Mietin hetken tartunko aiheeseen – mutta äh… menköön.

Kerrotaan nyt kuitenkin alkuun kipinä tähän kirjoitukseen ja hieman taustaa – ennen kuin menen aiheeseen.

Meidän – omasta mielestämme – kaikkien järjen valoa monikulttuurisuuden hullunmyllyyn tuovien hyvin tuntema Jussi ”stone” K. Niemelä kirjoitteli tapansa mukaan rumia nationalisteista ja monikulttuurin vastustajista. Tulilinjalla oli – eikä mitenkään yllättäenJussi Halla-aho. Tämä aiheenani oleva kirjoitus on julkaistu Osmo Soininvaaran blogissa – muutaman samansisältöisen kirjoituksen kera.

Olen hetken aikaa pitänyt linjanani, että kirjoittelen pääsääntöisesti täällä omassa blogissani. Siihen on muutama syy. Ensiksikin trollaus ja änkkäys on ajoittain minulle(kin) sietämätön asia. Toiseksi syyksi voisi mainita sen, että täällä kommentointi antaa minulle vapaammat kädet. Kolmas seikka on se, että en halua sotkea omalla änkkäykselläni muiden palstoja – tässä tapauksella kyseessä olevaa Osmo Soininvaaran – suhteellisen reilusti – toimittamaa bloginsa vieraskirjaa.

Ja tärkeimpänä syynä tietysti se, että pystyn täällä hallitsemaan – halutessani – keskustelua diktaattorin tavoin.

Kysykää minulta mitä haluatte – vastaan teille mitä haluan. Jos haluan…

Niemelän persoonaa ja edesottamuksia on ruodittu muualla aika perusteellisesti, joten en käytä siihen palstatilaani. Voitte halutessanne käydä tutustumassa esimerkiksi Lotin kommentteihin.

Mutta haluan nyt kuitenkin kommentoida tosiaan hieman Jussin kirjoittelua.

Jussi K. Niemelä kertoo Soininvaaran blogin kommenttiosiossa seuraavaa (Päivämäärä tälle kirjoitukselle on 16. syyskuuta 2007 ja kello oli tuolloin 18.09, jos se nyt ketään kiinnostaa):

Maahanmuutto, pakolaisuus ja kulttuurien rinnakkaiselo tulee osata asettaa laajempaan kontekstiin kuin näissä keskusteluissa on tapana. Esim. Suomen islamistisen puolueen puheenjohtaja on suomalainen ja muutenkin islam on tullut Eurooppaan jäädäkseen. On utopistista pyrkiä torjumaan sen fundamentalistisia muotoja sulkemalla ne Euroopan rajojen ulkopuolelle.

Suomen – mahdollisen – islamilaisen puolueen puheenjohtaja on tosiaan suomalainen. Täällä omassa blogissani olen useampaan otteeseen epäillyt rahoituksen tulevan kuitenkin jostain muualta kuin Suomesta. Ja kun tällaista asiaa kiistetään – edes aluksi kyselemättä – alkaa herää epäilys siitä, että vastaajalla taitaa olla ketunhäntä kainalossa.

Jos näin on – kyse ei todellakaan ole kotimaisesta yhden asian liikkeestä. Kyse on tuossa tapauksessa maamme ulkopuolelta masinoidusta yhteiskuntaamme muuttamaan haluavasta voimasta. Ekspansio on ruma sana, mutta sopinee tähän.

Soininvaaran otsikko tuon keskustelun pohjana olleelle kirjoitukselle oli maassa maan tavalla. Tällainen – epäilemäni – toiminta on kaukana Odenkin esittämästä perusajatuksesta. Se ei pyri integroitumaan eikä segroitumaan – se pyrkii valtaamaan ja muuttamaan kohteensa kulttuurin omanlaisekseen.

Ja siitä, onko islam tullut jäädäkseen Eurooppaan, voidaan olla montaa eri mieltä.

Jos se on tullut jäädäkseen, niin onko se tullut rauhantahtoisesti ja pyrkien rinnakkaiseloon. Pyrkiikö se todellakin muuttamaan Eurooppaa vai tuleeko se sopeutuakseen ja sulautuakseen? Onko sen tulo vapaaehtoista ja haluttua vai vihamielistä ja torjuttua?

Lisäksi Eurooppa varmaan muistaa edellisen ei-kristillisen uskonnon joka tuli jäädäkseen maanosaamme – nimittäin juutalaisuuden.

Jos periaatteessa – ottakaa tämä retorisena pohdiskeluna – saman uskonnon kahden eri lahkon – lähetyssaarnaavan ja sulkeutuneen – yhteiselämä on aiheuttanut kiistaa ja väkivaltaa ja toisen siirtymisen Lähi-itään, miten sitten onnistuu rauhanomainen rinnakkaiselo kahdelta monoteistiselta ja toisiaan käännyttävältä uskonnolta?

Ongelmia ei todellakaan ratkaise nationalistinen, kansallisvaltiota vahvistava politiikka, vaan se pikemminkin lisää niitä. Konflikteja ihmisryhmien välille syntyy tuon tuostakin, mutta poliittinen ilmapiiri pitkälle ratkaisee, kuinka pahoiksi nämä konfliktit kehittyvät. Nationalismiin liittyy aina korostunut kansalaistunne, joka on omiaan aiheuttamaan närää.

