Vastaanottokeskus merkitsee meille paljon. Se merkitsee työpaikkoja, yksityisen palvelukysynnän vahvistumista, valtionosuuksia mahdollisiin kustannuksiin.

Arja Alho (SDP, Siuntio) US blogissaan.

Tässä humaanin elvytyksen logiikassa on jotain samaa kuin Indianan osavaltion kongressin 1897 säätämässä laissa Yhdysvalloissa.

Siellä hyväksyttiin tuolloin laki, jonka mukaan piin arvo ei vastaisuudessa olisi 3,14. Yksinkertaisuuden vuoksi sen arvo muutettiin tasaluvuksi 4.

Nk. todellisuus pakotti varsin nopeasti Indianan ennakkoluulottomat ja avarakatseiset päättäjät kuitenkin palaamaan entiseen käytäntöön.

Yksikään tuolla piin arvolla rakennettu silta ei olisi kantanut kuormia ja tuolloin varsin tavallinen heilurikello olisi jätättänyt varttitunnin jokaista tuntia kohden.

Todellisuus tässä asiassa on jotain sellaista mitä toimittaja Perttu Kauppinen laskeskeli artikkelissaan Hyysärissä 24.3.2009:

Humanitaarisen elvytyksen mielekkyyttä voi pohtia vertaamalla sen kustannuksia kuntalaisten maksamiin valtion veroihin. Esimerkiksi Pudasjärvelle Pohjois-Pohjanmaalle perustettiin viime syksynä 40 alaikäiselle tarkoitettu vastaanottokeskus. Alaikäisen vastaanottokeskuspaikka maksaa 42 600 euroa, joten koko keskuksen kustannukset ovat 1,7 miljoonaa euroa vuodessa.

9 000 asukkaan kunta riemuitsee keskuksen tuoneen 19 työpaikkaa. Ne tulevat siksi kalliiksi, että vastaanotto vie vajaan kolmanneksen pudasjärvisten valtiolle maksamista veroista. Kunnasta kun tilitetään ansio- ja pääomaveroja vain 5,9 miljoonaa euroa vuodessa.

Suunnitelmien mukaan Pudasjärven keskus voidaan kasvattaa yli satapaikkaiseksi. Silloin sen pyörittäminen vie kaikki kuntalaisten maksamat valtion verot.

Minua ei ihmetytä se, miksi talous, yhteiskunta ja kansalaisoikeudet Suomessa ovat retuperällä. Ihme olisi jos asiat olisivat toisin nykyisen päättäjäjoukon jäljiltä.

Lähteet: HS, US


Site Meter