Tapasin hiihtolomani aikana pohjoisessa erään ihmisen. Hän antoi luvan kertoa tarinansa, kun kuulin sen ja pyysin siihen lupaa.
Tämä – aikoinaan varsin aktiivinen kansalainen – ryhtyi edellisen laman aikana oman ammattinsa yrittäjäksi. Pakkotilanteessa, muuta vaihtoehtoa kun ei ollut. Yritystoiminta käynnistyi kitisten ja jatkui tämän vuosikymmenen puoleenväliin – eli hieman yli kymmenen vuotta.
Ei – hän ei tehnyt konkurssia yrityksineen – hän joutui masennuksen jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle.
Tänään hän elää puolisonsa tuloilla. Eläkettä tulee KELA:n ja työeläkkeen kautta noin 600 euroa kuukaudessa – verojen jälkeen käteen.
Miten sitten yrittäjän oman eläketurvan kanssa kävi?
Puoli vuotta ennen sairastumistaan, yrittäjämme sai YEL-yhtiöltään (Fennia) kirjeen, jossa kerrottiin hänen eläketurvansa. Tuon kirjeen mukaan eläketurva olisi ollut noin 900 euroa kuukaudessa – hän oli kuitenkin tehnyt töitä yrittäjänä melkein viisitoista vuotta ja maksanut lakisääteiset maksunsa vakuutusyhtiölle.
Kun hän sairastui, liiketoiminta lakkasi ymmärrettävistä syistä ja hän joutui – yhdeksän viikon karenssin jälkeen – peruspäivärahalla sairauslomalle. Onneksi kilpailija oli tuossa vaiheessa kiinnostunut ostamaan laitteet, koneet ja varastot – yrityksestä ja asiakaskunnasta kilpailija ei ollut kiinnostunut. Tästä hyvästä verottaja muisti yrittäjäämme mätkyillä ja KELA katkaisi hetkeksi sairaspäivärahan maksamisen ihmiselle, joka hädin tuskin pystyi poistumaan kotoaan ulos.
Muutaman vuoden valitus- ja hakemuskierteen jälkeen yrittäjämme pääsi viimeinkin työkyvyttömyyseläkkeelle.
Uusi yllätys seurasi toistaan. Tässä vaiheessa yrittäjämme oli jo ymmärtänyt sen, että vakuutusyhtiön palkkaama yleislääkäri (terveyskeskusapina) omaa potilasta näkemättä paremman ammattitaidon potilaan tilanteen arvioimiseen, kuin kolme erikoislääkäriä, joiden kanssa yrittäjämme oli potilaana asioinut jatkuvasti.
Mutta pahempaa oli vielä tiedossa…
Miten eläke lasketaan vakuutusyhtiön mielestä?
Kun kitinän ja natinan sekä yrittäjäneläkkeen myöntäneen vakuutusyhtiön toimesta käydyn ihmisarvoa alentavan viivytystaistelun jälkeen yrittäjällemme myönnettiin sitten lopultakin eläke se oli suuruudeltaan 29 euroa kuukaudessa – ei siis tuo aikaisemmin Fennian ilmoittama 900 euroa kuukaudessa.
Eikä summa muuttunut valituskierroksenkaan jälkeen. Tosin Fennia maksoi ensimmäisen vuoden tuota eläkettä kuukausittain ja täräytti sen jälkeen yrittäjämme tilille kertakorvauksen eliajanodotteen mukaan ja indeksillä tarkistettuna.
Elinajanodote oli 68 vuotta (-6 vuotta eläkeikään) ja yrittäjämme oli tuolloin 37-vuotias. Tämä tekee (ilman indeksikorotusta) jokseenkiin näin:
– 68 vuotta – 6 vuotta = 62 vuotta ->
– 62 vuotta – 37 vuotta = 25 vuotta ->
– 25 vuotta x 12 kuukautta = 300 kuukautta ->
– 300 kuukautta x 29 euroa = 8700 euroa.
Siis 8700 euroa kertakorvauksena ilman indeksikorosta.
Mutta vakuutusyhtiö laski tämänkin toisin. Yrittäjämme sai (muutosverokortin pyynnöstä toimitettuaan) kertakorvauksena 2596 euroa – josta vähennettiin vielä veroja 30 %:a, jolloin käteen jäänyt summa putosi vielä 1817,20 euroon.
Eli Fennia päätti ihan itsekseen maksaa – vain ja ainoastaan – lupaamastaan (ilman indeksikorotusta) 270 000:sta eurosta 2596 euroa.
… reilukerhosta päivää… 😦
Mitä me sitten tästä opimme?
No ainakin sen, että yrittäjä on lainsuojaton ja vakuutusyhtiö on rahastuslaitos – jopa keskinäinen vakuutusyhtiö on sellainen.
