Virheet De Röda – kuten Jussi Halla-aho puolueen todellisen olemuksen on osuvasti lanseeranut – ovat valmiita puolustamaan Darfurin pakolaisia viimeiseen suomalaiseen reserviläiseen.

Tämähän sopii puolueen tavoitteisiin mainiosti. No mihin tavoitteisin?

Ajan kuluessa on muodostunut kuva siitä, että kyseisen poppoon tärkeimpiä  puolustuspoliittisia tavoitteita ovat Venäjän ärsyttäminen, Suomen vieminen NATO:on vaikka väkisin sekä itsenäisen puolustuksemme romuttaminen. Lisäksi näyttäisi siltä, että tämä ryhmä haluaa muuttaa Suomen monikulttuuriseksi helvetiksi – sellaiseksi jota kukaan ei viitsi enää puolustaa.

Nykyinen hanke on onnistuessaan kahdella eri tavoin hyödyllinen Virheiden lopulliseen ratkaisuun pyrittäessä. Tässä on loistava mahdollisuus nimittäin uhrata Afrikassa käytävän – ja mahdollisesti laajentuvan – konfliktin alttarille reserviläistemme parhaimmistoa ja sivujuonteena romahduttaa maanpuolustustahtoa.

Nyt on näin, että tämä Suomen puolustuspolitiikan romuttamisesta erityistä huolta kantava viherpiiperölauman eduskuntaryhmä vaatii, että Suomen on osallistuttava YK:n suuroperaatioon Sudanin Darfurissa selvästi suuremmalla sotilaiden lukumäärällä kuin ne 5–10 sotilaspoliisia, jotka Suomi on kaavaillut lähettävänsä ensi vuonna alkavaan rauhanturvatehtävään.

Pikemminkin sadan kuin kymmenen haarukassa, täsmensi eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja suuri sotilaallinen nero, Anni Sinnemäki, kun asiaa keskiviikkoisessa tiedotustilaisuudessa tivattiin.

Taloudelliseen ahdinkoon piittaamattomuudestaan joutuneen opposition harhaanjohtaja Eero Heinäluoma (sd) on ollut samanlaisilla linjoilla – tosin numeroista puhumatta. Myös saman toverikerhon puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta vaati keskiviikkona Suomelta näkyvää panosta Darfurissa. Hänen mielestään päätös tulisi tehdä nopeasti ja Afganistan-selvityksen käsittelyn yhteydessä.

Joukkojen ei tarvitsisi olla valmiina lähtöön heti ensi maaliskuussa vaan niitä voitaisiin lähettää pitemmän ajan kuluessa, Darfurin tilanteeseen – l. veronmaksajien rahoilla Afrikkaa ympäri reissaten – perehtynyt kansanedustaja Pekka Haavisto (vihr) kaavaili issekseen keskiviikkona. Tarkoitukseen voitaisiin Haaviston mukaan käyttää voimavaroja Libanonin operaatiosta vapautuvia suomalaisia joukkoja.

Pekkamme on päässyt matkailun makuun ja saanut mielestään aikaan hyviä tuloksia – ihan issekseen. Kas kun Pekka on toiminut myös Euroopan unionin Sudanin-erityisedustajana vuosina 2005-2007 osallistuen muun muassa Abujassa käytyihin, Darfuria koskeviin rauhanneuvotteluihin tarkkailijana.

Tämä tekee hänestä sotilasasioiden expertin – ainakin Pekasta issestään.

Suomesta löytyy taatusti sellaista osaamista ja tietotaitoa, joka olisi tarpeen tässä operaatiossa, täsmentää Haavisto

No eikö sitä osaamista löydy sitten muualtakin?

Haavisto on myös hyvin iloinen siitä, että Ruotsi ja Norja ovat luvanneet lähettää sata rauhanturvaajaa alueelle, ja hänen mielestä Suomen tulisi ehdottomasti tehdä samaa mittaluokkaa oleva sitoumus eli ”muutamia kymmeniä”.

