Kullervo Kalervonpoika

Kävelin aamulla ulkona koirieni kanssa ja mietin mitä tapahtui näillä Etelä-Helsingin rannoilla 71 vuotta sitten. Ja etenkin sitä, mitä tapahtui koko itärajan pituudella.

Kaikki kunnia niille, joille kunnia kuuluu.

Juuri noin. Ainoa varma asia on, että tuhopolttoon syyllistyneet ovat perussuomalaisten kannattajia.

Vihreiden Valtakunnallinen Ajattelija Pekka Raukko paavonmuija Päivi Lipposen todellisuudenvastaisessa mutuilukirjoituksessa US-puheenvuoroissa.

(Todellisuudessa palon sytyttämisestä poliisi epäilee todennäköisin syin vangittua   ravintolan irakilaistaustaista omistajaa lähipiireineen)

Monikulttuurin pää-äänenkannattaja Helsingin Sanomat kertoo, että vihreiden entinen puheenjohtaja Osmo Soininvaara lähtee puolueen ehdokkaaksi ensi kevään eduskuntavaaleihin. Soininvaara on ehdolla Helsingin vaalipiiristä.

Se miksi Soininvaara pyörtää aikaisemmat pyhät puheensa ja lähtee vaaleihin onkin sitten toinen juttu.

Kuten täällä jo aikaisemmin ennusteltiin, entisen pikkupioneerin,  Anni Sinnemäen, valinta virheiden puoluejohtajaksi on aiheuttanut kansalaisten silmien avautumista vihreiden todellisen olemuksen suhteen.

Sinnemäki on anarkisteja ja prekaeetuja beesailevana (ja kommuuniasumista suomalaisille tyrkyttävänä) vasemmistoänkyränä on sittemmin onnistunut erinomaisen hyvin hajottamaan puoluettaan, osoittamaan virheiden poliittisen todellisuuden elitistisenä vasemmistopuolueena ja (toivottavasti)  antamaan Suomen kansalle viimeinkin tehokkaan rokotteen virheitä vastaan.

Niin tehokkaan, että tämä muka-ympäristöpuolue katoaa muiden jälkistalinististen painostus- ja kiristysryhmien mukana viimeinkin unohduksen yöhön.

Vihreiden kannatus on romahtanut ja kyseisen puolueen ummehtuneelta kuukautisvereltä tuoksahtavalla puoluejohdolla alkaa olla pakkotilanne edessään. Jostain on löydettävä ääniharava edes Helsinkiin tai vaalitappio realisoituu puolueen täydellisenä marginalisoitumisena. Ja ääniharava voi (vastoin tuon puolueen nykyisiä feministisiä periaatteita) ääritilanteessa olla sitten jopa mies.

Ja tässä vaiheessa – ja tästä syystä – Osmo Soininvaara astuu takaisin remmiin. Jostain syistä rationaalisestikin ajattelevilla ihmisillä on edelleen sellainen näköharha, että Soininvaara eroaisi jotenkin edukseen muista vihreistä. minäkin luulin joskus näin, mutta seuraamalla Osmon blogia (ja etenkin siellä käytyjä keskusteluja) suomut putosivat omilta silmiltäni.

Puutarhatonttumaisesta ulkonäöstään ja näennäisliberaaleista puheistaan huolimatta, monissa asioissa tuon ulkokuoren takaa on (ilmeisen vahingossa?) astunut esiin aito tahtopoliitikko ja vihreä pakottaja. Osmo toki kuuntelee eri mieltä olevien mielipiteitä, mutta ei hän ole valmis juurikaan tinkimään omistaan – kompromissien tekemisestä puhumattakaan.

Hyvä esimerkki Soininvaaran todellisesta olemuksesta on hänen toimintansa Suur-Lahden yksimiehisenä selvityslautakuntana. Soininvaara poltti päreensä kun ei saanut tahtoaan lävitse ja kansa äänesti (demokratian periaatteiden mukaisesti) hänen slummiuttamissuunnitelmaansa vastaan ja halusi edelleen elää kotiseudullaan.

Tässä on erinomainen esimerkki siitä ristiriidasta, joka vallitsee vihreiden puolueohjelman ja heidän tekemänsä politiikan välillä.

Vihreiden periaateohjelmassa nimittäin kerrotaan, että parempi maailma ei synny ylhäältä päin annettuna, vaan ihmisten vapaaehtoisesta toiminnasta. Ihmisten on voitava vaikuttaa laajasti ja eri tavoin yhteisiin asioihin niin paikallisesti, kansallisesti kuin globaalistikin.

Tämä ei oikein sovi Soininvaaran toimiin Päijät-Hämeen kuntaliitosprojektin parissa. Ehkä kyse oli kuitenkin siitä, että vain tietynlaiset ihmiset saavat harjoittaa vapaaehtoista toimintaa. Tai siitä, että unelmat ja maaseutu kuuluvat vain harvoille ja valituillle.

Vai olisiko kyse sitten kuitenkin Oden henkilökohtaisista ambitioista? Olisiko kyse siitä, että politiikka ja puolue ovat Osmon ajatusmaailmassa vain välttämättömiä pahoja ja keinoja, joilla hän pääsee todelliseen päämääräänsä?

