Koko kämymaailman – eli suomalaisen kansallismielisen yhteisön – suurin ongelma on se, että koko liikkeen ydin perustuu ainoastaan epämääräiseen kansallisuusaatteeseen – ja jopa suoranaiseen ulkomaalaisvihaan.
Liikkeen hajaannus on vanhastaan tuttu ilmiö.
Ennen kuin liike luo kovaäänisen kansallisuusaatteesta meuhkaamisen lisäksi todellisen yhteiskunnallisen ohjelman, ei voida edes haaveilla ns. kovasta noususta. Puhumattakaan vakavasti otettavasta poliittisesta liikkeestä.
Nykyisin liike on poliittisesti hajallaan kuin varpusparvi. Pelkkä ulkomaalaisvastaisuus ei kanna kovin kauas.
Sakin toisessa laidassa on joukko – ehkä vasemmistolaisesti – ajattelevia kansallisvaltion ja yhteisöllisyyden puolustajia. Jos käytämme sanaa kansallismielisesti ajatteleva sosialisti, saamme heti vastakaikua.
Hyi, natsit ja fasistit.
Ja tämä vastaus tulee tietysti sieltä minne päivä ei paista, eli kuolleessa ja kuopatussa Neuvostoliitossa edelleen napanuoralla kiinni olevasta vihervasemmistosta….
Toisesta laidasta löytyy taas joukko – varsin oikeistolaisia – ultraliberalisteja. Nuoria tai keskenkasvuisia ihmisiä, joilla on varsin jäsentymätön ja epäselvä maailmankuva. Ulkomaalaisvastaisuus on heille useasti pelkkä reaktio torjua kaikkea pelottavana pidettyä vierasta ja he ovat valmiit siirtämään ns. nuoruudenhairahduksen tiliin kaiken kansallisuusaatteeseen viittavankin saatuaan hyvin palkatun duunin ja valtaa.
Ensimmäinen ryhmä palaa jossain vaiheessa loppuun idealismissaan. Törmättyään poliittisen maailman realiteetteihin.
Toinen laita opiskelee itsensä valmiiksi akateemikoiksi ja myy sielunsa ja omina periaatteinaan pitämänsä asiat kauniimman monikulttuurisuuden Moolokin kitaan.
Perusta näistä nyt sitten vahva ja uskottava poliittinen puolue.
Itse uskon keski-ikäisenä äijänrähjänä edelleen – jotenkin – Giovanni Gentilen ajatuksiin. Toki nykyaikaan tietenkin sovellettuina.
Oman maailmankuvani kiintopisteitä ovat perhe, vahva yhteisöllisyys, solidaarisuus oman väen kesken, markkinatalous, yrittäminen , kansallisvaltio, vahva yhteiskunta sekä yhteinen moraalintaju ja siihen liittyvä vastuu.
Ugh… olen puhunut
Kullervo Kalervonpoika 
30.10.2007 at 3:10 am
”Sakin toisessa laidassa on joukko – ehkä vasemmistolaisesti – ajattelevia kansallisvaltion ja yhteisöllisyyden puolustajia.”
Allekirjoitan vasemmistolaisuuden mitä tulee vaikkapa verotukseen ja valvottuun markkinatalouteen. Muutenkin pröystäily ja heikompien kyykyttäminen vituttaa vaikka en kidutettassakaan tunnusta itseäni prekaeetuksi tai kommunistiksi. Yhdessä kattavassa ja pitkässä nettitestissä (jos jotain kiinnostaa, nykikööt hihasta) minut luokiteltiin 60 % sosialistiksi.
Että kaipa tätä laitaa edustan. Saas nähdä koska se loppuun palaminen koittaa, ehkä silloin kun kyllästyn lopullisesti amisnatseihin ja skenen mielisairaisiin/tulemiseen leimatuksi heihin.
30.10.2007 at 9:29 am
Kekke:
Tätä(kin) ajoin takaa.
Minusta kämymaailma ei ole lähtököhtaisesti ”oikeistolainen” eikä ”vasemmistolainen” – sen pitää olla jotain aivan muuta.
