Jokainen, joka on yhtään seurannut nykyistä kehitystä, ymmärtää varmaan sen, että eräät ihmiset pyrkivät muuttamaan nykyisen Suomen aivan toisenlaiseksi.
Kun katsoo nykyisen hallituksen äherrystä EU:n mallijäsenyyden, kähminnän ja henkilökohtaisten etujen ajamisen, NATO-jäsenyyden, maahanmuuton kasvattamisen ja yhteiskunnan monikulttuurisoinnin rintamilla, asian pitäisi olla varsin selvä. Kun tähän kehitykseen lisää vielä sen propagandan, jota monopoliasemassa olevat mediatalot – kärjessä Sanoma-WSOY ja Yleisradio – työntävät tuuteistaan ulos, kuva kirkastuu entisestään.
Suomi muutosten virrassa
Nykyhallitus – ja eräät muutkin ryhmät – pyrkivät lakkauttamaan nykyisen kansanvaltaisen kansallisvaltion ja korvaamaan sen yleiseurooppalaisella – harvojen hallitsemalla – monikulttuurisella liitovaltiolla.
Rahapiirit pyrkivät siihen tuoton maksimoimisen, herra-aseman pönkittämisen, halvantyövoiman ja jatkuvan talouskasvun vuoksi, duunariporvarit (ja – demarit) minulle käsittämättömistä syistä ja vihervasemmisto saadakseen viimeinkin aikaan utopian nimeltään kaikkien maiden proletaarit yhtykää.
Kärsijänä ja maksajana olemme me – suomalaiset normivirtaset.
Tässä pelissä tavoitteena on se, että kapitalistit saavat lisää rahaa ja uuden puoliorjatyöluokan maahanmuuttajista, puoluekirjaporvarit ( ja -demarit) näennäistä arvovaltaa EU:ssa sekä näennäistä valeturvallisuutta NATO:ssa ja vihervasemmisto monikulttuurisen Suomen.
Hintana on huoltosuhteen kasvaminen sietämättömäksi, verotaakan kaatuminen yhä harvempien maksajien niskaan, todellinen rasismi, turvattomuus, väkivalta, vähemmistöjen vaatimuksesta perverssiksi muuttuva yhteiskunnallinen moraali, eri etnisten ryhmien keskinäinen taistelu ja kilpailu vähenevistä etuuksista, palvelujen romahtaminen, yhteiskuntarauhan tuhoutuminen ja lopuksi koko Suomen ja suomalaisten katoaminen maailmankartalta.
Ja sokerina pohjalla – tämä kehitys maksatetaan meillä; normivirtasilla.
Yhdestoista hetki
Nyt alkaa olemaan viimeinen hetki tehdä asioille jotain – ennen kuin on myöhäistä.
Uusin – tosin samaa kehityskulkua ja sen karua logiikkaa noudattava – kehityssuunta oli havaittavissa Helsingissä Tony Halmeen eduskuntaseikkailun jälkeen.
Halme herätti nukkuvat ja syrjäytyneet uurnille – ja petti heidät. Helsinkiläisittäin seurauksena oli se, että menee todella pitkään, ennen kuin nämä suomalaiset luottavat kenenkään poliitikkoon – jos luottavat enää koskaan.
Ja se oli vasta alkua – jatkoa seuraa.
Satakunnan Kansan teettämä kyselytutkimus kertoo, että vaalirahakohu on vähentänyt suomalaisten äänestysintoa kuntavaaleissa . Eniten kohu on vaikuttanut matalasti koulutettuihin, joista joka neljäs kokee äänestysintonsa hiipuneen kohun myötä. Vastaavasti korkeakoulutettujen äänestysinto on piristynyt.
”Keskustapuolueesta lähtenyt kohu tuntuu lopulta kääntyvän oikeistopuolueiden eduksi, kun vasemmistopuolueiden äänestäjät eivät lähde uurnille”,
sanoo valtio-opin emeritusprofessori Tuomo Martikainen Satakunnan Kansalle.
Tuon tutkimuksen mukaan yli kolmannes suomalaisista haluaa kaiken vaalirahan julkiseksi. Vähiten avoimuutta kaipaavat keskustan ja kokoomuksen kannattajat, eniten oppositiopuolueiden kannattajat.
Valta vaikuttaa
Vallanpitäjät – tällä hetkellä Keskusta ja Kokoomus – ovat tyytyväisiä status quohon ja haluavat salata nykyiseen kehitykseen johtaneita asioita. Toisaalla vihervasemmisto itkee tyytymättömyyttään ja vaatii – nyt oppositiossa ollessaan – avoimuutta.
Juuri siihen saakka, kun he saavat taas vallan kahvasta kiinni.
