(Ajankohtainen uusinta vuodelta 2008)
Palasin viikonlopun jälkeen takaisin lento-, liikenne- ja ympäristömelun täyttämään Helsingin keskustaan maaseudulla vallitsevan luonnonrauhan keskeltä. Kävelin eilen aamulla jalkakäytävää pitkin töihin – sää oli mitä mainioin. Kaikki olisi ollut täydellistä, mutta turvallisuus järkkyi melkein välittömästi käppäilyni aloitettuani. Pari kolme periaatepyöräilijää oli päättänyt pilata maanantaiaamun kymmeniltä tuhansilta kaupunkilaisilta.
Astuttuani pari metriä jalkakäytävällä takaani kuului karjunta ”tie auki”. Käännyin ja sain juuri ja juuri väistettyä – jalan kulkevana ja jalkakäytävää käyttävänä – vartalonmukaiseen kokovartalokondomiin ja täys´alistaja-laseihin sonnustautuneen, julmannäköisen, jalkakäytävää pitkin kaahanneen vauhtihirmun. Tämä tapahtui vain nipin napin ilman tuon vauhtihirmun ohjastaman kumi- ja metallihirviön alle jäämistä.
Seuraavassa kadunkulmassa seurasi välitöntä jatkoa saman aiheen parissa. Noin satakiloinen – monikulttuurisen outfittiin sonnustautunut – kukkahattutäti pyöräili ihqun pinkiksi maalatulla (ja ilmeisesti vain maalilla kasassa pysyvällä) antiikkipyörällään melkein päälleni. Kulman takaa vasemmalta ja jalkakäytävällä. Vahingoittumattomuudestani saan kiittää edellisen viikonlopun metsästystapahtumia ja niiden adrenaliinin kautta aiheuttamaa valveillaoloa ja tarpeeksi nopeaa refleksitoimintaa.
Jotta aamu olisi ollut täydellinen, lähes tienpinnalla kiitävä ja makuuasennossa poljettava mikä-lie, puikkelehti torvi soiden jalankulkijoiden jaloissa ja täräytti jalkakäytävältä suoraan liikenteen sekaan. Tämä esitys sai aikaan paniikkijarrutuksia. Autoilijoiden refleksien vuoksi kolareilta, yliajoilta ja muilta onnettomuuksilta vältyttiin – täpärästi.
Unohtamatta aikaisempia kokemuksia. Olen kerran kävellyt kaikessa rauhassa ravintolan terassin ohi kun päälleni on ajanut takaapäin terassilta (polkupyöräillen) poistumassa ollut rastatukkainen viherhihhuli – tai mikä lie soosipää. Kännissä kuitenkin kuin apina.
—
Minun mielestäni kaupunkipyöräily on tarpeetonta ja ympäristölle vaarallista. Liian monet täysin edesvastuuttomat ja riittämättömillä pyöräilytaidoilla varustetut keskustan kauhut pitää saada pois urbaaneista keskustoista vaarantamasta lainkuuliaisten kansalaisten turvallisuutta. Pyöräily kuuluu maaseudulle – ei kaupunkeihin.
Tulee verrata toisiinsa kaupunkipyöräilijöiden ja kaupunkipyöräilystä kärsivien etuja ja ratkaista asia vaikka äänestämällä. Tiheästi asutuilla seuduilla pyöräilijät taitavat hävitä äänestyksen.
—
Asiaan on olemassa myös vaihtoehtoisia ratkaisuja – siinä tapauksessa, että kaupunkipyöräily päätetään kuitenkin vaarallisuudestaan ja ympäristölle haitallisuudestaan huolimatta sallia taajamissa.
1. Taajamassa käytettävän polkupyörän nopeus rajoitetaan teknisin välinein 5 km:iin tunnissa. Lisäksi jokaisen kaupunkipyöräilijän edessä tulee kulkea punaista lippua heiluttava varoittaja – jalkaisin.
