Uusin(kaan) Yliopistolehti ei juuri(kaan) yllätä.

Monikulttuurisuus – ja sen mukanaan tuoma peitelty totalitarismi ja uuskolonialismi – on tullut jäädäkseen myös Suomeen.

Gavan Titley on kirjoittanut – ojennukseksi meille tyhmille alkuasukkaille – kaikkien brittiläisen imperiumin parhaimpia perinteitä noudattavan saatekirjoituksen myös meille suomalaisille. Tuon kirjoituksen on suomentanut Tiina Ohinmaa.

Hurraa – uuskolonialismilla on uudet kasvot… entisen orjan kasvot…

Lähde: Yliopistolehti

Orjan kasvot – kyllä. Aivan kuten itsellänikin. Meitä suomalaisia ja irlantilaisia yhdistää – ainakin – se, että olemme läpi historiamme olleet suuremman naapurimme alistamia – kansallisesti orjan asemassa.

Tämä – siis yllättäen ja surukseni irlantilaiseksi havaitsemani – kirjoittaja toimii National University of Irelandissa mediatutkimuksen lehtorina sekä Helsingin yliopiston Renvall-instituutissa vierailevana lehtorina. Olisin olettanut jotain aivan muuta ihmiseltä, jonka esi-isät ovat joutuneet alistumaan brittiläisen kolonialismin alle…

Hän on toki tätä taustaa vasten – varmaankin – täysin oikea ihminen kertomaan – meille suomalaisille – hallintoalamaisille, mitä tarkoittaa sananvapaus.

Gavan Titley – joka tarvitsee kirjoitukselleen suomentajan – ei ole omasta mielestäni ehkä kuitenkaan se kaikkein relevantein bärssoona kertomaan alkuperäisille suomalaisille mielipiteitään meille kuuluvasta suomalaisesta sananvapaudesta…

Jep, myönnetään saman tien.

Tässä purkauksessani on vakava argumentaatiovirhe – so fuckin´what?

Koko vihervasemmisto on viime aikaisten näyttöjen valossa seuraavaksi epärelevantein osapuoli kommentoimaan suomalaista sananvapautta… puhumattakaan näistä argumentaatiovirheistä.

Lähde: Yliopistolehti

Jk. Innolla odotan erään herra Höglundin kommentteja asiaan. Hyvin näyttää purevan Panun omien tarkoitusperiensä mukaiseksi rakentama kelttiläisyys…

Päivitys 20.11.007:

Titleyn kotisivut löytyvät muuten täältä.

Lotta Roti on kommentoinut (Yliopisto 11/2007) tätä Titleyn kirjoitusta tuoreeltaan seuraavasti:

Rasismia vai kritiikkiä?

Gavan Titley on kirjoittanut retorisen ilmavan kolumnin (Yliopisto 10/07), jonka asiasisältö näyttää olevan tiivistettävissä seuraavaan: vasemmistoliberaalit ovat hyviä ja oikeassa, oikeistolaiset arvokonservatiivit taas pahoja ja väärässä. Titley muistuttaa, että kaikki vaikuttamaan pyrkivät ja vallasta kamppailevat tahot pelaavat kielipelejä, mutta jättää mainitsematta, että vasemmistoliberaalit ovat tämän lajin mestareita.

Titley on oikeassa siinä, että poliittisen korrektiuden käsite on kärsinyt melkein yhtä pahan inflaation kuin sana rasismi. Nykyään rasismista puhuva tarkoittaa yhä harvemmin muuttumattomaan ja synnynnäiseen ominaisuuteen perustuvaa rotusyrjintää. ”Rasisminvastustajat” eli vasemmistoliberaalit ovat keksineet muun muassa sellaisia uuskäsitteitä kuin ”kulttuurirasismi” (jota käytetään kulttuurieroista johtuvien vakavien yhteiskunnallisten ongelmien poisselittämiseen ja trivialisointiin) tai ”islamofobia” (jolla islamin, poliittisen ja maailmankatsomuksellisen järjestelmän, arvostelu leimataan irrationaaliseksi peloksi sekä kielletään asiasta keskusteleminen).

Alun perin käsitys rasismin tuomittavuudesta perustuu siihen, että kukaan ei voi etniselle alkuperälleen mitään. Jos samalla termillä tarkoitetaankin yhtäkkiä sitä, ettei ideologioita tai kulttuurisia käytäntöjä saisi arvostella tai tosiasioita tutkia, on kysymys aivan eri asiasta.

Muuten kolumni on erinomainen demonstraatio siitä, että poliittinen korrektius ylimielisen liberaalin eliitin keinona määritellä todellisuutta ja sananvapauden rajoja on enemmän kuin myytti. Titley ei kyseenalaista feministien ja rasisminvastustajien yksinoikeutta määritellä, mitä sosiaalinen oikeudenmukaisuus on. Varsin monen kansalaisen mielestä esimerkiksi oikeudenmukaista on, että maassa ollaan maan tavalla ja että vakavista väkivaltarikoksista joutuu pitkäksi aikaa linnaan.

Titleyn mainitsemat ghetot ja ääriliikkeet Euroopassa eivät ole mytologiaa, vaan tosiasioita, jotka huolestuttavat kansalaisia (ruokafestivaaleista tuskin kukaan on huolissaan tai harmistunut). Jokin on mennyt pieleen. Ei liene ensimmäistäkään esimerkkiä siitä, että epämiellyttävät tosiasiat olisivat menneet pois kieltämällä niistä ääneen puhuminen tai sulkemalla niistä huolestuneet ryhmät demokraattisen prosessin ulkopuolelle.

Lopuksi Titley toteaa ilman sen kummempia perusteluja, että vasemmistoliberaalien poliittiset vastustajat eivät oikeasti ymmärrä sananvapauden arvon päälle, vaikka siitä puhuvatkin. Tämäkään ei ole omiaan hälventämään mielikuvaa ylimielisestä liberaalista eliitistä.

Advertisements