Vaalirahasotkua pyykätessä vasemmiston osuus asiaan on jäänyt hieman turhan paljon taustalle. Tämä avoimuutta nyt huutava oppositiolauma ei todellakaan ole niin puhdas ja pulmunen, kuin se haluaa esittää.
Pitkään tiedetty salaisuus on se, että ay-liike on tukenut mieleisiään (tai sellaisiksi katsomiaan) vasemmistoehdokkaita voimakkaasti myös rahallisesti. Tämän lisäksi vasemmistolla on ollut Kehittyvien Maakuntien Suomea vastaavia rahanjakokoneita.
Vasemmistoliitto – ihan esimerkkinä – on keskittänyt ammattiliitoilta tulevaa vaalirahoitusta varsin rajoitetulle ehdokasjoukolle. Rahavirrat on ohjattu erilaisten yhdistysten kautta, eivätkä ay-järjestöt ole näin ollen joutuneet esiintymään suoranaisina vaalirahoittajina.
Järjestelmä on toiminut vuodesta 1995 asti, ja sen kautta on jaettu suuria tukiaisia. Suurimpien tukisummien saajat ovat Outi Ojala, joka sai 38 000 euroa eurovaalikampanjaansa 2004, viime vuoden vaaleissa varaedustajaksi pudonnut Matti Kauppila 27 000 euron potilla ja puolueen puheenjohtaja Martti Korhonen 22 000 eurolla.
Matti Huutola ja Mikko Immonen saivat kumpikin tukea 20 000 euron edestä, ja Claes Anderssonia tuettiin 15 000 eurolla.
Aiemmin rahaa jaettiin Punajuuri ry:n ja Rakentajien vasemmistoyhdistyksen kautta. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa vaalitukiyhdistyksenä toimi Ohjelmatyö ry.
Ilta-Sanomien mukaan Vasemmistoliiton johto päätti, kenelle tukirahaa annetaan.
Puoluesihteeri Sirpa Puhakka ei ottanut IS:n haastattelussa kantaa siihen , kuka asiasta päätti. Hän sanoi, että nykyisellä järjestelmällä ei voida jatkossa jakaa rahoja.
”Haluamme vaalirahoituksesta mahdollisimman avointa ja läpinäkyvää”
Ainakin siihen saakka, kun olette jälleen vallankahvassa. Puhakan selittely kulminoituu oikeastaan seuraavaan lauseeseen:
”Ay-liikkeeltä tulleen rahan osalta on kyse moraalista ja eettisyydestä. Siinä ei ole ollut mitään laitonta.”
Ei tietenkään – eihän rahan saaminen poliitikkona ole laitonta. Tosin sen pitäisi olla sitä. Kun kaikella todennäköisyydellä tässäkin asiassa käy niin, että sitä ei saada laittomaksi, se pitää saada ainakin avoimeksi ja mahdollisimman läpinäkyväksi.
Tässä kuvioon astuu mukaan ns. kansalaismedia.
Kun virallinen media kulkee kiltisti vallanpitäjien talutushihnassa, ainoa vallan vahtikoira on nykyään juuri kansalaismedia. Jos olette huomanneet myös kaikki tekoradikaalit piiri – kuten prekariaatti ja anarkistit – on pystytty valjastamaan vallanpitäjien rattaiden aisoihin vetämään tätä kulkuetta kohti globaalia ja monikulttuurista, (näennäis)vapaata Uutta Uljasta Suomea.
Hei Anarkoantit ja -akuliinat! Teitä on kusetettu. Ja huolella.
Tämä on muuten se todellinen syy, miksi vallanpitäjien kannalta kiusallista ja virallisesta poliittisesta agendasta poikkeavaa internetkeskustelua pyritään erilaisin tekosyin sensuroimaan.
Kyse on kuitenkin loppupelissä vallasta.
Kansa vaihtoon!
Tämä tavoite näyttäisi lyhyellä tähtäimellä olevan kaikkien kolmen ryhmän etujen mukaista. Se kuka pääsee tässä niskan päälle on tietysti se, jolla on valtaa. Vallalla on ollut taipumus aikojen alusta seurata joko väkivaltaa ja voimaa tai rahaa – tai joissain tapauksissa kumpaakin.
Kun vasemmisto siirtyy väkivallasta rahan käyttäjäksi, se ei ole enää vasemmistoa. Siinä asia mitä kannattaa miettiä myös duunaripiireissä.
Pienenä lisämausteena asiassa on ns. Närpiö-ilmiö. Närpiössä on onnistuttu korvaamaan hankalat suomenkieltä puhuvat finnejävlat nöyrillä maahanmuuttajilla. Näille opetetaan myös kansalliskieltämme – eli ruotsia. Näin saadaan (tosin keinotekoisesti, mutta kuitenkin) nostettua edes alueellisesti ruotsinkielisen väestön määrää. Projektia voidaan tulevaisuudessa laajentaa myös muualle perinteisille ruotsinkielisille alueille – kuten Sallaan tai Kuhmoon.
