Uutisvuo toi eilen uutisen Suomussalmelta. Nuori mies ampui entisen tyttöystävänsä ja itsensä. Surmansa saivat noin 20-vuotias mies ja 16-vuotias tyttö. Nuoret olivat aiemmin seurustelleet keskenään.

Poliisin mukaan mies surmasi ensin entisen tyttöystävänsä omakotitalon pihamaalla noin kello 9.30. Sen jälkeen hän ampui itsensä. Laukausten äänet kuuluivat naapuriin, josta hälytettiin heti paikalle poliisi. Teot tapahtuivat Pitämän omakotitaloalueella reilun kilometrin päässä Suomussalmen keskustasta.

”Tapahtumapaikka oli tytön ystävättären kotitalo, missä surmansa saanut oli yöpynyt. Ampuja oli ollut yön omien kavereidensa luona eri paikassa”, ylikonstaapeli Pekka Piippo Suomussalmen poliisista kertoo. Laukaukset ammuttiin luvallisella haulikolla, johon kuitenkaan pojalla ei ollut Piipon mukaan hallussapitolupaa.

Veriteon motiivi oli poliisin mukaan nuorten seurustelusuhteessa edeltävänä yönä tapahtunut välirikko.

Mikä tässä uutisessa sitten pysäytti? Eikö näitä intohimorikoksia tapahdu tuon tuosta eri puolilla Suomea? Kyllä – mutta tähän näyttäisi liittyvän muutakin. Tämän verityön lisäksi pysäytti tieto siitä, että Suomussalmella on viimeisen puolentoista vuoden aikana tehty 12 itsemurhaa. Osa näistä itsetuhon uhreista on ollut varsin nuoria.

Mikä tämä Suomussalmi sitten on? Suomussalmi on kaunis kainuulainen kunta – tarkemmin ottaen se on Kainuun, Koillismaan ja Vienan Karjalan kulmauksessa. Sen historia on täynnä merkkejä kivikaudesta, vaara-asutuksesta, nälkämaan maanviljelystä, raivaajakulttuurista, tervaperinteestä, sodista, uitoista, metsästyksestä ja kalastuksesta – sekä poronhoidosta. Tämä Ilmari Kiannon kotikulma on luonnoltaan kaunis. Kiantajärven ja Emäjoen vesistöistä Vienan Karjalaiseen Hossaan saakka.

Suomussalmi on kainuulaisittain vireähkö 10000 asukkaan kunta. Se sijaitsee itärajalla – vilkkaan viitostien varressa, aika tarkalleen Kajaanin ja Kuusamon välissä. Naapurikuntia ovat Hyrynsalmi, Kuusamo, Kuhmo ja Puolanka. Suomussalmi on kuuluisa sotien aikaisesta historiastaan. Suomussalmen taistelut ovat jääneet suomalaiseen sotahistoriaan tulikirjaimin poltettuina. Raatteen tien sankarit kuuluvat suomalaiseen yleissivistykseen.

Suomussalmella on hotelli, kylpylä, terveyskeskus, lukio, Alko, hyvät ruokakaupat ja R-kioski – jopa ravintoloita vaikka se ei ole yksi näistä turismista osin elävistä pohjoisen pitäjistä. Työttömyysprosentti on laskenut alas siitä mitä se oli pahimmillaan Itse asiassa Suomussalmi on taloudellisesti vireämpi kuin laskettelukeskuksista osittain elävät naapurinsa Hyrynsalmi ja Puolanka. Matkailulla vaurastumaan onnistunut Kuusamo on sitten taas ihan eri juttu.

Kainuulainen kansa on huumorintajuista, sitkeää ja ystävällistä vieraitaan kohtaan. Kansanluonne on lähempänä karjalaista kuin pohjalaista tai savolaista. Kainuulaiset ovat kaikessa positiivisuudessaan kuitenkin omanarvontuntoisia vaikka sitä ei aina vieraalle näytetäkään.

Kaikesta tästä huolimatta väkivalta elää ja voi hyvin Suomussalmella – ja muuallakin Pohjois-Suomessa. Suomussalmella tehdään tällä hetkellä enemmän itsemurhia kuin muualla Kainuussa. Viimeisen puolentoista vuoden aikana 12 suomussalmelaista on tappanut itsensä. Edellinen itsemurha-aalto sattui vuosituhannen vaihteessa. Esimerkiksi Kainuussa Puolangalla ja Kajaanissa on todettu samankaltaisia ilmiöitä, samoin Koillismaalla sijaitsevalla Pudasjärvellä.