Lisäksi minä opin sen, että yrittäminen on kova laji ja siihen ryhtymistä on syytä harkita vakavasti. Ehkä eräs oppi, minkä tämä tapaus näyttää todeksi myös on se, että pankit ja vakuutusyhtiöt pitäisi pitää erossa eläkesäästöistä – ja jos niillä menee huonosti, pitää unohtaa pankkituet ja kansallistaa koko paska.
Terveisiä vaan sinne Kepun toiselle ihmepojalle – Esko Aholle ja kokkareiden supertalousmiehelle Iiro Viinaselle…
Eikö tässä maan poliitikkojen joukoissa opita koskaan eikä yhtään mitään?
Jk. Yrittäjällemme ja hänen perheelleen toivon kaikkea hyvää. Kyllä se aurinko joskus paistaa – kuten koko viime viikon pohjoisessa. Soitellaan ja tavataan uudelleen. Tsemppiä. 😀 😉
Kullervo Kalervonpoika 
22.02.2009 at 10:04 pm
Yrittäjän eläkevakuutus on n. 21 % työtulosta, eli suurinpiirtein sen, mitä työntekijänkin. Työntekijän eläkemaksusta about 15 % maksaa työnantaja, loput 5 % pidätetään työntekijän palkasta (eli se mikä palkkalaskelmassa näkyy). Siinä mielessä yrittäjän eläkemaksu ei ole sen kalliimpi kuin palkansaajankaan eläke.
Yrittäjän eläkevakuutuksessa on se ongelma, että yrittäjä voi itse määritellä työtulonsa. Minimi 5500 euroa, maksimi 100.000 euroa / vuosi. Koska yrittäjä maksaa sekä työnantajan että työnsaajan osuuden, niin konkretisoituu, kuinka kallis eläkemaksu lopulta on. Tällöin monelle yrittäjälle tulee houkutus maksaa eläkemaksua ”alakanttiin”, eli vähemmän kun todellisuudessa kuuluisi. Esimerkiksi 30.000 euron vuosityötulosta joutuu maksamaan eläkemaksuja 6000 euroa vuosi, eli 500 euroa /kk, jotta olisi samanarvoisessa asemassa palkannauttijan kanssa. Se on hemmetisti rahaa, joten on jokseenkin ymmärrettävää, että yrittäjä toisinaan nipistää omasta eläketurvastansa. Varsinkin, jos ei heti ole aikeissa jäädä eläkkeelle. Maksaako mielummin 500 euroa vakuutusyhtiölle, vai maksaako vain satasen ja laittaa 400 euroa nahan alle?
Joka tapauksessa, normaalista palkannauttijasta kuitenkin maksetaan tuo vastaava määrä. Yrittäjä on ainut, joka pystyy itse määrittelemään työtulonsa ja siten päättämään oman eläkemaksunsa suuruuden. Siksi monesti päteekin villin lännen laki kovassa kilpailutilanteessa: maksetaan tuon minimitulon mukaan reilu 1000 euroa /v ja ”säästetään” tuhansia euroja oman eläketurvan kustannuksella. Ei siis ole yksinkertaisesti varaa maksaa itelleen vanhuuden turvaa.
Myös liiketoiminta-ala vaikuttaa. Tiedän useita parturikampaajia, jotka ovat niin tiukasti kilpailleet alansa, ettei ole sen enempää varaa pitää kesälomaa kuin maksaa omaa eläkettänsäkään. Todellisuudessa yritystoiminta pitäisi lopettaa, jos se ei ole kannattavaa ja ihmisarvoista. Eläkemaksu on se viimeinen asia, mistä pitäisi säästää. Jos yrittäjällä ei ole varaa maksaa omaa eläkemaksua tai pitää kesälomaa, niin pillit pussiin vaan.
Yrittäjien eläkkeet toisinaan ovat aivan surkeita, kun eivät vastaa todellista työtuloa. Eläkemaksuista säästetty raha laitetaan ”parempaan käyttöön”, ts. elintason kohottamiseen, lomamökkiin, asuntolainaan, jne. Näin siis todellakin voi tehdä. Se onkin sitten miettimisen arvoinen kysymys, pitääkö ihmiselle maksaa eläke sen jälkeen, jos oma eläkemaksu on laiminlyöty ja rahat laitettu omiin huvituksiin.
Vähän menee aiheen vierestä, koska tuo esittämäsi tapaus kuitenkin oli ilmeisesti hoitanut eläkemaksunsa kunnialla, ja hävinnyt ne jollakin oudolla Fennian laskulogiikalla. Hänelle kuuluu se, mitä on 15 vuotta Fennialle maksanut. Se ei ole mikään pieni raha.
Jos eläkeyhtiöt noin mielivaltaisesti laskevat ihmisten eläkkeitä, melkeen tulee mieleen, että yrittäjän pitäisikin maksaa vain tuo ns. minimieläke ja laittaa itse nämä säästänyneet rahat sijoitustilille. Kun eläkkeelle lopulta pääsee, niin saa kyllä vain sitä minimieläkettä, mutta onpahan omat säästöt joita sitten syödä.
yrittäjä
22.02.2009 at 10:51 pm
Jukka:
Juu – minäkin olen tottunut suomalaisena virkamiehenä luottamaan tiettyihin kiveenhakattuihin asioihin.