2. Taajamassa käytettävä polkupyörä määrätään rekisteröitäväksi, pakollisen liikennevakuutuksen piiriin ja vuosikatsastettavaksi kerran vuodessa.
3. Taajamassa käytettävän polkupyörän kuljettajalta vaaditaan ajotutkinto sekä voimassa oleva ajokortti.
Villi veikkaukseni on, että näillä toimenpiteillä saataisiin nykyinen pyöräilyterrori kummasti kuriin. Ja jos nämä toimenpiteet eivät ole riittäviä, voisimme mahdollisesti harkita vihervasemmistolaiseen perinteeseen kuuluvia gulageja ja muita uudelleenkoulutusleirejä oikean pyöräilyasenteen luomiseksi ja varmistamiseksi.
—
Taajamassa käytettävien polkupyörien kuljettajiin voisi myös soveltaa ns. Cronbergin mallia.
Taajamapyöräilyyn sovellettuna Virheet De Rödan paikallisosaston olisi hyvä tietää, että kaupunkipyöräilijäyhteisö on riittävän monimuotoinen. Sen tulisi tarkastaa puolivuosittain, että pyöräilylupalistalta löytyy eri sukupuolia, eri ikäryhmiä, kieliä, perhetaustoja, etnisiä taustoja, sukupuolista suuntautumista, vammaisuutta, vakaumusta ja uskontoja.
Ja kun muistetaan myös periaate en ota, jos ajan (edes höpö-höpöheinää… 😉 ), luulisi turvallisuuden keskustassa nousevan korkealle pilviin.
09.09.2008 at 1:09 pm
Minäkin olen harvoin keskustassa käyvänä huomannut pyöräilijöiden olevan nykyisin kadullakävelijän pahin turvallisuusuhka. Tämä kirjoitus lienee kuitenkin tarkoitettu piikiksi Suomen tunnetuimmalle kaupunkipyöräilijälle, vai?
09.09.2008 at 9:43 pm
Raffii shittii! Kun vaan se tunnettu citypyöräilijä alistavissa laseissaan lukisi tän sun juttus.. 🙂
10.09.2008 at 1:55 pm
Mistä nämä idiootit tulevat, jotka väenvängällä ajelevat jalkakäytävällä. Sehän tekee koko pyöräilyn täysin turhaksi, kun vauhtia joutuu jatkuvasti sovittamaan jalankulkijoiden mukaan.
Kaikki pyöräilijät, jotka kehtaavat jalkakäytävällä ajellessaan huudella tietä auki pitäisi määrätä valtiorahoitteisiin kivespussien pienennysleikkauksiin, sillä huuteluun vaadittavat pallit ovat selvästi pyörän satulaan aivan liian suuret.
11.09.2008 at 11:56 am
Niinpä…. ehkä pyörän huippunopeuden rajoittaminen 5 kilometriin tunnissa olisi hyvä keino. Silloin liikenteen muille osapuolille jäisi enemmän aikaa reagoida.
11.09.2008 at 6:04 pm
Ei pidä unohtaa, että viiden kilometrin nopeusrajoitus vähentää merkittävästi pyöräilijän tuottamia hiilidioksidipäästöjä.
Hengästyneiden pyöräilijöiden hiilidioksidipuuskuttaminen nopeutta ilmastonmuutosta, merenpinnan nopea nouseminen vaarantaa Katajanokan ratikkakiskot, tarvitsemme nopeita toimenpiteitä!
14.09.2008 at 2:24 pm
Oliko tämä kirjoitettu provosointitarkoituksessa? En KERTAAKAAN ole kaupungilla kävellessäni häiriintynyt polkupyöräilijöistä. Sen sijaan JOKA KERTA kun lähden pyörällä liikenteeseen, saan väistellä jalankulkijoita, jotka eivät tahdo nähdä, missä pyörätie kulkee. Pyörä on ainakin tälle kantakaupunkilaiselle kaikkein nopein, mukavin ja myös halpa tapa liikkua paikasta toiseen. Vaikea uskoa, että polkupyöräilijät olisivat mitenkään erityisen röyhkeitä. Ihan itsekkäältä kannaltakin ajateltuna, jos tapahtuu törmäys, niin kuvittelisin, että sille pyörän selästä lentävälle käy kaikkein pahimmin.
