Kirjoitin männä viikolla siitä kuinka luottamukseni valtiokirkkoomme on pikku hiljaa rapissut pois. Aamuinen Pravda vei sitten lopunkin luottamuksen kirkkoon ja sen työntekijöihin – noin pääsääntöisesti, muutamaa positiivista poikkeusta lukuun ottamatta.

Punalehtemme on nimittäin teetättänyt aika kuvaavan kyselyn. Kysely on suunnattu luterilaisen kirkon kirkkoherroille ja sen tarkoituksena oli selvittää näiden kantoja lainrikkomiseen.

Lainataanpa hieman kirkkoherroja ja heidän omia kommenttejaan:

”Seurakunta ja yksityinen kristitty voi asettua maallisen esivallan lakeja ja päätöksiä vastaan, jos seurakunta kokee ne epäoikeudenmukaisiksi. Tosin lakeja vastaan ei yleensä tarvitse nousta. Kyse on pikemminkin lain tulkinnasta, kuten turvapaikanhakijoiden kohdalla.”
VIHDIN SEURAKUNNAN KIRKKOHERRA PEKKA VALKEAPÄÄ

Joko lainsäädäntö tai sen soveltaminen käytäntöön ei ole terveellä pohjalla. Kristityn elämän perussääntö on kaikkien ihmisten elämän kunnioittaminen, mitä nyt rikotaan. Samalla kyllä käsittääkseni rikotaan aivan selkeästi tämän moniarvoisen yhteiskunnan hyväksymää ihmisoikeuskäsitystä. Tällaista esivaltaa on lupa kritisoida ja toimia kyseisiä päätöksiä vastaan – yhteisesti sovituin pelisäännöin (Suomen ekumeeninen neuvosto), kuten nyt on toimittu.”
KARKKILAN SEURAKUNNAN KIRKKOHERRA JUHANI KORTE

”Kun laki on väärä, sitä vastaan täytyy toimia ja tehdä työtä sen muuttamiseksi. Se nousee jo Raamatusta, eikä mediamyllytyksellä ole asian kanssa mitään tekemistä.”
PERNIÖN SEURAKUNNAN KIRKKOHERRA JUHA HEKKALA

”Kristityn ja kirkon tehtävä voisi olla asettua kriittisesti arvioimaan ja jopa kyseenalaistamaan lakeja ja niiden tulkintaa varsinkin silloin, kun uhattuna on yksittäinen ihminen.”
NAANTALIN SEURAKUNNAN KIRKKOHERRA JYRKI RAUTIAINEN

Nyt on sitten tullut selväksi se, että enemmistö kirkkoherroista on valmis rikkomaan – omasta mielestään – kohtuuttomalta tuntuvaa Suomen lakia ja lähes jokainen ottaisi turvapaikanhakijan suojelukseensa, jos viranomaisten käännytysaikeet tuntuvat epäoikeudenmukaisilta.

Eli nyt on tultu niin pitkälle, että eräät instanssit katsovat viherhörhöjen ja anarkistien tavoin voivansa itse päättää mitä yhteiskunnan määrittelemiä regulaatiota he noudattavat ja mitä jättävät noudattamatta.

Miettikää tilannetta, että me kaikki ja ihan jokainen ottaisimme saman asenteen. Miten kuvittelette yhteiskunnan toimivan tuollaisessa tilanteessa?

Niinpä, niin…

Kaaoshan siitä syntyy. Rikollisten vapaus ja vahvemman oikeus jyräisivät lainkuuliaiset – ja etenkin heikommat – jalkoihinsa.

Onko jonkun muukin mielestä tällainen ajattelu kenties hieman itsekeskeistä, ylimielistä ja paradoksaalista? Onko se jonkun muunkin mielestä vastoin luterilaista oppia siitä, että antakaa Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu ja keisarille se mikä keisarin on?

O Tempora, o Mores…

Ja pahemmaksi menee:

”Esivalta voi demonisoitua, kuten tapahtui natsi-Saksassa. Kirkon ja seurakuntien tulee ottaa ohjeensa Jumalan sanasta.”
SALLAN SEURAKUNNAN KIRKKOHERRA ANTTI KETTUNEN

”Normaalioloissa en toimisi esivaltaa vastaan, mutta Hitlerin Saksan tapaisessa tilanteessa pitää ehdottomasti toimia.”
KAUNIAISTEN SEURAKUNNAN KIRKKOHERRA ARTO LAITINEN

Vai niin… natsikortti heiluu… Suomalaisen kansalaisyhteiskunnan rinnastaminen Hitlerin Saksaan on aika kaukaa haettua.

Ainoa demonisoitumisen uhka yhteiskunnassamme on kaiken maailman vähemmistöjen enemmistöön kohdistama painostus sekä suomalaisen alkuperäiskansan oikeuksien uhraaminen globalisaation ja monikulttuurisuuden alttarille.

Kuten muistamme, Turun Mikaelin seurakunta on tarjonnut käännytyspäätöksen saaneelle iranilaiselle Naze Aghaille asunnon ja tukenut häntä turvapaikan haussa. Kuopion seurakunnat ovat puolestaan auttaneet sudanilaista Anna Ladoa.

