Olen aikaisemminkin kirjoittanut sananvapauden surkeasta tilasta Suomessa.

Tässä vaiheessa haluan palata hieman erääseen aikaisempaan aihetta koskevaan kirjoitukseeni. Se löytyy täältä.

Tuolla valtakunnansyyttäjä perusteli päätöstään jättää nostamatta syytettä erästä anarkistia vastaan. Syyteharkinta koski kansanryhmää vastaan kiihottamista.

Haluaisin kiinnittää huomionne muutamaan asiaan olennaisesti liittyvään ikävään seikkaan.

Valtakunnansyyttäjä on rakentanut päätöksensä tiedonvälityksestä annetun lainsäädännön pohjalle. Kysymys kuuluu, yrittääkö viranomainen tässä tapauksessa tietoisesti hämärtää lainsäädännöllisiä rajoja ja pyrkiikö tämä näin romuttamaan sananvapauden periaatteita?

Sananvapaus ja tiedonvälitys ovat kaksi eri asiaa. Edellinen on kansalaisyhteiskunnan perusoikeus joka takaa avoimuuden ja suojelee kansalaisia viranomaisten ja hallitsijoiden mielivallalta. Tiedonvälitys on vain keino edistää tai rajoittaa sananvapautta.

Eräs kaikkia totalitaristisia järjestelmiä yhdistävä piirre on se, että vallanpitäjä kontrolloi tiedonvälitystä. Tämä tapahtuu ohjailun, sensuurin, painostuksen, poliisiväkivallan ja lainsäädännön kautta.

Tai kuten tässä kotoisessa tapauksessamme mahdollisesti tapahtuu – lainsäädäntöön liittyvän tulkinnan kautta.

Lainsäädännöllä ja sen tulkinnalla on helppo leimata toisinajattelijat rikollisiksi ja vaientaa valllanpitäjään kohdistuva ikävä kritiikki lainsäädäntöteitse. Kätevää, eikö vain?

Kun viranomainen tekee rikosilmoituksen yksityisen kansalaisen mielipiteenilmaisun johdosta, ollaan kapealla ja väärällä polulla. Ja kun tämä hakee laintulkintansa tiedonvälitystä reguloivasta lainsäädännöstä – ollaan eksyksissä ja hukassa.

Olemme oikeudellisessa tilanteessa, jossa toinen osapuoli toimii asianosaisena, tutkinta- ja syyttäjäviranomaisena sekä tuomioistuimena ja rangaistusinstanssina. Kun tämä perustuu perustuslain ja ihmisoikeusopimusten takaaman mielipiteen- ja sananvapauden romuttamiseen, ollaan kaukana demokraattisesta kansalaisyhteiskunnasta.

Ja kun valtakunnansyyttäjä puhuu YK:n sopimusten tulkinnasta hän on oman tulkintansa kanssa pilkillä varsin heikoilla jäillä…

Olemme matkalla pois kansalaisyhteiskunnasta ja kohti poliisivaltiota.

Myös nykyinen tiettyjä virkoja koskeva nimityspolitiikka on omiaan viemään uskottavuutta kyseisten viranhaltijoiden halusta ja kyvystä toimia kansalaisyhteiskunnan pelisääntöjen mukaisesti. Siis puolueettomina tasapuolisesti kansalaisiin suhtautuvina yleisönpalvelijoina.

Kun Astrid Thors nimitettiin maahanmuuttoministeriksi, osattiin jo varautua siihen, että hän käyttää ministerinpostiaan omien henkilökohtaisten ambitioidensa ajamiseen. Siinä ei sinänsä ole mitään väärää – niin kauan kun ei ole kyse oman yksityisen edun tavoittelusta. Ministeri on poliittinen virkamies ja ajaa tätä kautta myös äänestäjäryhmänsä asioita. Unohtamatta tietenkään yleistä etua.

Thors on onnistunut loistavasti valjastamaan saamansa noin 9000 ääntä valjakoksi, joilla vähemmistö ohjaa Suomea enemmistön tahdon vastaisesti. Onneksi olkoon Astrid! Se kuinka kansalaisyhteiskunnan pelisääntöjen mukaista tuollainen toiminta sitten on, olkoon – taas kerran – jokaisen itsensä pääteltävissä.

Astrid on poliitikko ja näin ollen tapaus sinänsä. Huolestuttavampaa on se, että selkeästi puolueellisesti ajattelevia ja asioihin suhtautuvia ihmisiä nimitetään korkeisiin valtiollisiin virkoihin. Omasta mielestäni esimerkiksi Mikko Puumalainen – vähemmistövaltuutettuna ja nyttemmin apulaisoikeuskanslerina – ja Johanna Suurpää vähemmistövaltutettuna, eivät ole henkilökohtaisen taustansa, kiihkoilunsa, entisten tehtäviensä ja asenteellisuutensa vuoksi sopivia hoitamaan virkojaan.

Puolueettomuus loistaa näissä virkamiesvalinnoissa poissaolollaan. Ei viranomainen voi profiloitua hallintoalansa liittyvissä kiistoissa kummankaan osapuolen edustajaksi.

Eräs mielenkiintoinen asia on myös Rauhanliiton rooli tässä asiassa. Rauhanliitto Laura Lodeniuksineen on ollut mukana tukemassa tätä toisinajattelijajahtia ja sananvapauden rajoittamista Suomessa. Tämä toiminta saattaa jossain vaiheessa johtaa siihen, että poliisi ottaa kiinni ja pidättää sekä oikeudet vangitsevat ihmisiä Suomessa. Heidän mielipiteidensä vuoksi.

Arvatkaa kuka oli muuten Laurana Lauran paikalla aikaisemmin? No tietysti Astrid… Yllättikö?

Kysynkin nyt Sinulta Laura – jos olet aidosti ihmisoikeusaktivisti – nukutko hyvin yösi?

Site Meter

Advertisements