyvinvointivaltiota (eikä suomalaista kansalaisyhteiskuntaa) ole enää olemassa muualla kuin historian kirjoissa.
Muistuttamassa sormellaan siitä vanhasta suomalaisesta sananlaskusta, että kaksi sukupolvea rakentaa ja kolmas tuhoaa vaurauden ja hyvinvoinnin.
Lähteet: HS, US
Nyt näyttää siltä, että viimeaikaisten maahanmuuttoon liittyvien puheenvuorojen kaiuista alkaa nousemaan niin epävireinen häly ja kumina, että on aika avata uusi aihealue – Vieras komentaa isäntäväkeä.
Kunnian tämän aihealueen avaamisesta saa Pakolaisneuvonta ry:n irakilaissyntyinen lakimies Husein Muhammed (vihreät). Tämä vähemmistövaltuutetuksikin hiljattain hakenut (mutta toiseksi kilpailussa poliittisista syistä jäänyt) viherpoliitikko on ottanut kantaa alkuperäisväestön käymään maassa maan tavalla-keskusteluun.
Muhammed ilmoitti MTV3: Huomenta Suomi-lähetyksessä, että Suomessa ei ole kuitenkaan mitään yksiselitteistä maan tapaa, jota voisi seurata.
Pidän itsestään selvänä, että Suomen lakia tulee kaikkien noudattaa ja maahanmuuttajien opiskella Suomen kieli. Mutta mielestäni yhteistä maan tapaa, jota pitäisi noudattaa, ei ole olemassakaan.
Suomen kaltaisen kansanvaltaan perustuvan kansalaisyhteiskunnan eräs tärkeimpiä peruskiviä on sananvapaus. On erittäin tärkeää, että myös tällaiset mielipiteet pääsevät julkisuuteen.
Ne kertovat huomattavasti enemmän esittäjästään – tämän maailmankatsomuksesta ja tavoitteista – kuin mikään analyysi tai poliittisen vastustajan omana näkemyksenään tästä kertoma mielipide.
Ikävää tässä on se, että Muhammed ei pysty ilmeisesti näkemään lausuntonsa negatiivisia vaikutuksia edes lyhyellä – saati sitten keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.
Muhammed edustaa etniseltä taustaltaan marginaalista maahanmuuttajavähemmistöä maassa, joka on väestöltään yli 90%:sti etnisesti suomalaisista koostuva aito kansallisvaltio. Näin ollen, Muhamed on käytännössä ja arkitodellisuudessa aina vieras – saamastaan Suomen kansalaisuudesta huolimatta.
Muhammed edustaa koulutukseltaan ylempää keskiluokkaa akateemisine loppututkintoineen. Tämä tutkinto on hänen kohdallaan pelkkää tulojensiirtoa – koska hänen vanhempansa ja isovanhempansa eivät olleet mukana puolustamassa Suomea vihan vuosina ja rakentamassa hyvinvointiyhteiskuntaamme vaaran vuosina.
Poliittisesti ja ammatillisesti Muhammed edustaa demlalaisuuden umpiossa elävää (ja maahanmuutosta yhteiskunnallisten tulojensiirron kautta leipänsä saavaa) yksisilmäistä ja kovaäänistä vihervasemmistolaista laumaa.
Kun tätä taustaa vasten tarkastelee sitä, että Muhammed ilmoittaa totuutena julkisuudessa, että Suomessa ei ole kuitenkaan mitään yksiselitteistä maan tapaa, jota voisi seurata, ei voi muuta kuin pyöritellä päätänsä.
(… etenkin kun Husein jatkaa, että Maahanmuuttajat kaipaavat keskustelua hyvin arkisista asioista, kuten kielenopiskelusta, tietojen saamisesta tai perehdyttämisestä suomalaiseen kulttuuriin.)
Husein antaa itsestään kuvan pöyhkeilevänä siirtomaaisäntänä, joka ei oikein ymmärrä millaisen väen ja kulttuurin kanssa on tekemisissä. Tällainen valtaväestöä loukkaava komentelu aiheuttaa lyhyellä ajanjaksolla ärtymistä ja keskipitkällä ajanjaksolla se aiheuttaa Huseiniin (ja mahdollisesti hänen edustamaansa viiteryhmään) kohdistuvaa vihaa ja inhoa.
