Oula Lintula kysyi varsin asiallisen ja ajankohtaisen kysymyksen masinoinnista Sananvapausfoorumilla.

Tämä herätti eräitä ajatuksia minussa.

Tämä nimittely masinoinnista osoittaa sen, että vallanpitäjät joko pelkäävät valtansa puolesta tai haluavat nitistää kaikki soraäänet jo versovaiheessa. Tosin se osoittaa myös sen, että nykyinen nomenklatura ei oikein ymmärrä internetin merkitystä ja sen aikaansaamia muutoksia koko maailmassa.

Yhteiskuntamme on päivänvalossa tarkastellen osoittautunut – vastoin kaikkia kaunopuheita ja epäilysten hiljalleen todeksi osoittautuessa – varsin oligarkkiseksi valtioksi.

Se mikä näyttää ulos päin kauniilta kansanvallalta ja monipuoluejärjestelmältä, onkin erinäisten keskenään kissanhäntää vetävien ja saaliin lopuksi keskenään jakavien saalistajien – sanoisinko vennamolaisesti – rosvojoukko. Tämä sama piirre näkyy olevan määräävänä kaikessa muussakin suomalaisessa yhteiskunnallisessa toiminnassa.

Tuskin kukaan sanoo naama vakavana osallistuvansa yhdistystyöhön pelkästään ja ensisijaisesti yhteisen hyvän ja edun vuoksi. Minä myönnän osallistuvani metsästysseurani touhuihin vain ja ainoastaan siitä syystä, että hirvenmetsästys on käytännössä mahdotonta yksin Suomessa. Minä hyödyn seurasta ja seurani muista jäsenistä – näiden hyötyessä minusta. Tämä on vielä moraalisesti oikein.

Aivan toinen tilanne on sitten se, kun käytetään näitä yhteisöjä ja yhdistyksiä ponnahduslautana valtaan tai pelkästään oman edun tavoitteluun. Se ei ole minun mielestäni mitenkään moraalisesti hyväksyttävää, vaikka onkin maan tapa. Tässä näkyy suomalaisen yhteiskunnan läpi kulkeva piilokorruptio.

Pahimmillaan tämä piilokorruptio näkyy vallatuissa ja käytön jälkeen hylätyissä tai suoranaista oman edun tavoittelua varten perustetuissa yhdistyksissä – unohtamatta tässä mitenkään suomalaisen piilokorruption todellisia kukkasia – asunto-osakeyhtiöitä.

Vallassa on muuten (juuri nyt) aivan selvä internetistien läpimentävä aukko. Aika sitten näyttää muuttuuko mikään vai onko ihminen edelleen – sukupolvesta toiseen – Niccolo Macchiavellin erinomaisesti kuvaama omaa etuaan ajava häikäilemätön eläin. Sellainen, jolle sosiaalisuus on vain keino toteuttaa omia päämääriään.


Site Meter

Mainokset