Oikeuskanslerin virastossa on tehty päätös. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen Risto Hiekkataipaleen mukaan Yleisradio ei toiminut lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuuksiaan täyttämättä, kun se esitti Uralin Perhonen -animaatioelokuvan.

Hannu Salaman ja Katariina Lillqvistin käsikirjoittamassa ja Lillqvistin ohjaamassa – ja varsin julkisuushakuisessa – nukkeanimaatiossa Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim kuvataan korsettiin pukeutuvaksi homoseksuaaliksi, jonka alavartalona on matkalaukku. Elokuva esitettiin TV1:ssä maaliskuussa ja sillä oli peräti 452 000 katsojaa. Yksi katsojista teki ohjelman esittämisestä kantelun oikeuskanslerille.

Hiekkataipale perustelee päätöstään sillä, että yleisradioyhtiön yksittäiset ohjelmat tai sarjat voivat olla hyvinkin sellaisia, että ne eivät vastaa jonkin yleisöryhmän vakaumusta, käsityksiä tai mieltymyksiä hyvästä ohjelmatarjonnasta.

Hiekkataipale muistuttaa, että Yle lähettää lakisääteisesti hartausohjelmia, jotka nekin loukkaavat joidenkin katsojien vakaumusta tai käsityksiä. Hän toteaakin, että kaikkia ohjelmia ei ole pakko katsoa.

Varsin mielenkiintoista.

Kenen vakaumusta sitten saa loukata ja kenen ei? Siinäpä meillä on taas miljoonan ruplan kysymys.

Tämän uutisen mukaan Hiekkataipaleen – eli oikeuskanslerin – kanta on se, että kaikkia ohjelmia ei ole pakko katsoa. Kun on kyse mediasta, se tarkoittaa laajemmin myös sitä, että kaikkia lehtiä tai kirjoja ei tarvitse lukea eikä kaikkia audioesityksiä tai -ohjelmia kuunnella.

Tämä on varsin mielenkiintoinen näkökanta myös käynnissä olevaan internetin sensurointikeskusteluun. Ei kaikkea ole internet-ympäristössäkään pakko lukea tai katsella. Medialukutaito on eräs avainkysymyksistä tässäkin asiassa.

Onko nyt kyseessä kuitenkin siitä, että ainoastaan ei-vasemmistolaisesti ajattelevien ihmisten vakaumusta ja käsityksiä saa loukata? Tuntuu hieman kaukaa haetulta verrata Lillqvistin julkisuushakuista provokaatiota kansakunnan enemmistön perinteisiin hartausohjelmiin.

Vai onko kristillisen uskon ja esimerkiksi islamin asema oikeuskanslerin putiikin mielestä uskonrauhaan liittyvän lainsäädännön perusteella jotenkin erilainen?

Tässä herää myös epäilys siitä, että sanan- ja mielipiteenvapaus koskee ainoastaan joko ns. oikeita mielipiteitä esittäviä ihmisiä tai yhteiskunnallisia instituutiota – ei yksittäistä kansalaista eikä etenkään toisinajattelijaa. Jos näin on, emme ole kovinkaan kaukana sellaisesta maailmasta, jota lillqvistien aatetoverit toteuttivat itäisessä naapurivaltiossamme – ja vähän muuallakin – vuosina 1917-1991.

Nykyisen ajan paradokseista kansallisesti suurimpia on se, että osa vallanpitäjistä ja virkakoneiston osasista haluaa hiljentää ne ihmiset ja äänet, jotka haluavat säilyttää laillisuuden, kansallisvaltion ja kansanvaltaisuuden. Samaan aikaan tämä nomeklatura kuitenkin ruokkii ja kannustaa erilaisia laittomuuteen perustuvia ja kansanvaltaisen yhteiskuntajärjestyksen tuhoamiseen pyrkiviä äänekkäitä marginaaliryhmiä.

Toisaalta tämä päätös on – älyttömään ja täysin turhanpäiväiseen nukkeanimaatioon liittyenkin – varsin selkeästi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kannan mukainen

Sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa.

Mutta edelleen jää epäilys, onko tämäkin päätös – loppupelissä – kuitenkin taas niitä aiheita, joissa noudatetaan ns. positiivista syrjintää? Tämä sanahirviö pitää nimensä mukaisesti sisällään – ja varsin irvokkaasti – puhdasta ja paljasta syrjintää. Luonteeltaan sellaista, joka kohdistuu Suomessa olevaan kansalliseen enemmistöön. Siihen vanhaan eurooppalaiseen marginaalikieleen ja kulttuuriin, jonka olemassaolosta omaan kansaamme kuuluvat päättäjämme saisivat olla todellisuudessa huomattavasti nykyistä huolestuneempia.

Positiivinen syrjintä on samanlaista kuin kaikki kiintiötkin – ne syrjivät lahjakkuutta ja kyvykkyyttä ja suosivat lahjattomuutta ja kyvyttömyyttä. Nekin muuten loukkaavat joidenkin vakaumusta.

Kuten allekirjoittaneen.

Lähteet: HS, STT, Euroopan Unioni


Site Meter

Mainokset