Vaikka tämän kirjoittaja on sitä mieltä, että Eva Biaudetin nimitys vähemmistövaltuutetuksi oli törkeää pelin politiikkaa (joka ei kuulu nykyiseen Suomeen), niin tätä Huseinin möläytystä miettiessä tuli mieleen, että hyvä sinänsä sekin, ettei Husein saanut tuota virkaa.
Biaudetin kyvyillä ja ambitioilla yhteiskunnallinen vahinko voi jäädä huomattavasti vähäisemmäksi, kuin jonkun aktiivisemman viranhaltijan virassa toimiessa.
Tämä on malliesimerkki siitä, mikä on eräs tärkeimmistä rasismin syntymekanismeista. Ottakaa opiksenne.
Lähde: MTV3
Anni Sinnemäen mielestä Kreikkaa on tuettava samoin kuin kaveria, joka on ollut vähän holtiton, ja jolta ei välttämättä saa rahoja takaisin, mutta jonka silti haluaa pääsevän jaloilleen.
Työministeri Anni Sinnemäki virheiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa 7.5.2010 HS:n mukaan.
Mielenkiintoisinta tässä uutisessa ei ole se, että Sinnemäki olisi jotenkin valmis ottamaan henkilökohtaista velkaa maksaakseen kavereidensa hölmöilyt – koska se ei pidä paikkaansa.
Sinnemäki haluaa tulla Sinun lompakollesi ja ottaa Sinun lastesi maksettavaksi jäävää velkaa rahoittaakseen edesvastuutonta talouspolitiikkaa ja ahneita spekulaattoreita sekä pankkeja, jotka rahastavat tilaisuuden tullen auliisti suomalaistakin veronmaksajaa.
Ihan kertauksen vuoksi; liiketoiminta on liiketoimintaa ja sen sääntöjen pitää vapaassa markkinataloudessa koskea kaikkia tasapuolisesti. Ei voi olla mitenkään moraalisesti hyväksyttävää, että eurooppalaisten veronmaksajien varoja siirretään tilanteen aiheuttaneiden spekulanttien ja riskirahoittajien taskuun. Riskin pitää realisoitua juuri sinne mihin se kuuluukin – itsekkäisiin sijoittajiin sekä kasvottomaan ja isänmaattomaan kapitalismiin.
Todellisuutta vasten peilaten tuollainen “kaverin velkojen maksaminen” -verukkeella tapahtuva avoimen velkakirjan kirjoittaminen kriisin aiheuttaneille ahneille rahastajille, on aika omituista puhetta – jopa Sinnemäen sorttisen sosialistin suusta esitettynä.
Lähde: HS
Eivät eriävät mielipiteet ole asiattomia lähtökohtaisesti, kunhan ne ovat asiallisesti kirjoitettuja sekä varsinkin perusteltuja.
Vasemmistolainen kunnallisvaltuutettu Teemu Hiilinen US-blogissaan 4.5.2010.
Kiitos tästä varsin paljon kertovasta kommentista . Tämä täsmensi sitä kuvaa joka Hiilisen ja hänen tovereidensa kommenttien kautta on jo aikaisemminkin syntynyt vasemmistolaisen sananvapauden perusolemuksesta.
Huvittavaksi tämän kommentin – siihen sisältyvästä ja vakavasti otettavasta sananvapauden rajoittamispyrkimyksestä huolimatta – on se, että Hiilinen määrittelee, että jokainen mielipide pitäisi olla asiallisesti kirjoitettu ja perusteltu.
Höpö, höpö…
Pystyn perustelemaan tarvittaessa montakin mielipidettä, mutta ei mielipidettä tarvitse edes läheskään aina perustella. Jos ihminen inhoaa esimerkiksi vaniljaa, ei sitä tarvitse perustella eikä kirjoittaa asiallisesti. Se on mielipide ilman perusteluja ja aivan yhtä oikea tai väärä kuin mikä tahansa mielipide.
Toisin kuin Hiilinen asian näkee, niin todellinen ja oikea sananvapaus on olemukseltaan vertikaalista. Vasemmistolaisen ideologian kautta suodatettu ja horisontaalisia piirteitä saanut sananvapaus on samanlainen irvikuva sananvapaudesta, kuin kansandemokratia on demokratiasta. Sananvapauden tehtävänä on suojata hallintoalamaista hallitsijan kostotoimilta ja mielivallalta.
