Helsingin Sanomat on ollut eräs omia vakioaiheitani. Olen arvostellut etenkin tuon lehden nykyisen vihervasemmistolaisen toimituspolitiikan tuotoksena syntynyttä puolueellista, värittynyttä ja jopa epärehellistä journalismia.

MTV3:n Poliittisen toimituksen esimies – Timo Haapala – on kertonut myös näkemyksensä eräästä HS:n hiljattaisesta uutisoinnista.

Hän kuvaa Hyysärin kohu-uutisointia seksuaalisesta häirinnästä eduskunnassa seuraavasti – kursivointi Kullervon:

Mutta ei tämä mitään: koko päivä piti sulatella Helsingin Sanomien sunnuntainumeron ja sunnuntaisivujen juttua – tekijänä toimittaja Tanja Aitamurto – tästä viikon hässäkästä. Hesari luokittelee itsensä laatulehdeksi ja on hyvin herkästi sormi ojossa neuvomassa muita journalisteja työssään. Vastaavaa oksennusta, jonka HS oli lehteensä painanut, saa kai etsiä Stalinin aikaisista näytösoikeudenkäynneistä Neuvostoliitossa 1930-luvulla. Tyyli, jolla juttu oli tehty, tuskin vastaa edes Sanomain toimittajakoulun oppeja – ainakaan Antero Okkosen aikana.

“Maakunnan miehiä, iältään keski-ikä plus. Seksistisiä wannabe-alfauroksia. Kalapuikkoviikset-sektori“. Näin alkoi Hesarin juttu. Se aloitettiin luonnehtimalla mieskansanedustajia, jotka joutuisivat muutaman kappaleen jälkeen nimettömien HS-tuomareiden lahtipenkkiin.

Sitten oli pari lähdettä, jotka nimettömyyden suojamuurin takaa latelevat syytöksiään. Syytösten pohjalta on tehty “seitsemän syyllisen joukko”, joiden kuvat ovat komeasti esillä. Ilman tietoa, mistä heitä edes syytetään, he joutuvat vastaamaan syytöksiin. En viitsi panna edes nimilistaa tähän, ettei sotku etenisi. Asiaan kuuluu, että mitään tarkkoja syytöksiä ei siis edes ole. Fiilis “ne on niitä” riittää julkiseen teilaukseen, korjaan: mestaukseen.

Jotakin kertoo sekin, että kansanedustajaa tavoiteltiin vaimojenkin kautta. Siis ennen kuin edustaja tiesi tulevasta, nimeämättömästä oikeudenkäynnistään mitään.

Tällaista jälkeä syntyy, kun joku feminististinen toveritartuomioistuin pääsee mielensä päälle. Joskus jopa meikäläinen häpeää kollegansa puolesta.

Tämä on siis tunnetun journalistin näkemys lehdestä nimeltään Helsingin Sanomat.

Lähde: Setä Arkadia-blogi, HS

Jk.Kuten tuossa alussa totesin, olen myös kommentoinut aikaisemmin HS:n toimituspolitiikkaa. Näitä kirjoituksia löydätte blogini hakutoiminnon kautta.

Mainokset