On varsin mielenkiintoista havaita, ettei mielipidemittauksiin valittu normaalivirtanen pysty muodostamaan todellista kuvaa kehitysmaiden elämästä ja arjesta. Mielenkiintoista – mutta myöskin jotenkin tuossa tietämättömyydessään varsin huolestuttavaa.

Asiasta on julkaistu tiistaina kaksi aihepiiriltään osittain päällekkäin menevää tutkimusta. YK – tai itse asiassa sen alatoimisto UNDP -on tilannut kyselyihin pohjautuvan mielipidetutkimuksen. Tähän tutkimuksen haastateltiin toukokuun aikana yhteensä tuhatta ihmistä Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa – huomatkaa otoksen olevan marginaalinen. Tutkittavia pyydettiin arvioimaan kehitysmaiden koulutuksen, elinajanodotteen ja lukutaidon tasoa. Sama tutkimus tehtiin vertailun vuoksi myös Vietnamissa. Vietnamilaisilla oli pohjoismaalaisia huomattavasti parempi tietämys köyhyyden, koulutuksen ja terveyden tasosta kehitysmaissa.

Pitkän ja tietoisen valistuksen kohteeksi joutuneiden – tässä marginaaliotoksessa haastateltujen – suomalaisten enemmistö pitää kehitysmaiden asukkaiden arkea todellisuutta huomattavasti kurjempana. Tämän perusteella on saatu aikaan valheellinen mielikuva kehitysmaista ja tämän mielikuvan perusteella – tutkimukseen vastanneiden – enemmistö kannattaa kehitysavun lisäämistä. Nimenomaan nykyisenkaltaisen kehitysavun lisäämistä. Olen kirjoittanut tuosta Kankkulan kaivosta ennenkin. Esimerkiksi täällä ja täällä.

Pitkäaikaisen mielipidevaikuttamisen – vai sanoisimmeko kenties propagandan? – kohteeksi joutuneiden suomalaisten käsitys kehitysmaista on selvästi synkempi kuin maiden todellinen tilanne. Suomalaiset aliarvioivat muun muassa lasten koulunkäyntimahdollisuuksia, puhtaan veden saatavuutta sekä ihmisten lukutaitoa ja eliniänodotetta.

Propagandamyllyn suorittama mielipiteenmuokkaus on onnistunut yli odotusten. YK:n tilaaman tutkimuksen mukaan vain neljä prosenttia suomalaisista osaa arvioida, paljonko lukutaitoisten aikuisten osuus on kehitysmaissa.Todellinen lukutaitoisten osuus on 79 prosenttia, mutta suomalaiset luulivat yleisimmin sen olevan enintään 30 prosenttia.

Tietojen tasosta pitää ehdottomasti olla huolissaan, sanoi myös YK:n kehitysohjelman UNDP:n tiedottaja Pasi Rajala tiistaina tiedotustilaisuudessa Helsingissä. Hänen mukaansa väärät käsitykset vaikuttavat ihmisten asenteisiin kehitysapua kohtaan, yritysten investointihaluihin ja turistien kiinnostukseen. Rajalan mukaan vääristä käsityksistä ovat vastuussa avustusjärjestöt, jotka kertovat kehitysmaiden kurjuudesta saadakseen lahjoituksia, ja tiedotusvälineet, jotka keskittyvät sotiin ja konflikteihin.

YK:n tutkimuksessa haastatellut suomalaiset suhtautuvat varsin pessimistisesti YK:n vuosituhattavoitteisiin. Vain 16 prosenttia uskoo, että äärimmäinen köyhyys on mahdollista puolittaa vuoteen 2015 mennessä. Tavoitteen toteutuminen näyttää kuitenkin YK:n mielestä mahdolliselta, sillä alle dollarin päivätuloilla elävien ihmisten osuus laski 32 prosentista 19 prosenttiin vuodesta 1990 vuoteen 2004.

Tiistaina julkistettiin myös toinen kehitysyhteistyöasenteita mittaava kysely. Ulkoministeriö on tilannut Taloustutkimukselta perinteisen – kymmenettä kertaa tehdyn – oman tutkimuksensa. Siinä haastateltiin 18. 5.–5. 6 – edelleen suhteellisen pienellä otoksella – 993 suomalaista. Haastattelut tehtiin osana Omnibus-tutkimusta, jossa on kysymyksiä eri aihepiireistä. Eli kehitysmaita koskeva kysymyssarja oli upotettu muun materiaalin sisään.Ulkoministeriön Taloustutkimukselta tilaaman tutkimuksen mukaan noin 60 prosenttia suomalaisista kannattaa kehitysavun lisäämistä.