Tässä kyseisessä tapauksessa Hiilisen hyökkäys (kunnallisvaltuutetun asemasta käsin) anonyymikirjoittelijoiden kimppuun ja sananvapauden vääntäminen oman mallin mukaiseksi, edustaa esimerkinomaisesti hallitsijan (tai hallitsevaa ryhmää edustavan poliitikon) hyökkäystä hallintoalamaisten kimppuun.
Sananvapauden pitää perusolemuksensa vuoksi kestää myös eriäviä mielipiteitä.
Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen (EIT) mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.
Juuri Hiilisen ja hänen aatetovereidensa vuoksi anonyymikirjoittelu on ainoa mahdollinen tapa saada äänensä kuuluviin nykyisessä Suomessa ilman todellista omaan tai läheisten turvallisuuteen liittyvää uhkaa.
Toki sananvapauteen voidaan vetää raja – se raja kulkee siinä kohdassa, jossa joku haluaa sananvapauteensa perustuen kieltää tai tai rajoittaa toisen sananvapautta. Tällaisessa tilanteessa sananvapauden rajoittajan sanavapautta pitää rajoittaa – sananvapauden rajoittamista koskevin osin.
Capice?
Asiaan mitenkään liittymättä, Teemu Hiilinen ja hänen sidosryhmänsä toimivat muuten myös hetki sitten aika aktiivisesti täällä kuvatulla foorumilla – jonka aktiivikirjoittelijoiden joukosta sitten löytyi se taho, joka teki tämänhetkisen näytön perusteella tietomurron tähänkin blogiin.
Siitäkin voi tietysti halutessaan päätellä yhtä sun toista…
Moni meistä varmaan muistaa uudenvuoden 2002? Tuolloin kansallisen yleisradioyhtiömme televisiolähetyksissä hehkutettiin euroalueen valuutanvaihdosta ja sitä kuinka Suomi ja Kreikka olivat ensimmäiset maat, jotka ottivat uuden valuutan käyttöön.
Tuolloin toimittajat tuntuivat autuaasti unohtaneen sen, että Kreikan pääseminen yhteisvaluuttaan mukaan oli lähinnä siinä ja siinä – johtuen maan holtittomasta julkisesta rahankäytöstä ja budjetin huolestuttavasta alijäämäisyydestä. Itse asiassa kukaan ei tuntunut muistavan myöskään sitä, että Kreikka oli viimeinen maa, joka sai luvan (vuotta myöhemmin kuin muut) liittyä vuonna 2001 euroalueeseen. Tuolloinkin kriittisten puheenvuorojen säestämänä.
Kun euroaluetta alettiin aikoinaan muodostamaan, kyseessä oli suhteellisen kunniahimoinen ja pitkäkestoinen projekti. 1990-luvun alussa (Neuvostoliiton romahduksen aikoihin) oli tultu tilanteeseen, jossa yhteisvaluutta alkoi näyttää yhdentymiskehityksen saavutusten puolesta mahdolliselta.
Euroopan talous- ja rahaliiton, EMU:n, ensimmäisen vaiheen lasketaan käynnistyneen vuoden 1990 puolivälistä alkaen. Tuolloin kansallinen kansanvalta oli saatu alistettua silloisen EY:n alueella pienen oligarkkien joukon tahdon alle ja näin myös oli saatu poistettua lähes kaikki entiset pääoman vapaan liikkuvuuden esteet.
1980- ja 1990-lukujen vaihteen tietämiltä 1990-luvun alkuvuosiin jatkunut kansainvälisesti levoton aika kuitenkin lykkäsi yhteisvaluutan luomista, mutta toisaalta vahvisti tahtoa saada yhteisvaluutta aikaan. Unionissa ajateltiin idealistisesti, että monen maan yhteinen raha mahdollisuutena suojautua sellaisilta globalisoituvan maailmantalouden voimilta, joita vastaan Euroopan minkään maan kansallinen raha ei enää yksinään ollut riittävän suuri ja vahva.
Vuonna 1992 allekirjoitetussa Maastrichtin sopimuksessa sovittiin EMU:n toimintatapa ja niin sanotut lähentymiskriteerit. EMU:n toinen vaihe alkoi vuoden 1994 alusta. Tuolloin aloitti toimintansa Euroopan rahapoliittinen instituutti, EMI, joka oli Euroopan keskuspankin edeltäjä. EMU:n kolmanteen vaiheeseen eli yhteisvaluuttaan siirtymiseksi tarvittavat käytännön valmistelut alkoivat myös tuolloin. Tulevan yhteisvaluutan nimeksi päätettiin myöhemmin euro.