Kun nationalismia esiintyy pohjaltaan nationalistisessa, siis monokulttuurisessa ja homogeenisessa yhteisössä, se ei ole todellakaan omiaan aiheuttamaan närää.

Kun tällaiseen yhteisöön tuodaan vieraita vaikutteita ja kulttuureita, se aiheuttaa närää – turvattomuutta, rasismia, konflikteja ja pahimmillaan väkivaltaa.

Jokaisella on oikeus – ja biologinen velvollisuus – puolustaa omaansa.

Vieras aines ja vaikutteet kun pyrkivät korvaamaan alkuperäisen. Herää kysymys, onko Jussi kenties alkuperäiskansojen ja diversiteetin vastustaja? Onko tavoitteena kuitenkin aikaansaada uusi monokulttuuri ja tuhota kaikista kauniista monikulttuuripuheista huolimatta alkuperäiskulttuuri.

Pahalta näyttää… Tuotahan voisi kutsua jopa rasismiksi.

Myös perinteinen ruotsalainen hyssyttely ja ranskalainen provokaatio maahanmuuttajien kotoutumiseen liittyvissä ongelmissa ovat molemmat osoittaneet toimimattomuutensa. Näissä maissa syrjäytynyt ja ghettoutunut musliminuoriso on turhautunut ja mellakoi.

Tärkeämpi kysymys on miksi? Miksi noihin maihin on haalittu sopeutumistahdotonta ja -kyvytöntä siirtoväestöä? Ei isäntäväkeä voi syyttää huonosti käyttäytyvien vieraiden toilailuista muuten kuin huonon vierasharkinnan osalta.

Tehokas lääke konfliktien kärjistymiseen olisi pitää erilaiset etniset ja uskonnolliset ryhmät sekaisin ja hajallaan valtioiden sekä valtioliittojen, kuten EU:n, sisällä, mikä tietysti edellyttää melkoista valtion sekä EU:n panosta ja erityisesti määrätietoista ja jämäkkää kotouttamispolitiiikkaa.

Lääkkeesi toimii päinvastoin. Se kärjistää ja luo rasismia kaikkine sivuvaikutuksineen.

Jos monikulttuurisuus ei toimi rauhoittavana elementtinä Venäjällä, Isossa Britanniassa, Ruotsissa, Saksassa, Ranskassa, Yhdysvalloissa, Etelä-Afrikassa eikä edes Yhdysvalloissa, ei se toimi missään.

Suomen tataarit ovat hieno esimerkki hyvin kotouneesta muslimiväestöstä.

Yhteiskuntaan ja valtaväestöön integroituneina, kyllä – monikulttuurisena, ei.

Pohjois-Amerikassa toimii Project Ijtihad järjestö, jonka työtä kaikkien länsimaalaisten olisi syytä tukea:

http://www.myspace.com/projectijtihad

Keulakuvanaan tällä maallistuneiden muslimien järjestöllä on valovoimainen ja karismaattinen muslimi Irshad Manji:

http://www.myspace.com/irshadmanji

http://www.muslim-refusenik.com/

Manjin erinomainen teos ”Islamin kahdet kasvot” on myös suomennettu (Tammi 2004). Hänen kaltaisiaan rohkeita ja sanavalmiita maallistuneita muslimeita Eurooppakin kaipaa.

Islamin mukaan maallistunut muslimi ei ole enää muslimi. Eli höpö, höpö.

Mitä tulee nationalismiin, historia ja nykyhetki kyllä osoittavat kouriintuntuvasti, että kun selkeät rajat omaavat, etnis-kulttuuris-ideologis-uskonnollisesti erilaiset, ryhmäidentiteettiään korostavat kansat asuvat omilla alueillaan vierekkäin, konflikti seuraa lähes väistämättä (Venäjä ja sen pienet rajanaapurit, Natsi-Saksa ja sen naapurit, Pohjois- ja Etelä-Korea, Intia ja Pakistan, Irak ja Iran, Turkki ja kurdit, Israel ja Palestiina jne.). Afrikassa tilanne on edelleen tässä suhteessa todella kaoottinen.

Historia osoittaa, että kasvava ja suurempi kansa tai kulttuuri pyrkii alistamaan muita valtansa alle. Kuten islam tällä hetkellä.

On naurettavaa – itse asiassa varsin naiivia – pitää suomalaista nationalismia uhkana kenellekään naapurille. Tunkeutujia toki kohdellaan jo YK:n peruskirjassa määritellyin puolustusoikeuksin. Vaikka väkivaltaisesti – ääritilanteissa ja tarvittaessa.

Vapaa maahanmuutto ei todellakaan ole mikään subjektiivinen ihmisoikeus.

Tässä mielessä globalisaatio ja kansojen sekä valtioiden taloudellinen integroituminen ovat tehokas ja käytännössä ainoa lääke eripuraisuuteen.

Globalisaatio, yleisesti ottaen ja erityisesti tarkoittamassasi mielessä, on tehokas keino maailmanlaajuiseen luonnonvarojen ja ihmisten riistämiseen.

Kun roomalaiset sanoivat Divide et Impera, he tarkoittivat juuri maailman hallitsemista noin.

Globalisaatio kiihdyttää maailman väestöräjähdystä ja ekokatastrofia. Ainoa taho joka siitä hyötyy on kasvoton globaali kapitalismi.

Herääpä Jussi unestasi – ennen kuin on liian myöhäistä…

Mainokset