Tuttavaperheemme 15-vuotias tytär raiskattiin vajaa vuosi sitten Helsingin keskustassa. Tytär toimitettiin lääkäriin ja asiasta tehtiin tutkintapyyntö poliisille. Muutamia epäiltyjä ilmaantui, mutta tytär ei kuitenkaan traumansa ja kostonpelkonsa vuoksi pystynyt varmuudella osoittamaan raiskaajaansa. Tutkinta jäi muutaman kuulustelun jälkeen poliisin kehotukseen ottaa uudestaan yhteyttä, jos muisti palaa tai asialle löytyy silminnäkijöitä. Poliisi sanoi palaavansa tarvittaessa myös omatoimisesti asiaan. Kaikesta kauhusta, surusta ja murheesta huolimatta tyttären tukitoimet aloitettiin ja elämä alkoi rauhoittumaan hiljalleen.

Joulun alla tytär kuitenkin muuttui uudelleen erittäin ahdistuneeksi. Hän ei halunnut mennä ulos ja koulumatkakin alkoivat tuottaa tuskaa. Perheen keskuudessa asiaa ihmeteltäessä, tytär avautui ja kertoi jossain vaiheessa, että raiskaaja ja tämän kaverit olivat alkaneet seurailla tyttöä ja olivat päivittäin metroasemalla vastassa tämän tullessa koulusta. Tämä vajaan kymmenen nuoren miehen joukkio huuteli tyttöä nimeltä mainiten huoraksi ja ilmoitti kovaäänisesti tämän antautuvan kenen kanssa tahansa sukupuoliyhdyntään. Joukkio ehdotteli tytölle sukupuoliyhdyntää kaikkien heidän kanssaan, julkisella paikalla ja keskellä päivää.

Perheen vanhemmat ovat olleet nyt uudestaan yhteydessä poliisiin. Tytär tuskin kuitenkaan koskaan toipuu kokemuksistaan. Surullista, turhaa  ja raivostuttavaa.

Karmeinta jutussa on se, että se on totta.

Jätin mainitsematta kyseisten nuorten miesten etnisen alkuperän. Alkuperäisväestöä he eivät kuitenkaan edusta.

Advertisement