Tapasin hiihtolomani aikana pohjoisessa erään ihmisen. Hän antoi luvan kertoa tarinansa, kun kuulin sen ja pyysin siihen lupaa.

Tämä – aikoinaan varsin aktiivinen kansalainen – ryhtyi edellisen laman aikana oman ammattinsa yrittäjäksi. Pakkotilanteessa, muuta vaihtoehtoa kun ei ollut. Yritystoiminta käynnistyi kitisten ja jatkui tämän vuosikymmenen puoleenväliin – eli hieman yli kymmenen vuotta.

Ei – hän ei tehnyt konkurssia yrityksineen – hän joutui masennuksen jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle.

Tänään hän elää puolisonsa tuloilla. Eläkettä tulee KELA:n ja työeläkkeen kautta noin 600 euroa kuukaudessa – verojen jälkeen käteen.

Miten sitten yrittäjän oman eläketurvan kanssa kävi?

Puoli vuotta ennen sairastumistaan, yrittäjämme sai YEL-yhtiöltään (Fennia) kirjeen, jossa kerrottiin hänen eläketurvansa. Tuon kirjeen mukaan eläketurva olisi ollut noin 900 euroa kuukaudessa – hän oli kuitenkin tehnyt töitä yrittäjänä melkein viisitoista vuotta ja maksanut lakisääteiset maksunsa vakuutusyhtiölle.

Kun hän sairastui, liiketoiminta lakkasi ymmärrettävistä syistä ja hän joutui – yhdeksän viikon karenssin jälkeen – peruspäivärahalla sairauslomalle. Onneksi kilpailija oli tuossa vaiheessa kiinnostunut ostamaan laitteet, koneet ja varastot – yrityksestä ja asiakaskunnasta kilpailija ei ollut kiinnostunut. Tästä hyvästä verottaja muisti yrittäjäämme mätkyillä ja KELA katkaisi hetkeksi sairaspäivärahan maksamisen ihmiselle, joka hädin tuskin pystyi poistumaan kotoaan ulos.

Muutaman vuoden valitus- ja hakemuskierteen jälkeen yrittäjämme pääsi viimeinkin työkyvyttömyyseläkkeelle.

Uusi yllätys seurasi toistaan. Tässä vaiheessa yrittäjämme oli jo ymmärtänyt sen, että vakuutusyhtiön palkkaama yleislääkäri (terveyskeskusapina) omaa potilasta näkemättä paremman ammattitaidon potilaan tilanteen arvioimiseen, kuin kolme erikoislääkäriä, joiden kanssa yrittäjämme oli potilaana asioinut jatkuvasti.

Mutta pahempaa oli vielä tiedossa…

Miten eläke lasketaan vakuutusyhtiön mielestä?

Kun kitinän ja natinan sekä yrittäjäneläkkeen myöntäneen vakuutusyhtiön toimesta käydyn ihmisarvoa alentavan viivytystaistelun jälkeen yrittäjällemme myönnettiin sitten lopultakin eläke se oli suuruudeltaan 29 euroa kuukaudessa – ei siis tuo aikaisemmin Fennian ilmoittama 900 euroa kuukaudessa.

Eikä summa muuttunut valituskierroksenkaan jälkeen. Tosin Fennia maksoi ensimmäisen vuoden tuota eläkettä kuukausittain ja täräytti sen jälkeen yrittäjämme tilille kertakorvauksen eliajanodotteen mukaan ja indeksillä tarkistettuna.

Elinajanodote oli 68 vuotta (-6 vuotta eläkeikään) ja yrittäjämme oli tuolloin 37-vuotias. Tämä tekee (ilman indeksikorotusta) jokseenkiin näin:

– 68 vuotta – 6 vuotta = 62 vuotta ->
– 62 vuotta – 37 vuotta = 25 vuotta ->
– 25 vuotta x 12 kuukautta = 300 kuukautta ->
– 300 kuukautta x 29 euroa = 8700 euroa.

Siis 8700 euroa kertakorvauksena ilman indeksikorosta.

Mutta vakuutusyhtiö laski tämänkin toisin. Yrittäjämme sai (muutosverokortin pyynnöstä toimitettuaan) kertakorvauksena 2596 euroa – josta vähennettiin vielä veroja 30 %:a, jolloin käteen jäänyt summa putosi vielä 1817,20 euroon.

Eli Fennia päätti ihan itsekseen maksaa – vain ja ainoastaan – lupaamastaan (ilman indeksikorotusta) 270 000:sta eurosta 2596 euroa.

… reilukerhosta päivää… 😦

Mitä me sitten tästä opimme?

No ainakin sen, että yrittäjä on lainsuojaton ja vakuutusyhtiö on rahastuslaitos – jopa keskinäinen vakuutusyhtiö on sellainen.

Lisäksi minä opin sen, että yrittäminen on kova laji ja siihen ryhtymistä on syytä harkita vakavasti. Ehkä eräs oppi, minkä tämä tapaus näyttää todeksi myös on se, että pankit ja vakuutusyhtiöt pitäisi pitää erossa eläkesäästöistä – ja jos niillä menee huonosti, pitää unohtaa pankkituet ja kansallistaa koko paska.

Terveisiä vaan sinne Kepun toiselle ihmepojalle – Esko Aholle ja kokkareiden supertalousmiehelle Iiro Viinaselle

Eikö tässä maan poliitikkojen joukoissa opita koskaan eikä yhtään mitään?


Site Meter

Jk. Yrittäjällemme ja hänen perheelleen toivon kaikkea hyvää. Kyllä se aurinko joskus paistaa – kuten koko viime viikon pohjoisessa. Soitellaan ja tavataan uudelleen. Tsemppiä. 😀 😉

Advertisements