Tuskin kukaan suomalainen on voinut välttyä havaitsemasta sitä, että terveydenhuoltoala vaatii rajuja tasokorotuksia palkkoihinsa.

Tehy vaatii 20%:n yleiskorotusta oman alansa palkkoihin ja uhkaa joukkoirtisanomisilla jos sen vaatimuksiin ei suostuta. Aihetta on käsitelty muualla jo hyvinkin laveasti. Jätän taustan valottamisen tällä erää sikseen.

Haluan kuitenkin kiinnittää huomionne pariin asiaan liittyvään seikkaan.

STT julkaisi tänään – yleisesti erittäin luotettaviksi tunnettuihin – gallup-kyselyihin perustuvan uutisen. Uutinen kertoo meille, että joka toinen suomalainen pitää Tehyn vaatimuksia liian kovina.

Tämän uutisen mukaan puolet suomalaisista pitää sairaanhoitajien palkkavaatimuksia liian kovina. Kysely on luotettavuudestaan myöskin tunnetun Erkkomediaan kuuluvan Nelosen uutisten teettämä. Tehyläisten palkkavaatimuksia pitää sopivina 39 prosenttia suomalaisista, kun taas kaksi prosenttia on sitä mieltä, että vaatimukset ovat liian alhaisia.

Kielteisimmin suhtautuvat johtavassa asemassa olevat sekä yli 60-vuotiaat. Myönteisimmin suhtautuvat pienituloiset.

Kyselyyn vastasi lokakuun puolivälissä vajaat 1 300 suomalaista. Kyselyn virhemarginaali on 2,7 prosenttiyksikköä.

Eli: otos normaali – l. kapea – , alueellisesti määrittelemätön mutta suhteellisen tuore.

Mitä tästä voi sitten päätellä?

No ainakin sen, että pienituloisilla kansalaisilla on vääristynyt kuva kansantaloudesta.

Tämän kokoiset yhteen ryhmään kohdistuvat palkan tasokorotukset ovat omiaan lisäämään korotuspaineita muuallakin.

Ja kun palkkoja korotetaan ja markkinoille juoksee nopeasti lisää rahaa, se aiheuttaa myös hinnankorotuspaineita.

Tästä saattaa seurata – hieman paradoksaalisesti – ilmiö nimeltään inflaatio.

Tässä tilanteessa rahan ostovoima alenee ja rahamääräiset säästöt menettävät arvoaan. Jotta tilanne korjaantuisi, joudutaan – noin yleisesti – korottamaan palkkoja (sic!). Jollei palkkoja koroteta, reaalitulo alenee inflaation myötä.

Tämä mahdollinen inflaatio vaikuttaa siis kaikkein voimakkaimmin pienipalkkaisten ja tulonsiirtojen varassa elävien ihmisten taloudelliseen tilanteeseen ja ostovoimaan.

Juuri niiden, jotka vaativat kiivaimmin näitä palkankorotuksia.

Tämä olisi eräs niistä asioista, jotka pitäisi takoa ns. apinametodilla nykyisessä peruskoulussa kaikkien kansanosien päähän. Se helpottaisi kansankokonaisuuden ylläpitämistä ja eri yhteiskunnallisten piirien keskinäistä yhteistyötä ja rinnakkaineloa.

Korkeita ja nopeasti käsistä riistäytyviä palkankorotuksia vakaampi ratkaisu olisi pitkäjänteinen palkankorotuspolitiikka ja ansioverotuksen todellinen keventäminen. Hallitusti – ei kertarykäyksellä.

Muuttamalla ansioveroporrastusta siten, että veroa perittäisiin alimmissa tuloluokissa portaittain vain tietyn minimisumman ylittymisen jälkeen. Summa voisi olla esimerkiksi 700 euroa /kk. Tämä toisi lisää ostovoimaa juuri näihin alempiin tuloluokkiin, mutta ei kuitenkaan käynnistäisi 1980-luvun lopun kaltaisia kulutusjuhlia.

Tämä on eräs ajatus asiasta.

