Ah…

Luinpa Tohtori Vihan vieraskirjaa ja kas kummaa – ma luin rivin, ma luin kaks´ ja tunsin vereni oudommaks´.

Ja kas ma tunsin myös, , ett´on viimein aika tullut avata portit Pegasoksen – eli on aika työntää poliittinen junttius tunkiolle ja siirtyä runouden pariin uudella aihealueella. Sen nimi olkoon – yllättäen – runoja.

Aloittajaksi olen valinnut nimimerkki Vilhelm Holmstenin, olkaa niin hyvä:

Kävi kymmenen nuivaa netsiä yhdessä bloggaamaan, vaan yksi kun spämmiin tukehtui, on jäljellä yhdeksän.

Vietti yhdeksän nuivaa netsiä illan niin rattoisan, vaan aamun tullen avaa bloginsa vain kahdeksan.

Lähti kahdeksan nuivaa netsiä tilastoja esittämään,
yksi kun kritiikkiä sai, joukko väheni seitsemään.

Ja seitsemän nuivaa netsiä suututti Tri. Vihan, nyt kuusi on enää jäljellä, kun yksi pelästyi ihan.

Otti kuusi nuivaa netsiä palloksi proffan harmaan, vaan yhtä alkoi säälittää, jäi jäljelle viisi varmaan.

Kun viisi nuivaa netsiä oikeutta halaa, niin yksi silloin tuomittiin, vain neljä heistä palaa.

On neljä nuivaa netsiä baariin lähtenyt, iskee yhden akka punainen, on heitä kolme nyt.

Käy kolme nuivaa netsiä nyt eläintarhan teitä, kun yhden krokodiili ahmaisee, on kaksi enää heitä.

On kaksi nuivaa netsiä sensuroitu perätyksin, toista alkaa vituttaa, on toinen ypöyksin.

Vaan yksi nuiva netsi ei kestänyt yksinään, hän muutti Äetsään, ei jäljellä yhtäkään.

Näetsä – niinqu Äetsä?

Advertisements