Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut, että kuvittele itsesi, jälkeläisesi tai ihan kuka tahansa Sinulle tärkeä ihminen tähän:
Kiina nimittäin kauppaa alistamiensa uhrien sisäelimetkin parhaiten tarjoavalle – tekemänsä valtiollisen murhan jälkeen.
STT:n julkaisema ja Reutersin toimittama uutinen vahvistaa edelleen näkemystäni siitä, että Kiina olisi pitänyt laittaa kansainväliseen kauppasaartoon jo vuosia sitten. Olen ajoittain muistutellut asiasta, esimerkiksi voisi ottaa vaikka tämän Pekingin olympialaisten alla julkaisemani kirjoituksen.
Maitsemani uutisen mukaan Kiinassa jopa 65 prosenttia luovutetuista elimistä tulee teloitetuilta vangeilta,. Näin on kertonut viimeinkin jopa virallinen China Daily -lehti tänään keskiviikkona.
Kiinan hallitus on ilmoittanut olevansa tyytymätön tilanteeseen ja käynnistävänsä uuden ohjelman, jolla myös tavallisia ihmisiä halutaan kannustaa elintenluovuttajiksi.
”Teloitetut vangit eivät missään nimessä ole sopivia elintenluovuttajiksi”,
Kiinan apulaisterveysministeri Huang Jiefu sanoi.
Uudella ohjelmalla etsitään ihmisiä, jotka ovat valmiita luovuttamaan elimiä kuolemansa jälkeen. Luovuttajien perheille kaavaillaan taloudellista tukea. Jopa 1,5 miljoonaa kkiinalaista tarvitsee uutta elintä, mutta vuosittain vain noin 10 000 heistä pääsee elinsiirtoleikkaukseen. Kova kysyntä on myös luonut markkinat laittomalle elinkaupalle, jota nyt halutaan kitkeä.
Tämä nyt virallisenkin Kiinan tunnustama ongelma on vain jäävuoren huippu. Eräs vielä ikävämpi piirre tähän toisinajattelijoiden ruumiiden häpäisyyn liittyvässä valtiollisessa ihmisoikeusrikoksessa on se, että suuri osa näistä elimistä päätyy Kiinan ulkopuolelle – kovaa rahaa vastaan.
Kiina teloittaa edelleen rikollisten lisäksi myös toisinajattelijoita ja on maailman teloitustilastojen ehdoton ykkönen. Vuonna 2008 maassa teloitettii todennäköisesti lähemmäs 8000 henkilöä. Tuomioita jakava oikeuslaitos ei ole riippumaton, sillä Kiinan kommunistisen puolueen virkailijat painostavat ja jopa määräilevät tuomioistuimia. Syytetyt eivät saa riittävän nopeasti yhteyttä asianajajaan ja oikeudenkäynneissä syytettyjä ei ensisijaisesti oleteta syyttömiksi.
Kiinassa kuolemanrangaistuksen voi saada kaiken kaikkiaan 68 erilaisesta rikoksesta, muun muassa väljästi määritellystä ”valtion yhtenäisyyden uhkaamisesta” ja veropetoksesta. Kuolemanrangaistusta on näin käytetty myös tehokkaasti siis myös poliittisten vastustajien ja toisinajattelijoiden vaientamiseen. Vakavista rikoksista epäiltyjen kidutus on yleistä. Kiinan lainsäädäntö ei kiellä käyttämästä kidutuksella hankittuja todisteita oikeudenkäynneissä, eikä syytetyillä ei usein ole mahdollisuutta saada asianmukaista puolustusasianajajaa ajoissa.
Ampuminen on yhä yleisin teloitustapa Kiinassa. Kuolemaantuomittua ammutaan niskaan tai päähän takaapäin. Myrkkyruiskeella teloittaminen on yleistynyt ja sitä on Kiinassa esitelty ”humaanimpana teloituskeinona”.