Pidemmällä tähtäyksellä suomalaisuus katoaa ja viimeinen – suomalainen – sammuttaa valot.
Lähteet: Satakunnan Kansa, STT, IS, HS
15.07.2008 at 6:18 pm
Taas asiallinen kirjoitus, K. Yritän tällä kertaa kommentoida lyhyesti 🙂
Tuossa tuli moneen kertaan esille villakoiran ydin: raha.
Useasti on todettu, että Suomessa on Euroopan pienimmät tuloerot – toistaiseksi. Jotkut ovat jopa tuntuneet voivotelleen tätä seikkaa aivan kuin se olisi jotenkin luonnoton tilanne.
Dynaaminen taloushan vaatii työvoiman liikkuvuutta ja sitä, että työnteon on oltava ”houkuttelevaa”.
Toisinsanoen tarvitaan työmuurahaisia, jotka eivät pärjää työmarkkinatuilla mutta joutuvat kitkuttelemaan pätkätöissä tarvittaessa paikkakunnalta toiselle tuloilla, joilla juuri ja juuri elää.
Jo nyt arvioidaan ruoan hinnan nousseen 10%. Asuminen kallistuu jatkuvasti. Vihreä puolue on vuosia valittanut energian olevan liian halpaa. Yksityisautoilu on hiljalleen milloin milläkin (ympäristö-)tekosyyllä karkaamassa tavan tahvon ulottumattomiin. Julkinen liikenne kallistuu vuosi vuodelta. Maahan haalitaan jatkuvasti lisää toimeentulotuettavia, jotka lisäksi kieli- ja kulttuuritaidottomina tarvitsevat erilaisia tulkki- ja sopeuttamispalveluja yhä useammalla kielellä.
Eläminen muuttuu hiljalleen pienituloisille sietämättömäksi – tässä on
muutoksen avain.
Jos ja kun tulevaisuudessa joudutaan OIKEASTI TEKEMÄÄN JOTAKIN todellisen tai kuvitellun ilmastomuutoksen eteen (säännöstely, pakolaisvirrat, jne..), lasketaan se viimeinen korsi, joka taittaa kamelin selän. Oikeasti köyhät ihmiset saattavat olla hyvinkin hankalia ihmisiä eliitin kannalta. Tämä tiedetään ja on nähtävillä jokaisessa kehitysmaassa.
Keinot, joilla kuritonta kansaa pidetään ruodussa, on koeteltu ja ”hyväksi” havaittu monessa monessa ”kansandemokratiassa” – ihan meidänkin naapurissamme.
Sensuuri, vangitsemiset, oikeuksien kaikkinainen rajoittaminen, valtion hysteerinen ”turvallisuushakuisuus”, ikävien kansalaisliikkeiden nujertaminen, propaganda ja useat muut asiat, joiden tunnustelevat kokeilut ovat jo Suomessakin varovaisesti alkaneet, ovat aina kuuluneet valtaeliitin työkalupakkiin olennaisena osana.
”Herrat ja rouvat” eivät näemmä ole oppineet mitään esim. neuvostoliittolaisesta pakkovallasta. Eihän se heitä koske? On niin helppo olla välinpitämätön, kunnes omaan oveen kolkutetaan aamuyöllä.
Itse aion pysyä optimistina toistaiseksi ja levitän tätä keskustelua ympäristööni niin paljon kuin mahdollista. Hysteerisen paniikin aika on ehkä sitten myöhemmin 🙂
(Perkele kun en saa pidettyä näitä muutaman rivin mittaisina!)
15.07.2008 at 11:50 pm
Anteeksi jos vaikutan pilkun halkojalta, mutta 1980-luvulla itse Ruotsissa asuneena haluaisin sanoa että ruotsalaisten suomalaisista käyttämä kettuilusana ei ole ”finnejävlat” vaan finnjävelit.
Mutta teksti sinänsä on silkkaa asiaa, taas kerran! Tuollaiset pilkkuvirheet korjattuna kelpaa linkitettäväksi kansanedustajille ja mediaan. Kärsivällisesti kun sitä tehdään, niin ehkäpä jonain päivänä Kullervo Kalervonpoikakin kutsutaan eduskunnan valiokuntiin auttamaan lainsäädäntötyössä siinä kuin ne ”kansalaisjärjestötkin” joita sinne nyt kutsutaan.
Niin, ja silloin 1980-luvun alussa Ruotsiin oli juuri alkanut saapua suuria määriä lähi-itäläisiä ja yleinen mielipide eri kansanryhmistä oli: 1)oma väki, 2)suomalaiset jotka ovat lähes sama kuin oma väki, 3)pitkä väli, 4)jugoslaavit, 5)tooooooooosi piiiiitkä väli, 6)lähi-itäläiset ja afrikkalaiset. Tilanne oli suurin piirtein sama kuin Suomessa 1990-luvun lopussa.