Vihervasemmiston harjoittama kämyjen leimaaminen kiljuskineiksi, amisnatseiksi, pekkasiitoineiksi, häneksi-jonka-nimeä-ei-perkele-lausuta tai muuten vain hulluiksi, on helpoin tapa viedä uskottavuus vastapuolelta – siis kansallismielisiltä.
Jos tuo ei onnistu, pöytään vilahtaa natsikortti.
Avasin keskustelun. Asiallinen kommentointi ja keskustelu on tervetullutta ja toivottua.
Tähän liittyen, nyt tulee suora varoitus anarkomarkoille, prekaeetuille ja vihervasemmistolaisille:
Olen sananvapauden suhteen varsin suvaitsevainen enkä yleensä harjoita ennakkosensuuria blogissani. Tässä keskustelussa aion kuitenkin jättää kylmästi julkaisematta kaiken häiriköinniksi katsomani.
Kullervo
30.10.2007 at 11:05 am
Käydään tervehtimässä.
Olet tavallaan oikeassa, koko niin sanottu nykyinen poliittinen järjestelmä ei toimi demokraattisin pelisäännöin. Monipuoluejärjestelmä on historiallisesti tarkasteltuna iältään nuori, sillä ei ole mitään tekemistä esimerkiksi teollistumisen tai tieteen kanssa. Monipuoluejärjestelmä estää tehokkaasti demokratiaa toimimasta, pääasiassa sen hitauden vuoksi.
Politiikka on aina vuorovaikuttamista kollektiivista työskentelyä,
eri toimijoilla on eri tavoitteet, tavoitteet harvoin ovat
identtisiä. Monipuoluejärjestelmän tavoitteena lienee eriävien tavoitteiden ja arvojen yhteensovittaminen tai järkevä hallinta, joka ei nykyisessä konsensus politikaassa toimi, häviäjänä toimii suorademokratia, kansan kyky vaikuttaa asioihin.
Aluepoliittinen jako ja henkilövaalijärjestelmää olisi kehitettävä korvaavaksi järjestelmäksi, se joka saa eniten ääniä ja tukea lienee demokraattisesti paras vaihtoehto. Puoluekuri taas pakottaa valitun mielipiteet konsensuksen saappaan alle. Esimerkiksi Halla-aho olisi valittu eduskuntaan keskimääräisen äänimäärän perusteella, mutta väärä puoluekanta esti valinna. Sinivalkoisista hänellä olisi ollut vielä huonommat mahdollisuudet päästä vaikuttamaan. Kyse on ”scarcity of resources” resurssien niukkuudesta etenkin pienissä puolueissa, järjestelmä perustuu ideologiaan jonka mukaan –kaikkien
tarpeita ei kyetä tyydyttämään.
Kaikesta huolimatta päätökset ovat sitovia tai
ainakin vaikuttavat väestön käyttäytymiseen ja toimintaan. Suurien puolueiden politiikka on tiukasti sidoksissa erilaisiin järjestöihin, ylikansallisiin ja globaaleihin liikkeisiin, pelivaraa yksittäisellä ehdokkaalla ei yksinkertaisesti ole tällä pelikentällä, ei ainakaan tällä puoliajalla. Behavioralismi, yleensäkin vaalikäyttäytymisen tutkimukset osoittavat, että ihmiset valitsevat ensin puoluekannan mukaan, tämän jälkeen siirtyvät henkilötasolle. Ongelma lienee juuri tässä, puolueet ajavat niin laajamittaisesti kaiken kattavia kokonaisuuksia, että ristiriitoja ei ole enää olemassa. Jokaisen puolueen manifestosta löytyy hyvinvointipalveluiden turvaaminen, teollisuuden toimintakyvyn säilyttäminen jne.. jokainen vannoo tasa-arvon nimeen. Miksi siis pitää useita puolueita, laitetaan koko vaalijärjestelmä uusiksi, valitaan henkilöt ominaisuuksien mukaan edustamaan kansaa. Tämä ei uhkaisi demokratiaa, päinvastoin, se olisi omiaan lisäämään demokratiaa. Valtio voisi olla puolue, perustuslaki yksityisen ihmisen tuki, hallitus kansan valitsema edustajista koottu jne.. Itselleni ei ole tuon taivaallista merkitystä mistä puolueesta ihmiset ovat, tärkeintä on se toteutuuko demokratia ja kansantahto, toimiiko markkinatalous tasapainossa kansalaisten edun kanssa.