Kiinan kansantasavalta järjestää myös julkisia teloituksia. Näihin koko kansan tapahtumiin on viety yleisöksi jopa koululaisia, sekä kuolemaantuomittujen julkiset kuljetukset asutuskeskusten läpi teloituspaikalle. Kiina on sitoutunut luopumaan näistä käytännöistä, mutta viranomaisten lupaukset ovat usein olleet katteettomia.
Amnesty Internationalin ja Human Right Watchin mukaan on myös olemassa laajaa todistusaineistoa siitä, että teloitettujen elimiä käytetään elinsiirtoihin – eli toisinajattelijoiden ruumiit häpäistään kuoleman jälkeen vielä ryöstämällä ne.
Ruotsin ulkopoliittisen instituutin tutkijan tohtori Johan Lagerkvistin mukaan on ulkomaisilla yrityksillä on suuri mahdollisuus vaikuttaa ihmisoikeuksiin ja demokratisoitumiseen. Jos mielipiteitä ei esitetä, edistystä ei ole paljonkaan saavutettu. Kiinan johtajat ovat riippuvaisia ulkomaisista yrityksistä talouskasvun jatkumiseksi. Kiinan ympäristöongelma on eräs ihmiskunnan tulevaisuuden suurimmista kokonaisuuksista..
Lagerkvist antaa Ruotsin yritysjohdolle viisi avainohjetta kaupankäyntiin epädemokraattisen ja autoritaarisen maan kanssa, kuten Kiina:
1) Kiina ei ole eettisesti vapaa-alue, vaan sama etiikka on voimassa koti- ja ulkokentällä.
2) Kaikkia vieraita tapoja ja käsityksiä ei tarvitse kunnioittaa, vaikka olisikin vieras. Muun muassa paikallista vankeinhoitoa, naisten sortotapoja tai autoritaarista politiikkaa voi ja joskus tuleekin kritisoida paikalla.
3) On voitava olla uskollinen perusarvoilleen, jottei menetä uskottavuuttaan.
4) Älä omaksu ajatuksia Kiinan byrokratiakapitalismin loistavuudesta. Se on todennäköisesti ohimenevä ilmiö. Kukaan ei tiedä, koska Kiina demokratisoituu. Tämän päivän toisinajattelijat ja maanpakolaiset voivat olla huomisen vallanpitäjiä.
5) Älä ole huoleton maineestasi ja nimestäsi Kiinassa: Globaalissa maailmassa leviävät uutiset yritysten ja maan sosiaalisesta vastuusta nopeasti.
Kiinatutkija Mary Gallagherin mukaan nykyinen talouskasvu ja varsinkin ulkomaiset investoinnit ovat suurin Kiinan demokratiaa viivästyttävä syy.
Suomi – ja suomalaiset – tukevat tätä ihmisoikeuksien törkeää polkemista suoraan ja epäsuorasti. Tärkeimpänä huonona esimerkkinä on tietysti Nokia, joka on jo pitkään siirtänyt tuotantoaan Kiinaan – välittämättä Kinnassa vallassa olevasta hallintojärjestelmästä ja maan ihmisoikeustilanteesta. Raha on pyhittänyt keinot.
Myös lukuisat muut suomalaiset yritykset ovat mukana tuossa toiminnassa. Sen lisäksi, että ne tukevat suoraan rikollista hallintoa, ne vähentävät myös suomalaisten teollisuustyöpaikkoja ja elinmahdollisuuksia – välittämättä myöskään päästöistä taiympäristöstäkään yhtään sen enempää.
Uusin ulottuvuus tässä kehityksessä on ollut kiinalaisten opiskelijoiden ryntäys Suomeen – ilmaisen korkeakouluopetuksen ja paremman elintason pariin. Tämä kehitys siirtää tietotaitoa ulos Suomesta ja tukee Kiinan nykyistä hallintoa. Ehkä härskein esimerkki tässtä on parin vuoden takaa. Tuolloin yksikään suomalainen nuori ei mahtunut opiskelemaan teoolista muotoilua Helsingissä – Kiinasta tulleet opiskelijat miehittivät koko linjan.