15.09.2008 at 8:48 am
”Ihan itsekkäältä kannaltakin ajateltuna, jos tapahtuu törmäys, niin kuvittelisin, että sille pyörän selästä lentävälle käy kaikkein pahimmin.”
Ei ole tarkoitus pottuilla, mutta tässä kumotaan Newtonin teorioita.
Nimittäin Voima=Massa*Nopeus, jalankulkijan nopeus on aina huomattavasti pienempi kuin pyöräilijän, lisäksi pyörän teräsrunko nostaa pyöräilijän massaa. Lisäksi pyöränrungon osuminen jalankulkijaan vastaa iskua teräsputkella. Jätetään laskuista pois soittokello, joka voi viiltää kuin veitsi.
Tietenkin kyse on Osmo Soininvaaran ajatusten siirtämisestä GosplanOden sokeaan pisteeseen, joka valitettavasti ei ole tiukasti kiinni siinä pyöränsatulassa.
11.10.2008 at 12:47 pm
Olen harvinaisen eri mieltä! Olen aktiivinen kaupunkipyöräilijä, ja käytän jalkakäytävää ainoastaan silloin, kun katu on mukulakiveä. Mukuloiden päällä pyöräily on todella epämukavaa, hampaat kalisevat suusta! Kivet ovat myös sateella vaarallisen liukkaita. Tällöin on pienempi paha siirtyä ajelemaan jalkakäytävälle, niin kiellettyä kuin se onkin. Hiljaa tietysti. Muutoin yritän henkeni kaupalla puikkelehtia autojen seassa.
Pyöräkaistoja kaivattaisiin keskustaan mm. Aleksille, Hämeentielle… kipeästi lisää! Eihän se koko ongelmaa poista, koska jalankulkijat eivät vieläkään ymmärrä pysyä poissa kaistalta. Helpottaa tilannetta kuitenkin huomattavasti.
Pyöräily ei ole keskustassa se ongelma, vaan (yksityis)autoilu. Ruuhkamaksut käyttöön, vähemmän parkkitilaa, keskustatunneliajatus jäihin ja yleinen asenneympäristön muutos pyöräilyä ja joukkoliikenteitä kohtaan, niin kaikilla olisi mukavampi olla yhteisessä keskustatilassa!
12.10.2008 at 11:55 am
Tanja
Kiitos kommentistasi. Huomaan, että kirjoitukseni on osunut maaliinsa. 😀
Kun määrittelet ihan itse mitä sääntöjä ja lakeja noudatat, kannattaa olla varovainen. Vastaasi saattaa tulla joku itseäsi isompi joka tekee samoin.
Mutta silloinhan ollaankin haluamassasi tilanteessa; ihmiset tekevät mitä haluavat ja se kuka on suurin ja voimakkain on loppupeleissä oikeassa ja päättää siitä mitä pikkutanjatkin tekevät…
Kullervo
15.10.2008 at 9:34 am
Ei kannattaisi tytötellä, tämä ”pikkutanja” kun kuitenkin on jo yli nelikymppinen. Tottakai ajan pyörätiellä AINA NIIN KAUAN kuin en koe sitä itselleni liian vaaralliseksi, turha alkaa halkomaan hiuksia! Jos keskusta olisi autoton, tästä koko asiasta ei tarvitsisi edes keskustella.
Suosittelen osallistumista Maan ystävien Kriittiselle pyöräretkelle, näin sinäkin voisit saada toisen näkökulman pyöräilyyn oman jääräpäisyytesi sijaan. Seuraava järjestetään taas keväällä, 14.4.
