Jatkona edelliselle – hieman pituudeltaan karanneelle kirjoitukselleni – jatkan sairausluokituksissa punapöhöstä suoraan viherkaihiin.

Tuohon samaan punapöhötykseen liittyen, haluaisin kommentoida hieman Tapio Laakson pakkotoistoa aiheesta. Tämä vesimelonia väriltään – päältä vihreä ja sisältä punainen – tosiduunarimmehan paiskii otsa hiessä töitä . Siis oman ilmoituksensa mukaisesti päivätöissä kansanedustajan avustajana sekä vihreän politiikan parissa.

Tässä meillä todellinen raaka duunari – varsinainen stahanovilainen työn sankari.

Hän toteaa – punapöhön oireisiin liittyen – blogissaan seuraavaa:

Pyhä Marski

Raimo Ilaskivi vaatii uusisuomi.fissä Mannerheimin häpäisijöiden päätä pölkylle.

Se on selvää, että kaiken maailman radikaalit ovat aina piiloutumassa taiteen vapauden taakse. He myös mielellään puhuvat sensuurista, jos johonkin ”taiteeseen” halutaan puuttua.

Marski, Suomen oman Muhammed?

Aivan selvää viherkaihia.

Nimittäin juttu menee näin. Muhammed on muslimien mukaan profeetta ja pyhä mies. Mannerheim on taas maallinen sotapäällikkö ja valtiomies. Ei kai heitä voi rinnastaa keskenään?

Juttua sivusta seuranneena minusta tuntuu, että tällaisen kommentin lausuminen on omiaan aiheuttamaan vähintään mielenosoituksen eduskuntatalon portailla – jos ei jotain vielä vakavampaakin.

Eikö nyt olisi syytä pyytää anteeksi tuota lausuntoa? Matti Vanhasen esimerkkiä noudattaen.

Tapio osoittautuu myös huumorimieheksi.

Joku irvileuka oli käynyt lisäämässä tuon kirjoituksen kommenttiosiolle nimimerkki P:n Jussi Halla-ahon vieraskirjassa esittämän performanssi-ideansa Tämän kyseisen idean on muuten Lotta Roti pelastanut blogiinsa kokonaisuudessaan.

Tapio jaksaa nähdä kommentissaan kuolleiden ihmisten kunniassa seuraavaa:

Varmaan ihan ok tuohon Uffeen asti, sen jälkeen saattaa mennä kunnianloukkauksen puolelle. Siis kun tulee elossa olevia henkiöitä kehiin.

Eli Tapion mielestä kuolleiden kunniaa saa loukata? Mielenkiintoinen näkemys.

Kuten tämäkin:

Enimmäkseen tuo vaikuttaa vain kehnolta taiteelta.

Eli P:n käsikirjoitus vaikutti enimmäkseen kehnolta taiteelta – näkemättä esitystä?

Ja

Marski-pätkän taidearvoa en lähde vielä arvioimaan. On parempi nähdä teos ennen kuin alkaa kriitikoksi.

Tämä taas arvioidaan vasta näkemisen jälkeen?

Selvää viherkaihia – sanoisin ilman lääkärin koulutusta.

No – toisaalta on ymmärrettävä, että Tapio on vahvan vaikutuksen alla lapsuutensa kasvanut, eikä voi sille mitään.

Isäpappa Jakesta löytyy myös mielenkiintoisia asioita.

Ilkka Kylävaara kirjoittaa kirjassaan Taistolaisuuden musta kirja, Jaken kanssa käymästään – varsin mielenkiintoisesta – puhelinkeskustelusta seuraavasti:

– Laakso.
– No. Kylävaara moi. Oletko pahassa paikassa?
– Odotan tässä autoa, mutta kerro.
– Tuli sellainen tieto että 8.2.2003 olit Iltalehdessä sanonut, että olit eräänlainen KGB:n konsultti, joka valitsi
kotiryssille kontaktin ja päinvastoin.
– Niinhän siellä taisi olla.
– Oletko luovuttanut rekistereitä suomalaisista henkilöistä?
– Siis tuo ikivanha juttu, jonka Supo on tutkinut!
– Epäiltiinkö Sinua maanpetoksellisesta toiminnasta?
– No siinähän saakeli pengotte!
– Kekkonen kuulemma pelasti sinut.
– No jotain hyvää se Kekkonenkin.
– Me historiantutkijat …
– Historiantutkijat!
– Me historiantutkijat haluamme tietää totuuden.
– Kuule mulla on nyt kiire. Että terve!