16.07.2008 at 9:16 am
Kiitos palautteesta.
Glace-Bolaget:
Jävel – jävlarna.
Kullervo
16.07.2008 at 3:22 pm
Asiallinen kirjoitus jälleen. Pistä äkyllä pohtimaan kenelle äänensä antaa..
16.07.2008 at 5:00 pm
Varsin hieno ja analysoiva kirjoitus.
16.07.2008 at 8:29 pm
Tässä juttu Turun sanomista. Että silleen. Kiva kun menee hyvin.
Julkaistu 15.7.2008 2:31:10
Närpiöstä sietää ottaa mallia
Ruotsinkielisen Pohjanmaan tomaattikaupunki Närpiö on oivallinen esimerkki asenteiden voimasta. Kaupunki on kääntänyt väestö-, työllisyys- ja elinkeinokehityksensä taantumasta rohkaisevaan nousuun suhtautumalla myötämielisesti vierasmaalaisiin ja houkuttelemalla heitä aktiivisesti paikkakunnalle (TS 13.7.).
Kun muualla maahanmuuttajia on pidetty enemmän tai vähemmän rasitteena, Närpiössä heidät on otettu positiivisena haasteena ja mahdollisuutena. Vietnamin venepakolaisista 1980-luvun lopulla alkanut kanssakäyminen on johtanut nyttemmin ulkomaisen työvoiman systemaattiseen rekrytointiin, jolla torjutaan kantaväestön ikääntymisen mukanaan tuomia ongelmia.
Tunnusluvut puhuvat vakuuttavaa kieltä Närpiön mallin tehokkuudesta. Kaupungin työttömyysaste 1,4 prosenttia on maan alhaisin, yritystiheys maan neljänneksi korkein. Kaikille tulijoille kyetään tarjoamaan työpaikka, joita riittää tomaatin viljelystä ja muusta kasvihuonetuotannosta metallialan teollisiin tehtäviin.
Mallin tuloksellisuus perustuu erityisesti kahteen tekijään, työnantajien omatoimisiin värväysmatkoihin ulkomaille sekä saumattomaan yhteistyöhön, jolla kaupunki, yritykset ja maakunnan TE-keskus huolehtivat maahanamuuttajien kotouttamisesta ja koulutuksesta.
Miksei Närpiöstä kelpaisi ottaa mallia myös Varsinais-Suomessa, jossa painitaan paljolti samojen väestö- ja elinkeinorakenteen rapautumisten kanssa. Ainakin tutkimuksen valossa täällä näyttäisi olevan siihen hyvät edellytykset, koska 71 prosenttia maakunnan yrityksistä ilmoittaa olevansa kiinnostunut maahanmuuttajien palkkaamisesta.
Olennainen ja eri asia, kuinka moni on valmis satsaamaan esimerkiksi työvoiman kielikoulutukseen ja muuhun kotoutukseen, mitä ilman ei Närpiön malli tietenkään toimi.
Julkaistu 15.7.2008 2:31:10
18.07.2008 at 8:35 am
Terve,
Asiaa pukkaat taas Reino, ja on 11sta hetki tehdä jotain, ennen kuin on paska mennyt tuulettimesta läpi, tai taitaa olla jo? Mutta juuri kuten sanoit, on matto vedetty jo ainakin kerran jalkojen alta, ja ihmiset ei kiinnostu.
Huolestuttavaa todella, mutta voisiko PS saada vielä jotain aikaan, tai sitten on perustettava uusi todellinen kansanpuolue, joka ei ole heti mätä jo syntyessään. Eli mikä sille nimeksi ja kuka johtoon?
Ei voi muuta kuin todeta nyt, että on todella niin hienoa kun on taas jatsit ja monikulttuurista värinää voi ihan aistia joka paikassa, hienoa tosiaan juu. Siitäkin on tullut nyt elitististä paskaa.
Ja sitten kärpäsen paskana i:n päällä, on ne puhuvat päät taas SuoliAreenalla rivissä jauhamassa jotain agendaa ja jargonia, samat paskatarinat, mutta päät aina eri järjestyksessä, hohhoijaa ketä oikeesti kiinnostaa, ihmettelen…?
Elikkäs hauskaa mokutus-kesää kaikille ja jatsia juu joka tuutista ja reikästä.
-LR-
27.06.2009 at 5:01 pm
[…] Hmmmm… herää kysymys missä koko kansan presidentti ja itse itsensä arvojohtajaksi julistanut Tarja Halonen luuraa? Olisiko käynyt niin, että Halosella olisi mahdollisesti kaapissaan SAK:lainen vaalirahaluuranko? […]