Osmo Soininvaaran entinen puoluetoveri  Eero Paloheimo (joka kuului myös ns. Pyhään Perheeseen), kuvaili jo viitisen vuotta sitten näin (hyvin tuntemansa) Soinivaaran tarkoitusperiä:

Osmo Soininvaaralle henkilökohtaisen vallan kuvitelma on tärkeä ja puolueenkin valta sen apuvälineenä. Hän ilmoitti, että tavoite on vaalivoitto seuraavissa eduskuntavaaleissa. Hän jätti sanomatta, että se on välitavoite ja varsinainen tavoite on kauempana: Soininvaarasta ministeri. Sitten ei tule mitään. Tavoitteena on asema, ei asia. Vihreät ovat hallitusneuvotteluissa helppo nakki, koska Soininvaara suostuu kaikkeen ministerikiima silmissä ja se tiedetään muissa puolueissa. Ei asioilla ole väliä, tuoli on itsetarkoitus. Hurraa!

Lähteet: HS, STT, Eero Palonheimo blogi

Olemme kaikki varmaan huomanneet, että päivän uutisoinnissa on kiinnitetty huomiota Suomesta löytyneeseen uudehkoon rikollisjärjestöön.

Kuten STT asian muotoili, Suomen alamaailmassa on meneillään myllerrys. Rikollisuuteen (etenkin järjestäytyneeseen sellaiseen) liittyy aito halveksinta lainsäädäntöä kohtaan ja hyvin usein viranomaisten ja poliitikkojen lahjonta tai kiristys.

Piittaamattomuus lainsäädännöstä ja yhteisesti sovituista säännöistä on aiheuttanut jo tällaista (pahempaa odotellessa) ja viranomaisten ja poliitikkojen lahjonta/kiristys on aiheuttanut tällaista .

(“v*tut niistä muutamasta tuhannesta helsinkiläisestä, , jotka kärsivät samasta ongelmasta”. Kaupunginjohtaja J.Pajunen ja Punavihreä kabinettiorkesteri).

Lähteet: STT, IS, US

Maahanmuuttokeskustelussa pitäisi muistaa, että Suomi tarvitsee monikulttuurisuutta ja maahanmuuttajia, työvoimaa ulkomailta.

Hannu Laaksola Opettajalehden pääkirjoituksessa.

Lähde

Ei näin. Ei tämä maa ei tarvitse keskellä taloudellista taantumaa yhtään ylimääräistä suuta ruokittavaksi eikä yhtään harmaan työvoiman parissa ahertavaa työperäistä säheltäjää.

Tämä maa tarvitsee poliittisen ja henkisen peräruiskeen monikulttuuriähkyynsä.

Kymmenvuotias rakas mäyräkoiramme siirtyi tänään taivaalliseen laumaamme, muiden jo tämän maallisen vaelluksen jättäneiden kumppaneidemme seuraan. Odottamaan laumanjohtajan ja emännän sekä muiden laumanjäsenten sinne saapumista sitten joskus tulevaisuudessa.

Vaikka tuska repii, niin olen kuitenkin onnellinen siitä että elämäsi oli hyvä ja lyhyet tuskasi ovat nyt ohi.

Ikävä on silti.

Menestystä yhdyskunnalle ja imaamille!

Toivotan parasta menestystä ja onnea uudelle imaamille!
Suomen islamilainen yhdyskunta ja koko islaminuskoinen väestö Suomessa on mielestäni hieno osoitus arkipäivän monikulttuurisuuden ja suvaitsevaisuuden merkityksestä ja rikkaudesta maassamme. Meillä on ollut onnea saada hyvin sivistyneitä ja korkeasti koulutettuja maahanmuuttajia juuri islamilaisista maista.
Toivoisin että islamilainen yhdyskunta paljon rohkeammin esittäisi omia näkemyksiään.

Vapaa-ajattelija Joni Pelkonen HS:n keskustelussa 09.11.2010 15:16.

(Kiitos Joni, annoit juuri esimerkin siitä, mitä vihreä kulttuurirelativismi tarkoittaa. )

Toimitus kyseli taannoin kulttuurirelativistien kantaa ismien törmäilystä. Kysymys numero kaksi kulttuurirelativisteille kuuluu; oletteko te nyt aivan rehellisiä isminne kanssa?

Kulttuurirelativismin olemukseen nimittäin kuuluu se, että kaikki ismit, opit ja uskonnot ovat samanarvoisia. Kulttuurirelativismin mukaan jokaisen yksilön teot ja käsitykset tulee ymmärtää ainoastaan hänen oman kulttuurinsa käsitteiden kautta.

Koskeeko tämä myös satanisteja, pedofiileja, sukurutsareita, kannibaaleja, -  tai vaikkapa esimerkiksi rasisteja?

Ja ihan yhdenvertaisuuden vuoksi, kysytäänpä samaa myös yleisöltä:

Suomalaista menettelyä on vaieta totuudesta ja olla auttamatta köyhää samaan oikeutta.

Jaakko Laurinpoika Teitti joka toimi Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan sihteerinä ja kirjoitti virassa ollessaan vuosien 1555–1557 välillä virallisen valitusluettelon aatelin väärinkäytöksistä.

Teitti oli oikeassa. Tuo valitusluettelo julkaistiin vasta vuonna 1894.

Lähde: Kansallisarkisto