Korruption kummisetä?

Verkkolehti Uusi Suomi avaa Hyysärin kokototuudesta poikkeavan käsityksen suomalaisen korruption – eli vaalirahoituksen – syvimmästä olemuksesta.

Otsikolla Vaalirahakytköksiin ei hevin kajota – tämän takia nimetyssä uutisessaan US kertoo, että kynnys tutkia vaalirahan ja päätöksenteon yhteyksiä on Suomessa keskusrikospoliisin mukaan korkea. Lakipykälien lisäksi tähän vaikuttaa apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen linjaus vuodelta 2005.

Uuden Suomen mukaan Kalskeen kanta on selvä – rikosoikeutta voi soveltaa vaalirahoitukseen vain selvissä tapauksissa. Kalskeen kannan mukaan kyse pitää siis olla selvästi muusta kuin edustukselliseen demokratiaan kuuluvasta, hyväksyttävästä sidonnaisuudesta. Tutkittavan rahoituksen pitää myös olla selvästi omiaan vaikuttamaan luottamushenkilön toimintaan tai ainakin vaarantamaan yleistä luottamusta.

Kalske linjasi tätä asiaa siis jo vuonna 2005 syyttämättäjättämispäätöksessään, joka koski rakennusliikkeiden mainoksia järvenpääläisen poliitikon vaalilehdessä.

Järvenpään kaupunginvaltuuston puheenjohtaja pyysi kyseisiltä yrityksiltä maksulliset mainokset kunnallisvaalilehteensä syksyllä 2004. Kaupunginvaltuusto oli edellisvuonna hyväksynyt yrityksiä hyödyttäneen kaavamuutoksen. Paikallinen asunto-osakeyhtiö vei asian poliisin tutkittavaksi. Tapaus eteni syyteharkintaan, mutta sen enempää kuin kihlakunnansyyttäjä kuin apulaisvaltakunnansyyttäjäkään eivät nähneet asialliseksi nostaa syyteitä – korruptiota sivuavassa asiassa.

Vanha sanonta kuuluu, että sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.

Keskusrikospoliisi on hierarkisesti valtakunnansyyttäjänviraston alainen, joten tämän ei pitäisi nostaa yhtään olankohautusta kummempia kommentteja ajattelevassa (kansalaisyhteiskunnan) yleisössä.

Tämä päätös nimittäin nostettiin kaikessa hiljaisuudessa esiin keskusrikospoliisin tämänvuotisessa korruptiotilannekuvassa, eikä sen esiin nostaminen tuossa yhteydessä ole tuonut yhteisöstämme esiin yhtään krriittisiä äänenpainoja – ennen tätä nykyistä (lähinnä myötähäpeää aiheuttavaa) vaalirahasotkua.

Kun tämä kuuluisa valtakunnansyyttäjänvirasto on nykyään keskittynyt lähinnä (kansalaisyhteiskunnan pelisääntöjen ja perustuslain vastaiseen) sananvapauden (ja sen myötä tärkeimmän kansalaisoikeuden) rajoittamiseen, niin on turha ihmetellä syitä siihen, miksi sen aika ja resurssit (sekä halu?) eivät riitä yhteiskunnan kannalta todella vakavien asioiden tutkimiseen.

Kalskeen päiväkerho on vallanpitäjien sylikoira, eikä se ole todellakaan kiinnostunut suomalaisen kansallisvaltion muuttamisesta (vastoin kansan enemmistön tahtoa) monikulttuuriseksi helvetiksi.

Se suosii ja puolustaa lainsäädännössä kirjatun yhdenvertaisuusperiaatteen romuttamista.

Se ei puutu vähemmistövaltuutetun viraston ylilyönteihin – – vaikka sen pitäisi tehdä se jo virkansa puolesta.

Se eri puutu ns. positiiviseen syrjintään – – vaikka sen pitäisi tehdä se jo virkansa puolesta.

Se ei puutu kansalaisoikeuksien rajoittamispyrkimyksiin – – vaikka sen pitäisi tehdä se jo virkansa puolesta.

Se ei suojele perustuslaissa suojattua suomalaista kansallisvaltiota ja elämänmuotoa – – vaikka sen pitäisi tehdä se jo virkansa puolesta.

Se ei puutu yhteiskuntaan muuttamaan pyrkiviin liikkeisiin  – – vaikka sen pitäisi tehdä se jo virkansa puolesta.

Ja tärkeimpänä kaikista näistä epäkohdista – se luo oikeuskäytäntöön linjaa, joka suosii ja kannustaa korruptiota.

Kysymys kuuluukin – – mitä virkaa on tällaisella virkavallalla?

Lähde: US

Mainokset