Hyysäri julkaisi tänään pääkirjoitussivullaan varsin mielenkiintoisen näkemyksen. Vieraskynänä kirjoittanut Elisa Juholin on on Helsingin yliopiston ja Jyväskylän yliopiston dosentti sekä Haaga-Helia-ammattikorkeakoulun Työyhteisöviestintä 2010 -hankkeen vetäjä.

Hän kirjoittaa otsikolla Nettikansa ottaa kantaa – turhaan? ja päätyy siihen johtopäätökseen, että päättäjien tulisi pitää verkkokeskusteluja kansanäänestysten tapaisena osviittana.

Sosiaalinen media tarkoittaa internetpalveluita, joihin käyttäjät itse tuottavat sisällön. Tämä verkkomaailma pursuaa keskusteluja, joiden yhteiskunnallista merkitystä ei ole vielä tajuttu.

Yhteiskunnan kannalta tärkeitä eivät ole vain ne kansalaiset, jotka keskustelevat verkossa, vaan myös se suuri joukko ihmisiä, joka seuraa keskusteluja ja omaksuu mielipiteitä.

Sosiaalinen media blogeineen ja verkostoineen on yllättänyt asiantuntijatkin räjähdysmäisellä kasvullaan.

Internet antaa jokaiselle mahdollisuuden ilmaista itseään ilman perinteisiä portinvartijoita, toimituksia ja toimittajia. Jokainen meistä voi olla samaan aikaan sekä sisältöjen tuottaja että osa yleisöä, kun perinteisen mallin mukaan yhdet tuottavat ja toiset kuluttavat.

Tyytymättömyyden purkutieksi mielletty sosiaalinen media tuntuu päätöksentekijöistä ja perinteisestä mediasta ehkä vellovalta kaaokselta, jonka sekavana rönsyilevistä keskusteluista on vaikea löytää kiinnostavia tai hyödyllisiä näkökulmia.

Hakujärjestelmät kehittyvät kuitenkin nopeaa tahtia, ja jo nyt käytetään järjestelmiä, joilla verkkokeskusteluista kyetään imuroimaan juuri se mitä halutaan. Hakurobotti saa ihmisälyyn verrattavia piirteitä, ja ihmisen ohjaamana robotti erottaa relevantit asiat vähemmän tärkeistä eli kykenee tulkitsemaan tekstin ajatusta.

Verkostoissa sinkoileva keskustelu ohitetaan helposti sillä perusteella, ettei se edusta ”kansalaisten harkitsevaa pohdintaa” vaan on pinnallista hyppimistä aiheesta toiseen.

Välttämättä ei olekaan tärkeää, miten voimallisesti tai harkitusti asioita puidaan vaan mitkä asiat ylipäätään ovat esillä. Pieneenkin huomioon voi sisältyä valtava potentiaali, sillä verkossa totuudet, puolitotuudet, väärinymmärrykset ja valheet leviävät valon nopeudella.

Toinen vähättelyn peruste on se, että verkossa asioista keskustelee vain pieni vähemmistö suuren enemmistön tyytyessä seuraamaan sivusta. Sivusta seuraamalla syntynyt hiljainen näkemys voi kuitenkin realisoitua sopivan tilaisuuden tullen odottamattomalla tavalla.

Periaatteessa kansalaisia kyllä halutaan kuulla yhteiskunnan ylemmillä portailla. Esimerkiksi monet mediatalot ovat perustaneet omia keskustelusivujaan, joilla mielipiteenvaihtoa voi ohjata ja seurata ja saada samalla tietoa ihmisten mielipiteistä.

Valtionhallinto yrittää pitää yllä omaa kansalaiskeskusteluaan otakantaa.fi-sivustolla, ja monissa kunnissa on verkkofoorumeita, joihin kuntalaisia kutsutaan yhteisten asioiden pohdintaan.

Kuntaliiton tutkimuksen (2006) mukaan kuntalaiset kuitenkin kokevat vaikutusmahdollisuuksiensa heikentyneen samaan aikaan kun heidän osallistumisvalmiutensa on kasvanut.

Monille yrityksille sosiaalisen median seuranta on jo arkipäivää. Verkosta välittyy liiketoiminnalle elintärkeitä asioita, kuten millaisia arvoja ja asenteita tulevaisuuden asiakkailla on tai mitä työltä ja työyhteisöltä odotetaan.

Samanlaista keskustelun seurantaa tarvitaan myös muualla yhteiskunnassa. Politiikantekijöiden pitäisi etsiä äänestäjien signaaleja verkosta. Verkkokeskusteluja voisi pitää kansanäänestysten tapaisena osviittana. Ainakin keskustelut heijastavat sitä, mikä on kansalaisille tärkeää.

Sosiaalisen median keskusteluja luotaamalla löydämme usein myös sellaista, mitä emme edes olisi osanneet kysyä.

Päättäjät, jotka vielä tuudittautuvat valtakunnan ja kotipaikkakuntansa päämedioiden tulkintoihin ja luottavat median teettämiin yksinkertaistaviin gallupeihin, jäävät helposti menneisyyden vangeiksi ja elävät eri todellisuutta kuin kansalaiset. Gallupeihin pääsevät jo tunnistetut ilmiöt, mutta voidaksemme ennakoida tulevaisuuden muutoksia ja riskejä niin sanotut heikot signaalit ovat olennaisia.

Yhteiskunnan päättäjien tulisi seurata ja analysoida kaikenlaista kansalaiskeskustelua, tapahtuipa se kotikunnan torilla tai virtuaalisesti verkossa. Jotta voi palvella kansaa, on tiedettävä, mistä puhutaan, mitä puhutaan, millaisin argumentein ja äänenpainoin.

Olen aika pitkälle samaa mieltä.

Lähde: HS

Advertisements