Tämä ilmenee kaikissa mielipidemittauksissa ja tutkimuksissa. Edustuksellisen demokratian puitteissa toimiminen on menettämässä merkitystään. Puoluejäsenyys on laskeva trendi, äänestäminen on laskeva trendi, yhteydenotot kansanedustajiin ja virkamiehiin taas on nousussa. Nykyisellä politiikalla ei kyetä vaikuttamaan asioiden tilaan, mainitsemasi km liikehdintä on mainio esimerkki tästä asiasta. Pienet kansalaisjärjestöt määrittelevät suurten poliittisten puolueiden konsensuksen asiasta, kenen päätös, tuskin ainakaan kansanedustajien tai kansan.
Kohta meillä on varmasti kaksikamarisuus käytössä, kuten liittovaltioissa yleensäkin, alahuone edustaa kansalaisia ja ylähuoneen senaatti EUSSR osavaltioita.
30.10.2007 at 11:13 am
Korjataan vielä sen verran, että tarkoitan suomalaista monipuoluejärjestelmää, jossa suorademokratia ei ole mukana politiikkaa ohjaamassa.
30.10.2007 at 11:38 am
Olen myös pohtinut samoja asioita. Liikkeeltä puuttuu poliittinen ohjelma.
Vakavasti otettavista henkilöit ovat yhden asian miehiä. Jussi Halla-ahokin on profiloitunut lähinnä maahanmuuton vastustajaksi ilman yleispoliittisia linjauksia.
Ehkä tämä kirjoituksesi käynnistää keskustelun.
30.10.2007 at 11:39 am
Hyvä sohaisu mehiläispesään.
31.10.2007 at 12:12 am
”Toisesta laidasta löytyy taas joukko – varsin oikeistolaisia – ultraliberalisteja. Nuoria tai keskenkasvuisia ihmisiä, joilla on varsin jäsentymätön ja epäselvä maailmankuva.”
Eipä hätää, sillä näille ollaan luomassa uutta identiteettiä. Yhteisiin kulttuurillisiin arvoihin perustuva eurooppalainen kulttuuri- ja talousblokki hylkää vanha-aikaiset antisemitismiin johtavat rotuteoriat.
Ei kansallismielisyydelle, kyllä yhteisille kulttuuriarvoille!
31.10.2007 at 2:01 am
Kullervo,
”Minusta kämymaailma ei ole lähtököhtaisesti “oikeistolainen” eikä “vasemmistolainen” – sen pitää olla jotain aivan muuta.”
Se on jo sitä muuta. Dogmiskaala vaihtelee libertarismista jonkinlaiseen kansallissosialismiin ja fasismin eri muotoihin.
Jos hakaristihäiriöiset il ducet ja kaiken sortin hörhömisantroopit jätetään keskustelun ulkopuolelle, skaala on edelleen kirjava. Tiedän maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvia ihmisiä jotka eivät itseään kämyksi edes tunnista, heille kansallisylpeys on jotain hepreaa muistuttavaa – he nyt vain ovat tarpeeksi fiksuja ymmärtämään sen realiteetin että yhteiskunta ja sen arvopohja koostuu ihmisistä.
Ongelma kai onkin juuri se että me olemme kokonaisuutena ”sitä muuta”, ideologinen tilkkutäkki.
Perussuomalaisissa on mielestäni se hyvä puoli että se miksaa perinteisten oikeiston ja vasemmiston arvoja ja on osoittautunut paketiksi joka tunnetaan ja johon luotetaan enenevässä määrin tavan pulliaisten keskuudessa. Kansallismielisyys on nyt ehkä agendassa hiukan hakusessa kun politiikassa nyt on paljon muutakin vinossa, mutta kuka estää liittymästä puolueeseen ja yrittämästä vaikuttaa. Joka tapauksessa kämyillä on tässä aihio mitä kehittää.
