Suomi muuttuu vauhdilla monikulttuuriseksi onnelaksi – valitettavasti se ei kuitenkaan ole lottovoitto suomalaiselle eläinsuojelulle – eikä paljon muullekaan. Riihimäen käräjäoikeus käsitteli tänään vuonna 2006 paljastunutta eläinrääkkäystapausta.
Se mikä tässä uutisessa on huomionarvoista ja tärkeää voidaan kiteyttää tähän : Islamilainen tapa teurastaa lammas rikkoo Suomen eläinsuojelulakia ja aiheuttaa eläimelle tarpeetonta tuskaa, koska eläintä ei ensin tainnuteta. Näin päätteli Riihimäen käräjäoikeus keskiviikkona, kun se määräsi kahdeksalle henkilölle sakot rituaaliteurastusjutussa. Tämä on uutisen positiivinen osuus – negatiivisia osia onkin sitten taas enemmän kuin laki sallii.
Kuuden islaminuskoisen miehen katsottiin syyllistyneen eläinsuojelurikokseen, koska eläimen tainnuttamiseen ei käytetty muuta konstia kuin Allahin nimen lausuminen.
Lampolaa sivutoimisesti pitävä pariskunta tuomittiin avunannosta, koska he ikään kuin ummistivat silmänsä pihassaan tapahtuneelta teurastukselta. Vaikka he eivät olleet tapahtumahetkellä paikalla, he olivat tuoneet paikalle suojapeitteen. Lampolan pitäjät olivat lisäksi kaivaneet teurastusjätteille kuopan, jonka he myöhemmin peittivät. Teko rikkoi eläintautilain määräyksiä, koska maahan haudattiin muun muassa riskiaineisiin luettuja lampaitten pernoja, sykkyräsuolia ja päitä.
Näinä BSE:n aikoina… Aika huoletonta ja täysin edesvastuutonta toimintaa. EU:n aikakausi on tuonut tullessaan myös omavalvonnan – tai itse asiassa valvomattomuuden. Tämä on yksi esimerkki siitä miten se ei aina toimi. Pariskunnan etninen alkuperä jäi ainakin minulle epäselväksi, mutta haluaisin mielelläni tietää sen. Jos kyse on etnisesti suomalaisista ihmisistä, niin ihmettelen ja paheksun heitä vielä ulkomaalaistaustaisia tekijöitä enemmän. Suomalaisen pitää tuntea maansa lainsäädäntö. Jos suomalainen ns. huoraa itsensä näissä asioissa ollaan hyvää vauhtia matkalla kohti välinpitämättömyyden, vääryyden ja ahneuden helvettiä.
Tapahtumien kulku yksinkertaistettuna on seuraava. Yksi miehistä oli käynyt teurastamassa janakkalalaisella tilalla kaksi lammasta jo huhtikuussa 2006. Toukokuussa hän oli liikkeellä viiden muun miehen kanssa, koska tarkoituksena oli hankkia paitsi lihaa omaan käyttöön myös juhlia isommalla porukalla poikavauvan syntymää. Toisella kerralla teurastettiin seitsemän lammasta yksitellen suojapeitteen päällä. Tekijöitten mukaan eläintä rauhoiteltiin ensin, minkä jälkeen veistä käyttänyt henkilö lausui Allahin nimen ja viilsi lampaan kaulasuonet poikki. Muut miehet pitivät eläintä aloillaan.
Oikeuden todistajana kuulema eläinlääkäri korosti sekä yleisen käsityksen että lain katsovan, että teurastaminen ilman tainnutusta on julmaa ja aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kipua. Syytetyistä kaksi tunnusti lampaiden sätkineen jonkin aikaa, ennen kuin ne kuolivat verenhukkaan. Oikeuden mukaan se osoitti tekijöitten havainneen lampaille aiheuttamansa kärsimyksen niin, että eläinsuojelulain rikkominen tulkittiin tahalliseksi.
Asetuksessa on erillinen pykälä uskolliselle teurastukselle. Se sallii verenlaskun aloittamisen samanaikaisesti tainnuttamisen kanssa, mutta ei kuitenkaan tainnuttamatta. Lisäksi edellytetään teurastusta asianomaisessa laitoksessa ja eläinlääkärin läsnäollessa.
Miltei kaikki syytetyt vetosivat huonoon lakipykälien tuntemukseen. Oikeus kuitenkin katsoi ulkomaalaisten asuneen Suomessa niin pitkään – 6-16 vuotta -, että heiltä voi kohtuudella vaatia Suomen teurastusmääräysten tietämystä. Lampolan pitäjien olisi pitänyt selvittää islamilaisen teurastustavan laillisuus, koska he tiesivät asiakkaittensa tappavan lampaat omien uskonnollisten perinteittensä mukaisesti. Yksittäisten päiväsakkojen määrä vaihtelee 30:stä 40:een.
Kihlakunnansyyttäjä Kaisa Hallenberg-Roineen tiedossa ei ole, että Suomessa olisi aikaisemmin jouduttu punnitsemaan islamilaisen teurastuskäytännön lainmukaisuutta.
Minä toivon sitä, että syyttäjä Hallenberg-Roine valittaa tuomiosta hovioikeuteen.