… että terve…

Samasta aiheesta kirjoittaa muuten hieman laajemmin Erkki Aho blogissaan.

Isäpappa Laaksolla on moneen muuhunkin asiaan mukaan tempautuneena myös toinen varsin mielenkiintoinen episodi henkilökohtaisessa historiassaan. Otetaan hieman taustaa asioille.

Kun Neuvostoliitto oli kulkenut tiensä päähän elokuussa 1991, yrittivät vanhoilliset kommunistit vielä kerran saada otetta kaappaamalla varapresidentti Gennadi Janajevin johtaman juntan voimin vallan tuolloiselta valtionpäämieheltä Mihail Gorbatshovilta.

Kaappaushanke kuivui kasaan – koska se oli humalassa suunniteltu, humalassa toteutettu ja krapulassa päätetty.

Se päätti Neuvostoliiton tarun ja ns. Glasnostin ajan. Tuolloinen Venäjän federaation presidentti Boris Jeltsin nousi vastustamaan vanhoillisia kaappaajia ja pyrki ottamaan käsiinsä vallan Venäjän alueella vetoamalla väestöön.

Ryhmä puoluemiehiä menneisyyden pimeästä ryhtyi kääntämään kehityksen kulkua taaksepäin kohti yksinvaltaa ja terroria, vaikka neuvostokansalaisten ja erikseen venäläisten suuri enemmistö on kääntänyt selkänsä kaappaajien edustamalle asialle.

Käytännössä kaappaajat pyrkivät vain pitämään kaiken vallan omissa käsissään, heillä ei ollut konkurssiin ajautuneen kansantalouden elvytykseen tai yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen minkäänlaisia lääkkeitä. Heidän metodinsa ovat vieneet kommunismin – ja sen mukana sen lippulaivan – vararikkoon, eikä uusi kierros sortoa ja kärsimystä voinut enää muuttaa ryysyköyhälistöä hyvinvoivaksi kansakunnaksi.

Varapresidentti Gennadi Janajevin johtama kaappaus oli kuitenkin – toteutuksestaan huolimatta – pitkän tähtäyksen suunnitelma. Kommunistipuolueen vanhoillista siipeä, asevoimia ja salaista poliisia KGB:tä edustavat sisäpiirit alkoivat vuosi ennen H-hetkeä vyöryttää Gorbatshovin ympärille kokoontuneiden uudistusmielisten asemia. Vanhoilliset täyttivät avainaseman toisensa jälkeen. Heillä ei ollut kiirettä syrjäyttää Gorbatshovia, koska he pystyivät manipuloimaan häntä. Kiire heräsi lopulta vallankumousyritystä edeltäneenä viikonloppuna. Näin siksi, koska tiistaina oli määrä aloittaa Neuvostoliittoa perusteellisesti muuttavan uuden liittosopimuksen allekirjoittaminen.

Uusi liittosopimus olisi siirtänyt – vanhan järjestelmän puitteissa – suuren osan valtaa keskukselta tasavalloille ja merkinnyt kommunistipuolueen vallan katoamista lopullisesti. Liittosopimuksen estävä vallankaappaus tähtäsi siten ennen kaikkea Venäjän demokraattisia valtaelimiä ja sen presidenttiä Boris Jeltsiniä vastaan. Asevoimat, salainen poliisi ja puolue pelkäsivät, etteivät ne pysty manipuloimaan Jeltsiniä.

Ja mikä onkaan mielenkiintoisinta koko asiassa – näin suomalaisittain?

Jaakko Laakso ja Esko-Juhani Tennilä marssivat kiltisti Tehtaankadun suurlähetystöön saamaan ohjeita vallankumousjuntalta – ennen sen kaatumista.

Noin yleisesti ottaen – vanha kansanviisaus sanoo , että hedelmät harvoin putoavat kauas puustaan – etenkään vesimelonit.

Suosittelen silti käyntiä optikolla – tai ainakin sävylasien pois ottamista.

Lähteet: HS, STT, Tapio Laakson blogi, Wikipedia, Erkki Ahon blogi, Ilkka Kylävaara; Taistolaisuuden musta kirja