Muistakaa nyt, että kyse on Saharan eteläpuoleisesta ns. mustasta Afruikasta ja erittäin tulenarasta tilanteesta. Se mitä Haavisto ja Virheet – De Röda haluavat ei ole välttämättä Suomen etujen mukaista…

YK:n ja AU:n yhteishankkeen 26 000 rauhanturvaajasta noin 16 000 tarvitaan Afrikan ulkopuolelta. Haaviston mukaan suurin osa heistä tulee Aasiasta, mutta eurooppalaisten ja amerikkalaisten osallistuminen on myös hyvin tärkeää. Koko Euroopasta pitäisi hänen mukaan saada kokoon joitakin tuhansia turvaajia.

Pekka huomauttaa, että Nato-johtoiset rauhanturvahankkeet, kuten esimerkiksi Afganistan, ovat yleisesti helpommin houkutelleet osallistumista, muun muassa siksi, että ne ovat olleet sotilaallisesti mielenkiintoisempia. Darfur-operaation kaltaiset YK:n rauhanturvaoperaatiot eivät ole herättäneet yhtä paljon innostusta, mikä on Haaviston mielestä harmi, sillä ne ovat poliittisesti erittäin merkittäviä, erityisesti YK:n ja EU:n sekä Afrikan unionin ensimmäisenä yhteisenä operaationa.

Joko Haavisto ei ymmärrä tai sitten hän bluffaa…

Kupletin juoni on nimittäin seuraava:

Eurooppalaisittain kyse on EU:n sotilaallisen voiman näytöstä poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Näistä tärkein on näyttää muulle maailmalle EU:n olevan sotilaallinen ja poliittinen mahti. Tällä hetkellä tämä näytelmä näyttää lähinnä uudelta episodilta eurooppalaisen imperialismin ja kolonialismin synkässä kirjassa.

Näin Haavisto ja Virheet – De Röda juoksevat Eurooppaa johtavien Ranskan, Saksan ja Italian peesissä kuin rakkikoirat. Poliittinen typeryys kun on ikuista – se vain muuttaa ilmenemismuotoaan…

Tulevaisuuden kannalta on Haaviston mukaan hyvin tärkeää osallistua sellaisiin operaatioihin, joissa AU on mukana. Niinikään tulisi edistää maantieteellistä tasapainoa. Solidaarisuutta on osoitettava myös Afrikan mantereelle, ”tasapuolinen lähestyminen olisi hyvä”, Haavisto lisää.

Pekka hoi! Herääpä jo unestasi.

Haaveesi ei tule onnistumaan – ainakaan kovin lähitulevaisuudessa. Mahdoton on mahdotonta – etenkin Afrikassa – eikä kuuden tuuman jööti mahdu viiden tuuman putkeen.

Neuvotteluiden uudelleenkäynnistäminen on ollut suurten ponnistelujen takana. Haavisto on muun muassa matkustellut ympäri Afrikkaa ja Eurooppaa tapaamaan eri sissiryhmien johtajia yrittäen saada heidät koolle. Ryhmät saatiin viimein suostumaan, ja 3.-6.elokuuta saatiin ensimmäistä kertaa seitsemän eri kapinallisryhmän edustajat kahdeksasta istumaan saman pöydän ympärille Tansanian Arushassa.

Kokoontumiseen liittyi suuria riskejä, sillä ryhmät eivät olleet tavanneet keskenään hyvin pitkään aikaan. ”Oli jännittävää nähdä, pystyisivätkö he ylipäätään neuvottelemaan keskenään”, Haavisto kertoi. Hänen mukaan tämä on ollut hyvin kiinnostava operaatio, ja Arushan kokouksen lopputuloksen hän arvioi onnistuneeksi.