Runsas neljännes on sitä mieltä, että Suomen pitäisi käyttää kehitysapuun 0,7 prosenttia bruttokansantulosta, kuten YK on suositellut. Viime vuonna Suomen kehitysapu laski 0,39 prosenttiin kansantulosta. Virallinen Suomi aikoo nostaa osuuden 0,7 prosenttiin, mutta vasta 2015. Nykyisen hallituksen välitavoite on nostaa osuus ensin 0,51 prosenttiin 2010. Asiaan liittyvän mielipiteen muokkauksen seurauksena – tai keinona ? – nykyinen porvarienemmistöinen Eduskunta vaati kesäkuussa hallitukselta kunnianhimoisempaa etenemistä.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen (kesk) puolusti hallituksen linjaa eikä nähnyt siinä ristiriitaa kansalaisten toiveisiin. ”Katson kyllä, että tässä asiassa yleinen mielipide on tukemassa hallituksen ponnistuksia.”

Tutkimuksessa kysyttiin myös muuten myös, miten kehitysavun nosto pitäisi rahoittaa. Suosituin vaihtoehto oli uusien rahoituslähteiden, kuten lentomatkustajille suunnatun veron, luominen. Uusia lähteitä kannatti 45 prosenttia vastanneista.

Miten mahtaa muuten muuttua normaalivirtasen mieli kun Lama tulee seuraavan kerran Suomeen rumpuaan pyörittäen? Suomalaiset kun eivät tunnetusti suhtaudu kovinkaan innostuneesti nykyisen verotaakan lisäämiseen. Viimeisen eduskuntavaalin tulos kertoo siitä korutonta kertomaansa…

Tämä julkisuushakuinen nykyisen kehitysapupolitiikan pönkittäminen on sanan varsinaisessa merkityksessä täysin edesvastuutonta touhua.

Etenkin tämä avustusjärjestöjen puuhailu kaikkine huuhaa-projekteineen on härskiä ja edesvastuutonta todellisessa hädässä olevia ihmisiä kohtaan. Se on myös edesvastuutonta niitä hyvätahtoisia – ja hyväuskoisia – ihmisiä kohtaan, jotka haluavat auttaa oikeasti.

SPR – ja myös Kansainvälinen Punainen Risti – olisi syytä ottaa tässä vaiheessa erityisen huomion alle. Punaisen Ristin alkuperäisiä tarkoitusperiä ja sen organisaatiota ei voi ohittaa unohtamatta niiden yleishyödyllisyyttä, puolueettomuutta ja tarpeellisuutta. Lisäksi Punainen Risti on määritellyt tiettyjä kansainvälisiä standardeja. Nämä standardit ovat välttämättömiä katastrofien hallintaan liittyvässä kansainvälisessä yhteistyössä. Mutta vain ja ainoastaan siinä.

Jotenkin nykyistä kehitystä – ajoittain lähempää ja ajoittain kauempaa seuranneena – alkaa mieleen hiipimään epäilys, että Punaisen Risti on uhrannut Oman Tarpeellisuutensa alttarille ne seitsemän perusperiaatetta, joiden pitäisi näkyä sen kaikessa toiminnassa. Nehän ovat inhimillisyys, tasapuolisuus, puolueettomuus, riippumattomuus, vapaaehtoisuus, yleismaailmallisuus ja ykseys.

Tässä on herännyt eräs vakava kysymys; onko Punaiselle Ristille – ja muillekin kansainvälisille avustusjärjestöille – pelkkä järjestön olemassaolo muuttunut syyksi olemassaoloon?

Ajoittain Pentti Linkolan ajatus myös siitä, että todellisesta luonnonsuojelusta ei voida puhua ennen kuin viimeinenkin Punaisen ristin ambulanssi on räjäytetty kappaleiksi, tuntuu määrittelevän todellisuuden kolmiomittauspisteiden koordinaatit. Sen oikean todellisuuden.

Maailma nimittäin hukkuu tällä menolla apinalajiin nimeltään Homo Sapiens ja tämän apinalajin pöhköihin puuhasteluihin. Sen lisäksi omien kukkahattutätiemme propagandamylly on onnistunut sumuttamaan ainakin osan normaalivirtasista mukaan tähän tuomiopäivän junaan.

Valitettavasti.

Lähteet: UNDP, Ulkoministeriö, STT, HS, Pentti Linkola:Toisinajattelijan päiväkirja