Eivätkä julkisyhteisötkään jää tässä touhussa yhtään yrityseleämästä jälkeen. Otetaan esimerkiksi vaikka Vantaan kaupunki.
Kiinalaisen Harbinin kaupungin tekemät ihmisoikeusrikokset tulivat julkisuuteen vuonna 2007. Harbinin kaupungin viranomaiset kiduttivat (ja jatkavat kiduttamistaan edelleen) Falun Gongin harjoittajia. Vantaa solmi kuitenkin yhteistyösopimuksen Harbinin kanssa heinäkuussa 2008. Vantaan kaupunginjohtaja Juhani Paajasen mukaan ihmisoikeudet paranevat kun luodaan yrityssuhteita Kiinaan. Vantaa ei selvittänyt ihmisoikeusasioita, eikä katso voivansa puuttua niihin. Käytäntö on osa Vantaan kaupungin elinkeinopolitiikkaa.
Yksityinen kansalainen on hieman huonossa tilanteessa tämänkin asian suhteen – vaikka se vaikuttaa Kiinan ihmisoikeustilanteen lisäksi jo omaan jokapäiväiseen elämäämmekin.
Jatkuvasti kiihtyvä EU:n liittovaltiokehitys ja vallan siirtyminen yhä syvemmälle keskusjohtoiseen Brysseliin luovat yhden suuren ongelman – muut ovat kotikutoisia.
Olemme luottaneet parlamentarismin puhtauteen ja antaneet liikaa valtaa omille päättäjillemme (jotka näyttävät huomattavasti oletettua korruptoituneemmilta nykyisen uutistulvan valvossa). Kuten jo tuossa aikaisemmin linkittämässä kirjoituksessani totesin, omat poliitikkomme pitäisi saada vastuuseen touhuistaan.
Se miten tuohon taas päästään on aika yksinkertaista. Jos jokainen yhteisistä asioista kiinnostunut ihminwen jättäisi antamatta äänensä nykyiselle nomenklaturalle ja äänestäisi suoraa kansanvaltaaajavaa ehdokasta, asiat saattaisivat jossain vaiheessa muuttua parempaan suuntaan.
Samaan aikaan olemme olleet liian kiinnostuneita nostamaan omaa elintasoamme, matkustelemaan eksoottisissa kohteissa ja ostamaan (Kiinassa osittain orjatyövoimalltuotettuja) uusia kulutushyödykkeitä mahdollisimman halpaan hintaan.
Kiinan kauppasaartoon asettaminen tuskin onnistuu, mutta kansalainen voi ostopäätöksillään vaikuttaa myös Kiinaan – sen harjoittamaan politiikkaan, hallintojärjestelmään sekä- myös ja etenkin sen – talouskasvuun.
Kiina poliittisine hallintojärjestelmineen on uhka myös normivirtaselle – miksi siis sormivirtanen tukisi sitä?
Kullervo Kalervonpoika 
28.08.2009 at 10:30 am
Kauppasaarrot eivät mielestäni ole kovin hyvä juttu. Ne kurjistavat eniten niiden elämää, joilla on kaikkein vähiten vaikutusvaltaa maan politiikkaan. Taannoin näytettiin Yle Teemalla dokumentti kauppasaarretusta Pohjois-Koreasta, jossa kansa eli suunnattomassa köyhyydessä ja eliitin yksityiskaupoissa tehtiin kauppaa luksustavaroista dollareilla. Rikas eliitti onnistuu aina kiertämään taloussaarron ja kansa kärsii. Näin on myös Kuubassa ja Iranissa.