Wwwnational,
sanon jo etukäteen että jos kommentoit jotain blogiini, _älä mainosta SKS:ää_
31.10.2007 at 4:32 am
”Olen myös pohtinut samoja asioita. Liikkeeltä puuttuu poliittinen ohjelma.”
Tai talouspoliittinen ohjelma. Toisaalta ne ovat muillakin aika viitteellisiä. Talouspolitiikka on ehkä vaikein juttu, koska kuten jo sanottiin pitäisi olla jotain muuta kuin perinteistä vasemmistoa tai oikeistoa.
Sisun periaateohjelma oikeastaan vain listaa periaatteet, koska Sisun idea on olla kokoava voima, eikä sillä ole mitään tiukkoja sitoutumisvaatimuksia. Se olisi kuitenkin hyvä pohja yksityiskohtaisemmillekin ohjelmille. Ainakin minusta, en olisi muuten allekirjoittanut 😉
Yksi ongelma on, että itse ideologiasta keskustellaan liian vähän ja maailman tapahtumiin sitten reagoidaan aika puhtaan reaktiivisesti ja usein tunnepohjaltakin. Tuota teen siis itsekin. Olisi ehkä hyvä pitää johdonmukaisempi kansallismielinen linja vaikka se ei kaikissa maailman myrskyissä juuri sillä hetkellä parhaalta ja vetävimmältä vaihtoehdolta vaikuttaisikaan.
31.10.2007 at 4:55 pm
Veikkaan, että kämyjen kollaboraatio yli puoluerajojen olisi hedelmällisempää kuin koettaa eristää heidät muista. Onhan meillä toki muitakin tärkeitä asioita ajettavana ja taatusti suuriakin erimielisyyksiä.
Päätehtävä on saada ihmiset ymmärtämään, että kansallismielisyys voi jopa Euroopassa olla jotain muutakin kuin yksi natsismin muoto, ja sen saa ihmisten päähän taatusti paremmin jollain muulla tavalla kuin perustamalla puolue, joka pelkällä olemassaolollaan tökkii kaikkia korrektiuden tabuja.
Brussels Journalissa kirjoitettiin asiasta hienosti: pitäisi saada länsieurooppalainen ihminen tajuamaan, että impotentin itsevihan ja yliaggressiivisen muukalaisvihan välissä on melkoisesti välimaastoa. Aika harvoin ne parhaat ideat ovat niitä äärimmäisimpiä.
31.10.2007 at 11:45 pm
Moloch:
Historiankurssisi on hylätty. Yritäpä uudestaan.
Tarkoititko tuolla kommentillasi antisemitismistä muuten tätä:
Suvaitsevainen monikyltyristi Ristommehan siellä tuon(kin) takana on…
Kerropa meille – oi Sinä, ajatusten Tonava – mikä tekee Palestiinan valtiosta kansallisvaltiona enemmän moraalisesti hyväksyttävämmän kansallisvaltion, kuin Israelista – tai sitten Suomesta?
Lähde
Kullervo
31.10.2007 at 11:53 pm
wwwnational:
Olet asian syvässä juuressa. Rikkominen ja keskinäinen tora eivät kuitenkaan vahvista liikettä.
Jack the Razor:
Haluaisin myös itsekin kuulla Jussin koko poliittisen ohjelman sisällön.
Kekke:
Aika lailla olen samaa mieltä. Mutta edelleen; jos halutaan politiikkaa silloin pitää tehdä politiikkaa.
IDA:
Juuri sen ideologisen keskustelun puuttumisen vuoksi haluan keskustelua ideologiasta.
Pitäisiköhän tänne laittaa myös se nuorisoseuran ohjelma näkyviin:
Kaiken tuon allekirjoitan myös henkilökohtaisesti. Olisiko tuo ohjelma kenties myös pohja vakavasti otettavalle poliittiselle liikkeelle?