Tähän kyselyyn vastanneista 30 kirkkoherrasta 28 on valmis toimimaan samalla tavalla.

”Täytyy olla olemassa foorumi, jossa huijatuksi tulemisen uhallakin uskotaan ihmisen omaan kokemukseen ja kertomukseen”, Pukkilan seurakunnan kirkkoherra Hannu Tiainen perustelee.

Nunnunnuuu… ja se oikeuttaa määrittelemään sen mitä lakeja pitää noudattaa ja mitä rikkoa? Tiaisella on rikollisen moraali.

Ainoastaan Haminan ja Vehkalahden seurakunnan kirkkoherra Jari Pennanen olisi kieltäytynyt tukemasta Naze Aghaita ja Anna Ladoa. Tosin hänkin olisi valmis auttamaan hakijoita, jos käännytys olisi kiistatta epäoikeudenmukaista.

Ai niin – mainitsin aloituksessa, että pari positiivistakin tapausta löytyy joukosta. Otetaanpa nyt nekin esiin:

”En kävisi toimimaan esivaltaa vastaan. Rikkoisin silloin sekä pappisvalaa että sitä, mikä tekee meistä luterilaisia.
Lait ovat nousseet kristillisistä arvoista. Esivallan ja kirkon tehtävänä on tehdä käsi kädessä yhteistyötä.”
HELSINGIN TÖÖLÖN SEURAKUNNAN KIRKKOHERRA AUVO NAUKKARINEN

”Yhteistoiminta viranomaisten kanssa on kaiken a ja o.”
VANTAAN HAKUNILAN SEURAKUNNAN KIRKKOHERRA REIJO LIIMATAINEN

”Luotan suomalaisen oikeusjärjestelmän toimivuuteen ja uskon, että turvapaikan myöntämistä on tarpeen harkita vain harvoissa tapauksissa.”
KESKI-LAHDEN SEURAKUNNAN KIRKKOHERRA PEKKA SÄRKIÖ

Kyselyyn osallistuneista ainoastaan yhdellä kirkkoherralla ei ollut näkemystä asiaan.

Ei kovinkaan yllättäen, ulkomaalaisviraston (Uvi) ylijohtaja Jorma Vuorio heittää lisää vettä myllyyn:

”Uskon, että kyse on roolista, jonka kirkkoherrat näkevät kuuluvan kirkolle. Ei siis siitä, että heidän mielestään viranomainen olisi epäonnistunut toiminnassaan”, Vuorio toteaa.

Hän uskoo, että entistä useampi turvapaikanhakija hakee vastedes suojaa seurakunnista.
”Määrä tulee varmasti lisääntymään, mutta en näe siinä mitään ristiriitaa. Normaalisti nämä turvapaikanhakijat odottaisivat ratkaisua vastaanottokeskuksessa. Tämä on ikään kuin uusi järjestelmä niiden rinnalla”, hän arvioi.

Onkohan Vuorio oikeassa tehtävässä tai mitenkään tehtäviensä tasolla?

Kenelläkään virkamiehellä ei ole oikeutta rikkoa voimassaolevaa lainsäädäntöä – lainrikkomiseen yllyttämisestä puhumattakaan.

Hyysärin asiantuntijana haastattelema Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori Aila Lauha huomauttaa, että Naze Aghain ja Anna Ladon tapauksissa kirkko vastustaa lain tulkintaa, ei itse lakia. Hän ei muista viime vuosikymmeniltä tilannetta, että kirkko olisi toiminut tietoisesti vastoin lakia.

Kyselyn perusteella sellainenkin tilanne tulee ennemmin tai myöhemmin eteen. Kirkkoherrat jakautuvat melko selvästi kahteen leiriin, kun heiltä kysyy seurakunnan oikeudesta asettua maallisen esivallan päätöksiä vastaan.

Kysymykseen vastanneista 17 sallii seurakunnalle tämän ja 10 ei. Kolmen kanta ei ole selvä.

”Näin on kirkko ennenkin tehnyt, ja näin sen on uskallettava edelleen tehdä. Olla äänenä niille, joilla ei sitä ole”, Outokummun seurakunnan kirkkoherra Kaapo Björklund perustelee seurakunnan oikeutta vastustaa maallista esivaltaa.

Vai niin? Olen täysin eri mieltä Björklundin kanssa.

Minusta kirkko on historiallisesti aikaisemmilla vuosisadoilla ollut yhteiskunnan yksi konservatiivisimmista instituutioista. Ei mikään anarkismin, omankädenoikeuden eikä myöskään rikollisen moraalin tai vahvemman oikeuden pesä.

Kirkko on ilmeisesti päättänyt ristiinnaulita itsensä. Ja kun toinen käsi on naulattu, niin muslimit auttavat kyllä sen toisen kädenkin naulaamisessa.

Kohtuus kaikessa – myös kirkossa.

Lähde: HS

Advertisement