Iranissa kauppasaarto on aiheuttanut toisenkin ikävän ilmiön, nimittäin lento-onnettomuudet. Kymmeniä ihmisiä kuolee liki vuosittain täysin turhaan, koska Iraniin ei voi myydä länsimaisia varaosia lentokoneisiin eikä uusia koneita. Ei se lento-onnettomuus katso onko kyydissä järjestelmän kannattajia vai ei. Taannoiset vaalitkin osoittivat ettei muutos tule ilman uhreja Iranissa.
Sanoisin että paras tapa vaikuttaa asioihin on nimenomaan investoinnit ja kauppa. Länsimaisten investointien ansiosta moni köyhä etenkin nainen pääsee elämässään ensimmäistä kertaa töihin ja ansaitsemaan rahaa. Ja saa näin riippumattomuutta ensi kertaa elämässään. Länsimaiset yritykset myös tuovat uusia ajattelutapoja koskien ympäristönsuojelua ja työturvallisuutta kehitysmaihin. Kerran vapautta maistanut ihminen ei hevin luovu siitä. Tällä perusteella on minusta hyvä että tehdään yhteistyötä ja harjoitetaan kanssakäymistä Kiinankin kaltaisten maiden kanssa. Pekingin olympialaisetkin olivat mielestäni hyvä juttu. Kiinalaiset saivat olla kanssakäymisessä länsimaalaisten kanssa ja nähdä etteivät he ole kommunistipropagandan maalamia karikatyyrejä vaan ihan tavallisia ihmisiä. Moni sai lisäksi kuulla että on olemassa maita, jossa oman mielipiteensä saa sanoa ilman pelkoa.
Jatkan vielä hieman, jos sopii. Länsimaisten tietotekniikkayritysten ja ohjelmistofirmojen meno Kiinaan on avannut tietotekniikan portit monille kiinalaisille. Nyt heillä on tietokone ja he osaavat käyttää sitä ja pääsevät internettiin. He pääsevät lukemaan länsimaisia uutissivustoja ja olemaan yhteydessä länsimaisiin ihmisiin. Kiina rajusti yrittää sensuroida internettiä näiltä ihmisiltä, mikä kertoo siitä pelosta ja paniikista, mitä kommunistinen puolue tuntee. Mielestäni kauppasaarto ja eristäminen olisi taivaan lahja kommunistipuolueelle, se voisi entistä helpommin ja turvallisemmin kurittaa kansaa. Eliitin yltäkylläinen elämä ei muuttuisi mihinkään ja kansa kärsisi. Ihmisoikeusaktivistejekaan ei tukisi kukaan.
28.08.2009 at 1:53 pm
Kuten tuossa kirjoituksessani totesin, en itsekään usko sen tehoon enää nykyisenä aikana. Sen aika meni jo. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että länsi kasvattaa itselleen vahvaa vihollista povellaan.
28.08.2009 at 9:58 pm
Kauppasaarron vaikutus on sama kuin Toisen maailmansodan lentopommitusten. Ne yhdistävät kansan vastarintaan ulkoista viholliseksi koettua tahoa kohtaan. Kun kansa näkee nälkää ja kärsii on valtaa pitävän eliitin helppo maalata syylliseksi ”Länsi”, joka kauppasaarrollaan kuristaa ihmisiä. Näin on käynyt esimerkiksi Kuubassa, joka on kohta 50 vuotta ollut kauppasaarrossa. Eikä minusta ole oikein rangaista niitä ihmisiä, jotka kaikkein vähiten voivat vaikuttaa eliitin, armeijan tai turvallisuuspalvelun toimintaan.
Kun tehdään kauppaa ja investointeja, kaikki voittavat, ihmiset vaurastuvat ja heillä on mahdollisuus ostaa tavaroita ja palveluja, myös suomalaisia. Kehitysmaiden asukkaat vaurastuvat, ostavat asunnon, saavat ruokaa ja vaatteita on ”Lännen” näkeminen ja kokeminen viholliseksi huomattavan laimeaa.
