Tässä (taas) eräs pelottavan mielenkiintoinen kommentti yhteiskuntamme huipulta, joka on jostain syystä mennyt tuoreeltaan ohi tutkaimen (kiitos nimimerkki Roopelle, jonka mielipiteisiin voi tutustua täällä) .

Oikeusministeri Tuija Brax (virheet) näyttää pitäneen puheen kansainvälisenä rasisminvastaisena päivänä 27.1.2009. Puheen (ehkä) suorin kohta on seuraava:

Ainoa EU:n rasisminvastaisen puitepäätöksen edellyttämä selvä muutostarve rikoslainsäädäntöön on, että oikeushenkilön rangaistusvastuu on ulotettava kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Muita mainittavia tarkistuksia rikoslainsäädäntöön ei ilmeisesti ole odotettavissa, sillä rasistiset teot ovat Suomessa kattavasti kriminalisoitu ja lisäksi rasistinen motiivi voidaan ottaa huomioon rangaistuksen koventamisperusteena. Mahdollinen tarve täsmentää lainsäädäntöä tutkitaan.

Se, että päätösvalta omissa asioissamme on luovutettu vastarintaa tekemättä EU:lle on surullinen – mutta ei mitenkään enää yllättävä  – tosiasia.  Näin oikeusministerin suusta kuultuna, tuo asia muuttuu vielä vastenmielisemmäksi. Ilmeisesti oma poliittinen eliittimme on tuudittautunut siihen asiaan, että kansanvalta on heitetty kokonaan tunkiolle eikä kansan mielipiteistä tarvitse välittää yhtään mitään.

Kun oikeusministeri vaatii virka-asemastaan käsin mielipiteenvapauden rajoittamista ja (demokratiaan kuulumattomien) mielipiderikoksista annettavien sanktioiden ulottamista kolmansiin osapuoliin,  voidaan ilmeisesti asiallisesti todeta, että Suomen tasavaltaa ei ole, kansanvalta on kumottu ja perustuslaki on yhtä arvokas kuin se paperi jolle se on painettu.

Tämä läpikäyvä röyhkeys saa vieläkin ikävämpiä muotoja. Kun Brax sanoo, että rasistiset teot ovat Suomessa kattavasti kriminalisoitu, kyse ei kuitenkaan ole perinteisen länsimaisen oikeuskäsityksen mukaisesta kriminalisoinnnista. Braxin näkemys perustuu sellaiseen tulkintaan jota on totuttu yleensä näkemään (meitäkin vielä) vähemmän kansanvaltaisissa yhteiskuntajärjestelmissä:

Rasistisia rikoksia ei ole määritelty laissa. Rasistisena voidaan pitää mitä tahansa rikosta, joka tehdään rasistisesta motiivista. Rasistinen motiivi on kyseessä lähinnä silloin, kun rikos kohdistetaan kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai uskonnolliseen kansanryhmään tai siihen kuuluvaan henkilöön tähän ryhmään kuulumisen perusteella. Käsite viharikokset on laajempi, sillä siinä rikoksen kohteena voivat olla mitkä tahansa muutkin kansanryhmät kuten sukupuolisesti poikkeavat tai vammaiset. Tällöin esimerkiksi internetissä tapahtuvan rasistisen tai muunlaisen vihan lietsomisen yhteydessä puhutaan vihapuheista (”hate speech”). Rasistisista tai vihan motiiveista tehty rikos tulee rangaistavaksi joko itsenäisenä rikoksena tai yksittäisestä rikoksesta tuomittavaa rangaistusta voidaan koventaa rasistisen motiivin perusteella

Otetaan olennainen tuostakin – rasistisia rikoksia ei ole määritelty laissa.

Eli kun näitä ns. rasistisia rikoksia ei ole määritelty lainsäädännössä, niistä annettavat tuomiot eivät voi myöskään perustua lakiin.  Todellisuudessa eduskunta ei halunnut kirjata lainsäädäntöömme rasismia käsitteenä.

Kiitos rouva ministeri – minä olen jauhanut tätä samaa asiaa jo pitkään – ministerin suusta tuli nyt siis vahvistus tällekin asialle. Tosin oikeustieteellisen loppututkinnon suorittaneelta ihmiseltä (joka toimii oikeusministerinä)  oletetaan hieman toisenlaista asennetta laillisuusasioihin.

Kuka sitten saa Suomessa tuomita ihmisiä lainsäädännössä määrittelemättömien rikosten vuoksi? Yhdellä sanalla – Demla.

Demla eli (kansan)demokraattisten lakimiesten liitto on yhteinen nimittäjä tässä lainsäädäntö- ja toimeenpanovaltaa sekä kansanvaltaa kintuille kusevassa vallananastusprojektissa.

Kyseinen yhdistys on perustettu jo YYA-sopimuksen aikoihin. Tuolloin sen tehtävänä oli toimia Neuvostoliiton (verisen) salaisen poliisin KGB:n oikeuspoliittisena käsikassarana Suomen muuttamisessa kommunistiseksi(kansandemokraattiseksi) yhteiskunnaksi – näin sitten onneksi koskaan päässyt tapahtumaan.

Nykyisin tämä ennnttisten stalinistien ja nykyisten monikultturistien puuhakas joukko pyrkii muuttamaan Suomen monikulttuuriseksi helvetiksi ja tukahduttamaan toisinajattelevan kansanosan (enemmistön) ja sitä edustavien kellokaiden äänet – vaikka sitten lainsäädäntöön perustumattomista ns. rikoksista annettavilla vankeustuomioilla.

Demlalaisten suurin saavutus tähän mennessä on ollut Suomen merkittävimmän alapäähumoristin ja kansantaitelijan – Seppo Lehdon – paiskaaminen vankilaan sen vuoksi, että hänen huumoriaan ei siedetty yhteiskunnan yläpäässä.

