Suurin ongelma juuri tämän hetken keskustelussa on se, että me jotka haluamme puolustaa kansallisvaltio Suomea ja sen nykyistä yhteiskuntajärjestystä, olemme saaneet vastaamme sellaisten johtajien ohjaaman virkamieskunnan, joka haluaa tuhota sen – kansallisvaltio Suomen.

Tässä tilanteessa näyttäisi ainoa voittaja olevan yhteiskunnan laillinen väkivaltakoneisto – poliisi. Se saa haluamansa lisävaltuudet ja pystyy kiristämään otettaan kansalaisista – päämäärästä tai sen oikeudesta välittämättä.

Poliisi haluaa – jo pelkän asemansa vuoksi – mahdollisimman laajat valtuudet toimintansa helpottamiseksi.

Sisäministerin ja poliisiylijohtajan viimeaikaiset kommentit ovat tätä vasten erittäinkin ymmärrettäviä – tosin kansalaisen kannalta varsin epätoivottuja.

Jos yhteiskunta liikkuu siihen suuntaan, että kaikki se joka on jonkun mielestä epätoivottua kriminalisoidaan, päädymme miljoonien tavoitteiden ja toiveiden yhtälöön.

Mutta sehän onkin kaiketi monikultuurin syvin tarkoitus?

Toisaalta – minä en hyväksy sitä, että joku on sitä mieltä, että Suomessa on liian laaja sananvapaus ja hän pyrkii kriminalisoimaan sen.

Pitäisikö minun puolestani pyrkiä kriminalisoimaan hänen ajattelunsa rikoslakiin yksilöitynä – perustuslain hengen ja kirjaimen mukaisesti – vai pitäisikö minun sallia hänelle sananvapaus?

Kas – siinäpä kysymys.