Fosforista valmistettujen fosfaattien laskeminen vesistöihin on yksi suurimmista todellisista ympäristöongelmista Suomessa. Ne rehevöittävät (ja sitä kautta pilaavat) sekä makean veden sisävesistöjä että etenkin Itämeren Suomenlahtea.

Viherhihhuleiden yksinoikeudekseen nostama ympäristöpolitiikka Suomessa on puolestaan erinomaisen hyvä huono esimerkki siitä, miten ympäristöpolitiikkaa voidaan jatkuvasti toteuttaa edesvastuuttomasti ja ns. persaus-edellä-puuhun-metodilla. Kaikki muut päättäjät tulevat näissä asioissa sitten perässä  – kuin pässi narussa teurastajan luo.

Uusin tätä kyseenalaisten saavutusten sarjaa koristava rikkaruoho on eilen julkistettu pyykinpesuaineiden fosfaattikielto. Tällainen ympäristövaikutuksiltaan – muuten kuin hygienian tason laskemisen ja hajuhaittojen lisääntymisen kannalta katsoen –  lähinnä kosmeettinen lakihanke on nähtävissä lähinnä puolustuskyvyttömän, nöyrän ja lainkuuliaisen kuluttajan kiusaamisena.

Suomi aikoo siis kieltää Itämerta rehevöittävät fosfaatit – siis vain ja ainoastaan kotikäytössä olevista – pyykinpesuaineista. Kielto tosin tulee voimaan vasta vuonna 2012.

Ruotsissa fosfori kiellettiin pyykinpesuaineissa vuonna 2008 ja konetiskiaineisiin kieltoa valmistellaan. Suomi ei voimavarojen puutteen takia  (virallisen selityksen mukaan) puutu vielä konetiskiaineisiin lainkaan.

Pyykinpesuaineissa fosforin korvaavien aineiden ominaisuudet selvitetään (virallisen selityksen mukaan) tarkasti. Ylitarkastaja Eliisa Irpola ympäristöministeriöstä selittää näin:

”Pitkä aikataulu johtuu siitä, että haluamme varmistua korvaavan aineen zeoliitin vaikutuksista”

Jotkut äidit ovat Irpolan mukaan todenneet, että zeoliitti aiheuttaa lapsille ihottumaa. On myös suoraa näyttöä siitä, että savimainen zeoliitti kertyy pesukoneisiin ja lyhentäisi niiden käyttöikää.

Eli näin saadaan lyhennettyä sekä vaatteiden, että kotikäytössä olevien pesukoneiden ikää ja lisättyä kulutusta.

Tuntuuko ajatus jotenkin typerältä jonkun muunkin mielestä? Tämä on normaali (todellisuudesta irti oleva) viherhöperö malli kestävästä kehityksestä.

Fosfaattikielto on ollut Itämeren rantavaltioiden yhteistyöelimen Helcomin suositus vuodesta 2007.

EU:ssa kiellon vaikutuksia on selvitetty vuosia. Viime joulukuussa (hallintoalamaisiaan kaitseva)  Euroopan neuvosto esitti komissiolle fosfaattikiellon muuttamista viipymättä EU-säädökseksi.

Näistä kotitalouksien käyttämistä fosfaattipitoisista pyykinpesuaineista tulee (Helcomin mukaan) 9-24 prosenttia Itämeren fosfaattikuormituksesta – risteilijöiden (virallisista)  jätevesistä tulee alle prosentti.

Mutta tämä ei ole koko totuus – on maita ja maita. Lisäksi pitää muistaa, että tässä puhutaan nyt  (suomalaisten) kotitalouksien fosforipäästöistä.

Suomesta Itämereen ihmisen toimista aiheutuvasta fosforikuormituksesta maatalous muodostaa noin 60 %, jonka ohella  metsätaloudella ja haja-asutuksella on toki myös merkittävä vaikutus – mutta yksityistalouksien pyykinpesu  ei ole kuin marginaalinen tekijä koko kuormasta.

Ilman kautta tulevasta typpilaskeumasta pääosa on peräisin Itämeren alueelta, pääasiassa liikenteestä ja maataloudesta, mutta huomattava osa tulee lisäksi kauko-kulkeutumana. Laivaliikenteestä peräisin olevan typpilaskeuman osuus on noin 6 % kokonaiskuormituksesta.

Eli typpipäästöissäkään kotitalouksien pesukoneet eivät näyttele muuta kuin marginaalista roolia Itämeren suojelussa.

Se mikä minusta on käsittämätöntä, on tämä viherhöperöiden asenne. Faktat ovat myös ns.luonnonsuojelijoiden tiedossa, mutta silti nämä haluavat lisätä kertakäyttökulutusta ja aiheuttaa (etenkin  näin taloudellisen taantuman alla) lisäkustannuksia ja tarpeettomia harmeja tavalliselle normivirtaselle.

Kiihkeimpänä kuluttajien kurmoottajana ja zeoliitin levittäjänä toimii näistä viherhöperöjärjestöistä tällä kerralla WWF (Greenpeace on hiljaa, koska se on ilmeisesti saanut kiristettyä maataloudelta ja teollisuudelta sen mitä se halusikin).