Vai olemmeko taas lähtöpistessä?
Lähtöpisteessä, jossa keskinäisten selälletaputtelijoiden kerho toteaa, että ”homma on kovassa nousussa”…
Tiedät kyllä varmaankin mitä tarkoitan.
Kiitos kommenteistasi – lisää keskustelua, kiitos.
TuplaJ:
Olen pitkälti samaa mieltä. 1930-luvulla nationalismilla oli monet kasvot. Miksei näin voisi olla myös 2000 -luvullakin?
Jatketaan kuitenkin keskustelua – kun se kerran aikaan saatiin.
Kullervo
01.11.2007 at 1:03 am
Kyllä noista Suomen Sisun periaatteista saisi hyvän pohjan poliittisellekin liikkeelle. Itsekin allekirjoittaisin noista kaikki kohdat. Enkä oikein ymmärrä, että miten kukaan suomalainen voisi olla noista asioista eri mieltä.
Mutta puolueella pitää olla myös talouspoliittinen linja. Ja tähän pätee sama kuin kaikkiin muihinkin asioihin: riitely alkaa siinä vaiheessa, kun aletaan puhua rahasta.
Minun mielestäni kansallismielistä ja maahanmuutto/monikulttuurikriittista toimintaa voidaan aivan hyvin harjoittaa vaikka useissa eri puolueissa. Pienin yhteinen nimittäjä on selvä: jos Suomi säilyy suomalaisena, niin kyllä me voimme oman porukan kanssa sitten keskustella talous- yms. kysymykset selviksi. Jos Suomi pysyy EU:ssa ja jatkaa islamisoitumista tai muuttuu muuten massamaahanmuuton kautta tuntemattomaksi maaksi, niin kukaan ei edes tule kysymään meidän suomalaisten mielipidettä talouspolitiikasta. Eikä mistään muustakaan asiasta.
Hajanaisuudessa on sekä heikkoutensa että vahvuutensa.
Esimerkiksi Al Qaida perustuu äärimmäisen hajautettuun organisaatioon, jossa kaikki eivät varmaan edes tiedä olevansa Al Qaidan jäseniä. 😉 Siksi sitä on niin vaikea nujertaa.
Olisiko meillä jotain opittavaa rikkaammilta kulttuureilta?
01.11.2007 at 1:08 am
Tuota .. Kansallisuus ja kansallismielisyys perustuu sitoutumiseen asuinpaikkaansa. Siis , että arvostaa yhteiskuntaa missä asuu. Näin simppeliä se on. Isoäitini syntyi Pietarissa 1910-luvulla, samoin hänen isoveljensä. He pääsivät Suomeen keväällä maaliskuussa 1919.
He olivat ortodokseja, muuttivat pieneen maakuntakaupunkiin, työllistyivät. Rakensivat oman talon kaupunkiin. Isä työllistyi johtotehtäviin, ja vaali ort.uskontoa. Poika rupesi luterilaiseksi. Tytär pysyi orkkuna.
Venäjällä syntynyt poika meni armeijaan. Kävi pitkän kautta Viipurin raskaassa. Ilmeisesti alkuperänsä takia kotiutui res. vänrikin sijasta kokelaana. (Oli viimeisenä armeijailtana Viipurissa iältään vanhimpana kokelaana itse tullut kasulle määräajan sisällä. Joku muu kokelas tuli yli määräajan. Vääpeli oli hakenut ”vastuuseen” vanhimman kokelaan. Sanotaan vaikka ”Ivan” – huomaa ryssäläinen nimi ei päässyt kotiin kotiuttamispäivänä vänrikkinä -kuten muut. Hän jäi päiväksi yli Viipurin päävartion putkaan ja kotiutettiin kokelaana.
Hän oli töissä Valtion rautateillä sodan syttyessä 1939. Yllättäen hän sai kirjeen, jossa hänet ylennettiin lopultakin vänrikiksi. Mutta koska hän oli hyvissä vaikeasti korvattavissa töissä VR:llä, ”Ivanin” ei olisi ollut mitään tarvetta lähteä sotaan. Mutta hän lähti. Sodan loppuessa hän oli kapteeni – siis vaikka sotilaspassissa syntymäpaikkana luki Pietari-Venäjä.
