Olen käsitellyt pariin otteeseen nykynuorison puuhasteluja talonvaltauksen ja kommuunien kanssa. Tuohon surkuhupaisaan puuhasteluun liittyvät tekstit löytyvät täältä ja täältä.

Sain palautepostiini kommentteja kommuunielämästä ja sen mahdollisesta sopivuudesta joillekin ihmisille. Minä väitän puolestani, että kommuuni ei sovi kenellekään ihmiselle.

Kommuuni tuo ihanan ja auvoisen solidaarisen ja sosialistisen tulevaisuuden airut! Paikka jossa kaikki rakastavat toisiaan, käyttäytyvät epäitsekkäästi ja ovat tasa-arvoisia – jotkut tosin taitavat olla tasa-arvoisempia kuin toiset. Paikka jossa omaisuuteen, pikkuporvarillisuuteen, perheeseen ja vanhanaikaiseen parisuhteeseen liittyvät kahleet on katkottu ja rintsikat poltettu roviolla.

Vai olisikohan se totuus kuitenkaan ihan noin?

Totuus on se, että tuollainen hierarkiaton hierarkia on omiaan luomaan moraalittomuutta ja nostamaan toiset ihmiset toisten yläpuolelle. Taloudelliset väärinkäytökset, mustasukkaisuus, sukupuolitaudit, riidat ja toisten hyväksikäyttö – suoranainen orjuuttaminen – ovat todellisempi näkymä kommuuneihin. Ihmisellä on tapana toistaa erehdyksiään ja nuoremmat sukupolvet toistavat edellisten sukupolvien virheitä – kollektiivisesti. 😉

Kommuuneja on kokeiltu ennenkin. Richard Stites kertoo kirjassaan Revolutionary Dreams ( Oxford 1989 ) paljon mielenkiintoisia esimerkkejä siitä kuinka sosialismi ei toimi – ja kuinka se ei toiminut muinaisessa Neuvostoliitossakaan. Suosittelen tätä teosta lämpimästi kaikille kielitaitoisille vasemmistolaisille haihattelijoille.

Kommunalka ( коммуналка ) – joka on lyhennys sanoista Kommunalnaja kvartira (коммунальная квартира) vietiin neuvostoliitossa äärimmäisyyksiin. Yleisliittolainen Nykyaikaisten arkkitehtien liitto ( OCA ) toimi tuolloin kommuunisuunnittelun edistyksellisenä kehtona. Erityisesti toveri V.Kuzmin edusti nerokasta ennakkoluulottomuutta ja täydellistä irtautumista pikkuporvarillisuuden kahleista.

Kuzmin suunnitteli kommunalkan sijoitettavaksi suureen rakennuskompleksiin. Toveri Kuzminin edistyksellisessä projektissa eri sukupuolilla oli oma siipensä. Kaikkien kansalaisten piti asua kuuden hengen huoneissa – jopa lapset oli sijoitetu erilleen vanhemmistaan. Kuitenkin avioparien piti asua vierekkäisissä – väliovella erotetuissa – huoneissa. Tämä sen vuoksi, että jos pari sattui eroamaan toisistaan virallisesti, entinen pariskunta oli helppo eristää toisistaan lukitsemalla väliovi.

Jep…

Naisten vapautuksen – ja yleisten ruokakustannusten alentamisen – vuoksi kommunalkaan suunniteltiin yhteiskeittiö kaalikeiton valmistamiseen. Tällainen ratkaisu tarjosi loistavan mahdollisuuden emännille vuorotella ruoanlaitossa. samalla voitiin kontroll… ei kun luoda kollektiivista yhteishenkeä pakottamalla perheet syömään yhdessä. Toveri Kuzmin laati nerokkuudessaan häikäisevän huipputehokkaan aikataulun kommunalkan jäseniä varten. Päivä alkoi 06.00 ja valot sammutettiin kello 22.00. Aamutoiletti oli kello 06.15 – 06.25 ja päivällä oli kyseisen laitoksen käyttöön varattu aikaa kello 17.00 alkaen peräti 3 minuuttia per kansalainen! Jopa itse Aleksei Grigorjevitš Stahanov (Алексей Григорьевич Стаханов) kalpenee näiden iskurisuunnitelmien edessä!

Asiaan kuuluvana -tai kuulumattomana – anekdoottina voidaan pitää myös Neuvostoliitossa esitettyä ajatusta pikkuporvarillisen avioliittoinstituution lakkauttamisesta kokonaan. Sen tilalle ehdotettiin julkisia yhdyntäkoppeja. Näissä kopeissa kansalaisilla olisi ollut mahdollisuus hoitaa lisääntymiseen ja sukupuolielämään liittyvät tarpeet haittaamatta kommunistista ihanneyhteiskuntaa ja sen rakentamista.

Tämän ajatuksen äiti oli Nadežda Konstantinovna Krupskaja (Надежда Константиновна Крупская). Jälkimaailma muistaa hänet näitä edistyksellisiä ajatuksia paremmin siitä, että hän oli Vladimir Iljitš Leninin (Влади́мир Ильи́ч Ле́нин) vaimo. Poroporvarillisen avioliiton kautta.

Vielä eräs asia.

Tulipa tässä mieleeni eräs ajatus… Oletetaanpa muutaman vanhemman ihmisen ryhtyvän harrastamaan kansalaistottelemattomuutta. He perustavat ryhmän joka valtaa sopivaksi katsomansa tilan itselleen. Käyttämällä suhteitaan he saavat median paikalle ja ymmärrystä hankkeelleen. Tila luovutetaan valtaajille ja nämä käyvät remontoimaan tilaa itse sopivaksi katsomaansa tarvetta varten.

Pikku hiljaa tähän vallattuun tilaan valmistuu upeita asuntoja sekä toimitiloja sidosryhmään kuuluville Pk-yrityksille. Ylimääräisestä osasta vallattua rakennusta tehdään ns. monikäyttötila. Tilaa luovutetaan käytettäväksi – sopivaa korvausta vastaan – sopiville vuokralaisille. Siis niille joiden maksuvalmius riittää ja luottotiedot ovat kunnossa. Jossain vaiheessa tilaan syntyy ravintola ja muita aktivismia tukevia ulkopuolisia yrityksiä. Sellaisia, jotka pystyvät maksamaan sopivaksi katsotun vuokran.

Miltä vaikuttaa?

Mahdotonta, sehän on kapitalistisikojen ja porvareiden härskiä rahastamista – ei tuollainen ole kansalaisaktivismia.

Olisiko sitten noin? 😉

Vaikka esimerkki vaikuttaa kärjistetyltä, niin uskokaa huviksenne pari tosiasiaa:

Totuus on monesti tarua ihmeellisempää. Eikä elämä ole reilua.

Lähteet: Richard Stites, Revolutionary Dreams ( Oxford 1989 ), Esa Seppänen, Avaran sielun anarkia ( Pieksämäki 2002 )

Mainokset