Esimerkkejä yhteiskunnassa vaikuttavista demlisteistä on helppo luetella. Tämä ministerimme Tuija Brax on eräs varsin tunnettu demlisti.

Valtakunnaninkvisiittorina valtakunnansyyttäjänä toimiva Mika Illman on myös eräs varsin tunnettu demlisti. Hänen suurimpia saavutuksiaan on ollut kirjoittaa (sisällöltään uskomattoman kepeä ja) varsin kyseenalainen väitöskirja rasistisesta rikollisuudesta Suomessa – ja käyttää omaa väitöskirjaansa oikeustieteellisenä lähteenä syyttäjänä toimiessaan. Hän ratsastaa toisinajattelijoiden ruumiiden yli kohti oikeuskanslerin virkaa.

Eräs nimi joka kannattaa myös muistaa tässä yhteydessä on Johanna Ojala.

Tämä reipas asianajaja on ilmeisesti keskittynyt rahastamaan yhteiskunnalta rahaa itselleen,  hoitamalla maahanmuuttajien maksuttomia oikeudenkäyntejä (mok).  Unohtamatta mitenkään sellaisia demlistejä kuten lainsäädäntöneuvos Ilari Hannulaa (joka toimii Braxin alaisena oikeusministeriön lainvalmisteluosastolla), käräjätuomari Jaana Niemitaloa ( Helsingin käräjäoikeus) tai OTL ja hallinto-oikeuden assistenttia Riku Neuvosta (Helsingin yliopisto).

Niin, vielä eräs asia näistä demlisteistä. Oikeusministeri Brax on asettanut Brysselin käskystä työryhmän tutkimaan toisinajattelijoiden tehokkaampaa hiljentämistä ja rangaistusten koventamista (… vaikka rasistisia rikoksia ei ole määritelty laissa).

Oikeusministeriö on tänään asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on saattaa kansallisesti voimaan Brysselissä 27.-28. marraskuuta 2008 tehty neuvoston puitepäätös (2008/913/YOS) rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin, jäljempänä rasisminvastainen puitepäätös, sekä Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen Strasbourgissa 28. tammikuuta 2003 tehty lisäpöytäkirja (ETS 189), jäljempänä rasisminvastainen lisäpöytäkirja, joka koskee rasistisia ja muukalaisvihamielisiä tietoverkkorikoksia.

1.2. Toimikausi

01.06.2009 – 30.11.2009

Ja mikä onkaan tämän työryhmän kokoonpano?

Puheenjohtaja:
Lainsäädäntöneuvos Ilari Hannula, oikeusministeriö, lainvalmisteluosasto

Jäsenet:
Käräjätuomari Jaana Niemitalo, Helsingin käräjäoikeus
Valtionsyyttäjä Mika Illman, Valtakunnansyyttäjänvirasto
Asianajaja Johanna Ojala, Suomen Asianajajaliitto
OTL, hallinto-oikeuden assistentti Riku Neuvonen, Helsingin yliopisto

Kaikki nämä edustavat yhtä (kyseenalaista) poliittista näkemystä sananvapaudesta – koko ryhmä olisi syytä jäävätä. Lisäksi – hieman syvemmältä tonkien – jokainen ryhmän jäsen pystyy edistämään tässä ryhmässä suoraan omia poliittisia, urallisia tai taloudellisia tavoitteitaan – myös ryhmän asettaja.

Puolueettomuus (toisinajattelijoiden mielipiteistä nyt puhumattakaan) on ainoa kaveri, joka loistaa työryhmässä poissaolollaan.

Lähteet: OM, kiitos Roopelle.</em

Päivitys 130809 2110:

Sen verran haluan vielä lisätä aiheeseen, että haluan kiinnittää huomionne erikoisesti erääseen Riku Neuvosen kirjaan Sananvapaus, joukkoviestintä ja sääntely (TALENTUM MEDIA OY 2005, ISBN 9521409533 / 952-14-0953-3 EAN 9789521409530) liittyneeseen kommentointiin:

Tilaisuuden aluksi vastikään sananvapaudesta kirjan kirjoittanut OTL Riku Neuvonen herätti keskustelua aiheesta Yksilön suoja ja sananvapaus. Alun perin sananvapaus ja yksityisyyden suoja perusoikeuksina oli tarkoitettu valtion ja yksilön välille suojaamaan yksilön vapaus- ja oikeuspiiriä valtiota vastaan. Nykyään perusoikeudet käsitetään myös horisontaalisena kysymyksenä, jolloin vastakkain ovat kahden yksilön perusoikeudet.

Tässä johtopäätöksessä on sellainen kansanvaltaisuudelle vieras piirre, että valtiovalta (tässä tapauksessa sekä lainsäätäjä että oikeusjärjestelmä) ottaa kantaa jonkun yksityisen ihmisen puolesta toista yksityistä ihmistä vastaan sanan miekkaa käytettäessä liian herkästi. Tässä mennään hyvin äkkiä väärälle puolelle aitaa siinä, mitä lainsäädäntö sanoo yhdenvertaisuudeesta (puhumattakaan nyt sitten ilmaisun-, mielipiteen- ja sananvapaudesta).

Tästä syntynyttä johtopäätöstä on laajennettu koskemaan myös myös vähemmistöryhmiä, jolloin on syntynyt sellainen nurinkurinen tilanne, että yhteiskunta ei asetu puolustamaan omia jäseniään, vaan puolustaa pahimmillaan yhteisön ulkopuolisia tunkeutujia ja rankaisee omia jäseniään.

Lähde

Site Meter

Mainokset