Risto Tammi ja hänen Islamin aika-yhdistyksensä tiimoilta noussut muslimien puoluehanke on ollut -sattuneista syistä johtuen – hieman vastatuulessa.

Olen kommentoinut kyseistä kouhotusta useampaan otteeseen. Näihin voitte tutustua esimerkiksi täällä, täällä ja täällä.

Päivän Pravdan yleisönosastosta löytyi sitten käännynnäisen kitinää ja selityksiä sivulta seitsemän.

Iman (Eeva-Liisa) Leskinen, joka ilmoittaa olevansa helsinkiläinen muslimi, kirjoittaa otsikolla aiheesta Myös islam suomalaistuu.

Leskinen kommentoi 8.10. julkaistua Jarmo Huhtasen artikkelia ääri-islamista. Olen itsekin kommentoinut tuota juttua täällä.

Huhtanen antoi puheenvuoron tohtoreille Adlan Parsa ja Sylvia Akar. Nämä haluavat varoittaa – ilmeisen aiheellisesti – suomalaisia ääri-islamista ja suomalaisista muslimikäännynnäisistä. Aiheellisesti siksi, koska eihän Leskinen kirjoittaisi vastinetta ilman syytä.

Vai mitä luulette?

Annetaanpa Leskisen jatkaa:

Teksti yrittää hahmottaa islamia sanoilla ”maltillinen”, ”fanaattinen”, ”radikaali” ja ”fundamentalistinen”, mutta oikeastaan nämä sanat hahmottavat vain lukijoiden mielikuvia islamista. Varoittelusta tulee pelottelua.

Miksiköhän tätä asiaa täytyy käännellä ja selittää? Jokainen meistä ymmärtää noiden sanojen merkityksen. Olisiko Leskisestä kenties parempi vaihtoehto niputtaa nämä kaikki asiat samaan nippuun? Sellaiseen jossa lukee päällä esimerkiksi ”islam”?

Leskinen kirjoittaa myös:

Tohtori Parsa sanoo, että maltilliset muslimit yrittävät sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Me käännynnäiset olemme täysin sopeutuneita, mutta silti meissä nähdään jotain uhkaavaa: tohtori Akarin mukaan meissä on hälyttävän paljon fundamentalisteja!

Sellainen henkilö, joka luopuu omasta identiteetistään ja kulttuuristaan niin, että muuttaa pukeutumistaan ja nimeään myöten henkilökohtaisen persoonansa täysin perinteisestä suomalaisuudesta poikkeavaksi, ei ainakaan allekirjoittaneen mielestä osoita sopeutumista sanan varsinaisessa merkityksessä.

Minusta tuollainen touhu muistuttaa lähinnä murrosikäisten – l. hemmoteltujen kakaroiden – kapinointia omaa identiteettiä ja vanhempia vastaan.

Parsa on – minun mielestäni – täysin oikeassa. Yleisesti ottaen; uskovaisten kanssa ei voi keskustella järkevästi heidän uskontoonsa liittyvistä asioista. Uskovaisista fanaattisimpia ovat käännynnäiset – he kun pyrkivät käännyttämään kaikki muutkin omasta mielestä väärin uskovat Uuteen Uljaaseen Maailmankatsomukseensa.

Mutta annetaanko Lehtisen jatkaa?

Käännynnäiset minkä tahansa uskonnon piirissä pyrkivät pitämään kiinni uskon perusasioista ja karsastavat teologista hiustenhalkomista ja lainopillisten porsaanreikien etsimistä. Siten käännynnäisiä voi luonnehtia fundamentalisteiksi, perusoppeja korostaviksi, ilman sanaan liitettäviä väkivaltaisia vivahteita.

Tässä tapauksessa pelottavaa on nimen omaan islamiin liittyvän lainsäädännön – sharian – sisältö ja todellisuus. Siis nimenomaan ilman niitä teologisia hiustenhalkomisia ja lainopillisten porsaanreikien etsimistä.

Sharia sopii yhtä hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan kuin joulukinkku ramadanin aikaiseen muslimien ruokapöytään.

Fundamentalismi ilman väkivaltaakin on ehdotonta. Siis taipumiskyvytöntä, suvaitsematonta ja joustamatonta.