Itse aikoinaan itkin armeijassa oloani. Hän kertoi jotain, totesi, että ne vuodet 5v teltassa asuen eivät olleet kivoja, mutta vähän koko iästä ( silloin 85 + ) . Myöhemmin kuuluin nämä muut tarinat, jotka ovat totta.
Hän oli isoäitini isoveli. Isoäitini sanotaan ”Leena” (meillä suvussa venäläisnimet ovat poikaa) oli aktiivinen lotta ennen sotaa ja sodassa.
Sodan jälkeen lotat pitivät omia tapaamisiaan muilla nimillä. Isoäiti oli yksi aktiiveista.
Itse olen ollut lähes 10 v. naisen kanssa, joka oli alunperin Länsi- Saksan kansalainen. Hän vasta yli 20v. 1996 vaihtoi kansalaisuutensa suomalaiseksi. Hänen isänsä oli länsi-saksalainen, joka muutti Suomeen 70-luvun puolivälissä. Hän oli ammattinsa töissä yli 25 vuotta Suomessa. Nyt hän on toiminut 8-vuotta yrittäjänä. Puhuu täydellistä suomea. Hän luopui Saksan kansalaisuudesta ja otti tilalle pelkästään suomen kansalaisuuden, vaikka olisi voinut pitää molemmat!
Minusta kansalaisuus on sitä, että sitoutuu ja sopeutuu asuinyhteiskuntaansa.
01.11.2007 at 1:23 am
P:
A vot – no kak, Ja snaju…
Oman perheeni erään haaran historiaan liittyy hieman samanlaisia – tosin ajallisesti kovin paljon vanhempia – elementtejä. Olemme kaiketi kumpikin suomalaisia?
Kullervo
01.11.2007 at 1:27 am
Jari Leino:
Komppaan.
Kullervo
01.11.2007 at 1:32 am
Maahanmuuttokriitikoiden suurin ongelma on se, että (omalla nimellä ja kasvoilla) äänessä ja politiikkaa tekemässä ovat ne, joiden ei pitäisi olla. Lentokonekaappareilla, mielisairailla ja valtakunnanjohtajilla ei ole mitään menetettävää tai parempaa tekemistä. Niillä, joiden pitäisi olla äänessä, on yleensä molempia.
Kovaan nousuun ei tarvita mitään jakoa oikeaan ja vasempaan vaan täyspäisiä ehdokkaita vaaleihin. Maahanmuuttokritiikkiä valttiässänä käyttäen on noustu suuriksi puolueiksi jo monessa maassa. Miksei se onnistuisi Suomessakin?
Mutta nousua ei koskaan tapahdu, ellei niitä järkeviä äänestysvaihtoehtoja ole. Jokainen meistä nimimerkin takaa kirjoittavista voi miettiä, miksi me emme ole omalla nimellä esillä ja vaaleissa mukana. Ainakaan minun kohdallani se ei johdu siitä, että ”kämymaailma” ei ole päättänyt, onko se enemmän punainen vai sininen. Ja vaikka se päätettäisiinkin, ketkä päätöksen tekisivät? On vähän turhaa tehdä ohjelmia puolueelle, jota ei ole olemassa.
01.11.2007 at 1:42 am
Ant:
Juuri tuota hieman etsinkin.
Omalla kohdallani nimelläni esiintyminen on – ainakin minulle – sula mahdottomuus.
Olen sen verran vellipöksy, että arvostan noin – nykyisen hmmmm…eläkelain mukaista – yhdeksän vuoden takana häämöttävää hmmmm… eläkettäni. Sen jälkeen – jos luoja suo – saatan jo olla julkisuudessakin omalla nimelläni.
Kullervo
01.11.2007 at 5:09 am
”P:
A vot – no kak, Ja snaju…
Oman perheeni erään haaran historiaan liittyy hieman samanlaisia – tosin ajallisesti kovin paljon vanhempia – elementtejä. Olemme kaiketi kumpikin suomalaisia?”