WWF Suomen mukaan kolmen vuoden odotus Suomessa on viivyttelyä. Järjestön meriohjelman päällikkö Sampsa Vilhunen on sitä mieltä, että:

”Suomi on viimeisten joukossa, koska EU:n Itämeri-strategian mukaan kaikki Itämeren maat siirtyvät silloin jo kieltoon”

Jos taas kuuntelee ministeriön virkamiestä (jonka tulee jo virkavelvollisuudenkin mukaan pysyä totuudessa) niin Irpolan mukaan kiirettä fosfaattien täyskieltoon ei Suomessa  ole ollut.

Fosfaattia on ministeriön mukaan muutenkin alle kymmenessä prosentissa Suomessa myytävistä pesuaineista. Fosfaattiaineet ovat yleensä halvimpia ja fosfaatittomat nestemäiset kalleimpia. Toisaalta kokemuksen mukaan fosfaattia sisältävät aineet ovat pesuteholtaan zeoliittia sisältäviä tehokkaampia – ja aiheuttavat kuluttajalle vähemmän huolta ja harmia.

Olennaista koko asiassa on se, että ministeriön selvityksen mukaan kuntien jätevedenpuhdistamot ottavat talteen  noin 95 prosenttia kotitalouksien fosfaateista.

”Täyskielto hyödyttää haja-asutusalueilla, kuten mökkirannoissa”

Ja tämän minäkin ymmärrän ja suostun hyväksymään.

Kun kuluttaja pesee tulevaisuudessa (kestävän kehityksen ekologiset kriteerit täyttäviä) laadukkaita ja elinkaareltaan pitkäikäisiä vaatteitaan, (kalliilla) pitkään elinkaareen suunnitellulla pesukoneellaan ja käyttää fosfaatitonta pesuainetta, hän joutuu samalla olosuhteiden pakosta lyhentämään omaisuutensa elinkaarta – ja alistumaan kertakäyttökulutukseen.

Vesiensuojelun tavoiteohjelman 2005 toteuttaminen edellyttää korkeatasoista fosforinpoistoa kaikilta jätevedenpuhdistamoilta ja typenpoistoa niillä alueilla, joilla typpi on vesistön kannalta määräävä rehevöittävä tekijä.

Yhdyskuntien jätevesien tehostettu typenpoisto esitetään toteutettavaksi niillä laitoksilla, jotka vaikuttavat typpiherkkiin merialueisiin lähinnä Merenkurkusta etelään ja itään Suomenlahden pohjukkaan.

Yhdyskuntajätevesien puhdistus on Suomessa erittäin korkealla tasolla. Orgaanisten aineiden ja fosforin poistuma on lähes 95 % ja typenpoistuma noin 40 %. Puhdistustehoa on vielä mahdollista tehostaa. Typenpoistossa on mahdollista saavuttaa jopa noin 80 prosentin puhdistustulos kohtuullisin kustannuksin, mistä esimerkkinä on Helsingin Viikinmäen puhdistamo

Missä on sitten se kuuluisa pihvi? Tällä kerralla (kuten niin monta kertaa aikaisemminkin) pihvi on siinä, että kuluttaja on helppo kohde vaatimuksille.

Miksi WWF ei ole kiinni maatalouden päästöissä eikä teollisuudessa? Saako WWF (Greenpeacen tavoin) jotain todellista hyötyä vaikenemisestaan ja siitä, että se jättää suurimmat kuormittajat rauhaan – ja suuntaa energiansa tavallisten suomalaisten järkeä ja todellisuuspohjaa vailla olevaan kiusaamiseen?

Vaikka viljelykäytännöt ovat merkittävästi muuttuneet ympäristöystävällisempään suuntaan, niin suurimman kuormituslähteen, peltoviljelyn, ravinnepäästöt vesiin eivät  ole vähentyneet, mikä vaikuttaa rannikkovesien tilaan erityisesti eteläisellä ja lounaisella rannikolla.

Huomattavaa on myös  se, että maatalouden ravinnekuormituksen muutokset ovat hitaita, ja ravinteiden kulkeutumiseen vaikuttavat monet eri tekijät, esimerkiksi säätila. Suomalainen maaperä sitoo ravinteita, jonka takia fosforia ja typpeä voi huuhtoutua runsaasti vesiin vuosien tai jopa vuosikymmenten ajan lannoituksessa tapahtuneiden muutosten jälkeen.

Edellisen (vuoden 2006 lopussa päättyneen) ohjelmakauden tavoitteiden (noin 30 % aleneminen fosfori- ja 40 % typpikuormituksessa) saavuttaminen ei onnistunut – ei edes tehostettujen toimenpiteiden avulla.

Tässä on se toinen pihvi.

Tähän meidän tulisi kiinnittää huomiomme, toimenpiteemme ja energiamme yhteiskuntana. Maatalous ei yksin pysty tätä ongelmaa ratkaisemaan ja toimien suuntaaminen näihin päästöihin olisi aito askel eteen.