Tällainen julma teko osoittaa mielestäni sen etteivät tekijät kunnioita suomalaista oikeusjärjestystä eivätkä lainsäädäntöä. Mitä luulette kunnioittavatko nämä tekijät muita suomalaiseen kulttuuriin kuuluvia asioita? Herää kysymys; jos tekijät ovat valmiita rikkomaan lakia tällaisessa asiassa, niin mitä muuta he ovat valmiita tekemään? Minkälaista kunnoitusta suomalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa kohtaan tällainen teko osoittaa? Ei uskonto eikä kulttuuri voi olla Suomen kaltaisessa maassa tuomiota lieventävä peruste. Päin vastoin.
Tämä tapahtuma osoittaa mielestäni ainakin sen, että lakia on rikottu – ainakin lampolaa pitävän pariskunnan osalta – tarkoituksellisesti. Minä olen ymmärtänyt sellaisen vanhan totuuden kuin, maassa maan tavalla tai maasta pois, kuuluvan suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen perusteisiin.
Kun nämä etnisesti-jotain-muuta-kuin-alkuperäiskulttuuria-edustavat ihmiset ovat kuitenkin asuneet Suomessa niinkin pitkään kuin 6-16 vuotta, heiltä voi – ja pitää – kohtuudella vaatia Suomen teurastusmääräysten tietämystä.
Heiltä pitää kohtuudella vaatia myös ymmärrystä. Ymmärrystä siitä mikä on Suomessa sallittua ja mikä kiellettyä. Ennakkopäätöstä odotellessa.
Lähteet:IS, STT
Kullervo Kalervonpoika 
30.05.2007 at 8:45 pm
Oletko Kullervo ottanut tämän tapauksen puheeksi eläinsuojeluväen edustajien kanssa? Se olisi hyvä astinlauta keskusteluun monikulttuurista – heikäläisissä kun on paljon ”suvaitsevaistoa”
30.05.2007 at 9:04 pm
Kekke:
Minulla on sellainen muistikuva, että aika suurella osalla näistä ns. eläinsuojeluväkeä edustavista aikuisista, on tuon rituaaliteurastuksen kohdalla ns. sokea piste.
Kullervo
31.05.2007 at 9:46 am
Kyllä Animaliaa, kettutyttöjä jne. kannattaa muistuttaa, joten panepa viestiä ja linkkiä menemään ao. tahoille.
28.12.2009 at 10:39 am
Totta, eläinten oikeuksia ajavat järjestöt eivät ota kovinkaan näkyvästi kantaa tähän asiaan. Toisaalta, islamilaiset teurastukset edustavat Suomessa kyllä aika pientä osaa eläinten tarpeettomista kärsimyksistä.
Tunnet varmaan eläinsuojelulain? Koetko yhtään, että islamilaisesta teurastustavasta älähtäminen ja samaan aikaan eläinoikeusliikkeen kritisoiminen julkisuushaikuisuuden ajamaksi toiminnaksi olisi ristiriitaista? Suomen eläinsuojelulaki kieltää tällaisen toiminnan, mutta se kieltää myös sikatiloilla tapahtuvan eläinrääkkäyksen jossa eläimiä on valtavasti enemmän, kärsimykset kestävät valtavasti pidempään ja tekijöillä ei ole takanaan EDES uskonnollista syytä teoilleen (ei sillä, mielestäni uskonto on huono tekosyy yhtään millekään).
Kirjoituksiasi enemmän lukiessa on usein vaikea löytää mitään punaista lankaa siitä mitä vastustat ja mitä kannatat. Tuntuu että sinua ärsyttävät vasemmistolaisuus ja vieraat kulttuurit, mutta esimerkiksi eläinten oikeuksien kohdalla olet todella valikoiva.
Yksittäisiä tekstejäsi on mukava lukea ja niissä käytetään värikästä kieltä. Mitään muuta arvoa on vaikea antaa kirjoituksille joissa asioita vastustetaan ja puolustetaan epäloogisesti, lähinnä kai omista ”musta nyt tuntuu tältä” -lähtökohdista käsin. Vähän kuin juttelisi toiviomatkalaisen kanssa.
28.12.2009 at 5:03 pm
Kiitos kommentistasi.
Toistaiseksi. Halal- ja kosher-teurastusten laillistaminen oli askel taakse päin, eikä kenelläkään ole yleensä tapana luopua kovinkaan innokkaasti saavuttamistaan asioista, privilegiosta tai eduista.
Eläinoikeusliike on joutunut erään Akuliina Saarikosken kautta tehtyjen havaintojen jälkeen tässä blogissa suurennuslasin alle. Suomalaista aktiivivasemmistoa tarkastellessa ei voi välttyä sellaiseltahavainnolta, että suhteellisen pieni joukko ns.aktivisteja käyttää mitä erinäisimpiä asioita keppihevosinaan päästäkseen haluamaansa yhteiskunnlalliseen muutokseen – esimerkiksi OE:lle liikettä.
Kritiikki kohdistuu näin ollen toimijoihin ja metodeihin – ei itse asiaan, josta blogin ylläpito kantaa varmasti yhtä suurta huolta kuin Sinäkin.
Tätä blogia toimittaa pääsääntöisesti kolme ihmistä + pari avustajaa. Vaikka maailmankatsomuksemme on suhteellisen yhteneväinen, jaamme toki näkemyseroja. Se saattaa kieltämättä aiheuttaa väärinymmärryksiä ja ristiriitaisuuden tuntua. Pyrimme kuitenkin siihen, että artikkelin kirjoittaja kommentoi itse kirjoitustaan. Ulko- ja kirjoitusasusta vastaa yksi (pääsääntöisesti) yksi ihminen.
Kritiikkisi on huomioitu, kiitos siitä.