Tuli vaan jotenkin vielä helmikuista Lappiakin kylmempi olo, kun takkatulen ääressä katsoimme (jo entuudestaan tutun) yrittäjän mappia ja siellä olleita papereita. Eniten minua kylmäsi se lappu, jossa ilmoitettiin eläkkeen määrä siten, että jos yrittäjä joutuisi nyt eläkkeelle vs. todellinen eläke.
Näille asioille pitäisi tehdä jotain.
Nim. Vaimonikin on yrittäjä.
23.02.2009 at 12:15 am
Jos nyt edelliseen laskelmaan vielä palaan, niin 30.000 euron työtulolla YEL-maksua maksetaan (30.000*0.2*15) 15 vuoden aikana 90.000 euroa. Siitä vähän mittasuhteita, paljonko tulee takaisin päin. Eikä 30.000 euron työtulo ole edes paljoa. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että yhdestä palkannauttijasta maksetaan eläkemaksuja yhden vuoden palkka / viisi vuotta töitä. Ei tarvi siis kovin kauaa ihmetellä, miksi eläkevakuutukset on vakuutusyhtiöille hyvää bisnestä.
Se on ihan tajuton raha, mitä vuosittain kerätään vakuutusmaksuina yrityksiltä ja palkansaajilta. Koomisinta on se, että nämä eläkeyhtiöt ovat sijoittaneet rahansa huonosti, ja nyt, kun porukkaa on eläkkeelle jäämässä, niin sanotaankin että rahaa ei ole. Eläkemaksuja pitää nostaa! Eikö se mennytkään niin, että työntekijä itse maksaa oman eläkkeensä työssäoloaikanansa.
Vuosikymmeniä eläkkeen määrä suhteutettuna sen ostovoimaan on heikentynyt. Pistää suoraan sanottuna vit… harmittamaan, kun aluksi maksetaan satoja tuhansia euroja eläkemaksuja ja tämän jälkeen ei siitä jää käteen kuin murto-osa, jos sitäkään, kaikki kun eivät edes selviä eläkeikään asti. Loput peristyistä maksuista menee tämän eläkejärjestelmän ylläpitokustannuksiin.
23.02.2009 at 12:24 am
jukka:
Totta.
Kuten tuossa kirjoituksessani totesin, eräs oppi, minkä tämä tapaus näyttää todeksi myös on se, että pankit ja vakuutusyhtiöt pitäisi pitää erossa eläkesäästöistä – ja jos niillä menee huonosti, pitää unohtaa pankkituet ja kansallistaa koko paska.
Jk. Uudelleen: voisitko muuten lisää nikkiisi jonkin lisätunnuksen? Eräs toinen (vanhempi, ainakin tässä blogissa) bloggari käyttää myös Jukka-nikkiä täällä, kiitos.
23.02.2009 at 10:33 am
Hyvä kirjoitus ja tämä ongelma on osa laajempaa kokonaisuutta.
Yrittäjän osalta oman eläketurvan rahoittaminen on käytännössä omalla vastuulla. Käytännössä siis joko sijoittamalla yrityksen kautta tai yrityksen myynnistä saatavalla omaisuudella.
Tuo taas onnistuu vain niiltä, joiden yritys menestyy. Suuri osa yrittäjistä jää väliinputoajaksi.
Tunnen useita pitkän yrittäjätaipaleen tehneitä ihmisiä. Huolestuttavaa on se, että usea hyvin menestynytkin yrittäjä sanoo, ettei alkaisi hommaan mukaan, jos saisi uudelleen valita.
18-tuntisia työpäiviä ilman lomaa kolmekymmentä vuotta ei sellaisenaan ole kovin houkutteleva ajatus, jos siitä ei saa edes kunnollista korvausta.
23.07.2013 at 1:20 pm
yel kannattaa maksaa ajoissa oikeansuuruisena eikä kannata alentaa työ-
tuloaan koskaan jollei oo pakko…menettää hurjasti jos joutuu sairaseläkkeelle
kesken kaiken…
tein juuri näin että ensin maksoin 10v hyvää yelliä, tiputin sen puoleen laman
aikana, siitä 10v päästä jouduin sairaseläkkeelle pienellä eläkkeellä koska ei
kertynyt arvioitua työtuloa 57-65 ikäisenä, eli jäi puuttumaan ne 8 vuotta,
kyllä joka käänteessä yellistä eläkeyhtiö napsaisee vähän pois…nyt
katkera kun sijoitin varat omaisiiteen jonka menetin valuuttaluoton takia…
ps. tyhjän saa pyytämätikin