Eilinen uutisvuo toi tullessaan sellaisen uutisen, johon pysähdyin hetkeksi. Uutiset vahvistivat pahimman epäilyksen, nimittäin Ruotsin-laivalta kadonnut 17-vuotias lukiolainen löytyi kuolleena mereltä.

Ilmoitus ruumiin löytymisestä tuli ulkomaiselta rahtialukselta. Laivalta oli nähty ihmisen ruumis osittain jään päällä lauantaina iltapäivällä.Poliisin tutkijat pääsivät paikalle merivartioston helikopterilla. He löysivät ruumiin ja tunnistivat vainajan.

Kuollut löydettiin läheltä Suomen aluevesirajan ulkoreunaa. Poliisi ei epäile asiassa rikosta. Kyseinen nuorukainen oli ollut mukana Elimäen lukion toisluokkalaisten niin kutsutulla vanhojen risteilyllä. Laiva palasi Tukholmasta Helsinkiin lauantaiaamuna.

Se mikä tässä uutisessa pysäyttää ja pistää ajattelemaan, on elämänsä alussa olevan nuoren kuolema. Tällaiset tapaukset tuntuvat jotenkin aina yhtä ikäviltä ja turhilta, kun vertaa niitä elämänsä ehtoopuolella olevan ihmisen kärsimyksen loppumisiin ja tuskista luopumiseen.

Toisaalta myös sellainen mietityttää (omien lasteni risteilyjä muistellessa), että onko valvonta ja yhteinen välittäminen toisista ollut tuolla risteilyllä riittävällä tasolla?

Osanottomme omaisille.

Lähde: STT

Site Meter
Advertisements