Olen varmaan käsitellyt tätä aihetta jonkun lukijan mielestä liikaakin. Mutta lähiaikoina on tapahtunut muutama sellainen asia, jotka liittyvät kokonaisuuteen ja ovat kommentoinnin arvoisia.

Suomi on saanut sopivasti ajoitetun turvallisuuspoliittisen kommentin idästä. Kun seuraava venäläinen imperiumi kokoaa voimiaan ja testaa niitä kurmottamalla pientä naapuriaan Viroa, niin mikään tällainen uutinen ei enää ole uutinen. Se kertoo siitä, että suunnitelmien toteutus on edennyt Moskovassa. Suomi on nyt omalla vuorollaan varoitusten tulilinjalla.

Venäjän parlamentin ylähuoneen puhemiehen neuvonantaja kenraalieversti Valeri Manilov varoittaa Suomea liittymästä Natoon. Nato-jäsenyys ei lisäisi Suomen turvallisuutta, vaan päinvastoin loisi uusia uhkia Suomelle.

Asia josta – sattuneesta syystä – olen samaa mieltä Manilovin kanssa.

Tähän tilanteeseen ja sen yleispoliittiseen kokonaisuuteen liittyviä kommenttejani voi lukea täällä, täällä, täällä ja täällä.

Manilovin – joka on Venäjän armeijan entinen yleisesikuntapäällikkö – mukaan Venäjä ei jää seuraamaan sivusta, jos Suomi liittyy Natoon. Venäjälle ei jäisi muita vaihtoehtoja kuin puolustaa omaa turvallisuuttaan tarpeellisiksi katsomillaan keinoilla, Manilov sanoo. Manilov arvelee, että Venäjä vahvistaisi joukkojaan Suomen lähialueilla, mikäli Suomi liittyisi Natoon. Ja kun Manilov arvelee, se tarkoittaa lähinnä sitä, että hän kertoo mitä oikeasti tulee tapahtumaan.

Manilovilla on ollut hyvin tiukasti lusikkansa esimerkiksi nykyisessä ns. toisessa Tshetsenian sodassa. Hän vieraili Suomessa virkansa puolesta vuonna 1999. Hänet tunnetaan tiukkana sotilaana ja tuolloin hän antoi suomalaisille isännille lausuntoja Tshetsenian sodasta. Manilov antoi suomalaisten isäntiensä ymmärtää, että Moskovassa oli tuolloin päätetty käydä käsiksi päättäväisesti Tshetshenian ongelmaan ja hoitaa se kerralla pois päiväjärjestyksestä. Manilovin tavanneiden suomalaisten mukaan Venäjä yhdisti Naton ilmasodan Kosovossa suoraan omien mahdollisuuksiensa avautumiseen Tshetsheniassa. Inter arma enim silent leges.

Suomen tuore puolustusministeri Jyri Häkämies (kok) on sanonut kannattavansa Suomen Nato-jäsenyyttä.
Häkämiehen olisi hyvä miettiä sitä, mitä Suomi saisi Natosta ja päinvastoin. Kaikki ei ole aina sitä miltä se ensi katsomalla näyttää. Suomi on hyödyllinen Natolle, mutta ei ollenkaan välttämättä päinvastoin. Eli Nato-jäsenyyden mukana saamme sen kuuluisan 1300 kilometriä etulinjaa omalle vastuullemme – ilman muualta tuotavia maajoukkoja – ja sen mukana toki Naton ilmasuojan. Tuolloin maastamme tulee Skandinaviasta käytävän taistelun viivytysalue ja joudumme vastaamaan Suomenlahdesta ja Viron rannikosta. Ilmasuojasta kannattaa muistaa, että sitä riittää tänne Suomeen juuri niin pitkään kunnes sitä tarvitaan tärkeämmillä rintamasuunnilla. Sen jälkeen suomalaiset saavat puolustaa itseään – ja naapureitaan – vaikka liidokeilla.

Huono kauppa.

Kenraalieversti Manilovin mukaan Suomen paras turva on perinteinen liittoutumattomuuspolitiikka.
Paras turva on toki voimakas itsenäinen puolustus, mutta asiassa on olemassa myös toinen toistaan täydentäviä ratkaisumalleja. Sen enempää toistamatta, samaan asiakokonaisuuteen liittyvät myös kirjoitukseni täällä ja täällä.

Huomatkaa myös Euroopan Unionin yhtenäisyyttä vastaan suunnattu sovellettu Divide et Impera-politiikka. Venäjä jatkaa Macchiavellin viitoittamalla polulla ja tällä hajota ja hallitse -politiikalla EU:n itsenäiset jäsenvaltiot pyritään usuttamaan toistensa kimppuun – tai ainakin luomaan epäsolidaarisuutta ja eripuraa. Tosin tämä taitaa olla jo hätävarjelun liioittelua. EU kun ei kovin suurta kipinää hajoamiseensa ilmeisesti tarvitse.

Isovenäläisyys on marssilla kohti Eurooppaa – uskokaa pois.

Site Meter

Mainokset