Pohjois-Suomen itsemurhat eivät ole uusi ilmiö. Tämä ei ole vain ja ainoastaan Suomussalmea koskeva ilmiö. Tässä Suomussalmen itsemurha-aallossa on kuitenkin omia – yksilöllisiä – piirteitään.

Viimeisen puolentoista vuoden aikana Suomussalmella itsemurhaan ajautuneista 11 oli miehiä. Ikäjakauma asettuu 20–57-vuoden välille. Puolet heistä asui taajamassa, loput kaukaisilla syrjäkylillä.
Yhteistä heille olivat pulmat viinan ja sairauksien kanssa. Samoin se, että ongelmiin oli hyvin vaikea hakea – ja saada – apua. Nuorten itsemurhissa takana on yleensä masennusta, ja neljä viidestä 13–20-vuotiaasta itsemurhan tekijästä on mies.

Kainuussa itsemurhia tehdään selvästi enemmän kuin muualla Suomessa. Esimerkiksi vuonna 2005 niitä oli Kainuussa melkein viisi kertaa enemmän kuin Ahvenanmaalla, jossa niitä tehtiin vähiten. Suomussalmen itsemurhat eivät ole kuitenkaan tilastollisesti tarkastellen lisääntyneet eivätkä vähentyneet viimeisen 17 vuoden – huolimatta näistä viime aikojen synkistä luvuista. Jostain syystä niitä tehdään Suomussalmella jatkuvasti enemmän kuin esimerkiksi saman maakunnan eteläisimmissä kunnissa – kuten Paltamossa tai Sotkamossa.

Missä syy tähän kehitykseen? Sekä tähän nyt Suomussalmella tapahtuneeseen, että yleisesti aalloittain Pohjois-Suomessa esiintyvään ilmiöön.

Työttömyys, viina, kirves ja perhe – lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe.

Näin lauloi aikanaan Eppu Normaalia ja osui oikeaan kuvatessaan kehitysketjua pahimmillaan. Mutta ovatko nämä yhdessä tai joku niistä erikseen se selittävä syy näille surullisille tapahtumille?

En usko. En todellakaan usko sitä, että pelkästään työttömyys, päihdeongelmat, sosiaalinen kurjistuminen, kulttuuri, näköalattomuus elämän suhteen tai ihmissuhdeongelmat ovat yksinään tai muutama asia keskenään sekoitettuna pohjimmainen syy näihin tapahtumiin.

Mutta kun näitä tekijöitä yhdistetään sopivassa suhteessa, saadaan aikaan inhimillinen tragedia – ja maailmanloppu sanan perimmäisessä merkityksessään. Mutta sekään ei kuitenkaan riitä selitykseksi sille tärkeälle kysymykselle, että mistä kaikki johtuu?

Jos tuosta joukosta lähdetään kaivamaan asioita ja etsitään perimmäistä syytä, niin väittäisin sen olevan vielä kauempana henkilökohtaisessa ja yhteisöllisessä historiassa. Nuo edellä luetellut asiat ovat lähinnä seurauksia ja pahimmillaankin vain jatkovaikutuksia luovia syitä.

Perusongelma saattaa olla muuttuvan ympäristön ja perityn kulttuurin välinen konflikti.

Maailma on muuttunut lujaa vauhtia 1960-luvulta alkaen. Maaltapakoa ja Ruotsiin suuntautunutta muuttoliikettä on seurannut maan sisäinen muuttoliike maaseudulta kasvukeskuksiin ja pohjoisesta etelään. Työpaikat ovat kadonneet näistä kainuulaisistakin kunnista ja harvat jäljellejääneet ovat kilpailtuja ja haluttuja. Sama kehitys koskee nuorisoa ja etenkin nuoria naisia. Maanviljelyn – ja siihen liittyvien muiden elinkeinojen – tulevaisuus koko Suomessa näyttää nykyisen EU-jäsenyytemme varjossa varsin epävakaalta ja turvattomalta.

Suomussalmi ei näytä nykyisessä maailmassa kovinkaan suurta tulevaisuutta lupaavalta paikalta.