15.10.2008 at 11:13 am
Tanja
Tanja voi ollakin yli nelikymppinen, muttei kovinkaan vastuuntuntoiselta vaikuttava.
Tottakai ajan pyörätiellä AINA NIIN KAUAN kuin en koe sitä itselleni liian vaaralliseksi, turha alkaa halkomaan hiuksia!
Jep, jep… eli päätät ihan itse koska noudatat lainsäädäntöä ja missä noudatat sitä? Vastaavalla logiikalla pankkiryöstäjä jättää pankin ryöstämättä AINA NIIN KAUAN, kun hän ei koe sitä itselleen liian vaaralliseksi.
Autot eivät ole ongelma siinä suhteessa kuin kamikazepyöräilijät. Kaupungissa käytettävät polkupyörät on saatava VÄLITTÖMÄSTI ajoneuvorekisteriin, katsastettaviksi kerran vuodessa ja pakollisen liikennevakuutuksen piiriin.
Kaupunkipyöräilyn harrastamiseen pitää vaatia myös kaksipyöräistä ajoneuvoa ajamaan oikeuttava A-luokan ajokortti.
Eix jeh?
Kullervo
17.10.2008 at 12:46 pm
No tottakai :D. En jaksa jatkaa enää aiheesta, kun eihän tässä ole mitään järkeä. Sanomani vain oli, että ne jotka ovat huonossa asemassa liikenteessä ovat pyöräilijät, eivät jalankulkijat (vaikka toki hekin autoilijoihin verrattuna.)
17.10.2008 at 10:12 pm
Tanja:
Minä puolestani alan olla entistä enemmän vakuuttunut siitä, että kaupunkipyöräily pitää kieltää kokonaan tai ainakin lisätä siihen liittyvää koulutusta ja kontrollia.
Kullervo
19.10.2008 at 12:40 pm
Tanja
Jos koet pyörätiellä ajamisen liian vaaralliseksi voit taluttaa pyörääsi jalkakäyävällä. Jalankulkijat voivat hyvinkin pitää pyöräilyäsi itselleen liian vaarallisena ja he eivät voi siirtyä minnekään.
19.09.2010 at 11:57 pm
Kullervollahan on hyvä asenne. Pidä toi 😀
22.09.2010 at 10:29 am
[…] puffaamaan myös kaupunkipyöräilyä. Joukkoliikenteen ympäristöystävällisyydestä sekä kaupunkipyöräilyn siunauksellisuudesta voidaan tietysti olla montaa […]
11.11.2010 at 3:28 pm
Hmm, olisko nykyaikaistuminen mitään ja keskustoihin kunnolliset pyöräilykaistat, joille ei jaloin vaappujoilla ole minkäänlaista asiaa. Alueilla joissa tälläsia kaistoja on esim. Tampere, on muissa maailmoissa lontustavat jalankulkijat mitä arvaamattomampia esteitä pyöräilykaistoilla.
11.11.2010 at 11:50 pm
Joo, ehkä. Pyöräily ei vauhtinsa vuoksi sovi jalankulkijoiden kanssa samalle väylälle.
20.08.2011 at 10:28 pm
Niin niissä pyörissä tiettävästi on kello syystä. Keskustassa ei ole kunnollisia pyöräteitä koska keskustaa ei rakennettu pyöriä ajatellen. Voidaanhan sitä aina purkaa ja rakentaa taloja uusiksi jotta pyöräilijät mahtuu. Olen hyvin pitkälti Kullervon linjalla. Pyöräilijöille pitää takoa päähän seuraava. ”Polkupyörä on ajoneuvo,
ja pyöräilijä on ajoneuvon kuljettaja.Ajonopeus kävelykadulla on sovitettava jalankulun mukaiseksi eikä se saa ylittää 20 km/h.
Kävelykadulla ajoneuvon kuljettajan on annettava jalankulkijalle esteetön kulku.”
Vaikka jalankulkija kulkisi pyörätietä pitkin ei tietääkseni vieläkään ole kenelläkään päälleajo oikeutta.