En todella tiedä mikä olisi oikea tapa toimia Kiinan suhteen. Ehkä yksi tapa olisi ruveta siirtämään investointeja Intian, Filippiinien ja Thaimaan kaltaisiin maihin, jotka ovat suht demokraattisia, eivätkä ole vihamielisiä ”Lännelle”. Tämän voisi myös ilmoittaa kiinalaisille, jolloin heille syntyisi kannuste muuttaa politiikkaansa.
28.08.2009 at 10:26 pm
Kuten jo sanoin – aika on ajanut tämän toimenpiteen ohi. Se olisi pitänyt tehdä jo 1980-luvulla.
Tämä taas johtaa uusin ongelmiin – väestönkasvun kiihtymiseen (Kiina on jo luopumassa yhden lapsen politiikasta). Jos väestönkasvua ei saada kuriin ja näiden maiden elintaso jatkaa kasvamistaan, olemme kaikki kohta korviamme myöten kusessa. Ainoastaan se, että nykyisen Kiinan ja/tai Intian väestö saisi perhekohtaisen jääkaapin aiheuttaisi todellisen ympäristöongelman.
Minun mielestäni – vaikka EU-kriitikko olenkin – isolaatiopolitiikka on ainoa oljenkortemme.
31.08.2009 at 1:29 am
Useimmissa Aasian ja Lähi-Idän maissa syntyvyys on pudonnut alle tai noin kahden lapsen per äiti. Esimerkiksi Intiassa CIA world factbookin mukaan 2.2 ja Thaimaassa 1.67. Tämä johtuu kohentuneesta elintasosta, mikä on mahdollistanut naisten ja tyttöjen koulutuksen. Kun elintaso kohenee, ei lapsia tarvita niin paljon ja eikä tyttöjä tarvitse myötäjäisten yms. takia naittaa aikaisin lapsentekokoneiksi. Väestönkasvu ei aiheuta köyhyyttä vaan köyhyys väestönkasvun. Suomen syntyvyys on jatkuvasti pudonnut mitä vauraammaksi ja kaupunngistuneemmaksi se on tullut. Laman aikana kun elintaso laski, syntyvyys nousi. Kaupungistuminen on toinen asia, mikä vähentää syntyvyyttä, lapsia ei tarvita työvoimaksi pelloille.
Ainoastaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, mitä ilmaisemmin kanskuntien kognitiivisistä kyvyistä ja kehitysavun kautta syntyneestä passiivisuudesta johtuen suurta elintason nousua ole tapahtunut, syntyvyys on tähtitieteellistä. Lisäksi se on korkeata Länsirannalla ja Gazassa johtuen länsimaiden maksamasta avustuksesta mikä kannustaa tekemään lapsia ja avustusten takia lasten elätystä ei tarvitse kustantaa itse. Mitä korkeammaksi elintaso nousee sitä kalliimmaksi investoinniksi lapsi muodostuu, näin lasten hankintaan tulee pitkäjännitteisyyttä ja harkintaa.
Kiinan ja Intian väestö ei todennäköisesti saa perhekohtaista jääkaappia, koska jääkaappien valmiustus kuluttaa resursseja ja mitä niukemmaksi resurssi muuttuu sitä kalliimaksi hinta tulee. Ehkä Intiassa ja Kiinassa keksitään joku oma ratkaisunsa.
Isolaatiopolitiikka länsimaiden kesken aiheuttaa elintason romahduksen. Länsimaissa lähes jokaisella on jo auto, kännykkä yms. Mikäli länsimaat käyvät kaupppaa vain keskenään autotehtaat, kännykkätehtaat yms. joutuvat saneeraamaan tuotantoaan rajusti, mistä seuraa suuri työttömyys. Suuresta työttömyydestä seuraa ostovoiman lasku, mikä aiheuttaa vähentynyttä myyntiä yrityksiin, mikä taas aiheuttaa lisää saneerausta jne. Suomikin on historiassaan vaurastunut eniten silloin kun on saanut ulkomaisia investointeja ja harjoittanut vapaakauppaa. Eristäytyminen luo köyhyyttä ja ainakin itsestäni köyhyys ei ole kiva asia.
