Suomen terhakkain vihervasemmistolehti Vihreä Lanka ei taas tänäänkään yllätä.

Otsikolla Helsinki ahdistelee romaneja julkaistussa (Lasse Leipolan kirjoittamassa) anarkouutisessa väitetään( aika luovasti), että Helsingin kaupunki on ajanut itsensä umpikujaan romaniasiassa Leipolan mukaan näin varoittaa sosiaalikeskus Sataman romanityöryhmä.

Kyseisen vallankumoustaan työmarkkinatuella puuhastelevan marginaaliryhmän mukaan kaupungin päättäjät yrittävät demonisoida kokonaisen kansanryhmän, koska heillä ei ole muuta ratkaisua.

Työelämän ja yhteiskunnallisen vastuun ulkopuolelle jättäytynyt Dan Koivulaakso on käytellyt yhteiskunnalta saamiaan subventioita aikaisemminkin yhteiskunnan vastaisiin puuhasteluihinsa. Viime aikoina Dan on ollut mukana järjestämässä majoitusta romanikerjäläisille – kaupunkilaisten  verovaroilla.

Komealta kalskahtavaa työryhmä nimitystä itsestään käyttävä tuttipulloterroristien joukko viittaa muun muassa poliisin romaneita kohtaan heinäkuussa kohdistamaan tehokampanjaan. Tämä työryhmä valittelee, ettei romanikiertolaisten tilanteesta synny asiallista keskustelua missään kaupungin elimessä.

Se, mikä nyt sitten on asiallista ja mikä ei, määrittyy tuskin pienen kaupunkia ja yhteiskuntaa raunioittamaan pyrkivän marginaaliryhmän mielipiteiden mukaan. Asiallisesti ottaen, tästä asiasta on käyty asiallista kansalaiskeskustelua, jonka tuloksena on todettu, että kerjääminen ja kerjäläiset eivät kuulu Suomeen – eikä myöskään se rikollisuus  joka heidän mukanaan on tullut.

Kuluneen kesän aikana romaneja on majoitettu kaupungin näille outonomisteille tarjoaman päivähoitopaikan – ns.sosiaalikeskuksen – alueella. He ovat pystyneet näin käyttämään nuorisotoimen varoilla tuettua tilaaa päivittäisten puuhiensa tukikohtana. Tämä on hyvä muistaa – etenkin niiden helsinkiläisten, joiden lapset eivät päässeet kaupungin tarjoamien kesäisten nuorisopalvelujen piiriin.

”Valvonnan ja hierarkioiden sijaan se on tarjonnut vastavuoroiseen avunantoon, solidaarisuuteen ja tasa-arvoon pohjaavan yhteisön, jossa miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, suomalaiset ja ulkomaalaiset jakavat vastuun yhdessä”,

sanoo Koivulaakso.

Vastuunjakaminen kuulostaa outonomien yhteydessä aika erikoiselta, etenkin kun puhutaan tällaisesta sakista, joka viis veisaa yhteiskunnallisesta vastuusta. Jakaminen näissä piireissä tapahtuu niin, että nämä outonomit jakavat yhteiskunnalta saatuja varoja keskenään – ja käyttävät puuhiensa verhoamiseen esimerkiksi näitä kerjäläisiä keppihevosinaan.

Samainen outonomien ryhmä ihmettelee, miten sosiaalikeskuksen väki on kyennyt muutamassa kuukaudessa luomaan olosuhteet, joissa kymmenet romanit ovat pystyneet elämään arkeaan jopa mukavasti, kun samaan aikaan viralliset tahot rämpivät byrokratian ja hierarkioiden ikuisessa suossa.

”Kuinka resuiset ”autonomit”, joiden käytössä on 360 neliömetrin tila, pystyvät tarjoamaan jotakin, mihin EU-maiden hallitukset eivät kykene?”,

Koivulaakso kysyy.

Niinpä niin.

Ehkä se johtuu siitä, että yhteiskunnan resurssit ovat rajalliset – sähkö ei tule seinästä eikä raha pankkiautomaatista. Yhteiskunta joutuu miettimään, miten ja kenelle se rahansa jakaa (kuten olemme nähneet, nämäkin varat ovat pois muualta, missä niitä olisi tarvittu kipeämmin ja oikeudenmukaisemmin).

Ehkä se johtuu siitä, että toisin kuin nämä outonomit, yhteiskunta (eli kansalaisten enemmistö) ei katso tällaista kerjäystoimintaa eikä siihen liittyviä lieveilmiöitä tavoittelemisen ja tukemisen arvoiseksi yhteiskunnalliseksi toiminnaksi Suomessa.

Ehkä se johtuu myös siitä, että Koivulaakso kumppaneineen on tottunut olemaan käsi ojossa ja vaatimaan muilta taloudellista vastuuta omasta elämästään? Kun kaikki tulee ilmaiseksi ja ilman rehkimistä, on ilmeisen vaikeaa arvostaa yhtään mitään saamaansa.

Lähde: VL

Site Meter

Mainokset