Niin minustakin. Minulle pienestä pitäen arvokkainta mitä tiesin oli suomalaisuus. Muu tarkoitti kuolemaa suurempien arvojen takia. Ja olisin/ ehkä – no henki sinne tai ei. Ok ne vuodet Alankomaissa tai Saksassa? Tämä yhteiskunta ja maailma ympärilläme toimii suht OK. Minusta tulee poikalapsen isä lasketusti 25.12.07 Todennäköisesti lapsi syntyy ennen tai jälkeen?. Jos edes maailman saisi toimimaan edes osin kuin minulla aikaisemmin?
01.11.2007 at 8:34 pm
”Lähtöpisteessä, jossa keskinäisten selälletaputtelijoiden kerho toteaa, että “homma on kovassa nousussa“…
Tiedät kyllä varmaankin mitä tarkoitan.”
Itse asiassa en tiedä.
En ole havainnut tuollaista vaan minusta kaikki ovat liikuttavankin tietoisia siitä, että homma ei ole missään uskomattoman kovassa nousussa.
Ideahan on vain se, että ellei kukaan ole valmis sitoutumaan mihinkään ohjelmaan tai mistään ei tule mitään ohjelmia niin homma pysyy hajanaisena.
Se kumpi on parempi, hajanaisuus vai yhtenäisyys on toki pohtimisen arvoinen asia sekin.
01.11.2007 at 10:49 pm
Erittäin hyvä kissan pöydälle nosto. Olen itse aivan 100% samaa mieltä ”kansallisen liikkeen” nykyisistä ongelmista. Siteeraan itseäni (en mainostamismielessä vaan tuodakseni esille oman kantani, luonnollisesti ;)) omalta blogiltani, kirjoituksesta ”Thoughts on Modern Finnish Nationalism & Political Ideals”:
”The great question within any nationalist movement or ideology is how it deals with two fundamental issues: traditionalism and the ’social question’. Historically Finnish nationalism has been conservative (naturally) and reactionary for the most part, essentially a bourgeoise-shaped ideology. When we look at any historical movement associated with nationalism, we can see that there are often two wings: the traditionalist and the socialist, and its not uncommon for these two wings to find themselves in something of a conflict within the movement. Historical examples are plentiful, from the Spanish Falange to the Italian Fascists.”
Traditionalistisella tarkoitan siis sitä siipeä, joka on yhteiskunnallisesti konservatiivinen ja karsastaa automaattisena reaktiona kaikkea proggressiiviselta kalskahtavaa. Tyyliin näitä, jotka viime vuosisadan alussa haikalivat feodaaliyhteiskunnan paluusta. He ovat kansallisromantikkoja ja tuovat nimenomaan etnisen/kansallisen ideologian liikkeeseen.
Sosialistisella siivellä tarkoitan enemmän näitä Strasserin veljesten heimolaisia.
”Unfortunately, the Finnish nationalist current, in its entire diversity, is rather over-focused on one issue, namely the immigration issue. It is a popular topic, where the nationalists are on familiar turf and know their game. However, I’m afraid it does not do the job of bringing the more complete, or let’s say multi-faceted, version of the nationalist perspective into the open. Focusing on one issue leaves other nationalist strong points completely out of the debate and out of the popular consciousness. People can agree with individual nationalist stances on immigration policy, and adopt them as opinions into their world view, but there they remain isolated from the greater nationalist context.”
”What we need is a nationalist movement that tackles more diverse issues facing Finnish society today, and does it from a Finnish nationalist perspective. The most prominent and respectable Finnish nationalist movement today, Suomen Sisu, seems to be more of an open think-thank with only the most general of guidelines that limit or filter its membership – and this is good, when you want to have diverse opinions and much debate within the nationalist scene – but not very good for actually engaging the surrounding society politically with a clear sense of direction. In order to paraphrase, the problem of the Finnish nationalist current is that it fails to bring up the more complete nationalist alternative, largerly because that alternative is far from complete, perhaps partially due to over-emphasis on a single issue.”