Kun tähän lisätään – ehkä avoimelta vaikuttava – mutta paljon hiljaisuutta, tuskaa ja vaikenemista sanoissaan pitävä perinteinen kulttuuri, niin kehitysketjun aloituspalat ovat koossa ja valmiina. Kun kotikunnan nuorison paras osa hakeutuu koulutuksen kautta vielä muualle eikä palaa takaisin saamme lisämausteita jäljelle jääneiden kehityskulun keittoon.

Vaikka Suomussalmen työttömyysprosentti on laskenut alle 16:sta ja nuorisotyöttömyys on painunut alle maan keskiarvon, niin tulevaisuus ei näytä välttämättä näytä yhtä hyvältä kuin kasvukeskuksessa.

Tämä on tavallaan tietysti kovin ymmärrettävää. Ihmiset haluavat kokea ja nähdä enemmän kuin maahan ja maatilaan sidottuina olleet vanhempansa. Mutta miten saada nämä ihmiset palaamaan vakiintuneina ja perheellisinä takaisin kotiseudulle? Miten saadaan tuosta ympäristöstä sellainen että se on hyvä ja turvallinen kotiseutu? Sellainen johon ihmiset muuttavat ja jota kehitetään normaalisti – keinotekoisen aluepolitiikan sijaan.

Olen joskus kirjoittanut, että matkailu on osa kokonaisratkaisua. Se on nimenomaan ja ainoastaan vain osa sitä. Matkailun palveluksessa olevat ihmiset joutuvat tosin hankkimaan toisen työn osaksi vuotta. Tämä ei ole ongelma niissä harvoissa kunnissa, jossa matkailu on oikea elinkeino. Tarkoitan tällä nyt lähinnä Inaria, Rovaniemeä, Kittilää ja Kuusamoa. Muualla matkailun autuaaksi tekevään voimaan ei kannata luottaa ainoana elinkeinona. Tämä on nähty. Noissa voimakkaan matkailun keskuksissa elinkeino pystyy luomaan matkailua tukevia palveluja ja uusia elinkeinoja.

Lisäksi matkailu on ympäristönäkökulmasta katsottuna kaksiteräinen miekka. Se kuluttaa luontoa ja turmelee alkuperäiskulttuuria. Se on asiana sellainen, jonka seurannaisvaikutuksia kannattaa miettiä todella tarkasti.

Olisi erittäin hyödyllistä miettiä yhteiskunnalliselta kannalta sitä , miten nykyteknologiaa ja tietotekniikkaan perustuvia palveluita saataisiin houkuteltua näihin maaseutukeskuksiin. Miten saataisiin luotua oikeita työpaikkoja myös maaseudulle? Oikeiden työpaikkojen mukana paikkakunnalle muuttaa myös oikeanlaista väkeä. Koulutettua ja hyväpalkkaista. En usko kovinkaan monen lapsiperheen unelman olevan kerrostaloasunto Turun Varissuolla tai Helsingin Vuosaaressa.

Vielä yksi erittäin tärkeä asia.

Terve ja jäseniensä yksityisyyttä kunnioittava yhteisöllisyys on paras lääke jäsentensä henkiselle pahoinvoinnille. Nyky-yhteiskuntamme on liian hektinen ja egosentrinen – siihen pitää tulla muutos. Muuten myös muut paikat kuin Suomussalmi alkavat voida ajan mittaan entistä huonommin.

Nuorisossa on tulevaisuus – kaikesta huolimatta. Uskon siihen, että nuorisoon voi vaikuttaa – seuraukset ovat sitten joko toivottuja tai epätoivottuja. En usko siihen, että yhteiskunnan pitää antaa nuorisolle kaikki valmiina. Puitteita ja ohjausta voidaan – ja pitääkin – järjestää, mutta tekeminen ei saa olla valmiiksi pureskeltua ja sosiaalitanttojen ohjauksessa tapahtuvaa henkistä masturbointia. Harrastetoiminnassakin pitää olla selkeä suunta ja sen pitää sisältää verta, hikeä ja kyyneliä. Lisäksi se on sellaista mitä kukainenkin itse haluaa. Valmiiksi saatua ei kukaan arvosta.

Kun nuoriin luotetaan ja heidän annetaan toteuttaa itselleen tärkeitä asioita, ohjataan tulevaisuuden vastuunkantajia myös epäitsekkyyteen, solidaarisuuteen, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja terveeseen itsetuntoon.

Kaveria ei jätetä!

Lähteet: STT, HS, Suomen mielenterveysseura, Kainuun liitto, Hattu und Hiha

Mainokset