Kuten olemme päivän uutisvirrasta huomanneet, hallitus siunasi tänään 30 neliökilometrin aluesiirron Sipoolta Helsingille.

Kaikissa muutoksissa on yleensä mukana lauma omaa etuaan ajavia siipiveikkoja – eli kansanomaisesti lokkeja. Jonkinlainen yllätys tässä tapauksessa on se, että joukon mukana saaliin jaolla on Suomen luonnonsuojeluliitto.

Tuskin hallitus oli saanut päätöksensä mahdollistaa omakotiasumisen uudelleen Helsingissä, niin paikalle pärähti Suomen luonnonsuojeluliitto omien vaatimustensa kanssa. Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan Lounais-Sipoon siirtyminen Helsingille lisää tarvetta Sipoonkorven kansallispuiston perustamiseen. Liitto vaatii, että kansallispuistohanketta on nyt joudutettava.

”Sipoonkorpi on tärkeä sekä luonnolle että ihmisten virkistyskäytölle. Lounais-Sipoon rakentaminen uhkaisi sekä Sipoonkorpea että sen ekologisia yhteyksiä muihin suojelualueisiin”, sanoo liiton vs. luonnonsuojelupäällikkö Tapani Veistola.

Sipoonkorvessa asuu – toki – uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja. Luonnonsuojeluliitto on erityisesti huolestunut alueen linnuista. Linnuista siellä viihtyvät muun muassa metso ja harmaapäätikka.
Luonnonsuojeluliiton mielestä rakentaminen Sipoon alueella pitäisi suunnata Sipoonkorven sijasta Kerava-Nikkilä-radan suuntaan.

Ei nyt ihan noinkaan…

Sipoonkorvessa on toki luonnonarvoja mutta samoja arvoja löytyy Porvoon Karhunkorvesta ja jo olemassa olevasta Nuuksion kansallispuistosta. Nuuksion kansallispuistoa on sen perustamisen jälkeen laajennettu tietoisesti esimerkiksi Luukin suuntaan ja siitä on pyritty luomaan pääkaupunkiseudun todellinen suuri kansallispuisto. Tätä vasten tarkasteltuna tarvetta toiseen suureen kansallispuistoon Helsingin välittömässä läheisyydessä ei ole. Pitää myös muistaa, että kansallispuisto ei ole – toisin kuin luonnonpuisto – mikään luontoreservaatti.

Kun luonnonsuojeluliiton ääni nousee falsettiin metson (Tetrao urogallus) ja harmaapäätikan(Picus canus) puolustamiseksi on syytä muistaa, että kumpaakin lajia esiintyy myös muualla – ei pelkästään Sipoonkorvessa.

Uskokaa pois, olen jo myös metsästäjänä ja metsänomistajana varsin kiinnostunut asiasta ja valveutunut sen suhteen

Suomen luonnonsuojeluliitto oli vielä 1970-luvulla rationaalinen ja tarpeellinen järjestö. Hiljakseen 1980-luvun aikana ja etenkin sen jälkeen sille kävi huonosti. Se joutui luonnosta vieraantuneiden viherpiipertäjämilitanttien käsiin. Järjestöön tuli outoja piirteitä ja osa sen jäsenistä ryhtyi pitämään suomalaista ihmistä sekä omanaan ja luonnon vihollisena. Ajat pahenivat. Kuvioihin hyppäsivät Greenpeace-hihhulit ja muut entistä aggressiivisemmat muodot tästä heidän luonnonsuojeluksi kutsumasta elämäntehtävästä.

Nämä itseään luonnonsuojelijoiksi kutsuvat ihmiset ovat suurimmalta osin valuneet kauas luonnon ja ihmisen välisestä suhteesta. Siitä luonnollisesta suhteesta, jossa ihminen on osa luontoa. Tämä on aika lailla sopiva määrite suurimpaan osaan nykyvihreistä.

Minä kutsun todelliseksi luonnonsuojeluksi luonnonsuojelullisten toimenpiteiden lisäksi myös ihmisen vastuullista suhdetta luontoon. Se pitää sisällään metsästyksen, kalastuksen, marjastuksen, virkistysliikunnan – mutta myös maa- ja metsätalouden, liikenteen sekä kaikki ne muut elinkeinot jotka ovat luonnon kanssa tekemisissä ja siihen sidoksissa.

Ei suomalaista luontoa voida – vaikka viherpiipertäjät niin haluaisivatkin – museoida muun Euroopan tarpeita varten eurooppalaiseksi luontoreservaatiksi. Kyllä meillä on edelleen oikeus hyödyntää luontoamme – vastuullisesti.

Olennaista – ja otsikkoon liittyvää – on tämä. SLL:n kommentin jälkeen näyttää siltä, että se alue mikä nyt varattiin muun muassa omakotitalojen rakentamiseen, pitäisikin tämän pienen ja fanaattisen painostusryhmän toimesta suojella kansallispuistoksi.

Kun luonnonsuojeluliitto vaatii asutuksen keskittämistä Kerava – Nikkilä radan suuntaan, se on lahjakkaasti unohtanut sen miksi maansiirto tehdään – tai se toimii omien tarkoitusperiensä pohjalta. Tämä koko projekti on käynnistetty siksi, että Sipoolla – lue: Nikkilä – ei ole ollut, ei ole eikä tule olemaan halua kaavoittaa alueitaan suomenkielisten perheiden omakotitalotonteiksi. Tämän vuoksi maat siirretään Helsinkiin.

Jatkaessaan vaatimuksiaan samalla linjalla, luonnonsuojeluliitto haluaa ilmeisesti torpedoida koko yhteiskunnallisesti tärkeän hankkeen ja ajaa helsinkiläiset entistä ahtaampiin ja monikerroksisimpiin lähiöihin? Suomen kielestä löytyy eräs ruma sana näille rumille alueille: slummi.

Kun te nuoremmat sukupolvet mahdollisesti saatte joskus Helsingin kaupungin omakotitalotonttinne entisen Sipoon alueelta, teidän kannattaa varautua.

Varautua mihin? No tietysti homelatvaisiin viherhörhöihin. Sellaisiin jotka sitovat itsensä ketjuilla kiinni omakotitalonne työmaalle ja yrittävät mahdollisimman tehokkaasti estää kotinne rakentamisen.

Kato – tää on nyt just nii uniikki ja arvokas paikka – tiiätsä? Et sä niinqu voi tähän rakentaa. Tää niinku sosialisoidaan nyt – niinqu.

Lähteet: STT, HS