Arvio on arvio – käytäntö on käytäntöä…

Eipä onnistu sanoo Kullervo-setä. Tällä puuhastelulla saadaan hyvinkin todennäköisesti aikaiseksi suurempi hässäkkä. Eivät nämä ns. sissiryhmät luovu tavoitteistaan ja suurvaltojen intressit ovat loistavaa bensiiniä kytevän kahinan muuttamiseksi alueelliseksi suursodaksi.

Nämä ns. sissiryhmät – sotaherrojen yksityisarmeijat, idealistiset koohottajat ja ammattirosvot -neuvottelivat loppujen lopuksi keskenään suljettujen ovien takana – sattuneesta syystä omasta pyynnöstään.

Ryhmät pääsivät lopuksi yhteisymmärrykseen ja laativat tavoitepaperin, jonka he jättivät AU:lle ja YK:lle. Yhteinen asiakirja ei ole julkinen, mutta sen viisi pääkohtaa ovat seuraavat:

1. Vallanjakokysymyksessä viitataan Sudanin kriisistä aikaansaatuun kokonaisvaltaiseen rauhansopimukseen, jossa kuitenkaan Darfurin edustajat eivät olleet mukana, kun sopimus tehtiin pohjoisen ja etelän välillä.

2. Hyvinvoinnin tasapuolinen jakaminen koskee öljyä ja muita luonnonvaroja, joista Darfurkin haluaisi saada oman sille kuuluvan osansa.

3. Turvallisuuskysymys pitää sisällään osapuolten halun pitää yllä omia armeijoitaan ja aseitaan, kunnes hallituksen kanssa on sovittu turvallisuuden takaamisesta ja kapinallisten joukkojen integroimisesta osaksi Sudanin omia turvallisuusjoukkoja.

4. Maanomistukseen liittyvät kysymykset ovat hyvin monimutkaisia ja osin paikallisia kiistakysymyksiä, ehkäpä osittain koko Darfurin pitkään jatkuneiden ongelmien syy. Yhteistä ymmärrystä ei lyhyessä kokouksessa ole mahdollista saada aikaan, mutta hyvä alku keskusteluille kuitenkin on saatu aikaan.

5. Viimeisenä kysymyksenä pohdittiin humanitaarisen avun kysymyksiä, joissa osapuolet olivat yksimielisiä ulkoisen avun häiritsemättömän kulun takaamisesta avun tarvitsijoille.

Yleistä aselepoa oli myös kaikkien taholta toivottu hallituksen kanssa, mikä takaisi omalta osaltaan YK:n ja AU:n rauhanturvaoperaation asianmukaisen alkamisen elokuun lopulla.

Ja nyt eletään syyskuuta…

Tässä on kyseessä ainoastaan tulitauko. Kun osapuolet huomaavat tilanteen kääntyneen edukseen, sopimuksella sytyteään naapurin hallussa ollut kylä ryöstelyn, murhien ja raiskausten jälkeen tuleen.

Nämä ovat sellaisia paikkoja ja sellaista seuraa joihin ei pitäisi lähettää suomalaisia ollenkaan. Epämääräiset paikalliset ryhmittymät ja suurvaltojen läsnäolo rappeuttavat YK:n arvovallan ja tilanne jatkuu etupiirikiistana.

Jatkoneuvottelut tullaan Haaviston mukaan pitämään osapuolten keskinäisen seminaarin ja YK:n sekä AU:n edustajien kanssa aikaisintaan lokakuussa. Neuvottelujen paikka on vielä avoin.

Kuten myös pidetäänkö neuvottelut lokakuussa vai ei…

Suomella ei ole mitään syytä osallistua tällaisiin operaatioihin. Intressit ovat selvästi näkyvissä ja koko hanke on haitallinen – sekä Suomen asemalle itsenäisenä EU:n jäsenvaltiona että puolustuslaitoksellemme. Se tullee aiheuttamaan myös arvaamatonta hallaa maineellemme rauhanturvaamisen suurvaltana.

Jotain tolkkua sentään odottaisi hörhöiltäkin…

Lähteet: UM, STT, HS

Site Meter

Advertisements