Niin miksi?

Tämä on kysymys, joka on askarruttanut niin minua kuin useaa muuta ympärilläni elävää ihmistä. Miksi täysin erilaisen kulttuurin, ilmaston ja uskonnollisen näkemyksen parista kylmään pohjolaan tuodut ihmiset haluavat jäädä – heidän omien väitteidensä mukaan – vihamieliseen ja kylmään Suomeen?

Marja Tiilikainen on toimittanut kirjan, joka saattaa osaltaan antaa vastauksen tähän aika suureen kysymykseen. Kirjan nimi on Arjen Islam, somalinaisten elämää Suomessa (Vastapaino, Tampere 2003, ISBN 951-768-140-2, K90.2). Olen viitannut aikaisemminkin tähän kirjaan ja on hyvin mahdollista, että viittaan siihen tulevaisuudessakin. Lukekaa ihmeessä – suosittelen lämpimästi.

Moninaisten haastattelujen ja tutustumiskäyntien jälkeen Tiilikainen tekee seuraavan johtopäätöksen:

Somalinaisile eläminen diasporassa ja transnationaalisessa todellisuudessa ei välttämättä tarkoita integraation vastakohtaa, mutta se haastaa kuitenkin sen marginaalisen tilan, joka somali- ja ylipäätään maahanmuuttajanaisille Suomessa on usein annettu.

Minulle on useaan kertaan todettu, että ”olemme nomadeja, ja selitetty sillä lähtemisen helppoutta.
Osalle somalinaisista Suomi näyttäytyy kotina, johon oma tulevaisuus kiinnittyy ja jonka tulevaisuuteen halutaan vaikuttaa. Osalle somaliperheistä Suomi on vesipiste, jossa pysähdytään ennen kuin matkaa jatketaan ja johon ehkä jossain vaiheessa palataan.

Suomen kansalaisuuden ja passin saaminen merkitsee tällöin ennen kaikkea helpompaa mahdollisuutta ylläpitää ja rakentaa kotia yli valtiollisten rajojen. Transnationaalinen sosiaalinen kenttä, missä somalinaiset elävät, avaa heille yhden mahdollisuuden horisontin.

Siinäpä se.

Mainokset