Vaikke ideologinen dogmaattisuus on hyi hyi paha paha avoimessa ja rationaalisessa yhteiskunnassa, totuus on se, että me tarvitsemme selvempiä rajoja. Me tarvitsemme yhtenäisemmän liikkeen. Hajanaisella joukolla ihmisiä, joilla on joitain samoja mielipiteitä, ei maailmaa muuteta.
01.11.2007 at 11:09 pm
IDA:
Osalla porukasta on käsittämätön kyky itsesuggestioon. Etenkin osalla – ei tietenkään kaikilla – näistä WPWW siiven edustajilla. Tätä tarkoitin.
Se onko hajanaisuus vai yhtenäisyys parempi on yksi niitä asioita, joita voidaan puida tässäkin ketjussa.
Tai jossain muuallakin. Itse olen TuplaJ:n kanssa – kyynisenä paskiaisena ja ikuisena pragmaatikkona – nykyisessä tilanteessa aika lailla samoilla linjoilla. Tämän maan suhteellinen hyvinvointi pitää huolen siitä, että kovinkaan rajuja barrikaadeille ryntäyksiä ei ole näkyvissä kovinkaan lähitulevaisuudessa.
Kansalla on keskiolutta ja TV-huveja.
Risto T:n masinoima islamilainen puolue – keskioluen kieltovaatimuksineen – voisi antaa hieman potkua normivirtasenkin tylsyyteen…
Kullervo
01.11.2007 at 11:15 pm
wilpuri:
Hyvä tiivistys. Olen muuten henkilökohtaisesti iloinen nähdessäni myös Sinut mukana kommentoimassa tätä asiaa. 🙂
Kullervo
01.11.2007 at 11:53 pm
”Osalla porukasta on käsittämätön kyky itsesuggestioon. Etenkin osalla – ei tietenkään kaikilla – näistä WPWW siiven edustajilla. Tätä tarkoitin.”
Niin no joo. Tuo on totta. En ottanut tuota porukkaa lainkaan huomioon. En ole pahemmin ollut tekemisissä.
Wipurin teksti on hyvä. Sekään ei vain herättänyt paljoakaan keskustelua.
Jos karkeistaa tuota jakoa traditionalistien ja sosiaalisia uudistuksia ajavien välille, niin minusta traditionalistien kesken ei oikeastaan ole mitään hajaannusta. Ehkä jonkinlainen elitistit/ei-elitistit jako voisi hämäränä olla olemassa. Traditionalistit eivät juuri piittaa talouspolitiikasta. Oman näkemykseni mukaan politiikassa lähinnä puoluetukijärjestelmän täydellinen uusiminen, politiikan yleinen avoimmuus ja vaalijärjestelmän parantaminen voisivat olla keskeisiä asioita käytännön asioita.
Sosiaalisia uudistuksia ajavien sisällä on sitten enemmän hajontaa poliittisessa linjassa. Se varmasti vaikeuttaisi talouspoliittisen linjan luomista.
Nikolas Ojala on koostanut aika hyvän esityksen siitä, mitä Euroopan ns. Kolmas tie – porukka on asiasta pohtinut:
http://www.students.tut.fi/~nipo/distr.html
03.11.2007 at 1:17 pm
Keskustelu on ollut hyvin mielenkiintoinen tähän saakka, kiitokset siitä. Perehdyn seuraavaksi edelliseen linkkiin distributismista..
03.04.2011 at 2:08 am
>>>>>>>>Miettikääpä huviksenne muuten sitä tilannetta, että vastoin kaikkia oletuksia Erkki Tuomiojasta tulisi presidentti. Voitte valmistautua sen jälkeen ajatukseen, että USA:n seuraavan hyökkäyssodan kohteeksi joutuu arrogantin ja kapeakatseisen Tuomiojan ulkopoliittisesti päin helvettiä luotsaama Suomi>>>>>>>>>
No huh, ja anteeksi nyt vain, mutta onkohan Teillä nyt kaikki niin sanotusti kotona?
03.04.2011 at 10:15 pm
Onko käsite konteksti tuttu?