Iltalehti
Ministeri Astrid Thors kiitteli alaistensa raporttia Romanian kerjäläisten saapumisesta Suomeen.

Kirjoitin pari päivää sitten kerjäläisongelmasta ja maanmuuttoministeri Astrid Thorsin asettaman ns. työryhmän puuhastelusta kyseisen asian parissa. Saman päivän Iltalehti käsitteli myöskin tätä samaa aihetta pääkirjoituksessaan:

Pääkirjoitus 12.7.2008:
Kerjäläispulmaa hyssytellään

Vapaa liikkuvuus Euroopan unionissa on tuonut monien etujen rinnalla myös ongelmia. Niihin on lukuisissa maissa puututtu jo tiukasti. Sen sijaan sisäministeriön raporttia kerjäläisyydestä leimaa suomalainen hyväuskoisuus, vaikeuksien vähättely sekä pyrkimys olla EU:n mallioppilas myös kuvitellussa suvaitsevaisuudessa.

Ongelman suuruus on suhteellinen. Suomessa lienee vain vajaat sata kerjäävää Romanian romania, mutta heihin törmää helposti Helsingin keskustassa. Jo viime vuonna romanialaiset syyllistyivät Suomessa 1 157 rikokseen, lähinnä varkauteen – siis kolmeen rötökseen vuorokaudessa. Romanialaiset ovat pysäyttäneet autoja maanteillä ja vaatineet uhkaillen rahaa.

Romanien asema on monissa maissa surkea. Kun rutiköyhässä Suomessa oli jo 1700-luvulla kattava väestörekisteri, moni Romanian romani elää yhä minnekään kirjaamattomana ja vailla mahdollisuutta esimerkiksi koulutukseen. Romania otettiinkin EU:n jäseneksi liian varhain. Kiistelty Turkki on monissa suhteissa sen edellä.

Tulo Suomeen ei kuitenkaan auta hiukkaakaan Romanian romaneja, vaikka ah, niin avarasydäminen Astrid Thors ei tohdi edes neuvoa olemaan heittämättä lanttia kerjäläiselle. Millä rahoilla rutiköyhät romanit edes Suomeen saakka matkustavat?

Kerjäläiset eivät ole ainoita, joiden selityksiä sinisilmäiset suomalaiset ovat uskoneet. Taannoin hyysättiin ”elämäntapaintiaaneja”. Tänä kesänä siedettiin hämmästyttävän kauan irlantilaisia kulkureita, jotka terrorisoivat leirintäalueita ja tappoivat Tampereella puistolintuja. Muuan naivistiryhmä auttaa Romanian kerjäläisiä majoittumaan.

Maahantuloa ei voi EU-kansalaisilta kieltää, mutta kaikkien on elettävä Suomessa siivosti. Työryhmä vieroksuu kuitenkin niitäkin keinoja, joita jo on esimerkiksi lasten suojelemiseksi.Kaiken asioihin puuttumisen varoitetaan ajavan kerjäläiset rikosten tielle. Kerjääminen on kielletty monissa EU-maissa – ja oli Suomessa 1980-luvulle saakka. Tähän on syytä palata samalla, kun tuetaan kestävin keinoin romanien asemaa kaikkialla.

Minulla ei ole tähän oikeastaan mitään lisättävää.

Kommenttitasolla haluan kuitenkin vielä kertoa oman henkilökohtaisen mielipiteeni. Tämä juttu ns. työryhmineen haisee kuin kolme päivää vanha kala mätäkuussa. Kun Astrid kiittelee alaistensa kyhäilemää raporttia Romanian kerjäläisten saapumisesta Suomeen, olen lähes varma, että se ei tarkoita mitään hyvää kansanvaltaisuuden tai enemmistön mielipiteen kunnioittamisen kohdalla.

Porvarihallituksen suurin paradoksi on sen epäisänmaallisuus. Punamulta-, sateenkaari- ja sinipunayhdistelmät ovat olleet kaikki jollain tavoin epäkelpoja ja huonosti isänmaan etua – ja sen kautta suomalaisten etua – palvelevia.

Epäisänmaallisuuden viimeaikainen pohjanoteeraus on kuitenkin nykyinen porvarihallituksemme. Kokoomuksella on ollut liian kiire nuoleskella EU:n takamusta ja ajaa – vastoin kansalaisten enemmistön mielipidettä – Suomea vanhentuneeseen ja ainoastaan imperialismia palvelevaan NATO:on. Kokoomus voisi minun puolestani unohtaa nimestään kansallinen – tai ainakin muuttaa sen muotoon epäkansallinen.

Keskusta on puolestaan nykyisessä hallituksessa keskittynyt pääasiassa kähminnän jälkien peittelyyn ja positiivisen julkisuuskuvan rakentamiseen – unohtaen Paavo Väyrystä lukuun ottamatta Suomen ja suomalaisten kokonaisedun

Tämä on mahdollistanut RKP:n ja Virheet De Röda:n käynnistämän ja voimalla ajaman monikulttuurisuus- ja maanmuuttokampanjan. Hieman yllättävää asiassa on se, että halpaa työvoimaa haluavat riistäjät ja maailmantuskaa potevat arvostelukyvyttömät vihervasemmistolaiset ovat löytäneet tässä agendassa toisensa. Tässä touhussa tullee käymään niin, että Suomi monikulttuurisoituu ja muuttuu poikkirasistiseksi helvetiksi, pääoma muuttaa tropiikkiin ja duunarit kärsivät. Vaikka punakorporaatioilla – ja niihin kiinteästi liittyvillä virallisilla vasemmistopuolueilla – on taas oma lehmänsä ojassa, niin toivoisi duunarin edes huolehtivan omasta parhaastaan ja potkivan ns. edunvalvojaansa persuuksille.

Kaiken tämän keskellä Astrid istuu – ajaen omaa agendaansa, kutoen verkkojaan ja tehden maahanmuuttoon liittyviä päätöksiään enemmistön tahdon vastaisesti – alaistensa kanssa…

Tarttisko kenties tehdä jotain, ennen kuin on liian myöhäistä?

Lähteet: IL ,MTV3, YLE, HS


Site Meter

Advertisement