Toisaalta tässä on kyseessä varsin selvä yhteiskunnallinen arvostuskysymys.

Kyse on siitä, kuinka paljon yhteiskuntamme arvostaa suomalaista terveydenhoitoa. Olemmeko valmiita satsaamaan siihen, että terveydenhoitohenkilöstö puhuu ymmärrettävästi samaa kieltä potilaidensa kanssa? Puhumattakaan siitä, että molemmat jakavat saman kulttuurin ja yhteiset arvot.

Tämän touhun eräitä haittavaikutuksia saattaa olla se, että hoitohenkilökunta monikulttuurisoituu ja hoidot muuttuvat kommunikointiongelmien vuoksi vielä nykyistäkin eksoottisimmiksi.

Ehkä yhteiskuntamme päättäjät ovat valmistautuneet opettamaan vanhuksille serbokroatiaa, arabiaa, somaliaa ja puolaa… Sekin on eräs tapa lisätä työllisyyttä ja ratkaista kyseinen ongelma.

Ikävin skenaario on tietysti yhteiskuntarakenteemme muuttuminen maahanmuuton kautta. Tämä prosessi saattaa sujua verrattain nopeasti ja suuren yleisön reagoimatta. Etenkin kun aivan toisen kulttuurin ja uskonnon sisältä tulevat classes dangereuses sekoittuvat alkuperäisväestön muodostamien classes laborieusesin kanssa

Olen aikaisemminkin todennut, että työvoimapula on suurta huuhaata. Ikääntymistä ja huoltosuhdetta kannattaa katsella myös pitkällä aikavälillä. Hyvä kuvaus siitä löytyy esimerkiksi täältä.

Ongelma kuolee suurten ikäluokkien mukana. Kuten myös nykyinen liikaväestömme.

Nykyinen viiden miljoonan asukkaan Suomi on sotien jälkeisen syntyvyysbuumin aiheuttama tilastoharha. Siitä selvitään yhteistyöllä – ei lisäämällä holtitonta maahanmuuttoa. Kun suuret ikäluokat kuolevat väestömäärämme putoaa normaaliin noin neljään miljoonaan suomalaiseen.

Emme me tarvitse monen sadan vuoden monikulttuuriongelmaa parinkymmenen vuoden ongelman purkamiseen.

Olen aikaisemminkin sanonut, että jos isänmaa tarvitsee apua, silloin koko ikäluokka on kutsuttava palvelukseen. Nykyisen varusmiespalvelun rinnalla olevaa siviilipalvelujärjestelmää tulee laajentaa siten, että myös tytöt joutuvat suorittamaan kanslaisvelvollisuutensa – joko ase- tai yhteiskuntapalveluksessa. Kun nykyisiä massiivilaitoksia puretaan ja hoito siirretään pienempiin yksiköihin, oppivat kansalaispalveluksessa olevat nuoret kansalaiset myös yleishyödyllisiä kotitalouden pyörittämiseen liittyviä taitoja.

Tämä on tasa-arvoa – vai kuinka?

Entä ne muut?

Hoitohenkilökunnan lisäksi maassa on eräitä muitakin erittäin tärkeitä ammattiryhmiä. Nämä ovat kansalaisten yleisesti korkealle arvostamia mutta varsin huonosti palkattuja.

Kun mietimme hoitohenkilökunnan palkkauksen tarkistamista, meidän on syytä miettiä myös poliisien ja palomiesten palkkausta. Minusta yhteiskunnallemme on häpeäksi se, että pystyäkseen takaamaan siedettävän elintason poliisin ja palomiehen – ja myös ammattisotilaan – on monesti tehtävä sivutöitä.

Se ei voi olla pitkällä aikajänteellä olla vaikuttamatta myös kyseisen viranhaltijan varsinaiseen työhön.

Vai onko nyt kuitenkin koko kupletin juonena aikamme – pahalle haiseva – henki?

Kaikki mulle ja heti…

Miettikää näitä.

Lähde: STT, Wikipedia

Advertisement