Vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää oli aktiivisesti auttamassa ensimmäisiä Suomeen rantautuneita diktaattori Siad Barren klaanilaisia ja läheisiä.
Tuolloinen Pakolaisapu ry:n lakimies osoitti jo silloin suomalaiseen lainsäädäntöön kohdistuvan kunnioituksensa määrän neuvomalla maahamme kutsumatta tulleita vieraita repimään matkustusasiakirjansa ja hakemaan Suomesta turvapaikkaa.
Näin Suurpää järjesti itselleen sopivasti hyvin palkattuja töitä suomalaisten veronmaksajien kustannuksella. Toinen ilmiselvä seuraus töästä toiminnasta on se, että näin aktiivinen ja lakia täysin omalla tavallaan jo tuolloin tulkinut neito pääsi lopulta lainvalvojaksi eli vähemmistövaltuutetuksi (täysin vastoin virkamieheltä yleensä vaadittavaa puolueettomuuskriteeriä).
Onneksi olkoon.
Eräs Suurpäähän liittyvä asia on kuitenkin kaivanut ja vaivannut jo vuosia. Se koskee Johannan aikakäsitystä. Minun on vaikea ymmärtää oman aikakäsitykseni kautta sitä, että kun Suurpää sanoi Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa 21.4.1991 , että ”Kestää parikymmentä vuotta ennen kuin suomalainen lapsi alkaa kuluttamisen sijasta tuottaa yhteiskunnalle jotain. Pakolaisen kohdalla kyse on luultavasti parista vuodesta”, mitä hän oikeastaan tarkoitti?
Oman näkemykseni mukaan tuosta lausunnosta on kulunut jo lähes kaksikymmentä vuotta ja tulos on uutisten mukaan tämä.
Lähde: HS
Kullervo Kalervonpoika 
18.11.2009 at 9:46 am
”Vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää oli aktiivisesti auttamassa ensimmäisiä Suomeen rantautuneita diktaattori Siad Barren klaanilaisia ja läheisiä.
Tuolloinen Pakolaisapu ry:n lakimies osoitti jo silloin suomalaiseen lainsäädäntöön kohdistuvan kunnioituksensa määrän neuvomalla maahamme kutsumatta tulleita vieraita repimään matkustusasiakirjansa ja hakemaan Suomesta turvapaikkaa.”
Suurpää siis syyllistyi rikokseen ja hänet on nyt haloslaisessa Suomessa valittu korkeaan virkaan tuhoamaan tätä maata.
Se, että tässä yks jos toinen on saanut jonkun lain tulkinnan nojalla sakot ei siis merkitse mitään muuta kuin meriittiä. Eihän lain noudattaminen muutenkaan voi olla ensisijaista vaan ensisijaista on kansankokonaisuuuden etu.
Lain kunnioituksen kannalta lain kuitenkin pitäisi olla linjassa kansankokonaisuuden edun kanssa.
70-luvulla vapauden kannattajia kutsuttiin äärioikeistolaisiksi – nykyään kansan etua ajavia kutsutaan rasistiksi. Koirat haukkuvat – karavaani kulkee.
18.11.2009 at 6:49 pm
tämä vähemmistövaltuutettu on vähä-älyinen maanpetturi-mokuttaja, säälittävä ämmä kaiken kaikkiaan.
sota-aikana maanpetturit muuten ammutaan…
parabellum.