Vuoden 1998 toukokuussa päätettiin, mitkä valtiot olivat kelpoisia osallistumaan euroalueeseen. Päätöstä oli edeltänyt vähintään kahden vuoden pituinen ERM II ‑vaihe, jonka aikana kelpoisuus eli taloudellisten ehtojen täyttyminen kunkin maan osalta mitattiin. Kelpuutettuja valtioita oli yksitoista: Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Luxemburg, Portugali, Ranska, Saksa ja Suomi. Samalla kaikkien euroalueeseen osallistuvien maiden valuuttakurssit sidottiin euroon kiinteällä ja peruuttamattomalla kurssilla, jota ei enää kutsuttu valuuttakurssiksi vaan muuntokertoimeksi. Nämä muuntokertoimet päätettiin määritellä virallisesti kuudella merkitsevällä numerolla.
Eurosta tehtiin – tulevaisuuteen sokeasti luottaen – varsin suuriarvoinen rahayksikkö: yhden euron arvo oli korkeampi kuin minkään euroon osallistuvan maan rahayksikön, Irlannin puntaa lukuun ottamatta. Kun kyse oli kokonaan uuden rahayksikön luomisesta, niin periaatteessa euron arvo olisi voitu määrätä millaiseksi tahansa. Käytännössä arvoksi kuitenkin päätettiin ottaa jo edellä mainitun, maiden valuutoista muodostetun korivaluutan ecun silloinen arvo siten, että 1 eurosta tuli 1 ecun suuruinen.
Vuoden 1998 kesäkuun alusta Euroopan keskuspankki aloitti toimintansa ja korvasi sitä edeltäneen EMI:n. EMU:n kolmas vaihe eli yhteisvaluutan aika alkoi, kun euro otettiin tilivaluuttana käyttöön 1. tammikuuta 1999 edellä mainituissa yhdessätoista maassa. Käteisvaluuttana euro tuli käyttöön 1.1.2002. Tätä seurasi eri maissa vaihtelevan pituinen vaihtojakso, jonka aikana euroa ja kansallista valuuttaa sai käyttää yhtä aikaa. Suomessa tämä vaihe kesti maaliskuun alkuun 2002.
Nyt tämä uusi, uljas valuutta alkaa olemaan sitten tiensä päässä. Eräs historiaan kirjattavista syypäistä kokeilun epäonnistumiseen on Kreikan hallitus.
Kukaan ei varmaankaan ole välttynyt huomaamasta sitä, miten Kreikan hallinto on itsensä tuohon taloudelliseen tilaan ajanut – ja jatkanut kaikista kauniista lupauksista huolimatta holtitonta talouspolitiikkaansa. Kreikka on elänyt kuin pellossa.
Esimerkkejä tästä edesvastuuttomuudesta on lukuisia ja ne ovat lähinnä käsittämättömiä. Uutistoimisto Reuters listasi eriskummallisimpia menoeriä, joiden takia Suomikin joutuu nyt maata tukemaan.
Bonuksia työpaikalle saapumisesta
Valtion palveluksessa olevat kreikkalaiset voivat saada jopa 1300 euroa palkanlisää erilaisista bonuksista. Virkamiehille on maksettu esimerkiksi lisiä siitä, että he käyttävät tietokonetta. Bonuksia tulee myös, jos ilmestyy ajoissa työpaikalle tai osaa edes yhtä vierasta kieltä. Lisäksi kreikkalaiset metsurit voivat saada ulkotyölisää.
Vuodessa 14 kuukauden palkka
Kaikki julkisella sektorilla työskentelevät saavat vuodessa 14 kuukauden palkan. Tällä on pyritty pitämään keskimääräiset kuukausipalkat ja eläkkeet pienempinä. Ylimääräinen puolen kuun palkka maksetaan pääsiäisenä ja toinen puolikas kesällä.
Virkamiehet saavat jouluna ylimääräisen kuukausipalkan. Vastaavasti joulun aikoihin esimerkiksi taksit, parturit ja ravintolat saavat laskuttaa asiakkailta normaalia enemmän “joululahjana”. Bonuksista on nyt leikattu 12 prosenttia.
