Vae Victis!

Uutispäivä Demarin selitysmestari Juha Peltonen avautuu näin viikko  jälkeen vaalien ja itkee bema… eikun demareiden vaalitappiota. Pahimmat haavat ovat ilmeisesti umpeutuneet ja Juhalla on hillitön tarve osoittaa ympäristölle, että nomenklatuuraan kuuluva demari ei ole (taaskaan) oppinut yhtään mitään.

Tämä kirjoitelma muuten löytyy osoitteesta:
http://www.demari.fi/Article.jsp?article=7744
jos se nyt ketään aikuisten oikeesti kiinnostaa.

Puretaanpa taas hieman tätäkin sepustusta – näin iltapäivän ratoksi:

Suomessa on käyty vaisut välivaalit. Niissä nyt ei äänestämiselläkään niin väliä ollut. Olihan lopputulos ennakkoon tiedossa ja kaikki puolueet tarjosivat taas sitä samaa.

Ei se kyllä nyt näinkään mennyt. Lyhyt on demarin muisti. SDP tarjosi SAK:n säestyksellä vuoden 1918 taisteluhautoja ja jakoa luokkayhteiskuntaan. Traditionaalisella (lue: taantumuksellisella) vasemmistolla on sellainen harhakuva, että maailma on jakautunut luokkiin ja tiukkaan oikeisto-vasemmisto akseliin. Tässä oli ensimmäinen oppitunti siitä, että näin ei ole.

Jos lopputulos oli ennakkoon tiedossa. miksi demareiden arroganssi ja kukkoilu jatkuivat vaalikierroksen loppuun saakka?

Aivan varmasti SDP:n vaalikampanjassa oli jotakin vikaa. Jos viesti ei mene perille, voi vikaa olla myös viestimissä. Viestissä ei nimittäin ollut vikaa, minkä porvarihallitus puolestamme tulee osoittamaan. Samoilla teemoilla SDP:n on hyvä käydä kunnallisvaaleihin. Se työ on jo alkanut.

Niinpä niin: vikahan on taas jossain muualla kuin itsessä tai omassa toiminnassa. Kannattaisikohan demareiden katsoa peiliin ja aloittaa itsetutkiskelu?

Jos – ja kun – SDP käy samoilla teemoilla kunnallisvaaleihin, se kutistuu todellisuutensa mittaiseksi vasemmistolaiseksi kääpiöreliikiksi. Onnea ja menestystä valitsemallanne tiellä!

Eduskuntavaaleissa SDP luotti liikaa siihen, että päättyneen vaalikauden teot ja saavutukset olisivat ihmisten tiedossa, tai että niillä olisi vaikutusta äänestyspäätöksiin.

Yleinen nousukausi, edellisten hallitusten työ ja punamultahallituksen noudattama porvarillinen politiikka olivat tuskin kuitenkaan SDP:n ansiolistan kärjessä.

Ennemminkin sieltä paistaa surkea ja näköalaton työllisyyspolitiikka. Juuri sellainen tyypillinen perinteisen vasemmiston Potemkinin kulisseihin perustuva ”huijaan-itseäni-ja-toivottavasti-myös-muita”-politiikka.

Aika on ajanut ohi sosialidemokratiasta. Uskokaa se nyt jo hyvällä.

Totta on sekin, että SDP:n hyvä Minä ja Me -pelkistys ei enää kestänyt, kun SAK toi sen rinnalle kuvitteellisen karikatyyrinsä. Porvaripuoli pääsi ikiaikaiseen tavoitteeseensa, vetämään
yhtäläisyysmerkin SDP:n ja SAK:n välille. Se tietenkin loitontaa demarien akateemisia, yrittäjä- ja toimihenkilöäänestäjiä.

Se yhtäläisyysmerkki SDP:n ja SAK:n välillä on iät ajat ollut hyvin tiedossa. Hävettääkö siinä asiassa jokin seikka? Tämä asia tuntuu jostain syystä olevan demareiden salauslistan ykkösenä.

23 000 äänen ero kokoomuksen ja sosialidemokraattien välillä ei ole niin suuri, että se automaattisesti pudottaisi SDP:n oppositioon.

No kuinka suuri ero pitää olla, että itseriittoinen demari myöntää kärsineensä vaalitappion?

Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut: Punamultahallituksen jatkaminen tällaisen rökäletappion jälkeen antaa äänestäjille sen signaalin, että on aivan sama ketä hän äänestää vai äänestääkö ollenkaan – poliittinen oligarkia tekee päätökset äänestäjien mielipidettä kysymättä.

Onko tämä demarien käsitys parlamentaarisesta demokratiasta?

Neljän vuoden kuluttua muodostettavalta hallitukselta kuluu ensialkuun vuosi-pari porvarihallituksen aikaansaannosten korjaamiseen. Uuden rakentaminen voi alkaa vasta sen jälkeen, mutta suurten ikäluokkien eläköitymisen vaikutukset ovat silloin jo päällä.

Höpö, höpö. Korvaa sana porvari demarilla tai punamullalla niin luet totuuden.
Punamultahallituksilla on ollut 1970-luvulta saakka kutsumuksena toimia edesvastuuttomina yhteisen rahan levityskoneina.

Ja näyttäisihän kornilta, kun Washingtonin Valkoisen Talon oven eteen jarruttaisi Fiat Punto, ja siitä kömpisi ulos Suomen ulkoministeri.

Mikä muutos tahansa Erkki Tuomiojan jälkeen on positiivista. Jopa se, että ulkoministeri tulisi Fiat Puntolla.

Tässä muuten näkyy ns. perusdemarin arvomaailma kaikessa karuudessaan ja yksinkertaisuudessaan:
: osta, osta, osta – kuluta, kuluta, kuluta.

Nousukkaat pröystäilevat rahalla ja korostavat ulkokultaisuuttaan – varsin vastenmielistä.

Kaiketi sananvapaus ja lehdistön moniarvoisuus ovat sen verran isoja asioita, etteivät ne niihin kahteen prosenttiin mahdu?
Porvarihallituksella tulee olemaan erinomainen mahdollisuus vaientaa ainoa opposition ääni jollakin tavalla leikkaamalla poliittisten lehtien tukea.

Jaha – sananvapaus on siis rinnasteinen poliittisen oligarkian lehtien saamiin julkisiin subventioihin? No – onhan se näkemys tuokin, vaikka onkin hassu ja kovin irrallaan todellisuudesta.

Pienenee se esimerkiksi Suomenmaan ja Uutispäivä Demarin kohdalta muutenkin, sillä tuen suuruus riippuu eduskuntapaikkojen määrästä.

Ihan oikea suunta. Tosin tuolla suunnalla pitää jatkaa niin pitkälle, että lakkautetaan koko tuki tai annetaan sitä sitten aidosti laidasta laitaan.

Kysyn muuten uudelleen: hävisivätkö SDP ja Keskusta vaalit?

Onneksi Uutispäivä Demarin tuloskunto on ollut hyvä, ja selviämme tästä niin pienellä vyönkiristyksellä, ettei sillä tuotteen laatuun ole vaikutusta.

Eli Peltonen voi olla huoleti työpaikkansa säilymisen puolesta? Kannattaa olla tarkkana: Uutispäivä Demari on joutunut syytetyksi työsopimusten rikkomisesta aikaisemminkin. Paha, paha kapitalisti-isäntä.

Kaikille – ja kaikenlaisille – peltosille sopii hyvin tunnuslauseeksi eräs hieman vanhempi lausahdus:

Vae Victis!