Koska edellisessä kirjoituksessani käyttämä käsite luonnollinen henkilö on herättänyt kysymyksiä – tietämättömiä kommentteja- ja uteliaisuutta, niin on ehkä syytä selvittää mitä tämä termi tarkoittaa.

Luonnollinen henkilö on oikeussubjekti.

Käsitteenä oikeussubjekti on sidoksissa kulloiseenkin oikeusjärjestelmään. Aiemmin vallinnut sukuoikeus ei pitänyt yksityistä ihmistä oikeussubjektina. Ihminen oli suvun jäsen ja oikeus oli sukujen välistä. Suvun ulkopuolelle joutuneella ihmisellä ei tällöin ollut oikeuksia.

Rooman valtakunnan oikeus ei tuntenut oikeushenkilön käsitettä. Ammattikunta tai muu yhdistys oli oikeuskelpoinen, kun joku henkilö toimi sen puolesta. Luonnollisista henkilöistä eli ihmisistä vain vapaat ihmiset olivat oikeuskelpoisia subjekteja, sillä orjat rinnastettiin esineisiin.

Nykyisessä oikeusjärjestelmässämme oikeussubjekteja ovat luonnolliset henkilöt (ihmiset) sekä oikeushenkilöt, joita voivat olla yritykset ja yhteisöt sekä julkisoikeudelliset tahot. Oikeussubjektit voivat saada oikeuksia ja tulla velvoitetuksi.

Ihminen ei voi luopua oikeuskelpoisuudestaan. Alaikäiset tai holhouksenalaiseksi julistetut luonnolliset henkilöt ovat vajaavaltaisia, jolloin heidän oikeustoimikelpoisuuttaan on rajoitettu. Alaikäisen eli alle 18-vuotiaan edunvalvojana toimii huoltaja ja holhouksenalaisen edunvalvojana toimii holhooja tai edunvalvoja (aikaisemmin uskottu mies).

Vain ja ainoastaan ihminen voi olla luonnollinen henkilö. Jokainen ihminen on syntymästään lähtien kuolemaansa tai kuolleeksi julistamiseensa saakka oikeussubjekti.

Kansainväliset järjestöt ovat myös oikeussubjekteja, joiden oikeudet vahvistetaan kansainvälisellä sopimuksella ja usein myös erityissopimuksilla, kuten isäntävaltiosopimuksella.

Eläin tai ympäristö ei ole oikeussubjekti. Niiden oikeudellinen asema on järjestetty välittömästi ihmisiin tai välillisesti ihmisiin (oikeushenkilöihin) kohdistettujen ohjeiden tai kieltojen avulla. Eläin ei itse voi vaatia oikeuksiensa toteuttamista tuomioistuimessa.

Oikeushenkilö eli juridinen henkilö on henkilöiden yhteenliittymä tai pääomien yhteenliittymä, jolla on omat oikeutensa ja velvollisuutensa. Oikeushenkilöitä tarvitaan taloudellisen, aatteellisen tai yhteiskunnallisen toiminnan järjestämistä varten. Vain lainsäädännön tuntemat oikeushenkilöt voivat saada oikeussubjektin aseman. Esimerkiksi kuolinpesä ei ole oikeushenkilö, vaikka se on lailla säännelty väliaikainen henkilöyhteenliittymä.

Oikeushenkilöön liittyviä keskeisiä kysymyksiä ovat miten se perustetaan, miten sitä edustetaan, vastaako edustaja henkilökohtaisesti sen velvoitteista, onko jäsen vastuussa sen velvoitteista ja miten se lakkautetaan.

Oikeushenkilöitä ovat kauppaoikeudelliset yhteisöt (kuten osakeyhtiöt tai osuuskunnat), siviilioikeudelliset yhteisöt (kuten yhdistykset tai säätiöt) ja julkisyhteisöt (kuten valtio, kunnat tai seurakunnat). Julkisyhteisöt ovat julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä ja muut ovat yksityisoikeudellisia oikeushenkilöitä.

Valtion tai kunnan hallintoelimet eivät kuitenkaan ole oikeushenkilöitä. Esimerkiksi verovirasto ei ole oikeushenkilö, vaikka se voi käyttää valtion puhevaltaa oikeudenkäynnissä.

Niin – ja ihan selvyyden vuoksi. Nimimerkki ei ole luonnollinen henkilö.

Advertisements