Leskinen toteaa:

Tohtori Parsa nostaa esiin myös fanaattiset islamistit, jotka hänen mukaansa välittävät islamista väärää tietoa, mitä hän pitää kohtalokkaana muslimien ja valtaväestön suhteille. ”Islamisteina” pidetään yleensä militantteja muslimeja, jotka yrittävät pakottaa yhteiskunnan muuttumaan voimakeinoin. Ei kai Parsa näe suomalaisten käännynnäisten arabialaisia nimiä ja kaapuja (ehkä myös huiveja) fanaattisen islamin tunnusmerkkeinä?

Pidän ihmeenä, jos Parsa ei näe niitä sellaisina. Sillä sellaisia ne ovat. Tai jos eivät ole, kyse on todellakin arabilarppauksesta. Siis Live Action Role PlayingistaJänskää, eiks jeh?

Meille käännynnäisille nimemme ja vaatteemme ovat suomalaisen kulttuurin ilmentymiä: Suomessa ihmiset saavat niin halutessaan ottaa itselleen kutsumanimen, esimerkiksi Iman, Abdullah, Remu tai Juice, jos katsovat sen paremmin tuovan esille identiteettiään. Täällä jokainen saa myös pukeutua niin kuin tahtoo.

No niin. Tuota paremmin asiaa ei olisi kääntänyt päälaelleen edes suomalainen poliitikko.

Nämä asiat kun eivät missään nimessä ole suomalaisen kulttuurin ilmentymiä. Jos ne jotain suomalaista edustavat, niin kukkahattukulttuuriin kuuluvaa kaikkialle kumartelevaa hölmöläisyyttä.

Ulkoinen olemuksemme ei tee meistä käännynnäisistä fanaattisia militantteja. Ihminen, joka päättää toimia yhteiskunnan lakien vastaisesti, yleensä piiloutuu näkymättömiin. Me muslimit yritämme päinvastoin nousta esille, jotta meidät otettaisiin mukaan keskusteluun.

Niinpä niin… Tässä vaiheessa. Onko kyse kuitenkin pelkästä huonoitsetuntoisten ihmisten erikoisuudentavoittelusta. Hmmmh?

Meitä suomalaisia käännynnäisiä ei voi kotouttaa eikä integroida, jääkö siis ainoaksi keinoksi pelotella meillä yhteiskuntaa, niin että pysyisimme erossa siitä? Me haluaisimme kuitenkin korjata tämän yhteiskunnan epäkohtia samalla tavalla kuin muutkin suomalaiset: keskustelemalla.

Toivottavasti teistä suurin osa ottaisi jossain vaiheessa ns, järjen käteen ja lopettaisi ainakin tuon arabileikin. Teissä ns. käännynnäisissä ja oikeasti Suomeen integroituneissa muslimeissa – l. tataareissa – on yksi perustavaa laatua oleva ero.

Te tavoittelette erikoisuutta ja haluatte muuttaa yhteiskuntaa haluamaanne suuntaan. Tataarit ovat sopeutuneet suomalaiseen yhteiskuntaan ja muuttavat sitä normaalin suomalaisen prosessin kautta.

Erikoisuudentavoittelu taitaa ainoastaan karkottaa teitä normaalista yhteiskunnasta ja sen jäsenistä.

On hienoa, että Suomeen on voitu perustaa islamilainen puolue. Kuten Lasse Anttila Suposta toteaa, kaikille pitää tarjota mahdollisuus toimia suomalaisessa yhteiskunnassa.

Toivottavasti saatte sen puolueen perustettua. Kun tavoitteenne tulevat laajemmin tunnetuiksi, ns. suuri yleisö saa toiminnastanne oikeamman kuvan ja tekee tarvittavat johtopäätökset. Juuri tällaiset Riston ja Saulin kaltaiset hahmot ovat niitä, joita kyseinen puolue tarvitsee vetojuhdikseen. 😉

Suomalaisten käännynnäisten osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun merkitsee sitä, että islam suomalaistuu, löytää paikkansa täällä, se lakkaa olemasta ulkopuolinen ja vieras, tekee itseään ymmärrettäväksi suomen kielellä. Se on ehkä pukeutunut kaapuun ja huiviin, mutta sillä on tuohivirsut jalassa.

Höpö, höpö.

Uskonnon tuominen poliittiseen päätöksen tekoon tarkoitta sitä, että kyseinen uskonto haluaa päästä kiinni maalliseen valtaan.

Oletteko unohtaneet tutustua Macchiavelliin? Ai niin, eihän se olekaan osa koraania.

Lähteet: HS, Wikipedia