31.08.2009 at 9:28 am
Thaimaa ja Intia ovat elintasoltaan kaukana toisistaan, joten ainoa mikä niitä tässä yhdistää on niiden sijainti Aasiassa. Kiinan ja Intian tarkastelu (sekä) vertailu keskenään olisi enemmän relevanttia.
Tästä ole samaa periaatteessa mieltä.
Nykyinen globalisaatio ja sen rinnalla edelleen (esimerkiksi myöskin Kiinassa ja Intiassa) toteutettava kehitysyhteistyö ovat omiaan vääristämään tuota elintason kohentumista. Se kohdistuu pieneen väestöosaan samaan aikaan kun suurin (ja fertiilein väestöosa) elää slummeissa ja taistelee elinehdoistaan kaatopaikoilla.
Naisten lukutaito, oikeus omaan ruumiiseensa ja ehkäisypolitikka ovat ne asiat joista pitää aloittaa väestöräjähdyksen torjumiseksi. Tiedän esimerkiksi Morgan Spurlockin käyttäneen erästä länsimaisen yhtiön palkkaamaa intialaista naista (eläkekertymineen) esimerkkinä tuosta asiasta dokumentissaan. Asia ei kuitenkaan ole noin yksinkertainen. Kannattaa miettiä onko tämä kolonialismia ja/tai alkuperäisen kulttuurin tuhoamista, aina silloin kun länsimaistaa muita maita, maanosia, kulttuureja ja kansoja.
Tämä on pelkästään hyvä asia. Kunhan nyt päättäjätkin saataisiin uskomaan se, että suurten ikäluokkien olemassaolo on sodan aiheuttama tilastollinen kupla ja sen jälkeen voidaan varsin huoletta antaa Suomen väestön pudota noin neljään miljoonaan suomalaiseen.
Tästä olen samaa mieltä. Sama ilmiö on nähtävänä myös länsimaihin tietyiltä alueilta valuvan väestön keskellä. Osa näistä ihmisistä näyttäisi perustaneen elintasonsa pelkästään sosiaalisten subventioiden (etenkin lapsikatraasta maksettavien tukien) varaan.
Todennäköisesti. Väestön puolittuminen olisi kuitenkin paras ratkaisu tuollakin.
Väitteesi perustuu jatkuvaan taloudelliseen kasvuun ja kulutuksen kiihdyttämiseen länsimaissa. Minä en usko jatkuvan talouskasvun ideaan, sekin on eräs näitä väestönräjähdystä ja kiinailmiötä kasvattavia epäterveitä ilmiöitä. Minä uskon kestävään kehitykseen, kohtuuteen ja tuotteiden pitkään elinkaaren. Länsimaiden sisämarkkinat riittävät varsin hyvin oikein käytettyinä.
Lyhyesti; väestön jatkaessa vähenemistään lännessä, savupiipputeollisuus bulkkitavaroineen voi muuttaakin pois (se voi vieläkin mieluummin kadota ympäristösyiden vuoksi koko planeetalta). Kun väestö vähenee ja yhteiskunta teknistyy, elintaso paranee ilman jatkuvaa myyntiin perustuvaa talouskasvuakin.
Uskon myös, että tuossa tulevaisuuden yhteiskunnassa (kuten jo nytkin) näyttää olevan tilaa käsintehdyille tuotteille ja räätälöidyille palveluille – aivan kuten aika yleisestikin on ennustettu. Kaivan esiin lähteitä, jos joku haluaa ja jahka ehdin.
Kiitos keskustelusta (joka saa toki jatkua) ja hyvistä kannanotoistasi.