Monet rasismia vastustavat kansalaisjärjestöt eivät ole yleensä ottaneet osaa oikeusjuttuihin usein siitä yksinkertaisesta syystä, ettei niillä ole ollut lakeja joihin vedota.

Kuitenkin Euroopan unionin rasismidirektiivin käyttöönotto ja kansallisten lakien kehitys tarkoittavat, että nyt enemmän kuin koskaan käräjöinnillä on mahdollisuus johtaa todelliseen muutokseen niiden kohdalla, jotka ovat alttiina rasismille ja syrjinnälle. Rasisminvastaisuus on melko uusi alue laeissa ja kansalaisjärjestöjen tehtävä on kasvattaa yleistä tietoisuutta niistä mahdollisuuksista, joita sillä on.

Tästä johtuen strategisesta käräjöinnistä on tullut hyödyllinen asianajotekniikka, kansalaisjärjestöt voivat sekä suoranaisesti ottaa osaa strategiseen käräjöintiin että tukea muita keräämällä tietoa, arvioimalla mahdollisia uhreja ja ottamalla osaa asianajamiseen.

“Strategia tai vaikutus, jota käräjöinti käyttää oikeussysteemissä pyrkiessään luomaan laajan sosiaalisen muutoksen”

Strategisessa käräjöinnissä päähuomio on enemmän lain tai käytännön muuttamisessa kuin yksittäisen henkilön hyvittämisessä, vaikka nämä kaksi asiaa eivät ole toisiaan poissulkevia. Strateginen käräjöinti pyrkii yksittäistapausta tai -uhria pidemmälle, se pyrkii tuomaan laajennetun suojelun piiriin kaikki, jotka ovat syrjinnälle alttiina. Muuttamalla lakia tai luomalla ennakkotapauksen yksittäistapaus voi toimia pisarana, joka johtaa muutoksen aaltoon paljon laajemmalla tasolla.

Strategisen käräjöinnin käsitteeseen kuuluu tapauksien valinta, tapauskohtainen suunnittelu ja hallinta sekä varmistus siitä, että suotuisat tulokset toteutuvat. Jokaisella kansalaisjärjestöllä ei ole valtuuksia tai taitoja osallistua
käräjöintiin, eikä käräjöinti liioin ole oikea toimintatapa monissa tapauksissa. Tästä huolimatta kaikkien rasisminvastaisten toimijoiden on tärkeää tunnistaa strategisen käräjöinnin merkitys työkaluna, jolla
luodaan muutosta

Tämä Suomen perustus- ja rikoslain kanssa ristiriidassa oleva teksti löytyi täältä (kiitos vinkistä Roopelle). Sen takaa löytyy Enar-Finland ry. Ja tämän yhdistyksen takaa – puheenjohtajan asemasta – löytyy puolestaan Ali Qassim.

Sama Ali Qassim on bongattu usein näiden kansallisvaltion ja laillisuuden muutokseen pyrkivien ns.monikulttuuristen projektien – ja niiden julkiseen rahoitukseen liittyvien jälkiselvittelyjen yhteydessä.

(Palaamme asiaan…)

Lain ja käytännön muuttamista…

Tällainen toiminta suunniteltuna ja järjestelmällisenä on erittäin huolestuttavaa.

Kyseessä on suora puuttuminen ns.kansalaistoiminnan (tai tässä tapauksessa myös sellaisten toimijoiden kautta, jotka eivät ole edes kansalaisia) suomalaiseen oikeuskäytäntöön ja jopa lainsäädäntöön.

Tällaista toimintaa ei tule hyväksyä yhtään sen enempää kuin turkistarhaiskuja, talonvaltauksia, järjestelmällistä lasten silpomista kuin vieraiden kulttuurien lainvastaisten tapojen hyväksymistä suomalaisessa lainsäädännössä eikä oikeuskäytännössä.

Toiminnan mallit ovat hyvin 1970-lukulaisia – samoin kuin ainakin kantaväestöä näissä edustavat toimijatkin. Kuten tuosta lainauksesta käy ilmi, kyse voi olla jopa suoranaisesta vallankaappauksen valmistelusta tai laillisen yhteiskuntajärjestyksen kumoamisesta.

Taistolaisten opit yhteiskunnan murentamisesta sisältäpäin ovat saaneet uuden muodon.

Valtionsyyttäjän vastuu?

Valtionsyyttäjä tehtäviin on kirjattu lainsäädännössä näin:

Valtionsyyttäjien on ensisijaisesti huolehdittava syyttäjäntehtävistä yhteiskunnan kannalta merkittävimmissä rikosasioissa.

Tätä nimenomaista laissa määriteltyä tehtävää vasten, tuntuu suorastaan irvokkaalta, että esimerkiksi valtiosyyttäjä Mika Illmanilla on aikaa ja intressiä jatkaa (henkilökohtaista?) kampanjaansa ja ristiretkeään sananvapautta vastaan.

Kysymys kuuluukin – mitä virkaa on tällaisella virkavallalla?

Jukka Korpela kommentoi uutisryhmissä vähemmistövaltuutettujen prioriteetteja aika osuvasti.

Valitettavasti näyttää siltä, että Suomen kaikki vähemmistövaltuutetut
nykyisin keskittyvät sanallisiin pyrkimyksiin rajoittaa ajatusten
ilmaisemista kuin vähemmistöjen ja vähemmistöihin kuuluvien ihmisten
oikeuksien puolustamiseen. Huomatkaa, mikä yleistävä väite! Koliseeko
haastemies kohta postiluukusta?

Minusta tuon saman havainnon voi liittää myös eräisiin muihin virkamiehiin.

(Nimittäin, puuhastelu kansalaisoikeuksien kanssa joutuu vieläkin epäilyttävämpään valoon silloin, kun näiden kaikessa rauhassa vallankumousta tekevien enareiden takaa löytyy yleisliittolaista puuhastelua…)


Site Meter

Mainokset