Tämä ikävä Jokelassa tapahtunut tragedia on tuonut pöydälle – jälleen kerran – kysymyksen siitä onko laillinen aseenomistus uhka Suomessa?

Maassamme on kolmanneksi eniten rekisteröityjä siviiliaseita per capita koko maailmassa. Ainoastaan Yhdysvallat ja Jemen menevät tuossa luvussa ohi meistä.

Kuitenkin maassamme – näitä ikäviä yksittäistapauksia lukuun ottamatta – tehdään hämmästyttävän vähän rikoksia laillisilla aseilla. olen käsitellyt asiaa aikaisemmin täällä.

No mitä sitten tehdä?

Lainaan itseäni tuolta toisen artikkelini kommenttiosiolta:

Helsingin poliisilaitoksen entinen – eläkkeelle jäänyt – aselupayksikön päällikkö Ralf Gustafsson totesi, että Suomessa on yhdistymisvapaus. Se koski hänen mielestään myös yhdistymättömyysvapautta.

Kuitenkin hän halusi saada järjestäytymättömältä aseluvan hakijalta ampumaharrastuksen selvittämiseksi kahden tunnetun aseharrastajan suosituksen, ennen kuin myönsi luvan määräaikaisesti vuodeksi.

(Itse olen muuten 1970-luvulla joutunut hakemaan ensimmäiseen isäni omistamaa asetta koskevaan rinnakkaislupaan kahdeksan nimeä.)

Jos ongelmia sen – esimerkiksi vuoden aikana – ei synny, lupa voitaisiin muuttaa termille “toistaiseksi”.

Rafu-herra sanoi kerran allekirjoittaneelle kesyttäneensä tällä menetelmällä satoja kännipäissään katutappeluihin orientoituneita – mutta muuten kaikin puolin kansalaiskelpoisia – yhteiskuntamme jäseniä.

Hän muisti myös ilmoittaa, että “toistaiseksi” päättyy ensimmäiseen rähinään.

Mikko Auvisen tapauksesta olen sitä mieltä, että HSC:n – eli yksityisen yrittäjän ansiotarkoituksessa pyörittämä ”ampumakerhon” – myöntämä “jäsenkortti” – yhden kertakäynnin jälkeen – ei ole sellainen lainsäätäjän edellyttämä todiste ampumaharrastuksen vakavuudesta eikä seuran jäsenyydestä.

Jussi Halla-aho kirjoittaa vieraskirjassaan :

Kaasusumuttimen kanssa ollaan tiukkana, koska kaasusumutinlupia myönnetään itsepuolustukseen, ts. mukana kannettavaksi. Aseita myönnetään ampumaurheiluun. Hallussapitolupa ei oikeuta niiden kanniskeluun.

Totta. Ja hyvä näin.

Tuusulan vallesmanni mokasi. Ongelma ei ole laissa vaan virkamiehessä, joka ei noudattanut lain henkeä. Laki vaatii, että aktiivinen ampumaharrastus on osoitettava uskottavalla tavalla. Ampumaseuran jäsenyys ei ole uskottava tapa, ainakaan jos jäsenyys on kestänyt kolme viikkoa. Esimerkiksi Helsingissä vaaditaan todistus pitkäaikaisesta harrastamisesta. Monessa muussa paikassa vaaditaan vahvistettu harjoittelupäiväkirja.

Se, että virkamies ei noudata sääntöjä, ei tarkoita, että säännöissä olisi vikaa.

Olen samaa mieltä. Tämä on niistä yksi harvoista johtopäätöksistä joihin olen toistaiseksi asian suhteen tullut.

Hyysäri taas puolestaan tekee tarkoitushakuisesti vääriä johtopäätöksiä

Jussi jatkaa:

On turhaa kiusata niitä 700 000 kunniallista aseenomistajaa, jotka käyttävät aseitaan kunniallisiin tarkoituksiin. Kannattaisi keskittyä toimiin, joilla se kourallinen hulluja pystyttäisiin tunnistamaan. Nykyisellään poliisilla ei ole pääsyä hakijan mielenterveyttä koskeviin tietoihin, koska samat ihmiset, jotka vastustavat aseita, ovat myös hysteerisiä ihmisten yksityisyyttä koskevien tietojen suojasta. Hakukriteeriksi voitaisiin mielestäni hyvin liittää pakollinen istuntosarja psykologin vastaanotolla ja tältä saatu lausunto.

Täysin harkittavissa oleva ehdotus. Lisäksi sen kuuluisan yhteisöllisyyden korostaminen olisi syytä ehkä ottaa myös pöydälle. Kuten aikaisemminkin totesin, olisi hyvä jos vanha hyvä tapa ”suosittelijoista” tai ”takaajista” palautettaisiin lupamenettelykäytäntöön.