Viherhöperöt (ja päättäjät) ovat unohtaneet (ilmeisesti tarkoituksella) tärkeimmän Itämeren kuormittajan ja saastuttajan. Nimittäin Venäjän.

Suomenlahden rehevöitymisen vähentämisessä ainoa realistinen toimenpide on Pietarin alueen  jätevesien puhdistuksen tehostaminen ja sitä tukeva viemäröinnin parantaminen.

Pietarin lounainen puhdistamo vihittiin käyttöön 22.9.2005 Puhdistamo käsittelee  noin 700 000 asukkaan jätevedet. Tässä on hyvä muistaa, että Pietarin alueella asuu yli 5 000 000 asukasta, joista 4 300 000:n ihmisen jätevedet johdetaan edelleen suoraan ja käsittelemättöminä suoraan Suomeenlahteen.

Pietarin jätevesikuormituksen lisäksi tulisi myös muista lähteistä, esimerkiksi laskeuman kautta ja (muusta kuin Suomessa sijaitsevasta) asutuksesta Suomenlahteen tulevaa typpikuormitusta alentaa.

Eräs tärkeimmistä näistä on kassilohien kasvattamoteollisuus. Saaristomeren ja Ahvenanmeren alueilla sijaitsevien kalankasvatuslaitosten ravinteiden ominaiskuormitus on (onneksi) nykyisin enää vain puolet vuoden
1980 tasosta.

Ympäristöministeriön mukaan uusien puhdistusmenetelmien avulla kassikasvattamojen ominaisfosforikuormitus voidaan parhaimmillaan vähentää puoleen nykyisestään. Typen osalta ominaiskuormituksen pienentämisessä päästään noin neljäsosan vähennykseen nykytasosta. Umpikassimenetelmällä on saavutettu hyviä tuloksia fosforin talteenotossa, mutta typpikuormitukset eivät juurikaan ole pienentyneet.

Konkreettisin toimi on ollut toistaiseksi rehun koostumuksen muuttaminen. Tällä on pystytty pienentämään ulkosaaristossa tapahtuvan kirjolohenkasvatuksen ympäristövaikutuksia, koskatyppi on siellä minimitekijä (sisämaassa ja sisäsaaristossa minimitekijänä taas on enimmäkseen fosfori). Myös fosforin ominaiskuormitusta on pystytty tehokkaasti laskemaan rehuja kehittämällä, mutta rehellisyyden nimissä umpikassi- ja suppilomenetelmien kehittäminen on sisävesialueella ainoa varteen otettava vaihtoehto ympäristövaikutusten pienentämiseksi.

Ja onhan vielä muitakin (yksityistä kuluttajaa ja hänen kotipesukonettaan vaarallisempia) Itämeren saastuttajia.

Teollisuuden ravinnekuormitus on peräisin pääosin puunjalostusteolli-
suudesta. Merkittävimmät päästöalueet Suomessa ovat Perämeren rannikko ja Kotkan-Kymijoen rannikkoalueet. Tosin metsäteollisuuden osuus Suomen ravinnepäästöistä on nykyisin varsin pieni – alle neljä prosenttia ihmisen aiheuttamasta kokonaiskuormituksesta. Tätä voi pitää edistyksenä.

Paikallisesti mitattuna kuormitus voi kuitenkin olla edelleen varsin merkittävä ja sillä on tietyillä vesialueilla rehevöittävää vaikutusta. Vesiensuojelun tavoiteohjelmassa edellytetään, että teollisuuden fosfori- ja typpipäästöjä
vähennetään noin 50 prosenttia. Fosforin osalta teollisuudella on mahdollisuudet saavuttaa tavoite, mutta typen osalta tavoitteesta tullaan jäämään.

Tätä taustaa vasten tarkasteltuna näyttäisi siltä, että kyseessä on taas tyypillinen vihervasemmiston anekauppa. Suomalainen kuluttaja ja veronmaksaja laitetaan maksumieheksi tässäkin – kuten maahanmuuttopolitiikassa ja lähes kaikessa muussa – silloin kun halutaan ostaa humpuukin kautta mielenrauhaa.

Olen luontoihminen ja ympäristöni on minulle tärkeä. Minun mielestäni ihmisten syyllistämisellä ja tämän kaltaisiin kosmeettisiin toimiin vajoamalla ei saada mitään kestävää aikaan.

Suomalainen virallinen vihreä liike on elitistinen, itsekeskeinen ja eksynyt omien illuusioidensa korpeen jo vuosia sitten.

Siitä ei ole hyvinvointivaltion, ihmisten eikä etenkään ympäristön pelastajaksi. Vihreät De Gröna ja sen ympärillä pyörivät ns. ympäristöjärjestöt ovat lähinnä tyhjä kupla, kuten jälleen kerran näimme.

M.O.T

Lähteet: Ympäristöministeriö, opetusministeriö, STT, HS, Helsinki Commission

Site Meter

Advertisements