Erkkomediaan kuuluva Vartti-lehti uutisoi tänään muslimien uusista moskeijasuunnitelmista. Islamin Aika-yhdistyksen puheenjohtaja Abdullah Tammi kertoo hankkeen olevan alkutekijöissään ja toistaiseksi ilman kustannusarviota. Moskeijan yhteyteen on suunnitteilla myös koulutustila Tarkoituksena on saada Helsingin kaupungin kaavoittama alue uudisrakennusprojektia varten tai etsiä saneerattava tila. Tammi kertoo rakentamiseen tarvittavien varojen koostuvan lahjoituksista.

Helsingissä on tällä hetkellä kahdeksan moskeijaa. Suomessa arvioidaan olevan noin 30 000 muslimia, joista puolet asuu pääkaupunkiseudulla. Valtaosa Suomen muslimeista on sunnalaisia, shiialaisia on muutama tuhat.

Kohti Monikulttuurista Uutta Uljasta Suomea (MUUS) meitä – tyhmiä alkuperäisasukkaita – johdattava lehdykkä korostaa tekstistä seuraavan lauseen:

Yhä useampi suomalainen on kääntynyt islamiin. Lisäksi monet muslimit ovat aktivoituneet käymään useammin moskeijassa.

Voiko tästä painotuksesta lukea rivien välistä sellaisen asian, että tämä on kyseisen lehden toimituksen mielestä toivottava suunta? Onko Erkkomedian tavoitteena kenties saada loputkin suomalaiset kääntymään islamiin ja ”palaamaan” ummaan? Tämähän on tavoitteena kovin kaukana monikulttuurisuudesta. Tällähän tavoitellaan yksikulttuurista Suomea. Yksikulttuurista islamilaista Suomea, jossa suomalaisuudella ei ole valitettavasti sijaa.

Tämä Islamin Aika on saanut viime aikoina erittäin hyvin tilaa julkisuudessa. Muun muassa Helsingin evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän lehti Kirkko ja Kaupunki antoi näkyvästi tilaa islamilaiselle käännytystyölle hetki sitten. Olen kirjoittanut asiasta aikaisemmin täällä.

Toistaiseksi piskuiseen mutta ärhäkkään Islamin Aika -yhdistykseen kuuluu noin 20 jäsentä. Heistä suurin osa on äskettäin kääntyneitä, nuoria, perheellisiä tai juuri työuransa alussa olevia syntyperäisiä suomalaisia miehiä.

Abdullah Tammi määrittelee Islamin Aika -yhdistyksen uskon sunnalaiseksi eli tärkeitä auktoriteetteja ovat Koraani ja profeetta Muhammadiin liittyvä perimätieto. Joidenkin yhdistysten jäsenten ajatusmaailmaan on kuitenkin vaikuttanut myös salafi-liike, joka on ankaran puhdasoppisen wahhabilaisuuden perua. Suurin osa Suomen isoista islamilaisista yhdyskunnista ei tätä tulkintaa noudata.

Tämä pieni islamiin kääntyneiden ryhmä tekee näkyvää lähetystyötä Helsingissä muun muassa metroasemien kulkuväylillä. ”Mitä Islam tekee Suomessa?” lentolehtistä ovat jakaneet juuri nämä – jostain syystä – islamiin kääntyneet hyvinvointivaltion kasvatit.

Tämä on muuten kysymys, joka on askarruttanut minua jo jonkin aikaa. Miten todellakin on mahdollista, että suomalaiseen kulttuuriin kasvaneet – periaatteessa maailmaa hahmottamaan kykenevät – ihmiset kääntyvät islamiin? On aika selvää, että jos suomalainen nainen höyrähtää muslimin kanssa auvoiseen ja tasa-arvoiseen parisuhteeseen, hänen pitää myös kääntyä islamiin – muuta miksi miehet kääntyvät islamiin?

Ja miksi juuri islamiin? Feodaaliseen, epätasa-arvoiseen ja fatalistiseen paimentolaisuskontoon? Uskontoon, jonka arvot ovat kaukana suomalaisista arvoista. Vai voiko joku väittää vakavissaan, ettei islamin ja luterilaiseen moraalin perustuvan kulttuurin arvomaailmojen välillä ole vakavia ristiriitoja?

Syy saattaa olla nykyhetkessä. Tämä itsekeskeisyyden, kerskakulutuksen, ahneuden ja arvottomuuden aika on omiaan ajamaan ihmisiä etsimään totuutta. Totuutta etsitään alkaen kaiken maailman new age-hömpästä ja päätyen jopa militanttiin islamiin asti. Tämä on hyvä esimerkki jälleen kerran siitä, miten monikulttuurisuus tuhoaa kansallisvaltion pohjaa ja rakenteita. Ja sitä mukaan myös tasa-arvoon, oikeudenmukaisuuteen ja yhteisin arvoihin perustuvaa turvallista sopimusyhteiskuntaa. Tilalle nousee monikulttuurinen helvetti. Helvetti, jossa ei ole yhteisiä arvoja eikä yhteistä tulevaisuutta. Tulevaisuus, jossa kaikki kulttuurit kamppailevat toistensa kanssa, rasismi rehottaa ja lainkuuliaisuus – ja sen myötä turvallisuus – romahtaa. Lopulta romahtaa myös hyvinvointi, koska enää ei ole tarpeeksi maksajia eikä konsensusta hyvinvoinnin jakamiseen.

Meidän olisi syytä herätä totuuteen – ennen kuin on liian myöhäistä.

JK. Muistan muutaman vuoden vanhan uutisen Oslosta. Tuolloin kaupungin keskusta-alueella ollut moskeija sai luvan kailottaa rukoushetket kovaäänisistä kaupungin ylle. Kun meteliä oli jatkunut hetken aikaa, paikallinen pakanayhteisö haki yhdenvertaisuuteen perustuen lupaa julistaa myös – omaa uskonnonvastaista – sanomaansa kaiutimmista. Tästä seurasi välitön kakofonia. Tutkittuaan kyllästyneiden kaupunkilaisten valituksia, kaupunginisät pyörsivät päätöksensä ja kielsivät julistamisen kummaltakin osapuolelta.

Kun pakanayhdistyksen puheenjohtajalta kysyttiin, mitä mieltä hän oli kiellosta, puheenjohtaja totesi: ”asetetut tavoitteet on saavutettu”.