Kuolleiden eläkkeet maksetaan sukulaisille
Virkamiesten naimattomat tai eronneet tyttäret saavat nostaa isiensä eläkettä sen jälkeen kun isät ovat kuolleet. Tästä edusta on nauttinut capital.gr-verkkosivujen mukaan noin 40000 naista, ja siihen kuluu valtion varoja 550 miljoonaa euroa vuodessa. Laskujen mukaan kreikkalaisten eläkkeisiin kuluisi tätä menoa 12 prosenttia maan bruttokansantuotteesta, kun EU-maiden keskiarvo on kolme prosenttia.
Virkamiehiä ei voi erottaa, eläkkeelle 50-vuotiaana
Virkamiehiä ei voi lain mukaan erottaa, mutta he ovat oikeutettuja eläkkeeseen 50-vuotiaina. Hallitus on jo luvannut nostaa eläkeikää.
Tyhjänpäiväiset komiteat
Sadat valtion nimittämät komiteat ovat palkanneet työntekijöitä, vaikka ei ole selvää, mitä komiteat ylipäänsä tekevät. Valtio on ylläpitänyt esimerkiksi Kopaisjärveä hoitavaa komiteaa, vaikka järvi on kuivunut jo 1930-luvulla.
Kreikkalaislehtien arvioiden mukaan komiteat työllistävät 10000 ihmistä, ja niihin palaa 220 miljoonaa euroa vuodessa. Hallitus on luvannut lakkauttaa ainakin 200 hyödytöntä komiteaa.
Puolustusmenot toista Nato-maata vastaan
Kreikan armeija nieli viime vuonna 14 miljardia euroa eli kuusi prosenttia maan bruttokansantuotteesta, mikä on selvästi yli EU-keskiarvon. Perusteena on kiristyneet suhteet Turkkiin, vaikka molemmat ovat Nato-maita. Lisäksi asemenojen sijaan hallintokuluihin ja palkkoihin menee summasta peräti 80 prosenttia
Velkainen valtionyhtiö tarjosi ilmaisia lentoja
Työmarkkinajärjestöt estivät vuosikymmenien ajan hallitusta myymästä velkaantuneen lentoyhtiön Olympic Airwaysin. Lentoyhtiö teki miljoonatappiot joka vuosi, mutta tarjosi työntekijöille avokätisiä etuuksia. Esimerkiksi työntekijöiden perheet saivat lennellä ilmaiseksi ympäri maailmaa. Valtio maksoi velat, vaikka samaan aikaan yksityiset yhtiöt lensivät samoja reittejä halvemmalla.
Yhtiö myytiin 2008, mutta sitä ennen työntekijöille maksettiin irtisanomisista, tai heidät palkattiin muihin tehtäviin.
Kiitokseksi tästä holtittomasta taloudenpidosta, muut euroalueen jäsenvaltiot ovat päättäneet tukea Kreikkaa lahjoittamalla tähän Kankkulan kaivoon (nimellisesti lainan muodossa) yli 80 miljardia euroa.
Kun tarkastelee omien päättäjiemme (ja virkamiestemme) tähän asiaan liittyviä kommentteja, niin ei voi muuta kuin ihmetellä.
Ensimmäisenä tässä täytyy tietysti huomioida (poliittisen broilerin pätevyydellä toimeensa nimitetyn ja sitä hoitavan) Suomen Pankin pääjohtajan Erkki Liikasen naiivi lausahdus. Liikanen totesi YLE:n aamuohjelmassa, että Kreikan valtiolle annettavaan lainaan liittyvä riski on vähäinen. Liikanen sanoi myös, että Kreikka maksaa lainan “aika varmasti” takaisin.
Kuka uskoo tähän? Minä en.
Toisaalta kansankoulunopettajan pätevyydellä puolestaan valtionvarainministeriötä luotsaava valtionvarainministeri Jyrki Katainen (kok) löysi päivässä muutenkin ylivelkaantuneesta valtiontaloudestamme 1,48 miljardia heitettäväksi tuohon Moolokin kitaan. Hän oli myös varma siitä, että eduskunta antaa tuon rahan tuosta noin vaan. Tämä lahjoitus tarkoittaa tässä (talouskriisin alkuvaiheessa) noin 300 euroa per jokainen suomalainen.
Sokerina pohjalla on (rehellisyytensä ja pätevyytensä useasti kuluneen hallituskauden aikana esitellyt) pääministerimme Matti Vanhanen. Hän totesi Kataisen säestämänä, ettei vaihtoehtoja ole: Kreikan tukemisella estetään kriisin leviäminen muualle Eurooppaan ja puolustetaan näin omaa lamasta toipuvaa maata.