20.12.2009 at 9:16 pm
[…] 20.12.2009 Johanna Suurpää asettui lainsäätäjän yläpuolelle Posted by Kullervo Kalervonpoika under Huomioita ja kommentteja, Kaikuja ajasta, Kansalaisjournalismia, Kansanvalta, Lainauksia, Me ja muut, Monikulttuurin kritiikki, Orwell 1984, Politiikasta ja vallasta, Suomalaisuuden häpäisy, Typeryyden tynnyreistä, ateismi, eu, islam, kirkko, maassa maan tavalla, oikeuspolitiikka, poliitikot, suomalainen kulttuuri, vihervasemmisto, väärä johtopäätös | Avainsanat: Anas Hajjar, astrid thors, demokratia, ghettoutuminen, johanna suurpää, julkisyhteisö, Kansanvalta, kirkko, kirkkovaltuustö, kirkollisvaalit, lainsäädäntövalta, logiikka, luterilainen kirkko, maahanmuutto, Mikael Jungner, monikulttuuri, oikeudenmukaisuus, oikeus, ortodoksinen kirkko, päättäminen, Seppo Simola, seurakunta, seurakuntaneuvosto, uskonto, vallankaappaus, valta, valtionkirkko, vääryys, vähemmistövaltuutettu, virkamies, YLE, yleisradio | Leave a Comment Tässä blogissa (ja muuallakin) on aikaisemminkin kummasteltu vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpään avoimen rasistisia ja kansanvaltaa halventavia kannanottoja sekä suoranaisia teon tasolla osoitettuja lainsäädännön pilkkaamisia. […]
13.01.2010 at 11:57 am
[…] pääsemistään tähän valta-asemaan, hän tämän tiedon mukaan kehotti maahan pyrkiviä somalipakolaisia ja muita muslimeja tuhoamaan passinsa ja […]
13.01.2010 at 3:28 pm
Miten asianosainen voi olla viranomaisena päättämässä asioistaan?
13.01.2010 at 3:46 pm
Kuka osaisi kirjoittaa totuudenmukaisen kirjan somaleitten tulosta Suomeen? Asia on jostain syystä nykyisin täysin vaiettu.
Itse muistan hyvin sen hässäkän vuonna 1990, kun ensimmäiset somalit tulivat laivalla Neuvostoliitosta Suomeen. Homma oli tarkkaan suunniteltu, kuin sotilasoperaatio. Se tiettävästi olikin itämafian ja ehkä itäblokin viranomaisten yhteishanke. Niin ainakin lehdissä silloin kirjoiteltiin.
Jokainen tulokas repi laivalla kaikki paperinsa ja heitti silpun Suomenlahteen tunnistuksen vaikeuttamiseksi. Ja ei ketään tunnistettukaan, koska mitään rekistereitä ei ollut. Tulijat olivat kaikki miehiä, noin 18-30 vuotiaita, ja kaikkea muuta kuin pakolaisen näköisiä. Muistan hyvin kun kadulla kaveriporkassa ihmeteltiin näitä aivan viimeisen päälle hienoihin pukuihin pukeutuneita todella hyväkuntoisia ”pakolaisia”. Eivätkä ole vaatteissa sen jälkeenkään säästellet. Lehdissä kirjoiteltiinkin, että kysymys oli somalian heimojen kuningassukujen jäsenistä (vain miehiä, prinssejä?) jotka lähetettiin isolla rahalla maailmalle turvaan alkanutta sotaa. Tähän operaatioon osallistui sitten ainakin Neuvostoliitossa toiminut mafia ja ehkä myös hallintoa. Kaikki esittivät täysin kielitaidotonta ja rahatonta, mutta lehdissä kerrottiin, että joitakin jannuja oli kuin olikin myöhemmin tunnistettu ja olivat aikaisemmin, kuningassuvun jäseniä kun olivat, suorittaneet jopa yliopistotutkintoja Ranskassa ja Englannissa. Suomessa kuitenkin kielitaito jotenkin heti ruostui. Ymmärtäähän sen, olivat löytäneet hölmöläisten maan, jossa saattoi vedättää miten vain.
Toisin kuin nyt, silloin vuonna 1990 lehdissä käytiin varsin kovasanaista keskustelua aiheesta. Kari Suomalainen teki aiheesta kuuluisia pilapiirroksiaan Hesariin. Täysin mahdotonta, että nykyisessä viher-femakko-ilovemamu-Hesarissa voitaisiin enää vastavia pilapiirroksia julkaista. Myös silloinen Helsingin kaupunginjohtaja Raimo Ilaskivi sanoi aiheesta varsin suoria sanoja ja oli sitä mieltä, että kysymyksessä on suurenluokan huijaus ja rikos. Hän vaati asian perinpohjaista tutkimista, mutta jostain syystä asia vaiettiin kuoliaaksi.
Nykypolvi ei näistä tositapahtumista tiedä, koska niistä järjestelmällisesti vaietaan, aivan kuin Mainilan laukauksista Neuvostoliitossa. Jonkun täytyisi asia kuitenkin totuuden takia selvittää.