Muistatte varmaan mitä kirjoitin muutama päivä sitten pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä?

Olen saanut mielenkiintoista palautetta. Osassa palautteesta minua nimitetään vasemmistolaiseksi – jopa kommunistiksi (sic!).

Minulle on kerrottu, että Nato on ainoa vaihtoehto Suomelle ja ettei Venäjä tule hyväksymään pohjoismaista puolustusliittoa. Tarkennan hieman kirjoitustani, koska se ei ilmeisesti auennut kaikille. Kyse on todellakin siitä, että Venäjä on tällä hetkellä – vielä – niin heikko, ettei se pysty vastustamaan pohjoismaisen puolustusliiton syntyä. Kunhan Venäjä vahvistuu, asiat mutkistuvat. Kuten kirjoitin jo alkuperäisessäkin artikkelissani.

Joku kirjoitti minulle siitä, että Venäjän öljykuljetukset kulkevat Suomenlahden kautta ja sillä on strategisia intressejä myös täällä, eikä näin ollen tilanne muuttuisi pohjoismaisen puolustusliiton kautta. Hölynpölyä. Totta kai se muuttuisi. Kun Itämeren pohjois- ja länsipuoliset merialueet olisivat puolueettomissa käsissä, tilanne olisi aivan erilainen, kuin silloin kun Suomi ja Ruotsi olisivat Naton jäseniä. Tätä tarkoitin Pietarin ikkunalla. Lisäksi jos halutaan ajatella ruotsalaisittain macchiavellimäisesti: tuollainen kriisitilanne olisi puolueettomalle pohjoiselle kolmikolle loistavaa logistisen kaupankäynnin aikaa. Järjenkäyttö on edelleen sallittua.

Myös isänmaallisuuteni ja järjenjuoksuni on vahvasti kyseenalaistettu. Hilpeintä tässä on se, että voimakkaimmat kyseenlaistajat hehkuttavat nimenomaan puolustuspolitiikan ulkoistamista vieraisiin käsiin – eli Natoon. Esitin malliksi tuossa aikaisemmin muitakin kommentteja, joissa järjenjuoksuani on kyseenalaistettu.

Natosta hyötyisivät eniten virkamiehet. Virkamiehistä suurin hyötyjäryhmä olisi vanhempien esiupseerien joukko. He saisivat mahdollisuuden päästä ulkomaille kovapalkkaisiin Nato-virkoihin. Isänmaallisuudella ja Suomen puolustamisella ei tosin tuon kehityksen kanssa ole kovinkaan paljon yhteistä. Kyse on lähinnä inhimillisestä ahneudesta ja ns. tittelinkipeydestä.

Kun nyt suomalaisista suurin enemmistö on valmis puolustamaan maata myös aseellisesti – oli lopputulos sitten epävarmuuden peitossa tai ei – niin Nato-jäsenyys romuttaisi täysin tämän kansanarmeijaan ja omaan puolustukseen perustuvan maanpuolustushengen. En usko sotilasliittouman Ruotsi ja/tai Norjan kanssa aiheuttavan samaa reaktiota. Vaikka kuinka Natoilijat yrittäisivät pelotella

Ulkoministeri Ilkka Kanerva (kok) ilmoitti keskiviikkona eduskunnan hallitusohjelmakeskustelussa varsin yksiselitteisesti, ettei tuore porvarihallitus hae sotilasliitto Naton jäsenyyttä.

”Kehitämme yhteistyötä Naton kanssa rauhankumppanuuden pohjalla, ja tämä kannattaa panna merkille juuri tässä ilmaistussa sanontamuodossaan. Tämä hallitus ei ole jättämässä jäsenyysanomusta”, hän sanoi.
Hän lisäsi, että Suomi säilyttää mahdollisuuden hakea Nato-jäsenyyttä, ”mutta se ei ole kenenkään piirustuslaudalla tänä päivänä sinänsä”.

Lähde:HS

Eli mikään ei estä myöskään kehittämästä puolustuspolitiikkaa pohjoismaiseen suuntaan. Vielä – Venäjän karhu on toistaiseksi heikko, mutta se ei tule olemaan sitä aina.

Muistatte varmaan mitä eräs suuri suomalainen valtiomies sanoi vaikeina aikoina:

Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. J.K. Paasikivi.

Site Meter

Mainokset