Velan ottamisella vähennetään velkaantumista?
Talouskriisi on tosin vielä alkuvaiheessa – todellakin. Nimittäin nyt näyttää siltä, että myös Espanja, Portugali ja Italia ovat ajautumassa konkurssin partaalle. Tämä tarkoittaisi monikymmenkertaisia taloudellisia satsauksia näiden maiden edesvastuuttoman talouden pönkittämiseen – ja kestämätöntä kasvavaa taloudellista rasitusta (yhä pienenevän) suomalaisen veronmaksajajoukon niskaan.
Silläkin uhkalla, että joku (ekonomi, merkonomi tai muuten vain reipas nuori mies) tulee kommentoimaan avun välttämättömyyttä ja euron uskontoon verrattavaa institutionaalista olemusta tähän kirjoitukseen, väitän tässä ja nyt kuitenkin, että yksinkertaisin, halvin ja fiksuin tie olisi erota koko rahaliitosta.
Vaikka kriisin suurin syypää ei ole se kuka pyytää (Kreikka) vaan se joka maksaa, niin en usko sellaisen toiminnan järkevyyteen jossa maksaja vaihdetaan ahneista ja moraalittomista sijoittajista yleiseurooppalaisiin veronmaksajiin. Meillä on edellisen laman seurauksena kokemusta siitä, kuinka konkurssikypsät ja edesvastuuttomat yritykset (pankit) nostettiin veronmaksajien subventoimilla rahoilla jaloilleen – ja myytiin pilkkahintaan sen jälkeen (ulkomaalaisille ) sijoittajille. ja näin tulee käymään tässäkin leikissä, tosin jaloilleen nouseminen ei ole ollenkaan varmaa.
Kaksinaismoralismin väkevimpänä ilmentymänä näyttäisi tämänkertaisen varallisuudensiirtoleikin alkuvaiheessa olevan se, että nimenomaan Saksan ja Ranskan pankit ja sijoittajat näyttävät olleen Kreikan valtion suurlainottajia.
Julkisuudessa on hieman sivuun jäänyt se, että juuri näiden maiden sijoittajat ovat holtittomasti rahoittaneet Kreikkaa (euroaikana) sadoilla miljardeilla euroilla. Nähtäväksi vielä jää, kuinka syvälle näiden sormeaan virallisesti Kreikan suuntaan heiluttavien maiden hallitukset ovat sotkeutuneet kriisin luomiseen ja ylläpitoon.
Joku (ekonomi, merkonomi tai muuten vain reipas nuori mies) voi tietysti olla sitä mieltä, että jos nämä lainat joudutaan mitätöimään, se uhkaa Euroopan talousalueen taloutta. Ensisijaisesti syöksykierre kohdistuu kuitenkin (vielä) tässä tapauksessa rahalaitoksiin ja sijoittajiin.
So?
Liiketoiminta on liiketoimintaa ja sen sääntöjen pitää vapaassa markkinataloudessa koskea kaikkia tasapuolisesti. Ei voi olla mitenkään moraalisesti hyväksyttävää, että eurooppalaisten veronmaksajien varoja siirretään tilanteen aiheuttaneiden spekulanttien ja riskirahoittajien taskuun. Riskin pitää realisoitua juuri sinne mihin se kuuluukin – itsekkäisiin sijoittajiin sekä kasvottomaan ja isänmaattomaan kapitalismiin.
Lähteet: Reuters, HS, IS, AL, EU, VM, YLE
Jk: Tuo Kreikan valtiollinen lentoyhtiö oli muuten jo aikaisemminkin EU:n suurennuslasin alla. Joulukuussa 2002 (siis noin vuosi sen jälkeen kun euro muuttui käteisvaluutaksi) EU-komissio vaati Olympic Airwaysin maksavan takaisin Kreikan hallitukselle 194 miljoonaa euroa laitonta valtionapua, jota se oli saanut talousvaikeuksiinsa. Tuolloisen komissaarin, Loyola de Palacion, mukaan tuki oli komission selvitysten perusteella vaikeuttanut kilpailijoiden asemaa markkinoilla.
Palacio ilmoitti tuolloin, että nyt on Kreikan hallituksen aika vastata teoistaan.
… vaan miten sitten kävikään?
