Koko kämymaailman – eli suomalaisen kansallismielisen yhteisön – suurin ongelma on se, että koko liikkeen ydin perustuu ainoastaan epämääräiseen kansallisuusaatteeseen – ja jopa suoranaiseen ulkomaalaisvihaan.

Liikkeen hajaannus on vanhastaan tuttu ilmiö.

Ennen kuin liike luo kovaäänisen kansallisuusaatteesta meuhkaamisen lisäksi todellisen yhteiskunnallisen ohjelman, ei voida edes haaveilla ns. kovasta noususta. Puhumattakaan vakavasti otettavasta poliittisesta liikkeestä.

Nykyisin liike on poliittisesti hajallaan kuin varpusparvi. Pelkkä ulkomaalaisvastaisuus ei kanna kovin kauas.

Sakin toisessa laidassa on joukko – ehkä vasemmistolaisesti – ajattelevia kansallisvaltion ja yhteisöllisyyden puolustajia. Jos käytämme sanaa kansallismielisesti ajatteleva sosialisti, saamme heti vastakaikua.

Hyi, natsit ja fasistit.

Ja tämä vastaus tulee tietysti sieltä minne päivä ei paista, eli kuolleessa ja kuopatussa Neuvostoliitossa edelleen napanuoralla kiinni olevasta vihervasemmistosta….

Toisesta laidasta löytyy taas joukko – varsin oikeistolaisia – ultraliberalisteja. Nuoria tai keskenkasvuisia ihmisiä, joilla on varsin jäsentymätön ja epäselvä maailmankuva. Ulkomaalaisvastaisuus on heille useasti pelkkä reaktio torjua kaikkea pelottavana pidettyä vierasta ja he ovat valmiit siirtämään ns. nuoruudenhairahduksen tiliin kaiken kansallisuusaatteeseen viittavankin saatuaan hyvin palkatun duunin ja valtaa.

Ensimmäinen ryhmä palaa jossain vaiheessa loppuun idealismissaan. Törmättyään poliittisen maailman realiteetteihin.

Toinen laita opiskelee itsensä valmiiksi akateemikoiksi ja myy sielunsa ja omina periaatteinaan pitämänsä asiat kauniimman monikulttuurisuuden Moolokin kitaan.

Perusta näistä nyt sitten vahva ja uskottava poliittinen puolue.

Itse uskon keski-ikäisenä äijänrähjänä edelleen – jotenkin – Giovanni Gentilen ajatuksiin. Toki nykyaikaan tietenkin sovellettuina.

Oman maailmankuvani kiintopisteitä ovat perhe, vahva yhteisöllisyys, solidaarisuus oman väen kesken, markkinatalous, yrittäminen , kansallisvaltio, vahva yhteiskunta sekä yhteinen moraalintaju ja siihen liittyvä vastuu.

Ugh… olen puhunut

Advertisements