Asiaa muuten sivuaa Jari Pigg tänään postin kotiin kantamassa Metsästäjä-lehden numerossa 6/2007. Lehti tulee myöhemmin esille nettiin, enkä jaksa/viitsi/ehdi lainailla koko kirjoitusta.

Hän kirjoittaa myöskin vastuusta ja vastuuseen kasvattamisesta. Hän sivuaa myös poliisin työtä lupamenettelyviranomaisena.

Pigg kirjoittaa pääkirjoituksessa aiheesta Laillinen aseenomistus – uhkako? muun muassa näin:

Poliisilla tulee olla aikaa ja asetuntemusta haastatella, puhuttaa ja huomauttaa tarvittaessa aseluvan haltijaa tai hakijaa, kuten nyt monissa kihlakunnissa etenkin maaseudulla on tehty. Poliisin toiminnan tarkoituksena on edistää ihmisten lainmukaista käyttäytymistä ja se pitää ottaa huomioon myös aselupa-asioissa. Poliisi on aseenomistajille tuttu. Samoin aseenomistajat ovat poliisin vanhoja tuttuja myönteisessä mielessä. Toivottavasti näin on myös jatkossa kihlakuntauudistuksen edetessä.

Kovin ajankohtaista – ja kirjoitettu ennen näitä ikäviä tapahtumia.
Omen?

Artikkeli tulee näköislehtenä jossain vaiheessa näkyviin täällä

Tämän koko ikävän tapahtumaketjun seuraava välitön vaikutus on se, että hallitus on päättänyt kieltää aseiden itsenäisen hallussapidon alle 18-vuotiailta. Seurauksena on se, että noin 10000 alle 18-vuotiasta metsästäjää joutuu luovuttamaan aseensa ja he pystyvät jatkossa metsästämään ainoastaan yli 18-vuotiaan valvonnassa – toisin kuin tähän mennessä.

Eli suomeksi:

Kuten olen aikaisemmin todennut on ehkä liian aikaista tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Mutta minusta näyttää jo nyt vahvasti siltä, että hallintoviranomaisen – eli Keski-Uudenmaan Kihlakunnan poliisilaitoksen poliisipäällikkö Matti Tohkasen – menettelyvirhe kostautui siten , että se oli osittain aiheuttamassa kahdeksan ihmishengen menetyksen ja jälkipelissä rangaistaan niitä alle 18-vuotiaita aseenomistajia – lähinnä metsästäjiä ja urheiluammunnan harrastajia – jotka ovat eläneet lainkuuliaisesti.

Reilukerhosta – päivää.

Aika näyttää onko hallituksen päätös oikea vai väärä. Iso-Britanniassa kiellettiin taannoin yksityishenkilöiden oikeus käsiaseiden hallussapitoon. Seurauksena oli se, että valtava määrä laillisia käsiaseita katosi. Kun asiaa ja sen vaikutuksia tutkittiin myöhemmin, että kielto oli vaikuttanut kiihdyttävästi – laittomilla aseilla – tehtyjen rikosten lukumäärän kasvuun.

Rikolliset saavat aina aseensa halutessaan. Nämä rajoitukset koskevat vain lainkuuliaista enemmistöä. Muistatte varmasti Myyrmannin ja Petri Gerdtin?

Kun miettii näitä aseita joilla normivirtanen käyttää väkivaltaan, yleisimpinä esiintyvät sakset ja fileerausveitsi. Odotankin mielenkiinnolla seuraavaksi Laura Lodeniuksen seuraavaa aivopierua – sellaista jossa hän vaatii saksien ja keittiöveitsien hallussapidon alistamista luvanvaraiseksi.

Lodenius on jo härskisti käyttänyt toisten ihmisten surua ja murhetta omien tarkoitusperiensä edistämiseen. Samoin muuan Panu Höglund näyttää jalostaneen Jokelan tapauksen lähinnä oman vihapropagandansa levittämiseen.

Hävettääkö sitten näitä lodeniuksia ja höglundeja?

Enpä usko – tällaisessa asiassa häpeämiseen tarvitaan nimittäin todellista ja aitoa kykyä empatiaan ja inhimillisyyteen.

… palaan aiheeseen – savun hälvettyä…

Lähteet: Jussi Halla-ahon vieraskirja, Metsästäjä

Jk. Jussi Halla-aho käsittelee samaa aihetta blogissaan aiheella Inter arma.

Päivitys 21.11.2007: Aihetta ovat kommentoineet myös Octavius, Hautaa Ylpeät, Kansankokonaisuus, Tupla-j, Lindblomin Kimi – ainakin he…

Site Meter

Advertisements